Luontopositiivinen Keski-Suomi

Luonto hyvinvoinnin välineenä – vai hyvinvoinnin ehtona?

Luontohyvinvoinnin politiikka, perustarpeet ja luonnon representaatio

Luontohyvinvoinnista on tulossa Suomessa nopeasti vakiintunut osa sosiaali‑ ja terveyspalveluja, kasvatusta ja ympäristöpolitiikkaa. Luonnon hyvinvointivaikutuksiin vedotaan hankkeissa, ohjelmissa ja strategioissa, joissa luonto näyttäytyy ratkaisuna muun muassa stressiin, mielenterveysongelmiin ja elämänhallinnan haasteisiin. Kehitys on monella tapaa myönteinen, mutta samalla se kätkee sisäänsä vakavan kysymyksen: millaisena luonto näissä malleissa esitetään, ja mitä tästä seuraa?

Ihmisellä on kuitenkin velvollisuus edistää luonnon elinvoimaa myös sellaisten lajien ja ekosysteemien osalta, joilla ei ole suoraa hyötyä ihmiselle.

Terapeuttinen luonto on kesytetty luonto

”Luontoa käytetään helpottamaan, vahvistamaan tai nopeuttamaan intervention terapeuttisia, kuntouttavia tai ohjauksellisia tavoitteita” (Soini ym. 2021). Luontohyvinvointiin kehitetyissä toimintamalleissa (interventio) luonto esitetään tyypillisesti:

rauhoittavana ja tasapainoisena
ihmisen tarpeisiin mukautuvana
lähtökohtaisesti hyvää tuottavana
helposti lähestyttävänä

Luontohyvinvoinnin toimintamalleissa luonto esitetään usein terapeuttisena tilana, jonka tehtävä on palauttaa ihminen toimintakykyiseksi. Tämä tapa, jolla luonto esitetään (representaatio) ei ole väärä, mutta se on äärimmäisen valikoiva. Lorimer (2015) huomauttaa, että tällaiset esitykset tuottavat helposti mielikuvan hyvinvoivasta luonnosta samalla kun todellinen, monilajinen ja haavoittuva luonto jää näkymättömäksi. Tämä tuottaa representaation, jota kutsutaan kesytetyksi luonnoksi: luonto on aina valmiina palvelemaan, luonto ei vaadi mitään, eikä aseta meille rajoja. Luonto muuttuu hyvinvointimaisemaksi, taustaksi, jossa luonnolla on vain kulissirooli. Se suodattaa pois luonnon monimuotoisuuden, arvaamattomuuden ja moraalisen vaativuuden, sekä myös ihmisen roolin luontoympäristöjen hyvinvoinnin vaarantamisessa.

Val Plumwood (2002) kutsuu tätä välineelliseksi (instrumentaaliseksi) luontosuhteeksi, jossa luonto yksinkertaistetaan (redusoidaan) välineeksi ihmisen projektissa. Vaikka puhe on pehmeää ja myötätuntoista, taustalla vaikuttaa sama peruslogiikka kuin taloudellisessa luonnon hyödyntämisessä: luonto saa merkityksensä siitä, mitä se tekee ihmiselle. Kuten Cronon (1996) klassisesti osoittaa, tällaiset esitykset eivät ole viattomia, sillä näin määritellään, millainen luonto koetaan arvokkaana.

Tällainen tapa esittää luontoa (representaatio) on ongelmallinen kahdesta syystä. Se häivyttää luonnon itseisarvon ja muiden eliöiden merkityksen, sekä ohjaa luontosuhdetta suuntaan, jossa luontoa opitaan käyttämään, ei havainnoimaan ja ymmärtämään. Ihmisellä on kuitenkin velvollisuus edistää luonnon elinvoimaa myös sellaisten lajien ja ekosysteemien osalta, joilla ei ole suoraa hyötyä ihmiselle (Callicott, 1981).

Hyvinvointipalvelu tekee luonnosta tietynlaisen

Kun luontoa käytetään ihmisen hyvinvoinnin työkaluna, samalla hyvinvointitoimijat kertovat asiakkailleen tarinaa siitä, millainen luonto heidän mielestään on. Interventiopohjaiset luontohyvinvointimallit eivät ole vain käytännön menetelmiä, ne luovat myös representaatioita luonnosta. Ympäristömaantieteen ja ympäristöhumanistisen tutkimuksen keskeinen havainto on, että luonto ei ole politiikassa ja tieteessä koskaan ”vain luonto”, vaan aina kielellisesti, käsitteellisesti ja institutionaalisesti tuotettu kokonaisuus (Castree, 2005; Braun, 2002).

Luonto ei ole vain jotain, mitä käytämme – se on se maailma, jossa elämme.

Psykologinen perustarveteoria paljastaa representaation ongelman

Baxterin ja Pelletier’n (2018) meta‑analyysi luontosuhteesta psykologisena perustarpeena asettaa interventiopohjaisen luontohyvinvoinnin esitystavan perustavanlaatuiseen ristiriitaan. Jos luontosuhde on tarve ehtona (need as requirement), sitä ei voi ymmärtää vain yksilön hyvinvointia tuottavana resurssina. Luontosuhde olisi näin oma perustarve.

Ryanin ja Decin (2000) perustarveteorian mukaan ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta: omaehtoisuus, kyvykkyys, yhteenkuuluvuus. Näiden tarpeiden tyydyttäminen tukee hyvinvointia, motivaatiota ja psyykkistä kasvua. Kun luonto ja luontosuhde esitetään interventioissa välineenä ja toiminnan tavoitteena, luonnon rooli perustarpeena katoaa. Luonnossa ihminen ei saa tehdä mitä vaan, täten ”luonto vastustaa” ihmisen omaehtoisuutta ja kyvykkyyksiä. Aidosti moraalisesti vaativa yhteenkuuluvuus käsittää ihmisen omien tekojen vaikutusten ymmärtämisen, velvollisuuden ja huolenpidon. Kaikkia ihmisen psykologisia tarpeita ei ole oikeutettua tyydyttää rajattomasti.

