Metsäterveyslaskurin mukaan Jyväskylässä voitaisiin säästää vuoteen 2031 mennessä 45–75 miljoonaa euroa, jos jyväskyläläiset lisäisivät luonnossa liikkumistaan. Laskurin antamat mittavat säästöt ovat vieläpä maltillisia, sillä huomattavasti korkeampiinkin lukemiin voidaan päästä.
Kuitenkin jo 45 miljoonan euron säästöt terveydenhoitokuluissa yhden kaupungin osalta olisivat todella merkityksellisiä. Kysymys kuuluukin, kuinka Jyväskylästä saataisiin aktiivisen luonnossa liikkumisen kaupunki? Minkälainen muutos se olisi kaupunkilaisten arjessa? Yhteiskunnan kestävyyden, terveytemme sekä talouden ja elinkelpoisen tulevaisuuden näkökulmasta muutos olisi välttämätön.
Mistä miljoonasäästöt oikein syntyvät?
Metsäterveyslaskurissa tarkastellaan tutkimustietoon pohjaten, kuinka paljon tiettyjen sairauksien hoito maksaa yhteiskunnalle ja mitä niiden ehkäisy elintapamuutoksilla säästäisi. Luonnon ja aktiivisen liikkumisen tuomat säästöt syntyvät esimerkiksi mielenterveyden häiriöiden, sydän- ja verisuonitautien, tyypin 2 diabeteksen sekä tiettyjen syöpätyyppien ehkäisyn kautta.
Monimuotoisessa lähiluonnossa liikkuminen parantaa ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Terveyshyötyjen maksimoimiseksi luonnossa liikkumisen tulee olla osa arkea.
Sopivaa luontoannosta etsimässä
Kuinka paljon jyväskyläläisten pitäisi luonnossa liikkua, jotta edellä mainittuihin säästöihin päästäisiin? Suuntaviivoina voidaan käyttää liikkumisen suositusta sekä 3–30–300-luontosuositusta.
Metsäterveyslaskurin tavoitemäärät pohjaavat kansalliseen suositukseen: työikäisen tulisi liikkua luontoympäristössä vähintään 150 minuuttia viikossa reippaasti, eli sydämen sykettä nostaen. Kaikkein suurimman terveyshyödyn tarjoaa kuitenkin luontosuosituksen 300 minuutin viikkoannos luonnossa liikkumista. Se tarkoittaa päivätasolla noin 45 minuutin liikkumista luontoympäristöissä. Osan ajasta voi tietysti kerätä esimerkiksi viikonlopun pidemmillä retkillä, jolloin arjen luontopiipahdukset voivat olla lyhyempiä. Luontoaltistusta ja liikkumista voi kerätä myös aktiivisilla työmatkoilla sekä arjen muilla matkoilla, jos näiden aikana hakeutuu luontoympäristöihin.
Koska suuri osa suomalaisista liikkuu tällä hetkellä liikkumisen ja luonnossa oleskelun suosituksia vähemmän, hyvä tavoite kaupunkitasolla olisi luontosuosituksen kolme 30 minuutin luontoliikkumishetkeä viikossa. Jo tämä lisäisi kaupunkilaisten hyvinvointia merkittävästi, sillä se olisi monelle valtava harppaus nykyiseen passiiviseen ja sisällä vietettyyn arkeen verrattuna.
Kohden luonnossa liikkumisen pääkaupunkia
Jyväskylä voisi tulevaisuudessa olla luonnossa liikkumisen pääkaupunki. Tämä tukisi täydellisesti kaupungin nykyistä liikuntapääkaupunki-kärkeä. Sitoutuminen luonnon mahdollistamiseen ja hyödyntämiseen liikkumisen lisäämiseksi voisi nostaa Jyväskylän koko Suomen suunnannäyttäjäksi.
Kaupungeissa ihmisiä liikkumaan innostavat muun muassa laadukkaat reitistöt upeissa kaupunkiluontoympäristöissä. Jyväskylässä yksi tällaisista suosituista reiteistä on Jyväsjärveä kiertävä Rantaraitti, jota käyttää tuhannet kaupunkilaiset sekä arkimatkoihin että virkistyskäytössä.
