Luontoyhteys – Meijän polku

Tuupaten lähiluontoon!

Päätöksiimme ja käyttäytymiseemme vaikuttavat monet tekijät, kuten sisäinen motivaatio, fyysinen ympäristö, sosiaaliset normit ja kyvykkyytemme sekä aiemmat kokemukset. Olemme kiireisiä ja teemme päätöksiä usein autopilotilla. Olemme tapojemme orjia ja haluamme päästä mahdollisimman helpolla. Kaikista mieluiten jätämme valintoja tekemättä, jos vain mahdollista. Jäämme vallitsevaan tilanteeseen ja toimimme normien mukaan, esimerkiksi palaverin pitäminen sisätiloissa sen sijaan, että se pidettäisiin puistossa tai lähimetsässä. Jokainen meistä tietää, miten vaikeaa uusia toimintatapoja on omaksua osaksi arkea.

*Blogin kirjoittaja viettämässä kirjoitushetkeä luontotyöpäivien merkeissä lähiluonnossa. Hyvistä kokemuksista viriää tarve tehdä toimintaa lisää.*

Valintamuotoilun avulla pyritään auttamaan ihmisiä tekemään itselleen ja ympäristölle parempia valintoja, kuitenkaan valinnan vapautta rajoittamatta, lempeästi tuupaten kohti toivottua valintaa. Kun haluamme kannustaa ihmisiä oleskelemaan ja liikkumaan lähiluonnossa, on olennaista ymmärtää konteksti, jossa päätöksiä tehdään, sillä valinnat eivät synny tyhjiössä. On perehdyttävä kohderyhmään ja fyysiseen ympäristöön. Esimerkiksi koulun lähiluontoon liittyvä tuuppaus ei toimi, jos suunnittelussa ei huomioida koulun arkea. Vaikka metsäreitti olisi fyysisesti lähellä, oppilaat eivät välttämättä käytä sitä, jos sinne meneminen tuntuu epäselvältä, luvattomalta tai sosiaalisesti poikkeavalta. Tällöin ongelma ei ole luonnon puute, vaan konteksti: millaisia normeja, rutiineja ja oletuksia ympäristö tuottaa.

Valintaympäristöä (fyysistä tai sosiaalista) muokkaamalla voidaan poistaa esteitä, korostaa ajureita eli päätöstä helpottavia asioita, sekä luoda kannustimia, joiden avulla päätöksestä tulee helpompaa. Jos lähiluontoon meneminen vaatii esimerkiksi erityisiä varusteita, aikatauluttamista tai lupaa esimieheltä tai opettajalta, kynnys kasvaa helposti liian suureksi. Vastaavasti pienikin muutos ympäristössä voi madaltaa kynnystä merkittävästi: selkeä polku metsään, näkyvät opasteet tai muiden esimerkki voivat tehdä luonnossa oleskelusta arjen normaalin osan.

FEAST-viitekehyksestä suuntia tuuppailuun

FEAST-viitekehys on yksi tunnetuimmista käyttäytymistieteeseen perustuvista malleista ja toimii käytännöllisenä työkaluna tuuppausten suunnittelussa.

FEAST-viitekehys pohjautuu Behavioural Insights Teamin kehittämään EAST-viitekehykseen, jonka mukaan käyttäytymistä voidaan edistää tekemällä toiminnasta helppoa (Easy), houkuttelevaa (Attractive), sosiaalista (Social) ja oikea-aikaista (Timely). Myöhemmin Cass Sunstein täydensi mallia lisäämällä siihen viidennen elementin: hauskuuden (Fun).

Tee toiminta mahdollisimman helpoksi

Helppous on yksi tärkeimmistä käyttäytymiseen vaikuttavista asioista. Esteitä poistamalla, olemassa olevia rutiineja hyödyntämällä tai muotoilemalla vaihtoehdot uudelleen, päätöksenteko helpottuu. Esimerkiksi lähiluonnossa liikkumista ja oleskelua voidaan tukea selkeillä opasteilla, reitti- tai paikkaehdotuksilla, sääolosuhteisiin sopivilla vinkeillä ja oletusvalinnoilla (esim. ohjattu liikunta tai viikkopalaveri pidetään lähtökohtaisesti aina ulkona).

Herätä huomio ja tee toiminnasta houkuttelevaa

Huomion herättäminen tekee halutusta valinnasta kiinnostavan ja saa ihmisen aloittamaan toiminnan. Houkuttelevuus voi liittyä visuaalisuuteen, tarinallisuuteen tai välittömään palkintoon tai palautteeseen. Myös uudenlainen tapa kokea luontoa houkuttelee aloittamaan. Esimerkiksi metsä- tai rantakuntosali, teemareitit ja pelilliset elementit houkuttelevat viettämään aikaa luonnossa.

Hyödynnä yhteisöllisyyttä ja sosiaalisia normeja

Ihminen on laumaeläin. Muiden tekemisillä on suuri vaikutus valintoihimme. Sosiaaliset normit ohjaavat toimintaamme, ja siksi niiden hyödyntäminen tuuppaamisessa toimii jopa taloudellisia kannustimia paremmin. Esimerkiksi somevaikuttajien, pilottikokeilun testihenkilöiden ja vertaisten esimerkin avulla on mahdollista vahvistaa sosiaalista normia. Myös yhdessä sovitut käytännöt ja viestintä esimerkiksi siitä, kuinka moni luokka tai työpaikka hyödyntää lähiluontoa osana koulu- tai työpäivää, saavat toiminnan näyttämään normaalilta ja tavoiteltavalta.

Tuuppaa oikea-aikaisesti

Tuuppaukset toimivat tehokkaimmin silloin, kun ne kohdistuvat tilanteeseen, jossa ihminen on tekemässä päätöstä tai avoin muutokselle. Elämänmuutos, kuten muutto, on oivallinen hetki viestiä lähiluonnon tarjoamista liikunta- ja oleskelumahdollisuuksista. Uusille asukkaille voidaan viestiä houkuttelevasti esimerkiksi ulkoilmakuntosalista korostamalla sen ilmaisuutta, 24/7 aukioloaikoja ja erinomaista ilmastointia.

Tee toiminnasta hauskaa

Jotta ihmiset myös sitoutuvat toimintaan, sen täytyy tuntua mielekkäältä ja nautittavalta. Lisäämällä leikkisyyttä, yllätyksellisyyttä, elämyksiä ja yhteisiä kokemuksia lähiluonnossa oleskeluun, siitä muodostuu pysyvämpi osa arkea.

*FEAST-viitekehys tarjoaa vinkkejä esimerkiksi asuinalueen lähiluontomahdollisuuksien kehittämiseen ja niiden käytön lisäämisen suunnitteluun. Kuva Juho Jäppinen.*

FEAST-viitekehyksen esimerkit muistuttavat siitä, että käyttäytymiseen vaikuttavat usein pienet, arkiset asiat. Lähiluonnossa oleskelun lisääminen ei välttämättä vaadi suuria investointeja. Joskus ratkaisevaa voi olla se, miten helposti metsään löytää, millaisia viestejä ympäristö välittää tai mitä muut ympärillämme tekevät.

