Hyvinvointi, terveys ja koettu turvallisuus linkittyvät jokapäiväisessä arjessa yhteen lähiluonnon kanssa. Nykyihmisen passiivinen elämäntapa, ilmastonmuutos ja luontokato kytkeytyvät myös tiiviisti toisiinsa. Miten voimme muuttaa vallalla olevia käsityksiä ja pinttyneitä ajatusmalleja, jotta luonto nivoutuisi vahvemmin osaksi meidän jokaisen arkea?
Meijän polun Meijän metsät -tiimi tarttui tähän haasteeseen, ja olemme SitraLab7 -ohjelmassa edistäneet lähiluonnon merkitystä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kivijalkana. Kiersimme viidessä keskisuomalaisessa kunnassa tavoittee lisätä yhteistä ymmärrystä luonnon hyvinvointivaikutuksista, kokonaistaloudellisista hyödyistä ja lähiluonnon ainutlaatuisista mahdollisuuksista. Lähiluonto on juuri niitä viherlaikkuja ja järvenrantoja, joiden ohi ajamme kiireen vilkkaa matkalla jostakin jonnekin.
”Työpaja muistutti siitä, kuinka helposti omaa ja kuntalaisten hyvinvointia voi parantaa.”
Työpajoissa tarkoitus oli herätellä paikalliset toimimaan itse aloitteen tekijöinä, sitrakielellä merkityksellisinä toisina, jotka arkikäyttäytymistä muuttamalla olisivat muutoksen airue. Jokaisessa työpajassa kiireetön luonto-osuus avarsi osallistujien silmiä (ja muitakin aisteja) havainnoimaan lähiluontoa ”kaikessa rauhassa”. Pysähtelimme keskustelemaan ja tarinoimaan, toisinaan meijänmetsäläiset vinkkasivat moniaistisen luontokokemuksen suuntaan; kuuntelemaan äänimaisemia, maistelemaan syksyn makuja, katselemaan muuttolintuja. Moniaistinen luontokokemus usein riittää jo irrottamaan arjen kiireestä. Keskisuomalaisen terveysmetsän ajatus on, ettei mitään tarvitse rakentaa, vaan mikä tahansa riittävän laaja ja monimuotoinen lähiluontokohde voi toimia terveysmetsänä. Tunnin luontohetken jälkeen osallistujille valkeni, kuinka helposti kokonaisvaltaista hyvinvointia voi parantaa.
”Lähiluonto mahdollistaa niin paljon.”
Silmiin pistävää oli, kuinka siistiä keskisuomalaisissa kuntakeskuksissa oli. Erityismainintana tässä Viitasaaren Porthaninpuisto, josta löytyi syyskuussa monenlaista väriloistoa, järvi sekä palvelut ihan vieressä. Viitasaarella syntyneen Henrik Gabriel Porthanin (1739-1804) merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle ja erityisesti akateemiselle edistykselle on merkittävä. Hänen kriittisyytensä tunnuksena pidetään järkevää epäilyä(sobria dubitatio). Lähiluonnon merkitystä pohdittaessa on todellakin harjoitettava järkevää epäilyä; Mihin minulla on aina kiire? Miksi pitää erikseen ajaa autolla treenaamaan? Miksi istun sisällä, kun voisin nauttia ulkoilmoista aktiivisesti ulkona?
”Lumoutumisen kokemuksia saa myös lähiluonnossa, jos antautuu kiireettömästi aistimaan ja ihmettelemään.”
Jokapäiväisiä arjen valintoja liikkumisen, ruoan, palautumisen ja laajemminkin elintapojemme suhteen olisi itse kunkin syytä pohtia määrävälein.
Meijän metsät on Meijän polun aloite, jota kehitetään osana Sitra Lab7:ää ja Luonto osaksi arkea -kokonaisuutta. Mukana Meijän metsät -kehitystyössä ovat Meijän polku, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Keski-Suomen hyvinvointialue, Keski-Suomen liikunta, IkiOma Ikä ry.
Ensimmäistä luontotyöpäivien kansainvälisen verkoston kokoontumista vietettiin Helsingborgissa, Ruotsissa syyskuun alussa. Outdoor Office Barcamp -kokoontumisen tapahtumapaikkana oli upea Fredriksdalin museo- ja puutarha-alue, jossa luontotyöpäivien mahdollistaminen on viety aivan uudelle tasolle. Fredriksdal tarjoaakin mallia kaikille, jotka haluavat siirtää työympäristöjä kohden tulevaisuutta.
Luontotyöpäiväilmiön taustalla Fredriksdalissa on visionääri Catharina Nilsson, joka kuvassa esittelee yhtä alueen luontotyöympäristöistä.
