Kategoria: Meijän metsät

Elinvoimaa lähiluonnosta

Elinvoimaa lähiluonnosta

Asukkaiden hyvinvointi on entistä suoremmin sidoksissa siihen, millaiseksi elinympäristömme rakennamme ja millaista luontoa onnistumme säilyttämään. Luonnon ennallistamisesta puhutaan usein ekologisena velvoitteena, mutta tuoreet tutkimukset osoittavat, että kyse on paljon enemmästä. Ennallistaminen on myös kuntien tehokasta terveyspolitiikkaa ja tulevaisuuden elinvoiman rakentamista.

Pienet teot

On yllättävää, miten paljon positiivista saadaan aikaan pienillä viherryttämistoimilla, kuten tyhjien tonttien muuttamisella lähivihreäksi. Tällaiset toimenpiteet rauhoittavat ympäristöä, vähentävät koettua stressiä ja tekevät taajama-alueista viihtyisämpiä. Myös puiden ja puiden latvojen muodostaman latvuspeitteen merkitys nousee esille tutkimuksissa toistuvasti. Taajamien ja keskusta-alueiden ”kaupunkipuut” eivät ole vain maisemaelementtejä, vaan osa terveydenhuollon “vihreää infrastruktuuria”. Kaupungit, joissa puiden muodostama latvuspeite kasvaa, saavat tutkimuksien mukaan suoria hyötyjä väestön fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Kun puustoa lisätään ja puiden latvusten varjostavat alueet lisääntyvät, asukkaiden koettu elämäntyytyväisyys paranee, sydän- ja verisuonisairauksien riski pienenee, jopa kuolleisuus vähenee. Nämä ovat harvinaisen selkeitä, tutkitusti mitattavia vaikutuksia, joita yksikään muu suurkaupunkien terveysinvestointi ei tuota näin laajalla skaalalla. 

Toinen esimerkki kauaskantoisista terveysinvestoinneista on koulupihojen muuttaminen vihreämmiksi. Tämä lisää lasten liikkumista ja tukee heidän sosiaalista kehitystään. Nämä ovat vaikutuksia, joilla on pitkäkestoisia seurauksia koko väestön hyvinvointiin. Kunnat, jotka panostavat vihreisiin koulupihoihin, rakentavat tulevaisuuden hyvinvointia ruohonjuuritasolta.

Lähivihreän merkitys

Yksittäiset käynnit lähiluonnossa lisäävät arkiliikkumista ja kohentavat kokonaisvaltaisesti hyvinvointia. Metsäluonnossa liikkuminen helpottaa stressiä ja nostaa mielialaa lähes ympäristöstä riippumatta, mutta vanhat metsät elvyttävät meitä nuoria talousmetsiä voimakkaammin. Tämä viittaa siihen, että kaupunkien ja kuntien kannattaisi suhtautua jäljellä oleviin vanhoihin metsäalueisiin strategisena voimavarana. Ne tarjoavat väestölle sellaista palautumista, jota nuoret istutusmetsät eivät pysty samanlaisina tarjoamaan.

Kaiken tämän perusteella kaupunkien kannattaa nähdä ennallistaminen ja viherrakenteen vahvistaminen strategisena välineenä, ei pelkkänä kulueränä. Kyse on investoinneista, jotka maksavat itsensä takaisin terveysmenoissa, elinvoimassa ja asukkaiden hyvinvoinnissa. Parempi ilmasto- ja ympäristönsuunnittelu kulkee käsi kädessä paremman arjen kanssa. Kysymys kuuluu, kuinka nopeasti haluamme tarttua näihin mahdollisuuksiin. Kunnat, jotka toimivat nyt, rakentavat tulevaisuutta, jossa luonto ei ole vain mainoslause. Luonto on elinvoimaisen ja vetovoimaisen kunnan strateginen valinta.

Janne Laitinen
Biologi, lähiLUMO-hanke

Lähteet
Keskisuomalainen 19.3.2026. Pääkirjoitus. Virkistysarvo huomioitava metsähakkuissa.
Pasanen, T. & Täubel, M. 2026. Luonnon ennallistamistoimien terveys- ja hyvinvointivaikutukset – katsaus tutkimuskirjallisuuteen. THL – Työpaperi 8/2026 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-659-2

 Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa. 
Kansallinen kaupunkipuisto Keski-Suomeen!

Kansallinen kaupunkipuisto Keski-Suomeen!

Saarijärven Paavot tekivät vastikään esityksen, että Saarijärvelle perustettaisiin kansallinen kaupunkipuisto. Suomessa on kansallisia kaupunkipuistoja yksitoista, joista Keski-Suomea lähinnä sijaitsevat ovat Heinolassa ja Kuopiossa.

Saarijärven mahdollisen kansallisen kaupunkipuiston sijainti merkitty kartalle muiden kaupunkipuistojen verkostoon. Saarijärven kaupunkipuisto täydentäisi näin keskisuomalaisin silmin mainiosti kaupunkipuistoverkostoa. Karttappohja: kansallisetkaupunkipuistot.fi.

