Syyskuun alussa IkiOma Ikä ry:n Luonnosta löytäen -hankkeen ensimmäinen kansallispuistoretki suuntasi Etelä-Konneveden kansallispuistoon. Retki oli avaus sarjalle, joka vie läheisestään huolehtivat ikääntyvät läpi syksyn kaikkiin viiteen Keski-Suomen kansallispuistoon.
Ensimmäinen kansallispuistoretki suuntautui Etelä-Konneveden kansallispuiston upeisiin maisemiin.
Etelä-Konnevesi otti retkeläiset vastaan vaikuttavilla kalliomaisemillaan. Retkellä liikuttiin rauhallisesti ja pysähdyttiin monta kertaa ihmettelemään, miten nopeasti sää voi muuttaa koko paikan tunnelman: pilvien liikkuessa taivaalla samat kalliot ja vedet näyttivät välillä aivan erilaisilta kuin hetkeä aiemmin. Se oli hyvä muistutus siitä, miten paljon luonnossa on koettavaa, kun malttaa pysähtyä katsomaan. Lopuksi istahdettiin nokipannukahvin ja nuotioevästysten äärelle jakamaan retken (ja muitakin) kokemuksia.
Mukana retkellä oli viisi hankkeen kohderyhmään kuuluvaa retkeilijää + yksi erityisen suosittu retkikumppani, Rulla-koira, joka keräsi matkan varrella runsaasti rapsutuksia. Porukka oli mukavan kokoinen, mutta joukkoon mahtuu vielä hyvin lisää tulijoita seuraaville retkille!
Retket jatkuvat läpi syksyn:
– 29.9. klo 12-15 Pyhä-Häkki
– 28.10. klo 12-15 Salamajärvi
– 17.11. klo 12-15 Leivonmäki
– 15.12. klo 12-15 Isojärvi
Kenelle retket on suunnattu?
Maksuttomat kansallispuistoretket ovat osa Luonnosta löytäen -hanketta, ja ne on suunnattu sinulle, joka olet yli 65-vuotias keskisuomalainen ja huolehdit jollain tapaa läheisestäsi. Sinun ei tarvitse olla virallinen omaishoitaja tai IkiOma Ikä ry:n jäsen. Ilmoittaudu retkelle: laura.syren@ikiomaika.fi / 0407461690. Retkille järjestetään tarvittaessa kimppakyytejä.
Mikä Luonnosta löytäen -hanke?
Luonnosta löytäen -hankkeessa kehitämme ja tarjoamme yli 65-vuotiaille läheisestään huolehtiville ja omaishoitajille matalan kynnyksen luontoperustaista yksilö- ja ryhmätoimintaa hyvinvoinnin ja arjen jaksamisen tueksi. Hanketta hallinnoi Jyväskylän ammattikorkeakoulu. IkiOma Ikä ry vastaa hankkeessa yksilömuotoisen tuen kehittämisestä ja toteuttamisesta. Sekä yksilö- että ryhmämuotoista toimintaa on tarjolla alkuvuoteen 2028 saakka.
Reitistöviikko haastaa kaikki suomalaiset luontoon liikkumaan 3–30–300 -luontosuosituksen suositusten mukaisesti vähintään kolmesti viikon aikana:
✅ Vieraile viikon aikana vähintään kolmella luontoreitistöllä. ✅ Vietä luontoympäristöissä vähintään 30 minuuttia kerrallaan. ✅ Pyri keräämään viikon aikana vähintään 300 minuuttia luonto-aikaa.
Luonnossa vietetyllä ajalla on merkittäviä hyvinvointi- ja tervesvaikutuksia. Näitä saadakseen luontoympäristöissä on vietettävä aikaa säännöllisesti. 3–30–300 -luontosuositus suosittelee luontokertoja vähintään kolmesti viikossa näiden terveyshyötyjen mahdollistamiseksi.
Jos tämän ajan viettää aktiivisesti liikkuen, saa kaupan päälle vielä fyysisen aktiivisuuden tuomat terveyshyödyt.
Reitistöviikon haasteessamme innostammekin ihmisiä viettämään viikon aikana yhteensä 300 minuuttia luontoympäristöissä. 300 minuuttia vastaa viittä tuntia. Onko viisi tuntia sitten paljon? Ei. Se on keskivertosuomalaisen yhden päivän aikana näyttöjen ääressä viettämä aika.
Reitistöviikon haasteen tiimoilta suomalaiset voivatkin vaihtaa laiteaikaa hieman luonnossa vietettyyn laatuaikaan!