Ihmisten luontosuhdetta pitää rakentaa ja luonnossa liikkumista lisätä hyvinvoinnin kohentamiseksi. Ihmisten kokeman luontovajeen tulkinta psykologisten perustarpeiden puutteena yksilöllistää ja psykologisoi ekologisen kriisin, jolloin luonto kehystyy hyvinvoinnin välineeksi. Luontovaje näyttäytyy yksilön haasteena sen sijaan, että se tunnistettaisiin yhteiskunnallisena ja ekologisena kriisinä.

Tässä mielessä luontohyvinvoinnin representaatiot eivät ole vain tietoteoreettinen (epistemologinen) ongelma, vaan paljon laajempi, sillä ne siirtävät huomion pois luontokadosta, elinympäristöjen häviämisestä ja planetaarisista rajoista (IPBES, 2022).

Luontohyvinvoinnin representaatiot eivät ole vain tietoteoreettinen ongelma, vaan paljon laajempi, sillä ne siirtävät huomion pois luontokadosta, elinympäristöjen häviämisestä ja planetaarisista rajoista.

Pohdinta

Viimeaikaisissa kaupunkisuunnittelun ja mielenterveystutkimuksen keskusteluissa luontoympäristöjä on yhä useammin käsitteellistetty ihmisen mielenterveyden edistämisen välineinä. Luontopohjaiset ratkaisut (Nature Based Solutions) esitetään terapeuttisina interventioina, joiden arvo perustellaan ensisijaisesti mitattavilla hyvinvointivaikutuksilla. Luontoterapiakeskusteluissa ihmisen ja luonnon välinen suhde yksinkertaistetaan palauttamalla luonto instrumentaaliseksi resurssiksi ihmisen hyvinvoinnille. Luonto ei tällöin näyttäydy elettynä maailmana, monimerkityksellisenä elinympäristönä tai itseisarvoisena kokonaisuutena, vaan funktionaalisena keinona ulkoisten hyvinvointitavoitteiden saavuttamiseksi. Fenomenologinen luontosuhdekritiikki kuitenkin osoittaa, että ihmisen kokemus ei synny yksittäisten ympäristöärsykkeiden vaikutuksesta, vaan ihmisen ja ympäristön kokonaisvaltaisesta suhteesta, olemassaolosta maailmassa (Ingold, 2000).

Kestävä luontosuhde mielenterveyden kontekstissa edellyttää käsitteellistä pidättyväisyyttä – luonnon arvoa ei tule oikeuttaa vain ihmisen hyödyllä. Luonto ei ole hoitomuoto, vaan yhteisen maailmamme perusta. Luonto ei ole vain jotain, mitä käytämme – se on se maailma, jossa elämme.

Janne Laitinen
Biologi, Meijän polku, lähiLUMO-hanke, Jamk
Kuvat Juho Jäppinen

Lähteet

Baxter, D. E., & Pelletier, L. G. (2018). Is nature relatedness a basic human psychological need? A critical examination of the extant literature. Canadian Psychology, 60(1), 21–34. https://doi.org/10.1037/cap0000145
Braun, B. (2002). The intemperate rainforest: Nature, culture, and power on Canada’s west coast. University of Minnesota Press. ISBN: 9780816634002.
Callicott, J. B. (1981). The Ethics of Respect for Nature. Environmental Ethics, 3(3), 197–218.
Castree, N. (2005). Nature. Routledge. ISBN: 9780415339056
Cronon, W. (1996). The trouble with wilderness: Or, getting back to the wrong nature. Environmental History, 1(1), 7–28. https://doi.org/10.2307/3985059
Ingold, T. (2000). The perception of the environment: Essays on livelihood, dwelling and skill. Routledge.
IPBES. (2022). The methodological assessment report on the diverse values and valuation of nature. IPBES Secretariat. https://files.ipbes.net/ipbes-web-prod-public-files/2022-12/Values_CBD%20COP%2015_Science%20Day_6%20December.pdf
Lorimer, J. (2015). Wildlife in the Anthropocene: Conservation after nature. University of Minnesota Press. ISBN: 9780816681082
Plumwood, V. (2002). Environmental culture: The ecological crisis of reason. Routledge. ISBN: 9780415178785
Ryan, R.M. & Deci, E.L. (2000). Self-determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well-being. American Psychologist, 55(1), 68-78. doi:10.1037//0003-066x.55.1.68
Renhe, L. de S. & Olszewska‑Guizzo, A. (2026). The labelling–evidence mismatch in mental health promoting Nature‑Based Solutions: A global review of case studies. Journal of Urban Design and Mental Health, Vol. 10(1). https://doi.org/10.5281/zenodo.19343605
Soini, K., Ilmarinen, K., Yli-Viikari, A. & Kirveennummi, A. (2011). Green care sosiaalisena innovaationa suomalaisessa palvelujärjestelmässä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yhteiskuntapolitiikka-YP 76: 3, s. 320-331https://www.julkari.fi/server/api/core/bitstreams/2d58d476-5ff0-4958-9427-f91f3bb68d39/content

Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste

Luontovuoden 2026 kunniaksi lähiLUMO-hanke ja Meijän polku yhteistyössä Keski-Suomen liiton kanssa haastavat kaikki keskisuomalaiset havainnoimaan omaa lähiluontoaan. Kysymmekin näin kesän kynnyksellä, että missä Keski-Suomen kunnassa kertyy eniten lajihavaintoja syyskuun 2026 loppuun mennessä?

Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa

“Outoin uusien kasvien etsintä-matkat ahoilla, nurmilla, kedoilla, laaksoissa, mäillä, vuorilla ja tuntureilla, soissa, rämeissä ja korpiloissa saattaa myös ruumiille kyllä terveellistä liikuntaa (…) Eikä se aika, mikä semmoisiin matkustuksiin kuluu, tule juuri mihinkään lukuun, sillä istua ihminen ei muutenkaan aina jaksa (…).”

Elias Lönnrot (1802–1884) laittoi sanoiksi vuonna 1860 ajatuksen, joka kantaa tähän päivään saakka – lähiluonnossa liikkuminen ja luonnon havainnointi ovat parasta lääkettä sekä mielelle, että keholle. Ja näiden tärkeys on kasvanut merkittävästi Lönnrotin päivistä elämäntapojemme ja elinympäristöjemme muutosten myötä.

