Kategoria: Blogi

Suomalaiset löysivät jälleen metsät ja ulkoiluharrastuksen

Suomalaiset löysivät jälleen metsät ja ulkoiluharrastuksen

Viime aikojen uutisoinnit ovat monella tapaa poikkeuksellisia. YLE uutisoi 26.3., että suosituilla retkikohteilla tulee olemaan viikonloppuna ruuhkaa ja apuun olisi hälytettävä ihan poliiseja. Keski-Suomen maapinta-alasta metsää on liki 85%, joten ulkoilumahdollisuuksia ja vaihtoehtoja retkeilyyn riittää, kunhan muistaa jokamiehenoikeudet.

Luonto mahdollistaa meille ihmisille monenlaisia ”palveluita”, usein puhutaankin luonnon ekosysteemipalveluista. Luontoperustaisilla ratkaisuilla tarkoitetaan luonnon mahdollistamia ratkaisumalleja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Luonnossa liikkuminen on ilmaista ja vaivatonta, lähimetsään on matkaa keskimäärin 700 metriä, mutta puolet suomalaisista asuu vain alle 200 metrin päässä metsästä. Aina ei ole tarve lähteä lähimetsää pidemmälle ja omasta kunnastakin löytyy varmasti kätkettyjä helmiä. Lähikohteisiin voi päästä jopa kävellen tai pyörällä, eikä tarvitse huolehtia pysäköinnistä.

Mistä sitten löytää tietoa näistä lähikohteista ja mitä siellä voi tehdä? Tietoa löytyy paljon, mutta tieto on valitettavan hajallaan, sitä pitää osata etsiä oikeilla hakusanoilla ja käyttää omaa harkintaa. Merkityt polut ja hoidetut taukopaikat ovat hyviä kohteita aloittaa retkeily. Suositut retkeilykohteet varmasti ovat näinä aikoina ruuhkaisia ja erityisesti paikoitus tuottaa hankaluuksia. Kannattaa perehtyä kohteeseen ennakkoon karttojen kautta, jotta löytää vaihtoehtoisia paikotusalueita ja muistaa kunnioittaa paikallisten asukkaiden elämää. Pikkuteillä liikkuu keväisin traktoreita sekä metsäkoneita ja perheautoilla liikkuessa on muistettava myös kelirikko (teiden kunto). Hyviä kohteita ovat mm. Korpilahden Vaarunvuoret ja Äänekosken Kapeenkosken alue, asvalttitie perille asti ja paikoitusalueelle mahtuu useita autoja. Metsässä on vielä tähän vuodenaikaan useimmiten lunta ja polut paikoitellen hyvin jäisiä, mutta niin kuin aina, kulkija sopeuttaa askeleet olosuhteiden mukaisesti.

Keskisuomalaiset metsät tarjoavat mitä upeampia yksityiskohtia vierailleen. Kuvat Janne Laitinen.

Kokeneemmat luonnossa liikkujat voivat laajentaa reviiriään ns. hajakohteille, joissa ei useinkaan ole muita ihmisiä ja retkeilyä tukevat rakenteet puuttuvat. Vähän seikkailuhenkeä! Paikotus on harkittava tarkkaan, ja usein on etsittävä kartalta metsäautoteiden kääntöpaikkoja tai muita levikkeitä. Natura-alueet ovat luonnonsuojelualueita, joilla saa liikkua, mutta luontoa kunnioittaen. Natura-alueiden suojelu perustuu lainsäädäntöön, hallinnollisiin määräyksiin tai vapaaehtoisiin sopimuksiin. Näissä kohteissa liikuttaessa on oltava jo ymmärrystä kartoista ja laajemmin luonnossa liikkumisesta, polkuja risteilee ja opasteita ei ole. Eikä liioin tulentekopaikkoja ja huusseja. Mutta luonto on aitoa, metsä on metsää, ja voi saada käsityksen siitä, mitä luonnon monimuotoisuus oikein on. Kävijälle nämä kohteet usein tarkoittavat vaikeakulkuista maastoa, tiheikköjä, kaatuneita lahopuita, jylhiä kallioita ja märkiä rämeitä. Mutta vaivannäkö palkitsee myös; on hiljaisuutta, tai siis luonnon ääniä, tuoksuja (ei aina niin miellyttäviä), eri sävyisiä värejä ja kulkijalle aiemmin tuntemattomia lajeja. Itse olen talven aikana huomannut LEKSA-hankkeen työmatkoilla sammalien ja jäkälälajien valtavan kirjon. Kotona riittää sitten tekemistä, kun tunnistaa uusia lajeja valokuvista.

Kaupungistumisen myötä ihmisten omakohtaiset luontokokemukset voivat jäädä satunnaisiksi ja pintapuolisiksi. Lähimetsästä on hyvä aloittaa.


Retkikohteiden etsintään:


Janne Laitinen
Biologi ja Meijän polun luontoaktiivi, joka toimii tällä hetkellä luonnon ekosysteemipalvelut Keski-Suomessa (LEKSA) hankkeessa.


Taidetta keskisuomalaisista metsistä keskisuomalaisille

Taidetta keskisuomalaisista metsistä keskisuomalaisille

Metsät ovat yhä enemmän esillä uutisissa sekä arjen keskusteluissa niin hiilinieluina, avohakkuina kuin metsien runsaina terveyshyötyinäkin. Metsät ovat myös selkeä osa keskisuomalaista identiteettiä – ilman metsiä ei olisi meitä.

Keväällä 2020 käynnistyvällä Metsämaa-näyttelykiertueella pääsee tarkastelemaan neljänkymmenen yhdeksän keskisuomalaisen taiteilijan, muotoilijan ja käsityöläisen tulkintoja meijän metsistä.

Mikko Hietaharju, Koivu.