Fredriksdal edelläkävijänä tulevaisuuden työympäristöissä
Fredriksdalissa voi järjestää perinteisiä konferensseja ja kokouksia upeissa puitteissa alueen elävän historian ja luonnon keskellä. Mutta se, mikä alueen erottaa muista kokouspaikoista on se, että luontotyöpäivien viettomahdollisuuksia on alueella kehitetty, nostettu esille ja tuotteistettu määrätietoisesti muutaman vuoden ajan.
Fredriksdalista voi varata itselleen tai työporukalle erilaisia ratkaisuja ulkona työskentelyyn. On perinteisiä tuoli- ja pöytämahdollisuuksia erilaisissa luonnonympäristöissä, mutta sitten löytyy myös isommillekin työporukoille sopiva telttakatos ulkopalaverien pitoon, toimistopöytiä aurinkovarjoineen, liikuteltavia työtasoja sekä kiinteästi maastoon sijoitettuja erilaisia työskentepisteitä. Lisäksi on mahdollista saada työkäyttöön soveltuvia internet-tukiasemia, joiden avulla voi jakaa nettiyhteyden jopa kymmenelle hengelle kerrallaan.
Työpisteen tai kokouspaikan voi varata itselleen internetsivuston kautta ja kokoustarpeet saa alueen infopisteestä. Fredriksdalin kaupunkiorganisaation työntekijöille työpisteiden käyttö on ilmaista, ulkopuolisille työpisteiden ja välineiden käytöstä on erilaisia vuokrausmahdollisuuksia kertamaksusta kausikorttiin.
Alueen monipuoliset reitistöt mahdollistavat myös erilaiset kävelypalaverit upeissa luontoympäristöissä, ja alueella toimivasta kahvilasta saa lounaan ja kokouskahvit tarvittaessa vaikkapa näihin luontotoimistoympäristöihin.
Outdoor Office Barcamp
Kaksipäiväinen tapaaminen toteutettiin kokonaisuudessaan luontoympäristöissä. Tapahtuman ohjelmarunko suunniteltiin yhteistyönä barcamp-hengessä; kaikki osallistujat saivat esittää aiheita ja esityksiä tarjolle, ja näiden pohjalta muotoiltiin tapahtumapäivien ohjelmarunko yhdessä ensimmäisenä aamuna. Luontotyöpäivien hengen mukaisesti työpajoja, esitelmiä ja kehittämispalavereita pidettiin vaihtuvissa ulkoympäristöissä. Suomalaista luontotyöpäiväosaamista esiteltiin Meijän polkun toimesta. Aiheena suomalaisessa työpajassa oli passiivisuuden evoluutio ja työhyvinvointi. Iris Visser tarkasteli samaa aihetta aivoterveyden näkökulmasta.
Barcampissä sovitaan puheenaiheet ja esitykset yhdessä työpajan alussa. Fredriksdalissa jätettiin aikatauluun myös tyhjiä kohtia, koska luontoympäristöt innostavat myös spontaaniuteen ja uusiin ideoihin.
Kohden tulevaa
Fredriksdalista kotiintuomisina oli tietysti aimo annos luontotyöpäiväkateutta töiden luontouttamisen edistämisessä organisaatiotasolla. Samalla keskusteluissa ja käytännön ratkaisujen testailussa nousi esille se, kuinka helppoa töiden siirtäminen hyvinvointia ja ideoita lisääviin ympäristöihin kuitenkin käytännössä on. Tarvitaan vain visionäärejä ja rohkeita kokeilijoita, sekä organisaatio, jossa halutaan panostaa uusiin ideoihin, työympäristöihin ja työntekijöiden hyvinvointiin. Niin, ja siihen tulevaisuuteen.
Meijän polku on asettanut tavoitteeksi, että Keski-Suomi on luonnossa liikkumisen luontopositiivinen mallialue vuonna 2030. Ja nimenomaan alueen asukkaiden luonnossa liikkumisella mitattuna. No kuinka sitten saavutamme tällaisen kovan luokan tavoitteen, saatat kysyä. Yksinkertaisesti vain lähtemällä liikkeelle.
Ratkaiseva tekijä olet sinä.
Maanantaina 16.9. käynnistyvä Keski-Suomen reitistöviikko kannustaa kaikkia keskisuomalaisia liikkumaan lähiluonnon reitistöille. Samalla reitistöviikkoa käytetään mahdollisuutena nostaa esille alueen luonnossa liikkumisen ja oleskelun monia upeita mahdollisuuksia. Viikon teemana on reitistöt lähiluontoon. Lähiluonnon reitistöjen valinta liikkumiskohteeksi on loogista, koska me keskisuomalaiset asumme luonnon keskellä ja 85% suomalaisten ulkoilukerroista tapahtuu alle 10 kilometrin päässä kotoa. Siis lähiluonnossamme ja reitistöillämme.
