Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaasteen aikana toukokuun alusta heinäkuun ensimmäisen viikon loppuun mennessä on Keski-Suomessa tehty jo lähes kymmenentuhtatta havaintoa, ja havaittuja lajejakin on kertynyt lähes kaksituhatta!
Yllä olevista kuvista näkyy havaintojen kertyminen kartalla. Havainnot keskittyvät suurempien asumiskeskittymien läheisyyteen, mutta ’hotspotteja’ kasvaa myös esimerkiksi kansallispuistojen ja muiden tunnettujen luontomatkailukohteiden ympärille.
Havaintoja on tähän mennessä tehnyt 454 henkilöä, eli ihan kaikki keskisuomalaiset eivät ole vielä osallistuneet. Mutta aikaa on syyskuun loppuun saakka, ja lisää havaintojen tekijöitä ja havaintoja on varmasti luvassa. Luonnossa liikkumista ja oleskelua lisätäkseen esimerkiksi kunnat, kyläyhdistykset tai vaikkapa liikuntaseurat voivat innostaa asukkaitaan ja jäseniään lajihavaintoja tekemään. Ohjeet löytyvät haasteen sivuilta, sekä Keski-Suomen liiton sivuilta.
Haaste on toteutettu yhdessä lähiLUMO-hankkeen ja Meijän polku -asiantuntijaverkoston kanssa. Haaste on osa Luontovuotta 2026, jonka tarkoituksena on saada kaikki suomalaiset nauttimaan luonnon virkistyskäytön monista mahdollisuuksista sekä nostaa esille luonnon hyvinvointi- ja terveyshyötyjä kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Haasteen ovat suunnitelleet Juho Jäppinen ja Anniina Tölli.
Ihmislajia on aikojen alusta lähtien mietityttänyt, että olemmeko yksin maailmankaikkeudessa. Tämän aiheen puntarointi kiihtyi teknisen kehityksen, kaukoputkien, observatorioiden ja avaruusluotaimien myötä. Nyt Tampereella toteutetun lajientunnistuhaasteen jälkeen voin rohkeasti todeta, että emme ole. Ei sinne päinkään. Elämme maailmankaikkeudessa valtavan lajirikkauden keskellä, josta osa näyttäytyy meille myös aivan kotiympäristöissämme.
Monimuotoinen kaupunkiluonto Tampereella tarjosi hienot puitteet Ulos-Ut-Out -tapahtuman järjestämiseen. Samalla tarjoutui mahdollisuus havainnoida lähiluonnon monimuotoisuutta konkretian tasolla.Kuvat Juho Jäppinen.
Luonnon monimuotoisuuden, eli biodiversiteetin, merkitys ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle, sekä olemassaololle, alkaa hiljalleen nousta pinnalle myös julkisessa keskustelussa. Viimeisimpänä Suomen Luontopaneelin poliittisessa suosituksessa Hyvinvointi luonnon varassa todetaan, että luontokato, sään ääri-ilmiöiden voimistuminen ja ekosysteemien heikentyminen ovat ihmiskunnan olemassaoloa uhkaava järjestelmätason riski. Viime vuosina myös monet kansainväliset tahot ovat julkaisseet vastaavankaltaisia viestejä. Myös suomalaiset tunnistavat aiheen merkityksen, sillä esimerkiksi vuoden 2025 Luontobarometrin mukaan 89 prosenttia suomalaisista ajattelee, että luonnon monimuotoisuus tulee huomioida kuntatason päätöksenteossa ja että monimuotoinen luonto on tärkeää alueen maineelle.
Jotta voisimme oppia arvostamaan monimuotoista luontoamme, tulee meidän ensin havainnoida ja havahtua sen läsnäoloon ja merkitykseen. Yksi tapa on ottaa selville, miltä monimuotoinen luonto näyttää ympärillämme ja mistä lajeista se koostuu.
Monilajinen Tampere
Miltä luonnon monimuotoisuus sitten näyttää kaupunkiympäristöissä? Tätä lähdettiin selvittämään ulkona oppimisen suurtapahtuma Ulos-Ut-Outin yhteydessä Tampereella.
Monilajinen Ulos-Ut-Out -haasteessa haluttiin katsastaa, keitä muunlajisia osallistuu ihmislajin tapahtuman mahdollistamiseen monimutkaisten biologisten prosessien kautta, muun muassa tuottamalla happea, pölyttämällä ja sitomalla ilman epäpuhtauksia. Sekä tapahtumajärjestäjän ja osallistujien näkökulmasta helposti havaittavalla tavalla – tekemällä tapahtumaympäristöistä viihtyisiä ja ihmiseloa kannattelevia. Tampereen lähiluonto, jossa suurin osa tapahtuman työpajoista järjestettiin, tarjosikin oivan esimerkin kaupunkiluonnon monimuotoisuudesta.