Ensimmäisen suomalaisen kasvioppaan, Flora Fennican, alkusanoissa Lönnrot ohjaakin suomalaisia ulos lähiluontoon liikkumaan ja monimuotoisesta luonnostamme innostumaan ja sen lajistoa havainnoimaan ja opettelemaan. Nyt, 165 vuotta myöhemmin, innostamme kansallisen luontovuoden nimissä kaikkia keskisuomalaisia lähiluontoon kasveja tunnistamaan ja kansalaistiedettä tekemään. Samalla pääsemme keräämään hyvinvointimme kannalta merkityksellistä luontoaikaa ja fyysistä aktiivisuutta.

Lönnrotilla oli myös vahvat juuret Keski-Suomessa. Hän toimi muun muassa kotiopettajana Keuruulla 1820-luvulla.

Keskisuomalaiset kansalaistieteen tekijöiksi!

Lajintunnistussovellukset Seek by iNaturalist ja iNaturalist Suomi mahdollistavat kaikille osallistumisen kansalaistieteen tekoon. Sovellukset mahdollistavat lajien tunnistuksen vaikka tietämys kasveista, linnuista tai hyönteisistä ei olisikaan Lönnrotin tasolla, sillä enää kaikkia lajeja ei tarvitse ulkomuistista osata. Sovelluksia käyttäessä kasvit alkavat kuitenkin hiljalleen jäädä myös mieleen, ja oma lähiluonto muuttuu tutummaksi, sekä myös kiinnostavammaksi – alamme kiinnittämään huomiota luontoympäristöihimme aivan uudella tavalla.

Lönnrot keräsi aikoinaan 900 kasvilajia retkillään. Kuinka moneen sinä pääset kesän 2026 aikana?

Lajihavainnot keskittyvät yleensä alueille, jossa ihmiset liikkuvat, eli esimerkiksi asuinalueiden läheisyyteen. Toukokuussa 2026 tulleita havaintoja on suurimmassa osaa Keski-Suomea vielä vain yksittäisiä. Vasemmanpuoleisessa kuvassa Jyväskylä lähialueineen, ja oikeanpuoleisessa Viitasaaren aluetta 25.5. otetusssa kuvakaappauksessa. *Kartta löytyy iNaturalistin sivulta.*

Miten osallistun keskisuomalaisen luonnon havainnointiin?

Monimuotoisen lähiluonnon havainnointi onnistuu helpoimmillaan moniaistisesti, eli katselemalla, kuuntelemalla, ihmettelemällä ja oivaltelemalla. Tässä haasteessa otamme kuitenkin askeleen lähemmäksi kansalaistiedettä, ja lähdemme kasvattamaan luonto-osaamistamme puhelinsovellusten avulla. Voit ladata puhelimellesi Seek by iNaturalist sekä iNaturalist Suomi -sovellukset. Ladattuasi sovellukset sovelluskaupasta, ja luotuasi iNaturalist -tilin, tehtäväsi on lähteä nauttimaan luonnosta oleskelusta ja liikkumisesta.

Seek by iNaturalist Google Play

Seek by iNaturalist App Store

iNaturalist Google Play

iNaturalist App Store

Keskisuomalaiset kunnat mukaan!

Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -haaste tarjoaa keskisuomalaisille kunnille mahdollisuuden innostaa asukkaita ja mikseipä vaikkapa kesämökkiläisiä alueen monimuotoista luontoa tutkimaan ja kartoittamaan. Ja samalla hyötymään luonnossa liikkumisen hyvinvointi- ja terveyshyödyistä! Luonnossa oleskelun ja liikkumisen runsas lisääminen voisi mahdollistaa kunnille myös mittavia säästöjä terveyden lisääntymisen kautta.

Haasteen nimissä kysytäänkin, että missä keskisuomalaisessa kunnassa tehdään eniten luontohavaintoja kesän 2026 aikana?

Toukokuussa 2026 Keski-Suomessa oli tehty 2 576 havaintoa 174 havainnoijan voimin. Haasteen tavoitteena on lisätä Keski-Suomessa sekä kansalaistieteen tekijöiden (havainnoitsijoiden) että havaintojen määrää merkittävästi kesän 2026 aikana.

TIETOLAATIKKO
Seek ja iNaturalist ovat kaksi samaa taustatietokantaa hyödyntävää sovellusta. Yhteistyö toimii siten, että Seek toimii hauskana ja helppona tunnistustyökaluna, jonka voit yhdistää iNaturalist-tiliisi. Kun lähetät Seek-havainnon iNaturalistiin, teet arvokasta kansalaistiedettä.
Yhteistyön logiikka ja hyödyt avautuvat seuraavasti:
1. Tunnistaminen Seek-sovelluksella.
• Avaa sovelluksen kamera ja osoita sillä esimerkiksi kasvia tai hyönteistä. Seekin tekoäly lukee ympäristöä ja kertoo heti reaaliajassa, mikä laji on kyseessä.
• Seek ei kerää tai tallenna henkilötietojasi, joten se on turvallinen myös perheen pienimmille.
2. Havainnon lähettäminen iNaturalist-tilille.
• Voit kirjautua Seek-sovellukseen omilla iNaturalist-tunnuksillasi.
• Kun olet tunnistanut lajin Seekillä, voit yhdellä napin painalluksella lähettää havainnon valokuvineen ja paikkatietoineen iNaturalistiin.
3. Miksi tämä on kansalaistiedettä?
• iNaturalistiin tallennetut havainnot eivät jää vain sinun omaan profiiliisi, vaan ne siirtyvät avoimiin luonnontietokantoihin. Suomessa nämä tiedot menevät Suomen Lajitietokeskukseen (Laji.fi).
• Tutkijat ja viranomaiset käyttävät kerättyä tietoa esimerkiksi lajien levinneisyyden seurantaan, ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkimiseen ja vieraslajien torjuntaan.

