Luontopositiivinen Keski-Suomi

Kohden 3 000 havaittua lajia Keski-Suomessa!

Keski-Suomessa meneillään olevassa Lönnrotin jäljillä -lajientunnistushaaste on havaittu jo 2 855 lajia toukokuun alun jälkeen. Havaintojakin on kertynyt jo lähes 18 000!

Metsäkurjenpolvi tilastojen kärjessä

Määrällisesti eniten havaintoja Keski-Suomessa toukokuun alun jälkeen on tehty metsäkurjenpolvesta. Tätä seuraavat puolukka, idänlehtikuoriainen, ahomansikka ja metsäkorte.

*Kuvakaappaus iNaturalistin Keski-Suomen alueen eniten havaituista lajeista elokuun loppuun mennessä vuonna 2026.*

Suurin osa havainnoista on kertynyt Jyväskylän seudulta. Näin myös eniten havaittujen lajien kohdalla. Alle on koottu metsäkurjenpolven, puolukan ja idänlehtikuoren havainnot sijainnin mukaan Keski-Suomessa toukokuun alun ja elokuun lopun välisenä aikana. Sijoitukset elävät vielä syyskuun ajan, ja esimerkiksi puolukalla on hyvä mahdollisuus siirtyä kärkipaikalle, kun sen esiintymisaika jatkuu pitkälle syksyyn. Tai ehkäpä kärkeen kirii joku yllättäjä syksyn edetessä…

Sinäkö se oot?

Havaintojen tekijöitäkin Keski-Suomessa on jo yli 700. Laskelmiemme mukaan ihan kaikki keskisuomalaiset eivät ole vielä kuitenkaan ennättäneet haasteeseen mukaan. Syyskuu onkin otollista aikaa hypätä lajientuunistuksen kiehtovaan maailmaan mukaan. Mitä monimuotoisen luonnon aarteita löytyy teidän lähiluonnostanne? Lähtekäähän ottamaan selvää!

Ohjeet lajihavaintojen tekemiseen löytyy Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaasteen sivulta.

lähiLUMOn päätöswebinaari keskiviikkona 23.9.

Keskisuomalainen Luonnon monimuotoisuus elinvoiman lähteenä (lähiLUMO) -hanke päättyy syyskuussa. Päätöswebinaarissa esitellään hankkeen aikaansaannoksia sekä jaetaan perustietoa monimuotoisen luonnon merkityksestä. Hankkeen aikana Keski-Suomen kunnissa perustettiin niittyjä, rakennettiin biodiversiteettiaitoja, pidettiin tietoiskuja, käytiin talvisilla pimeäretkillä ja kouluvierailuilla, sekä tutustuttiin lähiluontoon lasten, nuorten ja konkareiden kanssa. Samalla tuotettiin myös Luontoreput Keski-Suomen kirjastoille, järjestettiin maakunnallinen lajientunnistushaaste ja paljon muuta.

Päätöswebinaari pidetään keskiviikkona 23.9. klo 14–15:15. Linkki päätöswebinaariin:
lähiLUMO-päätöswebinaari | Liity Teams-kokoukseen | Microsoft Teams

Hankkeessa tähän mennessä julkaistuja blogeja:
Lasten luontoyhteys versoo lähiluonnossa
Arjen luontokokemusten vähentyminen ja luonnosta irtaantumisen kulttuurinen kehitys
Monimuotoinen luonto tukee terveyttä ja hyvinvointia
Lapsiperheet luontosovellusten käyttäjinä
Kansalaistiedettä koko maakunnan voimin
Monilajinen kaupunki tapahtumamahdollistajana
Luonto hyvinvoinnin välineenä – vai hyvinvoinnin ehtona?
Luontoreput Keski-Suomen kuntien kirjastoihin
Elinvoimaa lähiluonnosta
Lasten ja nuorten vahva luontoyhteys lisää hyvinvointia ja rohkaisee ympäristötekoihin
Kun Suomi putos puusta
Lähiluonto elinvoiman lähteenä
Monimuotoinen luonto tukee terveyttä ja hyvinvointia
Kohden lähiluontoa – Ti På Topp ja lähiLUMO

Hankkeessa on vielä kova tohina päällä, ja voitkin seurata meitä Instagramissa @keskisuomalainen.lumo -tilillä.

Reitistöviikko kutsuu maakuntia reitistöjä esittelemään

Vuonna 2025 Keski-Suomen liitto haastoi kaikki Suomen maakunnat luontoreitistöjään esittelemään Reitistöviikolla, ja maakunnat vastasivat haasteeseen komeasti! Alla muutamia nostoja viime syksyn reitistöviestinnästä eri puolilta Suomea.

Loppukesästä 2026 Keski-Suomen liitto on laittanut somessa taas Reitistöviikko-haasteen liikkeelle, ja toivottaa kaikki Suomen maakunnat mukaan esittelemään oman alueensa luontohelmiä ja niiden reitistöjä. Nämä luontohelmet voivat sijaita niin kansallispuistoissa, erämaissa kuin kaupunkipuistoissa tai lähiöiden lähiluonnossa.

Oman alueen upeita luontoreitistöjä esille nostamiseksi voi Reitistöviikon sivuilta ladata oman maakunnan Reitistöviikko-logon, jolla on helppo nostaa alueen mahdollisuuksia koko kansan katseltavaksi. Reitistöviikolla juhlistetaan myös kansallista Luontovuotta 2026. Maakunnilla ja kunnilla onkin elämänsä mahdollisuus lisätä luontopositiivista viestintää potenssiin kaksi.

