Keskisuomalainen Luonnon monimuotoisuus elinvoiman lähteenä (lähiLUMO) -hanke päättyy syyskuussa. Päätöswebinaarissa esitellään hankkeen aikaansaannoksia sekä jaetaan perustietoa monimuotoisen luonnon merkityksestä. Hankkeen aikana Keski-Suomen kunnissa perustettiin niittyjä, rakennettiin biodiversiteettiaitoja, pidettiin tietoiskuja, käytiin talvisilla pimeäretkillä ja kouluvierailuilla, sekä tutustuttiin lähiluontoon lasten, nuorten ja konkareiden kanssa. Samalla tuotettiin myös Luontoreput Keski-Suomen kirjastoille, järjestettiin maakunnallinen lajientunnistushaaste ja paljon muuta.
Vuonna 2025 Keski-Suomen liitto haastoi kaikki Suomen maakunnat luontoreitistöjään esittelemään Reitistöviikolla, ja maakunnat vastasivat haasteeseen komeasti! Alla muutamia nostoja viime syksyn reitistöviestinnästä eri puolilta Suomea.
Loppukesästä 2026 Keski-Suomen liitto on laittanut somessa taas Reitistöviikko-haasteen liikkeelle, ja toivottaa kaikki Suomen maakunnat mukaan esittelemään oman alueensa luontohelmiä ja niiden reitistöjä. Nämä luontohelmet voivat sijaita niin kansallispuistoissa, erämaissa kuin kaupunkipuistoissa tai lähiöiden lähiluonnossa.
Oman alueen upeita luontoreitistöjä esille nostamiseksi voi Reitistöviikon sivuilta ladata oman maakunnan Reitistöviikko-logon, jolla on helppo nostaa alueen mahdollisuuksia koko kansan katseltavaksi. Reitistöviikolla juhlistetaan myös kansallista Luontovuotta 2026. Maakunnilla ja kunnilla onkin elämänsä mahdollisuus lisätä luontopositiivista viestintää potenssiin kaksi.
Ja kuinka monta reitistöä voi viikon aikana esitellä? Yhden, jos teillä on yksi esittelyn arvoinen reitistö. Useamman, jos niitä löytyy useampi…
Tervetuloa mukaan viettämään luonnossa liikkumisen juhlaviikkoa ja juhlavuotta!
Missä on keskisuomalaiset lajihavainnot tehty? Taajamissa, kansallispuistoissa ja kaupungeissa. Niissä on keskisuomalaiset lajihavainnot tehty. Tähän saakka siis.
Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaasteessa seurataan kesän 2026 ajan lajientunnistusta alueella iNaturalistin kartan avulla. Samalla tavoitteena on paitsi seurata, myös ennen kaikkea innostaa keskisuomalaisia ja alueella kesällä liikkuvia tutustumaan alueen luontoon ja tekemään havaintoja sekä kansalaistiedettä.
Alla olevasta kartasta hiukan osviittaa siitä, missä päin Keski-Suomea on alkukesän aikana oltu aktiivisimpia lajien havainnoitsijoita. Samalla kartta antaa osviittaa siitä, missä päin Keski-Suomea voisi ihmisiä innostaa omaan lähiluontoon liikkumaan ja lajihavaintoja tekemään. Tilaa kansalaistieteen tekemiselle on runsaasti, ja luonto ei havainnoimalla lopu kesken!
Kuvakaappaus iNaturalistin kartasta. Kartassa kuvattuna Keski-Suomessa tehdyt havainnot toukokuun alusta heinäkuun 17. päivään mennessä. Itse haaste jatkuu syyskuun loppuun saakka, ja lajihavaintojen ja havaintopaikkojen toivotaan moninkertaistuvan siihen mennessä.
Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste on Meijän polun ja lähiLUMO-hankkeen yhteistyössä Keski-Suomen liiton kanssa liikkeelle laittama haaste, jonka tarkoituksena on lisätä alueen asukkaiden luonnossa liikkumista sekä luontotuntemusta. Haaste on osa Luontovuotta 2026, joka on myös Keski-Suomesta liikkeelle laitettu kansallinen teemavuosi.