Näyttelyn teokset valikoinut raati toteaa:

Oli ilo huomata, että metsä hyvin ajankohtaisena aiheena inspiroi suurta määrää keskisuomalaisia taiteilijoita ja käsityöläisiä. Myös lähestymistavat vaihtelevat hyvinkin kriittisistä äänenpainoista metsän valloittavaan visuaalisuuteen. Metsä on selkeästi osa keskisuomalaisuutta, ja tulevien näyttelyiden johdosta keskisuomalaiset pääsevät nyt tutustumaan kuvataiteilijoiden, valokuvaajien, muotoilijoiden ja käsityöläisten tulkintoihin kotoisista metsistämme. Teoksista on koottu jokaiselle paikkakunnalle oma kokonaisuus, jossa on huomioitu näyttelytilojen erilaisuus sekä sisällöllisesti monipuolinen lähestymistapa metsä-aiheeseen.

Emmi Minkkinen, Juurilta versoo.

Näyttely kiertää vuosina 2020-2021 kymmenessä keskisuomalaisessa kunnassa. Jokaiseen kuntaan on koostettu oma näyttelykokonaisuutensa. Vuoden 2020 näyttelypaikkakunnat ovat Kyyjärvi, Saarijärvi, Keuruu, Konnevesi, Karstula ja Hankasalmi. Vuoden 2021 kunnat julkaistaan myöhemmin. Näyttelykiertue käynnistyy Kyyjärveltä 17.3.2020.

Mari Antjärvi, teos sarjasta Tuho, 2020, tempera paperille.

Näyttelykiertueen toteuttaa Luovan valokuvauksen keskuksen, Jyväskylän Taiteilijaseuran ja Materia ry:n yhteinen Visusti-hanke. Lisätietoa näyttelykiertueesta löytyy Visusti-hankkeen kotisivuilta www.visusti.fi.

Tervetuloa taiteilijoiden metsiin!

Vanhojen lähimetsien taikaa

Vanhojen lähimetsien taikaa

Kirkkokangas-Tikkamäki-Kuusimäki

Heti tammikuun alusta uuden vuosikymmenen kunniaksi Meijän polun reitit johdattivat Jyväskylän länsipuolelle Muuramen pohjoisosien metsiin ja siellä Metsähallituksen vanhojen metsien suojelukohteisiin Kirkkokankaalle, Tikkamäkeen ja Kuusimäkeen. Monipuolisen alueen havupuumetsät ovat osittain yli 135-vuotiaita.

Vuoden ensimmäinen aurinko kipusi horisontin ylle ollessamme Tikkamäen laella. 

Luonnon monimuotoisuuden kannalta tällaiset vanhojen metsien suojelualueet ovat elintärkeä tapa pyrkiä säilyttämään ja ylläpitämään metsien bioversiteettiä, eli lajikirjon monipuolisuutta*. Vanhojen metsien kasvillisuus ja tunnelma eroaa vahvasti istutetuista talousmetsistä ja tällaisia kohteita voisi hyvin käyttää retkeilyn ohella myös esimerkiksi keskisuomalaiseen terveysmetsätoimintaan ja muunlaiseen luonnon hyvinvointivaikutusten hyödyntämiseen. Kesällä nämä suomalaisessa mittakaavassa vanhat metsät ovat hienoja retkeilykohteita myös kasvuston, hyönteistön ja linnuston monipuolisuuden johdosta, ja muun muassa lintuharrastajat liikkuvat aktiivisesti alueella.

Reitti kulki kolmen Metsähallituksen vanhojen metsien suojelualueen lävitse.
Retkelle osallistui Johanna Niilivuo, Janne Laitinen ja Juho Jäppinen.

Mitä jäi mieleen?

Maailmalla suuressa kasvussa olevan luonto- ja lähiliikkumisen kehittämismahdollisuudet ovat merkittävät myös Keski-Suomessa. Meillä on upeaa metsäluontoa saavutettavissa heti asuinalueiden laidoilta lähtien ja oikeita helmiä, kuten nämä vanhojen metsien suojelualueet, myöskin saavutettavissa pienellä vaivannäöllä. Alueen polkuverkostot ja erilaiset metsäautotieverkostot ovat varsin kattavia ja mahdollistavat suhteellisen vaivattoman liikkumisen alueille ja niiden välillä. Näiden reitistöjen tunnistamiseen ja kehittämiseen tulisi jatkossa kuitenkin panostaa, jotta vastaavanlaiset alueet saataisiin useampien käyttöön. 

Tällaisille lähialueiden luontokohteille voitaisiin kehittää julkisen liikenteen hyödyntämisen lisäksi muun muassa pyöräilyreitistöjä, jolloin kohteisiin ja pois niistä pääsisi vaivattomasti ja turvallisesti polkupyörillä. Sähköpyörien yleistyessä tällaiset reitit luontokohteineen olisivat kiinnostavia kaupunkilaisten liikunnan lisäämisen ohella myös matkailijoiden käyttöön.  

Metsien virkistyskäyttö ja monimuotoisuuden mahdollistaminen ja turvaaminen ovatkin nykyajan nousevia trendejä. Nämä tulisi huomioida pelkän puunkäytön rinnalla tasavertaisina, jos ei arvokkaampinakin, kokonaisuuksina.

Myrskytuhoja Tikanmäellä. Talousmetsissä kuvankaltaiset myrskytuhot koetaan taloudellisena haittana ja sitä kautta myös ihmisiin on iskostunut ajatus näiden tuulenkaatojen haitallisuudesta. Luonnontilaisissa metsissä myrskytuhot ovat sitä vastoin luonnonmukainen metsän monimuotoisuuden ja uusiutumisen keino.

* Metsien biodiversiteetin suojelun kannalta arvokkaimpia ovat laajat vanhojen metsien alueet, joissa vallitsee luonnollinen häiriödynamiikka, esimerkiksi metsäpalot ja myrskytuhot. Alueella tulee olla paljon vanhoja ja suuria puita sekä monen laatuista lahopuuta ja stabiiliutta kasvualustoissa ja mikroilmastoissa. Luonnollinen dynamiikka tuottaa elinympäristöjä ja prosesseja, jotka ovat tärkeitä alkuperäiselle metsien biodiversiteetille. Monille lajeille merkityksellistä on runsas lahopuun määrä, vanhojen puuyksilöiden esiintymisellä ja näiden resurssien vaihtelulla laajassa mittakaavassa. Metsien luonnondynamiikan lisäksi metsien biodiversiteetille on hyötyä metsien jaloista lehtipuista, haavoista, pajuista ja pihlajista kuten myös erilaisista metsäympäristöistä. Talousmetsissä pidennetyt kiertoajat, jatkuva kasvatus, vanhojen puiden, lahopuun ja vesistöjen suojavyöhykkeiden suojelu hyödyttävät merkittävää osaa alkuperäisestä biodiversiteetistä.
Lähde: Biodiversity, carbon storage and dynamics of old northern forests, 2014. Norden.