Ja kuinka monta reitistöä voi viikon aikana esitellä? Yhden, jos teillä on yksi esittelyn arvoinen reitistö. Useamman, jos niitä löytyy useampi…

Tervetuloa mukaan viettämään luonnossa liikkumisen juhlaviikkoa ja juhlavuotta!

Keski-Suomen lajihavainnot huimassa kasvussa

Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste on osaltaan ollut innostamassa keskisuomalaisia lähiluonnon lajientunnistuksen äärelle. Tällaisen johtopäätöksen voi varovaisesti vetää, kun vertaillaan vuoden 2025 ja 2026 lajihavaintojen määrää iNaturalistin kartta-sivustolla.

Tehtyjen havaintojen määrä on tuplaantunut vuonna 2026 vuoteen 2025 verrattaessa reilusta seitsämästätuhannesta reiluun neljääntoistatuhanteen. Lajeja on havaittu heinäkuun loppuun mennessä 2026 viisisataaviisikymmentä enemmän kuin samana ajanjaksona edeltävänä vuonna. Myös havaintojen tekijöitä on kuutisenkymmentä enemmän kuin edellisenä kesänä heinäkuun lopulla.

Kohden lähiluontoa ja kohenevaa luontotuntemusta Keski-Suomessa

Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste jatkuu syyskuun loppuun saakka. Haasteen tavoitteena on innostaa yhä useampi keskisuomalainen lähiluontoon liikkumaan ja monimuotoiseen luontoon tutustumaan. Innostammekin nyt kuntia, järjestöjä, seuroja ja muita keskisuomalaisia toimijoita tarttumaan haasteseen ja innostamaan omia yhteisöjä sekä luontoon liikkumaan, että lajihavaintoja tekemään. Ohjeet havaintojen tekemiseen löytyy täältä.

Voitte myös tutustua Meijän polun blogiin sekä ajankohtaisiin, joista kummastakin löytyy lisätietoa sekä haasteesta, että luonnossa oleskelun ja liikkumisen lisäämisestä.

Lapsiperheet luontosovellusten käyttäjinä

Luonnossa oleskelu ja liikkuminen mahdollistavat monipuolisen hyvinvoinnin lisääntymisen niin lapsille kuin aikuisillekin. Haasteena ajassamme on, että näissä ihmisen evoluutiolle luontaisissa ympäristöissä – luontoympäristöissä – oleskelu ja liikkuminen ovat vähentyneet samaa tahtia passiivisen sisällä, ja digilaitteilla, vietetyn ajan lisääntyessä.

Laitteilla vietetty aika on kasvanut merkittävästi viime vuosina myös lapsilla ja nuorilla. Lisääntyneen laiteajan myötä on alettu puhua ongelmista, joita yritetään ratkaista niin kansallisilla ja kansainvälisillä areenoilla. Suomessa yksi ratkaisuista on alkuvuodesta julkaistu Kansalliset vapaa-ajan digisuositukset lapsille:

Alle 2-vuotiaille ei laisinkaan ruutuaikaa
2–10-vuotiaille ruutuaikaa enintään tunti päivässä
11–13 -vuotiaille ruutuaikaa enintään kaksi tuntia päivässä
Alle 13-vuotiaille ei suositella omaa älypuhelinta

Suosituksissa painotetaan myös ruutuajan laatua sekä lasten kehitystä, liikkumista ja oppimista tukevaa sisältöä laitteita käytettäessä. Yksi vaihtoehto tällaiselle sisällölle ovat erilaiset lajientunnistussovellukset, jotka voivat mahdollistaa laajemmin myös perheiden siirtymisen monisukupolvisesti luontoympäristöihin oleskelemaan, liikkumaan ja oppimaan.

Lasten sisällä vietettyä passiivista ruutuaikaa kannattaa siirtää luontoympäristöihin ja perheiden yhteiseksi ajaksi. Lajientunnistussovellukset voivat toimia oivana ponnahduslautana luontokiinnostuksen herättämiseen ja tiedon kartuttamiseen, mutta niiden tulee olla vain pieni osa yhdessä ulkona vietettyä aikaa. Kuva Juho Jäppinen.

Tunne luontosi

Lajientunnistussovellusten avustuksella lähiluontoon on mahdollisuus tutustua siellä kasvavien ja elävien lajien kautta. Sovelluksilla tehtävä lajien tunnistus antaa avaimia yhteisiin keskusteluihin ja pohdiskeluihin; miltä havaittu laji näyttää, millainen on se kasvuympäristö, mistä lajin nimi kertoo, mitä muita lajeja lähellä löytyy, ja esimerkiksi millaisia hyönteisiä kasvin läheisyydessä liikkuu? Esimerkiksi haapametsiköissä – haavikoissa – voi tavata haapaperhosia, haavansahajumeja, haavanpunikkitatteja, haavankääpää tai vaikkapa haavan rungoilla haavankeltajäkälää. Yhdessä havainnoimalla ja oivaltamalla voidaan luoda muistiyhteyksiä, jotka kantavat aikuisuuteen saakka.

