Suomalaiset asuvat keskimäärin noin 700 metrin päässä lähimetsistä, 1,5 kilometrin päässä puistoista ja kahden kilometrin päässä rannasta. Laajempi ulkoilualue löytyy keskimäärin 4,9 kilometrin päästä. (Luke) Nämä luvut luonnollisesti vaihtelevat runsaasti, mutta lähtökohtaisesti, ja useimmilla suomalaisilla, lähiluonto on helposti saavutettavissa – onhan se lähellä.
Helposti liikuttavat ja hyvin merkityt reitistöt ovat tärkeä osa reitistöjen ja luontokohteiden saavutettavuutta.
Käytännössä kuitenkin esimerkiksi erilaisille käyttäjäryhmille voi tulla melkoisestikin mutkia matkaan lähiluonnon saavutettavuudessa. Tällaisista ryhmistä esimerkkinä huonokuntoiset vanhukset ja liikuntarajoitteiset, joiden kannalta kyky saavuttaa ja liikkua luontoympäristöissä poikkeaa runsaastikin esimerkiksi työikäisen kyvystä liikkua.
Lähiluonnon saavutettavuuteen liittyy muun muassa ihmisen liikkumiskyky ja kävelynopeus. Mitä lyhyempiä matkoja ihminen pystyy kävelemään, sitä tärkeämmäksi nousee monimuotoisen lähiluonnon laatu ja saavutettavuuden eri tasot.
Lähiluontoon ja lähiluonnossa kulkevien reitistöjen suunnittelu helppokulkuisiksi ja hyvin opastetuiksi palvelevat siis kaikkia käyttäjäryhmiä, mutta eniten näistä hyötyvät edellä mainitut ryhmittyvät, jotka myös hyötyvät ulkoilusta ja liikunnasta merkittävästi. Hyvälaatuisten reitistöjen suunnittelu ja toteutus on siis kaikkien etu.
uudenlaisia tapoja luontoreitistöjen esilletuomiseen ja käytön lisäämiseen (esim GreenPaths tai Reitistöviikko)
Julkisen liikenteen käyttömahdollisuuksia tulee vahvistaa lähiluontokohteiden saavuttamisessa; usein jo olemassaolevien mahdollisuuksien tiedottaminen lisää käyttöä. (esim. Luontopysäkit ja Nuuksioon.fi)
Kaikki ikäryhmät hyötyvät lähiluonnossa liikkumisesta ja oleskelusta.
Lapsille luontoympäristö tarjoaa terveyttä lisäävän toimintaympäristön, jossa leikkiminen ja oleskelu kehittää monipuolisesti motorisia taitoja, lisää monipuolista liikkumista ja opettaa sosiaalisia taitoja.
Lapsilla perheen sekä esimerkiksi päiväkotien merkitys luontokontaktien mahdollistamisessa ovat tärkeitä. Lähiluonto toimii paikkana seikkailuille, liikkumiselle ja oppimisille. Kuva Johanna Huovila.
Kouluikäisille luonto tarjoaa paitsi ajanvietettä, myös erinomaisen seikkailu- ja oppimisympäristön, jossa kasvaa hyvinvoinnin ohella oman elinympäristön tuntemus, että myös minä-pystyvyys ja yhteistyötaidot. Koulujen oppimisympäristöjen ja ulkona tapahtuvan oppimisen merkitys kasvaa.
Kouluryhmille lähiluonto tarjoaa mahdollisuuksia monenlaisille oppimisretkille sekä luontosuhteen ylläpitämiselle ja luomiselle. Ala- ja yläkoulu ovat tästä näkökulmasta merkityksellisiä, koska merkittävän osan nuorista sekä aktiivinen liikkuminen että ulkoilu vähenevät peruskouluaikana.