Suomesta löytyy erilaisia arvokkaita ja suojeltuja ympäristöjä, aina erämaisten luonnonpuistojen hiljaisuudesta kaupunkipuistojen vilkkaisiin, kulttuuria huokuviin maisemiin. Näiden ohella löytyy vuosisataisen rinnakkaiselon kautta syntyneet perinnemaisemat, niityt, kedot ja hakamaat. Ne kaikki kertovat osaltaan tarinaa suomalaisesta luonnosta ja siitä, miten sitä on suojeltu, hyödynnetty ja arvostettu eri aikoina. 

Monenkirjavia puistoja

Luonnonpuistot on perustettu ensisijaisesti luonnontilan säilyttämiseen ja tieteelliseen tutkimukseen, ja ne ovat Suomen tiukimmin suojeltuja luontoalueita. Lakiin perustuvien määräysten mukaan luonnonpuistot pidetään mahdollisimman koskemattomina ja liikkuminen vaatii usein kirjallisen luvan. Käytännössä luonnonpuistot ovat yleisöltä suljettuja. Näin varmistetaan, että tutkijat voivat seurata luonnon kehitystä ilman ihmisen aiheuttamia häiriöitä. Keski-Suomessa Salamajärven kansallispuistossa löytyy pieni luonnonpuisto.

Kansallispuistojen tehtävä on turvata maamme arvokkaimmat luonnonpiirteet ja tarjota mahdollisuus luonnon kokemiseen kestävästi. Kansallispuistot ovat monille suomalaisille tuttuja retkikohteita, viime vuonna 41 kansallispuistossa käyntikertoja oli 3,5 miljoonaa. Ne ovat silti luonnonsuojelualueita, joiden perustamisesta säädetään aina omalla lailla. Kansallispuistot ovat siis eräänlainen kompromissi luonnonsuojelun ja virkistyksen välillä, ne suojelevat ekosysteemejä, mutta tarjoavat samalla opastettuja reittejä, tulipaikkoja ja palveluita luonnossa liikkumiseen.

Perinnemaisemat ja perinnebiotoopit ovat luonnon ja kulttuurin yhteinen perintö. Ne ovat syntyneet ihmisen ja luonnon rinnakkaiselon tuloksena, perinteisen maa- ja metsätaloustoiminnan tuloksena. Niittyjä, ketoja, hakamaita ja metsälaitumia ylläpitävät laiduntavat eläimet ja niitto, ja siksi niiden monimuotoisuus on suoraan riippuvainen jatkuvasta hoidosta. Ilman niittoa ja laidunnusta ne kasvavat umpeen ja muuttuvat muiksi elinympäristöiksi. Perinnebiotoopit ovat Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä, ja suurin osa niistä on arvioitu jopa äärimmäisen uhanalaisiksi. Ne ovat myös lajistoltaan hyvin rikkaita, sillä monet uhanalaiset hyönteis- ja kasvilajit elävät juuri näissä ihmisen hoitamissa ympäristöissä.

Kansalliset kaupunkipuistot ovat uudenlainen tapa yhdistää luonto ja rakennettu ympäristö. Ne sijaitsevat kaupungeissa ja muodostavat laajoja kokonaisuuksia, jotka yhdistävät kaupunkiluontoa, viherympäristöjä ja kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennuskantaa. Kaupunkipuistojen tarkoitus on turvata kaupunkien kulttuuri- ja luonnonmaisemien säilyminen ja tukea kaupunkilaisten hyvinvointia. Toisin kuin luonnon- ja kansallispuistot, kaupunkipuistot eivät ole luonnonsuojelualueita, vaan osa maankäytön suunnittelua. Kaupunkipuistot ovat kaupungin sitoumus vaalia arvokkaita alueita osana kaupunkirakennetta.

Ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen mahdollistaminen

Kun tarkastelemme Suomen luonnonpuistoja, kansallispuistoja, kaupunkipuistoja ja perinnebiotooppeja yhdessä, niistä piirtyy kuva monikerroksisesta luontokokonaisuudesta. Yhdessä nämä puistot ja luontotyypit muodostavat Suomen luonnon ja kulttuurimaiseman kerroksellisen kokonaisuuden, jossa luonnontilainen, hoidettu ja kaupunkimainen ympäristö täydentävät toisiaan. Samalla ne tarjoavat ihmisille mahdollisuuksia luontokokemuksiin, sillä myös hoidetut kulttuuriympäristöt ja kaupunkipuistot vahvistavat viherympäristöjen saavutettavuutta.

Saarijärven Mannilan alueesta ideoidaan Suomen 12. kansallista kaupunkipuistoa. Kuva syksyltä 2024, jolloin alueella työpajailtiin Meijän metsien ja alueellisten terveysmetsien merkeissä. Kuva Juho Jäppinen.

Keski-Suomen alueelta kansallinen kaupunkipuisto vielä uupuu ja Saarijärvelle ideoitu puisto täydentäisi hienosti keskisuomalaisen luonnon moninaisia kokemispaikkoja ja luonnonalueiden arvostuksen kasvattamista. Puiston selvityksen käynnistäminen olisi myös upea keskisuomalainen luontoteko Luontovuodelle 2026, ja Saarijärveltä vastaus Vantaan kaupungin esittämään haasteeseen Suomen kunnille.

