Kategoria: Blogi

Kuluttajista luonnossa kulukijoiksi

Kuluttajista luonnossa kulukijoiksi

Viettäessämme mittaushistorian kuuminta kesää ja seuratessamme ilmastonmuutoksen vauhdikasta etenemistä huomaamme olevamme monenlaisten kuumottavien haasteiden edessä. 

Yksi merkittävimmistä syistä meneillään olevaan ilmastonmuutokseen on nykyinen elämäntapamme ja siihen vahvasti liittyvä kulutusvimma; muokkaudumme omaksi kuvaksemme ostamalla ja kuluttamalla. Ja usein ostamme asioita, joita emme tarvitse. Dave Ramseytä lainatakseni ostamme tarpeettomia tavaroita rahalla, jota meillä ei ole tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme pidä. Kuluttamisesta itsestään onkin tullut meille viihdettä, eli tapa kuluttaa aikaa. Ostamme, jotta meillä ei olisi tylsää tai kokisimme saavamme tarkoituksen ja sisältöä elämäämme. Samalla ostamiemme ja kuluttamiemme tuotteiden materiaali- ja hiilinjalanjälki lisäävät ympäristömme taakkaa ja vauhdittavat ilmastonmuutosta.

meidän tulee muuttua luonnon kuluttajista luonnossa kulukijoiksi.

Voisimmeko kääntää tämän ilmaston ja ympäristömme kannalta haitallisen ajankäyttötavan, kuluttamisen, kohden itsellemme sekä ympäristölle hyödyllisempää toimintaa, eli luonnossa liikkumista ja luonnossa oleskelua? Pieni muutos tähän suuntaan on jo käynnistynyt koronavuoden myötä, kun yhä useampi suomalainen on löytänyt tiensä lähimetsiin, retkeilyreitistöille sekä kansallispuistoihin. Välillä jopa ruuhkiksikin asti. Valmiudet ovat siis olemassa. Nyt pitää vain vahvistaa muokkautumassa olevaa luonnossa liikkumisen ja oleskelun trendiä. 

Suomalainen luonto tarjoaa paitsi upeita luontokokemuksia, mutta myös mahdollisuuden viilentyä kuumina kesäpäivinä.

Tämä vahvistaminen toteutuu ennen kaikkea mahdollistamalla kaikille vaivaton luonnossa liikkuminen. Käytännössä tämä tarkoittaa uusien lähiluontokohteiden ja -reitistöjen suunnittelua ja toteutusta sekä vanhojen kunnossapitoa sekä luontoliikuntamahdollisuuksien tietoisuuden lisäämistä. Ajankohtaista on myös uusien laajempien luontoalueiden käyttöönotto luonnossa liikkumisen mahdollistamiseksi. Järki (ja esimerkiksi tulevat metsiensuojelutavoitteet) ainakin tyrkkivät meitä kovaa vauhtia tähän suuntaan. Ja jos ei halua olla tyrkittävänä, niin on liikuttava tyrkkijöitä nopeammin. Tässä Suomella olisi upea mahdollisuus olla edelläkävijänä luonnossa liikkumisen ja oleskelun edistäjänä. 

Tähän suuntaan meitä patisti myös Jyväskylän Kesän paneelissa yhteiskuntapolitiikan professori Janne Hukkinen todetessaan, että yhteiskunta pitäisi järjestää niin, että kansalainen ilman sen kummempaa ajattelemista tulee helposti tehneeksi kestäviä valintoja. Liikunnan ja liikkumisen suhteen tällaisia kestäviä valintoja tehdään kotiovella, josta lähdetään lähiluontoon liikkumaan ja kerämään elämänsisältöä sekä myös sitä luonnosta löytyvää hyvinvointia ja sen mukanaan tuomaa onnellisuutta. 

Kaiken kattavaa hyvinvointia saadaksemme meidän tulee muuttua luonnon kuluttajista luonnossa kulukijoiksi. 

Juho Jäppinen
fysioterapeutti, Meijän polku, JAMK


Vinkkejä kuumille kesäpäiville

  • lähde liikkeelle aikaisin aamulla, jolloin on viileämpää
  • valitse reittejä, joilla on varjoisia alueita, tai jotka tiedät ennestään viileämmiksi
  • valitse reittejä, joiden varrella pääset vesien äärelle ja voi käydä esimerkiksi pulahtamassa tai uittamassa jalkoja purossa
  • pukeudu kevyesti mutta auringolta suojaavasti
  • kuljeta aina mukana juotavaa. Jos mahdollista, pidä juoma viileänä
  • jos olet tottunut ulkoilemaan paljon, niin varaudu tekemään lyhyempiä retkiä kuumilla ilmoilla
  • jos et halua lähteä pidemmille reissuille, niin etsiydy varjoisaan paikkaan pihamaalle tai lähiluontoon. Juomaa ja hyvä kirja mukaan!

Vuosikellomme kesäosiosta löytyy näille keleille sopivaa tekemistä. Vesistöhaasteessa tavoitteena vierailla vesistöjen äärellä mahdollisimman usein. Lukuhaasteessa taasen nautitaan kirjoista. Ja Poljinhaaste on juuri sinulle, joka haluat kuumilla ilmoilla liikkua paikasta toiseen hieman vauhdikkaammin.

Reitistöjä lapsiperheille

Reitistöjä lapsiperheille

Jyväskylän Latu ideoi Ladun Majan alueelle noin 900 metrin mittaisen Tossu- ja tassupolun lapsiperheiden käyttöön. Polun ajatuksena on madaltaa kynnystä lähteä pientenkin lasten kanssa ihmettelemään ja nauttimaan suomalaisesta metsäluonnosta.

– Olemme miettineet jo pidempään, kuinka voisi Ladun Majan kaltaiseen ympäristöön toteuttaa jotain, joka loisi myös mahdollisuuden lapsille ja lapsiperheille liikkua metsissä helposti hahmotettavalla ja sopivanmittaisella metsäreitillä, toteaa toteutustyössä mukana ollut Jyväskylän Ladun Heikki Viljanen. – Aluehan tunnetaan ennestään aktiivisten jyväskyläläisten luontoliikuntakohteena laajoine kuntoratoineen, reitistöineen sekä nuotiopaikkoineen. Jonkin aikaa siten saimme ajatuksen, että voisimme toteuttaa lapsille oman polun, joka kulkisi selkeäkulkuisessa ja helpossa maastossa, mutta kuitenkin aidossa taianomaisessa metsäympäristössä.

– mieleemme tuli, että yksi mukava tapa tutustuttaa lapsia metsään, olisi tuoda lasten mielikuvitusta myös osaksi reitin opastusta. Käännyimme meijänpolkulaisten suuntaan ideoinemme ja pian meillä olikin jo yhden reitin verran 7–8.-vuotiaiden lasten upeita piirustuksia. Piirustukset ovat toteuttaneet Jyväskylän steinerkoulun toppuluokkalaiset. Heiltä pyydettiin piirustuksia ja maalauksia aiheesta ’havumetsän kätköissä’, ja saimmekin upeita teoksia polun varrelle laitettavaksi. Lapset ovat kuvittaneet metsään niin lintuja, puita kuin polkujakin, mutta myös erilaisia satuhahmoja. Ehkäpä tällaisia näkyy myös oikeasti polkumme varrella, jos oikein tarkkaan katselee, Viljanen toteaa pilke silmäkulmassa.

Jyväskylän Ladun Heikki Viljanen ja Mauri Pitkänen istuttivat Jyväskylän Steinerkoulun oppilaiden taideteokset polun varrelle. Kylttien suunnittelussa on huomioitu lapset laittamalla kyltit heille sopivalle korkeudelle. Aikuiset pääsevät harjoittelemaan liikkuvuutta ja lihasvoimaa kyykistymällä taiteen äärellä.