Lasten kanssa luonnossa liikkuessa ja lajihavaintoja tehdessä oppivat myös lasten mukana liikkuvat aikuiset, olivat he sitten lapsen vanhempia, isovanhempia tai muita tuttuja. Tämä monisukupolvinen luonto-osaamisen ja -yhteyden kehittyminen voi toimia yhtenä avaintekijänä elinympäristöjemme kannalta kestävämpiin elintapoihin siirtymisessä; tuttu ympäristö innostaa pitämään huolta tämän ympäristön lajien elinmahdollisuuksista ja monimuotoisuudesta.

Lajientunnistussovellusten avulla voidaan herätellä lasten kiinnostusta luonnon tarkkailuun ja luonnossa oleskeluun. Kiinnostuksen herättyä lähiluonnosta alkaa löytymään mielenkiintoista ihmeteltävää ja tutkittavaa vuoden ympäri. Kuvat Mikko Jäppinen.

Tällaista huolenpitoa voi olla esimerkiksi pihaistutusten perustaminen, vieraslaji- tai ennallistamistalkoisiin osallistuminen, omien elintapojen kestävämmäksi muokkaaminen tai kunnan luontoon liittyviin päätöksiin vaikuttamaan pyrkiminen. Parhaimmillaan luonnossa vietetyn ajan ja luonnon tuntemuksen lisääntyminen voi innostaa kaikkiin edellämainittuihin. Se mahdollistaa myös luontopositiivisen viestinnän omassa elinpiirissä – omista ja lapsien tekemistä havainnoista ja oivalluksista on kiva kertoa myös naapureille ja sukulaisille – ja joskus innostus voi tarttua…

Sovelluksia käytettäessä luonnossa oleskelu ja liikkuminen lisääntyy kuin huomaamatta. Tässä lasten kyky oivaltaa ja havainnoida ympäristöä on hyvä ohjaaja – uutta ihmeteltävää löytyy jatkuvasti. Kuvat Juho Jäppinen.

Lajien havainnointi voi toimia perheille myös syynä lähteä laajemmin liikkumaan erilaisissa lähialueen luontoympäristöissä. Kun kotiympäristön lajit on tunnistettu ja opittu, voi lajien havainnointi toimia syynä lähteä liikkumaan perheen voimin myös hieman etäämmällä oleviin luontoympäristöihin. Erilaisista luontotyypeistä löytyy erilainen lajisto; soiden lajisto poikkeaa kallioisten ympäristöjen lajistosta ja lehtometsien lajisto kuusivaltaisten metsien lajistosta. Lajien havainnointi voi innostaa siis myös kotiseudun erilaisten luontoympäristöjen havainnointiin ja lisääntyneeseen kotiseuturetkeilyyn.

Viisi vinkkiä lajitunnistussovellusten käyttöön perheissä

Puhelinajasta voi tehdä passiivisen sisälläoloajan sijaan aktiivista ulkonaoloaikaa. Perheenä liikuttaessa laitteiden käyttöön tulee myös sosiaalisempi puoli laitteita yhdessä käytettäessä – laiteaika ei eristä, vaan yhdistää.
Puhelimen kanssa ulkona oleminen tulee olla vain yksi osa perheiden ulkoiluaikaa. Suurin osa ulkoiluajasta ilman laitteita; Asettakaa selkeät rajat, milloin ja missä laitteita käytetään ja kuka niitä käyttää. Laitteet voivat kuitenkin antaa virikkeitä ulkona ololle ja innostaa luonnon tarkkailulle sekä siellä liikkumiselle.
Pienempien lasten kanssa puhelinta ja sovelluksia tulee käyttää aikuinen, jolloin lapsen tehtävänä on etsiä ja havainnoida uusia lajeja ja kiinnostuksen kohteita, sekä oppia havainnoimaan aktiivisesti luontoympäristöä. Kouluikäiset voivat ajoittain myös itse havaintoja tehdessä käyttää lajisovelluksia aikuisten seurassa.
Aikuiset voivat toimia myös tiedon lähteinä, eli he voivat itse käydä opettelemassa lähiluonnon lajeja sovellusten avulla, ja sitten siirtää tietoa lapsille ulkoretkien aikana. Osaatko sinä nimetä lähimetsässä eniten esiintyvät kasvilajit? Entä linnut, tai perhoset? Osaatko kertoa näistä jotain lapsille?
Mukaan havaintoretkille voi ottaa myös esimerkiksi suurennuslasin ja kiikarit, jolla havaintoihin voi perehtyä tarkemmin. Lajien piirtäminen värikynillä on myös loistava tapa lisätä muistijälkiä, eli piirustusvälineet mukaan myös. Pienten kanssa voi kasveja myöhemmin tehdä myös esimerkiksi muovailuvahasta.

Kuinka liikkeelle havaintojen maailmassa?

Ladatkaa puhelimelle Seek by iNaturalist -sovellus. Se on helppokäyttöinen, eikä kerää tietoa sovelluksen käyttäjistä. Sovelluksessa on myös pelillisiä ominaisuuksia, kuten palkintoja lajimäärien kertyessä. Seekin voi halutessaan yhdistää iNaturalist-sovellukseen ja -tiliin, jolloin voi osallistua perheen voimin yhdessä myös kansalaistieteen tekemiseen. Yhdistettynä Seekillä tehdyt havainnot voi lähettää napin painalluksella iNaturalistiin, jolloin ne päätyvät Lajitietokeskuksen havaintohin ja kansalaistieteen käyttöön. Jos innokkaita havainnoitsijoita löytyy enemmänkin esimerkiksi naapurustosta, voi iNaturalistiin luoda myös oman projektin, johon kerääntyy vain mukana projektissa olevien havainnot. Näin voi luoda mielenkiintoisen katsauksen esimerkiksi asuinalueen lajistosta pidemmältäkin ajalta.