300 minuuttia luonnossa liikkumista on hyvinvoinnin ja terveyden rautaisannos
3–30–300 -luontosuosituksessa on todettu, että ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta optimaalisin resepti olisi liikkua aktiivisesti luontoympäristössä 300 minuuttia viikossa. Tällainen luontoympäristöissä liikkumisen lisääminen voisi ennaltaehkäistä merkittävän osan elämäntapasairauksistamme, kohentaa elämänlaatuamme sekä vähentää merkittävästi terveydenhuollon kustannuksia.
Tervetuloa näin Reitistöviikolla lisäämään luontoliikettä omaan elämääsi. Tarvitsee vain lähteä liikkeelle.
Kansallista Reitistöviikkoa vietetään 14.-20.9.2026 osana Luontovuosi 2026 -ohjelmaa. Viikon aikana suomalaiset haastetaan tutustumaan oman alueensa luontoreitistöihin ja vierailemaan vähintään kolmella luontoreitistöllä. Samalla maakuntia, kuntia ja matkailutoimijoita kannustetaan nostamaan esiin alueidensa parhaat luontoliikunta- ja matkailukohteet.
Suomessa keskustellaan kasvavista terveysmenoista, heikkenevästä työkyvystä ja liikkumattomuuden tuomista haasteista. Harvemmin muistetaan, että yksi vaikuttavimmista hyvinvoinnin lähteistä on jo olemassa ja kaikkien saavutettavissa: lähiluonto ja sen tuhannet reitistöt.
Nämä reitistöt muodostavat kansallisen hyvinvointia ylläpitävän infrastruktuurin, joka tukee ihmisten terveyttä, hyvinvointia, aktiivista elämäntapaa ja luontosuhdetta. Samalla ne vahvistavat alueiden elinvoimaa ja tarjoavat perustan kestävälle luontomatkailulle.
Suomesta löytyykin hyvinvointi-infrastruktuuri, jonka arvoa emme juurikaan tunnista. Se kulkee metsissä, järvien ja merien rannoilla, harjuilla ja soilla. Reitistöviikko kutsuu nyt kaikki suomalaiset nauttimaan tästä kansallisesta aarteesta.
Kolme reitistöä viikon aikana
Reitistöviikon järjestäjät haastavat suomalaiset vierailemaan viikon aikana vähintään kolmella luontoreitillä tai lähiluontokohteella. Kohde voi olla esimerkiksi lähimetsän polku, ulkoilureitti, retkeilyreitti, pyöräilyreitti, melontareitti tai kansallispuistossa risteilevät polut.
Haaste pohjautuu 3–30–300 -luontosuosituksen ajatukseen siitä, että luonnossa tulee liikkua ja oleskella säännöllisesti. Reitistöviikko tarjoaakin helpon mahdollisuuden lisätä luontoa osaksi arkea ja löytää uusia luontokohteita omasta lähiympäristöstä. Tarvitsee vain lähteä liikkeelle.
Luonto tukee terveyttä ja hyvinvointia
Luonnossa liikkuminen on yksi helpoimmin saavutettavista tavoista lisätä fyysistä aktiivisuutta arjessa. Samalla luonto tarjoaa mahdollisuuden palautumiseen, rauhoittumiseen ja mielen hyvinvoinnin vahvistamiseen.
Jokainen luontopolulla tehty kävely, pyöräilyretki tai metsässä vietetty hetki voi tukea hyvinvointia ja toimintakykyä. Kun yhä useampi suomalainen löytää tiensä luontoreitistöille hyötyjä syntyy paitsi yksilöille myös koko yhteiskunnalle.
Keski-Suomi innostaa kaikkia Suomen maakuntia mukaan
Reitistöviikon yhteydessä Keski-Suomesta liikkeelle lähtenyt haaste innostaa kaikki Suomen maakunnat esittelemään omia luontoreitistöjä ja lähiluonnon monia mahdollisuuksia.
Reitistöt ovatkin paitsi investointi asukkaiden hyvinvointiin, myös merkittävä osa alueiden vetovoimaa ja tarjoavat alustan luontomatkailun kehittämiseen.
Reitistöviikko muistuttaa, että Suomen ehkäpä tärkein hyvinvointi-infrastruktuuri ei ole rakennuksissa. Se löytyy poluilta, metsistä, vesistöiltä ja lähiluonnosta kaikkialla Suomessa.
Reitistöviikon on laittanut liikkeelle keskisuomalainen Meijän polku -asiantuntijaverkosto.
Syyskuun puolivälissä vietetään järjestyksessään toista kansallista Reitistöviikkoa. Keski-Suomessa reitistöviikkoa ollaan vietetty syksystä 2020 lähtien, ja kansalliseksi tapahtuma laajeni syyskuussa 2025. Reitistöviikko kutsuu kaikki suomalaiset lähiluonnon reitistöille liikkumaan ja nautiskelemaan luontoympäristöjen hyvinvointivaikutuksista. Reitistöviikkoa vietetään 14.–20.9. Keski-Suomen liitto on haastanut taas kaikki Suomen maakunnat omia luonnossa liikkumisen reitistöjään esittelemään!