Juho Jäppinen
fysioterapiaopiskelija, JAMK
Meijän polku


Aiemmin ilmestyneet reitistö-aiheiset blogimme:

Reittejä lähimaastoon

Reittejä lähimaastoon

Kestävä kehitys, luonnon hyvinvointivaikutukset ja hiilijalanjälki vilahtelevat lähes päivittäin medioissa. Globaali ilmastonmuutos on jatkuva puheenaihe kansainvälisesti ja myös jokaisessa kahvipöydässä täällä Keski-Suomessakin. Kestävän liikkumisen, sekä pyöräilyn ja kävelyn edistäminen on yksi valtakunnallisista linjauksista, jota kuntien ja kaupunkien tulisi edistää määrätietoisesti. Edistää nimenomaan käytännön toimenpiteillä, jotka muuttavat tavallisten kansalaisten arkea siihen suuntaan, että kansalliset ilmastotavoitteet täyttyvät. Samanaikaisesti on tuskallisen hyvin tiedossa, että meidän pitäisi pystyä hillitsemään sosiaali- ja terveyspalveluiden kulujen kasvua. Näihin tavoitteisiin voidaan pyrkiä esimerkiksi lisäämällä kansalaisten aktiivista liikkumista lihasvoimin.

Vuonna 2019 Keski-Suomen Liikunta ry:n toteuttaman Viisasta liikkumista pyörällä -hankkeen kautta piirtyy kuitenkin kuva, että pyöräilyn edistämisen ja laajemminkin pyöräily- ja luontoliikuntareittien kehitys on ollut hyvin vähäistä.

Lähiliikunta on päivän sana ja luonnon tarjoamat monipuoliset mahdollisuudet siihen tunnistetaan jo juhlapuheissa hyvin. Arkipäivää on kuitenkin olemassa olevienkin reittien kasvaminen umpeen. Näitä reittejä eivät käyttäjät tunnista ja löydä, tai sitten merkkaamattomille ja hoitamattomille reiteille ei uskalleta lähteä.

Aika ikimuistoisia elämyksiä olisi tarjolla.

Hyvänä esimerkkinä tällaisesta kehityksestä toimii valtakunnallisestikin tunnistettu ja kuntien yhteistyöllä aikoinaan aikaansaatu Keski-Suomen maakuntaura. Tämän pidemmän matkailureitin ohella on keskisuomalaisilta hävinnyt pitkät pätkät lähiliikuntaa mahdollistavia reittejä. Nykyajan tavoitteet huomioiden tällaisen kokonaisuuden hylkääminen tuntuu jopa kummalliselta.

Perinteisiä retkeilyreittejä ja uutta terveysteknologiaa yhdistelemällä liikkumaan voidaan innostaa yhä uusia ihmisryhmiä. 

Keski-Suomessa oli siis 1970-luvulla 430 kilometrin mittainen vaellusreitti läpi maakunnan monimuotoisen luonnon. Tuollainen kokonaisuus tuntuisi nykyhetkessä olevan aika potentiaalinen kohde kansainvälisilläkin markkinoilla. Vahvuutena erityisesti puhdas luontomme ja vuodenaikojen vaihtelut. Aika ikimuistoisia elämyksiä olisi tarjolla. Vielä kun reitin kehityksessä osattaisiin katsoa pidemmälle tulevaisuuteen ja ’uudelleentoteutuksessa’ mukaan saataisiin patikoinnin lisäksi nykyaikaiset liikkumismuodot, kuten maastopyöräily, joka entisestään lisääntyy sähköavusteisuuden vahvan nousun myötä. Tulevaisuudessa reiteillä voitaisiin liikkua myös esimerkiksi eLylyillä tai muilla innovatiivisilla kulkupeleillä.

Suuren maakunnallisen vision syntymien vaatii yhteistä näkemystä ja halua panostaa tulevaisuuteen. Isoja kysymyksiä on niin kuntien puolella kuin myös maa-alueiden omistajienkin puolella. Mahdollistetaanko isojen ja pientenkin luontoreittien kehitys ja käyttöönotto vai aletaanko pelätä oman rauhan katoamista ja mahdollista luonnon ”kulumista” kysynnän kasvaessa? Metsähallituskin joutuu jo joissain luonnonsuojelualueilla miettimään ”liikakansoituksen” vaikutuksia. Hyvällä suunnittelulla ja ohjaamalla liikkujat ennalta suunniteltuihin kohteisiin voidaan riskejä kuitenkin hallita.  Ja jos kiinnostavia kohteita löytyisi jokaisen lähimaastoista ja lähialueilta, niin väki jakaantuisi myös laajemmin, eikä isoja ongelmia pääsisi syntymään. Päinvastoin, ongelmien sijaan syntyisi merkittäviä terveys- ja hyvinvointihyötyjä.

Pyöräilyn ja luontoliikunnan suhteen ihmisten arkea määrittävät toiminnat kullakin alueella pitää tunnistaa ja ohjata ihmisiä suunnitelluilla ratkaisuilla liikkumaan enemmän lihasvoimin. Lähimetsien polut, luonnonpuistot ja pidemmät taipaleet pitää jokaisessa Keski-Suomen kunnassa tunnistaa ja yhteisesti sopien edistää keskeisten reittien kehittämistä. Meijän polut ja reitit keskisuomalaiseksi voimavaraksi!

Jyrki Saarela
aikuisliikunnan kehittäjä
Keski-Suomen Liikunta ry

Meijän kokoukset

Meijän kokoukset

Viime aikoina on puhuttu terveydelle negatiivisen pitkäaikaisen istumisen haitoista ihmisille.

