Luontosuositus 3–30–300

Kohden lähiluontoa – Ti på topp ja lähiLUMO

*Norjalaisia innostetaan luontoon liikkumaan Ti på topp -kampanjan avulla. Myös matkailijat pääsevät nauttimaan samoista ulkoilukohteista ja -vinkeistä. Kuvat Janne Laitinen.*

Miten saada ihmiset liikkumaan enemmän lähiluonnossa? Norjassa yhtenä keinona on paikallisesti toteutettuja Ti på topp -kampanjoita, joiden myötä kymmenet tuhannet ihmiset ovat lisänneet luonnossa liikkumistaan. Vuonna 2024 Ti på topp -sovellukseen kirjattiinkin 377 000 patikointiretkeä. Kampanjan idea on yksinkertainen – rohkaistaan ihmisiä löytämään liikkumisen ilo ja kokemaan lähiluonto yhdessä toisten kanssa. Kävin työmatkalla Bodøssa tutustumassa tähän sovellukseen ja alueen luontoretkeilymahdollisuuksiin.

Monimuotoinen lähiluonto kutsuu liikkumaan ja oppimaan ympäri vuoden

Ti på topp -toimintatapa on selkeä: valitse kohde, lähde liikkeelle ja kerää luontokokemuksia. Kun astut ulos ovesta ja suuntaat luontoon, niin jokainen askel on mahdollisuus nähdä, kokea, oppia ja lisätä hyvinvointia – monimuotoinen lähiluonto houkuttelee kulkijaa pysähtymään, ihailemaan maisemia ja hengittämään syvään. Luonnossa oleskelu innostaa meitä liikkumaan, haastaa havainnoimaan sekä opettaa arvostamaan luonnon aineettomia kulttuuripalveluita.

*Kehtokuusi – lahoava kuusenrunko – on oiva kasvualusta muun muassa uusille kuusen taimille*.

Lähiluonto ei ole kuitenkaan vain näiden aineettomien ekosysteemipalveluiden tuottaja, vaan myös kulttuurinen voimavara. Se tarjoaa mahdollisuuksia hiljaisuuteen ja rauhaan, jotka tukevat ihmisen hyvinvointia, maisemiin ja tarinoihin, jotka vahvistavat paikallisidentiteettiä, sekä vuodenaikojen vaihteluun, joka tekee jokaisesta retkestä ainutlaatuisen. Kun luonnon monimuotoisuus vahvistuu, nämä luonnon kulttuuripalvelut rikastuvat entisestään. Syksyn monivärinen ruska ja talven hiljainen metsä ja keväiset lintukonsertot ovat elämyksiä, jotka syntyvät luonnon monimuotoisuuden mahdollistamana.

Yhteinen kutsu – liiku, havainnoi, arvosta

Tässä piilee myös keskisuomalaisen lähiLUMO-hankkeen idea luonnon monimuotoisuuden ymmärtämiseksi – luonto itsessään herättää kulkijan uteliaisuuden. Kun kuljemme luonnossa ja havainnoimme kaikessa rauhassa, huomaamme mielenkiintoisia yksityiskohtia, tunnistamme kasveja ja huomaamme esimerkiksi, miten lahopuu toimii monimuotoisen ja -lajisen elämän lähteenä.

*Sovellukset voivat auttaa ensimmäisten luontoaskelten ottamisessa, mutta myös tuoda iloa ja ymmärrystä kokeneemmalle liikkujalle.*

Ti på topp ja lähiLUMO kutsuvatkin kaikki osallistumaan: lähde liikkeelle, tutustu oman alueesi luontokohteisiin ja opi tunnistamaan oman elinympäristösi lajeja. Suomessa kohdeoppaana toimii Metsähallituksen uudistettu Luontoon -sovellus, ja jokainen voi tutustua myös lajintunnistussovelluksiin. Multialla lähiLUMO-retkellä kokeiltiin SEEK-sovelluksen ja Google Lensin toimivuutta. Paikkatietoon perustuvat SEEK oli selvästi ”viisaampi” lajintunnistuksessa. Kannattaa tutustua myös iNaturalist-sovellukseen.