Työikäisille ja ns. ruuhkavuosiaan eläville ihmisille lähiluonto toimii helposti ja nopeasti saavutettavana rentoutumis- ja liikuntaympäristönä, jossa koko perhe voi ulkoilla myös yhdessä.Luontoympäristöt voi ottaa myös aktiivisesti osaksi työpäiviä Luontotyöpäivien keinoin esimerkiksi kävelykokouksia pitäen tai työmatkarönsyillen.
Kaupunkien puistoalueet tarjoavat upeat puitteet luonnossa liikkumiseen ja oleskeluun. Nämä alueet ovat usein myös lähellä työpaikkoja, ja luonnon ottaminen mukaan esimerkiksi kokouksiin on vaivatonta.
Seniori-ikäiset pääsevät nauttimaan samoista hyödyistä kuin muut ikäpolvet; motoristen taitojen ja tasapainon ylläpidon paras harjoituspaikka on lähiluonto polkuineen ja vaihtelevine maastoineen. Myös iäkkäille tärkeä kognitiivinen toimintakyky saa luonnossa liikkuessa ja oleskellessa erinomaista harjoitusta ja ylläpitoa. Seniori-ikäisille lähiluonnon helppo saavutettavuus on avainasemassa.
Lähiluonto tarjoaa myös seniori-ikäisille hyvinvointia edistäviä ympäristöjä vuoden ympäri. Iäkkäillä lähellä kotia sijaitsevat mahdollisuudet korostuvat ja oma piha voi olla parhaimmillaan paratiisi arjessa. Myös yhteisöjen ja yhdessä tekemisen merkitys korostuu.
Kaikilla ikäluokilla kaavoituksella turvataan ja mahdollistetaan virkistys-, ulkoilu- ja suojelualueiden olemassaolo ja niiden vaivaton saavutettavuus.
Vinkkejä
Lapset ja perheet
Ulkona olemisen mahdollistaminen ja lisääminen kaiken ikäisten lasten parissa.
Lapsiperheiden aktivoiminen luonnossa liikkumisen ja toimimisen pariin; lähiluontoseikkailut, pihapuuhat, retkeily, sienestys, marjastus jne.
Päiväkotien ja koulujen pihamaille luontoelementtejä
Lähialueiden luontokohteisiin laadukkaat reitistöt luonnossa liikkumisen mahdollistamiseksi. Isompien lasten kanssa metsät polkuineen ovat myös oiva seikkailukohde;
Lasten motoriset taidotkehittyvät luontoympäristössä liikuttaessa
Luonnon hyvinvointi- ja terveystietouden lisääminen perheille
Panostaminen koulumatkareitistöjen turvallisuuteen – liikkuessaan aktiivisesti koulumatkoja koululainen tulee myös nauttineeksi luonnon terveysvaikutuksista huomaamattaan.
Päiväkodeissa ja alakoulussa luonnossa oleskelu ja liikkuminen osaksi viikottaista arkea; pihaleikkejä MLL. Mappa.fi -palvelusta löytyy tekemistä ja tehtäviä niin koteihin, päiväkoteihin kuin kouluillekin.
Elämys- ja seikkailupedagogiikan osaamisen vahvistaminen ja mukaan otto koulujen ja päiväkotien arkeen.
Ja muistakaa eväät lapsien kanssa luonnossa liikuttaessa! Vinkkejä retkeilyevästen laittoon saa Luontoon.fi -sivustolta.
Oppimisympäristö-oppaasta vinkkejä ja ideoita uusien oppimisympäristöjen suunnitteluun ja käyttöönottoon ala- ja yläkouluissa.
Asuinalueilla kulkevat reitistöt ja niiden laadukas ylläpito mahdollistavat myös lapsille ympärivuotiset turvalliset liikkumismahdollisuudet sekä vapaa-ajalla että koulumatkoilla.
Nuoret
Kiinnostuksen lisääminen lähiluontoa kohtaan pelillisin keinoin (esim. Seek-sovellus ja ja Tile hunting)
Lajit.fi -sivuston kautta pääsee tutustumaan oman kotiseudun lajistoon ja osallistumaan kansalaistieteen tekoon.