Tällä hetkellä suunnan näyttäjänä loistaa Oulu, joka on esimerkiksi TEA-viisarin liikunnan edistämisen mittauksissa 22 pistettä Jyväskylää edellä. Jyväskylä jää tällä hetkellä jopa koko maan keskiarvosta 6 pistettä.
Jos jyväskyläläiset saataisiin innostettua luontoon liikkumaan vähintään kolmesti viikossa, tulisi Liikuntapääkaupungista myös Luonnossa liikkumisen pääkaupunki. Tämä muutos antaisi sysäyksen myös alueen luontomatkailulle ja kansainväliselle imagolle. Jyväskylä voisi laittaa liikkeelle luonto- ja liikkumispositiivisia aaltoja, jotka löisivät kaukomaiden rannoille saakka.
Samalla säästäisimme kymmeniä miljoonia euroja yhteiskunnan kuluja, saisimme paremmin voivia ja onnellisempia kaupunkilaisia sekä vähentäisimme ympäristökuormitustamme arjen aktiivisen liikkumisen lisääntyessä.
Miten on, Jyväskylä? Olisiko aika siirtyä passiivisesta negatiivisen tulevaisuuden odottelusta aktiiviseen ja positiivisen tulevaisuuden tekemiseen?
Juho Jäppinen Luontoliikunnan edistäjä Meijän polku
Keski-Suomessa kesän ajan käynnissä ollut Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaasteen tulokset ovat tulleet ja upealta näyttää! Verrattuna kesään 2025 tehtyjen havaintojen määrä kasvoi huikealla 63 prosentilla. Havaintoja tehtiin maakunnassa kesän aikana 20 249, eli melkein 8 000 havaintoa enemmän kuin edellisenä kesänä. Lajeja havaittiin 11 prosenttia edelliskesää enemmän ja havaintojen tekijätkin lisääntyivät 10 prosentilla.
Lajihavainnot Keski-Suomessa kesällä 2025 (vas.) ja 2026 (oik.). Kartoista näkee hyvin, kuinka havaintomäärät lisääntyivät, mutta myös niiden alueellinen kattavuus lisääntyi merkittävästi.
Haasteen ajatuksena oli saada paitsi keskisuomalaiset llähiluontoon liikkumaan, myös ottamaan osaa kansalaistieteen tekemiseen. Ilmastonmuutoksen ja lajikadon aikakaudella asukkaiden osallistuminen tutkimusaineistojen tuottamiseen on erityisen merkityksellistä muutosten seurannan mahdollistamiseksi. Samalla omaan lähiluontoon tutustuminen esimerkiksi lajien opettelemisen kautta voivat mahdollistaa myös luontoyhteyden voimistumisen ja aktiivisemman roolin ottaminen lähiluonnon monimuotoisuuden ja hyvinvoinnin edistämisessä.
Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaasteessa havaintoja tehtiin iNaturalist sekä Seek by iNaturalist -sovelluksilla.
Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste laitettiin liikkeelle Luontovuoden 2026 kunniaksi. Haasteen järjesti lähiLUMO-hanke ja Meijän polku yhteistyössä Keski-Suomen liiton kanssa.
Syyskuun alussa IkiOma Ikä ry:n Luonnosta löytäen -hankkeen ensimmäinen kansallispuistoretki suuntasi Etelä-Konneveden kansallispuistoon. Retki oli avaus sarjalle, joka vie läheisestään huolehtivat ikääntyvät läpi syksyn kaikkiin viiteen Keski-Suomen kansallispuistoon.
Ensimmäinen kansallispuistoretki suuntautui Etelä-Konneveden kansallispuiston upeisiin maisemiin.
Etelä-Konnevesi otti retkeläiset vastaan vaikuttavilla kalliomaisemillaan. Retkellä liikuttiin rauhallisesti ja pysähdyttiin monta kertaa ihmettelemään, miten nopeasti sää voi muuttaa koko paikan tunnelman: pilvien liikkuessa taivaalla samat kalliot ja vedet näyttivät välillä aivan erilaisilta kuin hetkeä aiemmin. Se oli hyvä muistutus siitä, miten paljon luonnossa on koettavaa, kun malttaa pysähtyä katsomaan. Lopuksi istahdettiin nokipannukahvin ja nuotioevästysten äärelle jakamaan retken (ja muitakin) kokemuksia.