Reitistöviikon ohella syyskuussa tapahtuu muutakin luontoympäristöihin innostavaa!
Luontovuosi 2026
Myös Luontovuosi tarjoaa miljoonia syitä lähteä luontoon liikkumaan Reitistöviikon jokaisena päivänä. Jos ei ihan joka päivä pääse, niin luontoympäristöihin on hyvä hakeutua kuitenkin luontosuosituksen suositusten mukaisesti ainakin kolme kertaa viikon aikana. Voitte napata suunnat myös Retkihaasteen retkilistalta, ja lähestyä luontoa uudesta näkökulmasta.
Harrastusviikko 7.–13.9.
Harrastusviikon tavoitteena on auttaa lapsia ja nuoria löytämään itselleen mieluisa harrastus. Viikon teemana on tänä vuonna “Yhdessä yksinäisyyttä vastaan”. Luontoharrastukset esille ja yhdesssä luontoon liikkumaan!
Askelviikot 7.–20.9.
Syyskuussa vietetään myös Askelviikkoja, joiden ajatuksena on saada meidät suomalaiset lisäämään hyvinvointia lisääviä askeleita arkeemme. Askelviikkojen teemat sopivat mitä parhaiten myös Reitistöviikolle, sillä luontoympäristöt ovat meidän suomalaisten lempiliikkumispaikkojamme. Lähtekäähän lähiluontoon askeleita kartuttamaan!
Euroopan liikkujan viikko 16.–22.9.
Euroopan liikkujan viikon teema vuodelle 2026 on Liikkuminen kuuluu kaikille. Tänä vuonna teemaa tarkastellaan erityisesti ikäluokkien välisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Tästä näkökulmasta saavutettava lähiluonto ja luontopysäkit, eli mahdollisuudet päästä julkisella liikenteellä luontokohteisiin, ovat avainasemassa.
Euroopan urheiluviikko – Be active 23.–30.9.
Euroopan urheiluviikko (European week of Sport EWoS) on Euroopan komission aloite urheilun ja liikunnan edistämiseksi kaikkialla Euroopassa. Sen tavoite on innostaa eurooppalaisia olemaan #BeActive säännöllisesti ja liikkumaan omassa arjessaan enemmän. Lähiluonnon reitistöt ovat suomalaisten suosituimpia liikuntapaikkoja. Reitistöille siis!
Keski-Suomessa lajientunnistussovellukset mukaan luontoretkille
Eurooppalaisen Youth in Parks -päivän teemaksi on valittu tänä vuonna puistot pimeän laskeutumisen jälkeen. Teemalla halutaan kiinnittää huomio pimeyden merkitykselle luonnossa. Reitistöviikon alussa voi järjestää vaikkapa retken pimenevässä illassa lähiluonnossa.
World Wide Wander 18.9.
Reitistöviikolla vietetään myös kansainvälistä World Wide Wander -tapahtumapäivää, jonka aikana innostetaan liikkumaan omissa elinympäristöissä avoimin mielin, uteliaana ja ympäristön tarjoilemia viestejä tarkkaillen. Tapahtumapäivänä voi osallistua etänä myös useampaan kansainväliseen tapahtumaan, joissa pääsee mukaan kävelyille eri puolille maailmaa.
Ulos työskentelemään!
Syyskuu on myös oivallista aikaa siirtää omia töitä ulkoympäristöihin ja reitistöille. Toimiston voi siirtää aurinkoisena syyspäivänä pihalle ja kaikilla säillä kävelykokoukset tuovat energiaa ja oivalluksia päiviin. Luontotyöpäivien sivuilta ideoita omien työympäristöjen luonnosllistamiseen.
Keski-Suomessa meneillään olevassa Lönnrotin jäljillä -lajientunnistushaaste on havaittu jo 2 855 lajia toukokuun alun jälkeen. Havaintojakin on kertynyt jo lähes 18 000!
Metsäkurjenpolvi tilastojen kärjessä
Määrällisesti eniten havaintoja Keski-Suomessa toukokuun alun jälkeen on tehty metsäkurjenpolvesta. Tätä seuraavat puolukka, idänlehtikuoriainen, ahomansikka ja metsäkorte.
Kuvakaappaus iNaturalistin Keski-Suomen alueen eniten havaituista lajeista elokuun loppuun mennessä vuonna 2026.