Monilajinen Ulos-Ut-Out –haasteessa havaittuja lajeja Tampereen kaupunkiluonnosta. Mukana havaituissa 134 lajissa on niin yleisiä kaupunkiympäristöissä tavattavia lajeja päivänkakkarasta kanervaan, kuin myös harvinaisia ja/tai vaarantuneita lajeja, joiden elinmahdollisuuksia tulisi kaupungeissa pyrkiä mahdollistamaan ja lisäämään. Tällaisia lajeja oli esimerkiksi metsäapila, jota Tampereella etsitään tänä kesänä isommalla porukalla. Myös haitallisia vieraslajeja, kuten lupiineja, nousi odotetusti havaittujen lajien listalle.Kuvat Ulos-Ut-Out 2026 -projektista iNaturalistissa.
Tapahtumaviikon ajan auki olleessa haasteessa ylöskirjattiin Tampereen keskustan alueelta yhteensä 134 eri lajia. Näistä 94 oli ruohovartisia kasvilajeja, eli esimerkiksi kukkia. Puita ja pensaita havaittiin 15 eri lajia. Lisäksi havaittujen joukossa oli lintuja, hyönteisiä, sammaleita, jäkäliä sekä kääpiä.
Kasvien osuutta havainnoista selittää niiden helppo havainnointi käytetyillä sovelluksilla (iNaturalist sekä Seek by iNaturalist). Kasvien havainnointi onkin selkeästi helpompaa kuin esimerkiksi hyönteisten, jotka harvemmin pysyvät pitkiä aikoja paikallaan ja jotka ovat liikkeellä esimerkiksi tiettyinä vuorokaudenaikoina tai tietynlaisissa sääolosuhteissa. Kasveja voi havainnoida niin sateella kuin paisteella, tuulella kuin tyynellä ilmallakin.
Lajihavainnot kertyivät Ulos-Ut-Out -tapahtuman aikana pääasiassa työpajojen pitopaikoilta, ja näille kulkevien reittien varrelta. Tämä tukee havaintoa, että lajihavainnot tehtiin osana tapahtumapäivien muita aktiviteetteja.Kartta Ulos-Ut-Out 2026 -projektista iNaturalistissa.
Kaupunki elin- ja oppimisympäristönä
134 havaittua lajia ovat vasta pieni osa monimuotoisen kaupunkiluonnon lajistosta. Esimerkiksi sienet ja perhoset puuttuivat lähes kokonaan havainnoista. Samaan tapaan esimerkiksi kääpien ja sammalten maailmasta löytyisi uusia lajihavaintoja runsaasti.
Ulkonaoppimisen tapahtumaviikon aikana kerätyt 134 lajihavaintoa kertovat kuitenkin siitä, että vastaava lähiluonnon monimuotoisuuden kartoitusprojekti olisi helppo toteuttaa myös koulu- ja opiskeluympäristöissä ja osana näiden arkea. Tampereella tehtyjä havaintoja tuli yhteensä yhdeksältä henkilöltä, eli haasteeseen osallistui pienehkön opiskelijaryhmän verran osallistujia. Samankaltaisen lajienkeräilyhaasteen voisikin toteuttaa vaivattomasti vaikkapa luokan kanssa liikkuen muutamilla erilaisilla luontotyypeillä koulun lähiluonnossa.
Pidempikestoinen, esimerkiksi viikon kestävä haaste, mahdollistaa myös luonnon seurannan ja lajituntemuksen kehittymisen. Lajeja kerätessä ja havainnoidessa alkaa hiljalleen muistamaan lajien nimiä ja niiden tunnusmerkkejä. Helppouteen luontaisesti pyrkivä ihminen kun ei halua moneen kertaan käyttää aikaansa saman lajin tunnistukseen – tutut lajit alkaa tunnistamaan ja ohittamaan samalla tarkkaillen mahdollisia uusia kasveja, muotoja, värejä ja esiintymispaikkoja.
Lopuksi
Lajien havainnointi, tunnistaminen ja luonnon monimuotoisuuden merkityksen ymmärtäminen ovat ihmiskunnan tärkeimpiä, ja kiireisimpiä, tehtäviä lajikadon aikakaudella. Tämä jo pelkästään siksi, että emme päädy tähtitieteilijä Carl Saganin kammoksumaan tilanteeseen, jossa olemme yksin maailmankaikkeudessa.