Ihmislajia on aikojen alusta lähtien mietityttänyt, että olemmeko yksin maailmankaikkeudessa. Tämän aiheen puntarointi kiihtyi teknisen kehityksen, kaukoputkien, observatorioiden ja avaruusluotaimien myötä. Nyt Tampereella toteutetun lajientunnistuhaasteen jälkeen voin rohkeasti todeta, että emme ole. Ei sinne päinkään. Elämme maailmankaikkeudessa valtavan lajirikkauden keskellä, josta osa näyttäytyy meille myös aivan kotiympäristöissämme.
Monimuotoinen kaupunkiluonto Tampereella tarjosi hienot puitteet Ulos-Ut-Out -tapahtuman järjestämiseen. Samalla tarjoutui mahdollisuus havainnoida lähiluonnon monimuotoisuutta konkretian tasolla.Kuvat Juho Jäppinen.
Luonnon monimuotoisuuden, eli biodiversiteetin, merkitys ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle, sekä olemassaololle, alkaa hiljalleen nousta pinnalle myös julkisessa keskustelussa. Viimeisimpänä Suomen Luontopaneelin poliittisessa suosituksessa Hyvinvointi luonnon varassa todetaan, että luontokato, sään ääri-ilmiöiden voimistuminen ja ekosysteemien heikentyminen ovat ihmiskunnan olemassaoloa uhkaava järjestelmätason riski. Viime vuosina myös monet kansainväliset tahot ovat julkaisseet vastaavankaltaisia viestejä. Myös suomalaiset tunnistavat aiheen merkityksen, sillä esimerkiksi vuoden 2025 Luontobarometrin mukaan 89 prosenttia suomalaisista ajattelee, että luonnon monimuotoisuus tulee huomioida kuntatason päätöksenteossa ja että monimuotoinen luonto on tärkeää alueen maineelle.
Jotta voisimme oppia arvostamaan monimuotoista luontoamme, tulee meidän ensin havainnoida ja havahtua sen läsnäoloon ja merkitykseen. Yksi tapa on ottaa selville, miltä monimuotoinen luonto näyttää ympärillämme ja mistä lajeista se koostuu.
Monilajinen Tampere
Miltä luonnon monimuotoisuus sitten näyttää kaupunkiympäristöissä? Tätä lähdettiin selvittämään ulkona oppimisen suurtapahtuma Ulos-Ut-Outin yhteydessä Tampereella.
Monilajinen Ulos-Ut-Out -haasteessa haluttiin katsastaa, keitä muunlajisia osallistuu ihmislajin tapahtuman mahdollistamiseen monimutkaisten biologisten prosessien kautta, muun muassa tuottamalla happea, pölyttämällä ja sitomalla ilman epäpuhtauksia. Sekä tapahtumajärjestäjän ja osallistujien näkökulmasta helposti havaittavalla tavalla – tekemällä tapahtumaympäristöistä viihtyisiä ja ihmiseloa kannattelevia. Tampereen lähiluonto, jossa suurin osa tapahtuman työpajoista järjestettiin, tarjosikin oivan esimerkin kaupunkiluonnon monimuotoisuudesta.
Monilajinen Ulos-Ut-Out –haasteessa havaittuja lajeja Tampereen kaupunkiluonnosta. Mukana havaituissa 134 lajissa on niin yleisiä kaupunkiympäristöissä tavattavia lajeja päivänkakkarasta kanervaan, kuin myös harvinaisia ja/tai vaarantuneita lajeja, joiden elinmahdollisuuksia tulisi kaupungeissa pyrkiä mahdollistamaan ja lisäämään. Tällaisia lajeja oli esimerkiksi metsäapila, jota Tampereella etsitään tänä kesänä isommalla porukalla. Myös haitallisia vieraslajeja, kuten lupiineja, nousi odotetusti havaittujen lajien listalle.Kuvat Ulos-Ut-Out 2026 -projektista iNaturalistissa.
Tapahtumaviikon ajan auki olleessa haasteessa ylöskirjattiin Tampereen keskustan alueelta yhteensä 134 eri lajia. Näistä 94 oli ruohovartisia kasvilajeja, eli esimerkiksi kukkia. Puita ja pensaita havaittiin 15 eri lajia. Lisäksi havaittujen joukossa oli lintuja, hyönteisiä, sammaleita, jäkäliä sekä kääpiä.