Perheen kesken voi asettaa myös yhteisiä tavoitteita sekä sopia erilaisista tehtävistä. Alla muutama idea kokeiltavaksi:

Voitte ottaa tavoitteeksi oppia nimeämään ulkonäöltä kymmenen uutta lajia kodin lähiluonnosta. Sovelluksella tehdyn tunnistuksen jälkeen lajien muistamisesta voi tehdä päivittäisen muistitehtävän, eli lajien nimiä ja ominaispiirteitä voi kerrata yhdessä ulkona liikkuessa. Ensimmäiset kymmenen lajia oppii varsin nopeasti, mutta opittavaa löytyy läheltä lisää…
Voitte etsiä ja havainnoida tiettyjä värejä tai muotoja sisältäviä kasveja, ja syksyllä vaikkapa eri sienilajeja.
Lapsien havaitsemista ja yhdessä tunnistetuista kasveista voi ottaa valokuvat ja tulostaa kuvakansion, jolloin kuvia voi katsella, ja kasvien nimiä, ja kasvupaikkoja muistella myös talvella.
Voitte tehdä myös kodin lähialueesta ‘aarrekartan’, johon voi merkitä lapsen mielestä mielenkiintoisten lajien esiintymispaikat. Näin seurannasta voi tehdä useampivuotisen harrastuksen.
Luontoinnostuksen syttyessä voitte tehdä retkiä myös lähikirjastoon, josta voi lainata lajitunnistusoppaita tai muuta luontoaiheista kirjallisuutta. Näin luonto(t)aikaa saadaan siirrettyä myös sisätiloihin. Esimerkiksi Keski-Suomessa on kirjastoille tehty Luontoreppu-vinkkilista luontoaiheisista kirjoista.

Hiljalleen lisääntyvä lajituntemus tekee lähiluonnosta kotoisamman ympäristön koko perheelle. Tutuksi käyvä ympäristö laajentaa hiljalleen lapsien elonpiiriä ja ennen kaikkea luo polkuja hyvinvointia ja terveyttä mahdollistavien luontoympäristöjen runsaampaan käyttöön.

Juho Jäppinen
Luontoviestijä, Meijän polku, lähiLUMO-hanke

Keski-Suomessa on käynnissä Luontovuoden 2026 kunniaksi maakunnallinen Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste, johon myös alueella asuvat perheet voivat ottaa osaa iNaturalist -sovelluksen kanssa. Lisää lasten luontoyhteyden synnystä ja merkityksestä voi lukea Lasten luontoyhteys versoo lähiluonnossa -blogista Jamk Arenasta.

Mappa.fi -palvelusta löytyy ohjeistukset myös kouluissa tapahtuvaan iNaturalist-havaintojen tekemiseen. Kouluilla onkin elo-syyskuussa mainiota aikaa suunnistaa kohden lähiluontoa luontohavaintoja tekemään.

Missä on keskisuomalaiset lajihavainnot tehty?

Missä on keskisuomalaiset lajihavainnot tehty? Taajamissa, kansallispuistoissa ja kaupungeissa. Niissä on keskisuomalaiset lajihavainnot tehty. Tähän saakka siis.

Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaasteessa seurataan kesän 2026 ajan lajientunnistusta alueella iNaturalistin kartan avulla. Samalla tavoitteena on paitsi seurata, myös ennen kaikkea innostaa keskisuomalaisia ja alueella kesällä liikkuvia tutustumaan alueen luontoon ja tekemään havaintoja sekä kansalaistiedettä.

Alla olevasta kartasta hiukan osviittaa siitä, missä päin Keski-Suomea on alkukesän aikana oltu aktiivisimpia lajien havainnoitsijoita. Samalla kartta antaa osviittaa siitä, missä päin Keski-Suomea voisi ihmisiä innostaa omaan lähiluontoon liikkumaan ja lajihavaintoja tekemään. Tilaa kansalaistieteen tekemiselle on runsaasti, ja luonto ei havainnoimalla lopu kesken!

Tervetuloa mukaan osallistumaan Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaasteeseen ja keskisuomalaisen luontohistorian tekemiseen!

Keski-Suomen kartta, jossa näkyy iNaturalistiin tehdyt lajihavainnot kesältä 2026. — Kuvakaappaus iNaturalistin kartasta. Kartassa kuvattuna Keski-Suomessa tehdyt havainnot toukokuun alusta heinäkuun 17. päivään mennessä. Itse haaste jatkuu syyskuun loppuun saakka, ja lajihavaintojen ja havaintopaikkojen toivotaan moninkertaistuvan siihen mennessä.

Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste on Meijän polun ja lähiLUMO-hankkeen yhteistyössä Keski-Suomen liiton kanssa liikkeelle laittama haaste, jonka tarkoituksena on lisätä alueen asukkaiden luonnossa liikkumista sekä luontotuntemusta. Haaste on osa Luontovuotta 2026, joka on myös Keski-Suomesta liikkeelle laitettu kansallinen teemavuosi.

Kymmenentuhatta havaintoa Keski-Suomesta

Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaasteen aikana toukokuun alusta heinäkuun ensimmäisen viikon loppuun mennessä on Keski-Suomessa tehty jo lähes kymmenentuhtatta havaintoa, ja havaittuja lajejakin on kertynyt lähes kaksituhatta!