LähiLUMO-hanke järjestää Keski-Suomen kunnissa yhteisöllisiä luontotapahtumia. Kivijärvellä toteutimme kukkaniityn perustustöitä yhteistyössä kuntalaisten kanssa. Monimuotoisen luonnon edistäminen edistää myös yhteisöllisyyttä. Ja samalla asukkaiden arvostus lähiluontoa kohtaan kasvaa.

Kohden luontopositiivista Keski-Suomea!

Ti på topp, lähiLUMO ja Meijän polku jakavat kaikki saman filosofian – luonto ja luonnossa liikkuminen kuuluu kaikille. Monimuotoinen luonto on elinehtomme ja aktiivinen luonnossa liikkuminen on paras investointi omaan hyvinvointiimme. Yhdistämällä nämä ajatukset voimme luoda polkuja myös luontopositiivisen Keski-Suomeen, jossa luonto yhdistää meitä ihmisiä, tuo iloa ja terveyttä arkeemme ja innostaa meitä liikkumaan!

Janne Laitinen
Biologi, LähiLUMO-hanke (Jamk), Meijän polku

Tutustukaa myös 3–30–300 -luontosuositukseen alueellisen luonnossa liikkumisen innostamiseksi.

Maakuntauran kutsu

Keski-Suomen maakuntaura on kiehtonut mieltäni aina lapsesta lähtien. Muistan, kuinka ihmettelin aina hiihtolenkeillä Ladun Majan pihassa edelleen nököttäviä retkeilyreitistöjen viittoja. Etenkin Jämsä 74 ja Keuruu 80 -kyltit kummastuttivat mieltäni kovasti: ”Kuka hullu tuommoiselle matkalle lähtee?”

Nykyään tiedän useitakin etenkin tuota ensimmäistä väliä huvikseen harppovia, ja polte pidemmän retken tekoon kasvaa itselläkin koko ajan. Viime vuoden marraskuussa fillaroimmekin pienellä porukalla Ladun Majan kautta Korpilahdelle ja kesällä tuli kartoitettua Petäjäveden ja Multian välimaasto hellekelistä nautiskellen. Muutoin tutustuminen reitistöön on tapahtunut pieninä palasina ja osana jotain muuta aktiviteettia.

Olen itse liian nuori muistaakseni vuonna 1978 käyttöön vihityn reitistön kulta-aikaa, sillä sen ylläpito alkoi hiipumaan jo ennen oman koulutaipaleeni alkua. Urat ovat hiljalleen metsittyneet, jääneet avohakkuiden jalkoihin tai metsäteiden pohjiksi, mutta merkkejä maakuntaa yhdistäneestä polkuverkostosta on edelleen monin paikoin havaittavissa.

Ura on paikoitellen itseasiassa hyvinkin kuljettavissa mm. nykyisen Metsoreitin muodossa, Saarijärveltä Pyhä-Häkkiin ulottuvalla osuudella, sekä Keuruu-Multia -välillä. Toisaalta vähintään yhtä monet osuudet ovat kuitenkin kadonneet niin kartalta kuin maastostakin. Tästä huolimatta etsivä voi edelleen löytää vanhoja retkirakenteita, reittimerkkejä ja kuntarajojen kylttejä metsien keskeltä, mutta selkeää polkua ei perille aina kuitenkaan ole tarjolla. Tätä suolaa olen nyt alkanut retkieväideni päälle pala kerrallaan metsästämään.

Maakuntauraa voi napostella kuljettavaksi oman maun mukaan ja parhaassa tapauksessa pätkä sen historiaa huokuvaa jälkeä voi osua osaksi omaa iltalenkkiäkin. Esimerkiksi Ladun Majan latu- ja polkuverkostoon liittyvät päähaarat ovat tulleet tutuksi jo lapsena, kun taas Levonmäen laitaa kulkeva Muuramen haara kuuluu nykyisiin maastopyörälenkkien suosikkipätkiin. Moksin Särkijärven ympäristössä taas on vietetty retkiöiden lisäksi myös talvisia nuotiohetkiä.