Suurin osa havainnoista on kertynyt Jyväskylän seudulta. Näin myös eniten havaittujen lajien kohdalla. Alle on koottu metsäkurjenpolven, puolukan ja idänlehtikuoren havainnot sijainnin mukaan Keski-Suomessa toukokuun alun ja elokuun lopun välisenä aikana. Sijoitukset elävät vielä syyskuun ajan, ja esimerkiksi puolukalla on hyvä mahdollisuus siirtyä kärkipaikalle, kun sen esiintymisaika jatkuu pitkälle syksyyn. Tai ehkäpä kärkeen kirii joku yllättäjä syksyn edetessä…
Metsäkurjenpolvi.
Puolukka.
Idänlehtikuoriainen.
Sinäkö se oot?
Havaintojen tekijöitäkin Keski-Suomessa on jo yli 700. Laskelmiemme mukaan ihan kaikki keskisuomalaiset eivät ole vielä kuitenkaan ennättäneet haasteeseen mukaan. Syyskuu onkin otollista aikaa hypätä lajientuunistuksen kiehtovaan maailmaan mukaan. Mitä monimuotoisen luonnon aarteita löytyy teidän lähiluonnostanne? Lähtekäähän ottamaan selvää!
Keskisuomalainen Luonnon monimuotoisuus elinvoiman lähteenä (lähiLUMO) -hanke päättyy syyskuussa. Päätöswebinaarissa esitellään hankkeen aikaansaannoksia sekä jaetaan perustietoa monimuotoisen luonnon merkityksestä. Hankkeen aikana Keski-Suomen kunnissa perustettiin niittyjä, rakennettiin biodiversiteettiaitoja, pidettiin tietoiskuja, käytiin talvisilla pimeäretkillä ja kouluvierailuilla, sekä tutustuttiin lähiluontoon lasten, nuorten ja konkareiden kanssa. Samalla tuotettiin myös Luontoreput Keski-Suomen kirjastoille, järjestettiin maakunnallinen lajientunnistushaaste ja paljon muuta.
Vuonna 2025 Keski-Suomen liitto haastoi kaikki Suomen maakunnat luontoreitistöjään esittelemään Reitistöviikolla, ja maakunnat vastasivat haasteeseen komeasti! Alla muutamia nostoja viime syksyn reitistöviestinnästä eri puolilta Suomea.
Loppukesästä 2026 Keski-Suomen liitto on laittanut somessa taas Reitistöviikko-haasteen liikkeelle, ja toivottaa kaikki Suomen maakunnat mukaan esittelemään oman alueensa luontohelmiä ja niiden reitistöjä. Nämä luontohelmet voivat sijaita niin kansallispuistoissa, erämaissa kuin kaupunkipuistoissa tai lähiöiden lähiluonnossa.
Oman alueen upeita luontoreitistöjä esille nostamiseksi voi Reitistöviikon sivuilta ladata oman maakunnan Reitistöviikko-logon, jolla on helppo nostaa alueen mahdollisuuksia koko kansan katseltavaksi. Reitistöviikolla juhlistetaan myös kansallista Luontovuotta 2026. Maakunnilla ja kunnilla onkin elämänsä mahdollisuus lisätä luontopositiivista viestintää potenssiin kaksi.
Ja kuinka monta reitistöä voi viikon aikana esitellä? Yhden, jos teillä on yksi esittelyn arvoinen reitistö. Useamman, jos niitä löytyy useampi…
Tervetuloa mukaan viettämään luonnossa liikkumisen juhlaviikkoa ja juhlavuotta!
Päätöksiimme ja käyttäytymiseemme vaikuttavat monet tekijät, kuten sisäinen motivaatio, fyysinen ympäristö, sosiaaliset normit ja kyvykkyytemme sekä aiemmat kokemukset. Olemme kiireisiä ja teemme päätöksiä usein autopilotilla. Olemme tapojemme orjia ja haluamme päästä mahdollisimman helpolla. Kaikista mieluiten jätämme valintoja tekemättä, jos vain mahdollista. Jäämme vallitsevaan tilanteeseen ja toimimme normien mukaan, esimerkiksi palaverin pitäminen sisätiloissa sen sijaan, että se pidettäisiin puistossa tai lähimetsässä. Jokainen meistä tietää, miten vaikeaa uusia toimintatapoja on omaksua osaksi arkea.
Blogin kirjoittaja viettämässä kirjoitushetkeä luontotyöpäivien merkeissä lähiluonnossa. Hyvistä kokemuksista viriää tarve tehdä toimintaa lisää.