Ehkä lähiluonnossa liikkumisen ja oleskelun ei tarvitsisikaan olla erillinen harrastus tai erityinen hyvinvointiteko. Parhaimmillaan siitä voisi tulla luonnollinen osa arjen rytmiä – jotain, mihin ympäristö huomaamatta kannustaa ja johon on helppo pysähtyä kesken tavallisen päivän.

Laura Huovinen
Muotoilutoimisto 2Loops

Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa.

Keski-Suomen lajihavainnot huimassa kasvussa

Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste on osaltaan ollut innostamassa keskisuomalaisia lähiluonnon lajientunnistuksen äärelle. Tällaisen johtopäätöksen voi varovaisesti vetää, kun vertaillaan vuoden 2025 ja 2026 lajihavaintojen määrää iNaturalistin kartta-sivustolla.

Tehtyjen havaintojen määrä on tuplaantunut vuonna 2026 vuoteen 2025 verrattaessa reilusta seitsämästätuhannesta reiluun neljääntoistatuhanteen. Lajeja on havaittu heinäkuun loppuun mennessä 2026 viisisataaviisikymmentä enemmän kuin samana ajanjaksona edeltävänä vuonna. Myös havaintojen tekijöitä on kuutisenkymmentä enemmän kuin edellisenä kesänä heinäkuun lopulla.

Kohden lähiluontoa ja kohenevaa luontotuntemusta Keski-Suomessa

Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste jatkuu syyskuun loppuun saakka. Haasteen tavoitteena on innostaa yhä useampi keskisuomalainen lähiluontoon liikkumaan ja monimuotoiseen luontoon tutustumaan. Innostammekin nyt kuntia, järjestöjä, seuroja ja muita keskisuomalaisia toimijoita tarttumaan haasteseen ja innostamaan omia yhteisöjä sekä luontoon liikkumaan, että lajihavaintoja tekemään. Ohjeet havaintojen tekemiseen löytyy täältä.

Voitte myös tutustua Meijän polun blogiin sekä ajankohtaisiin, joista kummastakin löytyy lisätietoa sekä haasteesta, että luonnossa oleskelun ja liikkumisen lisäämisestä.

Lapsiperheet luontosovellusten käyttäjinä

Luonnossa oleskelu ja liikkuminen mahdollistavat monipuolisen hyvinvoinnin lisääntymisen niin lapsille kuin aikuisillekin. Haasteena ajassamme on, että näissä ihmisen evoluutiolle luontaisissa ympäristöissä – luontoympäristöissä – oleskelu ja liikkuminen ovat vähentyneet samaa tahtia passiivisen sisällä, ja digilaitteilla, vietetyn ajan lisääntyessä.

Laitteilla vietetty aika on kasvanut merkittävästi viime vuosina myös lapsilla ja nuorilla. Lisääntyneen laiteajan myötä on alettu puhua ongelmista, joita yritetään ratkaista niin kansallisilla ja kansainvälisillä areenoilla. Suomessa yksi ratkaisuista on alkuvuodesta julkaistu Kansalliset vapaa-ajan digisuositukset lapsille:

Alle 2-vuotiaille ei laisinkaan ruutuaikaa
2–10-vuotiaille ruutuaikaa enintään tunti päivässä
11–13 -vuotiaille ruutuaikaa enintään kaksi tuntia päivässä
Alle 13-vuotiaille ei suositella omaa älypuhelinta

Suosituksissa painotetaan myös ruutuajan laatua sekä lasten kehitystä, liikkumista ja oppimista tukevaa sisältöä laitteita käytettäessä. Yksi vaihtoehto tällaiselle sisällölle ovat erilaiset lajientunnistussovellukset, jotka voivat mahdollistaa laajemmin myös perheiden siirtymisen monisukupolvisesti luontoympäristöihin oleskelemaan, liikkumaan ja oppimaan.

Lasten sisällä vietettyä passiivista ruutuaikaa kannattaa siirtää luontoympäristöihin ja perheiden yhteiseksi ajaksi. Lajientunnistussovellukset voivat toimia oivana ponnahduslautana luontokiinnostuksen herättämiseen ja tiedon kartuttamiseen, mutta niiden tulee olla vain pieni osa yhdessä ulkona vietettyä aikaa. Kuva Juho Jäppinen.

Tunne luontosi

Lajientunnistussovellusten avustuksella lähiluontoon on mahdollisuus tutustua siellä kasvavien ja elävien lajien kautta. Sovelluksilla tehtävä lajien tunnistus antaa avaimia yhteisiin keskusteluihin ja pohdiskeluihin; miltä havaittu laji näyttää, millainen on se kasvuympäristö, mistä lajin nimi kertoo, mitä muita lajeja lähellä löytyy, ja esimerkiksi millaisia hyönteisiä kasvin läheisyydessä liikkuu? Esimerkiksi haapametsiköissä – haavikoissa – voi tavata haapaperhosia, haavansahajumeja, haavanpunikkitatteja, haavankääpää tai vaikkapa haavan rungoilla haavankeltajäkälää. Yhdessä havainnoimalla ja oivaltamalla voidaan luoda muistiyhteyksiä, jotka kantavat aikuisuuteen saakka.

Lasten kanssa luonnossa liikkuessa ja lajihavaintoja tehdessä oppivat myös lasten mukana liikkuvat aikuiset, olivat he sitten lapsen vanhempia, isovanhempia tai muita tuttuja. Tämä monisukupolvinen luonto-osaamisen ja -yhteyden kehittyminen voi toimia yhtenä avaintekijänä elinympäristöjemme kannalta kestävämpiin elintapoihin siirtymisessä; tuttu ympäristö innostaa pitämään huolta tämän ympäristön lajien elinmahdollisuuksista ja monimuotoisuudesta.

Lajientunnistussovellusten avulla voidaan herätellä lasten kiinnostusta luonnon tarkkailuun ja luonnossa oleskeluun. Kiinnostuksen herättyä lähiluonnosta alkaa löytymään mielenkiintoista ihmeteltävää ja tutkittavaa vuoden ympäri. Kuvat Mikko Jäppinen.

Tällaista huolenpitoa voi olla esimerkiksi pihaistutusten perustaminen, vieraslaji- tai ennallistamistalkoisiin osallistuminen, omien elintapojen kestävämmäksi muokkaaminen tai kunnan luontoon liittyviin päätöksiin vaikuttamaan pyrkiminen. Parhaimmillaan luonnossa vietetyn ajan ja luonnon tuntemuksen lisääntyminen voi innostaa kaikkiin edellämainittuihin. Se mahdollistaa myös luontopositiivisen viestinnän omassa elinpiirissä – omista ja lapsien tekemistä havainnoista ja oivalluksista on kiva kertoa myös naapureille ja sukulaisille – ja joskus innostus voi tarttua…

Sovelluksia käytettäessä luonnossa oleskelu ja liikkuminen lisääntyy kuin huomaamatta. Tässä lasten kyky oivaltaa ja havainnoida ympäristöä on hyvä ohjaaja – uutta ihmeteltävää löytyy jatkuvasti. Kuvat Juho Jäppinen.