Monimuotoisen luonnon merkityksen ymmärtämisen jälkeen polkumme johtaa luonnon monimuotoisuuden mahdollistamiseen ja tukemiseen niin kaupunkien lähiluonnossa kuin etäämmälläkin ihmispopulaatioista. Koulut voivat omalta osaltaan tehdä tärkeää työtä lasten ja nuorten luontoymmärryksen ja -suhteen kehittämiseksi, mutta meidän aikuisten on tartuttava työhön omatoimisesti.
Kun lähdet ottamaan selvää kuinka monta lajia sinun lähialueilta löytyy, niin samalla lähdet liikkeelle kohden tulevaisuutta, jossa myös sinun lajisi edustajat voivat kukoistaa muiden lajien rinnalla. Tämän matkan voi käynnistyy aivan kotioven ulkopuolelta.
Juho Jäppinen Tutkija (Seek by iNaturalistissa Tampereella Ulos-Ut-Out -tapahtuman aikaan saavutettu titteli), Meijän polku, lähiLUMO-hanke
Turussa Skanssin biodiversiteettipuistossa on järjestetty aiemmin salamakartoitustapahtumia, eli bioblitzejä, joissa lajihavaintoja on kerätty yhdessä isommalla porukalla. Keski-Suomessa tällaisia salamakartoitustapahtumia on järjestetty lähiLUMO-hankkeen voimin kunnissa. Keski-Suomessa on myös kesälle 2026 laitettu liikkeelle koko maakuntaa koskeva lajientunnistushaaste, jossa kaikkia keskisuomalaisia kutsutaan havainnoimaan omaa lähiluontoansa.
The 3–30–300 Nature Recommendation provides a simple, evidence‑based guideline for increasing nature exposure and supporting health and well‑being in everyday life. It is based on the Finnish 3–30–300 -luontosuositus and builds on growing research highlighting the importance of regular contact with natural environments.
Regular exposure to nature supports both mental and physical health. Natural environments help reduce stress, improve mood and emotional balance, and encourage physical activity. Contact with biodiverse environments may also support the human microbiome and contribute to disease prevention.
Nature and physical activity reinforce each other. Natural environments make movement more enjoyable and accessible, helping people integrate healthy habits into their daily routines. Even short visits to nature can provide measurable benefits, while regular and repeated exposure leads to the strongest long‑term outcomes.
Accessible nearby nature plays a crucial role. Most nature exposure occurs close to home, making local green and blue spaces essential for everyday well‑being. Ensuring easy access to diverse natural environments lowers barriers to outdoor activity and supports people of all ages.
The recommendation also highlights the importance of supporting nature contact across the life course. From early childhood to older age, regular interaction with nature promotes learning, physical activity, autonomy, social connections and overall well‑being. Creating opportunities for everyday nature contact in homes, schools, workplaces and communities is key.
In addition to personal behaviour, enabling nature contact is a shared responsibility. Urban planning, green infrastructure and community initiatives all play an important role in making natural environments accessible, attractive and biodiverse.
Ultimately, the 3–30–300 Nature Recommendation offers a practical framework for reconnecting everyday life with nature. It supports healthier lifestyles, strengthens human–nature relationships and contributes to more sustainable and resilient communities.
Ulos-Ut-Out -tapahtumassa kartoitetaan Tampereen kaupunkiluontoa
Meijän polku ja lähiLUMO-hanke ovat mukana kartoittamassa Tampereen lähiluonnon monimuotoisuutta Ulos-Ut-Out -tapahtumassa kesäkuun toisella viikolla.
Muunlajisten havainnointi onnistuu tapahtumapäivien aikana iNaturalist-lajintunnistussovelluksen avulla. Havainnon lisääminen sovelluksella kestää noin minuutin. Tämän minuutin ajalle lupaamme sinulle luonnossa vietetyn ajan suomia hyvinvointihyötyjä sekä kasvavaa ymmärrystä elinympäristöistämme ja monilajisista seuralaisistamme. Ehkäpä tapahtumapäivien antia ovat myös uudet muunlajiset tuttavuudet…
iNaturalist-sovellusta käyttäessä osallistutaan samalla kansalaistieteen tekemiseen ja elinympäristöjemme monimuotoisuuden havainnointiin. Samalla osallistujat voivat saada ideoita, miten innostaa omia oppilaita tai opiskelijoita lähiluontoa tutkimaan.
Tervetuloa mukaan tekemään kansalaistiedettä ja keräämään ihan villisti tietoa tapahtumaympäristöstämme! Toivomme saavamme monilajisesta Tampereesta tapahtumapäivien aikana todisteen, jota kelpaa esitellä enemmänkin.