Kohden Suomen suurinta ulkoilutapahtumaa!
Ja miten on tuon Suomen suurimman ulkoilutapahtuman kanssa? Suomen Ladun upea Nuku yö ulkona -tapahtuma lienee suurimpia ulkoilutapahtumia Suomessa ja hakee vertaisiaan maailmallakin. Tänä kesänä tapahtumaan otti osaa huikeat 100 000 suomalaista. Jos saamme 35 prosenttia keskisuomalaisista liikkumaan lähiluontoon, niin saavutamme Nuku yö ulkona -tapahtuman osallistujamäärät. Mutta koska olemme luonnossa liikkumisen maakunnassa Keski-Suomessa, ja Meijän poluilla, niin tavoitteenamme on luonnollisesti saada liikkeelle kaikki keskisuomalaiset. Viikon mittaan lähiluontoon voisi parhaimillaan löytää polkunsa siis reilut 270 000 ihmistä (+ alueella vierailevat matkailijat). Kuinka tämä sitten onnistuisi?
Ratkaiseva tekijä olet sinä. Keskisuomalaiset saadaan ulos liikkumaan, kun keskisuomalaiset lähtevät ulos liikkumaan. Alla muutama idea siitä, miten meitä keskisuomalaisia voi innostaa lähiluonnon reitistöille:
lapsiperheet löytävät luonnossa liikkumisen yhteisen ilon lähiluonnossa seikkailemalla ja retkeilemällä. Seuratkaa eläinten ja lintujen toimintaa, etsikää puolukoita ja sieniä, ja tarkkailkaa etanoiden ja kotiloiden puuhasteluja. Myös vetten äärelle sinisiin ympäristöihin kannattaa syysilmoilla hakeutua ihmettelemään.
päiväkoti- ja alakouluikäiset; retkelle päiväkodin tai koulun lähiluontoon. Voitte ottaa matkaan vaikkapa tulostettavan syksyn värien tunnistustehtävän, josta riittää hauskaa tutkittavaa ja etsittävää pidemmäksikin aikaa. Myös luupit ja suurennuslasit auttavat uppoutumaan lähiluonnon ihmeisiin.
yläkouluikäisille ja toisen asteen opiskelijoille voi tarjoilla luontoliikuntaa vaikkapa frispeegolffin, tai polkujuoksun muodossa, tai erilaisia suunnistus- ja etsintätehtäviä. Myös patikointiretket nuotiohetkineen tekevät viikosta unohtumattoman. Koulun ympäristöä voi myös pohtia esimerkiksi kävelyreitistöjen tai liikkumisympäristöjen näkökulmasta.
peruskoulun ja toisen asteen opiskelijoilla myös opetussisältöjä on helppo viedä koulujen lähiympäristöön.
korkeakoluissa opiskelumatkarönsyily ja luontotyöpäivät kovaan käyttöön; kävelypalaverit ja ulkoluokat muotiin. Luontoympäristöissä myös lukeminen ja kirjoitushommat luistavat.
työikäisille työmatkarönsyily ja luontotyöpäivien kaikki keinot käyttöön. Ja tietysti perheen tai vaikkapa naapurin kanssa retkeilemään lähiluontoon. Myös Retkihaasteen voi napata mukaan innoittamaan luontoon siirtymistä.
senioreille syksy on mitä parhainta ulkoiluaikaa kesän lämmön hellittäessä. Samaan aikaan reitistöviikon kanssa vietetään myös Vie vanhus ulos -tapahtumaa, eli käydäänpäs hakemassa vanhimmatkin meistä mukaan ulkoilemaan!
työikäiset ja seniorit voivat ammentaa pidempikestoisen liikkumisen lisäämistä Vuosikellomme syys-osiosta.
Ja luonnossa liikkuessa tietenkin #keskisuomi #reitistöviikko #ksliikkuu -tunnisteet käyttöön, niin saadaan levitettyä keskisuomalaista luonnossa liikkumisen ilosanomaa laajemmallekin!
Aktiivisen liikkumisen lisääminen on myös osa Keski-Suomi liikkuu 2030 -agendaa ja sopii myös mitä parhaiten Euroopan liikkujan viikolle, joka järjestetään samaan aikaan Keski-Suomen reitistöviikon kanssa. Lähtekäähän siis liikkumaan keskisuomalaiseen lähiluontoon!
Kansainvälisen Outdoorofficeday -konseptin edelläkävijät kokoontuvat syyskuun alussa Helsingborgissa Ruotsissa. Kaksipäiväisessä tapahtumassa jaetaan eurooppalaisia kokemuksia töiden siirtämisestä ulko- ja luontoympäristöihin mielenkiintoisten alustusten ja työpajojen avulla.