Yllä olevista kuvista näkyy havaintojen kertyminen kartalla. Havainnot keskittyvät suurempien asumiskeskittymien läheisyyteen, mutta ’hotspotteja’ kasvaa myös esimerkiksi kansallispuistojen ja muiden tunnettujen luontomatkailukohteiden ympärille.

Havaintoja on tähän mennessä tehnyt 454 henkilöä, eli ihan kaikki keskisuomalaiset eivät ole vielä osallistuneet. Mutta aikaa on syyskuun loppuun saakka, ja lisää havaintojen tekijöitä ja havaintoja on varmasti luvassa. Luonnossa liikkumista ja oleskelua lisätäkseen esimerkiksi kunnat, kyläyhdistykset tai vaikkapa liikuntaseurat voivat innostaa asukkaitaan ja jäseniään lajihavaintoja tekemään. Ohjeet löytyvät haasteen sivuilta, sekä Keski-Suomen liiton sivuilta.

Tervetuloa mukaan tekemään luontopositiivista tulevaisuutta ja luontopositiivista Keski-Suomea!

Haaste on toteutettu yhdessä lähiLUMO-hankkeen ja Meijän polku -asiantuntijaverkoston kanssa. Haaste on osa Luontovuotta 2026, jonka tarkoituksena on saada kaikki suomalaiset nauttimaan luonnon virkistyskäytön monista mahdollisuuksista sekä nostaa esille luonnon hyvinvointi- ja terveyshyötyjä kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Haasteen ovat suunnitelleet Juho Jäppinen ja Anniina Tölli.

Luonto hyvinvoinnin välineenä – vai hyvinvoinnin ehtona?

Luontohyvinvoinnin politiikka, perustarpeet ja luonnon representaatio

Luontohyvinvoinnista on tulossa Suomessa nopeasti vakiintunut osa sosiaali‑ ja terveyspalveluja, kasvatusta ja ympäristöpolitiikkaa. Luonnon hyvinvointivaikutuksiin vedotaan hankkeissa, ohjelmissa ja strategioissa, joissa luonto näyttäytyy ratkaisuna muun muassa stressiin, mielenterveysongelmiin ja elämänhallinnan haasteisiin. Kehitys on monella tapaa myönteinen, mutta samalla se kätkee sisäänsä vakavan kysymyksen: millaisena luonto näissä malleissa esitetään, ja mitä tästä seuraa?

Ihmisellä on kuitenkin velvollisuus edistää luonnon elinvoimaa myös sellaisten lajien ja ekosysteemien osalta, joilla ei ole suoraa hyötyä ihmiselle.

Terapeuttinen luonto on kesytetty luonto

”Luontoa käytetään helpottamaan, vahvistamaan tai nopeuttamaan intervention terapeuttisia, kuntouttavia tai ohjauksellisia tavoitteita” (Soini ym. 2021). Luontohyvinvointiin kehitetyissä toimintamalleissa (interventio) luonto esitetään tyypillisesti:

rauhoittavana ja tasapainoisena
ihmisen tarpeisiin mukautuvana
lähtökohtaisesti hyvää tuottavana
helposti lähestyttävänä

Luontohyvinvoinnin toimintamalleissa luonto esitetään usein terapeuttisena tilana, jonka tehtävä on palauttaa ihminen toimintakykyiseksi. Tämä tapa, jolla luonto esitetään (representaatio) ei ole väärä, mutta se on äärimmäisen valikoiva. Lorimer (2015) huomauttaa, että tällaiset esitykset tuottavat helposti mielikuvan hyvinvoivasta luonnosta samalla kun todellinen, monilajinen ja haavoittuva luonto jää näkymättömäksi. Tämä tuottaa representaation, jota kutsutaan kesytetyksi luonnoksi: luonto on aina valmiina palvelemaan, luonto ei vaadi mitään, eikä aseta meille rajoja. Luonto muuttuu hyvinvointimaisemaksi, taustaksi, jossa luonnolla on vain kulissirooli. Se suodattaa pois luonnon monimuotoisuuden, arvaamattomuuden ja moraalisen vaativuuden, sekä myös ihmisen roolin luontoympäristöjen hyvinvoinnin vaarantamisessa.

Val Plumwood (2002) kutsuu tätä välineelliseksi (instrumentaaliseksi) luontosuhteeksi, jossa luonto yksinkertaistetaan (redusoidaan) välineeksi ihmisen projektissa. Vaikka puhe on pehmeää ja myötätuntoista, taustalla vaikuttaa sama peruslogiikka kuin taloudellisessa luonnon hyödyntämisessä: luonto saa merkityksensä siitä, mitä se tekee ihmiselle. Kuten Cronon (1996) klassisesti osoittaa, tällaiset esitykset eivät ole viattomia, sillä näin määritellään, millainen luonto koetaan arvokkaana.

Tällainen tapa esittää luontoa (representaatio) on ongelmallinen kahdesta syystä. Se häivyttää luonnon itseisarvon ja muiden eliöiden merkityksen, sekä ohjaa luontosuhdetta suuntaan, jossa luontoa opitaan käyttämään, ei havainnoimaan ja ymmärtämään. Ihmisellä on kuitenkin velvollisuus edistää luonnon elinvoimaa myös sellaisten lajien ja ekosysteemien osalta, joilla ei ole suoraa hyötyä ihmiselle (Callicott, 1981).