Mukana retkellä oli viisi hankkeen kohderyhmään kuuluvaa retkeilijää + yksi erityisen suosittu retkikumppani, Rulla-koira, joka keräsi matkan varrella runsaasti rapsutuksia. Porukka oli mukavan kokoinen, mutta joukkoon mahtuu vielä hyvin lisää tulijoita seuraaville retkille!
Retket jatkuvat läpi syksyn:
– 29.9. klo 12-15 Pyhä-Häkki
– 28.10. klo 12-15 Salamajärvi
– 17.11. klo 12-15 Leivonmäki
– 15.12. klo 12-15 Isojärvi
Kenelle retket on suunnattu?
Maksuttomat kansallispuistoretket ovat osa Luonnosta löytäen -hanketta, ja ne on suunnattu sinulle, joka olet yli 65-vuotias keskisuomalainen ja huolehdit jollain tapaa läheisestäsi. Sinun ei tarvitse olla virallinen omaishoitaja tai IkiOma Ikä ry:n jäsen. Ilmoittaudu retkelle: laura.syren@ikiomaika.fi / 0407461690. Retkille järjestetään tarvittaessa kimppakyytejä.
Mikä Luonnosta löytäen -hanke?
Luonnosta löytäen -hankkeessa kehitämme ja tarjoamme yli 65-vuotiaille läheisestään huolehtiville ja omaishoitajille matalan kynnyksen luontoperustaista yksilö- ja ryhmätoimintaa hyvinvoinnin ja arjen jaksamisen tueksi. Hanketta hallinnoi Jyväskylän ammattikorkeakoulu. IkiOma Ikä ry vastaa hankkeessa yksilömuotoisen tuen kehittämisestä ja toteuttamisesta. Sekä yksilö- että ryhmämuotoista toimintaa on tarjolla alkuvuoteen 2028 saakka.
Kansallista Reitistöviikkoa vietetään 14.-20.9.2026 osana Luontovuosi 2026 -ohjelmaa. Viikon aikana suomalaiset haastetaan tutustumaan oman alueensa luontoreitistöihin ja vierailemaan vähintään kolmella luontoreitistöllä. Samalla maakuntia, kuntia ja matkailutoimijoita kannustetaan nostamaan esiin alueidensa parhaat luontoliikunta- ja matkailukohteet.
Suomessa keskustellaan kasvavista terveysmenoista, heikkenevästä työkyvystä ja liikkumattomuuden tuomista haasteista. Harvemmin muistetaan, että yksi vaikuttavimmista hyvinvoinnin lähteistä on jo olemassa ja kaikkien saavutettavissa: lähiluonto ja sen tuhannet reitistöt.
Nämä reitistöt muodostavat kansallisen hyvinvointia ylläpitävän infrastruktuurin, joka tukee ihmisten terveyttä, hyvinvointia, aktiivista elämäntapaa ja luontosuhdetta. Samalla ne vahvistavat alueiden elinvoimaa ja tarjoavat perustan kestävälle luontomatkailulle.
Suomesta löytyykin hyvinvointi-infrastruktuuri, jonka arvoa emme juurikaan tunnista. Se kulkee metsissä, järvien ja merien rannoilla, harjuilla ja soilla. Reitistöviikko kutsuu nyt kaikki suomalaiset nauttimaan tästä kansallisesta aarteesta.
Kolme reitistöä viikon aikana
Reitistöviikon järjestäjät haastavat suomalaiset vierailemaan viikon aikana vähintään kolmella luontoreitillä tai lähiluontokohteella. Kohde voi olla esimerkiksi lähimetsän polku, ulkoilureitti, retkeilyreitti, pyöräilyreitti, melontareitti tai kansallispuistossa risteilevät polut.
Haaste pohjautuu 3–30–300 -luontosuosituksen ajatukseen siitä, että luonnossa tulee liikkua ja oleskella säännöllisesti. Reitistöviikko tarjoaakin helpon mahdollisuuden lisätä luontoa osaksi arkea ja löytää uusia luontokohteita omasta lähiympäristöstä. Tarvitsee vain lähteä liikkeelle.