Lajien havainnointi voi toimia perheille myös syynä lähteä laajemmin liikkumaan erilaisissa lähialueen luontoympäristöissä. Kun kotiympäristön lajit on tunnistettu ja opittu, voi lajien havainnointi toimia syynä lähteä liikkumaan perheen voimin myös hieman etäämmällä oleviin luontoympäristöihin. Erilaisista luontotyypeistä löytyy erilainen lajisto; soiden lajisto poikkeaa kallioisten ympäristöjen lajistosta ja lehtometsien lajisto kuusivaltaisten metsien lajistosta. Lajien havainnointi voi innostaa siis myös kotiseudun erilaisten luontoympäristöjen havainnointiin ja lisääntyneeseen kotiseuturetkeilyyn.

Viisi vinkkiä lajitunnistussovellusten käyttöön perheissä

Puhelinajasta voi tehdä passiivisen sisälläoloajan sijaan aktiivista ulkonaoloaikaa. Perheenä liikuttaessa laitteiden käyttöön tulee myös sosiaalisempi puoli laitteita yhdessä käytettäessä – laiteaika ei eristä, vaan yhdistää.
Puhelimen kanssa ulkona oleminen tulee olla vain yksi osa perheiden ulkoiluaikaa. Suurin osa ulkoiluajasta ilman laitteita; Asettakaa selkeät rajat, milloin ja missä laitteita käytetään ja kuka niitä käyttää. Laitteet voivat kuitenkin antaa virikkeitä ulkona ololle ja innostaa luonnon tarkkailulle sekä siellä liikkumiselle.
Pienempien lasten kanssa puhelinta ja sovelluksia tulee käyttää aikuinen, jolloin lapsen tehtävänä on etsiä ja havainnoida uusia lajeja ja kiinnostuksen kohteita, sekä oppia havainnoimaan aktiivisesti luontoympäristöä. Kouluikäiset voivat ajoittain myös itse havaintoja tehdessä käyttää lajisovelluksia aikuisten seurassa.
Aikuiset voivat toimia myös tiedon lähteinä, eli he voivat itse käydä opettelemassa lähiluonnon lajeja sovellusten avulla, ja sitten siirtää tietoa lapsille ulkoretkien aikana. Osaatko sinä nimetä lähimetsässä eniten esiintyvät kasvilajit? Entä linnut, tai perhoset? Osaatko kertoa näistä jotain lapsille?
Mukaan havaintoretkille voi ottaa myös esimerkiksi suurennuslasin ja kiikarit, jolla havaintoihin voi perehtyä tarkemmin. Lajien piirtäminen värikynillä on myös loistava tapa lisätä muistijälkiä, eli piirustusvälineet mukaan myös. Pienten kanssa voi kasveja myöhemmin tehdä myös esimerkiksi muovailuvahasta.

Kuinka liikkeelle havaintojen maailmassa?

Ladatkaa puhelimelle Seek by iNaturalist -sovellus. Se on helppokäyttöinen, eikä kerää tietoa sovelluksen käyttäjistä. Sovelluksessa on myös pelillisiä ominaisuuksia, kuten palkintoja lajimäärien kertyessä. Seekin voi halutessaan yhdistää iNaturalist-sovellukseen ja -tiliin, jolloin voi osallistua perheen voimin yhdessä myös kansalaistieteen tekemiseen. Yhdistettynä Seekillä tehdyt havainnot voi lähettää napin painalluksella iNaturalistiin, jolloin ne päätyvät Lajitietokeskuksen havaintohin ja kansalaistieteen käyttöön. Jos innokkaita havainnoitsijoita löytyy enemmänkin esimerkiksi naapurustosta, voi iNaturalistiin luoda myös oman projektin, johon kerääntyy vain mukana projektissa olevien havainnot. Näin voi luoda mielenkiintoisen katsauksen esimerkiksi asuinalueen lajistosta pidemmältäkin ajalta.

Perheen kesken voi asettaa myös yhteisiä tavoitteita sekä sopia erilaisista tehtävistä. Alla muutama idea kokeiltavaksi:

Voitte ottaa tavoitteeksi oppia nimeämään ulkonäöltä kymmenen uutta lajia kodin lähiluonnosta. Sovelluksella tehdyn tunnistuksen jälkeen lajien muistamisesta voi tehdä päivittäisen muistitehtävän, eli lajien nimiä ja ominaispiirteitä voi kerrata yhdessä ulkona liikkuessa. Ensimmäiset kymmenen lajia oppii varsin nopeasti, mutta opittavaa löytyy läheltä lisää…
Voitte etsiä ja havainnoida tiettyjä värejä tai muotoja sisältäviä kasveja, ja syksyllä vaikkapa eri sienilajeja.
Lapsien havaitsemista ja yhdessä tunnistetuista kasveista voi ottaa valokuvat ja tulostaa kuvakansion, jolloin kuvia voi katsella, ja kasvien nimiä, ja kasvupaikkoja muistella myös talvella.
Voitte tehdä myös kodin lähialueesta ‘aarrekartan’, johon voi merkitä lapsen mielestä mielenkiintoisten lajien esiintymispaikat. Näin seurannasta voi tehdä useampivuotisen harrastuksen.
Luontoinnostuksen syttyessä voitte tehdä retkiä myös lähikirjastoon, josta voi lainata lajitunnistusoppaita tai muuta luontoaiheista kirjallisuutta. Näin luonto(t)aikaa saadaan siirrettyä myös sisätiloihin. Esimerkiksi Keski-Suomessa on kirjastoille tehty Luontoreppu-vinkkilista luontoaiheisista kirjoista.

Hiljalleen lisääntyvä lajituntemus tekee lähiluonnosta kotoisamman ympäristön koko perheelle. Tutuksi käyvä ympäristö laajentaa hiljalleen lapsien elonpiiriä ja ennen kaikkea luo polkuja hyvinvointia ja terveyttä mahdollistavien luontoympäristöjen runsaampaan käyttöön.

Juho Jäppinen
Luontoviestijä, Meijän polku, lähiLUMO-hanke

Keski-Suomessa on käynnissä Luontovuoden 2026 kunniaksi maakunnallinen Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste, johon myös alueella asuvat perheet voivat ottaa osaa iNaturalist -sovelluksen kanssa. Lisää lasten luontoyhteyden synnystä ja merkityksestä voi lukea Lasten luontoyhteys versoo lähiluonnossa -blogista Jamk Arenasta.

Mappa.fi -palvelusta löytyy ohjeistukset myös kouluissa tapahtuvaan iNaturalist-havaintojen tekemiseen. Kouluilla onkin elo-syyskuussa mainiota aikaa suunnistaa kohden lähiluontoa luontohavaintoja tekemään.

Missä on keskisuomalaiset lajihavainnot tehty?

Missä on keskisuomalaiset lajihavainnot tehty? Taajamissa, kansallispuistoissa ja kaupungeissa. Niissä on keskisuomalaiset lajihavainnot tehty. Tähän saakka siis.

Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaasteessa seurataan kesän 2026 ajan lajientunnistusta alueella iNaturalistin kartan avulla. Samalla tavoitteena on paitsi seurata, myös ennen kaikkea innostaa keskisuomalaisia ja alueella kesällä liikkuvia tutustumaan alueen luontoon ja tekemään havaintoja sekä kansalaistiedettä.

Alla olevasta kartasta hiukan osviittaa siitä, missä päin Keski-Suomea on alkukesän aikana oltu aktiivisimpia lajien havainnoitsijoita. Samalla kartta antaa osviittaa siitä, missä päin Keski-Suomea voisi ihmisiä innostaa omaan lähiluontoon liikkumaan ja lajihavaintoja tekemään. Tilaa kansalaistieteen tekemiselle on runsaasti, ja luonto ei havainnoimalla lopu kesken!

Tervetuloa mukaan osallistumaan Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaasteeseen ja keskisuomalaisen luontohistorian tekemiseen!

Keski-Suomen kartta, jossa näkyy iNaturalistiin tehdyt lajihavainnot kesältä 2026. — Kuvakaappaus iNaturalistin kartasta. Kartassa kuvattuna Keski-Suomessa tehdyt havainnot toukokuun alusta heinäkuun 17. päivään mennessä. Itse haaste jatkuu syyskuun loppuun saakka, ja lajihavaintojen ja havaintopaikkojen toivotaan moninkertaistuvan siihen mennessä.

Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste on Meijän polun ja lähiLUMO-hankkeen yhteistyössä Keski-Suomen liiton kanssa liikkeelle laittama haaste, jonka tarkoituksena on lisätä alueen asukkaiden luonnossa liikkumista sekä luontotuntemusta. Haaste on osa Luontovuotta 2026, joka on myös Keski-Suomesta liikkeelle laitettu kansallinen teemavuosi.

Kymmenentuhatta havaintoa Keski-Suomesta

Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaasteen aikana toukokuun alusta heinäkuun ensimmäisen viikon loppuun mennessä on Keski-Suomessa tehty jo lähes kymmenentuhtatta havaintoa, ja havaittuja lajejakin on kertynyt lähes kaksituhatta!

Yllä olevista kuvista näkyy havaintojen kertyminen kartalla. Havainnot keskittyvät suurempien asumiskeskittymien läheisyyteen, mutta ’hotspotteja’ kasvaa myös esimerkiksi kansallispuistojen ja muiden tunnettujen luontomatkailukohteiden ympärille.

Havaintoja on tähän mennessä tehnyt 454 henkilöä, eli ihan kaikki keskisuomalaiset eivät ole vielä osallistuneet. Mutta aikaa on syyskuun loppuun saakka, ja lisää havaintojen tekijöitä ja havaintoja on varmasti luvassa. Luonnossa liikkumista ja oleskelua lisätäkseen esimerkiksi kunnat, kyläyhdistykset tai vaikkapa liikuntaseurat voivat innostaa asukkaitaan ja jäseniään lajihavaintoja tekemään. Ohjeet löytyvät haasteen sivuilta, sekä Keski-Suomen liiton sivuilta.

Tervetuloa mukaan tekemään luontopositiivista tulevaisuutta ja luontopositiivista Keski-Suomea!

Haaste on toteutettu yhdessä lähiLUMO-hankkeen ja Meijän polku -asiantuntijaverkoston kanssa. Haaste on osa Luontovuotta 2026, jonka tarkoituksena on saada kaikki suomalaiset nauttimaan luonnon virkistyskäytön monista mahdollisuuksista sekä nostaa esille luonnon hyvinvointi- ja terveyshyötyjä kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Haasteen ovat suunnitelleet Juho Jäppinen ja Anniina Tölli.

Monilajinen kaupunki tapahtumamahdollistajana

Ihmislajia on aikojen alusta lähtien mietityttänyt, että olemmeko yksin maailmankaikkeudessa. Tämän aiheen puntarointi kiihtyi teknisen kehityksen, kaukoputkien, observatorioiden ja avaruusluotaimien myötä. Nyt Tampereella toteutetun lajientunnistuhaasteen jälkeen voin rohkeasti todeta, että emme ole. Ei sinne päinkään. Elämme maailmankaikkeudessa valtavan lajirikkauden keskellä, josta osa näyttäytyy meille myös aivan kotiympäristöissämme.

*Monimuotoinen kaupunkiluonto Tampereella tarjosi hienot puitteet Ulos-Ut-Out -tapahtuman järjestämiseen. Samalla tarjoutui mahdollisuus havainnoida lähiluonnon monimuotoisuutta konkretian tasolla.* *Kuvat Juho Jäppinen.*

Luonnon monimuotoisuuden, eli biodiversiteetin, merkitys ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle, sekä olemassaololle, alkaa hiljalleen nousta pinnalle myös julkisessa keskustelussa. Viimeisimpänä Suomen Luontopaneelin poliittisessa suosituksessa Hyvinvointi luonnon varassa todetaan, että luontokato, sään ääri-ilmiöiden voimistuminen ja ekosysteemien heikentyminen ovat ihmiskunnan olemassaoloa uhkaava järjestelmätason riski. Viime vuosina myös monet kansainväliset tahot ovat julkaisseet vastaavankaltaisia viestejä. Myös suomalaiset tunnistavat aiheen merkityksen, sillä esimerkiksi vuoden 2025 Luontobarometrin mukaan 89 prosenttia suomalaisista ajattelee, että luonnon monimuotoisuus tulee huomioida kuntatason päätöksenteossa ja että monimuotoinen luonto on tärkeää alueen maineelle.

Jotta voisimme oppia arvostamaan monimuotoista luontoamme, tulee meidän ensin havainnoida ja havahtua sen läsnäoloon ja merkitykseen. Yksi tapa on ottaa selville, miltä monimuotoinen luonto näyttää ympärillämme ja mistä lajeista se koostuu.

Monilajinen Tampere

Miltä luonnon monimuotoisuus sitten näyttää kaupunkiympäristöissä? Tätä lähdettiin selvittämään ulkona oppimisen suurtapahtuma Ulos-Ut-Outin yhteydessä Tampereella.

Monilajinen Ulos-Ut-Out -haasteessa haluttiin katsastaa, keitä muunlajisia osallistuu ihmislajin tapahtuman mahdollistamiseen monimutkaisten biologisten prosessien kautta, muun muassa tuottamalla happea, pölyttämällä ja sitomalla ilman epäpuhtauksia. Sekä tapahtumajärjestäjän ja osallistujien näkökulmasta helposti havaittavalla tavalla – tekemällä tapahtumaympäristöistä viihtyisiä ja ihmiseloa kannattelevia. Tampereen lähiluonto, jossa suurin osa tapahtuman työpajoista järjestettiin, tarjosikin oivan esimerkin kaupunkiluonnon monimuotoisuudesta.