Valintamuotoilun avulla pyritään auttamaan ihmisiä tekemään itselleen ja ympäristölle parempia valintoja, kuitenkaan valinnan vapautta rajoittamatta, lempeästi tuupaten kohti toivottua valintaa. Kun haluamme kannustaa ihmisiä oleskelemaan ja liikkumaan lähiluonnossa, on olennaista ymmärtää konteksti, jossa päätöksiä tehdään, sillä valinnat eivät synny tyhjiössä. On perehdyttävä kohderyhmään ja fyysiseen ympäristöön. Esimerkiksi koulun lähiluontoon liittyvä tuuppaus ei toimi, jos suunnittelussa ei huomioida koulun arkea. Vaikka metsäreitti olisi fyysisesti lähellä, oppilaat eivät välttämättä käytä sitä, jos sinne meneminen tuntuu epäselvältä, luvattomalta tai sosiaalisesti poikkeavalta. Tällöin ongelma ei ole luonnon puute, vaan konteksti: millaisia normeja, rutiineja ja oletuksia ympäristö tuottaa.
Valintaympäristöä (fyysistä tai sosiaalista) muokkaamalla voidaan poistaa esteitä, korostaa ajureita eli päätöstä helpottavia asioita, sekä luoda kannustimia, joiden avulla päätöksestä tulee helpompaa. Jos lähiluontoon meneminen vaatii esimerkiksi erityisiä varusteita, aikatauluttamista tai lupaa esimieheltä tai opettajalta, kynnys kasvaa helposti liian suureksi. Vastaavasti pienikin muutos ympäristössä voi madaltaa kynnystä merkittävästi: selkeä polku metsään, näkyvät opasteet tai muiden esimerkki voivat tehdä luonnossa oleskelusta arjen normaalin osan.
FEAST-viitekehyksestä suuntia tuuppailuun
FEAST-viitekehys on yksi tunnetuimmista käyttäytymistieteeseen perustuvista malleista ja toimii käytännöllisenä työkaluna tuuppausten suunnittelussa.
FEAST-viitekehys pohjautuu Behavioural Insights Teamin kehittämään EAST-viitekehykseen, jonka mukaan käyttäytymistä voidaan edistää tekemällä toiminnasta helppoa (Easy), houkuttelevaa (Attractive), sosiaalista (Social) ja oikea-aikaista (Timely). Myöhemmin Cass Sunstein täydensi mallia lisäämällä siihen viidennen elementin: hauskuuden (Fun).
Tee toiminta mahdollisimman helpoksi
Helppous on yksi tärkeimmistä käyttäytymiseen vaikuttavista asioista. Esteitä poistamalla, olemassa olevia rutiineja hyödyntämällä tai muotoilemalla vaihtoehdot uudelleen, päätöksenteko helpottuu. Esimerkiksi lähiluonnossa liikkumista ja oleskelua voidaan tukea selkeillä opasteilla, reitti- tai paikkaehdotuksilla, sääolosuhteisiin sopivilla vinkeillä ja oletusvalinnoilla (esim. ohjattu liikunta tai viikkopalaveri pidetään lähtökohtaisesti aina ulkona).
Herätä huomio ja tee toiminnasta houkuttelevaa
Huomion herättäminen tekee halutusta valinnasta kiinnostavan ja saa ihmisen aloittamaan toiminnan. Houkuttelevuus voi liittyä visuaalisuuteen, tarinallisuuteen tai välittömään palkintoon tai palautteeseen. Myös uudenlainen tapa kokea luontoa houkuttelee aloittamaan. Esimerkiksi metsä- tai rantakuntosali, teemareitit ja pelilliset elementit houkuttelevat viettämään aikaa luonnossa.
Hyödynnä yhteisöllisyyttä ja sosiaalisia normeja
Ihminen on laumaeläin. Muiden tekemisillä on suuri vaikutus valintoihimme. Sosiaaliset normit ohjaavat toimintaamme, ja siksi niiden hyödyntäminen tuuppaamisessa toimii jopa taloudellisia kannustimia paremmin. Esimerkiksi somevaikuttajien, pilottikokeilun testihenkilöiden ja vertaisten esimerkin avulla on mahdollista vahvistaa sosiaalista normia. Myös yhdessä sovitut käytännöt ja viestintä esimerkiksi siitä, kuinka moni luokka tai työpaikka hyödyntää lähiluontoa osana koulu- tai työpäivää, saavat toiminnan näyttämään normaalilta ja tavoiteltavalta.
Tuuppaa oikea-aikaisesti
Tuuppaukset toimivat tehokkaimmin silloin, kun ne kohdistuvat tilanteeseen, jossa ihminen on tekemässä päätöstä tai avoin muutokselle. Elämänmuutos, kuten muutto, on oivallinen hetki viestiä lähiluonnon tarjoamista liikunta- ja oleskelumahdollisuuksista. Uusille asukkaille voidaan viestiä houkuttelevasti esimerkiksi ulkoilmakuntosalista korostamalla sen ilmaisuutta, 24/7 aukioloaikoja ja erinomaista ilmastointia.