Syyskuun 27. päivä pääsee rönsyilemään, tai vaeltelemaan, omaan elinympäristöönsä osana kansainvälistä World Wide Wander-tapahtumapäivää! Tapahtumapäivän ajatuksena on vaellella omassa kotiympäristössään uusia reittejä pitkin, ja yllättyä sekä inspiroitua oman kotiseudun monista mahdollisuuksista.
Suomalaiset kaupunkiympäristöt ja lähiluonto sekä lukemattomat reitistöt ovat kuin tehty rönsyilyä ja vaeltelua ajatellen. Tarvitsee vain lähteä liikkeelle.
Kannustammekin suomalaisia vaeltelemaan kotikulmillaan ja -konnuillaan tapahtumapäivän aikana entistä innokkaammin ja uteliaammin! – Oletko käynyt aiemmin tuolla? Ai et? No sinne sitten!
Meijänpolkulaisia rönsyilemässä ja vaeltelemassa Jyväskylässä kesällä 2023 osana kansainvälistä Outdoor Office Day:tä. Tuolloin liikuimme kaupunkitilassa seuraten Amsterdamin karttaohjeita.
Työmatkarönsyilemään!
Tapahtumapäivänä voi myös työmatkarönsyillä töihin ja töistä kotiin. Työmatkarönsyily on Meijän polun osana luontotyöpäiviä kehittämä konsepti, jonka ajatuksena on lisätä aktiivisia työmatkoja ja oman kotiseudun tuttuutta, mutta ennen kaikkea etsimisen, tutkimisen ja löytämisen riemua työikäisten elämään. Samalla saamme lisättyä hyvinvointia ja terveyttä lisäämällä ihmisten aktiivista liikkumista.
Työmatkarönsyilyn ajatuksena on lähteä kokeilemaan mitä erilaisimpia reittejä sen tavanomaisen työmatkareitin sijaan.
World Wide Wander -tapahtumapäivä on Street Wisdomin käynnistämä konsepti.
SOIMA – Soivat maisemat -hankkeen luontoretket hankkeeseen osallistuneiden senioreiden ja eri alojen asiantuntijoiden kanssa tarjosivat mahdollisuuden syvempään kohtaamiseen, pysähtymiseen ja virkistymiseen. Luonto osana hyvinvointia ja senioreita osallistava taiteen luominen tuntui merkitykselliseltä. Toimin hankkeessa mm. luontoäänien nauhoittajana ja säveltä-sanoittajana sekä osallistuin yhteisille luontoretkille.
Heidi Ilves äänityskaluston kanssa Soiman kevätretkellä Jyväskylän Haukanniemessä. Kuva Juho Jäppinen.
Alkukyselyn, retkillä osallistuneiden kanssa käytyjen keskustelujen ja osallistujien retkillä ottamien valokuvien avulla kävi ilmi, että moni koki mieleisiksi ranta-maisemat, kukkaniityt, koivikot sekä lintujen ja veden äänet. Retkien jälkeen kunkin hankkeeseen osallistuneen asiantuntijan työpöydällä olikin runsaasti tärkeitä kohtaamisia, hetkiä, muistoja, valokuvia, videoita ja nauhoitettuja luonnon äänimaisemia. Retkien ja luonnon äänimaisemien taltioinnin jälkeen myös minun oli tarkoitus säveltää näyttelyyn laulu, jossa pyrin ottamaan huomioon sekä mainitut osallistujien mieltymykset luonnon äänimaisemista, retkikokemukseni että musiikillisen estetiikkani. Minulla oli myös mahdollisuus osallistua Juha Kujanpään musiikin luomisprosessiin laulajan ja sanoittajan roolissa, yhä osallistujien ja luonnon tarjoamat näkökulmat ja äänimaisemat huomioiden.
Retkien jälkeen alkoi Jamkin Musiikin asiantuntijoiden erityinen työvaihe: Sami Lehto käsitteli studiossaan keräämiämme luonnon äänimaisemia sekä miksasi minun ja Juha Kujanpään yhdessä ja erikseen luomaa musiikkia. Haastavinta oli varmaankin saada taltioitua ja muokattua sellaisia äänimaisemia, joissa ei kuuluisi autojen jylinää. Yhteistyössä oli kuitenkin voimaa, taitoa, vuoropuhelua ja joustavuutta. Yhdessä saimme paljon materiaalia aikaan; luonto tarjosi yhteistyölle mainion lähtökohdan ja puitteet. Sävellykset ja yhteistyö ikään kuin hengittivät yhteen rytmiin metsän ja luonnon tarjoamien äänimaisemien ja retkimuistojen kanssa. Retkien suoma rauhaisa ja syvälle luotaava mielenmaisema säilyi sävellyksiä työstäessä.