Erilaisten harrastusten mahdollistaminen (esim. frisbeegolf, Mobo-suunnistus, maastopyöräily, luontoparkour, geokätköily, luontokuvaus (#lähiluonto)…)
Lähiliikuntapaikkojen tarjonta oltava nuorten tarpeita ja toiveita vastaavia
Kouluilla luontoretket ja luontoliikuntatunnit tärkeässä roolissa (Mappa-materiaalipankki)
Linturetkikoneen avulla voi seurata omassa asuin- tai kouluympäristössä esiintyviä lintulajeja, ja lähteä bongaamaan niitä.
Aktiiviset koulumatkat luontoalueiden kautta tai runsasluontoisissa ympäristöissä.
Työikäiset
Lähiluonnon monipuoliset ja helposti saavutettavat ulkoilumahdollisuudet – tietoisuuden ja mahdollisuuksien lisääminen.
Lähiluonnon tarjoamien liikuntamahdollisuuksien esilletuonti ja tiedonsaannin lisääminen.
Liikkumisvälineiden (sähkömaastopyörät, kanootit, retkeilyvälineet jne) vuokraamis- ja lainaamismahdollisuuksien lisääminen ja tuominen lähelle asukkaita.
Iäkkäät hyötyvät monella tapaa lähiluonnossa oleskelusta ja liikkumisesta.
Iäkkäät hyötyvät varsinkin liikkumiskyvyn heikentyessä hyvälaatuisista ja helposti kuljettavista reitistöistä lähiluonnossa ja lähiluontoon. Pimeämpinä vuodenaikoina kunnollisella valaistuksella on suuri merkitys liikkumismahdollisuuksiin.
Reitistöjen varrelle ja luontokohteisiin tulee järjestää helposti saavutettavia lepopaikkoja, esimerkiksi penkkejä.
Iäkkäiden kanssa myös puutarhanhoitomahdollisuuksilla voi olla suuri vaikutus paitsi liikkumiskykyyn, mutta ennen kaikkea rentoutumiseen ja positiivisempaan mielentilaan. Jos osallistuminen puutarhan hoitoon ei enää onnistu, puutarha toimii myös hyvänä oleskeluympäristönä.
Ryhmätoiminnot ovat myös hyvä keino mahdollistaa iäkkäiden luontoliikkuminen; asuinalueiden ryhmätoimintojen merkitys suuri, kun pitkät siirtymät usein haastavia.
Iäkkäät hyötyvät myös hyvin toimivasta julkisesta liikenteestä, joka mahdollistaa luontokohteisiin pääsyn. Esimerkkinä Jyväskylän Luontopysäkit.
Lähialueiden reitistöt tarjoavat helposti saavutettavia ja nautinnollisia luontoliikkumiskokemuksia vuoden ympäri.
Lähiluonto liikuttaa suomalaisia ja lähiluonnossa onnistuvat usein myös suomalaisten suosituimmat ulkoiluharrastukset kävelystä pyöräilyyn ja puutarhanhoidosta marjojen ja sienten poimintaan. Ulkokuntosalien ja kuntoportaiden yleistyminen mahdollistaa myös esimerkiksi lihaskunnon ja liikehallinnan harjoittelun. Ja mikä parasta, lähiluonto on usein nimensä mukaisesti lähellä, sillä kaikki suomalaisista asuvat alle 300 metrin päässä lähimmästä luontovirkistysalueesta.
Luontoympäristöt mahdollistavat myös UKK-instituutin Liikkumisen suosituksen eri liikkumisen muodot. Luonnossa liikkuessa saat liikkumisen hyvinvointihyötyjen ohella kerättyä myös luontoympäristöjen hyvinvointi- ja terveyshyödyt. Kuva 3–30–300 -luontosuositus.