Työelämässä sekä yhdistyksissä ja seuroissa kokoukset ja palaverit ovat osa ihmisten arkea. Osassa ammatteja kokouksia ja tapaamisia on päivittäin ja kokouksissa kuluu useampia tunteja päivässä. Ja kokouksissa istutaan.

Samaan aikaan myös ekologisuuteen liittyvät teemat ovat nousseet merkittäviksi puheenaiheiksi elämän eri osa-alueilla ja ihmisillä on tarve löytää ratkaisuja toimintansa kehittämiseen ja parantamiseen ympäristönkin kannalta parempaan kuosiin.

Meijän kokoukset -osion Meijän polulle on koonnut JAMKin fysioterapiaopiskelijat Juha Oinonen ja Olga Ryynänen, jotka olivat työharjoittelussa Keski-Suomen sairaanhoitopiirin Perusterveydenhuollon yksikössä ja Meijän polulla loka-joulukuussa 2019. 

Nyt fysioterapiakoulutuksessamme istumme päivittäin koululla parhaimmillaan koko päivän pieniä taukoja lukuun ottamatta. Istuminen jatkuu usein illalla omatoimisen opiskelun ja lukemisen merkeissä. Myös työharjoittelussamme olemme viettäneet paljon aikaa erilaisissa palavereissa ja koulutuksissa, ja pääasiassa nuo kaikki ovat istumista. Halusimme lähteä tutustumaan tähän mielenkiintoiseen aiheeseen, koska istumisen haitat ovat tiedossa, ja silti vanhoista käytänteistä ei olla päästy eroon; kahden tunnin kokouksessa istutaan vieläkin kaksi tuntia, toteaa Olga Ryynänen.

Meijän kokoukset -sivustolle on koottu tietoa useista kokouksiin linkittyvistä näkökulmista.

Samalla huomasimme, että kokouksia voisi nykyaikaistaa monella muullakin tapaa. Esimerkiksi kävelykokoukset ovat olleet jo muutaman vuoden muodissa maailmalla, mutta Suomessa, jossa on erinomaisia kävelymahdollisuuksia, ei tällaisia juurikaan ole käyttöön otettu. Kävelykokousten ohella kokouksia voisi muokata monella muulla tavalla terveellisempään ja ekologisempaan suuntaan. Tällaisin ajatuksin lähdimme keräämään aineistoa Meijän kokouksien teeman alle, kertoo Juha Oinonen.
– Matkan varrella saimme ideoita ja vinkkejä ohjaajaltamme Liisa Lumiaholta sekä useilta yhteistyötahoilta. Nyt tuntuu siltä, että matka kohden tulevaisuuden kokouksia on vasta käynnistynyt, Juha lisää. 

Meijän kokoukset -sivustolta löytyy ideoita ja vinkkejä kokouksien ja palavereiden hyvinvointia ja terveyttä tukevien ratkaisujen toteutukseen, sekä lähteiden kautta paljon lisätietoa aiheesta.

Toiveena olisi, että ihmiset innostuisivat näistä ideoista ja lähtisivät ennakkoluulottomasti kokeilemaan uudenlaisia kokouskäytäntöjä, toteaa Olga.

Keski-Suomen kansallispuistoissa vilkas alkuvuosi

Keski-Suomen kansallispuistoissa vilkas alkuvuosi

Retkeilijät ovat Keski-Suomessa lähteneet innolla kansallispuistoihin. Käyntimäärät ovat nousseet tänä vuonna kaikissa Keski-Suomen kansallispuistoissa. Huikeinta käyntimäärän kasvu oli Isojärven kansallispuistossa, minne tehtiin tammi-heinäkuussa 48% enemmän käyntejä viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Erätaival Oy on pyörittänyt Heretyn kämppäkahvilaa ja tuonut puistoon uusia aktiviteetteja. Tänä kesänä Isojärvelle on rakennettu uusi esteetön keittokatos Kannuslahteen, reittejä on kunnostettu ja viitoitusta uusittu Euroopan maaseuturahaston osarahoittamassa Keski-Suomen kansallispuistot kuntoon -hankkeessa.

Vilkasta on ollut muuallakin. Leivonmäen kansallispuistossa käyntimäärät kasvoivat 25%, Etelä-Konneveden kansallispuistossa 17%, Salamajärven kansallispuistossa 14% ja Pyhä-Häkissä 5%. Maailmalla ja Suomessa on käynnissä ennen näkemätön luontomatkailubuumi. Suomen kansallispuistojen matkailullista vetovoimaa on verrattu muun muassa joulupukin kaltaiseen valttikorttiin (Finnish Travel Gala 2017). Paikallisten asukkaiden lisäksi myös matkailijat ovat löytämässä Keski-Suomen luontokohteet.

Luonnon hyvinvointivaikutukset ovat olleet viime aikoina paljon esillä. Luonnossa oleminen ja liikkuminen parantaa niin fyysistä, henkistä kuin sosiaalistakin hyvinvointia. Luonto on loistava kuntosali ja lenkkipolku, mutta hyvinvointia tuottaa jo vain oleilu luonnossa. Kauniin maiseman tai nuotion tuijottelu on rentoutumista parhaimmillaan. Luonnossa stressi laskee, keskittymiskyky kohenee ja huolet asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin.

Luontokohteet laadukkaine reitteineen ja taukopaikkoineen edistävät myös maaseutukuntien vetovoimaa. Lähimatkailun kysyntä on nosteessa myös ympäristösyistä; liikkumisen päästöt jäävät huomattavasti pienemmiksi, kun matkailukohteet sijaitsevat lähellä.

Artikkelin kuvat Etelä-Konneveden kansallispuistosta. 

Syyslomalla kannattaa suunnata luontoon

Heretyn kämppäkahvila Isojärven kansallispuistossa on avoinna lokakuun loppuun saakka tiistaista sunnuntaihin kello 10-18. Kahvilasta saa pientä suolaista ja makeaa, myös vegaaninen ruokavalio on huomioitu. Kahvilasta voi myös vuokrata Kalalahden soutuveneitä, Kurkijärven kanootteja, kajakkeja, läskipyöriä, retkeilyvälineitä, packraft-reppulauttoja ja Heretyn majoitustiloja.