Tee toiminnasta hauskaa
Jotta ihmiset myös sitoutuvat toimintaan, sen täytyy tuntua mielekkäältä ja nautittavalta. Lisäämällä leikkisyyttä, yllätyksellisyyttä, elämyksiä ja yhteisiä kokemuksia lähiluonnossa oleskeluun, siitä muodostuu pysyvämpi osa arkea.
FEAST-viitekehys tarjoaa vinkkejä esimerkiksi asuinalueen lähiluontomahdollisuuksien kehittämiseen ja niiden käytön lisäämisen suunnitteluun. Kuva Juho Jäppinen.
FEAST-viitekehyksen esimerkit muistuttavat siitä, että käyttäytymiseen vaikuttavat usein pienet, arkiset asiat. Lähiluonnossa oleskelun lisääminen ei välttämättä vaadi suuria investointeja. Joskus ratkaisevaa voi olla se, miten helposti metsään löytää, millaisia viestejä ympäristö välittää tai mitä muut ympärillämme tekevät.
Ehkä lähiluonnossa liikkumisen ja oleskelun ei tarvitsisikaan olla erillinen harrastus tai erityinen hyvinvointiteko. Parhaimmillaan siitä voisi tulla luonnollinen osa arjen rytmiä – jotain, mihin ympäristö huomaamatta kannustaa ja johon on helppo pysähtyä kesken tavallisen päivän.
Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste on osaltaan ollut innostamassa keskisuomalaisia lähiluonnon lajientunnistuksen äärelle. Tällaisen johtopäätöksen voi varovaisesti vetää, kun vertaillaan vuoden 2025 ja 2026 lajihavaintojen määrää iNaturalistin kartta-sivustolla.
Tehtyjen havaintojen määrä on tuplaantunut vuonna 2026 vuoteen 2025 verrattaessa reilusta seitsämästätuhannesta reiluun neljääntoistatuhanteen. Lajeja on havaittu heinäkuun loppuun mennessä 2026 viisisataaviisikymmentä enemmän kuin samana ajanjaksona edeltävänä vuonna. Myös havaintojen tekijöitä on kuutisenkymmentä enemmän kuin edellisenä kesänä heinäkuun lopulla.
Kohden lähiluontoa ja kohenevaa luontotuntemusta Keski-Suomessa
Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste jatkuu syyskuun loppuun saakka. Haasteen tavoitteena on innostaa yhä useampi keskisuomalainen lähiluontoon liikkumaan ja monimuotoiseen luontoon tutustumaan. Innostammekin nyt kuntia, järjestöjä, seuroja ja muita keskisuomalaisia toimijoita tarttumaan haasteseen ja innostamaan omia yhteisöjä sekä luontoon liikkumaan, että lajihavaintoja tekemään. Ohjeet havaintojen tekemiseen löytyy täältä.
Voitte myös tutustua Meijän polun blogiin sekä ajankohtaisiin, joista kummastakin löytyy lisätietoa sekä haasteesta, että luonnossa oleskelun ja liikkumisen lisäämisestä.
Luonnossa oleskelu ja liikkuminen mahdollistavat monipuolisen hyvinvoinnin lisääntymisen niin lapsille kuin aikuisillekin. Haasteena ajassamme on, että näissä ihmisen evoluutiolle luontaisissa ympäristöissä – luontoympäristöissä – oleskelu ja liikkuminen ovat vähentyneet samaa tahtia passiivisen sisällä, ja digilaitteilla, vietetyn ajan lisääntyessä.
Laitteilla vietetty aika on kasvanut merkittävästi viime vuosina myös lapsilla ja nuorilla. Lisääntyneen laiteajan myötä on alettu puhua ongelmista, joita yritetään ratkaista niin kansallisilla ja kansainvälisillä areenoilla. Suomessa yksi ratkaisuista on alkuvuodesta julkaistu Kansalliset vapaa-ajan digisuositukset lapsille:
Alle 2-vuotiaille ei laisinkaan ruutuaikaa
2–10-vuotiaille ruutuaikaa enintään tunti päivässä
11–13 -vuotiaille ruutuaikaa enintään kaksi tuntia päivässä
Alle 13-vuotiaille ei suositella omaa älypuhelinta
Suosituksissa painotetaan myös ruutuajan laatua sekä lasten kehitystä, liikkumista ja oppimista tukevaa sisältöä laitteita käytettäessä. Yksi vaihtoehto tällaiselle sisällölle ovat erilaiset lajientunnistussovellukset, jotka voivat mahdollistaa laajemmin myös perheiden siirtymisen monisukupolvisesti luontoympäristöihin oleskelemaan, liikkumaan ja oppimaan.