Hyvinvointipalvelu tekee luonnosta tietynlaisen

Kun luontoa käytetään ihmisen hyvinvoinnin työkaluna, samalla hyvinvointitoimijat kertovat asiakkailleen tarinaa siitä, millainen luonto heidän mielestään on. Interventiopohjaiset luontohyvinvointimallit eivät ole vain käytännön menetelmiä, ne luovat myös representaatioita luonnosta. Ympäristömaantieteen ja ympäristöhumanistisen tutkimuksen keskeinen havainto on, että luonto ei ole politiikassa ja tieteessä koskaan ”vain luonto”, vaan aina kielellisesti, käsitteellisesti ja institutionaalisesti tuotettu kokonaisuus (Castree, 2005; Braun, 2002).

Luonto ei ole vain jotain, mitä käytämme – se on se maailma, jossa elämme.

Psykologinen perustarveteoria paljastaa representaation ongelman

Baxterin ja Pelletier’n (2018) meta‑analyysi luontosuhteesta psykologisena perustarpeena asettaa interventiopohjaisen luontohyvinvoinnin esitystavan perustavanlaatuiseen ristiriitaan. Jos luontosuhde on tarve ehtona (need as requirement), sitä ei voi ymmärtää vain yksilön hyvinvointia tuottavana resurssina. Luontosuhde olisi näin oma perustarve.

Ryanin ja Decin (2000) perustarveteorian mukaan ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta: omaehtoisuus, kyvykkyys, yhteenkuuluvuus. Näiden tarpeiden tyydyttäminen tukee hyvinvointia, motivaatiota ja psyykkistä kasvua. Kun luonto ja luontosuhde esitetään interventioissa välineenä ja toiminnan tavoitteena, luonnon rooli perustarpeena katoaa. Luonnossa ihminen ei saa tehdä mitä vaan, täten ”luonto vastustaa” ihmisen omaehtoisuutta ja kyvykkyyksiä. Aidosti moraalisesti vaativa yhteenkuuluvuus käsittää ihmisen omien tekojen vaikutusten ymmärtämisen, velvollisuuden ja huolenpidon. Kaikkia ihmisen psykologisia tarpeita ei ole oikeutettua tyydyttää rajattomasti.

Ihmisten luontosuhdetta pitää rakentaa ja luonnossa liikkumista lisätä hyvinvoinnin kohentamiseksi. Ihmisten kokeman luontovajeen tulkinta psykologisten perustarpeiden puutteena yksilöllistää ja psykologisoi ekologisen kriisin, jolloin luonto kehystyy hyvinvoinnin välineeksi. Luontovaje näyttäytyy yksilön haasteena sen sijaan, että se tunnistettaisiin yhteiskunnallisena ja ekologisena kriisinä.

Tässä mielessä luontohyvinvoinnin representaatiot eivät ole vain tietoteoreettinen (epistemologinen) ongelma, vaan paljon laajempi, sillä ne siirtävät huomion pois luontokadosta, elinympäristöjen häviämisestä ja planetaarisista rajoista (IPBES, 2022).

Luontohyvinvoinnin representaatiot eivät ole vain tietoteoreettinen ongelma, vaan paljon laajempi, sillä ne siirtävät huomion pois luontokadosta, elinympäristöjen häviämisestä ja planetaarisista rajoista.

Pohdinta

Viimeaikaisissa kaupunkisuunnittelun ja mielenterveystutkimuksen keskusteluissa luontoympäristöjä on yhä useammin käsitteellistetty ihmisen mielenterveyden edistämisen välineinä. Luontopohjaiset ratkaisut (Nature Based Solutions) esitetään terapeuttisina interventioina, joiden arvo perustellaan ensisijaisesti mitattavilla hyvinvointivaikutuksilla. Luontoterapiakeskusteluissa ihmisen ja luonnon välinen suhde yksinkertaistetaan palauttamalla luonto instrumentaaliseksi resurssiksi ihmisen hyvinvoinnille. Luonto ei tällöin näyttäydy elettynä maailmana, monimerkityksellisenä elinympäristönä tai itseisarvoisena kokonaisuutena, vaan funktionaalisena keinona ulkoisten hyvinvointitavoitteiden saavuttamiseksi. Fenomenologinen luontosuhdekritiikki kuitenkin osoittaa, että ihmisen kokemus ei synny yksittäisten ympäristöärsykkeiden vaikutuksesta, vaan ihmisen ja ympäristön kokonaisvaltaisesta suhteesta, olemassaolosta maailmassa (Ingold, 2000).

Kestävä luontosuhde mielenterveyden kontekstissa edellyttää käsitteellistä pidättyväisyyttä – luonnon arvoa ei tule oikeuttaa vain ihmisen hyödyllä. Luonto ei ole hoitomuoto, vaan yhteisen maailmamme perusta. Luonto ei ole vain jotain, mitä käytämme – se on se maailma, jossa elämme.

Janne Laitinen
Biologi, Meijän polku, lähiLUMO-hanke, Jamk
Kuvat Juho Jäppinen

Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa.