Myös rantoja, puistoja ja muita luontokohteita löytyy usein aivan kodin lähiympäristöstä. Luonnossa liikkumisen etuna on myös se, että liikkuminen luonnossa koetaan kevyemmäksi kuin vastaava liikkuminen rakennetussa ympäristössä tai sisätiloissa. Luonto saa siis ihmisen liikkumaan huomaamattaan enemmän.
Lähiluonnossa oleskelu ja liikkuminen ovat avainasemassa hyvän terveyden ja tasapainoisen elämän saavuttamisessa. Ainoa tehtävämme onkin lähteä liikkeelle.
Lähiluonto reitistöineen tarjoaa upeat puitteet niin rauhalliselle nautiskelulle kuin liikunnallisemmallekin menolle. Tärkeintä on lähteä liikkeelle.
Lähiluonnossa liikkumista ja liikuntaa edistäviä tekijöitä on useita. Tärkeimpiä näistä ovat lähiluontokohteiden lyhyt etäisyys kotoa, alueella kulkevien reitistöjen laatu ja niiden käyttömahdollisuuksien ympärivuotisuus. Yleisenä sääntönä voidaan pitää, että mitä lähempänä laadukkaat luontokohteet ovat, sitä enemmän alueen asukkaat niitä käyttävät. Käyttöä lisäävät myös helppokulkuiset ja laadukkaat reitistöt, joilla on huomioitu myös eri liikuntalajien harrastajat.
Vinkkejä
panostetaan erilaisiin luontoreitistöihin ja niiden laatuun. Polut ovat lähiluonnon liikkumisverkosto, mutta myös laadukkailla kuntoradoilla ja jopa asfaltoiduilla kävely- ja pyöräilyreitistöillä on alueen saavutettavuutta ja liikkumisen tasa-arvoisuutta lisääviä ominaisuuksia. Reitistöjen kehittämiseen vinkkejä myös Suomen Ladun sivuilta.
selkeät opastukset ovat tärkeä osa helppokäyttöisiä ja kutsuvia reitistöjä
pyritään mahdollistamaan myös laajemmille luontoalueilla pääsy esimerkiksi julkista liikennettä käyttäen. Tällaisesta esimerkkinäLuontopysäkit Jyväskylässä.
erilaiset liikunta- ja harrastusryhmät johdattavat ihmisiä luonnon äärelle ja antavat näille turvallisia ensikosketuksia erilaisiin luontokohteisiin sekä ylläpitävät pidempikestoista aktiivisuutta joillain ihmisillä.
erilaiset välineistön lainaus- ja vuokrauspalvelut (esim. Hygglo) madaltavat osaltaan luontoon lähtemiskynnystä ja antavat asukkaille myös mahdollisuuden tutustua uusiin harrastusmahdollisuuksiin ja aktiviteetteihin.
liikuntareitistöjä suunniteltaessa ja toteutettaessa on hyvä huomioida eri liikuntalajien vaatimukset. Runsaalla käytöllä olevat reitistöt kannattaa mahdollisuuksien mukaan eriyttää toisistaan ja luoda eri välineille omat reitistöt (vrt. hiihto, kävely ja talvimaastopyöräily).
Meijän polun Liikunnan ja hyvinvoinnin vuosikellosta löytyy eri vuodenaikoihin sopivia haasteita, joista useimmat soveltuvat lähiluonnossa tehtäviksi. Esimerkiksi Vesistö– ja Metsähaasteissa pyritään lisäämään viikottaista luonnossa vietettyä aikaa. Sauvakävely– ja Poljinhaasteissa liikutaan aktiivisesti kodin lähialueilla sauvakävellen ja pyöräillen. Lintubongaushaasteessa seurataan lintujen saapumista ja Kasvienbongaushaasteessa tutustutaan lähiluontoon kasveja etsien. Miljoonan askeleen haasteessa lisätään päivittäistä kävelyaktiivisuutta. Nämäkin onnistuvat mukavasti lähiluonnon helmassa.