Haaste on toteutettu yhdessä lähiLUMO-hankkeen ja Meijän polku -asiantuntijaverkoston kanssa. Haaste on osa Luontovuotta 2026, jonka tarkoituksena on saada kaikki suomalaiset nauttimaan luonnon virkistyskäytön monista mahdollisuuksista sekä nostaa esille luonnon hyvinvointi- ja terveyshyötyjä kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Haasteen ovat suunnitelleet Juho Jäppinen ja Anniina Tölli.

Keski-Suomen liitto haastaa maakunnat Luontovuoden viettoon!

Keski-Suomen liitto on laittanut liikkeelle luontohyvinvointia lisäävän haasteen, ja haastaa kaikki Suomen maakunnat mukaan Luontovuoden 2026 viettoon näyttämään, miten lähiluonto on osa hyvää arkea eri puolilla Suomea!

Haasteessa Keski-Suomen liitto innostaa tekemään lähiluonnosta näkyvämmän osan arkea, työpäiviä ja alueiden elinvoimaa, sillä lähiluonto tarjoaa tilaa palautumiselle, uusille ajatuksille, liikkeelle ja kohtaamisille.

Myös luonotyöpäivien teemat nousevat haasteessa esille näin Luontotyöpäiväviikon kunniaksi. Keski-Suomen liiton viestintäpäällikkö Jenni Isopahkala muituttaakin haasteessa, että yllättävän monen asian voi tehdä toisin kuin mihin olemme tottuneet. Palaveri voi onnistua kävellen, ideointi voi lähteä liikkeelle puistonpenkiltä ja tauko voi löytyä lähimetsästä.

Kuulkaa Keski-Suomen kutsu ja lähtekää mukaan nostamaan lähiluontoa ja sen monia mahdollisuuksia alueenne valtiksi.

Luonnon puolella – nyt ja tulevaisuudessa

Luonto on kaiken elämän edellytys. Se tarjoaa meille ihmisille ja muunlajisille ravintoa, turvaa ja hyvinvointia. Luontopositiivinen tulevaisuus ei kuitenkaan toteudu itsestään. Kirkas ja myönteinen visio huomisesta motivoi meitä toimimaan luontoa kunnioittaen.

Millaista on hyvä keskiluokkainen elämä vuonna 2040? Entä miten sinne päästään? Olin maaliskuussa järjestämässä Jyväskylässä työpajaa, jossa suuntasimme uteliaina katseet tulevaisuuteen. Illan aikana visioimme toiveikkaita tulevaisuuskuvia, joissa luonto on monella tapaa läsnä – nykyistä vahvempana ja elinvoimaisempana.

Hypätään siis pienelle aikamatkalle reilun 10 vuoden päähän!

Aurinko helottaa lempeästi sinivalkoiselta taivaalta ja lämmittää poskipäitä. Kevät on jälleen puhkeamassa loistoonsa. Ilma on raikasta hengittää – niin puhdasta, että sitä tekisi mieli purkittaa. Kirkkaat vedet tarjoavat terveen elinympäristön lukuisille eliöille. Liikenteen melu on kaikonnut. Tilalla sirkuttavat linnut ja humisevat puiden latvat.

Luonto on lähellä. Luonto voi hyvin.

Kaupungin keskusta ei ole pelkkää yksitoikkoista betonimaisemaa, vaan luonto on olennainen osa kaupunkikuvaa. Viherseinät koristavat katuja, ja kattoviljelmät lisäävät koko ajan suosiotaan. Monimuotoisuutta arvostetaan aidosti: lajien kirjo kasvaa kohisten niin kaupunkimiljöössä kuin luonnontilaisissa ympäristöissä.

*Vuonna 2040 kaupunkien merkitys muodostuu niiden mahdollistamien monilajisten elinympäristöjen kautta.*

Koska luonto ei voi puolustaa itseään, se on ihmisen tehtävä. Olemme ottaneet huiman harppauksen kohti luontopositiivista yhteiskuntaa. Luontorikkomuksille ja luonnon tuhoamiselle on määrätty kunnon hintalappu. Yli 30 prosenttia luonnosta on suojeltu ja yli puolet luontoympäristöistä on ennallistettu. Monimuotoinen luonto on kaikkien etu.

Luonto elpyy vauhdilla, kun muunlajisia kunnioitetaan ihmisen kanssa tasaveroisina elollisina. Lajituntemus on huipussaan. Luontokato on jäänyt menneisyyteen, koska luontoa ei enää haluta kontrolloida ja riistää surutta.

Ihminen on vihdoin tunnistanut ja tunnustanut olevansa osa luontoa. Emme puhu luontosuhteesta vaan luontoykseydestä. Luonnosta on tullut meille todellinen hyvinvoinnin lähde ja jopa välttämättömyys – niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Luonto yhdistää ihmiset toisiinsa kuin sienirihmasto, joka kurottelee maan pinnan alla kohti kaikkea elävää. Olemme läsnä itsellemme ja toisillemme. Luonnon läsnäoleva voima on opettanut meitä kohtaamaan toisemme inhimillisinä ja tuntevina olentoina. Avoin ja empaattinen keskustelukulttuuri on häivyttänyt polarisaation.

Olemme oivaltaneet, että jokaisen valinnoilla on merkitystä kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Yksilöt ovat ymmärtäneet oman roolinsa kestävyysmurroksessa, ja positiivinen muutos vyöryy nyt voimalla eteenpäin lumipalloefektin lailla. Harkitsemme tietoisesti, miten elämme. Vaikutamme ja äänestämme aktiivisesti.

Luonto tarjoaa meille puhdasta ja aitoa ravintoa, kun varmistamme sen elinvoiman. Tiedämme, mistä ruoka tulee ja mitä sen kasvattaminen vaatii. Kasvipainotteinen ruokavalio on peitonnut lihaisan ruokakulttuurin, koska kasvipohjaista ruoantuotantoa tuetaan ja arvostetaan. Teholihatuotanto on lopetettu, mutta lähituotanto menestyy.