Lähteet

Baxter, D. E., & Pelletier, L. G. (2018). Is nature relatedness a basic human psychological need? A critical examination of the extant literature. Canadian Psychology, 60(1), 21–34. https://doi.org/10.1037/cap0000145
Braun, B. (2002). The intemperate rainforest: Nature, culture, and power on Canada’s west coast. University of Minnesota Press. ISBN: 9780816634002.
Callicott, J. B. (1981). The Ethics of Respect for Nature. Environmental Ethics, 3(3), 197–218.
Castree, N. (2005). Nature. Routledge. ISBN: 9780415339056
Cronon, W. (1996). The trouble with wilderness: Or, getting back to the wrong nature. Environmental History, 1(1), 7–28. https://doi.org/10.2307/3985059
Ingold, T. (2000). The perception of the environment: Essays on livelihood, dwelling and skill. Routledge.
IPBES. (2022). The methodological assessment report on the diverse values and valuation of nature. IPBES Secretariat. https://files.ipbes.net/ipbes-web-prod-public-files/2022-12/Values_CBD%20COP%2015_Science%20Day_6%20December.pdf
Lorimer, J. (2015). Wildlife in the Anthropocene: Conservation after nature. University of Minnesota Press. ISBN: 9780816681082
Plumwood, V. (2002). Environmental culture: The ecological crisis of reason. Routledge. ISBN: 9780415178785
Ryan, R.M. & Deci, E.L. (2000). Self-determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well-being. American Psychologist, 55(1), 68-78. doi:10.1037//0003-066x.55.1.68
Renhe, L. de S. & Olszewska‑Guizzo, A. (2026). The labelling–evidence mismatch in mental health promoting Nature‑Based Solutions: A global review of case studies. Journal of Urban Design and Mental Health, Vol. 10(1). https://doi.org/10.5281/zenodo.19343605
Soini, K., Ilmarinen, K., Yli-Viikari, A. & Kirveennummi, A. (2011). Green care sosiaalisena innovaationa suomalaisessa palvelujärjestelmässä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yhteiskuntapolitiikka-YP 76: 3, s. 320-331https://www.julkari.fi/server/api/core/bitstreams/2d58d476-5ff0-4958-9427-f91f3bb68d39/content

Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste

Luontovuoden 2026 kunniaksi lähiLUMO-hanke ja Meijän polku yhteistyössä Keski-Suomen liiton kanssa haastavat kaikki keskisuomalaiset havainnoimaan omaa lähiluontoaan. Kysymmekin näin kesän kynnyksellä, että missä Keski-Suomen kunnassa kertyy eniten lajihavaintoja syyskuun 2026 loppuun mennessä?

Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa

“Outoin uusien kasvien etsintä-matkat ahoilla, nurmilla, kedoilla, laaksoissa, mäillä, vuorilla ja tuntureilla, soissa, rämeissä ja korpiloissa saattaa myös ruumiille kyllä terveellistä liikuntaa (…) Eikä se aika, mikä semmoisiin matkustuksiin kuluu, tule juuri mihinkään lukuun, sillä istua ihminen ei muutenkaan aina jaksa (…).”

Elias Lönnrot (1802–1884) laittoi sanoiksi vuonna 1860 ajatuksen, joka kantaa tähän päivään saakka – lähiluonnossa liikkuminen ja luonnon havainnointi ovat parasta lääkettä sekä mielelle, että keholle. Ja näiden tärkeys on kasvanut merkittävästi Lönnrotin päivistä elämäntapojemme ja elinympäristöjemme muutosten myötä.

Ensimmäisen suomalaisen kasvioppaan, Flora Fennican, alkusanoissa Lönnrot ohjaakin suomalaisia ulos lähiluontoon liikkumaan ja monimuotoisesta luonnostamme innostumaan ja sen lajistoa havainnoimaan ja opettelemaan. Nyt, 165 vuotta myöhemmin, innostamme kansallisen luontovuoden nimissä kaikkia keskisuomalaisia lähiluontoon kasveja tunnistamaan ja kansalaistiedettä tekemään. Samalla pääsemme keräämään hyvinvointimme kannalta merkityksellistä luontoaikaa ja fyysistä aktiivisuutta.

Lönnrotilla oli myös vahvat juuret Keski-Suomessa. Hän toimi muun muassa kotiopettajana Keuruulla 1820-luvulla.

Keskisuomalaiset kansalaistieteen tekijöiksi!

Lajintunnistussovellukset Seek by iNaturalist ja iNaturalist Suomi mahdollistavat kaikille osallistumisen kansalaistieteen tekoon. Sovellukset mahdollistavat lajien tunnistuksen vaikka tietämys kasveista, linnuista tai hyönteisistä ei olisikaan Lönnrotin tasolla, sillä enää kaikkia lajeja ei tarvitse ulkomuistista osata. Sovelluksia käyttäessä kasvit alkavat kuitenkin hiljalleen jäädä myös mieleen, ja oma lähiluonto muuttuu tutummaksi, sekä myös kiinnostavammaksi – alamme kiinnittämään huomiota luontoympäristöihimme aivan uudella tavalla.

Lönnrot keräsi aikoinaan 900 kasvilajia retkillään. Kuinka moneen sinä pääset kesän 2026 aikana?

Lajihavainnot keskittyvät yleensä alueille, jossa ihmiset liikkuvat, eli esimerkiksi asuinalueiden läheisyyteen. Toukokuussa 2026 tulleita havaintoja on suurimmassa osaa Keski-Suomea vielä vain yksittäisiä. Vasemmanpuoleisessa kuvassa Jyväskylä lähialueineen, ja oikeanpuoleisessa Viitasaaren aluetta 25.5. otetusssa kuvakaappauksessa. *Kartta löytyy iNaturalistin sivulta.*

Miten osallistun keskisuomalaisen luonnon havainnointiin?