Senioreiden tasapainotestinä toimii yhden jalan seisonta. Testi toimii myös hyvänä kotiharjoitteena, ja sitä voi harjoitella päivittäin.
seiso lattialla jalat vierekkäin kädet rentoina kehon vierellä
nosta toinen jalka irti maasta. Ajanotto alkaa, kun jalka on ilmassa.
virallisessa testissä jalka nostetaan toisen jalan polvitaipeeseen, mutta useat ikäihmiset eivät onnistu tässä, joten tavallinen yhden jalan seisonta-asento riittää.
tavoitteena 60 sekuntia molemmilla jaloilla
asentoa voi testata ennen ajanottoa.
Asiakkaan ohjeistus
”Seiso hyvässä ryhdissä, kädet rentoina vartalon sivulla. Silmät pidetään auki. Kun olet valmis, nosta toinen jalka irti lattiasta ja tasapainottele yhdellä jalalla mahdollisimman pitkään (max 60 sek). Ajanotto alkaa, kun jalka irtoaa maasta ja päättyy, kun jalka palaa maahan.”
Tulokset
Senioreiden yhden jalan tasapainotestissä on yleisesti tavoitteena 10 sekuntia, mutta tämä on osalle testattavista aivan liian helppo. Siksi olemme laittaneet tavoitteeksi 60 sekuntia, jolloin testin tavoiteaika toimii myös hyvänä kotiharjoittelun tavoitteena.
6 minuutin kävelytesti on erinomainen ja helppo testi sydämen ja verenkiertolimistön suoristuskyvyn eli kestyvyyskunnon arviointiin. Samalla sillä voi seurata yleistä liikkumiskykyä.
Suoritusohjeet
Olemme keränneet tähän yksinkertaiset ohjeet yleisterveitä, aktiivisia, testattavia ja esimerkiksi ryhmätestejä varten. Jos aikaa on runsaasti käytettävävissä, tai testattavat vaativat tarkempaa seurantaa, niin tarkemman kävelytestin suoritusohjeet löytyvät Toimia-tietokannasta täältä.
Suorituspaikaksi tarvitaan 17 metrin mittainen tasainen alue, jolla on turvallista kävellä reipasta tahtia edestakaisin
aseta kaksi kartiota 15 metrin päähän toisistaan
Kierrokset lasketaan aloituspäädystä.
Asiakkaan ohjeistus
”Kävele rataa edestakaisin mahdollisimman ripeällä tahdilla kuuden minuutin ajan, hölkätä tai juosta ei saa. Voit hidastaa kävelyä tai pysähtyä ja levätä hetken, jos siltä tuntuu.”
Kävelytestiä ei tule suorittaa, jos:
testattavalla on epästabiili rasitusrintakipu ja sydäninfarkti viimeisen kuukauden aikana tai tiedossa oleva muu vakava sydän- tai verenkiertoelimistön ongelma
Huom. Alla olevat tulostaulukot ovat suuntaa-antavia. 6 minuutin kävelytesteihin on olemassa myös tarkkoja tulostaulukoita, joissa huomioidaan kävelijän ikä, sukupuoli, pituus ja paino.
Tuolilta ylösnousu -testissä mitataan alaraajojen ja vartalon lihasvoimaa, tasapainoa sekä koordinaatiota. Testi on helppo toteuttaa myös kotioloissa.
Suoristusohjeet
Aseta kyynärnojaton tukeva penkki selkänoja seinään päin, mutta 10 cm irti seinästä
Istu ryhdikkäästi penkillä jalat tukevasti maassa kädet vartalon sivuilla
Pyri olemaan ottamatta tukea käsillä lähtiessäsi nousemaan
Nouse ylös jalat suoristuen ja istu takaisin penkille
Tee ylösnousu viisi kertaa
Mittaa suoritukseen käytetty aika
Ajanotto alkaa istuma-asennosta ja päättyy seisoma-asentoon viidennen ylösnousun jälkeen.