Janne Laitinen
Biologi, lähiLUMO-hanke

Lähteet
https://ym.fi/kansallis-ja-luonnonpuistot
https://www.metsa.fi/tiedotteet/kayntimaarat-2025-luontokohteilla-kokonaiskayntimaarat-kasvoivat-kansallispuistojen-kayntimaarissa-hieman-laskua/
https://ym.fi/kansallis-ja-luonnonpuistot
https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/luonnon-monimuotoisuus/luontotyyppien-monimuotoisuus/luontotyyppien-uhanalaisuus/perinnebiotoopit
https://ym.fi/kansalliset-kaupunkipuistot

Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa.

Keskisuomalaisista mahdollisuuksista luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja ihmisten luonnossa liikkumismahdollisuuksien parantamamiseksi on kirjoitettu aiemmin Meijän polulla muun muassa mahdollisen uuden kansallispuiston merkeissä. Myös alueellisen luonnonsuojelun merkitys sekä luontosanaston köyhtyminen ovat olleet agendalla. Nämä kaikki ovat osa matkaamme kohden luontopositiivista Keski-Suomea.

Keski-Suomeen uusi kansallispuisto!

Keski-Suomeen uusi kansallispuisto!

Pahoittelut hieman harhaanjohtavasta otsikosta. Uudesta kansallispuistosta ei olle vielä päätetty, vaan idea on vasta nostettu esille uudessa Kansallispuistoverkoston kehittäminen -selvityksessä, mutta se sopii mitä parhaiten luontopositiivisen Keski-Suomen tulevaisuuteen! Mistä on siis kyse?

Luonnonmetsä-työryhmä julkaisi juuri uuden selvityksen, jossa esitetään Suomeen perustettavaksi 12 uutta kansallispuistoa, sekä myös jo olemassa olevien kansallispuistoalueiden merkittäviä laajentamisia. Tavoitteena on lisätä suojeltujen luontoalueiden määrää ja kokoa sekä parantaa Suomen luonnonsuojelualueiden kytkeytyneisyyttä.

Melontareitistöjen ja -matkailun kehittäminen olisi yksi Mänttä-Keurusselän kansallispuiston upeista luonnossa liikkumisen lisäämisen mahdollisuuksista. Kuva Keuruun sydänreitiltä kesältä 2024.

Yksi esitetyistä uusista kansallispuistoista olisi Mänttä-Keurusselän kansallispuisto, joka painottuisi omanalaatuisensa järvi- ja saaristoluonnon suojelemiseen ja esimerkiksi melontaretkeilyn kehittämiseen. Ehdotetun kansallispuiston koko olisi noin 4 500 hehtaaria ja se sijoittuisi Keski-Suomessa Keuruun ja Jämsän alueelle. Pirkanmaalta kansallispuiston aluita olisi Mänttä-Vilppulassa ja Ruovedellä.

Laajojen saarien täplittämien vesistöalueiden muuttaminen kansallispuistoiksi mahdollistaisi myös vesilintujen elinolosuhteiden paranemisen.

Myös nykyiset kansallispuistomme laajenisivat

Keski-Suomen osalta ehdotuksessa on myös kolmen maakunnassa sijaitsevan kansallispuiston laajentaminen. Merkittäviä laajennuksia ehdotetaan Leivonmäen kansallispuistoon, Pyhä-Häkin kansallispuistoon sekä Salamajärven kansallispuistoon. Laajennukset mahdollistaisivat paitsi laajempien luontoalueiden suojelun, myös uusien vaellus- ja retkeilyreitistöjen avaamisen ja luontomatkailun kehittämisen.

Laajennussuunnitelmat pohjautuisivat pitkälti valtion maille. Kuvakaappaus Leivonmäen kansallispuiston laajennusmahdollisuuksista raportissa.
Leivonmäen kansallispuiston laajentaminen mahdolllistaisi laajempien luontoalueiden suojelun ohella myös uusien luontoretkeilymahdollisuuksien ja -reitistöjen kehittämisen. Kuva Leivonmäen kansallispuistosta vuodelta 2023.

Kohden luontopositiivista Keski-Suomea!

Raportissa esitetty uuden kansallispuiston perustaminen sekä Keski-Suomen alueen kansallispuistojen merkittävä laajentaminen sopii luonnollisesti myös luontopositiinen Keski-Suomi -visioonkin, jonka ajatuksena on viedä aluetta kohden luontopositiivista tulevaisuutta, ja sen monia mahdollisuuksia sekä hyvinvointimme ja terveytemme edistämisessä, mutta myös luontoympäristöjemme tervehtymisessä ja luontomatkailun kehittämisessä.

Uuden kansallispuiston suunnittelun käynnistäminen ja olemassa olevien laajentaminen olisi upea keskisuomalainen teko Luontovuodelle 2026. Ruvetaanhan hommiin!
Kymmenes vuosi Retkihaasteen parissa

Kymmenes vuosi Retkihaasteen parissa

Uudenvuoden yönä vuonna 2016 saatu idea on vienyt meitä luontoretkille viikosta ja vuodesta toiseen. Kymmenes Retkihaaste-lista tuntuukin jo varsin juhlavalta.

Vuoden 2017 ja vuoden 2026 Retkihaasteiden väliin mahtuu noin 500 retkeä suomalaiseen luontoon.