Luontovuoden 2026 kunniaksi lähiLUMO-hanke ja Meijän polku yhteistyössä Keski-Suomen liiton kanssa haastavat kaikki keskisuomalaiset havainnoimaan omaa lähiluontoaan. Kysymmekin näin kesän kynnyksellä, että missä Keski-Suomen kunnassa kertyy eniten lajihavaintoja syyskuun 2026 loppuun mennessä?
Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa
“Outoin uusien kasvien etsintä-matkat ahoilla, nurmilla, kedoilla, laaksoissa, mäillä, vuorilla ja tuntureilla, soissa, rämeissä ja korpiloissa saattaa myös ruumiille kyllä terveellistä liikuntaa (…) Eikä se aika, mikä semmoisiin matkustuksiin kuluu, tule juuri mihinkään lukuun, sillä istua ihminen ei muutenkaan aina jaksa (…).”
Elias Lönnrot (1802–1884) laittoi sanoiksi vuonna 1860 ajatuksen, joka kantaa tähän päivään saakka – lähiluonnossa liikkuminen ja luonnon havainnointi ovat parasta lääkettä sekä mielelle, että keholle. Ja näiden tärkeys on kasvanut merkittävästi Lönnrotin päivistä elämäntapojemme ja elinympäristöjemme muutosten myötä.
Ensimmäisen suomalaisen kasvioppaan, Flora Fennican, alkusanoissa Lönnrot ohjaakin suomalaisia ulos lähiluontoon liikkumaan ja monimuotoisesta luonnostamme innostumaan ja sen lajistoa havainnoimaan ja opettelemaan. Nyt, 165 vuotta myöhemmin, innostamme kansallisen luontovuoden nimissä kaikkia keskisuomalaisia lähiluontoon kasveja tunnistamaan ja kansalaistiedettä tekemään. Samalla pääsemme keräämään hyvinvointimme kannalta merkityksellistä luontoaikaa ja fyysistä aktiivisuutta.
Lönnrotilla oli myös vahvat juuret Keski-Suomessa. Hän toimi muun muassa kotiopettajana Keuruulla 1820-luvulla.
Keskisuomalaiset kansalaistieteen tekijöiksi!
Lajintunnistussovellukset Seek by iNaturalist ja iNaturalist Suomi mahdollistavat kaikille osallistumisen kansalaistieteen tekoon. Sovellukset mahdollistavat lajien tunnistuksen vaikka tietämys kasveista, linnuista tai hyönteisistä ei olisikaan Lönnrotin tasolla, sillä enää kaikkia lajeja ei tarvitse ulkomuistista osata. Sovelluksia käyttäessä kasvit alkavat kuitenkin hiljalleen jäädä myös mieleen, ja oma lähiluonto muuttuu tutummaksi, sekä myös kiinnostavammaksi – alamme kiinnittämään huomiota luontoympäristöihimme aivan uudella tavalla.
Lönnrot keräsi aikoinaan 900 kasvilajia retkillään. Kuinka moneen sinä pääset kesän 2026 aikana?
Lajihavainnot keskittyvät yleensä alueille, jossa ihmiset liikkuvat, eli esimerkiksi asuinalueiden läheisyyteen. Toukokuussa 2026 tulleita havaintoja on suurimmassa osaa Keski-Suomea vielä vain yksittäisiä. Vasemmanpuoleisessa kuvassa Jyväskylä lähialueineen, ja oikeanpuoleisessa Viitasaaren aluetta 25.5. otetusssa kuvakaappauksessa.Kartta löytyy iNaturalistin sivulta.
Miten osallistun keskisuomalaisen luonnon havainnointiin?
Monimuotoisen lähiluonnon havainnointi onnistuu helpoimmillaan moniaistisesti, eli katselemalla, kuuntelemalla, ihmettelemällä ja oivaltelemalla. Tässä haasteessa otamme kuitenkin askeleen lähemmäksi kansalaistiedettä, ja lähdemme kasvattamaan luonto-osaamistamme puhelinsovellusten avulla. Voit ladata puhelimellesi Seek by iNaturalist sekä iNaturalist Suomi -sovellukset. Ladattuasi sovellukset sovelluskaupasta, ja luotuasi iNaturalist -tilin, tehtäväsi on lähteä nauttimaan luonnosta oleskelusta ja liikkumisesta.
Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -haaste tarjoaa keskisuomalaisille kunnille mahdollisuuden innostaa asukkaita ja mikseipä vaikkapa kesämökkiläisiä alueen monimuotoista luontoa tutkimaan ja kartoittamaan. Ja samalla hyötymään luonnossa liikkumisen hyvinvointi- ja terveyshyödyistä! Luonnossa oleskelun ja liikkumisen runsas lisääminen voisi mahdollistaa kunnille myös mittavia säästöjä terveyden lisääntymisen kautta.
Haasteen nimissä kysytäänkin, että missä keskisuomalaisessa kunnassa tehdään eniten luontohavaintoja kesän 2026 aikana?
Toukokuussa 2026 Keski-Suomessa oli tehty 2 576 havaintoa 174 havainnoijan voimin. Haasteen tavoitteena on lisätä Keski-Suomessa sekä kansalaistieteen tekijöiden (havainnoitsijoiden) että havaintojen määrää merkittävästi kesän 2026 aikana.
TIETOLAATIKKO Seek ja iNaturalist ovat kaksi samaa taustatietokantaa hyödyntävää sovellusta. Yhteistyö toimii siten, että Seek toimii hauskana ja helppona tunnistustyökaluna, jonka voit yhdistää iNaturalist-tiliisi. Kun lähetät Seek-havainnon iNaturalistiin, teet arvokasta kansalaistiedettä. Yhteistyön logiikka ja hyödyt avautuvat seuraavasti: 1. Tunnistaminen Seek-sovelluksella. • Avaa sovelluksen kamera ja osoita sillä esimerkiksi kasvia tai hyönteistä. Seekin tekoäly lukee ympäristöä ja kertoo heti reaaliajassa, mikä laji on kyseessä. • Seek ei kerää tai tallenna henkilötietojasi, joten se on turvallinen myös perheen pienimmille. 2. Havainnon lähettäminen iNaturalist-tilille. • Voit kirjautua Seek-sovellukseen omilla iNaturalist-tunnuksillasi. • Kun olet tunnistanut lajin Seekillä, voit yhdellä napin painalluksella lähettää havainnon valokuvineen ja paikkatietoineen iNaturalistiin. 3. Miksi tämä on kansalaistiedettä? • iNaturalistiin tallennetut havainnot eivät jää vain sinun omaan profiiliisi, vaan ne siirtyvät avoimiin luonnontietokantoihin. Suomessa nämä tiedot menevät Suomen Lajitietokeskukseen (Laji.fi). • Tutkijat ja viranomaiset käyttävät kerättyä tietoa esimerkiksi lajien levinneisyyden seurantaan, ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkimiseen ja vieraslajien torjuntaan.
Haaste on toteutettu yhdessä lähiLUMO-hankkeen ja Meijän polku -asiantuntijaverkoston kanssa. Haaste on osa Luontovuotta 2026, jonka tarkoituksena on saada kaikki suomalaiset nauttimaan luonnon virkistyskäytön monista mahdollisuuksista sekä nostaa esille luonnon hyvinvointi- ja terveyshyötyjä kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Haasteen ovat suunnitelleet Juho Jäppinen ja Anniina Tölli.
Luonto edistää terveyttä ja hyvinvointia monin eri tavoin. Arjessa moni kokee luonnossa ja suomalaisessa kontekstissa erityisesti metsässä oleskelun rentouttavana ja palauttavana kokemuksena. Yksittäisen luonnossa käynnin tiedetään myös edistävän tarkkaavaisuutta, vähentävän stressiä ja edistävän positiivista mielenterveyttä. Nämä arkikokemukseen ja tutkimusnäyttöön perustuvat havainnot kuvaavat erilaisia luonnon myönteisiä vaikutuksia mielentiloihin ja tiedollisiin toimintoihin. Luonto voi toimia myös aivojen latauspisteenä ja tukea aivojen rakenteellista ja toiminnallista hyvinvointia.
Tutkimusten mukaan luontoaltistus muovaa aivojen rakenteita ja toimintaa. Se esimerkiksi rauhoittaa stressiin liittyvien hermoverkkojen yliaktiivisuutta ja tehostaa tarkkaavaisuuteen liittyvien verkostojen toimintaa. Vaikka luontoympäristöjen katselu valokuvina tai videoina voi lisätä muun muassa rentoutumiseen, keskittymiseen ja laskeneeseen virittyneisyyteen liittyvää aivojen aktiivisuutta, oikeissa luontoympäristöissä oleskelun vaikutukset näyttävät olevan suurempia ja laaja-alaisempia kuin kuvien tai videoiden katselu.