Monilajinen Ulos-Ut-Out –haasteessa havaittuja lajeja Tampereen kaupunkiluonnosta. Mukana havaituissa 134 lajissa on niin yleisiä kaupunkiympäristöissä tavattavia lajeja päivänkakkarasta kanervaan, kuin myös harvinaisia ja/tai vaarantuneita lajeja, joiden elinmahdollisuuksia tulisi kaupungeissa pyrkiä mahdollistamaan ja lisäämään. Tällaisia lajeja oli esimerkiksi metsäapila, jota Tampereella etsitään tänä kesänä isommalla porukalla. Myös haitallisia vieraslajeja, kuten lupiineja, nousi odotetusti havaittujen lajien listalle. Kuvat Ulos-Ut-Out 2026 -projektista iNaturalistissa.

Tapahtumaviikon ajan auki olleessa haasteessa ylöskirjattiin Tampereen keskustan alueelta yhteensä 134 eri lajia. Näistä 94 oli ruohovartisia kasvilajeja, eli esimerkiksi kukkia. Puita ja pensaita havaittiin 15 eri lajia. Lisäksi havaittujen joukossa oli lintuja, hyönteisiä, sammaleita, jäkäliä sekä kääpiä.

Kasvien osuutta havainnoista selittää niiden helppo havainnointi käytetyillä sovelluksilla (iNaturalist sekä Seek by iNaturalist). Kasvien havainnointi onkin selkeästi helpompaa kuin esimerkiksi hyönteisten, jotka harvemmin pysyvät pitkiä aikoja paikallaan ja jotka ovat liikkeellä esimerkiksi tiettyinä vuorokaudenaikoina tai tietynlaisissa sääolosuhteissa. Kasveja voi havainnoida niin sateella kuin paisteella, tuulella kuin tyynellä ilmallakin.

Lajihavainnot kertyivät Ulos-Ut-Out -tapahtuman aikana pääasiassa työpajojen pitopaikoilta, ja näille kulkevien reittien varrelta. Tämä tukee havaintoa, että lajihavainnot tehtiin osana tapahtumapäivien muita aktiviteetteja. Kartta Ulos-Ut-Out 2026 -projektista iNaturalistissa.

Kaupunki elin- ja oppimisympäristönä

134 havaittua lajia ovat vasta pieni osa monimuotoisen kaupunkiluonnon lajistosta. Esimerkiksi sienet ja perhoset puuttuivat lähes kokonaan havainnoista. Samaan tapaan esimerkiksi kääpien ja sammalten maailmasta löytyisi uusia lajihavaintoja runsaasti.

Ulkonaoppimisen tapahtumaviikon aikana kerätyt 134 lajihavaintoa kertovat kuitenkin siitä, että vastaava lähiluonnon monimuotoisuuden kartoitusprojekti olisi helppo toteuttaa myös koulu- ja opiskeluympäristöissä ja osana näiden arkea. Tampereella tehtyjä havaintoja tuli yhteensä yhdeksältä henkilöltä, eli haasteeseen osallistui pienehkön opiskelijaryhmän verran osallistujia. Samankaltaisen lajienkeräilyhaasteen voisikin toteuttaa vaivattomasti vaikkapa luokan kanssa liikkuen muutamilla erilaisilla luontotyypeillä koulun lähiluonnossa.

Pidempikestoinen, esimerkiksi viikon kestävä haaste, mahdollistaa myös luonnon seurannan ja lajituntemuksen kehittymisen. Lajeja kerätessä ja havainnoidessa alkaa hiljalleen muistamaan lajien nimiä ja niiden tunnusmerkkejä. Helppouteen luontaisesti pyrkivä ihminen kun ei halua moneen kertaan käyttää aikaansa saman lajin tunnistukseen – tutut lajit alkaa tunnistamaan ja ohittamaan samalla tarkkaillen mahdollisia uusia kasveja, muotoja, värejä ja esiintymispaikkoja.

Lopuksi

Lajien havainnointi, tunnistaminen ja luonnon monimuotoisuuden merkityksen ymmärtäminen ovat ihmiskunnan tärkeimpiä, ja kiireisimpiä, tehtäviä lajikadon aikakaudella. Tämä jo pelkästään siksi, että emme päädy tähtitieteilijä Carl Saganin kammoksumaan tilanteeseen, jossa olemme yksin maailmankaikkeudessa.

Monimuotoisen luonnon merkityksen ymmärtämisen jälkeen polkumme johtaa luonnon monimuotoisuuden mahdollistamiseen ja tukemiseen niin kaupunkien lähiluonnossa kuin etäämmälläkin ihmispopulaatioista. Koulut voivat omalta osaltaan tehdä tärkeää työtä lasten ja nuorten luontoymmärryksen ja -suhteen kehittämiseksi, mutta meidän aikuisten on tartuttava työhön omatoimisesti.

Kun lähdet ottamaan selvää kuinka monta lajia sinun lähialueilta löytyy, niin samalla lähdet liikkeelle kohden tulevaisuutta, jossa myös sinun lajisi edustajat voivat kukoistaa muiden lajien rinnalla. Tämän matkan voi käynnistyy aivan kotioven ulkopuolelta.

Juho Jäppinen
Tutkija (Seek by iNaturalistissa Tampereella Ulos-Ut-Out -tapahtuman aikaan saavutettu titteli), Meijän polku, lähiLUMO-hanke

Lajitunnistushaasteen laittoi liikkeelle Ulos-Ut-Out, LYKE-verkosto, Meijän polku ja lähiLUMO-hanke Luontovuoden 2026 kunniaksi. Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa.

Turussa Skanssin biodiversiteettipuistossa on järjestetty aiemmin salamakartoitustapahtumia, eli bioblitzejä, joissa lajihavaintoja on kerätty yhdessä isommalla porukalla. Keski-Suomessa tällaisia salamakartoitustapahtumia on järjestetty lähiLUMO-hankkeen voimin kunnissa. Keski-Suomessa on myös kesälle 2026 laitettu liikkeelle koko maakuntaa koskeva lajientunnistushaaste, jossa kaikkia keskisuomalaisia kutsutaan havainnoimaan omaa lähiluontoansa.

The 3–30–300 Nature Recommendation published

The 3–30–300 Nature Recommendation provides a simple, evidence‑based guideline for increasing nature exposure and supporting health and well‑being in everyday life. It is based on the Finnish 3–30–300 -luontosuositus and builds on growing research highlighting the importance of regular contact with natural environments.

Regular exposure to nature supports both mental and physical health. Natural environments help reduce stress, improve mood and emotional balance, and encourage physical activity. Contact with biodiverse environments may also support the human microbiome and contribute to disease prevention.

Nature and physical activity reinforce each other. Natural environments make movement more enjoyable and accessible, helping people integrate healthy habits into their daily routines. Even short visits to nature can provide measurable benefits, while regular and repeated exposure leads to the strongest long‑term outcomes.

Accessible nearby nature plays a crucial role. Most nature exposure occurs close to home, making local green and blue spaces essential for everyday well‑being. Ensuring easy access to diverse natural environments lowers barriers to outdoor activity and supports people of all ages.