Retkihaasteessa on ideana tehdä keskimäärin yksi retki viikossa, mikä tarkoittaa vuoden aikana 52 retkeä. Meillä luovuus pääsee valloilleen aina loppuvuodesta, kun ideoimme seuraavan vuoden listan valmiiksi. Aluksi ilmoille heitellään mahdollisimman paljon erilaisia haastekohtia, ilman että niitä arvioidaan sen kummemmin. Sen jälkeen karsitaan ja kehitellään haastekohtia eteenpäin. Retkihaasteen on tarkoitus kannustaa retkeilemään ympäri vuoden, joten suunnittelussa otamme huomioon koko vuoden kierron niin, että jokaiselle vuodenajalle löytyy sopivia haasteita.

Hyviä teemoja putkahtelee toki esille pitkin vuotta ja niitä on aina jonkin verran kirjattuna ylös ennen varsinaista loppurutistusta. Osa ideoista tulee mieleen retkiä tehdessä, esimerkkinä tämän vuoden haastekohta pienten sienten retki. Kuvaukselliset pienet sienet, ovatkin jääneet meille aika tuntemattomiksi, joten tästä syystä halusimme nostaa sen yhdeksi teemaksi, johon on mielenkiintoista perehtyä enemmän.

Listan tekoa helpottaa se, että meillä on ollut muutamia haastekohtia, jotka toistuvat vuodesta toiseen, kuten retki kansallispuistoon ja roskaretki. Roskaretki on erityisen tärkeää pitää mukana, jotta muistaisimme kaikki pitää luonnosta hyvää huolta. Välillä on hyvä napata poluilta matkaan muidenkin roskia.

Retkihaasteissa on aina myös ympäristömme hyvinvointia lisääviä haasteita, kuten roskaretki, jolloin poimitaan retkeillessä roskia luonnosta.

Olemme myös tietoisesti nostaneet esiin meille tärkeitä teemoja. Tänä vuonna mukana on retki harvinaisen äärellä, johon aiomme merkitä sellaisen retken, jossa näemme uhanalaisen lajin tai luontoympäristön.

Nyt on toinen vuosi, kun tuomme esiin tärkeitä teemoja yhteistyön avulla. Viime vuonna saimme kaksi kohtaa Retkihaasteeseen Rammat retkeilijät yhdistykseltä. Vaikka yhteistyö päättyi, niin pidämme esteettömyyttä esillä myös tämän vuoden listassa. Olemmekin pyrkineet luomaan haasteiden kohdat siten, että niitä olisi mahdollisimman helppo soveltaa kaikkien retkeilijöiden käyttöön.

Tämän vuoden Retkihaasteeseen saimme kaksi tärkeää haastekohtaa Meijän polku -asiantuntijaverkostolta liittyen heidän Luontovuosi 2026 -teemavuoteen, jossa korostuu lähiluonnon merkitys. Luontovuosi kannustaa liikkumaan lähiluonnossa ja sitä myöten saavuttamaan terveyshyötyjä. Hyvinvointia lähiluonnosta on meillekin tärkeä teema, jota haluamme pitää esillä. Luonnossa oleilun ja rauhallisen kuljeskelun lisäksi tämän vuoden listassa on omat haastekohdat myös luonnossa voimailulle ja kunnon kohottamiselle, palautumista kuitenkaan unohtamatta.

Uuden listan julkaisu on aina jännittävää ja onkin ollut ilo huomata, että yhä uudet ihmiset löytävät tiensä Retkihaasteen pariin. Mieletöntä on myös se, että osa Retkihaasteen seuraajista on ollut mukana alusta saakka. Kiitos mukana kulkemisesta ja mukavia juhlavuoden retkihetkiä vuodelle 2026!

Henni Mustakorpi ja Elina Kynsijärvi

Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa.

Luontovuosi 2026 kutsuu kaikki suomalaiset lähiluontoon

Luontovuosi 2026 kutsuu kaikki suomalaiset lähiluontoon

Tammikuussa käynnistyvän luonnossa liikkumisen ja oleskelun juhlavuoden teemana on lähiluonnosta hyvinvointia. Luontovuoden laittaa liikkeelle terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen keskisuomalainen asiantuntijaverkosto Meijän polku yhteistyötahoineen. 

Miksi mukaan?

Lähiluonnon merkitys meidän suomalaisten liikuttajana ja hyvinvoinnin lähteenä on tunnettu, ja noin 97 % meistä ilmoittaa liikkuvansa luonnossa ainakin toisinaan. Kuitenkin suomalaisten luontosuhde on viime vuosikymmeninä hapertunut, ja kolmannes meistä liikkuu luontoympäristöissä harvemmin kuin kerran viikossa. 

Lähiluonto tarjoaa meille kuitenkin paitsi elämisen puitteet, myös ympäristön, jossa lisätä hyvinvointia ja terveyttä sekä kokea rauhaa, elämyksiä, päästä lumoutumaan ja lisätä onnellisuutta. Voitaisiinkin todeta, että suomalainen onni rakentuu luontoympäristöjemme varaan, ja että onni kasvaa näissä ympäristöissä vietetyn ajan kasvaessa. 

Suomalaiseen lähiluontoon siirryttäessä tyyli on vapaa, mutta suunta on yhteinen.