Salamajärven kansallispuistossa voi aistia metsäpeuran valtakunnan rauhan. Kivikkoiset kankaat, laajat suot ja monipuoliset reitit tarjoavat unohtumattomia eräkokemuksia. Koirasalmen luontotuvalla voit yöpyä ja saunoa. Luontotuvan kahvio on syyslomaviikolla 42 avoinna päivittäin kello 10-16.

Etelä-Konneveden kansallispuistossa ruskaa voi ihailla Kalajan kierroksella (4,6 km) tai Kolmen vuoren vaelluksella (16 km). Molempien reittien varrella on huikeita maisemia, vanhoja metsiä ja tunnelmallisia tulentekopaikkoja evästelyyn.

Pyhä-Häkin kansallispuiston hienoimmassa vanhassa metsässä humisevat 400 vuotta vanhat ikihongat. Kilpikaarnaisten mäntyjen palokorot muistuttavat menneiden vuosisatojen metsäpaloista, ja Mastomäen ikimetsät pysäyttävät kiireisenkin kulkijan hämmästelemään ihmisen pienuutta.

Leivonmäen kansallispuiston turvallisilla ja helppokulkuisilla poluilla ja pitkospuureiteillä viihtyy koko perhe. Pakkaa reppuun päivän eväät ja näe Keski-Suomen luonnon monet kasvot – järvet, harjut, suot ja metsät. Leivonmäen kansallispuisto soveltuu retkikohteeksi kaiken ikäisille ympäri vuoden. Harjujärven puolikota ympäristöineen soveltuu myös liikuntaesteisille.

Tiina Hakkarainen
viestintäpäällikkö, Metsähallitus

Lisätietoja:
https://www.luontoon.fi/
https://www.retkikartta.fi/

Terveysmetsä Jämsän Gradian opiskeluterveydenhuollossa

Terveysmetsä Jämsän Gradian opiskeluterveydenhuollossa

Meijän polun ja KeHOn järjestämään Terveysmetsäopaskoulutukseen toukokuussa 2019 osallistunut Jämsän Gradian kouluterveydenhoitaja Johanna Lahti on työparinsa kanssa ottanut Terveysmetsäoppaan keinot käyttöön nuorten opiskeluterveydenhuollossa. Ja ensimmäiset tulokset ovat enemmän kuin lupaavia.

Olemme huomanneet, että vaikeistakin asioista on helpompi keskustella metsässä kävellen, tai maisemia katsellen.

– Olemme nyt syksyn aikana toteuttaneet yhdessä terveydenhoitaja Eveliina Lamminahon kanssa opiskelijaryhmille terveysmetsäretkiä, sekä yksittäisiä terveystarkastuksia kampuksemme lähimetsissä. Ja palaute sekä opiskelijoiden reaktiot retkien aikana ja jälkeen ovat olleet unohtumattomia.

Opiskelijat ovat löytäneet Terveysmetsäretkillä paljon yksityiskohtia, joissa on riittänyt ihmeteltävää ja juteltavaa. Kuvat Johanna Lahti.

– Meillä on paljon opiskelijoita, joille luonnossa liikkuminen on vierasta.  Vastaanottotilanteessa nuoren voi olla hankalaa avautua ja kertoa henkilökohtaisista asioista, mutta luonnossa tehtyjen terveystarkastusten aikana he ovat avautuneet ja lähteneet keskustelemaan asioistaan aivan uudella tavalla. Olemme huomanneet, että vaikeistakin asioista on helpompi keskustella metsässä kävellen, tai maisemia katsellen.

– Vedimme esimerkiksi terveysmetsäretken ryhmälle, jossa aluksi oli muutama joiden oli hankalampaa lähteä harjoitteisiin mukaan. Pikkuhiljaa he olivat kuitenkin innokkaina osallistumassa ryhmän toimintaan ja tehtäviin. Jälkeenpäin palaute oli positiivista ja uusia mahdollisuuksia retkelle on jo kyselty ryhmäläisten toimesta. Terveydenhoitajan näkökulmasta tällaiset hetket ovat tärkeitä ja antavat paljon uskoa nuorten hyvinvoinnin edistämiseen. Retkillä on myös vaikutusta ryhmähengen luomisessa.

Myös omassa työhyvinvoinnissa on huomattu selkeä ero tavanomaiseen. – No tämäkin on toisaalta luonnollista, jos ajattelee istumista vastaanottohuoneessa koko päivän verrattuna siihen, että osan vastaanotoista voi tehdä luontoympäristössä raikkaassa ulkoilmassa kävellen. Ja koska myös asiakkaiden kokemukset ovat olleet niin hyviä, niin tästä on hyvä jatkaa.

Jämsässä on liikkeelle lähdetty opaskurssin jälkeen pienellä panostuksella ja retkillä tarvittavat välineet, kuten esimerkiksi suurennuslasit ja retkipatjat ovat löytyneet terveydenhoitajilta omasta takaa. – Työnantajalta olemme saaneet aika vapaat kädet Terveysmetsäkäyntien ottamiseksi mukaan toimintaamme, kunhan lakisääteiset terveystarkastukset tulee tehtyä.

– Kokeilemme käytäntöä nyt tämän vuoden, mutta tällä hetkellä terveysmetsätoiminnan ottaminen mukaan arkeemme vaikuttaa hyvältä. Metsässä terveystarkastukset ollaan pystytty tekemään jopa nopeammin ja kaavakkeiden täyttäminenkin sujuu kannon päällä istuen hyvin.  Tarvittavat mittaukset yhdistetään lääkärin tarkastuksen yhteyteen.

Juho Jäppinen
fysioterapiaopiskelija, JAMK
Meijän polku

Saunomisen terveysvaikutukset

Saunomisen terveysvaikutukset

Viimevuosina julkaistujen väestötutkimustemme mukaan säännöllinen saunominen on yhteydessä pienempään sydänsairauksien, sydänperäisten äkkikuolemien1, verenpainetaudinsekä Alzheimerin taudin ja dementian vaaraan3. Runsaalla saunomisella on havaittu yhteys myös pienempään hengityselimistön sairauksien riskiinsekä matala-asteisen tulehduksen tasoon5. Joitakin viitteitä on myös siitä, että saunominen parantaisi mielialaa. Erityisesti saunominen näyttäisi olevan hyödyllistä verenkiertoelimistön terveydelle, kun se yhdistetään liikuntaan6.