*Vuonna 2040 luonnossa liikkuminen on lisääntynyt merkittävästi suojelualueiden ja laadukkaiden luontoreitistöjen lisääntyessä kaupunkien läheisyydessä.*

Elämä planetaarisissa rajoissa on lisännyt valtavasti ihmisten elämänmyönteisyyttä ja tyytyväisyyttä. Koemme vahvaa merkityksellisyyttä – etenkin luonnon helmassa. Hidastaminen ja kohtuullistaminen on arkipäivää. Hermosto ei laukkaa enää turhan päiten ylikierroksilla. Arki tuntuu maadoittavalta, rauhalliselta ja turvalliselta.

Luonnon äärellä meillä ihmisillä on aikaa pysähtyä, olla ja ajatella. Luotamme tulevaan, jossa luonnon monimuotoisuus saa kukoistaa. Luonto pitää meistä huolen jatkossakin, kunhan me pidämme huolen siitä.

Millaiselta sinun luonnonläheinen elämäsi näyttää ja tuntuu vuonna 2040? Piipahda vaikka Luontovuoden kunniaksi mielikuvamatkalla tulevaisuudessa ja nappaa sieltä mukaasi sinua inspiroivia eväitä osaksi arkeasi!

Nelli Leppänen,
Murrosmedian viestintäyrittäjä

Kiitos tulevaisuustyöpajasta Linkkarikapina, Keskiluokkakapina, Green Care -keskus Könkkölän Yhdessä kohti planetaarista kansalaisuutta -hanke sekä työpajan osallistujat. Teksti pohjautuu työpajan antiin.

Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa.

Meijän polku Good Place Map of Connection -alustalle suomalaisena esimerkkinä

Meijän polku on nostettu esimerkiksi suomalaisesta toimijasta Good Place Map of Connection -alustalle. Kartan ideana on nostaa esille tarinoita, paikkoja ja aloitteita, jotka yhdessä luovat kaupunkitilaa muille, lisäävät yhteenkuuluvuutta ja kokeilevat rohkeassti uusia mahdollisuuksia kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäämisessä. Kartan on laittanut liikkeelle Good Place -yhteisö, ja se löytyy www.thisisagoodplace.com -sivustolta.

Meijän polku esitellään keskisuomalaisena toimijana, jonka päämääränä on johdattaa suomalaisia lisäämään luonnossa oleskelua ja liikkumista, sekä nostaa lähiluonnon merkitystä hyvinvointimme lähteenä.

Kansallinen kaupunkipuisto Keski-Suomeen!

Saarijärven Paavot tekivät vastikään esityksen, että Saarijärvelle perustettaisiin kansallinen kaupunkipuisto. Suomessa on kansallisia kaupunkipuistoja yksitoista, joista Keski-Suomea lähinnä sijaitsevat ovat Heinolassa ja Kuopiossa.

Saarijärven mahdollisen kansallisen kaupunkipuiston sijainti merkitty kartalle muiden kaupunkipuistojen verkostoon. Saarijärven kaupunkipuisto täydentäisi näin keskisuomalaisin silmin mainiosti kaupunkipuistoverkostoa. Karttappohja: kansallisetkaupunkipuistot.fi.

Suomesta löytyy erilaisia arvokkaita ja suojeltuja ympäristöjä, aina erämaisten luonnonpuistojen hiljaisuudesta kaupunkipuistojen vilkkaisiin, kulttuuria huokuviin maisemiin. Näiden ohella löytyy vuosisataisen rinnakkaiselon kautta syntyneet perinnemaisemat, niityt, kedot ja hakamaat. Ne kaikki kertovat osaltaan tarinaa suomalaisesta luonnosta ja siitä, miten sitä on suojeltu, hyödynnetty ja arvostettu eri aikoina.

Monenkirjavia puistoja

Luonnonpuistot on perustettu ensisijaisesti luonnontilan säilyttämiseen ja tieteelliseen tutkimukseen, ja ne ovat Suomen tiukimmin suojeltuja luontoalueita. Lakiin perustuvien määräysten mukaan luonnonpuistot pidetään mahdollisimman koskemattomina ja liikkuminen vaatii usein kirjallisen luvan. Käytännössä luonnonpuistot ovat yleisöltä suljettuja. Näin varmistetaan, että tutkijat voivat seurata luonnon kehitystä ilman ihmisen aiheuttamia häiriöitä. Keski-Suomessa Salamajärven kansallispuistossa löytyy pieni luonnonpuisto.

Kansallispuistojen tehtävä on turvata maamme arvokkaimmat luonnonpiirteet ja tarjota mahdollisuus luonnon kokemiseen kestävästi. Kansallispuistot ovat monille suomalaisille tuttuja retkikohteita, viime vuonna 41 kansallispuistossa käyntikertoja oli 3,5 miljoonaa. Ne ovat silti luonnonsuojelualueita, joiden perustamisesta säädetään aina omalla lailla. Kansallispuistot ovat siis eräänlainen kompromissi luonnonsuojelun ja virkistyksen välillä, ne suojelevat ekosysteemejä, mutta tarjoavat samalla opastettuja reittejä, tulipaikkoja ja palveluita luonnossa liikkumiseen.

Perinnemaisemat ja perinnebiotoopit ovat luonnon ja kulttuurin yhteinen perintö. Ne ovat syntyneet ihmisen ja luonnon rinnakkaiselon tuloksena, perinteisen maa- ja metsätaloustoiminnan tuloksena. Niittyjä, ketoja, hakamaita ja metsälaitumia ylläpitävät laiduntavat eläimet ja niitto, ja siksi niiden monimuotoisuus on suoraan riippuvainen jatkuvasta hoidosta. Ilman niittoa ja laidunnusta ne kasvavat umpeen ja muuttuvat muiksi elinympäristöiksi. Perinnebiotoopit ovat Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä, ja suurin osa niistä on arvioitu jopa äärimmäisen uhanalaisiksi. Ne ovat myös lajistoltaan hyvin rikkaita, sillä monet uhanalaiset hyönteis- ja kasvilajit elävät juuri näissä ihmisen hoitamissa ympäristöissä.