Luonto tukee terveyttä ja hyvinvointia
Luonnossa liikkuminen on yksi helpoimmin saavutettavista tavoista lisätä fyysistä aktiivisuutta arjessa. Samalla luonto tarjoaa mahdollisuuden palautumiseen, rauhoittumiseen ja mielen hyvinvoinnin vahvistamiseen.
Jokainen luontopolulla tehty kävely, pyöräilyretki tai metsässä vietetty hetki voi tukea hyvinvointia ja toimintakykyä. Kun yhä useampi suomalainen löytää tiensä luontoreitistöille hyötyjä syntyy paitsi yksilöille myös koko yhteiskunnalle.
Keski-Suomi innostaa kaikkia Suomen maakuntia mukaan
Reitistöviikon yhteydessä Keski-Suomesta liikkeelle lähtenyt haaste innostaa kaikki Suomen maakunnat esittelemään omia luontoreitistöjä ja lähiluonnon monia mahdollisuuksia.
Reitistöt ovatkin paitsi investointi asukkaiden hyvinvointiin, myös merkittävä osa alueiden vetovoimaa ja tarjoavat alustan luontomatkailun kehittämiseen.
Reitistöviikko muistuttaa, että Suomen ehkäpä tärkein hyvinvointi-infrastruktuuri ei ole rakennuksissa. Se löytyy poluilta, metsistä, vesistöiltä ja lähiluonnosta kaikkialla Suomessa.
Reitistöviikon on laittanut liikkeelle keskisuomalainen Meijän polku -asiantuntijaverkosto.
Keski-Suomessa meneillään olevassa Lönnrotin jäljillä -lajientunnistushaaste on havaittu jo 2 855 lajia toukokuun alun jälkeen. Havaintojakin on kertynyt jo lähes 18 000!
Metsäkurjenpolvi tilastojen kärjessä
Määrällisesti eniten havaintoja Keski-Suomessa toukokuun alun jälkeen on tehty metsäkurjenpolvesta. Tätä seuraavat puolukka, idänlehtikuoriainen, ahomansikka ja metsäkorte.
Kuvakaappaus iNaturalistin Keski-Suomen alueen eniten havaituista lajeista elokuun loppuun mennessä vuonna 2026.
Suurin osa havainnoista on kertynyt Jyväskylän seudulta. Näin myös eniten havaittujen lajien kohdalla. Alle on koottu metsäkurjenpolven, puolukan ja idänlehtikuoren havainnot sijainnin mukaan Keski-Suomessa toukokuun alun ja elokuun lopun välisenä aikana. Sijoitukset elävät vielä syyskuun ajan, ja esimerkiksi puolukalla on hyvä mahdollisuus siirtyä kärkipaikalle, kun sen esiintymisaika jatkuu pitkälle syksyyn. Tai ehkäpä kärkeen kirii joku yllättäjä syksyn edetessä…
Metsäkurjenpolvi.
Puolukka.
Idänlehtikuoriainen.
Sinäkö se oot?
Havaintojen tekijöitäkin Keski-Suomessa on jo yli 700. Laskelmiemme mukaan ihan kaikki keskisuomalaiset eivät ole vielä kuitenkaan ennättäneet haasteeseen mukaan. Syyskuu onkin otollista aikaa hypätä lajientuunistuksen kiehtovaan maailmaan mukaan. Mitä monimuotoisen luonnon aarteita löytyy teidän lähiluonnostanne? Lähtekäähän ottamaan selvää!
Keskisuomalainen Luonnon monimuotoisuus elinvoiman lähteenä (lähiLUMO) -hanke päättyy syyskuussa. Päätöswebinaarissa esitellään hankkeen aikaansaannoksia sekä jaetaan perustietoa monimuotoisen luonnon merkityksestä. Hankkeen aikana Keski-Suomen kunnissa perustettiin niittyjä, rakennettiin biodiversiteettiaitoja, pidettiin tietoiskuja, käytiin talvisilla pimeäretkillä ja kouluvierailuilla, sekä tutustuttiin lähiluontoon lasten, nuorten ja konkareiden kanssa. Samalla tuotettiin myös Luontoreput Keski-Suomen kirjastoille, järjestettiin maakunnallinen lajientunnistushaaste ja paljon muuta.