Kuinka mukaan?

Yhteistyötahoksi suomalaisten luonnossa oleskelun ja liikkumisen lisäämisen juhlavuoteen voi lähteä toimittamalla yhteisönne logo sähköpostilla osoitteeseen luontovuosi2026@gmail.com lisättäväksi Luontovuoden sivustolle. Sivustolta voi ladata myös Luontovuoden logon oman viestinnän käyttöön vuoden mittaan tapahtuvien tapahtumien ja julkaisujen käyttöön. Itse osallistuminen on sitten kunkin itsensä näköistä. Voitte järjestää luontotapahtumia, luontopositiivista viestintää, monimuotoistaa luontoympäristöjänne, viettää luontotyöpäiviä, osallistua Reitistöviikolle, tai satoihin muihin Suomessa järjestettäviin luontotapahtumiin. Tai sitten vain kutsua naapuri matkaan ja lähteä lähiluontoon liikkumaan. 

Luontovuodella on myös oma Instagram-tili @luontovuosi2026, joka jakaa vuoteen liittyviä julkaisuja eteenpäin. Luontovuoden yhteydessä voi käyttää #luontovuosi2026 #lähiluonto #natureyear #finland -tunnisteita. Myös @meijanpolku -tilin voi tägätä mukaan julkaisuihin.

Lisätietoa sekä Luontovuoden logot löytyvät sivuiltamme. Sivut täydentyvät koko Luontovuoden ajan. Samoin Meijän polun blogissa julkaistaan runsaasti Luontovuoteen liittyvää materiaalia vuoden mittaan.
https://www.meijanpolku.fi/luontovuosi/
Luontoreitit 360° kuvina Google Street View:ssä Jyväskylässä

Luontoreitit 360° kuvina Google Street View:ssä Jyväskylässä

IkiOma Ikä ry:n IkiOma 360-Luonto – paikalliset luontokohteet ikääntyvien hyvinvoinnin tukena -hanke on tuonut Jyväskylän luontoreittejä kaikkien ulottuville Google Mapsiin. Hankkeen aikana kuvattiin yhteensä 22 Jyväskylän luontokohdetta 360-kameralla ja ne on ladattu Google Maps Street View -näkymään kaikkien katseltavaksi.

Street View -näkymästä löytyvät luontoreitit ovat saanut innostuneen vastaanoton niin luontopoluilla kulkijoilta kuin infotilaisuuksiin osallistuneilta. Uusi 360°-kuvamateriaali tarjoaa saavutettavan ja turvallisen tavan tutustua luontokohteisiin etukäteen, innostaa kohteisiin liikkumaan – ja toivottavasti rohkaisee samalla muitakin tuottamaan vastaavaa sisältöä.

Street View -kuvaa Oravivuoren luontopolulta. Reittikuvaukset on toteuttanut hanketyöntekijä Sini Lehtinen IkiOma Ikä ry:stä.

360-kuvien avulla luontokohteita voi tarkastella uudella tavalla

  • Turvallisuus ja saavutettavuus: Reittejä voi tutkia etukäteen ja arvioida niiden sopivuutta eri toimintakyvyille.
  • Suunnittelun tuki: Kartalta näkyvät Street View -näkymän siniset viivat auttavat hahmottamaan polkujen reitin ja antaa mahdollisuuden myös tarkistaa oman sijainnin luontopolulla.
  • Luonnon elämyksellisyys: 360°kuvissa voi pyörittää näkymää joka suuntaan, kulkea reitillä ja saada käsityksen kohteen ympäristöstä ja tunnelmasta. Tämä voi madaltaa kynnystä lähteä myös tutustumaan itse reittiin paikan päälle.
Street View -kuvaa Sallaajärven luontopolulta.
Sallaajärven Luontopolun esittely Street View -palvelussa. Lähtöpisteestä pääsee kiertämään vaikka koko reitin etänä.

Opas luontoreittien 360-kuvaamisesta kiinnostuneille

Hankkeen aikana saatiin arvokasta käytännön kokemusta 360-kuvauksesta ja materiaalin lataamisesta Street View Studioon. Prosessi osoittautui sujuvaksi, vaikka aiempaa kokemusta ei vastaavasta toiminnasta ollut. Hankkeessa tuotettiin myös digiopas, joka tarjoaa selkeät ohjeet 360-kuvauksen aloittamiseen ja Street View -kuvamateriaalin tuottamiseen. Oppaasta löytyy lisäksi luettelo kaikista hankkeen aikana kuvatusta kahdestakymmenestäkahdesta luontokohteesta. Opas on ladattavissa IkiOma Ikä ry:n kotisivuilta.

Itse kuvaaminen tapahtuu 360-kameralla. Vinkkejä kameran ja Street View:n käyttöön löytyy hankkeessa toteutetusta oppaasta.

Haluaisitko sinä kuvata lisää luontoreittejä Street View -näkymään?

Toiveenamme on, että luontoreittejä innostutaan kuvaamaan lisää Street View -näkymään. Keski-Suomessa vapaaehtoisilla on helppo tapa osallistua: Jyväskylässä sijaitsevaa 360-kameraa ja muita kuvaamiseen tarpeellisia välineitä voi lainata IkiOma Ikä ry:ltä. Lisätietoja kuvatuista kohteista sekä laitteiden lainaamisesta löytyy täältä.