Kasvien osuutta havainnoista selittää niiden helppo havainnointi käytetyillä sovelluksilla (iNaturalist sekä Seek by iNaturalist). Kasvien havainnointi onkin selkeästi helpompaa kuin esimerkiksi hyönteisten, jotka harvemmin pysyvät pitkiä aikoja paikallaan ja jotka ovat liikkeellä esimerkiksi tiettyinä vuorokaudenaikoina tai tietynlaisissa sääolosuhteissa. Kasveja voi havainnoida niin sateella kuin paisteella, tuulella kuin tyynellä ilmallakin.
Lajihavainnot kertyivät Ulos-Ut-Out -tapahtuman aikana pääasiassa työpajojen pitopaikoilta, ja näille kulkevien reittien varrelta. Tämä tukee havaintoa, että lajihavainnot tehtiin osana tapahtumapäivien muita aktiviteetteja.Kartta Ulos-Ut-Out 2026 -projektista iNaturalistissa.
Kaupunki elin- ja oppimisympäristönä
134 havaittua lajia ovat vasta pieni osa monimuotoisen kaupunkiluonnon lajistosta. Esimerkiksi sienet ja perhoset puuttuivat lähes kokonaan havainnoista. Samaan tapaan esimerkiksi kääpien ja sammalten maailmasta löytyisi uusia lajihavaintoja runsaasti.
Ulkonaoppimisen tapahtumaviikon aikana kerätyt 134 lajihavaintoa kertovat kuitenkin siitä, että vastaava lähiluonnon monimuotoisuuden kartoitusprojekti olisi helppo toteuttaa myös koulu- ja opiskeluympäristöissä ja osana näiden arkea. Tampereella tehtyjä havaintoja tuli yhteensä yhdeksältä henkilöltä, eli haasteeseen osallistui pienehkön opiskelijaryhmän verran osallistujia. Samankaltaisen lajienkeräilyhaasteen voisikin toteuttaa vaivattomasti vaikkapa luokan kanssa liikkuen muutamilla erilaisilla luontotyypeillä koulun lähiluonnossa.
Pidempikestoinen, esimerkiksi viikon kestävä haaste, mahdollistaa myös luonnon seurannan ja lajituntemuksen kehittymisen. Lajeja kerätessä ja havainnoidessa alkaa hiljalleen muistamaan lajien nimiä ja niiden tunnusmerkkejä. Helppouteen luontaisesti pyrkivä ihminen kun ei halua moneen kertaan käyttää aikaansa saman lajin tunnistukseen – tutut lajit alkaa tunnistamaan ja ohittamaan samalla tarkkaillen mahdollisia uusia kasveja, muotoja, värejä ja esiintymispaikkoja.
Lopuksi
Lajien havainnointi, tunnistaminen ja luonnon monimuotoisuuden merkityksen ymmärtäminen ovat ihmiskunnan tärkeimpiä, ja kiireisimpiä, tehtäviä lajikadon aikakaudella. Tämä jo pelkästään siksi, että emme päädy tähtitieteilijä Carl Saganin kammoksumaan tilanteeseen, jossa olemme yksin maailmankaikkeudessa.
Monimuotoisen luonnon merkityksen ymmärtämisen jälkeen polkumme johtaa luonnon monimuotoisuuden mahdollistamiseen ja tukemiseen niin kaupunkien lähiluonnossa kuin etäämmälläkin ihmispopulaatioista. Koulut voivat omalta osaltaan tehdä tärkeää työtä lasten ja nuorten luontoymmärryksen ja -suhteen kehittämiseksi, mutta meidän aikuisten on tartuttava työhön omatoimisesti.
Kun lähdet ottamaan selvää kuinka monta lajia sinun lähialueilta löytyy, niin samalla lähdet liikkeelle kohden tulevaisuutta, jossa myös sinun lajisi edustajat voivat kukoistaa muiden lajien rinnalla. Tämän matkan voi käynnistyy aivan kotioven ulkopuolelta.