Vuonna 2025 Keski-Suomen liitto haastoi kaikki Suomen maakunnat luontoreitistöjään esittelemään Reitistöviikolla, ja maakunnat vastasivat haasteeseen komeasti! Alla muutamia nostoja viime syksyn reitistöviestinnästä eri puolilta Suomea.
Loppukesästä 2026 Keski-Suomen liitto on laittanut somessa taas Reitistöviikko-haasteen liikkeelle, ja toivottaa kaikki Suomen maakunnat mukaan esittelemään oman alueensa luontohelmiä ja niiden reitistöjä. Nämä luontohelmet voivat sijaita niin kansallispuistoissa, erämaissa kuin kaupunkipuistoissa tai lähiöiden lähiluonnossa.
Oman alueen upeita luontoreitistöjä esille nostamiseksi voi Reitistöviikon sivuilta ladata oman maakunnan Reitistöviikko-logon, jolla on helppo nostaa alueen mahdollisuuksia koko kansan katseltavaksi. Reitistöviikolla juhlistetaan myös kansallista Luontovuotta 2026. Maakunnilla ja kunnilla onkin elämänsä mahdollisuus lisätä luontopositiivista viestintää potenssiin kaksi.
Ja kuinka monta reitistöä voi viikon aikana esitellä? Yhden, jos teillä on yksi esittelyn arvoinen reitistö. Useamman, jos niitä löytyy useampi…
Tervetuloa mukaan viettämään luonnossa liikkumisen juhlaviikkoa ja juhlavuotta!
Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste on osaltaan ollut innostamassa keskisuomalaisia lähiluonnon lajientunnistuksen äärelle. Tällaisen johtopäätöksen voi varovaisesti vetää, kun vertaillaan vuoden 2025 ja 2026 lajihavaintojen määrää iNaturalistin kartta-sivustolla.
Tehtyjen havaintojen määrä on tuplaantunut vuonna 2026 vuoteen 2025 verrattaessa reilusta seitsämästätuhannesta reiluun neljääntoistatuhanteen. Lajeja on havaittu heinäkuun loppuun mennessä 2026 viisisataaviisikymmentä enemmän kuin samana ajanjaksona edeltävänä vuonna. Myös havaintojen tekijöitä on kuutisenkymmentä enemmän kuin edellisenä kesänä heinäkuun lopulla.
Kohden lähiluontoa ja kohenevaa luontotuntemusta Keski-Suomessa
Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste jatkuu syyskuun loppuun saakka. Haasteen tavoitteena on innostaa yhä useampi keskisuomalainen lähiluontoon liikkumaan ja monimuotoiseen luontoon tutustumaan. Innostammekin nyt kuntia, järjestöjä, seuroja ja muita keskisuomalaisia toimijoita tarttumaan haasteseen ja innostamaan omia yhteisöjä sekä luontoon liikkumaan, että lajihavaintoja tekemään. Ohjeet havaintojen tekemiseen löytyy täältä.
Voitte myös tutustua Meijän polun blogiin sekä ajankohtaisiin, joista kummastakin löytyy lisätietoa sekä haasteesta, että luonnossa oleskelun ja liikkumisen lisäämisestä.
Luonnossa oleskelu ja liikkuminen mahdollistavat monipuolisen hyvinvoinnin lisääntymisen niin lapsille kuin aikuisillekin. Haasteena ajassamme on, että näissä ihmisen evoluutiolle luontaisissa ympäristöissä – luontoympäristöissä – oleskelu ja liikkuminen ovat vähentyneet samaa tahtia passiivisen sisällä, ja digilaitteilla, vietetyn ajan lisääntyessä.