Säveltämäni kappaleen sanoitus syntyi istahtaessa retkellä rantaan ja kirjoittaessa sen, mitä luonnossa senioreiden kanssa kävely ja rauhoittuminen nosti esiin. Sanoitus sopi tunnelmaltaan ja syntyhetkeltään kahteen luonnon äänimaisemaan lintujen lauluineen, jotka toimivatkin prosessin ajan inspiraationa sekä säveltämiselle että improvisoinnille ja näiden väliselle vuoropuhelulle. Hain sävellykseltä nimenomaan vuoropuhelua luonnon äänimaiseman kanssa, ja tuo vuoropuhelu tuntui ja vaikutti valintoihin läpi säveltämisen, sanoittamisen ja osin ääniteknisten työvaiheiden. Olen tosin aiemmin säveltänyt akustisille instrumenteille, joten musiikin työstäminen pääosin ohjelmoimalla ja itseäni nauhoittamalla oli minulle uuden oppimisen mahdollisuus. Onneksi ihminen oppii läpi elämän.
Jo säveltämisen alkumetreillä lähetin sanoitukseni Juho Jäppiselle, joka alkoi visioimaan sen pohjalta videota retkillä kuvaamastaan materiaalista. Nähdessäni Juhon lopullisen videon yhdistettynä säveltämääni ja Samin miksaamaan musiikkiin ja lintujen laulun täyteisiin äänimaisemiin, tuli näkyväksi se, joka oli koko työprosessin ajan ollut aavistettavissa: luonnossa ihmisen on helppo olla itsensä, totta toiveineen ja tarpeineen. Luonto mahdollistaa syvää vuoropuhelua itsensä ja muiden kanssa. Luonnossa kulkiessaan ihmisen on helppo olla totta, läpinäkyvä, osa jotain, pieni, heikko ja vahva. Luonnossa asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Luonto halaa ihmistä missä vain elämäntilanteessa saaden sydämen kuuntelemaan ja myöntämään jotain rehellistä. Laulun mittainen matka senioreiden ja itseni kohtaamisesta poluilla oli valmis:
Kaipasin vapautta, hiljaisuutta, voimaa. Jotain muuta kuin arkeni, itseni, kivut.
Löysin polun metsään, joille, soille ja vaarojen rinteille. Löysin rantakoivikkoon, sun kanssa uudelleen.
Taivuin, vaivuin kuuntelemaan tuulta, vettä, sinuakin, hiipuvia voimiani ilman pelkoa.
Löysin polun metsään, joille, soille ja vaarojen rinteille. Löysin rantakoivikkoon, sun kanssa uudelleen.
Hämeenlinnan kaupungin väki viettää Luontotyöpäiväviikkoa bingoillen. Luontotyöpäiväviikon iloa jakaakseen myös muille organisaatioille bingosta toteutettiin myös yleinen versio kaikkien käyttöön. Luontotyöpäiväviikon bingon voi tulostaa tästä. Ja sitten vain rakseja keräilemään!
Hämeenlinnan kaupungin Luontotyöpäiväviikon bingon on suunnitellut Jaana Santanen.
Jos haluatte inspiroida muitakin osallistumaan, jakakaa luontotyöpäivähetkiäsi somessa: #luontotyöpäivä #työmatkarönsyily #outdoorofficeday. Hyviä luontotyöhetkiä!
Keväällä luontotyöpäivien lukemattomat mahdollisuudet rupeavat paljastumaan lumen ja jään alta. Siinä missä talviaikaan luontotyöpäivät ovat jääneet työhyvinvoinnistaan innostuneiden harteille, saa lämpenevät kevätpäivät ja auringonpaiste paatuneimmankin sisätyöskentelijän vilkuilemaan ulkona mahdollistuvien työtehtävien perään. Ja niitä mahdollisuuksiahan riittää!
Kuten talvella, myös keväällä ilman lämpötilan vaihdellessa vauhdikkaasti pakkasrajan molemmin puolin ja säiden heilahdellessa raekuuroista vesisateisiin ja kirkkaaseen auringonpaisteeseen on säällinen pukeutuminen ulkonatyöskentelyn mukavuuden a ja o. Mutta luontotyöpäiväjärjellä sekin sujuu helposti. Ja repussa kulkee ylimääräiset vaatekappaleet.
Luontotyöpäivät – Spring edition -juliste
Voit ladata oheisesta linkistä itsellesi tulostettavan Luontotyöpäivät – Spring edition -julisteentyöpisteen seinälle muistuttamaan, että jokainen päivä on mahdollisuus viedä omia töitä kohden luonnollisempia ympäristöjä.
Kauniina kevätpäivinä voi kannettavan tietokoneen ottaa taas talven jäljiltä ulkoilutukseen ja kovaan käyttöön ulkoympäristöissä. Ja erilaiset etä- ja kävelykokoukset onnistuvat taas helposti. Oikeaa nautinnon aikaa siis.