Juho Jäppinen Tutkija (Seek by iNaturalistissa Tampereella Ulos-Ut-Out -tapahtuman aikaan saavutettu titteli), Meijän polku, lähiLUMO-hanke
Turussa Skanssin biodiversiteettipuistossa on järjestetty aiemmin salamakartoitustapahtumia, eli bioblitzejä, joissa lajihavaintoja on kerätty yhdessä isommalla porukalla. Keski-Suomessa tällaisia salamakartoitustapahtumia on järjestetty lähiLUMO-hankkeen voimin kunnissa. Keski-Suomessa on myös kesälle 2026 laitettu liikkeelle koko maakuntaa koskeva lajientunnistushaaste, jossa kaikkia keskisuomalaisia kutsutaan havainnoimaan omaa lähiluontoansa.
Ulos-Ut-Out -tapahtumassa kartoitetaan Tampereen kaupunkiluontoa
Meijän polku ja lähiLUMO-hanke ovat mukana kartoittamassa Tampereen lähiluonnon monimuotoisuutta Ulos-Ut-Out -tapahtumassa kesäkuun toisella viikolla.
Muunlajisten havainnointi onnistuu tapahtumapäivien aikana iNaturalist-lajintunnistussovelluksen avulla. Havainnon lisääminen sovelluksella kestää noin minuutin. Tämän minuutin ajalle lupaamme sinulle luonnossa vietetyn ajan suomia hyvinvointihyötyjä sekä kasvavaa ymmärrystä elinympäristöistämme ja monilajisista seuralaisistamme. Ehkäpä tapahtumapäivien antia ovat myös uudet muunlajiset tuttavuudet…
iNaturalist-sovellusta käyttäessä osallistutaan samalla kansalaistieteen tekemiseen ja elinympäristöjemme monimuotoisuuden havainnointiin. Samalla osallistujat voivat saada ideoita, miten innostaa omia oppilaita tai opiskelijoita lähiluontoa tutkimaan.
Tervetuloa mukaan tekemään kansalaistiedettä ja keräämään ihan villisti tietoa tapahtumaympäristöstämme! Toivomme saavamme monilajisesta Tampereesta tapahtumapäivien aikana todisteen, jota kelpaa esitellä enemmänkin.
Kesäaika innostaa yhä useamman suomalaisen lähiluontoon liikkumaan ja nauttimaan. Tätä innostusta edistääksemme haastamme kaikki suomalaiset Luontovuoden 2026 kuluessa retkeilemään kesäkauden aikana viisikymmentäkaksi kertaa kukin omissa lähiluontoympäristöissään.
Retkien ideoiden pohjaksi voi ottaa vuoden 2026 Retkihaasteen retkilistan, mutta myös omia syitä lähteä luontoretkille voi keksiä itse lisää. Retkihaasteen retkilistan muutamat talviaiheiset retket voi myös korvata itse keksimillä kesäisemmillä syillä lähteä luontoon liikkumaan.
Yksi ohittamaton syy on aktiivisen liikkumisen ja luonnossa oloajan lisääminen ovat niiden tuomat hyvinvointi- ja terveyshyödyt! Käydessäsi viidelläkymmennelläkahdella retkellä kesäkuukausien aikana, saat kerättyä myös Luontosuosituksen suositteleman luonnossaoloajan samalla talteen. Luontosuositushan suosittelee käymään luontoympäristöissä vähintään kolmesti viikossa ja vähintään kolmekymmentä minuuttia kerrallaan. Nämä suositukset saa helposti kerättyä Retkihaasteen retkistä nauttien!
Luontovuosi esillä Lahden kaupungin luontoretkioppaassa
Oletteko miettineet, että millä tavalla Luontovuoden 2026 voisi ottaa osaksi kunnan tai kaupungin viestintää? No yksi tapa on ottaa se osaksi viestintää.
Ja juuri näin on tehty Lahdessa, joka on vastannut Vantaan kaupungin Luontovuosi 2026 -haasteeseen, ja vielä entisestäänkin lisännyt luontopositiivista viestintää ja luontotekoja. Lahden juuri julkaistun kevään ja kesän luontoretkikohdeoppaan kanteen on nostettu näyttävästi Luontovuoden tunnus.
Lahden Luontoretkiesitteestä lisätietoa löytyy täältä.