Sini Lehtinen
projektiasiantuntija,
IkiOma 360-Luonto -hanke

Tammikuussa käynnistyvä Luontovuosi 2026 toimii innokkeena lähteä madaltamaan kynnystä lähiluonnossa oleskelulle ja liikkumiselle. 360-kuvaus toimii yhtenä tapana madaltaa kynnystä lähteä luontoympäristöihin ja innostaa ihmisiä tutustumaan lähialueen luontokohteisiin.

2 x 3–30–300 on hyvinvointia kaupungeille ja niiden asukkaille

2 x 3–30–300 on hyvinvointia kaupungeille ja niiden asukkaille

Julkaisimme osana 3–30–300 -luontosuositusta uuden visuaalin, jossa yhdistetään suomalaisen luontosuosituksen ja sen mallina toimineen kansainvälisen 3+30+300 -säännön ohjeet samassa kuvassa. Näitä malleja yhdistelemällä voidaan toteuttaa hyvinvointia lisääviä asumisympäristöjä ja innostaa asukkaita oleskelemaan ja liikkumaan luontoympäristöissä entistä aktiivisemmin.

Kannanotto: Jyväskylälle kunnianhimoisempi luonnonsuojelutavoite

Kannanotto: Jyväskylälle kunnianhimoisempi luonnonsuojelutavoite

Me allekirjoittaneet tahot vaadimme Jyväskylän kaupungilta uusia konkreettisia toimia luontokadon ja ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Esitämme, että Jyväskylän kaupunki sitoutuu suojelemaan vähintään 30 % metsistään mukaillen kansallisia ja kansainvälisiä suojelutavoitteita, kuten EU:n biodiversiteettistrategiaa. 

Keski-Suomen lajeista ja monipuolisista luontotyypeistä merkittävä osa on nykyään uhanalaisia ja ilmastonmuutoksen vaikutukset haastavat nykyistä järjestelmäämme laajemminkin. Ihmisten toiminta on merkittävässä asemassa kuudennessa massasukupuuttoaallossa ja erityisesti julkisten toimijoiden tulee kantaa vahvempaa vastuuta sekä toimia esimerkkinä. Luontokato ja ilmastokriisi ovat merkittäviä alueellisia ja globaaleja uhkia, joilla on laajoja ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia.

30 %:n suojelutavoitteen asettaminen nostaa Jyväskylän esiin luontopositiivisena edelläkävijänä sekä Suomessa että kansainvälisesti ja tuo kaupungille merkittävää mainetta ja tunnettuutta. Samalla voidaan nostaa Jyväskylän seudun kestävän luontomatkailun profiilia ja lisätä alueen matkailutuloja merkittävästi. Esimerkkiä 30 %:n suojelutavoitteeseen sitoutumisesta näyttävät muun muassa Kemiönsaaren kunta ja Jyväskylän seurakunta. Jyväskylän kaupunki voisi toimia edelläkävijänä sitoutumalla tavoitteeseen ensimmäisenä suurempana kaupunkina. Myös Jyväskylän kaupungin allekirjoittama Suomen kymmenen suurimman kaupungin yhteinen luontojulkilausuma, Keski-Suomen maakuntastrategia ja Resurssiviisas Jyväskylä 2040 -ohjelma edellyttävät tämänkaltaisia konkreettisia toimia ja luontotavoitteita.

Kaikkien lajien ja luontotyyppien tilan heikkeneminen tulee pysäyttää. Samalla tulee parantaa elinympäristöjen tilaa suojelualueilla ja niiden ulkopuolella. Jyväskylässä pohjana toimii vuonna 2018 valmistunut metsäohjelma, jonka linjaama 17 %:n metsien ja soiden suojeluaste on jo saavutettu. 30 %:n suojelutavoitteen saavuttaminen on realistista. Samalla kunnianhimoisempi tavoite vähentäisi yksityisiin maan- ja metsänomistajiin kohdistuvaa painetta kaupungin ottaessa vahvempaa roolia sitoumusten mukaisten suojelupinta-alojen saavuttamisessa. Tavoite tukisi myös Jyväskylän pirstoutuneiden suojelualueiden kytkeytyneisyyttä ja mahdollistaisi suojavyöhykkeitä suojeltujen alueiden välille. Monimuotoisuutta tukevien alueiden lisäämistä tutkitaan OECM-pilotissa, jossa Jyväskylän kaupunki on mukana.

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on edellytys elinvoimaisten ekosysteemien säilymisen lisäksi niiden tarjoamien ekosysteemipalveluiden, kuten ilman ja veden puhdistumisen ja virkistysmahdollisuuksien toteutumiselle. Ekosysteemipalvelut luovat perustan kaupunkilaisten hyvinvoinnille, viihtyvyydelle ja turvallisuudelle. Monimuotoisuuden vahvistaminen tukee myös Jyväskylän kaupungin Luontoliikuntaohjelman tavoitteiden toteutumista ja edistää asukkaiden hyvinvointia lisäämällä luonnossa liikkumista, mikä voi tuottaa kaupungille miljoonien eurojen vuotuiset säästöt terveydenhoitokustannuksissa. Jos luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen annetaan jatkua, menetetään näitä hyötyjä ja joudutaan tulevaisuudessa kohtaamaan huomattavasti suurempia kustannuksia muun muassa terveyden, infrastruktuurin ja ympäristönhoidon saralla – mikä käy kaupungille pitkällä aikavälillä hyvin kalliiksi.