– Samalla polun toteutus on ollut mukavaa puuhaa hankeeseen osallistuneille, sekä antanut tärkeää kokemusta pidempienkin reittien toteutukseen. Yhdestä tällaisesta pidemmästä reitistä Ladun Majan alueella kuullaan myöhemmin kesällä lisää, Viljanen jatkaa.

Meijän polun Juho Jäppinen toteutti esittelytaulun suunnittelun ja Janne Laitinen laati kohdeyleisölle sopivat tekstit. – Ajatuksena on herättää lasten mielenkiinto ympäröivää luontoa kohtaan. Katselemme polulla ympärillemme etsien pisintä puuta sekä myös sammalten tasolta puunkaltaisia sammalia. Pääsemme siis tarkkailemaan luontoa niin mikro- kuin makrotasollakin. Ja todennäköisesti myös vanhemmat pääsevät osallistumaan ihmettelyyn ja tutkintaan. Luonto tarjoileekin ihmettelyn aiheita ja mielikuvituksen ravintoa kaikenikäisille. Siitä syystä tämä Jyväskylän Ladun idea on erinomaista luontokasvatusta sekä lapsille että myös heidän seurassaan liikkuville aikuisille, Laitinen toteaa.

Tossu- ja tassupolun esittelytaulun taustakuvan on piirtänyt Jyväskylän Steinerkoulun 2.-luokkalainen Viivi Harvilahti. Yhteensä polun varrelta löytyy kolmisenkymmentä oppilaiden tekemää taideteosta.

Tossu- ja tassupolku aukeaa Juhannusta edeltävällä viikolla. Tämän jälkeen polku on perheiden käytössä ainakin lumen tuloon saakka. Talvellakin polulla on mahdollisuus kulkea, mutta taideteokset laitetaan talviunille hankien ajaksi.

Juho Jäppinen
Fysioterapeutti
Meijän polku

Askelia kohden hyvinvointia

Askelia kohden hyvinvointia

Miljoonia askelia ja lisääntynyttä hyvinvointia kävelyhaasteen avulla

Keväällä 2021 askellettiin toistamiseen Meijän polun Vuosikellosta löytyvä Miljoonan askeleen haaste. Ensimmäisen kerran kävelyhaaste toteutettiin facebook-ryhmänä keväällä 2020. Ryhmään lähti tänä keväänä mukaan 146 henkeä, joista kolmisenkymmentä osallistui aktiivisesti viikoittaisten askelmäärien raportoimiseen ja ilmoitti maalintulopäivämääränsä. Ne on kerätty kaavioon alle.

Suurin osa maaliintuloista osui viikkojen 10. ja 13. välille. Tällöin päivittäinen askelmäärä liikkuu 11 000–15 000 välillä.

Itse haasteessa on valittavana tavoiteaikoja päivittäisten askelmäärien mukaan. Yleisimmin osallistujat valitsivat kolmen ja neljän kuukauden tavoitteet, jolloin tavoitteena on kävellä päivittäin noin 12 000 ja 9 000 askelta. Myös kahden kuukauden haasteeseen intoutui muutamia ihmisiä. Tällöin päivittäinen askelmäärä on 18 000 kieppeillä.

Ketä sitten lähti mukaan kävelyhaasteeseen tällä kertaa? Haasteen jälkeen toteutettuun palautekyselyyn vastanneista (n=16) kaksi kolmannesta oli naisia ja loput miehiä. Suurin ikäryhmä oli 51–64 -vuotiaat, joita oli puolet kävelijöistä. Seuraavaksi suurin ikäryhmä oli 41–50 -vuotiaat, joita oli neljännes kävelijöistä. Yli 65-vuotiaita oli viidennes ja loput ilmoittivat ikäryhmäkseen 31–40-vuotta. Tämä jakauma vastasi varsin hyvin koko ryhmän koostumusta.

Lisääntynyt päivittäinen aktiivisuus

Suomalaiset kävelevät keskimäärin 5 000–7 000 askelta vuorokaudessa. (1, 2) Arjessa tästä kävelymäärästä suurin osa tapahtuu kotona ja töissä sekä muissa arkiaskareissa. Noin kuusikymmentä prosenttia meistä kerää askelia myös kävelylenkkeillen. (3) Iän myötä käveleminen yleisesti vähenee. Terveyden kohentamisen ja ylläpitämisen kannalta päivittäiseksi askelmääräksi suositellaan yleensä 10 000 askelta. Tämä on matkassa mitattuna aikuisella noin 7 kilometriä, ja ajallisesti mitattuna noin 1,5 tuntia. Keskivertosuomalaiselta tästä jää siis uupumaan puolet ja merkittävältä osalta suomalaisista vieläkin suurempi osa. Korona-aika on vielä polarisoinut askelmääriä, ja osa suomalaisista on alkanut liikkumaan enemmän, mutta osalla kävelymäärät ovat entisestään vähentyneet. Tarvitaan siis syitä lähteä kävelemään.

Syy lähteä liikkeelle

Varsinkin kuluneen puolentoista vuoden aikana monelta on kadonnut syyt lähteä kotoa liikkeelle. Työt ovat siirtyneet kotitoimistoihin, harrastukset loppuneet, tai olleet tauolla, ja ulkona liikkuminenkin on koronan kiivaimmilla hetkillä saattanut tuntua ahdistavalta. Ensimmäinen Miljoonan askeleen haaste toteutettiinkin juuri ensimmäisenä koronakeväänä, ja tällöin palautteissa mainittiin, että ilman haasteen kaltaista päivittäistä ’pakkoa’ ei ulos ja kävelemään olisi tullut lähdettyä läheskään niin usein.

Miljoonan askeleen haasteen ajatuksena onkin nostaa päivittäistä askelmäärää lähtötilanteeseen verrattuna ja tätä kautta lisätä sekä liikunnan, että myös ulkoilun tuomia terveys- ja hyvinvointihyötyjä. Kuinka tämä sitten onnistui keväällä 2021? Varsin hyvin. Lähes puolet kyselyyn vastanneista lisäsi päivittäistä askelmääräänsä 2 000-4 000 askeleella. Neljännes lisäsi päivittäisiä askelia yli 4 000 askeleella. Pienellä osalla kävely ei lisääntynyt haasteen aikana. Tämä todennäköisesti tarkoittaa sitä, että heillä on alun perinkin ollut runsas päivittäinen askelmäärä, koska 12 000 päivittäistä askelta ei lisännyt heillä askelmääriä. Tällöin voidaan katsoa syyn lähteä mukaan olleen esimerkiksi aktiivisuustason ylläpitäminen ja sisällön tuominen normaaliin kävelyyn. Tämä tuli myös palautteissa esille, joissa todettiin esimerkiksi, että: ”Tulee käveltyä ja harrastettua muutenkin liikuntaa enemmän ja mahtavaa kun on niin paljon kanssakulkijoita 😊.”

Yli kaksituhatta askelta päivittäin lisänneitä vastanneista oli lähes 70 prosenttia.

Miljoonan askeleen haasteen tarjoama ’syy’ liikkua näkyi myös palautteissa, joista tähän on listattu osa:

  • itsensä voittaminen
  • tulee liikuttua huonollakin säällä
  • tuli ihan ”sairaus” hankkia niitä askeleita ja se jatkuu vaikka milli tuli jo täyteen.
  • aktivoi omaa päivittäistä liikkumista
  • aktiivisuustaso nousee selkeästi ja pysyy yllä pidemmän aikaa

Facebook-ryhmän merkitys nousi myös esiin muutamissa vastauksissa, joissa todettiin, että parasta haasteessa oli lukea muiden osallistujien kommentit, ja että yhteisö kiritti mukavasti. Myös ryhmän tsemppaus mainittiin positiivisena asiana. Toisaalta sitten kehitysehdotuksissa toivottiin aktiivisempaa toimintaa FB-ryhmään, sekä jonkinlaista palkitsemisjärjestelmää. Kävelyhaastetta toivottiin myös muille vuodenajoille. Viidennes vastaajista sanoi, että syksy olisi paras aika kävelyhaasteelle, kun muutama nosti myös talven esille. Kaikille muille kevät sopi parhaiten.