Monimuotoisen lähiluonnon havainnointi onnistuu helpoimmillaan moniaistisesti, eli katselemalla, kuuntelemalla, ihmettelemällä ja oivaltelemalla. Tässä haasteessa otamme kuitenkin askeleen lähemmäksi kansalaistiedettä, ja lähdemme kasvattamaan luonto-osaamistamme puhelinsovellusten avulla. Voit ladata puhelimellesi Seek by iNaturalist sekä iNaturalist Suomi -sovellukset. Ladattuasi sovellukset sovelluskaupasta, ja luotuasi iNaturalist -tilin, tehtäväsi on lähteä nauttimaan luonnosta oleskelusta ja liikkumisesta.

Seek by iNaturalist Google Play

Seek by iNaturalist App Store

iNaturalist Google Play

iNaturalist App Store

Keskisuomalaiset kunnat mukaan!

Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -haaste tarjoaa keskisuomalaisille kunnille mahdollisuuden innostaa asukkaita ja mikseipä vaikkapa kesämökkiläisiä alueen monimuotoista luontoa tutkimaan ja kartoittamaan. Ja samalla hyötymään luonnossa liikkumisen hyvinvointi- ja terveyshyödyistä! Luonnossa oleskelun ja liikkumisen runsas lisääminen voisi mahdollistaa kunnille myös mittavia säästöjä terveyden lisääntymisen kautta.

Haasteen nimissä kysytäänkin, että missä keskisuomalaisessa kunnassa tehdään eniten luontohavaintoja kesän 2026 aikana?

Toukokuussa 2026 Keski-Suomessa oli tehty 2 576 havaintoa 174 havainnoijan voimin. Haasteen tavoitteena on lisätä Keski-Suomessa sekä kansalaistieteen tekijöiden (havainnoitsijoiden) että havaintojen määrää merkittävästi kesän 2026 aikana.

TIETOLAATIKKO
Seek ja iNaturalist ovat kaksi samaa taustatietokantaa hyödyntävää sovellusta. Yhteistyö toimii siten, että Seek toimii hauskana ja helppona tunnistustyökaluna, jonka voit yhdistää iNaturalist-tiliisi. Kun lähetät Seek-havainnon iNaturalistiin, teet arvokasta kansalaistiedettä.
Yhteistyön logiikka ja hyödyt avautuvat seuraavasti:
1. Tunnistaminen Seek-sovelluksella.
• Avaa sovelluksen kamera ja osoita sillä esimerkiksi kasvia tai hyönteistä. Seekin tekoäly lukee ympäristöä ja kertoo heti reaaliajassa, mikä laji on kyseessä.
• Seek ei kerää tai tallenna henkilötietojasi, joten se on turvallinen myös perheen pienimmille.
2. Havainnon lähettäminen iNaturalist-tilille.
• Voit kirjautua Seek-sovellukseen omilla iNaturalist-tunnuksillasi.
• Kun olet tunnistanut lajin Seekillä, voit yhdellä napin painalluksella lähettää havainnon valokuvineen ja paikkatietoineen iNaturalistiin.
3. Miksi tämä on kansalaistiedettä?
• iNaturalistiin tallennetut havainnot eivät jää vain sinun omaan profiiliisi, vaan ne siirtyvät avoimiin luonnontietokantoihin. Suomessa nämä tiedot menevät Suomen Lajitietokeskukseen (Laji.fi).
• Tutkijat ja viranomaiset käyttävät kerättyä tietoa esimerkiksi lajien levinneisyyden seurantaan, ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkimiseen ja vieraslajien torjuntaan.

Haaste on toteutettu yhdessä lähiLUMO-hankkeen ja Meijän polku -asiantuntijaverkoston kanssa. Haaste on osa Luontovuotta 2026, jonka tarkoituksena on saada kaikki suomalaiset nauttimaan luonnon virkistyskäytön monista mahdollisuuksista sekä nostaa esille luonnon hyvinvointi- ja terveyshyötyjä kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Haasteen ovat suunnitelleet Juho Jäppinen ja Anniina Tölli.

Keski-Suomen liitto haastaa maakunnat Luontovuoden viettoon!

Keski-Suomen liitto on laittanut liikkeelle luontohyvinvointia lisäävän haasteen, ja haastaa kaikki Suomen maakunnat mukaan Luontovuoden 2026 viettoon näyttämään, miten lähiluonto on osa hyvää arkea eri puolilla Suomea!

Haasteessa Keski-Suomen liitto innostaa tekemään lähiluonnosta näkyvämmän osan arkea, työpäiviä ja alueiden elinvoimaa, sillä lähiluonto tarjoaa tilaa palautumiselle, uusille ajatuksille, liikkeelle ja kohtaamisille.

Myös luonotyöpäivien teemat nousevat haasteessa esille näin Luontotyöpäiväviikon kunniaksi. Keski-Suomen liiton viestintäpäällikkö Jenni Isopahkala muituttaakin haasteessa, että yllättävän monen asian voi tehdä toisin kuin mihin olemme tottuneet. Palaveri voi onnistua kävellen, ideointi voi lähteä liikkeelle puistonpenkiltä ja tauko voi löytyä lähimetsästä.

Kuulkaa Keski-Suomen kutsu ja lähtekää mukaan nostamaan lähiluontoa ja sen monia mahdollisuuksia alueenne valtiksi.

Kategoria: Luontopositiivinen Keski-Suomi