Petäjävedeltä Keuruulle kuljettaessa on tarjolla pitkä pätkä käytännössä uratonta baanaa, jota on puissa edelleen näkyvien merkintöjen ansiosta kuitenkin hämmästyttävän helppo seurata. Myös pienen kosteikon reunassa seisova Petäjävesi-Keuruu -rajakyltti on veikeä näky umpitaipaleen keskellä. Toinen rajapyykkisuosikeistani on eräältä reitiltä löytyvä Korpilahden aikaa selvästi nähnyt kuntavaakuna.

En toki ole kiinnostukseni kanssa yksin ja tutkimusretkillä onkin havaittavissa yllättävän paljon viitteitä myös muista kulkijoista. Lisäksi Ladun Majan eteläpuolisia osuuksia on parin viime vuoden aikana merkitty ja uudelleenlinjattu yksityisten aktiivien toimesta, mikä varmasti houkuttelee lisää käyttäjiä vanhojen reittien äärelle. Paikoin reittilinjausta on kuitenkin hieman sovellettava yksityisten piha-alueiden rauhan takaamiseksi, tai kenkäparin kuivana pitämisen varmistamiseksi.

Reitistö tarjoilee parhaimmillaan upeiden kuusikoiden läpi pujottelevia neulaspolkuja, avokallioita ylittäviä osuuksia ja kauniiden vesistöjen rantamaisemia. Myös monet laavurakennelmat odottavat edelleen kulkijoita lepotaukoa pitämään. Syrjäisemmillä osuuksilla on kuitenkin syytä varautua välillä pitkiltäkin tuntuviin hiekka- tai metsäautotieosuuksiin, avohakkuun läpi tarpomiseen ja umpinaisen pajukon tai kosteikon kanssa taistelemiseen. Mikäli kiinnostus reitistöstä jatkaa orastavaa kasvuaan, selkeyttää lisäkulkijoiden vaikutus hiljalleen umpinaisempienkin osuuksien uria.

Osa hiipuneen reitistön taiasta piilenee siinä, mitä se on joskus aikanaan ollut ja mitä siitä on tänä päivänä jäljellä. Rehti uteliaisuus lienee itsellänikin se vahvin ajuri tutkia uraverkoston saloja erinäisten retkien lomassa.

Vinkkejä aiheesta kiinnostuneille

Valtaosa maakuntauran aktiivisista ja uudelleenmerkatuista osuuksista löytyy Jyväskylän yliopiston LIPAS-palvelusta sekä Luontoon.fi-reittikartalta. Paras keino virittäytyä tunnelmaan on tutustua karttapalveluiden ohella Upe Nykäsen hyvin dokumentoituihin tutkimusmatkoihin maakuntauran eri haaroilla. Näistä läpikäynneistä minunkin kipinä sai sen lopullisen roihunsa.

Juha-Pekka Jylhä
Reitistöviikon virallinen lähiluonnon kirjeenvaihtaja ja polkukuiskaaja. J-P on kirjoittanut aiemmin Meijän poluille Riippumattomasta nautinnosta, Kinkomaan lähiretkimahdollisuuksista, hämäräpolkujen kutsusta sekä virran varrelle kulkemisesta.
Instagram-tili (@insinoorinmies) toimii retki- ja ulkoilupäiväkirjana.

Vuoden 2025 Reitistöviikon blogisarjassa on julkaistu aiemmin Rakastunut rönsyilyyn sekä Hirvaan kierroksen vaellushaaste.

Reitistöviikolla lajeja tunnistamaan!

Reitistöviikolla on luonnossa liikkuessa hieno mahdollisuus tutkia luontoa ja tunnistaa sekä taltioida vastaantulevia lajeja. Tässäpä siis pieni tehtävä Reitistöviikolle: Bongataan lajeja teemoittain ja merkitään niitä someen aihetunnisteella #reitistöviikkolajisto

Maanantai: Nisäkkäät
Tiistai: Sienet
Keskiviikko: Kukat
Torstai: Hyönteiset
Perjantai: Marjat
Lauantai: Linnut
Sunnuntai: Puut

Toki olisi myös kiva tietää hieman miltä suunnalta Suomea julkaistuja lajeja löytyy, joten tieto kuvauspaikasta olisi kiva lisä. Lajien tunnistamiseen hyviä sovelluksia ovat muun muassa iNaturalist ja Google Lens. Lintujen äänet voi tunnistaa Muuttolintujen kevät -sovelluksen avulla ja alueella olevia lintuja voi tarkistaa Mappa.fi -palvelusta löytyvästä Linturetkikoneesta. Myös perinteisemmän kirjamuotoisen tunnistusoppaan voi mukaan napata, ja tietysti parviäly voi auttaa myös!