Kansalliset kaupunkipuistot ovat uudenlainen tapa yhdistää luonto ja rakennettu ympäristö. Ne sijaitsevat kaupungeissa ja muodostavat laajoja kokonaisuuksia, jotka yhdistävät kaupunkiluontoa, viherympäristöjä ja kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennuskantaa. Kaupunkipuistojen tarkoitus on turvata kaupunkien kulttuuri- ja luonnonmaisemien säilyminen ja tukea kaupunkilaisten hyvinvointia. Toisin kuin luonnon- ja kansallispuistot, kaupunkipuistot eivät ole luonnonsuojelualueita, vaan osa maankäytön suunnittelua. Kaupunkipuistot ovat kaupungin sitoumus vaalia arvokkaita alueita osana kaupunkirakennetta.

Ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen mahdollistaminen

Kun tarkastelemme Suomen luonnonpuistoja, kansallispuistoja, kaupunkipuistoja ja perinnebiotooppeja yhdessä, niistä piirtyy kuva monikerroksisesta luontokokonaisuudesta. Yhdessä nämä puistot ja luontotyypit muodostavat Suomen luonnon ja kulttuurimaiseman kerroksellisen kokonaisuuden, jossa luonnontilainen, hoidettu ja kaupunkimainen ympäristö täydentävät toisiaan. Samalla ne tarjoavat ihmisille mahdollisuuksia luontokokemuksiin, sillä myös hoidetut kulttuuriympäristöt ja kaupunkipuistot vahvistavat viherympäristöjen saavutettavuutta.

Saarijärven Mannilan alueesta ideoidaan Suomen 12. kansallista kaupunkipuistoa. Kuva syksyltä 2024, jolloin alueella työpajailtiin Meijän metsien ja alueellisten terveysmetsien merkeissä. Kuva Juho Jäppinen.

Keski-Suomen alueelta kansallinen kaupunkipuisto vielä uupuu ja Saarijärvelle ideoitu puisto täydentäisi hienosti keskisuomalaisen luonnon moninaisia kokemispaikkoja ja luonnonalueiden arvostuksen kasvattamista. Puiston selvityksen käynnistäminen olisi myös upea keskisuomalainen luontoteko Luontovuodelle 2026, ja Saarijärveltä vastaus Vantaan kaupungin esittämään haasteeseen Suomen kunnille.

Janne Laitinen
Biologi, lähiLUMO-hanke

Lähteet
https://ym.fi/kansallis-ja-luonnonpuistot
https://www.metsa.fi/tiedotteet/kayntimaarat-2025-luontokohteilla-kokonaiskayntimaarat-kasvoivat-kansallispuistojen-kayntimaarissa-hieman-laskua/
https://ym.fi/kansallis-ja-luonnonpuistot
https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/luonnon-monimuotoisuus/luontotyyppien-monimuotoisuus/luontotyyppien-uhanalaisuus/perinnebiotoopit
https://ym.fi/kansalliset-kaupunkipuistot

Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa.

Keskisuomalaisista mahdollisuuksista luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja ihmisten luonnossa liikkumismahdollisuuksien parantamamiseksi on kirjoitettu aiemmin Meijän polulla muun muassa mahdollisen uuden kansallispuiston merkeissä. Myös alueellisen luonnonsuojelun merkitys sekä luontosanaston köyhtyminen ovat olleet agendalla. Nämä kaikki ovat osa matkaamme kohden luontopositiivista Keski-Suomea.

Keski-Suomeen uusi kansallispuisto!

Pahoittelut hieman harhaanjohtavasta otsikosta. Uudesta kansallispuistosta ei olle vielä päätetty, vaan idea on vasta nostettu esille uudessa Kansallispuistoverkoston kehittäminen -selvityksessä, mutta se sopii mitä parhaiten luontopositiivisen Keski-Suomen tulevaisuuteen! Mistä on siis kyse?

Luonnonmetsä-työryhmä julkaisi juuri uuden selvityksen, jossa esitetään Suomeen perustettavaksi 12 uutta kansallispuistoa, sekä myös jo olemassa olevien kansallispuistoalueiden merkittäviä laajentamisia. Tavoitteena on lisätä suojeltujen luontoalueiden määrää ja kokoa sekä parantaa Suomen luonnonsuojelualueiden kytkeytyneisyyttä.

Melontareitistöjen ja -matkailun kehittäminen olisi yksi Mänttä-Keurusselän kansallispuiston upeista luonnossa liikkumisen lisäämisen mahdollisuuksista. Kuva Keuruun sydänreitiltä kesältä 2024.

Yksi esitetyistä uusista kansallispuistoista olisi Mänttä-Keurusselän kansallispuisto, joka painottuisi omanalaatuisensa järvi- ja saaristoluonnon suojelemiseen ja esimerkiksi melontaretkeilyn kehittämiseen. Ehdotetun kansallispuiston koko olisi noin 4 500 hehtaaria ja se sijoittuisi Keski-Suomessa Keuruun ja Jämsän alueelle. Pirkanmaalta kansallispuiston aluita olisi Mänttä-Vilppulassa ja Ruovedellä.

*Laajojen saarien täplittämien vesistöalueiden muuttaminen kansallispuistoiksi mahdollistaisi myös vesilintujen elinolosuhteiden paranemisen.*

Myös nykyiset kansallispuistomme laajenisivat

Keski-Suomen osalta ehdotuksessa on myös kolmen maakunnassa sijaitsevan kansallispuiston laajentaminen. Merkittäviä laajennuksia ehdotetaan Leivonmäen kansallispuistoon, Pyhä-Häkin kansallispuistoon sekä Salamajärven kansallispuistoon. Laajennukset mahdollistaisivat paitsi laajempien luontoalueiden suojelun, myös uusien vaellus- ja retkeilyreitistöjen avaamisen ja luontomatkailun kehittämisen.

*Laajennussuunnitelmat pohjautuisivat pitkälti valtion maille. Kuvakaappaus Leivonmäen kansallispuiston laajennusmahdollisuuksista raportissa.*

Leivonmäen kansallispuiston laajentaminen mahdolllistaisi laajempien luontoalueiden suojelun ohella myös uusien luontoretkeilymahdollisuuksien ja -reitistöjen kehittämisen. Kuva Leivonmäen kansallispuistosta vuodelta 2023.

Kohden luontopositiivista Keski-Suomea!