Kävelläänkö jatkossa?

Kävellään vain! Miljoonan askeleen haasteryhmä käynnistyy taas ensi keväänä, mutta jos syksylle riittää innokkaita kävelijöitä, niin palautteessa ehdotettu ruska-ajan kävelyhaastekin voidaan toteuttaa. Miljoonan askeleen haastetta on aiemmin toteutettu myös työpaikoilla sekä pienryhmissä. Eli jos teillä on porukka, joka kaipaisi yhteisiä tavoitteita, niin käykää tutustumassa Miljoonan askeleen ryhmähaasteeseen. Ja jos kävely ei ole sinun juttusi, niin käy tutustumassa myös muihin Vuosikellomme haasteisiin. Sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Ja kaikille vuodenajoille.

Juho Jäppinen
fysioterapeutti, Meijän polku
juho.jappinen@jamk.fi

Miten kansallispuistojen käyntimääriä arvioidaan?

Miten kansallispuistojen käyntimääriä arvioidaan?

Viime aikoina on uutisoitu kansallispuistojen käyntimäärien huimasta kasvusta. Mihin käyntimäärien arviointi oikein perustuu, kun alueet ovat usein laajoja ja hajanaisia, ja jokaista kävijää ei millään pystytä laskemaan.

Kansallispuistojen ilmoitetut käyntimäärät ovat aina arvioita. Sitä tarkempia, mitä selkeämmästä alueesta on kysymys. Jos lähes kaikki saapuvat puistoon jalkaisin yhtä kapeaa polkua pitkin, saadaan polulle asennetulla elektronisella kävijälaskurilla varsin tarkka arvio kävijöiden määrästä. Käytössä onkin monenlaisia polkulaskureita. Uusimmat laskevat infrapunasäteen avulla tunnin tarkkuudella kuinka monta henkilöä ohittaa laskurin ja kulkeeko henkilö sisään vai ulos puistosta. Etäluettavat mallit lähettävät laskuriin tallentuneet tiedot palvelimelle kerran yössä, jolloin laskurilukemien seuraaminen on mahdollista lähes reaaliajassa. Kaikissa kohteissa ei kuitenkaan ole riittävän hyvää verkkoyhteyttä, jolloin laskurit on käytävä lukemassa paikan päällä.

Isojärven kansallispuisto. Kuva Sannamari Ratilainen.

Yleensä alueet ovat kuitenkin monimutkaisempia: sisääntuloväyliä on useampia ja polkuja lähtee moniin eri suuntiin. Kaikkein hankalimpia ovat vesialueet, missä ihmiset liikkuvat omia reittejään. Joissain tapauksissa hyvään arvioon päästään käyttämällä autolaskureita pysäköintialueelle vievällä tiellä. Laskureiden antamat lukemat korjataan erikseen määritellyllä korjauskertoimella, joka ottaa huomioon mm. kuinka monta ihmistä auton kyydissä on keskimäärin. Myös polkulaskurit kalibroidaan laadun varmistamiseksi eli verrataan laskurin antamaa lukemaa tietyllä aikavälillä havainnoitujen kulkijoiden määrään. Jääkö kantorepussa oleva lapsi laskematta? Tulevatko koiratkin laskuihin mukaan? Mahtuuko laskurin ohittamaan kaksi rinnakkain, jolloin toinen voi jäädä laskematta? Laskurin antamat lukemat korjataan kalibroinnin avulla määritellyllä korjauskertoimella.

Kun laskurit antavat mahdollisimman tarkan tuloksen, jää jäljelle vielä sen arvioiminen, kuinka suuri osa kävijöistä saapuu puistoon ohittamatta laskuria ollenkaan. Toisaalta, jos käytössä on useita laskureita, pitää arvioida myös sitä, kuinka suuri osa kävijöistä tulee lasketuksi samalla käynnillään useammin kuin kerran. Tässä arvioinnissa hyödynnetään mm. kävijätutkimusten avulla kerättyä tietoa ihmisten liikkeistä puistossa. Tänä vuonna kävijätutkimukset ovat käynnissä muun muassa Leivonmäen ja Isojärven kansallispuistoissa. Tutkimuksissa kävijöiltä saatu tieto on arvokasta paitsi käyntimäärälaskennan tukena, myös puistojen kehittämisessä.

Laskentaan liittyy monenlaisia haasteita. Vanhat mattolaskurit eivät toimineet talvella maan ollessa jäässä. Uudemmissakin laskureissa tuisku voi tupruttaa laskurin silmän umpeen. Joskus laskurin akku on hyytynyt yllättäen. Kerran ihmeteltiin keväällä huimia lukemia yhdessä laskurissa. Selvisi, että pääskynen oli tehnyt pesän laskurin kohdalle… Laskurien antamat lukemat pitää siksi aina tarkistaa poikkeamien varalta ja havaitut virheet korjata.

Joutsniemen laavu Leivonmäen kansallispuistossa. Kuva Touho Häkkinen.

Tällä hetkellä Metsähallitus ilmoittaa tärkeimpien kohteiden käyntimäärät kaksi kertaa vuodessa. Välitarkastelu tehdään tammi-heinäkuun tilanteesta ja virallinen edeltävän vuoden käyntimäärä ilmoitetaan tammikuussa. Käyntimäärien arviointia pyritään kehittämään koko ajan tarkemmaksi ja kustannustehokkaammaksi. Esimerkiksi matkapuhelinverkkojen sijaintitietojen käyttömahdollisuuksia on selvitetty, mutta se ei ole osoittautunut toimivaksi vaihtoehdoksi ainakaan vielä. Uudet ympärivuotisesti toimivat laskurit ja etäluenta ovat tehostaneet toimintaa ja parantaneet arvioiden laatua huomattavasti. Silti edelleen tärkeää on myös maastossa tapahtuva havainnointi ja polttopuun kulutuksen sekä käymäläjätteen määrän seuranta.

Tämän kevään alustavien tietojen perusteella Keski-Suomen puistoissa ei ole päästy ihan viime vuoden kevään huippulukemiin. Kesästä odotetaan kuitenkin jälleen ennätysvilkasta. Tulevaisuudessa polkujen tunneittaiset laskurilukemat pyritään saamaan verkkosivuillemme kaikkien nähtäville. Se nostaisi käyntimäärätiedon hyödyntämisen ihan uudelle tasolle.

Tuomi kukkii Rutakoskella. Kuva Satu Ojala.

Blogin kirjoittaja Maija Mikkola toimii Metsähallituksen luontopalveluissa virkistyskäytön erikoissuunnittelijana Jyväskylässä.

Blogin kansikuva: Pyhä-Häkin kansallispuisto, Jorma Ursin.

Tunnetko puna-ailakin?

Tunnetko puna-ailakin?

Suomalainen liikkuu metsässä ja muualla luonnossa ahkerasti, sillä 96 % aikuisväestöstä virkistäytyy luonnossa ja useimmat meistä 2-3 kertaa viikossa. Lähimetsät ja arjen viherympäristöt ovat tärkeitä, koska niitä havainnoidaan päivittäin. Lähiluontoa pidetään itsestään selvyytenä, ja yleensä niiden arvo ymmärretään vasta niiden hävitessä.