Luonnossa liikkuminen voi olla erityisen hyödyllistä aivoterveyden parantamisessa. Luonnossa liikkuminen näyttäisi vähentävän aktivaatiota aivojen alueilla, jotka liittyvät asioiden märehtimiseen. Säännöllinen luontoliikunta saattaa myös kasvattaa toiminnanohjaukseen ja työmuistiin liittyviä aivorakenteita. Luontoaltistus näyttäisi tehostavan myös liikunnan positiivisia mielenterveysvaikutuksia.
Luonnon merkityksen tunnistaminen aivojen hyvinvoinnin ja terveyden lähteenä tulisikin olla yhä kiinteämpi osa kuntien ja hyvinvointialueiden eri sektorien sekä teollisuuden, kuten metsä- ja kaivosteollisuuden, toimintaa. Aivoterveyden haasteet yleistyvät väestön ikääntyessä ja muistisairauksien lisäksi erilaiset lievemmät tiedonkäsittelyn ongelmat ovat yleisiä. Lisäksi on viitteitä lasten ja nuorten aivoterveyden positiivisen kehittymisen hidastumisesta ja jopa heikkenemistä. Lähes joka viides suomalaisista työntekijöistä kärsii stressioireista, ja yhä useampi lapsi ja nuori kamppailee mielenterveyden haasteiden kanssa. Mielenterveyden ongelmat ovat myös suomalaisten yleisin peruste sairauspäivärahalla korvatuille pitkille sairauspissaoloille.
Kuvat viestintätoimisto VALOA, Jarno Elo.
Luonto uudistaa aivoja, mutta siitä pitää huolehtia
Vanhojen ja uusien metsien sekä lähiluonnon säilyttäminen ja sen lisääminen sekä luonnossa liikkumisen tukeminen voivat parantaa aivoterveyttä koko elämänkulun ajan. Luonnon suotuisat terveysvaikutukset on nyt tunnistettu, joten esimerkiksi kaavoitus- ja rakennussuunnitelmien tulisi olla luontolähtöisiä ja päätösten perustua tutkittuun näyttöön luontoympäristöjen terveyshyödyistä.
Tässä kohtaa on kuitenkin syytä pysähtyä tosiasioiden äärelle. Luonnon terveyshyödyt karisevat, jos luonto itse rapautuu. Ilmastonmuutos muuttaa luontoa radikaalisti ja nämä muutokset heikentävät luontoympäristöjen eheyttä ja vetovoimaa. Luontokadon seurauksena monimuotoinen, aisteja stimuloiva luontoympäristö, joka tutkimusten mukaan uudistaa ja elvyttää aivoja tehokkaimmin, on uhattuna. Yksipuolistunut, sairas tai kadonnut lähiluonto ei tarjoa samoja hyötyjä kuin elinvoimainen. Ilmastonmuutoksen torjunnassa, luontokadon ehkäisyssä ja luonnon monimuotoisuuden edistämisessä ei ole kyse vain pienen alueen merkityksettömästä toiminnasta vaan mitä suurimmassa määrin kansanterveyden ja väestön hyvinvoinnin sekä yhteiskunnan elinvoimaisuuden edistämisestä. Ilmastonmuutokset torjunta ja luonnon monimuotisuuden edistäminen eivät ole vain tämän sukupolven terveyden tae, vaan erityisesti tulevien sukupolvien hyvinvoinnin kulmakivi.
Lähiluonto on aivoterveyden infrastruktuuria
Kun rakennetaan uusia asuinalueita tai vanhoja uudistetaan, teitä levennetään tai lähiviheralueita kaavoitetaan rakentamiselle, tehdään samalla päätöksiä asukkaiden aivoterveydestä. Luonnon terveysvaikutuksista kertovan tutkimusnäytön sivuuttamista näiden suunnitelmien teossa on vaikea perustella. Lähiluonnon säilyttäminen ja lisääminen ja metsien suojelu ei ole vain kosmeettinen asia vaan investointi, joka maksaa itsensä takaisin vähentyneenä sairastavuutena, parempana oppimisena kouluissa ja parempana toimintakykynä ja pidempinä työurina. Luontolähtöinen kaavoitus, metsäiset koulupihat, viherkäytävät kaupungeissa ja luontopolut ovat käytännön keinoja, joilla päättäjät voivat edistää aivoja uudistavaa liikuntaa.
Maailman terveysjärjestö WHO on lanseerannut 3–30–300-säännön. Sen mukaan terveessä elinympäristössä ikkunasta näkyy vähintään 3 puuta, alue, jossa yksilö pääsääntöisesti oleskelee, on latvuspeittävyydeltään vähintään 30 % ja lähimpään metsäalueeseen on korkeintaan 300 metriä matkaa. Suomalaiset kunnat voisivat ottaa tämän säännön toteutumisen kilpailuvaltikseen uusia kuntalaisia kosiskellessaan. Kyseisen säännön omaava ympäristö lienee asukkaalle miellyttävämpi kuin betoninen kaupunkikeskusta tai puuton pellolle kaavoitettu pientaloalue.