Stressi siis näyttää helpottavan saunassa, minkä suomalaiset saunojat ovat kokemusperäisesti aina tienneetkin.

Olemme testanneet väestötutkimuksessa saamiamme havaintoja tarkemmin myös suomalaista saunakokemusta vastaavassa koeympäristössä, jossa saunotettiin sata henkilöä vuonna 2016 ja 2017. Sauna ja sydänterveys -tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää lämpöaltisteen vaikutus verenpaineeseen, suonen joustavuuteen, veriarvoihin sekä sykevälivaihteluun (HRV). Koehenkilöinä oli terveitä, keski-iältään 51-vuotiaita keskisuomalaisia naisia ja miehiä, joilla oli vähintään yksi sydänsairauden riskitekijä (kohonnut kolesteroli tai verenpaine, diabetes, ylipaino, tupakointi tai sukurasite).

Tutkimus osoitti 30 minuutin saunomisen alentavan kohonnutta verenpainettaja parantavan verisuonten toimintaa suonen joustavuutta selvittävässä mittauksessa8. Saunominen voi nostaa sykettä jopa keskiraskasta liikuntaa vastaavalla tavalla (120-150 lyöntiä minuutissa). Keskeisiin saunomisen jälkeen mitattuihin veriarvoihin saunomisella ei juuri ollut vaikutusta, mikä vahvistaa, että saunominen on meille kaikille turvallista9. Sykevälivaihtelu koheni 30 minuutin saunomisen seurauksena kertoen kehon autonomisen hermoston toiminnan parantumisesta. Stressi siis näyttää helpottavan saunassa, minkä suomalaiset saunojat ovat kokemusperäisesti aina tienneetkin.

Saunomisen tuottamat akuutit vaikutukset näyttävät olevan lupaavia ja vahvistavan väestötutkimuksen perusteella laadittuja oletuksia, mutta muutosten pysyvyydestä ei vielä ole täyttä varmuutta. Saunomisen terveellisyyden takana voi olla jotakin muutakin. Se kytkeytyy yksinäisyyden ja yhteisöllisyyden tasapainoon, hiljentymiseen, rituaalisuuteen ja meditaatioon. Hyvinvointi on ymmärrettävä kokonaisuutena, jonka kaikkia osatekijöitä emme voi mitata.

Tutustu Meijän Polun saunahaasteeseen ja osallistu omalla saunapäiväkirjalla ja verenpaineen seurannalla. Tulokset voit lähettää osoitteella meijanpolku@gmail.com

Tanjaniina Laukkanen
tutkija
KSSHP/UEF


  1. Laukkanen T, Khan H, Zaccardi F, Laukkanen JA. Association between sauna bathing and fatal cardiovascular and all-cause mortality events. JAMA Intern Med. 2015;175(4):542-548.
  2. Zaccardi F, Laukkanen T, Willeit P, Kunutsor SK, Kauhanen J, Laukkanen JA. Sauna Bathing and Incident Hypertension: A Prospective Cohort Study. Am J Hypertens. 2017.
  3. Laukkanen T, Kunutsor S, Kauhanen J, Laukkanen JA. Sauna bathing is inversely associated with dementia and Alzheimer’s disease in middle-aged Finnish men. Age Ageing. 2016.
  4. Kunutsor SK, Laukkanen T, Laukkanen JA. Frequent sauna bathing may reduce the risk of pneumonia in middle-aged Caucasian men: The KIHD prospective cohort study. Respir Med. 2017;132:161-163.
  5. Laukkanen JA, Laukkanen T. Sauna bathing and systemic inflammation. Eur J Epidemiol. 2018;33(3):351-353.
  6. Kunutsor SK, Khan H, Laukkanen T, Laukkanen JA. Joint associations of sauna bathing and cardiorespiratory fitness on cardiovascular and all-cause mortality risk: a long-term prospective cohort study. Ann Med. 2017:1-8.
  7. Laukkanen T, Kunutsor SK, Zaccardi F, et al. Acute effects of sauna bathing on cardiovascular function. J Hum Hypertens.2017.
  8. Lee E, Laukkanen T, Kunutsor SK, et al. Sauna exposure leads to improved arterial compliance: Findings from a non-randomised experimental study. Eur J Prev Cardiol. 2017:2047487317737629.
  9. Kunutsor SK, Häkkinen A, Zaccardi F, et al. Short-term effects of Finnish sauna bathing on blood-based markers of cardiovascular function in non-naive sauna users. Heart Vessels. 2018;33(12):1515-1524.

Laukkanen T ja Laukkanen J. Sauna, keho & mieli. Docendo 2019.

Vuoden 2019 syksyllä ilmestynyt tietokirja Sauna, keho & mieli kokoaa kaiken tämänhetkisen tutkimustiedon saunan terveysvaikutuksista. Kirjoittajat ovat julkaisseet tutkimusryhmänsä kanssa pääosan viimevuosien tieteellisistä havainnoista liittyen suomalaisen saunan terveyttä edistäviin vaikutuksiin. Teos on kattava tietokirja, josta löydät kaikki olennaisimmat tutkimustulokset saunan myönteisistä vaikutuksista terveyteen. Kirjassa perustellaan saunomisen terveyshyötyjä fysiologian kautta ja kerrotaan, miten terveyttä voi edistää mukavasti, saunasta nauttien.

Tiedustelut: tanjaniina@gmail.com

Maastopyörällä kaupungin ympäri?

Maastopyörällä kaupungin ympäri?

Jyväskylässä suunnitellaan kaupungin kiertävää maastopyöräily- ja retkeilyreitistöä

Jyväskylään ollaan suunnittelemassa kaupungin kiertävää, reilut kuusikymmentä kilometriä pitkää maastopyöräily- ja retkeilyreitistöä, joka pohjautuu pääasiassa jo olemassaolevaan polkuverkostoon. 