30 %:n suojelutavoite tulee kirjata Jyväskylän uuteen kaupunkistrategiaan ohjaavaksi periaatteeksi, sillä Jyväskylä on jo saavuttanut aiemmin asetetun 17 %:n tavoitteensa. Tulevan kaupunkistrategian suojelutavoitteen tulee olla kunnianhimoisempi ja suuntautua rohkeasti tulevaisuuteen. Harvassa ovat mahdollisuudet, joilla yksittäinen kaupunki voi suhteellisen pienillä mutta vaikuttavilla toimilla saavuttaa näin merkittäviä talous- ja mainehyötyjä. Jyväskylällä olisi nyt käsissään tällainen mahdollisuus, joka kannattaa ehdottomasti hyödyntää.

Kannanoton allekirjoittaneet toimijat ja järjestöt 
Meijän polku
Suomen luonnonsuojeluliiton Jyväskylän seudun yhdistys
Luonto-liiton Keski-Suomen piiri
Kotimetsän puolustajat Jyväskylä
Keski-Suomen Metsäväki -yhteisö
Kaadetaan kaava, ei metsää Jyväskylä
Metsäliike Keski-Suomi
Jyväskylän ilmastotoimintaryhmä
Keski-Suomen Rauhanpuolustajat 
Paremman luonnon puolesta -säätiö

30 % suojelutavoitteen kirjaaminen Jyväskylän kaupunkistrategiaan tukisi myös Luontopositiivisen Keski-Suomen -tavoitteita. Luontopositiivinen Keski-Suomi on yksi Meijän polun aloitteista.
Kohden lähiluontoa – Ti på topp ja lähiLUMO

Kohden lähiluontoa – Ti på topp ja lähiLUMO

Norjalaisia innostetaan luontoon liikkumaan Ti på topp -kampanjan avulla. Myös matkailijat pääsevät nauttimaan samoista ulkoilukohteista ja -vinkeistä. Kuvat Janne Laitinen.

Miten saada ihmiset liikkumaan enemmän lähiluonnossa? Norjassa yhtenä keinona on paikallisesti toteutettuja Ti på topp -kampanjoita, joiden myötä kymmenet tuhannet ihmiset ovat lisänneet luonnossa liikkumistaan. Vuonna 2024 Ti på topp -sovellukseen kirjattiinkin 377 000 patikointiretkeä. Kampanjan idea on yksinkertainen – rohkaistaan ihmisiä löytämään liikkumisen ilo ja kokemaan lähiluonto yhdessä toisten kanssa. Kävin työmatkalla Bodøssa tutustumassa tähän sovellukseen ja alueen luontoretkeilymahdollisuuksiin. 

Monimuotoinen lähiluonto kutsuu liikkumaan ja oppimaan ympäri vuoden

Ti på topp -toimintatapa on selkeä: valitse kohde, lähde liikkeelle ja kerää luontokokemuksia. Kun astut ulos ovesta ja suuntaat luontoon, niin jokainen askel on mahdollisuus nähdä, kokea, oppia ja lisätä hyvinvointia – monimuotoinen lähiluonto houkuttelee kulkijaa pysähtymään, ihailemaan maisemia ja hengittämään syvään. Luonnossa oleskelu innostaa meitä liikkumaan, haastaa havainnoimaan sekä opettaa arvostamaan luonnon aineettomia kulttuuripalveluita. 

Kehtokuusi – lahoava kuusenrunko – on oiva kasvualusta muun muassa uusille kuusen taimille.

Lähiluonto ei ole kuitenkaan vain näiden aineettomien ekosysteemipalveluiden tuottaja, vaan myös kulttuurinen voimavara. Se tarjoaa mahdollisuuksia hiljaisuuteen ja rauhaan, jotka tukevat ihmisen hyvinvointia, maisemiin ja tarinoihin, jotka vahvistavat paikallisidentiteettiä, sekä vuodenaikojen vaihteluun, joka tekee jokaisesta retkestä ainutlaatuisen. Kun luonnon monimuotoisuus vahvistuu, nämä luonnon kulttuuripalvelut rikastuvat entisestään. Syksyn monivärinen ruska ja talven hiljainen metsä ja keväiset lintukonsertot ovat elämyksiä, jotka syntyvät luonnon monimuotoisuuden mahdollistamana.

Yhteinen kutsu – liiku, havainnoi, arvosta

Tässä piilee myös keskisuomalaisen lähiLUMO-hankkeen idea luonnon monimuotoisuuden ymmärtämiseksi – luonto itsessään herättää kulkijan uteliaisuuden. Kun kuljemme luonnossa ja havainnoimme kaikessa rauhassa, huomaamme mielenkiintoisia yksityiskohtia, tunnistamme kasveja ja huomaamme esimerkiksi, miten lahopuu toimii monimuotoisen ja -lajisen elämän lähteenä. 