Ennen mittausta näytä mallisuoritus.
Asiakkaan ohjeistus
”Nouskaa tuolilta viisi kertaa ylös niin nopeasti kuin mahdollista. Seisoma-asennossa polvien on ojennuttava täysin ja istuma-asennossa selän on kosketettava selkänojaan. Ajanotto alkaa, valmiina – NYT!”
Puristusvoimatestissä mitataan käden puristusvoimaa, joka yleensä kuvaa hyvin myös yleistä lihasvoimaa. Lihasvoima on yhteydessä liikkumiskykyyn ja päivittäisistä toimista selviytymiseen. Käytä mittauksessa virallista puristusvoimamittaria.
Testattava istuu ryhdikkäästi tukevalla tuolilla selkä suorana ja jalat tukevasti maassa.
Säädä mittarin puristusleveys sopivaksi (puristaessa testattavan etusormen 2. nivel on noin 90 asteen kulmassa).
Mitattavan käden olkavarsi kevyesti kiinni kyljessä
Kyynärpää 90-asteen kulmassa
Mittari osoittaa eteenpäin ja peukalo on kohden kattoa (ns. kättelyasento)
Käsi pysyy samassa asennossa koko suorituksen ajan.
Toinen käsi lepää sylissä
Kaksi suoritusta per käsi.
Ennen mittausta näytä mallisuoritus. Testattava voi tehdä yhden testipuristuksen.
Asiakkaan ohjeistus
”Nyt mittaamme puristusvoimaanne. Tarkoituksena on, että puristatte kahvasta niin voimakkaasti kuin pystytte noin 3 sekunnin ajan, kunnes sanon, että riittää. Oletteko valmis? Jos kyllä:
”Valmiina – purista. (3-5 sek.) Ja riittää. Voitte irrottaa käden kahvasta ja rentouttaa sitä hieman.”
Tulokset
Puristusvoimamittauksen tulokset, naiset yli 60-vuotta. Lähde: Toimia-tietokanta.Puristusvoimamittauksen tulokset, miehet yli 60-vuotta. Lähde: Toimia-tietokanta.
Testit-sivulla pääset tutustumaan testikokonaisuuden testeihin. Jokaisesta testistä löytyy testien suoristusohjeet sekä tulostaulukot. Olemme myös lisänneet linkin, jos testistä löytyy tarkempaa tietoa muualla internetissä.
Valitkaa testit kohderyhmän sekä tarpeen ja saatavilla olevan testauslaitteiston mukaan. Ohjeita testaustilanteen järjestämiseen löytyytäältä. Osan testeistä voi tehdä myös itsenäisesti kotona ja seurata näin omaa kehitystään. Jos haluat seurata omaa tai asiakkaan kehitystä, voit tulostaa kolmen testikerran harjoituskortintäältä.
Fyysisiä testejä ei tule tehdä, jos yleinen terveydentila on huono tai henkilöllä on esimerkiksi akuutti kuume tai muu lepoa vaativa sairaus. Myös korkea verenpaine on este testeille. Tällöin tulee harkita terveydenhoidon ammattilaisen tapaamista ennen testien tekemistä.
Testejä varten tulosta testattaville etukäteen testikortti, johon tulokset merkitään. Testikortti ja lisätietoa löytyy täältä.
Testit tehtyäsi voi katsoa Harjoitteet-sivustolta sinulle sopivia harjoitteita, joiden avulla voit lähteä parantamaan testien tuloksia.