Asukkaiden hyvinvointi on entistä suoremmin sidoksissa siihen, millaiseksi elinympäristömme rakennamme ja millaista luontoa onnistumme säilyttämään. Luonnon ennallistamisesta puhutaan usein ekologisena velvoitteena, mutta tuoreet tutkimukset osoittavat, että kyse on paljon enemmästä. Ennallistaminen on myös kuntien tehokasta terveyspolitiikkaa ja tulevaisuuden elinvoiman rakentamista.
Pienet teot
On yllättävää, miten paljon positiivista saadaan aikaan pienillä viherryttämistoimilla, kuten tyhjien tonttien muuttamisella lähivihreäksi. Tällaiset toimenpiteet rauhoittavat ympäristöä, vähentävät koettua stressiä ja tekevät taajama-alueista viihtyisämpiä. Myös puiden ja puiden latvojen muodostaman latvuspeitteen merkitys nousee esille tutkimuksissa toistuvasti. Taajamien ja keskusta-alueiden ”kaupunkipuut” eivät ole vain maisemaelementtejä, vaan osa terveydenhuollon “vihreää infrastruktuuria”. Kaupungit, joissa puiden muodostama latvuspeite kasvaa, saavat tutkimuksien mukaan suoria hyötyjä väestön fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Kun puustoa lisätään ja puiden latvusten varjostavat alueet lisääntyvät, asukkaiden koettu elämäntyytyväisyys paranee, sydän- ja verisuonisairauksien riski pienenee, jopa kuolleisuus vähenee. Nämä ovat harvinaisen selkeitä, tutkitusti mitattavia vaikutuksia, joita yksikään muu suurkaupunkien terveysinvestointi ei tuota näin laajalla skaalalla.
Toinen esimerkki kauaskantoisista terveysinvestoinneista on koulupihojen muuttaminen vihreämmiksi. Tämä lisää lasten liikkumista ja tukee heidän sosiaalista kehitystään. Nämä ovat vaikutuksia, joilla on pitkäkestoisia seurauksia koko väestön hyvinvointiin. Kunnat, jotka panostavat vihreisiin koulupihoihin, rakentavat tulevaisuuden hyvinvointia ruohonjuuritasolta.
Lähivihreän merkitys
Yksittäiset käynnit lähiluonnossa lisäävät arkiliikkumista ja kohentavat kokonaisvaltaisesti hyvinvointia. Metsäluonnossa liikkuminen helpottaa stressiä ja nostaa mielialaa lähes ympäristöstä riippumatta, mutta vanhat metsät elvyttävät meitä nuoria talousmetsiä voimakkaammin. Tämä viittaa siihen, että kaupunkien ja kuntien kannattaisi suhtautua jäljellä oleviin vanhoihin metsäalueisiin strategisena voimavarana. Ne tarjoavat väestölle sellaista palautumista, jota nuoret istutusmetsät eivät pysty samanlaisina tarjoamaan.
Kaiken tämän perusteella kaupunkien kannattaa nähdä ennallistaminen ja viherrakenteen vahvistaminen strategisena välineenä, ei pelkkänä kulueränä. Kyse on investoinneista, jotka maksavat itsensä takaisin terveysmenoissa, elinvoimassa ja asukkaiden hyvinvoinnissa. Parempi ilmasto- ja ympäristönsuunnittelu kulkee käsi kädessä paremman arjen kanssa. Kysymys kuuluu, kuinka nopeasti haluamme tarttua näihin mahdollisuuksiin. Kunnat, jotka toimivat nyt, rakentavat tulevaisuutta, jossa luonto ei ole vain mainoslause. Luonto on elinvoimaisen ja vetovoimaisen kunnan strateginen valinta.
Luontovuoden 2026 kunniaksi Meijän polku kutsuu kaikki mukaan perjantaina kävelylle lähiluontoympäristöihin ja -reitistöille. Resilience in Nature Walk -tapahtumapäivän ajatuksena on valjastaa käyttöön kolme mielen hyvinvointiamme ja jaksamistamme edistävää ja kannattelevaa elementtiä – luontoympäristöt, kävelyn ja yhdessä olemisen. Kaikki teemoja, jotka ovat myös Meijän polun ja Luontovuoden 2026 ytimessä.