Työmatkarönsyillen kohden kesää
Keväällä myös työmatkarönsyilyvietti herää eloon ja kutsuu meitä aktiivisesti liikkumaan. Miten hyvältä kuulostaakaan reippailla töihin, tai töistä kotiin, kuunnellen lisääntyvää lintujen laulua ja katsellen luonnon puhkeamista kukkaan! Katujen pölistessä talven hiekan jäljiltä on hyvä tarkoituksella hakeutua kauemmaksi vilkkaasti kuljetuista autoteistä.
Luontotyöpäivät – Spring edition on osa vuoden 2024 aikana julkaistavaa Luontotyöpäivien vuodenajat-sarjaa, jossa kaikille neljälle vuodenajalle julkaistaan oma julisteensa. Sarjan ensimmäisenä julkaistiin Winter edition -juliste. Seuraava osa sarjasta julkaistaan kesän kynnyksellä, mutta siihen saakka nautitaan vaihtelevista kevätsäsäistä ja luontotyöpäivistä!
Työpaikalla vietetään noin 1 600 tuntia, eli reilut 200 päivää vuodessa. Toisaalta meillä suomalaisilla on matkaa metsään keskimäärin 200 metriä, ja luonnossa oleminen parantaa tutkitusti mielialaa, terveyttä ja lisää hyvinvointia. Luonnossa ihmisen kaikki aistit myös tulevat monipuolisesti käyttöön. Kokouksen, palaverin tai työhyvinvointipäivän järjestäminen luonnossa onkin vastuullinen valinta ja konkreettinen teko oman työyhteisön hyvinvoinnin lisäämiseksi. Nyt kannattaakin työkavereiden kanssa lähteä viettämään luontotyöpäivää festareille yhdeksi päiväksi, yhteisten luontokokemusten äärelle.
TYHY-Luontofestareilla osallistujat pääsevät ohjatusti sekä omatoimisesti kokemaan erilaisia vaihtoehtoja luonnon tarjoamasta hyvinvoinnista ja terveyshyödyistä. Harjoitteista kannattaa napata vinkit mukaan omaan arkeen vietäväksi.
Työhyvinvointipäivä valmiina pakettina
TYHY-Luontofestareiden tarjontaa on metsäjoogasta telttasaunaan, tulistelusta aistipolkuun, kartanluvusta jokaisenoikeuksiin, Sibeliusboksista luontovisaan ja talviturkin heittoon. Ja paljon muuta. Päivän aikana voi luvan kanssa rentoilla tai rakastua retkeilyyn, sillä eräoppaat ovat varusteineen ja majoitteineen paikalla jakamassa parhaita vinkkejään.
Normaalien festareiden tapaan päivän runsaasta ohjelmatarjonnasta jokainen voi valita mieleisensä. Päivän päätteeksi halukkaille on luvassa erilainen unielämys luonnossa, sillä festarialueelle pystytetään kalustettuja luksustelttoja pedattuine peteineen. Kevätyön jälkeen aamupalan voi nauttia omassa teltassa. Telttasauna tarjoaa yöpyjille mahdollisuuden lempeisiin löylyihin illalla ja aamulla. Alueella on käytössä sisävessat ja suihkut.
Retkeilykaupunki Keuruu kutsuu
Keuruun keskeinen sijainti, hyvät liikenneyhteydet ja juna-asema mahdollistavat osallistumisen, vaikka ilman omaa autoa. Kyyti asemalta festarialueelle on järjestetty. Liikuntapuiston alue lähimaastoineen tarjoaa erinomaiset puitteet festareille. Ja jos oma työtiimi tarvitsee festareilla omaa aikaa, siihenkin löytyy runsaasti eri vaihtoehtoja upeilla maisemilla olevista sisätiloista kotaan ja kävelykokoukseen, nuotiopaikasta maastokirkkoon. Luonnossa uusille ajatuksille on tilaa.
Luontoalan yrittäjä Katri Tynkkynen (vas.) vastaa festareilla työhyvinvointipäivistä ja yrittäjä Anna Maria Siljander vastaa päivien ruokailuista. Kuva Katri Tynkkynen.
Miltä suo kuulostaa? Miksi kukaan haluaisi äänittää metsää? Usein ympäristön äänet ovat merkityksellinen osa jonkin paikan tai ajan kokemusta. Ääniä ei ehkä tule aina tietoisesti ajatelleeksi tai kuunnelleeksi, mutta alitajunta pistää ne merkille.
Soivat maisemat -videoissa on yhdistetty keskisuomalaista luontokuvaa, luonnon ääniä sekä videoita varten toteutettuja äänimaisemia.