Uudistava liikunta lisää yhteiskunnan kriisinkestävyyttä
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Suomen kokonaisturvallisuuden toimenpidesuosituksissa korostetaan henkisen kriisinkestävyyden parantamisen työkaluina psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen toimintakyvyn edistämistä. Yhteiskunnan innovointikyky ja kyvykkyys löytää ratkaisuja yhteiskunnan haasteisiin on osin riippuvainen aivoterveydestä ja mielen hyvinvoinnista ja fyysinen kriisinkestävyys puolestaan väestön liikunta-aktiivisuuden ja sitä kautta fyysisen kunnon tasosta.
Yhteiskunnan ja yksilön kannalta merkittäviä muutoksia voidaan saavuttaa jo pienillä arjen muutoksilla. WHO:n 3–30–300 sääntö on innoittanut suomalaista luontosuositusta, jossa suositellaan luonnossa olemista vähintään kolmesti viikossa, vähintään 30 minuuttia kerrallaan ja kokonaisuudessaan viettämään luontoympäristöissä 300 minuuttia viikossa. Luontosuositus antaa siten konkreettisen tavoitteen luonnossa olemiselle. Puolen tunnin kävelyllä lähimetsässä on mitattavia vaikutuksia sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin. Monissa kunnissa ja kaupungeissa on myös erilaisia ulkokuntosaleja ja vuodenaikojen vaihtelu tarjoaa myös useita mahdollisuuksia lihaskuntoa parantavaan luontoliikuntaan. Luonnossa on siten mahdollista saavuttaa liikunnan monipuolisuus ja liikuntasuositusten mukainen kokonaisvaltaista terveyttä ja toimintakykyä edistävä liikunta-annos.
Ilmastonmuutoksen sopeutumisessa myös Suomessa joudutaan miettimään erityisesti kaupunkiympäristöjen lämpösaarekkeiden terveysvaikutuksia. Puuttomissa kaupunkikeskustoissa lämpötilat voivat nousta merkittävästikin kesähelteillä. Tällä voi olla tutkimusten mukaan haitallisia vaikutuksia erityisesti sairaiden, lasten ja vanhusväestön terveydelle. Lämpösaarekkeiden kuumuutta voidaan ehkäistä viherryttämällä myös kaupunkiympäristöjä. Tämä tarkoittaa vähintäänkin jo olemassa olevien viheralueiden säilyttämistä, mutta myös niiden lisäämistä.
Luonnossa liikkuminen ja luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutusten huomioiminen ei tulisi olla luksusta nyt eikä tulevaisuudessa. Luonto tulisi nähdä ihmisen perustarpeena ja yhteiskuntien kukoistuksen lähteenä yhä useammin kaikilla sektoreilla.
Eero A. Haapala Kati Kiehinen Terveyden edistämisen tutkimusyksikkö Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
Keski-Suomen liitto on laittanut liikkeelle luontohyvinvointia lisäävän haasteen, ja haastaa kaikki Suomen maakunnat mukaan Luontovuoden 2026 viettoon näyttämään, miten lähiluonto on osa hyvää arkea eri puolilla Suomea!
Haasteessa Keski-Suomen liitto innostaa tekemään lähiluonnosta näkyvämmän osan arkea, työpäiviä ja alueiden elinvoimaa, sillä lähiluonto tarjoaa tilaa palautumiselle, uusille ajatuksille, liikkeelle ja kohtaamisille.
Myös luonotyöpäivien teemat nousevat haasteessa esille näin Luontotyöpäiväviikon kunniaksi. Keski-Suomen liiton viestintäpäällikkö Jenni Isopahkala muituttaakin haasteessa, että yllättävän monen asian voi tehdä toisin kuin mihin olemme tottuneet. Palaveri voi onnistua kävellen, ideointi voi lähteä liikkeelle puistonpenkiltä ja tauko voi löytyä lähimetsästä.
Kuulkaa Keski-Suomen kutsu ja lähtekää mukaan nostamaan lähiluontoa ja sen monia mahdollisuuksia alueenne valtiksi.
Luontotyöpäiväviikko, Pieni kaupunkikasvio ja Luontovuosi 2026 kutsuvat kaikki työmatkarönsyilemään, kävelykokouksia ja ulkoilmatoimistoja pitämään sekä samalla tutustumaan oman lähiluonnon kasvilajeihin.