Lajien tunnistushaasteen laittaa instagramissa liikkeelle @kinkomaan_lajisto tili, jossa postaillaan viikon mittaan syksyisillä reitistöillä eteen tulevia lajeja. Tiliä pyörittää luokanopettaja Matti Pennanen Muuramen Kinkomaalta.

Lähtekäähän Reitistöviikolla lähiluontoon liikkumaan ja lajeja tunnistelemaan!

#reitistöviikkolajisto #reitistöviikko #trailweek #finland

Rakastunut rönsyilyyn

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Rakastan sanoja, joissa on paljon yytä, äätä ja öötä. #työmatkarönsyily oli heti minun sanani. Salamarakastuin myös siihen, että aloin työmatkoja pyöräillessäni ajella vähän mutkien kautta. Työtehtäviä minulla on välillä ympäri kaupunkia ja yleensä kuljenkin aina pyörällä. Välillä rönsyilen vain yhden risteyksen verran, toisinaan taas pyöräni vie minut täysin eri suuntaan, missä määränpääni on. Kilometrit rullaavat ja kaikenlaista nähtävää tulee silmieni eteen. Kotikaupunki näyttäytyy aivan uudella tavalla.

Kesäisin voin valita menopelikseni joko jommankumman sähköpyöristäni tai esikoisen vanhan, punaisen perintöpyörän. Talvisin rönsyilen vanhalla vaihteettomalla, nastarenkain varustetulla violetilla, eläkeikää lähestyvällä pyörälläni.

Tavalliselta reitiltä poikkeaminen antaa paljon elämyksiä. Ensimmäisenä haluan mainita lähiluonnon. Hyvän sään aikana tekee mieli silloin tällöin poiketa esimerkiksi Haukanniemen luontopolulle, Lumopolulle, Ladun Majalle, Tourujoelle, Korkeakoskelle tai Mäyrämäen alppiruusupuistoon. Keväisin rönsyilen lintutorneille tai etsimään vakiopaikoista ensimmäisiä leskenlehtiä. Yliopiston alueella pääsee rönsyillen näkemään kasvitieteellisen puutarhan vuoden kulkua ja Ruusupuistossa eri ruusulajien kukintaa keväästä pitkälle syksyyn. Kehä vihreän varrelta keskustan lähiluonto esittäytyy monipuolisena, voi poiketa esimerkiksi Harjulla tai satamassa. Lähiluonnosta on rönsyillen helppo päästä nauttimaan vaikka pieninä annoksina työpisteitä vaihtaessa tai kotimatkalla. Jos rönsyni yltävät pidemmälle, voin käydä kiertämässä Jyväsjärven, Tuomiojärven tai Palokkajärven. Mukavia työmatkarönsyilyreittejä riittää.

En osaa nimetä yhtä huippuhetkeä tai kohokohtaa yli muiden, mutta maalaus, veistos, maamerkki ja omena kerrallaan kotikaupunki on muuttunut tutummaksi.

Toisinaan mietin jo valmiiksi, miten voin päiväni aikana rönsyillä. Nappaan pyöräkoriini eväät, joogamaton tai luistimet ja valitsen reittini työpaikalta niin, että voin jatkaa harrastuksiini suoraa töistä rönsyillen. Eikä harrastuksen jälkeenkään toki tarvitse valita suorinta tietä tai lyhintä reittiä, vaan matkalla voi koukata katsomaan vaikka muraaleja, graffiteja tai veistoksia. Kaupunki on taidetta täynnä. Niihinkin on tullut kiinnitettyä enemmän huomiota ja uusia kohteita tulee pyöräiltyä katsomaan aina ihan tuoreeltaan.

Hyvin mielelläni sovin myös tapaamisia niin, että voin töiden jälkeen rönsyillä kotikaupungin lukuisiin, mukaviin kahviloihin, jäähallille tai pesäpallostadionille. Moni peli olisi jäänyt näkemättä ilman työmatkarönsyilyä. Myös joku kaupungin kirjastoista, kirppareista tai keskustan kirjakauppa osuvat usein reitilleni. Eli paljon arjen elämyksiä.