Raportissa esitetty uuden kansallispuiston perustaminen sekä Keski-Suomen alueen kansallispuistojen merkittävä laajentaminen sopii luonnollisesti myös luontopositiinen Keski-Suomi -visioonkin, jonka ajatuksena on viedä aluetta kohden luontopositiivista tulevaisuutta, ja sen monia mahdollisuuksia sekä hyvinvointimme ja terveytemme edistämisessä, mutta myös luontoympäristöjemme tervehtymisessä ja luontomatkailun kehittämisessä.

Uuden kansallispuiston suunnittelun käynnistäminen ja olemassa olevien laajentaminen olisi upea keskisuomalainen teko Luontovuodelle 2026. Ruvetaanhan hommiin!

Outdoor Express -busseilla kansallispuistoihin myös Luontovuonna 2026!

Outdoor Express -bussit ajavat taas kesällä 2026 Keski-Suomen kolmeen kansallispuistoon: Pyhä-Häkkiin, Leivonmälle ja Etelä-Konnevedelle.

Kesällä 2025 käynnistyneet Outdoor Express -kansallispuistobussit jatkavat kuljetuksia myös Luontovuonna 2026. Kesälle 2026 palvelua on laajennettu ja uutuutena toteutetaan yhdessä bussireittien liikennöitsijän MatkaMäkelän kanssa asiakkaalle helposti ostettavia matkapaketteja, joissa yhdistyvät kuljetukset ja kohteissa tapahtuvat opastetut aktiviteetit. Kuletuskautta on myös pidennetty, ja kuljetukset käytössä myös Reitistöviikolla syyskuussa.

Kuljetukset lähtevät Jyväskylän Matkakeskukselta ja myös matkalta pääsee kyytiin mukaan. Etelä-Konneveden kansallispuistoon on kesällä tarjolla kaksi reittiä, joista toinen kulkee Laukaan Peurungan kautta Häyrylänrantaan ja toinen Hankasalmen Revontuli Resortin kautta Kalajan alueelle. Pyhä-Häkin kuljetukset pysähtyvät Saarijärven keskustassa. Leivonmäellä Outdoor Express -bussit tarjoavat myös kansallispuiston sisäistä liikennettä päivän aikana.

Aikaa luonnosta nauttimiseen jää päivämatkailijoille noin 4-5 tuntia. Kahtena peräkkäisenä päivänä ajettavat vuorot tarjoavat mahdollisuuden yöpymiseen ja alueen matkailupalvelujen hyödyntämiseen.

Outdoor Express – Visit Jyväskylä Region

Outdoor Express -kuljetukset ovat osa Kestävää kansainvälistä saavutettavuutta Keski-Suomen matkailuun (KeKaSa) -hanketta. Hankkeen toteuttajana on Keski-Suomen matkailun alueorganisaationa toimiva Visit Jyväskylä Region. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Rahoituksen on myöntänyt Keski-Suomen Liitto. Hankkeen yhteistyökumppaneina ovat matkailualueen yhteistyökunnat, Jyväskylän Ammattikorkeakoulu JAMK ja Keski-Suomen Kauppakamari.

Retkihaaste kutsuu Luontovuoteen 2026!

Luontovuosi kutsuu kaikki suomalaiset lisäämään luonnossa vietettyä aikaa ja tätä kautta kartuttamaan luonnon tarjoamia hyvinvointi- ja terveyshyötyjä. Näitä hyötyjä saa kerrytettyä lisäämällä monimuotoisessa lähiluonnossa vietettyä aikaa. Ja tästä syystä myös Retkihaasteen 52 vuosittaista retkeä ovat luonnollinen tapa lisätä luontoaltistusta!

Luontovuoden haastekohdat on valikoitu vuoden teeman – hyvinvointia lähiluonnosta – mukaisesti. Luonnosta löytyvät lempipaikkamme houkuttelevat ja innostavat meitä lisäämään luonnossa viettämäämme aikaa. Valitse siis oma lempipaikkasi lähiluonnosta, ja pyri käymään siellä useammankin kerran teemavuoden aikana! Jos sinulla ei ole vielä lempipaikkaa etsittynä, niin käytä Retkihaasteen muita haastekohtia hyväksesi tällaisen löytämiseen – ehkäpä muurahaisten polut vievät sinut upeaan luontokohteeseen, tai sitten hulppeat maisemat ylämäkiretken päätteeksi.

Liikkuvien vesien äärelle hakeutumisella on myös monia hyvinvointihyötyjä. Liikkuvan veden katselu ja veden äänten kuuntelu rauhoittavat mieltä ja vähentävät stressiä. Liikkuva vesi tekeekin tätä ympärivuotisesti. Liikkuvat vedet tarjoavat lapsiperheille myös mahdollisuuden kaarnaveneiden uittokokemuksiin. Tällaisissa ympäristöissä viihtyy pitkään, eli eväät mukaan myös!

Retkihaaste on innostanut suomalaisia retkeilemään jo kymmenen vuotta. Vuonna 2026 onkin upea mahdollisuus juhlistaa sekä Retkihaastetta, että kansallista Luontovuotta. Tarvitsee vain lähteä retkelle.

Vuosi 2025 – in memoriam

Vuosi 2025 suhahti lähiluontoympäristöissä oleskelun ja liikkumisen merkeissä. Meijänpolkumaiseen tyyliin saatiin luonnosta ja luonnossa nautiskelun lisäksi taas paljon luontopositiivista myös aikaiseksi. Alle on koottu jotain nostoja , ja myös blogissamme löytyy muistoja vuoden varrelta. Ja suurella luontoinnolla siirrymme myös seuraavaan vuoteen. Tulevasta juhlavuodesta lisää artikkelin lopussa!

Miljoonan askeleen haaste

Alkuvuodesta laitettiin taas jalkaa toisen eteen, kun Miljoonan askeleen haaste starttasi kuudennen kerran. Askelia keräämään lähti taas kävelijöitä kaikkialta Suomesta. Puolet osallistujista lisäsi päivittäisiä askeleitaan keskimäärin 2 000 – 4 000 askeleella ja kolmannes yli 4 000 askeleella. Tämä tulos vastaa myös edellisvuosien palautteita.