– Maastopyöräreitit ovat yleistyneet räjähdysmäisesti Suomessa ja ulkomailla, ja näiden käyttäjämäärät ovat koko ajan kasvussa toteaa hanketta Jyväskylässä edistävä Jani Autio. – En ole kuitenkaan vastaavaan, koko kaupungin kiertävään reittiin törmännyt Suomessa, eikä maailmallakaan taida juuri vastaavia olla. 

Reitti koostuu pääasiassa jo olemassa olevista poluista. Kuvassa Jani Autio Köhniöjärven lähimetsissä.

Jyväskylällä olisi siis hieno mahdollisuus olla asiassa edelläkävijä ja suunnannäyttäjä. Aika on tällaisille hankkeille otollista, sillä trendinä maailmalla on sellaisten liikuntamuotojen edistäminen, joihin ihmiset pääsevät helposti kotioveltaan ilman autoilua. Jyväskylässä suunnitellun reitin välittömässä läheisyydessä asuu käytännössä kaikki kaupungin keskustan ja lähialueiden asukkaat.

Vaikka kaikki eivät liiku pyörällä saatikka maastopyörällä, niin trendi esimerkiksi sähköpyörien vauhdikkaan lisääntymisen myötä on selkeästi kasvussa. Jo olemassa olevien pyöräilyreitistöjen ympärille maailmalla rakentuu myös erilaista harrastus-, kilpailu- ja matkailutoimintaa. Esimerkiksi Saksassa noin kymmenen prosenttia matkailusta on jo pyöräilymatkailua ja joillain kaupunkialueilla, kuten Berliinissä, luku nousee vieläkin korkeammaksi. Suomalaisetkin ovat lomamatkoillaan jo päässeet pyöräilymatkailun makuun tehdessään reissuja vuokra- ja lainapyörillä Keski-Euroopassa ja muualla maailmalla. 

Suunniteltu reitti kiertää kaupungin keskusta-alueen sekä useiden lähiöiden alueella. Kaupungin kiertäviä yhtenäisiä reittejä ei maailmalla juuri ole, joten Jyväskylän kierros olisi hieno avaus lähialuematkailun kehittämisessä. 

Reitistön toteutus vaatii jonkin verran raivaus- ja uudistustöitä sekä lyhyiden liityntäosuuksien tekemistä, jotta siitä saadaan yhtenäinen. Kulut ovat kuitenkin varsin kohtuulliset tällaisen kokoluokan liikunnan edistämishankeessa tarkasteltaessa sen piirissä olevien ihmisten määrää, sekä arvoa myös matkailun ja kaupungin tunnettavuuden kannalta.

Reitistön varrelle ollaan suunniteltu myös levähdypaikkoja, kuten laavuja, joissa voi nautiskella retkieväät luonnon helmassa. Tällaiseen reitistöön kun tulevaisuudessa yhdistetään esimerkiksi pyörän vuokraus- ja saunapalveluja, niin olemme merkittävän matkailullisen mahdollisuuden äärellä.

– Poluthan ovat myös esimerkiksi kävelijöiden ja polkujuoksijoiden käytössä, joten käyttäjäkunta on loppujen lopuksi hyvin laaja. Hyvin toteutetusta reitistöstä pääsisi nauttimaan kaikki, toteaa Jyväskylän Pyöräilyseuran puheenjohtaja Teemu Tenhunen. – Lisäksi maastopyöräilymatkailun kehittämisessä Suomessa olisi paljon potentiaalia, sillä esimerkiksi Keski-Euroopassa vastaavia jokamiehenoikeuksia ei ole, ja asutusta on tiiviimmin. Suomesta voisi kehittyä hyvä maastopyöräilymatkailumaa suhteellisen pienellä panostuksella. Ja fatbaikkien myötä maastopyöräilykausi on venähtänyt ympärivuotiseksi, eli talvikaan ei enää rajoita reittien käyttöä, Tenhunen lisää.

Polut kulkevat hyvin vaihtelevissa maastoissa tarjoten rikkaan luontokokemuksen reitistön käyttäjille. Kuvassa Jyväskylän Pyöräilyseuran puheenjohtaja Teemu Tenhunen Väärämäessä. Oikeanpuoleinen kuva on Ampujien majan alueelta. Kuvat Jani Autio ja Teemu Tenhunen.

Reitistö kulkee muutamassa kohdassa vanhan Maakuntauran pohjaa, joten reittien laajentamismahdollisuudet tulevaisuudessa ovat mielenkiintoisia. Ehkäpä muutaman vuoden kuluttua Jyväskylästä pääsee kaikkialle Keski-Suomeen ja pidemmällekin luonnossa kulkevien pyöräily- ja retkeilyreittien kautta.

Juho Jäppinen
fysioterapiaopiskelija, JAMK
Meijän polku


Lisätietoja reitistöstä:
Jani Autio
Jyväskylän maastopyörä- ja retkeilyreitti
jani.autio@jyvaskyla.fi
050-4728080/014-2663768

Jalkaisin läpi Kanadan – The Great Trail

Jalkaisin läpi Kanadan – The Great Trail

Kanadan läpi kulkevan vaellusreitin, The Great Trailin, ideointi käynnistyi vuonna 1992 pienen ja innokkaan ihmisryhmän toimesta. Ajatuksena oli luoda reitistö, joka mahdollistaisi jalan, pyörällä tai ratsain koko maan läpi kulkemisen. Sittemmin mukaan otettiin myös vesistöreittejä kanootein ja kajaakein kulkemalla ja viimeisenä lisäyksenä on reitin suunnittellussa ja toteutuksessa tullut mukaan talviset liikkumismuodot, kuten sukset, lumikengät ja moottorikelkat.

The Great Trail on kasvanut reilussa kahdessakymmennessäviidessä vuodessa 24 000 kilometriä reitistöjä sisältäväksi kokonaisuudeksi, joka laajenee ja kehittyy vuosi vuodelta.