Hiljaisuutta, rauhaa ja pimeyttä maatilamatkaillen
Suomi pärjää hyvin maailmanlaajuisissa onnellisuusmittauksissa, joka osittain johtuu myös siitä, että meillä kaikilla on pääsy onnellisuuden lähteille, kuten järville, metsiin ja rannikolle. Tarvitsemme lähiluontoa, sillä puiden ja vesialueiden katseleminen tuottaa kognitiivisia ja psyykkisiä hyötyjä. Lähiluonnon lisäksi meidän tulisi hakeutua paikkoihin, joissa kaupungin äänet hiljenevät, ja luonnonäänet voimistuvat, sillä monien tutkimusten mukaan luontokokemukset ja luonnon kanssa kosketuksissa oleminen tukevat ihmisen terveyttä monipuolisesti. (Williams 2017.) Suomessa olemme onnekkaassa asemassa sen suhteen, että jo aivan läheltä voimme löytää paikkoja, joihin kaupungin melu ja valosaaste eivät yllä, ja pääsemme kosketuksiin metsän ja luonnon kanssa.
Pääsin kokemaan elämyksellisen viikonlopun syyskuussa Suopirtin tilalla, Istunmäellä, joka sijaitsee aivan Etelä-Konneveden kansallispuiston kupeessa. Suopirtin tila on perinteinen rintamamiestila 1950-luvulta, ja sen kaunis pihapiiri kutsuu rentoutumaan ja nauttimaan luonnonrauhasta. Tunnelmaa lisää pihapiirin ympärillä laiduntava Ylämaan karja, sekä muut maatilalla asuvat karvaiset ystävät, kuten kissat ja koirat. Suopirtin tilan isäntäväki kertoi mahdollisuudesta viettää yö Tentsile puuteltassa, joka sijaitsee tilan läheisessä metsässä, korkealla kalliolla. Tähän mahdollisuuteen oli tartuttava! Tentsile on puiden väliin viritettävä kevytrakenteinen, teltan kaltainen puumajoite, joka kelluu kiinnikkeistään puun runkojen varassa maan pinnan yläpuolella, eikä tavallisen teltan tapaan kuluta maaperää. Suopirttiin saapuessa, ilma oli sateinen ja kolea, mutta Tentsile yö oli siitäkin huolimatta päästävä kokemaan. Kunnon makuupussi ja lämpimät vaatteet takaisivat sen, että syyskuun jo kylmältä tuntuva yö sujuisi mukavasti.
Ennen yöpaikkaan siirtymistä (ja ennen pimeän tuloa), oli aikaa tehdä iltakävely tilan läheiselle kodalle, jossa pääsi istuskelemaan nuotion ääreen ja paistamaan makkaraa. Sateenjälkeisen metsän tuoksu oli huumaava, ja kodalle kävellessä maisema oli tyystin hiljainen. Jo lyhyen kävelymatkan aikana mieli rentoutui, ja pää tyhjeni arkisista askareista. Iltakävelyn kruunasi teeriparvi, joka pelmahti ilmaan kodan läheiseltä pellolta. Saavuttaessa takaisin tilalle, oli isäntäväki lämmittänyt tynnyrisaunan, jonka lempeät löylyt rentouttivat mieltä entisestään. Kertoessani näkemistäni teeristä, osasi tilan emäntä kertoa sanonnan: ”Jos teeri kukertaa syyskuun alussa, tulee varhainen talvi.” Saapa nähdä, kuinka ennustuksen käy!
Saunan jälkeen oli aika siirtyä yöpuulle Tentsilen suojiin. Syyskuun yöt ovat todella pimeitä, sillä maa on vielä tumma ja lumeton, joten matka teltalle taittui otsalampun valossa. Vesisade oli onneksi loppunut, joten yön pystyi nukkumaan ilman teltan päällä asetettavaa sadesuojaa. Teltan yläosa on verkkomaista, läpikuultavaa kangasta, joka mahdollistaa maisemien ja taivaan ihailun teltassa pötkötellessä. Metsän pimeys, hiljaisuus ja pään yläpuolella huojuvat männyt toivat unen äkkiä. Yön aikana heräsin kiristämään makuupussini suuta, ja huomasin taivaalle auenneen kirkkaan tähtitaivaan. Aamun valkeaminen herätti luonnollisesti, ja pian myös lintujen viserrys täytti teltan ympäröivän metsän. Yö sujui lämpimästi, ja aamulla olo tuntui kaikin puolin palautuneelta.