Laitteilla vietetty aika on kasvanut merkittävästi viime vuosina myös lapsilla ja nuorilla. Lisääntyneen laiteajan myötä on alettu puhua ongelmista, joita yritetään ratkaista niin kansallisilla ja kansainvälisillä areenoilla. Suomessa yksi ratkaisuista on alkuvuodesta julkaistu Kansalliset vapaa-ajan digisuositukset lapsille:
Alle 2-vuotiaille ei laisinkaan ruutuaikaa
2–10-vuotiaille ruutuaikaa enintään tunti päivässä
11–13 -vuotiaille ruutuaikaa enintään kaksi tuntia päivässä
Alle 13-vuotiaille ei suositella omaa älypuhelinta
Suosituksissa painotetaan myös ruutuajan laatua sekä lasten kehitystä, liikkumista ja oppimista tukevaa sisältöä laitteita käytettäessä. Yksi vaihtoehto tällaiselle sisällölle ovat erilaiset lajientunnistussovellukset, jotka voivat mahdollistaa laajemmin myös perheiden siirtymisen monisukupolvisesti luontoympäristöihin oleskelemaan, liikkumaan ja oppimaan.
Lasten sisällä vietettyä passiivista ruutuaikaa kannattaa siirtää luontoympäristöihin ja perheiden yhteiseksi ajaksi. Lajientunnistussovellukset voivat toimia oivana ponnahduslautana luontokiinnostuksen herättämiseen ja tiedon kartuttamiseen, mutta niiden tulee olla vain pieni osa yhdessä ulkona vietettyä aikaa. Kuva Juho Jäppinen.
Tunne luontosi
Lajientunnistussovellusten avustuksella lähiluontoon on mahdollisuus tutustua siellä kasvavien ja elävien lajien kautta. Sovelluksilla tehtävä lajien tunnistus antaa avaimia yhteisiin keskusteluihin ja pohdiskeluihin; miltä havaittu laji näyttää, millainen on se kasvuympäristö, mistä lajin nimi kertoo, mitä muita lajeja lähellä löytyy, ja esimerkiksi millaisia hyönteisiä kasvin läheisyydessä liikkuu? Esimerkiksi haapametsiköissä – haavikoissa – voi tavata haapaperhosia, haavansahajumeja, haavanpunikkitatteja, haavankääpää tai vaikkapa haavan rungoilla haavankeltajäkälää. Yhdessä havainnoimalla ja oivaltamalla voidaan luoda muistiyhteyksiä, jotka kantavat aikuisuuteen saakka.
Lasten kanssa luonnossa liikkuessa ja lajihavaintoja tehdessä oppivat myös lasten mukana liikkuvat aikuiset, olivat he sitten lapsen vanhempia, isovanhempia tai muita tuttuja. Tämä monisukupolvinen luonto-osaamisen ja -yhteyden kehittyminen voi toimia yhtenä avaintekijänä elinympäristöjemme kannalta kestävämpiin elintapoihin siirtymisessä; tuttu ympäristö innostaa pitämään huolta tämän ympäristön lajien elinmahdollisuuksista ja monimuotoisuudesta.
Lajientunnistussovellusten avulla voidaan herätellä lasten kiinnostusta luonnon tarkkailuun ja luonnossa oleskeluun. Kiinnostuksen herättyä lähiluonnosta alkaa löytymään mielenkiintoista ihmeteltävää ja tutkittavaa vuoden ympäri. Kuvat Mikko Jäppinen.
Tällaista huolenpitoa voi olla esimerkiksi pihaistutusten perustaminen, vieraslaji- tai ennallistamistalkoisiin osallistuminen, omien elintapojen kestävämmäksi muokkaaminen tai kunnan luontoon liittyviin päätöksiin vaikuttamaan pyrkiminen. Parhaimmillaan luonnossa vietetyn ajan ja luonnon tuntemuksen lisääntyminen voi innostaa kaikkiin edellämainittuihin. Se mahdollistaa myös luontopositiivisen viestinnän omassa elinpiirissä – omista ja lapsien tekemistä havainnoista ja oivalluksista on kiva kertoa myös naapureille ja sukulaisille – ja joskus innostus voi tarttua…
Sovelluksia käytettäessä luonnossa oleskelu ja liikkuminen lisääntyy kuin huomaamatta. Tässä lasten kyky oivaltaa ja havainnoida ympäristöä on hyvä ohjaaja – uutta ihmeteltävää löytyy jatkuvasti. Kuvat Juho Jäppinen.