En osaa nimetä yhtä huippuhetkeä tai kohokohtaa yli muiden, mutta maalaus, veistos, maamerkki ja omena kerrallaan kotikaupunki on muuttunut tutummaksi. Ja jatkaa muuttumista, sillä työmatkarönsyilyni jatkuu. Suosittelen ihan jokaiselle. Tämä on kivaa. Tällä hetkellä taidan olla työmatkarönsyilyn Suomen mestari, sillä olen luultavasti ahkerin rönsyilijä. Ja ehkä myös maailmanmestari, sillä ei tätä ehkä muualla maailmassa harrasteta. Vielä.

Riitta H-K
Työmatkarönsyilyn epävirallinen maailmanmerstari

Rakastunut rönsyilyyn -blogi on osa vuoden 2025 Reitistöviikon blogisarjaa.

Luontorakkaudella Keski-Suomesta – Viherympäristölehti

Uusimmassa Viherympäristölehdessä syväluotaavampi esittely keskisuomalaisesta luontoyhteyden niitynjuuritason toiminnasta, eli Meijän polusta:

”Meijän polun tarkoituksena on erilaisin kampanjoin sekä matalan kynnyksen ratkaisuin jalkauttaa uusinta tutkimustietoa sekä erilaisia heikkoja signaaleja ja oivalluksia osaksi suomalaista arkea ja elämäntapaa. Kaiken taustalla vaikuttaa ymmärrys elintapojemme vaikutuksesta hyvinvointiimme ja terveyteemme, sekä ihmisen ja luontoympäristöjen moninaisesta riippuvuussuhteesta. Keski-Suomessa emeritusprofessori Tari Haahtelan toteamus siitä, että luonto ja ihminen sairastavat yhdessä on johdatellut ajatukseen, että luonto ja ihminen myös tervehtyvät yhdessä. Tähän luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin lisäämiseen perustuvat monet Meijän polun konsepteistakin.”

Artikkelissa esittelyssä myös tämän syksyn luonnossa liikkumisen juhlaviikko, eli Reitistöviikko, ja Keski-Suomen liiton haaste kaikille Suomen maakunnille sekä Keski-Suomen hyvinvointialueen haaste kaikille keskisuomalaisille.

Keski-Suomesta – luontorakkaudella

Lähilumoa Erämaapäivillä

Jyväskylän ammattikorkeakoulun LähiLUMO-hanke jalkautuu Erämaapäiville Pihlajavedelle lauantaina 16.8. klo 12–14. LähiLUMO-hanke edistää keskisuomalaisten maaseutukuntien asukkaiden, yrittäjien ja yhteisöjen ymmärrystä lähiluonnon monimuotoisuudesta ja sen kulttuuripalveluista. LähiLUMO-hankkeen asiantuntijat, biologi Janne Laitinen ja arkeologi Tiina Kivioja, ovat myös Meijän polun asiantuntijaverkoston aktiiveja.

Erämaapäivät toimivat myös hyvänä esimerkkinä Reitistöviikolle siitä, miten alueen luontoreitistöjä ja lähiluontoa voidaan käyttää alueen asukkaiden luontohyvinvoinninlisäämisessä sekä luontomatkailun edistämisessä.

Tervetuloa Keuruun Pihlajavedelle oleskelemaan ja liikkumaan lähiluonnon monien mahdollisuuksien äärelle!

Suomalaiset mukaan World Wide Wander -tapahtumaan!

Kesäkuun 27.–28. päivä pääsee taas rönsyilemään, tai vaeltelemaan, omaan elinympäristöönsä osana kansainvälistä World Wide Wander -tapahtumapäivää! Tapahtumapäivän ajatuksena on vaellella omassa kotiympäristössään uusia reittejä pitkin, ja yllättyä sekä inspiroitua oman kotiseudun monista mahdollisuuksista sekä luonnon suomista hyvinvointi- ja terveysmahdollisuuksista. Kannustammekin suomalaisia vaeltelemaan kotikulmillaan ja -konnuillaan tapahtumapäivien aikana entistä innokkaammin ja uteliaammin! – Oletko käynyt aiemmin tuolla? Ai et? No sinne sitten!