Sovellukset voivat auttaa ensimmäisten luontoaskelten ottamisessa, mutta myös tuoda iloa ja ymmärrystä kokeneemmalle liikkujalle.

Ti på topp ja lähiLUMO kutsuvatkin kaikki osallistumaan: lähde liikkeelle, tutustu oman alueesi luontokohteisiin ja opi tunnistamaan oman elinympäristösi lajeja. Suomessa kohdeoppaana toimii Metsähallituksen uudistettu Luontoon -sovellus, ja jokainen voi tutustua myös lajintunnistussovelluksiin. Multialla lähiLUMO-retkellä kokeiltiin SEEK-sovelluksen ja Google Lensin toimivuutta. Paikkatietoon perustuvat SEEK oli selvästi ”viisaampi” lajintunnistuksessa. Kannattaa tutustua myös iNaturalist-sovellukseen.

LähiLUMO-hanke järjestää Keski-Suomen kunnissa yhteisöllisiä luontotapahtumia. Kivijärvellä toteutimme kukkaniityn perustustöitä yhteistyössä kuntalaisten kanssa. Monimuotoisen luonnon edistäminen edistää myös yhteisöllisyyttä. Ja samalla asukkaiden arvostus lähiluontoa kohtaan kasvaa. 

Kohden luontopositiivista Keski-Suomea!

Ti på topp, lähiLUMO ja Meijän polku jakavat kaikki saman filosofian – luonto ja luonnossa liikkuminen kuuluu kaikille. Monimuotoinen luonto on elinehtomme ja aktiivinen luonnossa liikkuminen on paras investointi omaan hyvinvointiimme. Yhdistämällä nämä ajatukset voimme luoda polkuja myös luontopositiivisen Keski-Suomeen, jossa luonto yhdistää meitä ihmisiä, tuo iloa ja terveyttä arkeemme ja innostaa meitä liikkumaan!

Janne Laitinen
Biologi, LähiLUMO-hanke (Jamk), Meijän polku

Tutustukaa myös 3–30–300 -luontosuositukseen alueellisen luonnossa liikkumisen innostamiseksi.

Reitistöviikolla retkeiltiin kohden luontopositiivista Suomea

Reitistöviikolla retkeiltiin kohden luontopositiivista Suomea

Ensimmäistä valtakunnallista Reitistöviikkoa vietettiin 15.-21.9.2025. Viikko osoittautui suureksi menestyseksi, sillä reitistöille lähdettiin oleskelemaan ja liikkumaan ympäri Suomea. Reitistöviikolla ajatus miljoonien reitistöjen maasta kävi siis todeksi näillä reitistöillä aktiivisesti liikkuen.

Kesän alussa Keski-Suomen liitto haastoi kaikki suomalaiset maakunnat Reitistöviikolle ja lähiluontoon liikkumaan. Kukin omalla tavallaan. Useat maakunnat vastasivatkin kutsuun ja paitsi lähtivät itse retkeilemään, myös jakoivat luonnosaliikkumispositiivista viestiä alueen asukkaille ja sometilien kautta laajemmallekin yleisölle. Keski-Suomen hyvinvointialue näytti taasen mallia maakunnallisesti, ja haastoi kaikki alueen asukkaat luontotympäristöihin liikkumaan. Tähän haasteeseen vastattiin innokkaasti myös Keski-Suomen ulkopuolella. Myös kuntatasolla innostettiin ihmisiä lähiluontoon liikkumaan niin Oulusta, Rautjärvelle ja Saarijärveltä Lahteen. Ja ainakin yhden reitistön avajaisiakin vietettiin Hankasalmen Häähninmäellä. Yhdistykset ja yrityksetkään eivät jääneet sisälle kökkimään, vaan luontoon lähdettiin luontotyöpäiviä viettämään ja luontosuosituksen suosituksia täyttämään.

 

Reitistöviikon aikana julkaistiin useampi blogikin. Saimme vaellushaasteen sekä lajistohaasteen maailmalle ja pääsimme lukemaan rönsyilyyn rakastumisesta sekä Maakuntauran kutsusta. Kiitoksia kaikille omalla tavallaan viikolle osallistuneille ja erityisesti tapahtumia järjestäneille ja luonnossa liikkumisen asiaa esillä pitäneille.

Syyskuussa 2026 taas kohden reitistöjä ja luontopositiivista suomalaista tulevaisuutta!

Seuraavan kerran Reitistöviikkoa vietetään 14.–20.9.2026. Eli jos ette tänä syksynä ehtineet mukaan luontopositiivisen suomalaisen tulevaisuuden tekoon, niin nyt sitten jo kalenteriin varaus ensi syksylle, ja tapahtumia ja mikseipä uusia reitistökohteita suunnittelemaan ja toteuttamaan!

Luonnossa oleskelun ja liikkumisen merkitys lisääntyy kiihtyvällä vauhdilla yhteiskunnassamme. Reitistöviikko toimii yhtenä ponnahdusalustana nostaa esille näitä hyvän elämän monia mahdollisuuksia niin alueellisesti kuin valtakunnallisestikin. Tervetuloa mukaan tekemään luontopositiivista tulevaisuutta!

Yhteystiedot
Yleistietoa
Yhteistyössä