The recommendation also highlights the importance of supporting nature contact across the life course. From early childhood to older age, regular interaction with nature promotes learning, physical activity, autonomy, social connections and overall well‑being. Creating opportunities for everyday nature contact in homes, schools, workplaces and communities is key.

In addition to personal behaviour, enabling nature contact is a shared responsibility. Urban planning, green infrastructure and community initiatives all play an important role in making natural environments accessible, attractive and biodiverse.

Ultimately, the 3–30–300 Nature Recommendation offers a practical framework for reconnecting everyday life with nature. It supports healthier lifestyles, strengthens human–nature relationships and contributes to more sustainable and resilient communities.

Luonto hyvinvoinnin välineenä – vai hyvinvoinnin ehtona?

Luontohyvinvoinnin politiikka, perustarpeet ja luonnon representaatio

Luontohyvinvoinnista on tulossa Suomessa nopeasti vakiintunut osa sosiaali‑ ja terveyspalveluja, kasvatusta ja ympäristöpolitiikkaa. Luonnon hyvinvointivaikutuksiin vedotaan hankkeissa, ohjelmissa ja strategioissa, joissa luonto näyttäytyy ratkaisuna muun muassa stressiin, mielenterveysongelmiin ja elämänhallinnan haasteisiin. Kehitys on monella tapaa myönteinen, mutta samalla se kätkee sisäänsä vakavan kysymyksen: millaisena luonto näissä malleissa esitetään, ja mitä tästä seuraa?

Ihmisellä on kuitenkin velvollisuus edistää luonnon elinvoimaa myös sellaisten lajien ja ekosysteemien osalta, joilla ei ole suoraa hyötyä ihmiselle.

Terapeuttinen luonto on kesytetty luonto

”Luontoa käytetään helpottamaan, vahvistamaan tai nopeuttamaan intervention terapeuttisia, kuntouttavia tai ohjauksellisia tavoitteita” (Soini ym. 2021). Luontohyvinvointiin kehitetyissä toimintamalleissa (interventio) luonto esitetään tyypillisesti:

rauhoittavana ja tasapainoisena
ihmisen tarpeisiin mukautuvana
lähtökohtaisesti hyvää tuottavana
helposti lähestyttävänä

Luontohyvinvoinnin toimintamalleissa luonto esitetään usein terapeuttisena tilana, jonka tehtävä on palauttaa ihminen toimintakykyiseksi. Tämä tapa, jolla luonto esitetään (representaatio) ei ole väärä, mutta se on äärimmäisen valikoiva. Lorimer (2015) huomauttaa, että tällaiset esitykset tuottavat helposti mielikuvan hyvinvoivasta luonnosta samalla kun todellinen, monilajinen ja haavoittuva luonto jää näkymättömäksi. Tämä tuottaa representaation, jota kutsutaan kesytetyksi luonnoksi: luonto on aina valmiina palvelemaan, luonto ei vaadi mitään, eikä aseta meille rajoja. Luonto muuttuu hyvinvointimaisemaksi, taustaksi, jossa luonnolla on vain kulissirooli. Se suodattaa pois luonnon monimuotoisuuden, arvaamattomuuden ja moraalisen vaativuuden, sekä myös ihmisen roolin luontoympäristöjen hyvinvoinnin vaarantamisessa.

Val Plumwood (2002) kutsuu tätä välineelliseksi (instrumentaaliseksi) luontosuhteeksi, jossa luonto yksinkertaistetaan (redusoidaan) välineeksi ihmisen projektissa. Vaikka puhe on pehmeää ja myötätuntoista, taustalla vaikuttaa sama peruslogiikka kuin taloudellisessa luonnon hyödyntämisessä: luonto saa merkityksensä siitä, mitä se tekee ihmiselle. Kuten Cronon (1996) klassisesti osoittaa, tällaiset esitykset eivät ole viattomia, sillä näin määritellään, millainen luonto koetaan arvokkaana.

Tällainen tapa esittää luontoa (representaatio) on ongelmallinen kahdesta syystä. Se häivyttää luonnon itseisarvon ja muiden eliöiden merkityksen, sekä ohjaa luontosuhdetta suuntaan, jossa luontoa opitaan käyttämään, ei havainnoimaan ja ymmärtämään. Ihmisellä on kuitenkin velvollisuus edistää luonnon elinvoimaa myös sellaisten lajien ja ekosysteemien osalta, joilla ei ole suoraa hyötyä ihmiselle (Callicott, 1981).

Hyvinvointipalvelu tekee luonnosta tietynlaisen

Kun luontoa käytetään ihmisen hyvinvoinnin työkaluna, samalla hyvinvointitoimijat kertovat asiakkailleen tarinaa siitä, millainen luonto heidän mielestään on. Interventiopohjaiset luontohyvinvointimallit eivät ole vain käytännön menetelmiä, ne luovat myös representaatioita luonnosta. Ympäristömaantieteen ja ympäristöhumanistisen tutkimuksen keskeinen havainto on, että luonto ei ole politiikassa ja tieteessä koskaan ”vain luonto”, vaan aina kielellisesti, käsitteellisesti ja institutionaalisesti tuotettu kokonaisuus (Castree, 2005; Braun, 2002).

Luonto ei ole vain jotain, mitä käytämme – se on se maailma, jossa elämme.

Psykologinen perustarveteoria paljastaa representaation ongelman

Baxterin ja Pelletier’n (2018) meta‑analyysi luontosuhteesta psykologisena perustarpeena asettaa interventiopohjaisen luontohyvinvoinnin esitystavan perustavanlaatuiseen ristiriitaan. Jos luontosuhde on tarve ehtona (need as requirement), sitä ei voi ymmärtää vain yksilön hyvinvointia tuottavana resurssina. Luontosuhde olisi näin oma perustarve.

Ryanin ja Decin (2000) perustarveteorian mukaan ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta: omaehtoisuus, kyvykkyys, yhteenkuuluvuus. Näiden tarpeiden tyydyttäminen tukee hyvinvointia, motivaatiota ja psyykkistä kasvua. Kun luonto ja luontosuhde esitetään interventioissa välineenä ja toiminnan tavoitteena, luonnon rooli perustarpeena katoaa. Luonnossa ihminen ei saa tehdä mitä vaan, täten ”luonto vastustaa” ihmisen omaehtoisuutta ja kyvykkyyksiä. Aidosti moraalisesti vaativa yhteenkuuluvuus käsittää ihmisen omien tekojen vaikutusten ymmärtämisen, velvollisuuden ja huolenpidon. Kaikkia ihmisen psykologisia tarpeita ei ole oikeutettua tyydyttää rajattomasti.

Ihmisten luontosuhdetta pitää rakentaa ja luonnossa liikkumista lisätä hyvinvoinnin kohentamiseksi. Ihmisten kokeman luontovajeen tulkinta psykologisten perustarpeiden puutteena yksilöllistää ja psykologisoi ekologisen kriisin, jolloin luonto kehystyy hyvinvoinnin välineeksi. Luontovaje näyttäytyy yksilön haasteena sen sijaan, että se tunnistettaisiin yhteiskunnallisena ja ekologisena kriisinä.