Useissa tutkimustuloksia on todettu lähimetsien, puistojen ja vesistöjen positiivisesta vaikutuksesta esimerkiksi stressiin ja masennukseen. Mutta tällöinkin luontoa tarkastellaan lähinnä hoitokeinona johonkin poikkeavaan olotilaan ja luontoa pidetään paikkana, johon pitää varta vasten hankkiutua. Onkin selvää, että olemme vieraantuneet luonnosta.

Tutustumaan lähiluontoon!

Tunnetko sinä lähiluontosi luonnonvaraisia lajeja? Luonnontuntemus ei ole vain huolestuneiden akateemikoiden leipätyö, vaan jokaisen meidän kansalaistaito. On tärkeää tuntea luontoa, jonka kohtaamme päivittäisessä arjessa, koska tällöin voimme ymmärtää paremmin myös luonnon merkityksen itsellemme.

Luonnon tarkkailu ja havainnointi ovat suurelle osalle suomalaisia tuttuja harrastuksia. Suomessa onkin pitkä historia myös kansalaishavainnoilla, eikä niiden merkitys ole ainakaan vähenemässä. Esimerkiksi lintuharrastajilla on vankat perinteet lajien havainnoinnissa, samoin kuin metsästäjillä. Ohjattu ja ohjeistettu lajihavainnoinnin joukkoistaminen on yksi poluista, joilla lajitietoa kertyy laajemmin Suomen luonnosta myös tutkijoiden käyttöön. Muun muassa näistä havainnoista Suomen Lajitietokeskus yhdistää suomalaista lajitietoa yhtenäiseksi ja avoimeksi kokonaisuudeksi.

iNaturalistin Seek-sovelluksessa lajien tunnistaminen on tehty helpoksi ja hauskaksi, joten perheen pienetkin voivat osallistua lajien etsintään.

Viime vuoden toukokuussa Suomen Lajitietokeskus aloitti yhteistyön kansainvälisen iNaturalist-verkoston kanssa, jota ylläpitää mm. National Geographic Society. iNaturalist on verkossa toimiva luontoharrastajien sosiaalinen yhteisö, sekä palvelu, jonka avulla luonnosta kiinnostuneet verkostoituvat ja jakavat luontohavaintojaan kuvina ja äänitteinä. iNaturalistin helppokäyttöinen, myös suomenkielellä toimiva, maksuton mobiilisovellus on yksi maailman suosituimmista luontoaiheisista sovelluksista. Ohjelmaan ladatun kuvan ja paikkatiedon perusteella tekoäly ehdottaa eliölle tunnistusta. Tekoäly kehittyy paremmaksi sitä mukaa, kun palveluun tulee enemmän havaintoja suomalaisista lajeista. Tunnistus on kaksiosainen, eli tekoäly tunnistaa kasvin ensin ja sitten yhteisön jäsenet varmistavat tunnistuksen. Käyttäjät voivat ehdottaa vaihtoehtoisia tunnistuksia tai vahvistaa toistensa ilmoittamia havaintoja. Meitä iNaturalist-yhteisön aktiiveja on Keski-Suomessakin jo yli tuhat (seikkailumme kartalla alla). Palvelun kautta jaetut havainnot tallentuvat myös Suomen Lajitietokeskuksen tietovarantoon ja ovat sen kautta kansalaisten, harrastajien, tutkijoiden ja viranomaisten käytettävissä.

Muutamia kuluneen vuoden aikana löytämiäni lajeja.

iNaturalist -kartta Keski-Suomen havainnoista. Vielä on tutkimattomia alueita…

Pelaamaan lähiluontoon!

iNaturalist-verkosto on julkaissut lajitunnistuksen tueksi pelillisen Seek-sovelluksen, jonka käynnistämällä voit reaaliajassa tutkia kameranäkymän kautta tekoälyn suorittamaa tunnistusprosessia. Valokuva ja tunnistus voidaan lisätä käyttäjän omiin kokoelmiin ja sovelluksesta saa lisäksi Wikipedia-tiedon kyseisestä lajista. Lajeja tunnistamalla käyttäjä ansaitsee palkintomerkkejä ja oppii samalla lisää luonnosta. Seek-sovelluksen avulla ja verukkeella jokainen saakin mukavia luontokokemuksia kesäisessä luonnossa. Ja kesälomavinkkinä lapsiperheille: Seek-sovelluksen palkintojen lisäksi voivat vanhemmat keksiä konkreettisia lisäpalkintoja; etsi kymmenen lajia ja ansaitset jäätelöpalkinnon!

Tunnetko sinä siis puna-ailakin? Puna-ailakki on Keski-Suomen iNaturalist-yhteisön eniten havainnoitu ja tunnistama laji, joka levisi merenrantalehdoista sisämaahan vasta 1900-luvulla heinänviljelyn yleistymisen myötä. Ota siis iNaturalist käyttöösi ja lähde tutustumaan lähiluontoosi. Kuka löytää ensinnä puna-ailakin!

Janne Laitinen
iNaturalist-aktiivi, biologi
Meijän polku, JAMK


Hyödyllisiä linkkejä:
Luonnon virkistyskäyttö – Luonnonvarakeskus (luke.fi)
Suomen Lajitietokeskus
iNaturalist-verkosto · iNaturalist
Discover nature on your doorstep | WWF
https://www.luontoportti.com/suomi/fi/tunnistaminen/

Miten tuoda luonto osaksi työpäivää, kun luontoon ei pääse?

Miten tuoda luonto osaksi työpäivää, kun luontoon ei pääse?

Luonnolla on tutkitusti lukuisia positiivisia vaikutuksia ihmisen henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin: luonnossa elimistön toiminta hidastuu, aivot palautuvat rasituksesta, stressitila kehossa hellittää ja ihminen rentoutuu. Mutta mitä tehdä, kun luontoon ei pääse?

Luonnossa mieli ja keho lepäävät. Lyhytkin metsälenkki tai hengähdyshetki omalla takapihalla voi rentouttaa kummasti, eikä mikään ihme, sillä tutkimukset todistavat, että luonnolla on pitkä lista hyvinvointivaikutuksia. Luonnossa verenpaine laskee, sydämen toiminta hidastuu, lihakset rentoutuvat, stressihormonit vähenevät, keskittymiskyky paranee, mieliala kohoaa ja aivot palautuvat… Lista sen kuin jatkuu. On siis varsin hyvä idea pitää työpäivän aikana taukoja luonnossa ja ottaa ilo irti näistä hyvinvointivaikutuksista. Kannattaa lähteä esimerkiksi ruokatauolla ulos happihyppelylle ja mahduttaa kalenteriin yksi jos toinenkin metsäretki.

Mutta aina ei pääse luontoon. Joskus luonto on kaukana ja joskus taas aika ei riitä luontoreissuun. Luonnon hyvinvointivaikutuksia voi kuitenkin valjastaa käyttöön, vaikka itse luontoon meneminen ei olisi mahdollista: tutkimukset nimittäin osoittavat, että luonnon hyvinvointivaikutukset toimivat myös ilman varsinaista luontoon astumista. Mikään ei tietenkään korvaa aitoa luontokokemusta, mutta luontoa matkivat virtuaaliset elämykset kuten luontovideot, -äänet ja -kuvat jäljittelevät yllättävän toimivasti luonnon vaikutuksia ihmiseen. Koska jokaisella tauolla ei ehdi luontoon, kannattaakin kokeilla luonnon tuomista työpisteelle virtuaalisesti:

3 x Miten tuoda virtuaaliset luontokokemukset osaksi työpäivää

1. Ota audiovisuaalinen luontokokemus taukojen tueksi

Työpäivän aikana on tärkeä pitää taukoja, jotta aivot saavat tilaisuuden palautua työstä aiheutuvasta rasituksesta. Tehokkaan tauon ei tarvitse olla pitkä, mutta sen tulisi antaa aivoille mahdollisuus olla hetki rauhassa. Tehokas tauko ei siis sisällä esimerkiksi sosiaalisen median selailua tai uutisten lukemista, vaan tauon aikana pitäisi malttaa pysähtyä hetkeksi kokonaan. Taukojen tueksi ja tehostamiseksi voi lisätä audiovisuaalisen luontoelementin, joka kannustaa hiljentymään ja rauhoittumaan: luontovideo vie aivot virtuaalisesti ympäristöön, jossa ne saavat hetken ajan harhailla vapaasti ja pitää taukoa jatkuvasta keskittymisestä. Jopa minuutin tai parin mikrotauko voi tuoda merkittäviä hyötyjä. Kannattaa myös laittaa vaikka puhelimeen muistutus, jotta taukojen pitäminen ei pääse unohtumaan.