Lajien havainnointi voi toimia perheille myös syynä lähteä laajemmin liikkumaan erilaisissa lähialueen luontoympäristöissä. Kun kotiympäristön lajit on tunnistettu ja opittu, voi lajien havainnointi toimia syynä lähteä liikkumaan perheen voimin myös hieman etäämmällä oleviin luontoympäristöihin. Erilaisista luontotyypeistä löytyy erilainen lajisto; soiden lajisto poikkeaa kallioisten ympäristöjen lajistosta ja lehtometsien lajisto kuusivaltaisten metsien lajistosta. Lajien havainnointi voi innostaa siis myös kotiseudun erilaisten luontoympäristöjen havainnointiin ja lisääntyneeseen kotiseuturetkeilyyn.
Viisi vinkkiä lajitunnistussovellusten käyttöön perheissä
Puhelinajasta voi tehdä passiivisen sisälläoloajan sijaan aktiivista ulkonaoloaikaa. Perheenä liikuttaessa laitteiden käyttöön tulee myös sosiaalisempi puoli laitteita yhdessä käytettäessä – laiteaika ei eristä, vaan yhdistää.
Puhelimen kanssa ulkona oleminen tulee olla vain yksi osa perheiden ulkoiluaikaa. Suurin osa ulkoiluajasta ilman laitteita; Asettakaa selkeät rajat, milloin ja missä laitteita käytetään ja kuka niitä käyttää. Laitteet voivat kuitenkin antaa virikkeitä ulkona ololle ja innostaa luonnon tarkkailulle sekä siellä liikkumiselle.
Pienempien lasten kanssa puhelinta ja sovelluksia tulee käyttää aikuinen, jolloin lapsen tehtävänä on etsiä ja havainnoida uusia lajeja ja kiinnostuksen kohteita, sekä oppia havainnoimaan aktiivisesti luontoympäristöä. Kouluikäiset voivat ajoittain myös itse havaintoja tehdessä käyttää lajisovelluksia aikuisten seurassa.
Aikuiset voivat toimia myös tiedon lähteinä, eli he voivat itse käydä opettelemassa lähiluonnon lajeja sovellusten avulla, ja sitten siirtää tietoa lapsille ulkoretkien aikana. Osaatko sinä nimetä lähimetsässä eniten esiintyvät kasvilajit? Entä linnut, tai perhoset? Osaatko kertoa näistä jotain lapsille?
Mukaan havaintoretkille voi ottaa myös esimerkiksi suurennuslasin ja kiikarit, jolla havaintoihin voi perehtyä tarkemmin. Lajien piirtäminen värikynillä on myös loistava tapa lisätä muistijälkiä, eli piirustusvälineet mukaan myös. Pienten kanssa voi kasveja myöhemmin tehdä myös esimerkiksi muovailuvahasta.
Kuinka liikkeelle havaintojen maailmassa?
Ladatkaa puhelimelle Seek by iNaturalist -sovellus. Se on helppokäyttöinen, eikä kerää tietoa sovelluksen käyttäjistä. Sovelluksessa on myös pelillisiä ominaisuuksia, kuten palkintoja lajimäärien kertyessä. Seekin voi halutessaan yhdistää iNaturalist-sovellukseen ja -tiliin, jolloin voi osallistua perheen voimin yhdessä myös kansalaistieteen tekemiseen. Yhdistettynä Seekillä tehdyt havainnot voi lähettää napin painalluksella iNaturalistiin, jolloin ne päätyvät Lajitietokeskuksen havaintohin ja kansalaistieteen käyttöön. Jos innokkaita havainnoitsijoita löytyy enemmänkin esimerkiksi naapurustosta, voi iNaturalistiin luoda myös oman projektin, johon kerääntyy vain mukana projektissa olevien havainnot. Näin voi luoda mielenkiintoisen katsauksen esimerkiksi asuinalueen lajistosta pidemmältäkin ajalta.