Lähiluonnon metsät tarjoavat upeita ympäristöjä lähteä kävelylle. Resilience in Nature Walkin ajatuksena on kahden tunnin aikana kävellä noin 2–3 kilometrin matka omassa lähiluonnossa.
Kansainvälinen tapahtuma järjestetään klo 11–13 Suomen aikaan, mutta kävelylle luontoympäristöihin voi perjantain mittaan lähteä milloin itselle parhaaksi sopii. Liikkeelle voi lähteä itsekseen, naapurin tai ystävän kanssa, tai vaikka työporukalla. Päivän mittaan on mahdollisuus osallistua myös kansainväliseen tapahtumaan, josta lisätietoja alla olevasta julisteesta.
Jos lähdette kävelylle, niin Instagaramissa voi kuvia jakaa @innergreendeal, @meijanpolku ja @luontovuosi2026.
Alla vinkkejä kävelylle.
Sijainti: Tapahtumapäivä innostaa osallistujia kohden metsäisiä ympäristöjä. Jos tällaisia ei ole lähistöllä, niin muutkin rauhalliset luontokohteet käyvät. Ihannetapauksessa kohde on helposti saavutettavissa kävellen, julkisilla liikennevälineillä tai pyörällä.
Kävelyn pituus: Kävelyllä ajatuksena on hidastaa vauhtia, olla läsnä ja tietoisempi sekä huomata, miltä sinusta tuntuu, kun vietät aikaa luonnossa. Suosituksena on noin 2–3 kilometrin kävely ja tavoitteena liikkua luontoympäristöissä noin kahden tunnin ajan. Eli tauoille ja keväisen luonnon ihmettelylle jää hyvin aikaa.
Ajoitus: Kansainvälinen tapahtuma on klo 11–13 Suomen aikaa. Voit kuitenkin vapaasti valita ajan, joka sopii parhaiten sinulle.
Maasto: Varmista, että kävelymaasto sopii itsellesi ja mahdollisille kävelykumppaneillesi. Varaa aikaa pysähdyksille, tauoille ja luonnosta nauttimisille.
Tapahtuman on laittanut liikkeelle eurooppalainen non-profit Inner Green Deal ja siihen on ilmoittautunut osallistujia yli neljästäkymmenestä maasta.
Lumisen metsän keskellä – liikettä ja voimaa ympäri vuoden!
Talvi tuo mukanaan kirpeän ilman, lumiset maisemat ja usein myös ajatuksen siitä, että liikkuminen siirtyy sisätiloihin. Silti yhä useampi suomalainen suuntaa treenaamaan ulos, myös silloin, kun mittari painuu reilusti pakkasen puolelle. Ulkoliikunnan hyödyt eivät nimittäin katoa talvella, päinvastoin.
Monet ulkokuntosalit sijaitsevat paikoissa, joihin muutenkin hakeudutaan hengittämään ja palautumaan: puistoissa, harjuilla, rantojen läheisyydessä ja metsäreittien varrella. Liikunta ei ole pelkkä suoritus, vaan osa laajempaa luontokokemusta. Talvella tämä korostuu entisestään; lumen vaimentama äänimaailma, puiden oksilla lepäävä kuura ja avara maisema tekevät harjoittelusta kokonaisvaltaisen elämyksen.
Kotimaisen ulkokuntosalilaitteita valmistavan Omnigymin näkökulmasta on ollut ilo seurata, kuinka ulkokuntosalit palvelevat käyttäjiä ympärivuotisesti. Hyvä esimerkki tästä löytyy Jyväskylästä.
Jyväskylän Harjun ulkokuntosali sijaitsee upeassa lähiluontoympäristössä. Vuodenajat ja säät tuovat vaihtelua kuntoilumaisemiin. Kuvat Juho Jäppinen.
Harjun ulkokuntosali on suosittu myös sydäntalvella
Jyväskylän Harjulla sijaitseva ulkokuntosali on erinomainen esimerkki liikuntapaikasta, jossa kaupunkiluonto ja harjoittelu kohtaavat. Harju itsessään on kaupunkilaisten rakastama ulkoilualue, metsäinen selänne aivan keskustan tuntumassa. Kuntosalille saavutaan usein kävely- tai juoksulenkin yhteydessä, ja treeni on luonteva osa ulkoilureittiä. Harjun ulkokuntosali sijaitsee myös Jyväskylän ydinkeskustan kiertävän vihervyöhykkeen, Kehä Vihreän, varrella.