2. Kuuntele luontoääniä työnteon lomassa

Moni kokee myös pelkät luontoäänet hyvin rauhoittavana, ja niitä voikin helposti tuoda osaksi työskentelyä ikään kuin taustamusiikin tavoin. Tuulen kohina, puron solina ja lintujen laulu voivat peittää esimerkiksi ulkoa tulevaa hälyä tai muuten vain auttaa keskittymään. Etsi esimerkiksi YouTubesta tai Spotifysta mieluinen pätkä luontoääniä ja laita pyörimään taustalle. Ja kun tarvitsen tauon, sulje silmät, hengitä syvään ja kuvittele itsesi lempimetsäreitille.

3. Lisää kaunis luontomaisema tietokoneen ja puhelimen taustaksi

Luontoelementtejä voi tuoda osaksi arkea hyvin pienilläkin eleillä, kuten vaihtamalla laitteiden taustakuviksi otoksia suosikkimaisemista. Pelkkä kuvan katselu voi tutkitusti laukaista samankaltaisia hyvinvointivaikutuksia kuin luonnossa oleilu. Lisää siis taustakuvaksi työkoneelle ja -puhelimelle suosikki luontokuvasi joka vie ajatuksesi työpäivän aikana metsän siimekseen tai rantakalliolle.

Lue lisää luonnon hyvinvointivaikutuksista ja virtuaalisista luontoelämyksistä sekä kokeile virtuaalista Korpi®-luontohetkeä osoitteessa korpiforrest.fi🌲

Kirjoittaja Anni Kupila
Asiantuntijoina Mikko ja Sampo Pohjola
Korpiforrest


Anni Kupilan blogi on osa Meijän polun Luontotyöpäivää.

Kävelykokoukset – luontoympäristö on todistetusti luova ympäristö

Kävelykokoukset – luontoympäristö on todistetusti luova ympäristö

Hallitus valmistelee liikkumisrajoituksia ja uusi EU:n ohjelmakausi (2021-2027) haastaa kehittäjät luomaan uusia ja entistä vaikuttavampia kehittämishankkeita. Ajatuksia pitäisi pöllyttää verkostoissa ja luoda uusia ekosysteemejä. Miten tämä onnistuu teams-kokousten luvattuna aikana? No luonnollisesti kävelykokouksina raikkaassa ulkoilmassa.

Keski-Suomen hyvinvoinnin osaamiskeskittymä KEHOn palaveria käveltiin Jyväskylän Harjulla kaupunkiluonnon keskellä.

Kuluvan vuoden aikana olen sopinut useita kävelykokouksia lähiluontoon. Kävelykokouksissa on hoidettu työharjoittelun ohjauksia, ratkottu julkaisun toimitushaasteita ja ideoitu myös uusia hankeideoita. Käytännössä näihin kävelykokouksiin liittyy kaikki samat elementit kuin muihinkin palavereihin: tarve keskustella jostain asiasta, yhteisen ajankohdan löytäminen ja tilavaraus. Kokouksen kalenterointi ja kokousagendan raamitus ovat rutiinihommaa myös kävelykokouksissa, mutta sitten tuleekin jo ensimmäinen luovuutta kutkutteleva osuus, eli missäs sitä tavattaisiin? Teamssin ja sen perinteisen neuvotteluhuoneen tilalle avautuukin lähes rajaton mahdollisuuksien maailma, jossa vain mielikuvitus on rajana. Paikan tarkemmassa valinnassa tulee sitten huomioida muutamia tekijöitä, kuten sää ja kulkuväylien kunto. Kannattaa myös miettiä pukeutumista: ’ykköset päälle’ ei välttämättä olekaan se juttu, kun pidetään kävelykokousta esimerkiksi kevätpuhurin vihmoessa. Katupölykin saattaa yskittää, eli pitäisikö sittenkin pitää tuttu ja turvallinen Teams-kokous ja köllöttää vaan kotona?

Voitaisiinkin melkein jo kysyä, että kellä on varaa olla pitämättä kokouksia ja palavereja ulkona liikkuen!

Ehei, kotiin ja teamssiin ei kannata jäädä, sillä sää on vain pukeutumiskysymys ja keväistä katupölyä voi väistää lähiluontoon tai muille reitistöille kauemmaksi isoista teistä. Ja näin varsinkin, jos sitä luovuutta halutaan kokouksien ja palaverien tiimellyksessä ruokkia. Luonnon on nimittäin todettu tutkimuksissa antavan aimo buustauksen luovalle ajattelulle ja uusille ideoille! Voitaisiinkin melkein jo kysyä, että kellä on varaa olla pitämättä kokouksia ja palavereja ulkona liikkuen!

Lähiluontoon kävelykokouksen suunnittelu ei ole siis lopulta ole sen vaikeampaa. Kokousympäristö on maksuton ja sen saavuttaminen vaivatonta, sillä keskimäärin suomalaisella on lähimetsään matkaa alle 700 metriä. Ja puolet meistä asuu alle 200 metrin päässä metsästä. Työpaikatkin usein sijaitsevat aivan luonnon äärellä tai kännykän heiton päässä näistä.  Kävelykokouksissa on siis harvoin ongelmia esimerkiksi parkkipaikkojen suhteen, etenkin jos kävelykokoukseen voi lähteä suoraan kotiovelta tai esim pienen pyörämatkan päästä kotoa. Myös julkisen liikenteen mahdollisuudet palaveripaikkoja sovittaessa kannattaa pitää mielessä.

Luonnosta löytyy hyvinkin erilaisia kokousympäristöjä ja -mahdollisuuksia. Kävelykokouksiin ei välttämättä istumapaikkoja tarvitse, mutta kahvittelua varten erilaiset taukopaikat ovatkin jo mukava lisä.

Jos haluat viettää koko työpäivän luonnossa, niin se vaatiikiin sitten jo hieman enemmän suunnittelua. Tästä aiheesta onkin tulossa Meijän poluilla piakoin lisää tietoa, sillä huhtikuun alussa julkistetaan uusi mielenkiintoinen teemapäivä, ja sen puitteissa tietoa luontotyöpäivistä sekä Meijän polun blogissa että www-sivustolla. Pitäkäähän Meijän kanavat tarkkailussa…

Ai niin! Viime vuoden lopulla kävelykokoukset yhdessä Likesin Vesa Pohjosen kanssa johtivat Meijän Keski-Suomi -hanke-idean syntymiseen. Nyt tämä Keski-Suomen liiton osarahoittama JAMKin ja LIKESin yhteishanke on käynnistynyt. Sen puitteissa selvitetään muun muassa erilaisten hyvinvointialan toimijoiden yhteistyön ja kumppanuuksien syventämistä ja uusia ansaintakeinoja. Kävelykokousideoinneista ja niiden tuomasta luovuuden kutittelusta voi siis vauhdikkaastikin syntyä laajempaakin konkretiaa. Kannattaa kokeilla!