Reitti kulkee Tyynenmeren rannalta Victorian kaupungista aina Atlantin rannikolle saakka. Matkan varrella pääsee nauttimaan Kanadasta monipuolisimmillaan ja on laskettu, että reitin varrella tai välittömässä läheisyydessä (30 min matkan päässä reitiltä) asuu kahdeksankymmentä prosenttia kanadalaisista eli lähes kolmekymmentä miljoonaa ihmistä.

The Great Trail kulkee suurkaupunkien, kuten Vancouver, keskustoissa sekä monipuolisen luonnon keskellä. Kuvat Juho Jäppinen.

Sijoitus tulevaisuuteen

The Great Trail on kerännyt rahoitusta yksityisiltä, yrityksiltä ja julkishallinnolta tähän mennessä yhteensä yli 83 miljoonaa dollaria (57 miljoonaa euroa). Suurin yksittäisen yksityisen sijoittajan lahjoittama summa on tähän mennessä ollut viisi miljoonaa dollaria. Yli viisisataatuhatta dollaria lahjoittaneiden määrä on myös huikeat yli kolmekymmentä tahoa. Heidän, ja muiden rahojaan lahjoittaneiden lähtökohtana on ollut mahdollistaa kansakuntaa yhdistävän, terveyttä ja yhteisöllisyyttä edistävän vihreän liikuntareitistön toteutus nykyisille ja tuleville sukupolville. Raha ei toki ole ainoa keino osallistua yhteisen hankkeen toteutukseen, vaan reittien parissa on kuluneiden vuosien aikana talkoillut ja työskennellyt tuhansia vapaaehtoisia kunnostaen ja ylläpitäen reitistöjä sekä järjestäen erilaisia kilpailuja ja tapahtumia reitin varrella.

Mukaan hankkeen toteutukseen on lähtenyt liittovaltion ja provinssien lisäksi kaupunkeja ja pienempiä kyläyhteisöjä suurella innolla. Kaikilla tasoilla nähdään yhteisen, koko kansakuntaa yhdistävän ja tulevaisuuden hyvinvointi- ja liikuntamahdollisuuksia parantavan kansainvälisesti kiinnostavan hankkeen positiiviset mahdollisuudet.

Reitistöt

Nykyiset noin 24 000 kilometriä erilaisia reittejä on luokiteltu neljään kategoriaan käytön selkeyttämiseksi. Näitä reittiluokitteluja ovat:

  • Viherväylät, jotka on suunniteltu mahdollistamaan yhden tai useamman moottorittoman liikkumismuodon (pyöräily, kävely, ratsastus) kesäkuukausina. Talvella osa reiteistä mahdollistaa esimerkiksi moottorikelkalla liikkumisen.
  • Tiepyöräilyreitit ovat joko päällystettyjä teitä tai hiekkateitä, joissa liikkujat noudattavat tien normaaleja ohjeita ja sääntöjä.
  • Keltaiset reitit ovat reittejä, jotka mahdollistavat myös motorisoiduilla kulkuneuvoilla, kuten mönkijöillä, liikkumisen
  • Siniset väylät ovat vesistöreittejä, joissa liikkumista säätelee normaalit vesiliikenneohjeistukset ja -säännöt.

Jaottelu on mahdollistanut pitkän reitistön suhteellisen vauhdikkaan toteutuksen. Tulevaisuuden visiona on kuitenkin, että kaikki reitit eriytyvät moottoriliikenteeltä erilllisiksi pelkästään kevyen liikenteen väyliksi tarkoitetuiksi reiteiksi. Painopiste on muuttunutkin nykyisin nimenomaan vihreiden ja sinisten reitistöjen toteutukseen.


Reitistöön ja sen historiaan pääsee tutustumaan hankkeen nettisivuilla.

Mallia Keski-Suomesta ja Keski-Suomeen?

The Great Trailin kehitystä ja siihen liittyvää innostusta seuratessa ei voi kun ihmetellä, että miksei mittakaavoiltaan selkeästi kompaktimmassa ja helppokulkuisemmassa suomalaisympäristössä ole vastaavan kaltaista hanketta jo toteutettu.

Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää, sillä meillä Keski-Suomessa keskisuomalaisessa mittakaavassa vastaavanlaista reitistöä rakennettiin jo vuosikymmeniä ennen kanadalaisia. Pilke silmäkulmassa voi ajatella, että ehkäpä ajatus Great Trailistä on herännyt juuri keskisuomalaisissa erämaissa maakuntauraa samotessa. Ajatus on kutkuttava, mutta todennäköisesti tällä 1970- ja 80-luvuilla suuressa käytössä olleella yli 400 kilometrin mittaisella vaellus- ja hiihtoreitistöllä on taivaltanut yksi jos toinenkin pohjoisamerikkalainen matkailija. Tuolloin selkeä ja hyvin merkitty reitistö laavuineen ja kotineen on saanut varmasti monen matkailijan pohtimaan, miksei heillä ole tällaisia upeita mittavia reitistöjä käytössään…

1970- ja 80-lukujen Keski-Suomen vaellus- ja melontareitit olivat aikaansa edellä. Jopa vuosikymmeniä. Mutta erilaisten luontomatkailun muotojen ja -palveluiden kasvattaessa kysyntää maailmalla ja Suomessa tämä aikaansa edellä ollut reitistö olisi aika kunnostaa ja nostaa sille kuuluvaan arvoonsa.

1980-luvulla Keski-Suomen vaellusreiteillä saattoi viiden päivän vaelluksella ansaita itselleen Homenokka-arvonimen. Vuonna 2030, (jos ja) kun Keski-Suomen perinteiset ja uudet vaellusreitit on arvoisessaan kunnossa, niin Homenokka-nimen saattanee saada, jos Keski-Suomen asukas ei ole viiteen päivään päässyt näistä reiteistä nauttimaan.

Juho Jäppinen
fysioterapiaopiskelija, JAMK
Meijän polku


Lisätietoa maakuntaurasta Upe Nykäsen Jalkaisin-blogista:
https://jalkaisin.fi/keski-suomen-maakuntaura

The Great Trailin nettisivut löytyvät osoitteesta: https://thegreattrail.ca