Kansainvälisessä tapahtumassa on myös mielenkiintoinen ohjelma, jonka osuuksiin voi osallistua myös etänä. Lisätietoa tapahtuman sivuilta.

Vaeltelemaan ja rönsyilemään itsekseen tai isommalla porukalla. Reitistöjä löytyy silmänkantamattomiin ja takaisin!

Suosittelemme osallistumista, jos haluat esimerkiksi

viritellä omaa yhteyttä luontoon
tuntea itsesi luonnollisemmaksi (ja jopa hieman eläimellisemmäksi!)
inspiroitua upeista ihmisistä ja tarinoista
liikkua enemmän oman terveyden ja onnellisuuden edistämiseksi
syventää synnynnäistä uteliaisuutta ja ihmettelytaitoja
nauttia luontoympäristöistä
ja tulla entistä luovemmaksi!

Luontosuosituksella liikkeelle!

3–30–300 -luontosuosituksen suositusten mukaan rönsyilemään luontoympäristöihin kannattaa lähteä vähintään 30 minuutin ajaksi. Jos reitistöt ovat kohdillaan, niin kaksipäiväisen World Wide Wander -tapahtuman aikana ehtii keräämään vaikka koko 300 minuutin viikottaisen luontoaltistuksen.

World Wide Wander -tapahtuma toimii myös mainiona pohjustuksena syyskuussa järjestettävälle Reitistöviikolle, jolloin koko Suomi rönsyilee alueellisilla reitistöillä.

Ja jos olet kesäkuun lopulla vielä töissä, niin sitten suositteluna työmatkarönsyily kaikessa ihanuudessaan. Luonnosta voi nauttia, vaikka polku kuljettaisi sisätiloihin!

3–30–300 -luontosuositus Liikkuvan aikuisen materiaalipankkiin

3–30–300 -luontosuositus löytyy nyt myös Liikkuvan aikuisen materiaalipankista. Materiaalipankin ajatuksena on tarjota käyttäjilleen ideoita ja materiaaleja liikkumisen ja hyvinvoinnin lisäämiseen laaja-alaisesti eri toimijoilta.

Liikkuvan aikuisen materiaalipankki löytyy täältä: https://liikkuvaaikuinen.fi/materiaalit/

Mossy Mind Syndrome poster updated

In honor of the International Outdoor Office Day 2025, we are publishing an updated version of the English-language Mossy Mind Syndrome poster. The purpose of the poster is to remind us all of the many well-being and health problems that come with being indoors and sitting still.

For the prevention of the Mossy Mind Syndrome we recommend

At least 30 minutes of outdoor activity in natural environments per day (active commuting, walking meetings, telephone meetings and remote meetings on foot)
Aim for 300 minutes of contact with nature per week (active commuting, outdoor office, walking meetings, remote meetings outdoors)
a two-minute walk, stretching and/or strength training session every 30 minutes throughout the workday.
reducing sitting to less than 300 minutes (5 hours) a day.

You can find the printable Mossy Mind Syndrome poster on out page:
www.meijanpolku.fi/mossy-mind-syndrome-mms

Meijän polku kutsuu suomalaiset viettämään Outdoor Office Day:tä 12.06.

Kansallisen Luontotyöpäiväviikon jälkimainingeissa on mainiota lähteä viemään uusia suomalaisia luonnossa työskentelyn kokemuksia maailmallekin. Tämä onnistuu helposti osana kansainvälistä Outdoor Office Day:tä, jota vietetään tänä vuonna 12.06. eri puolilla maailmaa.

Osallistuminen onnistuu vaivattomasti lähtemällä työpäivän, tai työmatkan, aikana ulkoympäristöihin vaikkapa kokousta pitämään tai kävelypalaveriin. Alle on kerätty lisää ideoita työn luonnollistamiseen.

Kun lähdette työskentelemään luontoympäristöihin, ja haluatte jakaa kokemuksianne sosiaalisissa medioissa, niin #outdoorofficeday #luontotyöpäivä -tunnisteet käyttöön. Ja jos ja kun työmatkarönsyilette, niin #työmatkarönsyily.

Kategoria: Luontosuositus 3–30–300