Janne Laitinen
Biologi, Meijän polun luontoaktiivi ja kävelykokoustelija, JAMK

Matka kohti hyvinvoivaa työyhteisöä, osa 3

Matka kohti hyvinvoivaa työyhteisöä, osa 3

Innovaatiosta ja innostumisesta kohti muutoksen vuoristorataa

Blogin kolmannessa osassa innostutaan, innovoidaan ja hypätään kyytiin muutosprosessin vuoristorataan.  Aloitetaan innostuksesta. Innostus on tunnetila, jossa korkea aktiivisuustaso yhdistyy positiiviseen tunnekokemukseen. Työelämässä innostuksesta käytetään myös käsitettä työn imu. Tutkimukset osoittavat kiistattomasti, että innostus ja työn imu nostavat työpanosta ja lisäävät tehokkuutta ja innovatiivisuutta. Innostunut työntekijä jaksaa innostaa myös muita, jolloin positiivinen virtaus leviää koko työyhteisöön.

Olet varmasti joskus miettinyt, mitkä asiat elämässä saa sinut innostumaan. Oletko kenties intohimoinen viherpeukalo vai rakastatko laittaa hyvää ruokaa? Tuottaako liikkuminen sinulle mielihyvää ja innostuksen tunnetta?

Oma innostukseni nousee muutamista eri tekijöistä; opiskelusta, innovatiivisesta kehittämisestä, arkiliikunnasta ja musiikista. Yhdistän sujuvasti näitä kaikkia toisiinsa ja minulla onkin esimerkiksi tapana tehdä opiskelutehtäviä musiikkia kuunnellen. Tehtävien jälkeen lähden yleensä ulkoilemaan. Pyrin etsimään rauhallisia lenkkipolkuja ja pysähdyn lenkin aikana rannalle venyttelemään ja hengittämään raitista ilmaa. Liikkuessani prosessoin opintotehtävien etenemistä ja kuinka voisin viedä opittua tietotaitoa koko työyhteisön iloksi. Tällaisesta tapahtumaketjusta alkoi myös yhteistyö Meidän polun kanssa; yhteistyön innovaationa syntyi Työhyvinvoinnin vuosikello tukemaan varhaiskasvatuksen henkilöstön kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Työhyvinvoinnin vuosikello on ollut työpaikallani käytössä viime elokuusta saakka. Valitettavasti korona tuli sekoittamaan pakkaa ja lisäsi kuormitusta. Työhyvinvoinnin vuosikello on ollut kuitenkin oiva apuväline haastavasta tilanteesta selviämiseen ja sen avulla muodostettu yhteinen tahtotila on motivoitunut työyhteisöä kehittämään arkeen hyvinvointia lisääviä ja turvallisia ratkaisuja. Vuosikellon sisältöjä ollaan toteutettu turvavälit huomioiden sekä vapaa-ajan liikuntaan panostaen. Vuosikellon innostavat sisällöt ja pienet leikkimieliset haasteet ovatkin auttaneet meitä hetkeksi unohtamaan vallitsevan tilanteen ja olemme pystyneet keskittymään mukaviin ja positiivisiin asioihin.

Työhyvinvoinnin vuosikelloon on keväälle valittu liikunta- ja hyvinvointihaasteita, joita voi suorittaa koronaturvallisesti omatoimisesti ja ulkona.

Mitä Työhyvinvoinnin vuosikellon toteutuminen on työyhteisönä meiltä vaatinut? Kaikki lähti liikkeelle yhteisestä halusta kehittää jotain uutta, eli innovoida. Yhteisestä tahtotilasta ja innostuneesta ilmapiiristä oli hyvä ponnistaa kohti muutosta. Tavoitteena oli lähteä kehittämään työhyvinvointia kokonaisvaltaisempaan ja systemaattisempaan suuntaan. Ensiksi oli kuitenkin ymmärrettävä, mitä kehittämistyö työyhteisöltä vaatii.

Vuoristorataan!

Muutosprosessin kokonaisuutta kuvataan usein huvipuiston vuoristoradaksi, jonka kyytiin muutoksessa mukana olevat henkilöt hyppäävät. Vuoristoradan alussa tilanne on tasaisen stabiili, mutta muutos häämöttää jo näköpiirissä. Ennen vaunun liikkeelle lähtöä kyydissä olevat saattavat miettiä, ehtisikö vielä hypätä pois. Ja juuri sillä hetkellä vaunu nytkähtää liikkeelle.

Muutosvastarinta kuuluu olennaisena osana muutosprosessin eri vaiheisiin ja varsinkin muutoksen alussa vastarinta näkyy vahvasti. Vuoristoradan ensimmäisellä huipulla matkatessa vastarinta on korkeimmillaan. Vastarintaa ei kuitenkaan kannata säikähtää, sillä se kuuluu prosessiin. Vastarintaa vähennetään tunteita sanoittamalla, positiivisen yhteishengen ylläpitämisellä ja tarvittaessa keskusteluapua tarjoamalla esimerkiksi esimiehen kanssa henkilökohtaisesti.

Ensimmäisen huipun jälkeen alkaa vapaa pudotus kohti maanpintaa. Vapaa pudotus kuvaa muutoksesta aiheutuvaa luopumista ja surutyötä. Jostain vanhasta on luovuttava, jotta muutos voi mahdollistua. Luopumisen tuska aiheuttaa meissä erilaisia tunteita, jotka kuuluvat myös osaksi muutosprosessia. Vapaan pudotuksen jälkeen koittaa vuoristoradassa neutraali vaihe, jonka aikana kerätään voimia seuraavaan koitokseen. Hengähdyshetkeä tarvitaan voimaantumiseen, muutoksen hyväksymiseen ja uusien toimintatapojen oppimiseen. Vuoristoradassa neutraali vaihe kestää yleensä hyvin lyhyen ajan, mutta muutosprosessissa tälle hetkelle kannattaa suoda paljon pidempi aika.

Vuoristoradan loppuhuipennuksessa kiidetään vielä kohti viimeistä huippua. Muutosprosessissa huipulle pääsemistä edellyttää muutokselle asetettujen tavoitteiden sisäistämistä ja vahvaa yhteistyötä koko tiimin kanssa. Huipulla voi välillä tuulla ja takapakkeja tulee varmasti eteen, mutta innostuneella ja positiivisella asenteella niistäkin selvitään voittajina. Vuoristoradan viimeisellä huipulla voit hetken ihailla maisemia, kunnes koittaa vapauttava vapaapudotus kohti maalia. Muutoksen viimeisessä vaiheessa omistaudutaan avosylin muutokselle ja sen jatkuvuuden mahdollistumiselle.

Näin olemme selvinneet takaisin maan pinnalle, kevättalveen ja samalla blogisarjan kolmannen osuuden päätökseen. Kevät onkin parasta aikaa innostumiselle, innovoinnille ja sitä kautta muutoksen mahdollistamiselle. Uskaltaisitko sinä hypätä kyytiin muutoksen vuoristorataan? Jos päätät vastata kyllä, niin uskon, että et tule pettymään!

Näiden sanojen myötä toivotan kaikille ihanan innostavaa kevättä ja tavataan jälleen kesän kynnyksellä blogisarjan viimeisessä osassa!


Sirpa Halonen
Hyvinvointikoordinaattoriopiskelija
Savonia YAMK, Kuopio
sirpa.halonen@edu.savonia.fi

Polkujamme vuodelta 2020

Polkujamme vuodelta 2020

Vuosi 2020 jäänee historiankirjoihin koronavuotena. Korona sekoittikin perinteiset kuviot varsin tehokkaasti. Meijän polulla kuitenkin lähdettiin nopeasti etsimään uusia keinoja keskisuomalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Vuoden mittaan hyvinvointitekomme rupesivat suureksi iloksemme leviämään myös Keski-Suomen rajojen ulkopuolelle.
Olemme koonneet tähän blogitekstiin hieman tapahtumia kuluneen vuoden varrelta.