Lasten sisällä vietettyä passiivista ruutuaikaa kannattaa siirtää luontoympäristöihin ja perheiden yhteiseksi ajaksi. Lajientunnistussovellukset voivat toimia oivana ponnahduslautana luontokiinnostuksen herättämiseen ja tiedon kartuttamiseen, mutta niiden tulee olla vain pieni osa yhdessä ulkona vietettyä aikaa. Kuva Juho Jäppinen.
Tunne luontosi
Lajientunnistussovellusten avustuksella lähiluontoon on mahdollisuus tutustua siellä kasvavien ja elävien lajien kautta. Sovelluksilla tehtävä lajien tunnistus antaa avaimia yhteisiin keskusteluihin ja pohdiskeluihin; miltä havaittu laji näyttää, millainen on se kasvuympäristö, mistä lajin nimi kertoo, mitä muita lajeja lähellä löytyy, ja esimerkiksi millaisia hyönteisiä kasvin läheisyydessä liikkuu? Esimerkiksi haapametsiköissä – haavikoissa – voi tavata haapaperhosia, haavansahajumeja, haavanpunikkitatteja, haavankääpää tai vaikkapa haavan rungoilla haavankeltajäkälää. Yhdessä havainnoimalla ja oivaltamalla voidaan luoda muistiyhteyksiä, jotka kantavat aikuisuuteen saakka.
Lasten kanssa luonnossa liikkuessa ja lajihavaintoja tehdessä oppivat myös lasten mukana liikkuvat aikuiset, olivat he sitten lapsen vanhempia, isovanhempia tai muita tuttuja. Tämä monisukupolvinen luonto-osaamisen ja -yhteyden kehittyminen voi toimia yhtenä avaintekijänä elinympäristöjemme kannalta kestävämpiin elintapoihin siirtymisessä; tuttu ympäristö innostaa pitämään huolta tämän ympäristön lajien elinmahdollisuuksista ja monimuotoisuudesta.
Lajientunnistussovellusten avulla voidaan herätellä lasten kiinnostusta luonnon tarkkailuun ja luonnossa oleskeluun. Kiinnostuksen herättyä lähiluonnosta alkaa löytymään mielenkiintoista ihmeteltävää ja tutkittavaa vuoden ympäri. Kuvat Mikko Jäppinen.
Tällaista huolenpitoa voi olla esimerkiksi pihaistutusten perustaminen, vieraslaji- tai ennallistamistalkoisiin osallistuminen, omien elintapojen kestävämmäksi muokkaaminen tai kunnan luontoon liittyviin päätöksiin vaikuttamaan pyrkiminen. Parhaimmillaan luonnossa vietetyn ajan ja luonnon tuntemuksen lisääntyminen voi innostaa kaikkiin edellämainittuihin. Se mahdollistaa myös luontopositiivisen viestinnän omassa elinpiirissä – omista ja lapsien tekemistä havainnoista ja oivalluksista on kiva kertoa myös naapureille ja sukulaisille – ja joskus innostus voi tarttua…
Sovelluksia käytettäessä luonnossa oleskelu ja liikkuminen lisääntyy kuin huomaamatta. Tässä lasten kyky oivaltaa ja havainnoida ympäristöä on hyvä ohjaaja – uutta ihmeteltävää löytyy jatkuvasti. Kuvat Juho Jäppinen.
Lajien havainnointi voi toimia perheille myös syynä lähteä laajemmin liikkumaan erilaisissa lähialueen luontoympäristöissä. Kun kotiympäristön lajit on tunnistettu ja opittu, voi lajien havainnointi toimia syynä lähteä liikkumaan perheen voimin myös hieman etäämmällä oleviin luontoympäristöihin. Erilaisista luontotyypeistä löytyy erilainen lajisto; soiden lajisto poikkeaa kallioisten ympäristöjen lajistosta ja lehtometsien lajisto kuusivaltaisten metsien lajistosta. Lajien havainnointi voi innostaa siis myös kotiseudun erilaisten luontoympäristöjen havainnointiin ja lisääntyneeseen kotiseuturetkeilyyn.
Viisi vinkkiä lajitunnistussovellusten käyttöön perheissä
Puhelinajasta voi tehdä passiivisen sisälläoloajan sijaan aktiivista ulkonaoloaikaa. Perheenä liikuttaessa laitteiden käyttöön tulee myös sosiaalisempi puoli laitteita yhdessä käytettäessä – laiteaika ei eristä, vaan yhdistää.
Puhelimen kanssa ulkona oleminen tulee olla vain yksi osa perheiden ulkoiluaikaa. Suurin osa ulkoiluajasta ilman laitteita; Asettakaa selkeät rajat, milloin ja missä laitteita käytetään ja kuka niitä käyttää. Laitteet voivat kuitenkin antaa virikkeitä ulkona ololle ja innostaa luonnon tarkkailulle sekä siellä liikkumiselle.