Perheen kesken voi asettaa myös yhteisiä tavoitteita sekä sopia erilaisista tehtävistä. Alla muutama idea kokeiltavaksi:
Voitte ottaa tavoitteeksi oppia nimeämään ulkonäöltä kymmenen uutta lajia kodin lähiluonnosta. Sovelluksella tehdyn tunnistuksen jälkeen lajien muistamisesta voi tehdä päivittäisen muistitehtävän, eli lajien nimiä ja ominaispiirteitä voi kerrata yhdessä ulkona liikkuessa. Ensimmäiset kymmenen lajia oppii varsin nopeasti, mutta opittavaa löytyy läheltä lisää…
Voitte etsiä ja havainnoida tiettyjä värejä tai muotoja sisältäviä kasveja, ja syksyllä vaikkapa eri sienilajeja.
Lapsien havaitsemista ja yhdessä tunnistetuista kasveista voi ottaa valokuvat ja tulostaa kuvakansion, jolloin kuvia voi katsella, ja kasvien nimiä, ja kasvupaikkoja muistella myös talvella.
Voitte tehdä myös kodin lähialueesta ‘aarrekartan’, johon voi merkitä lapsen mielestä mielenkiintoisten lajien esiintymispaikat. Näin seurannasta voi tehdä useampivuotisen harrastuksen.
Luontoinnostuksen syttyessä voitte tehdä retkiä myös lähikirjastoon, josta voi lainata lajitunnistusoppaita tai muuta luontoaiheista kirjallisuutta. Näin luonto(t)aikaa saadaan siirrettyä myös sisätiloihin. Esimerkiksi Keski-Suomessa on kirjastoille tehty Luontoreppu-vinkkilista luontoaiheisista kirjoista.
Hiljalleen lisääntyvä lajituntemus tekee lähiluonnosta kotoisamman ympäristön koko perheelle. Tutuksi käyvä ympäristö laajentaa hiljalleen lapsien elonpiiriä ja ennen kaikkea luo polkuja hyvinvointia ja terveyttä mahdollistavien luontoympäristöjen runsaampaan käyttöön.
Juho Jäppinen Luontoviestijä, Meijän polku, lähiLUMO-hanke
Mappa.fi -palvelusta löytyy ohjeistukset myös kouluissa tapahtuvaan iNaturalist-havaintojen tekemiseen. Kouluilla onkin elo-syyskuussa mainiota aikaa suunnistaa kohden lähiluontoa luontohavaintoja tekemään.
Missä on keskisuomalaiset lajihavainnot tehty? Taajamissa, kansallispuistoissa ja kaupungeissa. Niissä on keskisuomalaiset lajihavainnot tehty. Tähän saakka siis.
Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaasteessa seurataan kesän 2026 ajan lajientunnistusta alueella iNaturalistin kartan avulla. Samalla tavoitteena on paitsi seurata, myös ennen kaikkea innostaa keskisuomalaisia ja alueella kesällä liikkuvia tutustumaan alueen luontoon ja tekemään havaintoja sekä kansalaistiedettä.
Alla olevasta kartasta hiukan osviittaa siitä, missä päin Keski-Suomea on alkukesän aikana oltu aktiivisimpia lajien havainnoitsijoita. Samalla kartta antaa osviittaa siitä, missä päin Keski-Suomea voisi ihmisiä innostaa omaan lähiluontoon liikkumaan ja lajihavaintoja tekemään. Tilaa kansalaistieteen tekemiselle on runsaasti, ja luonto ei havainnoimalla lopu kesken!
Kuvakaappaus iNaturalistin kartasta. Kartassa kuvattuna Keski-Suomessa tehdyt havainnot toukokuun alusta heinäkuun 17. päivään mennessä. Itse haaste jatkuu syyskuun loppuun saakka, ja lajihavaintojen ja havaintopaikkojen toivotaan moninkertaistuvan siihen mennessä.
Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste on Meijän polun ja lähiLUMO-hankkeen yhteistyössä Keski-Suomen liiton kanssa liikkeelle laittama haaste, jonka tarkoituksena on lisätä alueen asukkaiden luonnossa liikkumista sekä luontotuntemusta. Haaste on osa Luontovuotta 2026, joka on myös Keski-Suomesta liikkeelle laitettu kansallinen teemavuosi.