LUONTOPYSÄKIT

Luontopysäkkien avulla lähdettiin yhdistämään kaupungin upeita luontokohteita ja luontoliikuntapaikkoja, kattavaa linja-autoverkostoa sekä asukkaita uudella tavalla tuoden Jyväskylän luontokohteet saavutettavammaksi kaupunkilaisille ja matkailijoille. Luontopysäkkejä toteutetaan yhteistyössä Keski-Suomen liikunnan ja Jyväskylän liikenteen Linkki-palvelun kanssa. #luontopysäkit

REITISTÖVIIKKO

Ensimmäinen Keski-Suomen reitistöviikko järjestettiin 16.–22.9.2020. Reitistöviikolla erilaiset ulkoilu-, liikunta- ja matkailureitistöt olivat kaikkien mielessä ja kovassa käytössä ympäri maakuntaa. Reitistöviikon tarkoituksena on nostaa tietoisuutta erilaisista lähiliikunta-, retkeily- ja matkailureiteistä sekä lisätä näiden käyttöä. Keski-Suomen reitistöviikko on Meijän polun ja Keski-Suomen liikunnan yhdessä ideoima tapa innostaa keskisuomalaisia luontoon ja liikkumaan.

Reitistöviikolla Meijän polku oli järjestämässä myös Meijän metsät -työpajaa yhdessä JAMKin ja JYU:n Wisdom-verkoston kanssa. Seuraava reitistöviikko järjestetään syyskuussa 2021! Lähde mukaan tekemään tulevaisuutta! #Reitistöviikko

VUOSIKELLO

Toukokuussa 2020 aukesi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen Vuosikellon kesä-osuus ja näin ympärivuotinen palvelu valmistui kokonaisuudessaan. Vuoden 2020 syksyllä kunnat innostuivat haastamaan asukkaitaan mukaan Vuosikellon hyvinvointihaasteisiin. Haasteet lähtivät leviämään muun muassa Pihtiputaalla, Saarijärvellä ja Keuruulla. Hienoa nähdä, että liikkumisen ja hyvinvoinnin aktivoiminen on otettu myös kunnissa innokkaasti mukaan kuntalaisten arkeen!

KOHDEN SAVOA JA HYVINVOIVAA TYÖYHTEISÖÄ

Savossa rupesimme kehittämään Työhyvinvoinnin vuosikelloa hyvinvointikoordinaattoriopiskelija (YAMK) Sirpa Halosen johdolla. Työhyvinvoinnin vuosikellon kehitystä Kuopiossa seurataan blogissamme myös vuoden 2021 mittaan.

IÄKKÄIDEN TASAPAINOHARJOITTELU

Tasapainon hallinnan merkitys kasvaa iän lisääntyessä ja tasapaino kehittyy harjoiteltaessa vielä myöhäiselläkin iällä. Olemme keränneet Iäkkäiden tasapainoharjoittelu -sivustolle harjoitteita, joita voi toteuttaa itsenäisesti kotona tai kodin läheisyydessä. Iäkkäiden tasapainoharjoittelu -sivuston ovat koonneet Liisa Lumiaho, Kaisa Könönen ja Juho Jäppinen.

LASTEN MOTORISTEN TAITOJEN HARJOITTAMINEN

Lasten motoristen taitojen harjoittaminen -sivusto tarjoaa perustiedot näiden taitojen kehittymisestä sekä harjoittelusta. Sivustolta löydät tietoa muun muassa tasapainon, liikkumistaitojen, kehon hahmotuksen ja käsittelytaitojen harjoittamisesta. Lasten motoristen taitojen harjoittaminen -sivuston on Meijän polulle koonnut Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellisen tiedekunnan tohtorikoulutettava Donna Niemistö.

HYVINVOINTIA ELÄMÄNTAVOILLA

Hyvinvointia elämäntavoilla -sivustolle on kerätty omahoito-ohjelmia, jotka auttavat sinua elämäntapamuutoksessa. Maksuttomia ohjelmia voit toteuttaa omaan tahtiin, silloin kun sinulle parhaiten sopii. Tärkeintä on ohjelmien herättämien asioiden ja ajatusten heijastaminen omaan arkeen. 

LIIKUNTAMAHDOLLISUUDET KESKI-SUOMESSA

Liikuntamahdollisuudet Keski-Suomessa -sivulle on koottu yhteistyössä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin Perusterveydenhuollon yksikön sekä Liikuntalääketieteen poliklinikan kanssa sivusto, jolta pääsee helposti etsimään keskisuomalaisista kunnista löytyvää liikuntatarjontaa niin luontoliikkumisen kuin liikuntaryhmien sekä yksilöllisen ohjauksen suhteen. Sivusto auttaa niin hoitotyön, kuntoutuksen kuin liikuntaneuvonnan ammattilaisia ohjaamaan asiakkaita liikuntamahdollisuuksien ääreen näiden kotien lähellä. Sivuilta voi myös kuntalaiset itse etsiä liikuntamahdollisuuksia lähialueiltaan.

Luonnon ekosysteemipalvelut Keski-Suomessa -hanke

Meijän polun asiantuntijoita oli mukana Luonnon ekosysteemipalvelut Keski-Suomessa -selvityshankkeen maastoretkillä selvittämässä keskisuomalaisen luonnon ainutlaatuisia elementtejä. 

Janne Laitinen ja Pirjo Mustonen kokoustamassa keskisuomalaisten reitistöjen äärellä kesällä 2020. Samalla reissulla kartoitettiin keskisuomalaisen luonnon ainutlaatuisia elementtejä Leksa-hanketta varten..

MEIJÄN POLKU ESILLÄ

Vuosi 2020 merkitsi Meijän polun näkyvyyden selkeää lisääntymistä niin Keski-Suomessa, Suomessa kuin kansainvälisestikin. Vuoden ehdottomia kohokohtia näkyvyyden kannalta oli Meijän polun esittely hyvänä mallikäytänteenä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n Forests for Human Health and Well-Being -raportissa, sekä hyvänä käytäntönä Interreg Europe-ohjelman avoimella Policy learning platformilla. Lisäksi Keski-Suomen reitistöviikko esiteltiin hyvänä esimerkkinä Kestävä kaupunki -hankkeen Elämänmittainen lähiviherpolku -julkaisussa.

Meijän polun toimintaa ja tuloksia esiteltiin vuoden kuluessa myös muun muassa Tapion Kansanterveyttä metsästä -webinaarissa ja useissa muissakin hyvinvoinnin verkkotapahtumissa.

Meijän polun sivuston kävijämäärä ylitti marraskuussa maagisen 50 000 kävijän rajan reilun kahden vuoden olemassaolonsa jälkeen. Blogissamme julkaistiin vuoden mittaan 17 artikkelia ja juttua aiheisiimme liittyen niin yhteistyötahojen kuin polkulaistenkin kirjoittamina. Myös sosiaalisen median kanavamme olivat ahkerassa käytössä ja seurannassa. 

Keskisuomalainen luonto tarjoilee myös tuleville vuosille paljon ammennettavaa hyvinvoinnin ja terveyden alueilla. Tällaisia talvimaisemia pääsee ihastelemaan Etelä-Konneveden kansallispuistossa.

KOHTI TULEVAA!

Mitäs vuosi 2021 tuo tullessaan? Ainakin hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä keskisuomalaisin maustein!

Heti tammikuun alussa Vuosikelloomme ilmestyy ryhmille tarkoitettu osuus, josta löytyy haasteita 3–7 hengen porukoille. Samalle sivulle tulee vinkkejä muutoinkin haasteiden käytöstä ryhmätoiminnassa. Luontopysäkit-konsepti valmistuu keväällä 2021 ja Keski-Suomen reitistöviikko tulee taas syyskuussa 2021. Lisäksi vuoden mittaan laitellaan maakunnallisia terveystestauksia uuteen kuosiin ja taidetaan liikuttaa myös lapsia ja nuoria niin opinnäytetöiden kuin yhteistyön keinoin. 