Laadukkaita luontovideoita varten on usein syytä äänittää korkeatasoinen ääniraita erikseen. Videokamerat ja kännykät tallentavat myös ääntä, mutta useimmiten niissä on satsattu kameraan eikä mikrofoneihin, jolloin tallennettu ääni ei ole yhtä laadukasta kuin kuva. Äänenlaadun rajallisuuden saattaakin pistää merkille vasta myöhemmin videoita katsellessa. Videon äänipuoli paranee satsaamalla ulkopuolisiin mikrofoneihin sekä tuulensuojiin. Äänet voidaan tallentaa samanaikaisesti kuvan kanssa liittämällä kameraan ulkoinen mikrofoni, tai erillisellä digitallentimella, jolloin ääniraita liitetään videotiedostoon vasta jälkikäsittelyvaiheessa.
Äänimaisemia tallennetaan paljon myös erikseen, tällöin puhutaan usein kenttä-äänityksestä (field recording). Ympäristön äänet ovat osa kulttuurihistoriaa ja muuttuvat vääjäämättä vuosien ja vuosikymmenien varrella, siksi niiden taltiointi sinänsä voi olla arvokasta kulttuurityötä. Sata suomalaista äänimaisemaa oli kolmivuotinen (2004–2006) tallennus-, suojelu- ja tutkimusprojekti, jossa kerättiin äänimaisemia Suomen maantieteellisten rajojen sisäpuolelta. Tätä nykyä alkaa olla hankalaa löytää Suomesta enää paikkaa, missä ei kuuluisi taustalla autojen ja maanteiden ääniä.
Itseäni kiehtoo muusikkona myös konkreettisen luonnonäänen ja sävelletyn äänimateriaalin yhdistäminen, luonnonäänten käyttäminen musiikillisina elementteinä sekä rajapinta kenttä-äänityksen ja sävelletyn musiikin välimaastossa.
Kenttä-äänitys vasta-alkajalle
Nykyään lähes jokainen meistä kuljettaa kuvaus- ja äänityslaitteita aina mukanaan. Samalla tavoin kuin älypuhelimilla voidaan kuvata vaivattomasti joko still- tai videokuvaa, voidaan sillä myös nopeasti äänittää lähes kaikkea ympäristössä kuuluvaa ääntä. Äänityslaitteen tärkein ominaisuus onkin, että se on mukana. Puhelimella äänitetty äänimaisema ei ole kuitenkaan äänenlaadultaan paras mahdollinen kenttä-äänityksiin, sen mikrofoni on optimoitu lähinnä puheen välittämiseen.
Äänenlaadun parantamisen kannalta seuraava askel voi olla esimerkiksi äänittämiseen tarkoitettu digitaalinen tallennin, jossa on sisäänrakennetut mikrofonit. Esimerkiksi Zoomin H5 on tämänkaltainen digitallennin, joka toimii sekä paristoilla tai ulkoisella varavirtalähteellä. Laite on suhteellisen pienikokoinen ja helppo kuljettaa mukana. Se toimii myös omilla mikrofoneillaan sellaisenaan, mutta tarvittaessa siitä löytyy kaksi XLR-sisäänmenoa ulkoisille mikrofoneille.
Oma laitteisto
Päädyin hankkimaan viime vuonna digitallentimeksi Zoomin F3:n, joka on suunniteltu erityisesti kenttä-äänityksiin soveltuvaksi laitteeksi. Se on fyysisesti pienempikokoinen laite kuin H5, toisaalta siinä ei ole valmiina omia mikrofoneja. Teknisiltä ominaisuuksiltaan se eroaa H-sarjan laitteista sikäli, että se tallentaa äänen 32-bittisesti, ja sen mikrofonietuasteet ovat hiljaisemmat kuin Zoomin H-sarjan laitteissa – tällöin hiljaisissa äänissä on vähemmän kohinaa.
Zoom F3 toimii sekä paristoilla että ulkoisella varavirtalähteellä (power bankilla), joka kytketään USB-johdolla laitteeseen. Power bankin hankkiminen voi olla hyvä idea, tarpeeksi isokokoisella virtalähteellä voidaan äänittää keskeytyksettä vaikka kymmeniä tunteja, jolloin vältytään paristoiden vaihtamisesta maastossa. Tallentimeen kannattaa myös hankkia mahdollisimman suuri muistikortti, ettei tarvitse paikan päällä ruveta huolehtimaan tallennustilan loppumisesta.
Zoom F3 sekä tuulensuojilla varustetut mikrofonit. Kuvat Juha Kujanpää ja micbooster.com.