3–30–300 -luontosuositus julkaistiin!

Miltä kuulostaisi Liikkumisen suosituksen vastike, joka keskittyisi luontoympäristöissä oleskelun ja liikkumisen terveyshyötyihin? Niin hyvältä, että sellainen piti kirjoittaa. 3–30–300 -luontosuositus julkaistiin keväällä 2025 ja se suosittaa:

Käy luontoympäristöissä vähintään 3 kertaa viikossa.
Vietä luontoympäristössä aikaa vähintään 30 minuuttia kerrallaan.
Pyri viettämään luontoympäristöissä viikottain yhteensä 300 minuuttia.

Myöhemmin luontosuosituksesta ilmestyi myös tulostettava A3-juliste, sekä 300 potenssiin 2 -haaste Vuosikelloomme. Suomalainen Luontosuositus oli kansainvälisessä esittelyssä muun muassa Europarc Federationin ja Outdoor Office Dayn sivuilla. Suomessa Luontosuositus oli esittelyssä Luonnon virkistyskäytön verkostotapahtumassa Jyväskylässä. Lisäksi syksyllä julkaistiin kuvitus kahden hyvinvointia lisäävän 3–30–300 säännön tiimoilta.

*3+30+300 sääntö ja 3–30–300 -luontosuositus tulevat toisiaan hyvinvointia lisäävien kaupunkiympäristöjen ja ihmisten aktiivisten luontokontaktien edistämisessä.*

Meijän polku Viherympäristölehdessä

Meijän polku oli Viherympäristölehdessä kahteen otteeseen vuoden aikana. Ensin keväällä 3-30-300-luontosuositus ja muita lähiluontokonsepteja Keski-Suomesta -artikkelilla, ja sitten syksyn alussa laajempi katsaus Keski-Suomesta – luontorakkaudella.

*Viherympäristölehdessä esiteltiin Meijän polun seikkailuja keskisuomalaisissa ja suomalaisissa luontoympäristöissä.*

Luontotyöpäiväviikko

Toukokuussa vietettiin kolmatta kertaa Luontotyöpäiväviikkoa. Viikon kunniaksi julkaistiin keväällä Aitoa älyä -juliste kieliversioineen. Sarja toteutettiin yhteistyössä kansainvälisen Outdoor Office Day -verkoston aktiivien kanssa. Luontotyöpäiväviikko innosti taas tuttuun tapaan suomalaista työtä kohden luontoympäristöjä eri puolilla Suomea. Syksyllä meijänpolkulaisia oli viemässä luonnossa työskentelyn ilosanomaa KyläAreena -tapahtumassa Pyhä-Häkin kansallispuistossa. Loppuvuodesta myös Luontotyöpäivät saivat oman Instagram-tilin…

*Meijänpolkulaiset järjestivät työpajan luonnossa työskentelyn monista mahdollisuuksista KyläAreena -tapahtumassa Pyhä-Häkin kansallispuistossa.*

Reitistöviikko goes Finland!

Keskisuomalainen luonnossa liikkumisen juhlaviikko – Reitistöviikko – järjestettiin syksyllä 2025 ensimmäistä kertaa kansallisena. Keski-Suomen liitto haastoikin kaikki Suomen maakunnat mukaan reitistöviikolle ja innostamaan ihmisiä liikkumaan alueiden reitistöille. Viikolle lähtikin mukaan monet toimijat etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Reitistöpositiivisen viestinnän ohella viikolla järjestettiin monenlaisia tapahtumia, ja haastettiin luonnossa liikkujia muun muassa Hirvaan kierrokselle vaeltamaan. Reitistöviikolle avattiin myös oma Instagram-tili.

*Ensimmäinen kansallinen Reitistöviikko innosti maakuntatason viestintään ja tapahtumien järjestämiseen eri puolilla Suomea.*

Sammaloituneen mielen oireyhtymä Green care -päivillä Nuuksiossa

Osana luontotyöpäivä-kokonaisuutta julkaistu Sammaloituneen mielen oireyhtymä oli esittelyssä Green Care -päivillä Nuuksiossa.

*Elintapamme ja elinympäristömme muuttuminen heikentävät myös aivojemme toimintakykyä. Sammaloituneen mielen oireytymästä onkin muodostumassa kansansairaus.*

Jyväskylää kohden kunnianhimoisempaa luonnonsuojelutavoitetta

Meijän polku oli mukana kirjoittamassa jyväskyläläisten luontotoimijoiden vetoomusta, jossa innostettiin Jyväskylää suunnannäyttäjäksi luontopositiivisessa toiminnassa ja luonnonsuojelualueiden merkittävässä laajentamisessa. Jyväskylä voisi olla ensimmäinen suomalaiskaupunki, joka yltäisi kansainväliseen 30 prosentin suojelutavoitteeseen. Meijän polulla kunnianhimoisemmat suojelutavoitteet ovat osa Luontopositiivinen Keski-Suomi -kokonaisuutta.

Kohden Luontovuotta 2026!

Olemme laittaneet Meijän polulta liikkeelle teemavuoden, jonka ajatuksena on innostaa kaikki suomalaiset luontoympäristöihin oleskelemaan ja liikkumaan! Luontovuoden viettoon toivotetaan mukaan kaikki, ja yhteistyötahoksikin voi lähteä, jos Luontovuoden teemat ovat lähellä omaa sydäntä.

Vuodelle on jo luvassa useampien yhteistyötahojen kampanjoita ja haasteita, ja lisää mahtuu 365 päivän verran! Tervetuloa mukaan tekemään suomalaisen luontosuhteen kohenemisen historiaa! Lisätietoa Luontovuosi 2026 -sivulta.

Vuoden mittaan Meijän polun toteuttamana järjestetään myös perinteiset Miljoonan askeleen haaste, Luontotyöpäiväviikko sekä Reitistöviikko, sekä perinteitä kunnioittaen edistetään myös luontopositiivista asennetta ja tulevaisuutta turuilla ja toreilla eri puolilla Suomea.

Kategoria: Luontopositiivinen Keski-Suomi