Hieno vuosi siis tulossa! Jos sinulla on ideoita oman alueesi ihmisten hyvinvoinnin, terveyden ja luontoliikkumisen kehittämiseen ‘meijänpolkumaisella’ otteella, niin laittele viestiä tulemaan!

Retkihaaste vie säännöllisesti luontoon

Retkihaaste vie säännöllisesti luontoon

Voisiko retkeilystä ja luonnossa liikkumisesta tulla osa arkea? Viikottainen tapa, joka lisäisi hyvinvointia? Tämän halusimme selvittää, kun neljä vuotta sitten ideoimme somessa leviävän Retkihaasteen. Joka vuosi julkaistavasta listasta löytyy 52 haastekohtaa eli tavoitteena on tehdä retki keskimäärin kerran viikossa. Retkihaasteeseen voi osallistua rennolla mielellä ja haasteen tavoitteena on kannustaa monipuoliseen retkeilyyn ympäri vuoden. Retkihaaste on vienyt meitä vuosien aikana monenlaisiin retkikohteisiin ja olemme retkeilleet aktiivisesti etenkin Jyväskylässä ja Keski-Suomen alueella. Onkin mukava tarttua vierailijakynään ja kirjoittaa retkikokemuksista Meijän polun blogiin, sillä hanke edistää meille tärkeitä asioita.

Usein sitä miettii, miksi lähteä kauas, jos läheltäkin löytyy upeita luontokohteita. Yksi meidän suosikeista on Haukanniemi, jossa varsinkin kevät- ja kesäkaudella tulee käytyä usein. Kaupunkilainen pääsee maalaistunnemiin kulkiessaan pellonlaitaa kohti metsää. Niemessä risteilevät polut kulkevat vaihtelevien metsämaastojen läpi ja erityisen kaunista on niemen keskiosassa. Siellä liikkuu myös vähemmän ihmisiä. Polun varrella voi halata valtavia mäntyjä ja kulkea polun yli kaareutuvien lehtipuiden alta. Matkalla tiheä ja synkkä kuusimetsä vaihtuu yhtäkkiä vaaleaksi koivikoksi. Niemenkärjessä voi lepuuttaa jalkoja ja tulistella nuotion lämmössä. Mennessä ja palatessa on mukava pysähtyä Eerolanlahdelle tarkkailemaan lintuja.

Kuvat: Eerolanlahden lintulaituri ja Haukanniemen koivikko.

Vuosien varrella olemme retkeilleet paljon Jyväskylän kaupungin ylläpitämillä luontopoluilla. Jos joku kysyy suosituksia kaupunkia lähellä olevista retkikohteista, tulee yleensä ensimmäisenä mieleen Jääskelän luontopolku. Siellä pääsee kiertämään kunnon lenkin (n. 5 km) ja polkujen varsilla ympäristö on vaihtelevaa. Pitkospuusilta ylittää pirunpellon ja kuusissa roikkuu naavatupsuja. Korkeilta kallioilta voi tähystellä upeaa Päijänne-maisemaa ja reitin loppupäässä on nuotiopaikka. Tänä kesänä hoksasimme, että aivan Jääskelän läheisyydessä on myös toinen upea retkikohde, Mäyrävuori. Mäyrävuori on rauhallinen ja (ainakin toistaiseksi) vähemmän tunnettu retkipaikka, mikä on todella yllättävää. Huipulta nimittäin aukeaa aivan huikean hienot näkymät Päijänteelle. Mäyrävuorelle on kätevä poiketa Jääskelän luontopolulla patikoinnin jälkeen. Polun varresta löytyy soma käppyrä puu, johon kelpaa istahtaa lepäämään tai vaikkapa kuvattavaksi.

Kuvat: Mäyrämäestä maisema Päijänteelle. Matkan varrella voi istahtaa puun mutkaan.

Jyväskylästä löytyy myös monia vähemmän tunnettuja helmiä. Mustalampi on tullut tutuksi ystävien opastuksella. Tunnelmallisen suolammen rannassa on juuri uusittu tulentekopaikka. Ylläpidosta vastaa asuinalueen asukasyhdistys. Mustalammelle pääsee kätevästi myös julkisilla. Reitille nimittäin löytää 27 linjan päätepysäkiltä. Samalla suunnalla, Keltinmäessä sijaitsee Kammarinmäen lippaluola. Sinne kannattaa suunnata talvella ihailemaan upeita jäämuodostelmia.

Yhtenä haastekohtana tämän vuoden Retkihaasteessa oli ”retki uusille poluille”. Se haastekohta täyttyi, kun retkeilimme Punavuorella ja nostimme maljan värikkäälle luonnolle. Punavuori sijaitsee Puuppolassa ja se on kiipeilijöiden suosiossa oleva, punertava kallioseinämä. Uusia polkuja on kertynyt tälle vuodelle enemmänkin. Pelkästään Keski-Suomen alueella meille uusia retkikohteita tänä vuonna olivat Multamäki, Karhunahas, Haukankierros, Koskenvuori, Äijänniemi, Mäyrävuori, Häähninmäki ja Sarpatin metsäpolku.

Retkiä on mukava yhdistää kyläilyreissuihin tai muihin tapaamisiin. Se onkin osoittautunut mukavaksi tavaksi viettää aikaa yhdessä ja retkeilykipinä on tarttunut yhteen jos toiseenkin tuttavaan. Varsinkin näin poikkeusaikana ulkotapaamiset ovat osoittautuneet erityisen tarpeellisiksi. Seinäjoella, lapsuudenkotimme läheisyydessä sijaitseva Paukaneva on  vakkaripaikka tapaamisille, mutta tänä vuonna olemme treffanneet ystäviä myös Nuuksiossa ja Leivonmäellä. Nuuksio ulottuu laajalle alueelle ja sielläkin pääsee kulkemaan rauhassa, kun valitsee hieman syrjäisemmät polut.

Joskus on myös mukava toteuttaa haaveita ja lähteä lomailemaan kauempana sijaitseviin luontokohteisiin ihan varta vasten. Tänä kesänä teimme ”heräsin luonnossa -retken” Salamajärven kansallispuistoon. Vietimme yön teltassa Koirasalmen leirintäalueella ja patikoimme 18 kilometrin pituisen Vaatimen kierroksen. Helteisenä päivänä kuljimme paahtavilla suoalueilla, varjoisissa metsissä, tuulisilla rannoilla, rakkakivikkojen ja virtaavien purojen äärellä. Telttayöstä jäi erityisesti mieleen aamuyön herätys närhien toimesta. Ken on kuullut närhen äänen, tietää että kyseessä ei ole varsinaiset sulosoinnut.

Kuvat: Henni Salamajärven pitkospuilla sekä Mustalammen suomaisemaa.

Retkeilyvuosi lähenee loppuaan ja haastelistamme ovat muutamaa rastia vaille valmiit. Oli lista täynnä tai ei, tärkeintä on, että vuoden mittaan olemme saaneet liikkua ja virkistäytyä mitä ihanimmissa retkikohteissa. Säännöllinen retkeily onkin lisännyt hyvinvointiamme merkittävästi. Luonnossa on helpompi nauttia hetkestä ja unohtaa arjen kiireet. Nyt ajatuksemme ovat pikkuhiljaa siirtymässä seuraavaan retkivuoteen ja uuteen retkihaastelistaan, joka julkaistaan some-tileillämme 1.1.2021. Tervetuloa mukaan!

Kuva: Henni ja Elina talviretkellä Paukanevalla. (Kuvan ottanut Maija Mustakorpi)

Loistavaa retkivuotta 2021!

Elina Kynsijärvi ja Henni Mustakorpi