Kyseisessä tallentimessa ei ole itsessään mikrofoneja, joten ne on ostettava erikseen. Kenttä-äänityksessä halutaan äänittää stereokuva mahdollisimman luonnollisen kuuloisena, jolloin tarvitaan vähintään kaksi mikrofonia, jotka voivat olla esim. hertta- tai pallokuvioisia. Mikrofoneille tarvitaan myös tuulisuoja, sillä pienikin tuulenvire saattaa kuulua mikrofonin kautta napattuna ei-toivottuna kohinana. Itse valitsin kenttä-äänityssettiini mikrofoneiksi brittiläisen FEL Communicationsin kitin, joka koostui kahdesta mikrofonista, tuulisuojista sekä esim. kamerajalustaan kiinnitettävästä stereo bar -kiinnitysosasta. Valitsemaani laitteistoon vaikutti sekä hinta/laatu-suhde että koko, halusin että kaikki äänitystarvikkeet mahtuisivat reppuun eivätkä veisi liikaa tilaa.
Vielä yksi äänittämiseen tarvittava laite on kuulokkeet – on syytä aina tarkistaa mitä laite kuulee, eli miltä ääni, jota ollaan äänittämässä, kuulostaa. Jos äänität pitkää äänimaisemaa, ei kuulokkeet päässä toki tarvitse seistä koko aikaa. Riittää että ensin varmistaa, minkälaista ääntä ollaan taltioimassa, sen jälkeen voi vaikka itse kävellä pois paikalta ja jättää laitteet äänittämään vaikka puoleksi tunniksi tai tunniksi. Näin minimoidaan omien liikkeiden synnyttämä kahina äänityspaikalla.
Maastossa tehtyjä huomioita
Pienet ja kevyet clip-mikrofonit saa kiinnitettyä esim. puunrunkoon kuminauhan avulla. Jos mikrofonit kiinnittää suurin piirtein omien korvien korkeudelle, ne kuulevat sen minkä itsekin kuulen.
Kesällä ja kuumina päivinä hyttyset ja paarmat ovat kenttä-äänittäjän vihollinen. Tällöin äänittäjän varusteisiin kuuluu äänityslaitteiden lisäksi esimerkiksi hyttysmyrkkyä sekä pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet. Siinä vaiheessa kun paikka ja ääniympäristö on ihanteellinen ja mikrofonit on saatu asetettua sopiville kohdille, äänittäjän pitäisi pystyä olemaan hiljaa liikkumatta paikallaan. Jos kaikki lähiseudun hyttyset ja mäkäräiset ovat hyökänneet samaan aikaan kimppuun, äänitysreissu katkeaa helposti siihen.
Myös vesi, varsinkin satava, vaikeuttaa äänien keräämistä – tallentimet ja varsinkaan mikrofonit eivät pidä sateesta tai kosteudesta. Sadetta voi toki äänittää, mutta tällöin mikrofonit olisi hyvä saada sijoitettua johonkin paikkaan, mihin vesi ei pääse. Jotkin äänittäjät ovat rakentaneet äänityslaitteelle veden suojaksi muovikotelon, jossa on pieni reikä mikrofonin johtoja varten. Tällöin äänityslaitteen voi uskaltaa jättää joksikin aikaa metsään äänittämään itsekseen.
Kuten aikaisemmin totesin, Suomesta on vaikea löytää paikkoja, jonne liikenteen melu ei kuuluisi – edes vaimeasti taustalla. Autojen renkaista peräisin olevaa ääntä ei pistä merkille, ellei ympäristö ole muuten todella hiljainen. Liikenne rupeaa harmittamaan vasta jälkikäteen äänityksiä kuunnellessa, ja sitä voi olla jälkikäteen aika mahdotonta editoida äänitteiltä pois. Vuorokaudenaika vaikuttaa asiaan, myöhään yöllä liikennettä on todennäköisesti ainakin pienemmillä teillä vähemmän. Tosin myös luonnon äänet öisin usein eroavat päivien äänistä.
Juha Kujanpää lehtori Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Juha on osallistunut Soivat maisemat -projektin äänityöhön muiden ammattilaisten kanssa.
Joitain linkkejä ja käytännön vinkkejä kenttä-äänitykseen
Quiet American Aaron Ximmin, kenttä-äänittäjän ja äänitaiteilijan, vinkkejä ja havaintoja äänittämisestä, tallentimista ja mikrofoneista.
Freesound Vapaa ja laaja tietokanta minkä tahansa äänitiedostojen jakamiseen. Äänten taso vaihtelee paljon, joukossa on heikkotasoisia kännykkä-äänityksiä mutta myös ammattitason kenttä-äänityksiä.
Radio Aporee Eräänlainen maailmanlaajuinen äänikartta, johon kuka tahansa voi osallistua lisäämällä kartalle omia kenttä-äänityksiään, samoin niitä voi käydä kuuntelemassa ja lataamassa. Fokuksessa mahdollisimman korkeatasoiset äänitykset, esimerkiksi kännykällä tai kameralla tehdyt äänitykset eivät läpäise seulaa.