Olemme valinneet viikolle viisi kasvia, joita löytyy kaupunkiympäristöistä eri puolilta Suomea, ja joita on tarkoitus viikon mittaan bongata omista luontotyöympäristöistä. Eli käyttäkää työviikkonne ulkonaliikkumis- ja oleskelumahdollisuudet hyödyksenne ja tutustukaa monimuotoiseen lähiluontoon!
Tunnistettavat kasvit löytyvät kuvina alta, mutta ne löytyvät myös haasteen järjestäjien (@luontotyopaiva @meijanpolku @luontovuosi2026 @pienikaupunkikasvio) Instagram-seiniltä.
Luontotyöpäiväviikolla töitäsi ulkoiluttaessa käytä tägejä #luontotyöpäiväviikko #luontovuosi2026 #outdoorofficeday #outdoorofficeweek, niin jaamme työympäristöjen luonnollistamisen ilosanomaa eteenpäin.
Kasvupaikka: jouto- ja viljelymaat, pihat, kadut, niityt, pientareet, rannat.
Pieni kaupunkikasvio
Rönsyilevä kasviopas keskittyy kaupungeissa tavattaviin kukkiviin luonnonkasveihin – niihin, jotka kiireessä usein ohitetaan mutta jotka sitkeästi nostavat lehtensä kohti aurinkoa, vaikka läpi harmaan kiven.
Villi luonto löytyy läheltä. Nykyihminen kohtaa luontoa kasvavassa määrin juuri kaupungeissa, joissa elää ihmisen rinnalla tuhansia muita lajeja. Kaupunkikasvillisuus yllättää rikkaudellaan: kantakaupungistakin voi tavata 100–200 kasvilajia.
Pieni kaupunkikasvio peilaa kasvien kautta muuttuvaa luontosuhdettamme sekä nähdyksi tulemisen tärkeyttä. Se tarjoaa uudenlaisen näköalan arkeen ja kannustaa hidastamisen ohella myös luovuuteen ja vastavuoroisuuteen. Luontoyhteyden vahvistaminen on mahdollista myös kivikaupungissa. Jos maltamme pysähtyä ja katsoa tarkkaan, kadunraosta voi löytyä odottamatonta, kenties ylevääkin kauneutta.
Milja Laine: Pieni kaupunkikasvio (Vastapaino, 2026)
Milja Laine on helsinkiläinen luontoaiheisiin erikoistunut kuvittaja, jolla on tausta ympäristökasvatuksen parissa. Hänellä on ekologin ja kuvataiteilijan koulutukset.
Kesäaika innostaa yhä useamman suomalaisen lähiluontoon liikkumaan ja nauttimaan. Tätä innostusta edistääksemme haastamme kaikki suomalaiset Luontovuoden 2026 kuluessa retkeilemään kesäkauden aikana viisikymmentäkaksi kertaa kukin omissa lähiluontoympäristöissään.
Retkien ideoiden pohjaksi voi ottaa vuoden 2026 Retkihaasteen retkilistan, mutta myös omia syitä lähteä luontoretkille voi keksiä itse lisää. Retkihaasteen retkilistan muutamat talviaiheiset retket voi myös korvata itse keksimillä kesäisemmillä syillä lähteä luontoon liikkumaan.
Yksi ohittamaton syy on aktiivisen liikkumisen ja luonnossa oloajan lisääminen ovat niiden tuomat hyvinvointi- ja terveyshyödyt! Käydessäsi viidelläkymmennelläkahdella retkellä kesäkuukausien aikana, saat kerättyä myös Luontosuosituksen suositteleman luonnossaoloajan samalla talteen. Luontosuositushan suosittelee käymään luontoympäristöissä vähintään kolmesti viikossa ja vähintään kolmekymmentä minuuttia kerrallaan. Nämä suositukset saa helposti kerättyä Retkihaasteen retkistä nauttien!
Oivalluksia oppimisympäristöissä -hanke ja Meijän polku ovat koonneet Mappa.fi-palveluun teemarepun kouluille Luontovuoden 2026 kunniaksi. Teemareppu johdattelee näin keväällä lintujen ja pölyttäjien maailmaan, mutta myös lisäämään oppimisympäristöihin näille sopivia elinympäristöjä. Syyskauden käynnistyessä tarkasteluun otetaan puut ja sienet, joidenka kiehtova maailma tarjoaa ihmeteltävää ja oivallettavaa koko syksyksi.
Teemarepun ajatuksena on madaltaa kynnystä luontoympäristöihin siirtymisille sekä luontoteoille kouluympäristöissä.