Käyttöluvut osoittavat, että myös talvella Harjulla ja Harjun ulkokuntosalilla liikutaan aktiivisesti:
Joulukuussa 2025 salilla kirjattiin 1 330 treenaajaa
Tammikuussa 2026 kävijöitä oli 906 (tammikuussa 2026 vuorokauden keskilämpötila Jyväskylässä oli -11.7 °C)
Luvut kertovat selkeää kieltä: vaikka keli on kylmä ja päivät lyhyitä, ulkotreeni houkuttelee. Talvella ulkoliikunta tarjoaakin jotain, mitä sisätiloissa ei voi täysin jäljitellä: raikasta ilmaa, luonnon rauhaa ja piristystä keskelle pimeintä vuodenaikaa.
Miksi luontoympäristö vahvistaa liikunnan vaikutuksia?
Tutkimusten mukaan luonnossa liikkuminen tehostaa liikunnan psyykkisiä hyötyjä. Kun harjoittelu tapahtuu metsäisessä tai puistomaisessa ympäristössä:
stressitasot laskevat tehokkaammin
keskittymiskyky paranee
mieliala kohenee nopeammin
palautuminen arjen kuormituksesta tehostuu
Ulkokuntosali luonnon helmassa yhdistää lihaskuntoharjoittelun ja luontoliikunnan parhaat puolet. Samalla treeniin tulee vaihtelua: vuodenaikojen vaihtelu, erilaiset sääolosuhteet ja ympäristön äänet tekevät jokaisesta harjoituksesta hieman erilaisen.
Ulkokuntosaleilla voi nauttia paitsi monipuolisesta liikunnasta, usein myös monimuotoisen luonnon tuomista terveyshyödyistä.
Lihaskuntoharjoittelu kuuluu kaikille, myös pakkasella
Harjun ulkokuntosalin käyttödata kertoo myös siitä, millainen harjoittelu talvella kiinnostaa. Suosituin laite on ollut ylävetolaite ja heti perässä penkkipunnerruslaite. Tämä kertoo vahvasti siitä, että ihmiset haluavat kehittää voimaa, ylläpitää toimintakykyä ja tukea arjen jaksamista ympäri vuoden.
Lihaskuntoharjoittelu:
ehkäisee tuki- ja liikuntaelinvaivoja
tukee aineenvaihduntaa
parantaa tasapainoa ja kehonhallintaa
auttaa säilyttämään toimintakyvyn eri ikävaiheissa
Kun laitteet on suunniteltu ympärivuotiseen käyttöön ja turvallisuus huomioitu myös talviolosuhteissa, kynnys lähteä ulos madaltuu merkittävästi.
Ylävetolaite on yksi suosituimista Jyväskylän Harjun salin laitteista. Ylävartalon lihasten voimistaminen monipuolistaakin talven kävelyvoittoista ulkoilua.
Ulkokuntosalit osana ympärivuotista liikuntakulttuuria
Suomessa liikuntapaikkojen saavutettavuus on keskeinen osa kansanterveyttä. Maksuttomat ja avoimet ulkokuntosalit madaltavat kynnystä liikkua myös silloin, kun kuntosalikortti on tauolla tai arki kiireinen.
Talvikäyttö osoittaa, että ulkokuntosalit eivät ole vain kesäisiä kohtaamispaikkoja, vaan pysyvä osa kaupunkien ja kuntien liikuntaympäristöä. Kun ympäristö kutsuu liikkumaan ympäri vuoden, myös liikkumisen tottumukset muuttuvat pysyviksi.
Liikuntapääkaupunki Jyväskylä innostaa asukkaita kokeilemaan ja käyttämään ulkokuntosaleja.
Talvi ei siis ole este, se on mahdollisuus. Raikas ilma, kevyt huurre laitteissa ja hengityksen höyry pakkasessa tekevät harjoittelusta kokonaisvaltaisen elämyksen.