Tässä mielessä luontohyvinvoinnin representaatiot eivät ole vain tietoteoreettinen (epistemologinen) ongelma, vaan paljon laajempi, sillä ne siirtävät huomion pois luontokadosta, elinympäristöjen häviämisestä ja planetaarisista rajoista (IPBES, 2022).

Luontohyvinvoinnin representaatiot eivät ole vain tietoteoreettinen ongelma, vaan paljon laajempi, sillä ne siirtävät huomion pois luontokadosta, elinympäristöjen häviämisestä ja planetaarisista rajoista.

Pohdinta

Viimeaikaisissa kaupunkisuunnittelun ja mielenterveystutkimuksen keskusteluissa luontoympäristöjä on yhä useammin käsitteellistetty ihmisen mielenterveyden edistämisen välineinä. Luontopohjaiset ratkaisut (Nature Based Solutions) esitetään terapeuttisina interventioina, joiden arvo perustellaan ensisijaisesti mitattavilla hyvinvointivaikutuksilla. Luontoterapiakeskusteluissa ihmisen ja luonnon välinen suhde yksinkertaistetaan palauttamalla luonto instrumentaaliseksi resurssiksi ihmisen hyvinvoinnille. Luonto ei tällöin näyttäydy elettynä maailmana, monimerkityksellisenä elinympäristönä tai itseisarvoisena kokonaisuutena, vaan funktionaalisena keinona ulkoisten hyvinvointitavoitteiden saavuttamiseksi. Fenomenologinen luontosuhdekritiikki kuitenkin osoittaa, että ihmisen kokemus ei synny yksittäisten ympäristöärsykkeiden vaikutuksesta, vaan ihmisen ja ympäristön kokonaisvaltaisesta suhteesta, olemassaolosta maailmassa (Ingold, 2000).

Kestävä luontosuhde mielenterveyden kontekstissa edellyttää käsitteellistä pidättyväisyyttä – luonnon arvoa ei tule oikeuttaa vain ihmisen hyödyllä. Luonto ei ole hoitomuoto, vaan yhteisen maailmamme perusta. Luonto ei ole vain jotain, mitä käytämme – se on se maailma, jossa elämme.

Janne Laitinen
Biologi, Meijän polku, lähiLUMO-hanke, Jamk
Kuvat Juho Jäppinen

Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa.

Lähteet

Baxter, D. E., & Pelletier, L. G. (2018). Is nature relatedness a basic human psychological need? A critical examination of the extant literature. Canadian Psychology, 60(1), 21–34. https://doi.org/10.1037/cap0000145
Braun, B. (2002). The intemperate rainforest: Nature, culture, and power on Canada’s west coast. University of Minnesota Press. ISBN: 9780816634002.
Callicott, J. B. (1981). The Ethics of Respect for Nature. Environmental Ethics, 3(3), 197–218.
Castree, N. (2005). Nature. Routledge. ISBN: 9780415339056
Cronon, W. (1996). The trouble with wilderness: Or, getting back to the wrong nature. Environmental History, 1(1), 7–28. https://doi.org/10.2307/3985059
Ingold, T. (2000). The perception of the environment: Essays on livelihood, dwelling and skill. Routledge.
IPBES. (2022). The methodological assessment report on the diverse values and valuation of nature. IPBES Secretariat. https://files.ipbes.net/ipbes-web-prod-public-files/2022-12/Values_CBD%20COP%2015_Science%20Day_6%20December.pdf
Lorimer, J. (2015). Wildlife in the Anthropocene: Conservation after nature. University of Minnesota Press. ISBN: 9780816681082
Plumwood, V. (2002). Environmental culture: The ecological crisis of reason. Routledge. ISBN: 9780415178785
Ryan, R.M. & Deci, E.L. (2000). Self-determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well-being. American Psychologist, 55(1), 68-78. doi:10.1037//0003-066x.55.1.68
Renhe, L. de S. & Olszewska‑Guizzo, A. (2026). The labelling–evidence mismatch in mental health promoting Nature‑Based Solutions: A global review of case studies. Journal of Urban Design and Mental Health, Vol. 10(1). https://doi.org/10.5281/zenodo.19343605
Soini, K., Ilmarinen, K., Yli-Viikari, A. & Kirveennummi, A. (2011). Green care sosiaalisena innovaationa suomalaisessa palvelujärjestelmässä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yhteiskuntapolitiikka-YP 76: 3, s. 320-331https://www.julkari.fi/server/api/core/bitstreams/2d58d476-5ff0-4958-9427-f91f3bb68d39/content

Ulos-Ut-Out -tapahtumassa kartoitetaan Tampereen kaupunkiluontoa

Meijän polku ja lähiLUMO-hanke ovat mukana kartoittamassa Tampereen lähiluonnon monimuotoisuutta Ulos-Ut-Out -tapahtumassa kesäkuun toisella viikolla.

Muunlajisten havainnointi onnistuu tapahtumapäivien aikana iNaturalist-lajintunnistussovelluksen avulla. Havainnon lisääminen sovelluksella kestää noin minuutin. Tämän minuutin ajalle lupaamme sinulle luonnossa vietetyn ajan suomia hyvinvointihyötyjä sekä kasvavaa ymmärrystä elinympäristöistämme ja monilajisista seuralaisistamme. Ehkäpä tapahtumapäivien antia ovat myös uudet muunlajiset tuttavuudet…

iNaturalist-sovellusta käyttäessä osallistutaan samalla kansalaistieteen tekemiseen ja elinympäristöjemme monimuotoisuuden havainnointiin. Samalla osallistujat voivat saada ideoita, miten innostaa omia oppilaita tai opiskelijoita lähiluontoa tutkimaan.

Tervetuloa mukaan tekemään kansalaistiedettä ja keräämään ihan villisti tietoa tapahtumaympäristöstämme! Toivomme saavamme monilajisesta Tampereesta tapahtumapäivien aikana todisteen, jota kelpaa esitellä enemmänkin.

Lisätietoa haasteesta Ulos-Ut-Out tapahtuman sivuilta: https://ulosutout.fi/fi/monilajinen-ulos-ut-out/

Lajitunnistushaasteen on laittanut liikkeelle Ulos-Ut-Out, LYKE-verkosto, Meijän polku sekä lähiLUMO-hanke Luontovuoden 2026 kunniaksi.

Toukokuun lopulla Meijän polku ja lähiLUMO-hanke laittoivat liikkeelle lajientunistushaasteen myös kaikille Keski-Suomen kunnille.

Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste

Luontovuoden 2026 kunniaksi lähiLUMO-hanke ja Meijän polku yhteistyössä Keski-Suomen liiton kanssa haastavat kaikki keskisuomalaiset havainnoimaan omaa lähiluontoaan. Kysymmekin näin kesän kynnyksellä, että missä Keski-Suomen kunnassa kertyy eniten lajihavaintoja syyskuun 2026 loppuun mennessä?

Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa

“Outoin uusien kasvien etsintä-matkat ahoilla, nurmilla, kedoilla, laaksoissa, mäillä, vuorilla ja tuntureilla, soissa, rämeissä ja korpiloissa saattaa myös ruumiille kyllä terveellistä liikuntaa (…) Eikä se aika, mikä semmoisiin matkustuksiin kuluu, tule juuri mihinkään lukuun, sillä istua ihminen ei muutenkaan aina jaksa (…).”

Elias Lönnrot (1802–1884) laittoi sanoiksi vuonna 1860 ajatuksen, joka kantaa tähän päivään saakka – lähiluonnossa liikkuminen ja luonnon havainnointi ovat parasta lääkettä sekä mielelle, että keholle. Ja näiden tärkeys on kasvanut merkittävästi Lönnrotin päivistä elämäntapojemme ja elinympäristöjemme muutosten myötä.

Ensimmäisen suomalaisen kasvioppaan, Flora Fennican, alkusanoissa Lönnrot ohjaakin suomalaisia ulos lähiluontoon liikkumaan ja monimuotoisesta luonnostamme innostumaan ja sen lajistoa havainnoimaan ja opettelemaan. Nyt, 165 vuotta myöhemmin, innostamme kansallisen luontovuoden nimissä kaikkia keskisuomalaisia lähiluontoon kasveja tunnistamaan ja kansalaistiedettä tekemään. Samalla pääsemme keräämään hyvinvointimme kannalta merkityksellistä luontoaikaa ja fyysistä aktiivisuutta.

Lönnrotilla oli myös vahvat juuret Keski-Suomessa. Hän toimi muun muassa kotiopettajana Keuruulla 1820-luvulla.

Keskisuomalaiset kansalaistieteen tekijöiksi!

Lajintunnistussovellukset Seek by iNaturalist ja iNaturalist Suomi mahdollistavat kaikille osallistumisen kansalaistieteen tekoon. Sovellukset mahdollistavat lajien tunnistuksen vaikka tietämys kasveista, linnuista tai hyönteisistä ei olisikaan Lönnrotin tasolla, sillä enää kaikkia lajeja ei tarvitse ulkomuistista osata. Sovelluksia käyttäessä kasvit alkavat kuitenkin hiljalleen jäädä myös mieleen, ja oma lähiluonto muuttuu tutummaksi, sekä myös kiinnostavammaksi – alamme kiinnittämään huomiota luontoympäristöihimme aivan uudella tavalla.

Lönnrot keräsi aikoinaan 900 kasvilajia retkillään. Kuinka moneen sinä pääset kesän 2026 aikana?

Lajihavainnot keskittyvät yleensä alueille, jossa ihmiset liikkuvat, eli esimerkiksi asuinalueiden läheisyyteen. Toukokuussa 2026 tulleita havaintoja on suurimmassa osaa Keski-Suomea vielä vain yksittäisiä. Vasemmanpuoleisessa kuvassa Jyväskylä lähialueineen, ja oikeanpuoleisessa Viitasaaren aluetta 25.5. otetusssa kuvakaappauksessa. *Kartta löytyy iNaturalistin sivulta.*

Miten osallistun keskisuomalaisen luonnon havainnointiin?

Monimuotoisen lähiluonnon havainnointi onnistuu helpoimmillaan moniaistisesti, eli katselemalla, kuuntelemalla, ihmettelemällä ja oivaltelemalla. Tässä haasteessa otamme kuitenkin askeleen lähemmäksi kansalaistiedettä, ja lähdemme kasvattamaan luonto-osaamistamme puhelinsovellusten avulla. Voit ladata puhelimellesi Seek by iNaturalist sekä iNaturalist Suomi -sovellukset. Ladattuasi sovellukset sovelluskaupasta, ja luotuasi iNaturalist -tilin, tehtäväsi on lähteä nauttimaan luonnosta oleskelusta ja liikkumisesta.

Seek by iNaturalist Google Play

Seek by iNaturalist App Store

iNaturalist Google Play

iNaturalist App Store

Keskisuomalaiset kunnat mukaan!

Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -haaste tarjoaa keskisuomalaisille kunnille mahdollisuuden innostaa asukkaita ja mikseipä vaikkapa kesämökkiläisiä alueen monimuotoista luontoa tutkimaan ja kartoittamaan. Ja samalla hyötymään luonnossa liikkumisen hyvinvointi- ja terveyshyödyistä! Luonnossa oleskelun ja liikkumisen runsas lisääminen voisi mahdollistaa kunnille myös mittavia säästöjä terveyden lisääntymisen kautta.

Haasteen nimissä kysytäänkin, että missä keskisuomalaisessa kunnassa tehdään eniten luontohavaintoja kesän 2026 aikana?

Toukokuussa 2026 Keski-Suomessa oli tehty 2 576 havaintoa 174 havainnoijan voimin. Haasteen tavoitteena on lisätä Keski-Suomessa sekä kansalaistieteen tekijöiden (havainnoitsijoiden) että havaintojen määrää merkittävästi kesän 2026 aikana.

TIETOLAATIKKO
Seek ja iNaturalist ovat kaksi samaa taustatietokantaa hyödyntävää sovellusta. Yhteistyö toimii siten, että Seek toimii hauskana ja helppona tunnistustyökaluna, jonka voit yhdistää iNaturalist-tiliisi. Kun lähetät Seek-havainnon iNaturalistiin, teet arvokasta kansalaistiedettä.
Yhteistyön logiikka ja hyödyt avautuvat seuraavasti:
1. Tunnistaminen Seek-sovelluksella.
• Avaa sovelluksen kamera ja osoita sillä esimerkiksi kasvia tai hyönteistä. Seekin tekoäly lukee ympäristöä ja kertoo heti reaaliajassa, mikä laji on kyseessä.
• Seek ei kerää tai tallenna henkilötietojasi, joten se on turvallinen myös perheen pienimmille.
2. Havainnon lähettäminen iNaturalist-tilille.
• Voit kirjautua Seek-sovellukseen omilla iNaturalist-tunnuksillasi.
• Kun olet tunnistanut lajin Seekillä, voit yhdellä napin painalluksella lähettää havainnon valokuvineen ja paikkatietoineen iNaturalistiin.
3. Miksi tämä on kansalaistiedettä?
• iNaturalistiin tallennetut havainnot eivät jää vain sinun omaan profiiliisi, vaan ne siirtyvät avoimiin luonnontietokantoihin. Suomessa nämä tiedot menevät Suomen Lajitietokeskukseen (Laji.fi).
• Tutkijat ja viranomaiset käyttävät kerättyä tietoa esimerkiksi lajien levinneisyyden seurantaan, ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkimiseen ja vieraslajien torjuntaan.

Haaste on toteutettu yhdessä lähiLUMO-hankkeen ja Meijän polku -asiantuntijaverkoston kanssa. Haaste on osa Luontovuotta 2026, jonka tarkoituksena on saada kaikki suomalaiset nauttimaan luonnon virkistyskäytön monista mahdollisuuksista sekä nostaa esille luonnon hyvinvointi- ja terveyshyötyjä kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Haasteen ovat suunnitelleet Juho Jäppinen ja Anniina Tölli.

Kategoria: Luontoyhteys