Vaikka elämme yhteiskunnassa, jolle kaupungistuminen ja keinotekoisuus on ominaista, ovat fysiologiset toimintomme edelleen sopeutuneet luontoympäristöön, sillä koko lajievoluutiomme ajasta olemme olleet 99,9 % luonnossa. (Lee ym. 2012) Hiljainen luonto toimii erinomaisena väylänä mielen hiljentämiseen ja rauhoittumiseen. Suurin osa modernin maailman ihmisistä altistuu päivittäin melulle, joka aiheuttaa psyykkisiä ja fyysisiä terveyshaittoja. Lähes miljoona suomalaista asuu alueilla, joissa keskiäänitaso ylittää melualueen määritelmänä pidetyn 55 desipeliä. On siis erittäin tärkeää, että hiljaisuudelle rauhoitetaan alueita ja paikkoja. Hiljaisuuden rikkovat luonnonäänet, kuten linnunlaulu tai veden äänet, puolestaan lisäävät hyvinvointia entisestään. Myös valoisan ja pimeän vaihtelu on fysiologinen välttämättömyys lajillemme. Pimeän tullessa valmistaudumme lepoon, mutta luonnollisen pimeän yön kokeminen on nykyisin valosaasteen vuoksi harvinaista. Valosaaste kuuluu nopeimmin lisääntyviin ympäristökuormituksen muotoihin, ja sen määrä uhkaa vain lisääntyä. Erittäin tehokkaasti valaistujen taajamien vuoksi suomalaiset näyttäisivät altistuvan valosaasteelle keskimääräistä enemmän kuin EU-kansalaiset, mutta meiltä löytyy myös keskiarvoa enemmän lähes tai täysin luonnonpimeitä alueita. (Leppänen & Pajunen 2017) Nämä alueet tarjoavat vastapainoa valosaasteen väsyttämille aivoillemme.
Yöpyminen Tentsilessä oli viiden tähden elämyksellinen kokemus, ja lähdin Suopirtin tilalta mieli hiljentyneenä ja palautuneena. Tutkitusti metsällä on ihmiseen lumoava vaikutus, ja rentoutumisella ja rauhoittumisella on myös suotuisia vaikutuksia unen ja levon laatuun. Hiljaisuus ja pimeys on luksusta, ja niiden kokemiseksi suosittelen kaikille retkiä luonnonhiljaisille alueille. Aion itsekin palata vielä Suopirtille viettämään yön taivasalla.
Johanna Sutinen Seikkailu- ja yhteisöpedagogi, Yhteiskuntatieteiden maisteriksi valmistuva nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen opiskelija
Lähteet:
Lee, Juyoung & Qing,Li & Tyrväinen, Liisa & Tsunetsugu, Yuko & Park, Bum-Jin & Kagawa, Takahide & Miyazaki, Yoshifumi. (2012) “Nature Therapy and Preventive Medicine” teoksessa Public Health – Social and Behavioral Health, toim. Jay Maddock (Rijeka, Croatia: InTech), s.325. https://www.intechopen.com/chapters/36947Viitattu 29.09.2021.
Leppänen, Marko & Pajunen, Adela. (2017) Terveysmetsä. Tunnista ja koe elvyttävä luonto. Helsinki: Gummerus Kustannus Oy, s. 194–204.
Williams, Florence. (2017) Metsän parantava voima. Englanninkielinen alkuperäisteos: ”The Nature Fix: Why Nature Makes Us Happier, Healthier and More Creative.” Suomenkielinen laitos: Minerva Kustannus Oy, Helsinki, s. 308.