Pienempien lasten kanssa puhelinta ja sovelluksia tulee käyttää aikuinen, jolloin lapsen tehtävänä on etsiä ja havainnoida uusia lajeja ja kiinnostuksen kohteita, sekä oppia havainnoimaan aktiivisesti luontoympäristöä. Kouluikäiset voivat ajoittain myös itse havaintoja tehdessä käyttää lajisovelluksia aikuisten seurassa.
Aikuiset voivat toimia myös tiedon lähteinä, eli he voivat itse käydä opettelemassa lähiluonnon lajeja sovellusten avulla, ja sitten siirtää tietoa lapsille ulkoretkien aikana. Osaatko sinä nimetä lähimetsässä eniten esiintyvät kasvilajit? Entä linnut, tai perhoset? Osaatko kertoa näistä jotain lapsille?
Mukaan havaintoretkille voi ottaa myös esimerkiksi suurennuslasin ja kiikarit, jolla havaintoihin voi perehtyä tarkemmin. Lajien piirtäminen värikynillä on myös loistava tapa lisätä muistijälkiä, eli piirustusvälineet mukaan myös. Pienten kanssa voi kasveja myöhemmin tehdä myös esimerkiksi muovailuvahasta.
Kuinka liikkeelle havaintojen maailmassa?
Ladatkaa puhelimelle Seek by iNaturalist -sovellus. Se on helppokäyttöinen, eikä kerää tietoa sovelluksen käyttäjistä. Sovelluksessa on myös pelillisiä ominaisuuksia, kuten palkintoja lajimäärien kertyessä. Seekin voi halutessaan yhdistää iNaturalist-sovellukseen ja -tiliin, jolloin voi osallistua perheen voimin yhdessä myös kansalaistieteen tekemiseen. Yhdistettynä Seekillä tehdyt havainnot voi lähettää napin painalluksella iNaturalistiin, jolloin ne päätyvät Lajitietokeskuksen havaintohin ja kansalaistieteen käyttöön. Jos innokkaita havainnoitsijoita löytyy enemmänkin esimerkiksi naapurustosta, voi iNaturalistiin luoda myös oman projektin, johon kerääntyy vain mukana projektissa olevien havainnot. Näin voi luoda mielenkiintoisen katsauksen esimerkiksi asuinalueen lajistosta pidemmältäkin ajalta.
Perheen kesken voi asettaa myös yhteisiä tavoitteita sekä sopia erilaisista tehtävistä. Alla muutama idea kokeiltavaksi:
Voitte ottaa tavoitteeksi oppia nimeämään ulkonäöltä kymmenen uutta lajia kodin lähiluonnosta. Sovelluksella tehdyn tunnistuksen jälkeen lajien muistamisesta voi tehdä päivittäisen muistitehtävän, eli lajien nimiä ja ominaispiirteitä voi kerrata yhdessä ulkona liikkuessa. Ensimmäiset kymmenen lajia oppii varsin nopeasti, mutta opittavaa löytyy läheltä lisää…
Voitte etsiä ja havainnoida tiettyjä värejä tai muotoja sisältäviä kasveja, ja syksyllä vaikkapa eri sienilajeja.
Lapsien havaitsemista ja yhdessä tunnistetuista kasveista voi ottaa valokuvat ja tulostaa kuvakansion, jolloin kuvia voi katsella, ja kasvien nimiä, ja kasvupaikkoja muistella myös talvella.
Voitte tehdä myös kodin lähialueesta ‘aarrekartan’, johon voi merkitä lapsen mielestä mielenkiintoisten lajien esiintymispaikat. Näin seurannasta voi tehdä useampivuotisen harrastuksen.
Luontoinnostuksen syttyessä voitte tehdä retkiä myös lähikirjastoon, josta voi lainata lajitunnistusoppaita tai muuta luontoaiheista kirjallisuutta. Näin luonto(t)aikaa saadaan siirrettyä myös sisätiloihin. Esimerkiksi Keski-Suomessa on kirjastoille tehty Luontoreppu-vinkkilista luontoaiheisista kirjoista.
Hiljalleen lisääntyvä lajituntemus tekee lähiluonnosta kotoisamman ympäristön koko perheelle. Tutuksi käyvä ympäristö laajentaa hiljalleen lapsien elonpiiriä ja ennen kaikkea luo polkuja hyvinvointia ja terveyttä mahdollistavien luontoympäristöjen runsaampaan käyttöön.
Juho Jäppinen Luontoviestijä, Meijän polku, lähiLUMO-hanke
Mappa.fi -palvelusta löytyy ohjeistukset myös kouluissa tapahtuvaan iNaturalist-havaintojen tekemiseen. Kouluilla onkin elo-syyskuussa mainiota aikaa suunnistaa kohden lähiluontoa luontohavaintoja tekemään.
