Keski-Suomessa kesän ajan käynnissä ollut Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaasteen tulokset ovat tulleet ja upealta näyttää! Verrattuna kesään 2025 tehtyjen havaintojen määrä kasvoi huikealla 63 prosentilla. Havaintoja tehtiin maakunnassa kesän aikana 20 249, eli melkein 8 000 havaintoa enemmän kuin edellisenä kesänä. Lajeja havaittiin 11 prosenttia edelliskesää enemmän ja havaintojen tekijätkin lisääntyivät 10 prosentilla.
Lajihavainnot Keski-Suomessa kesällä 2025 (vas.) ja 2026 (oik.). Kartoista näkee hyvin, kuinka havaintomäärät lisääntyivät, mutta myös niiden alueellinen kattavuus lisääntyi merkittävästi.
Haasteen ajatuksena oli saada paitsi keskisuomalaiset llähiluontoon liikkumaan, myös ottamaan osaa kansalaistieteen tekemiseen. Ilmastonmuutoksen ja lajikadon aikakaudella asukkaiden osallistuminen tutkimusaineistojen tuottamiseen on erityisen merkityksellistä muutosten seurannan mahdollistamiseksi. Samalla omaan lähiluontoon tutustuminen esimerkiksi lajien opettelemisen kautta voivat mahdollistaa myös luontoyhteyden voimistumisen ja aktiivisemman roolin ottaminen lähiluonnon monimuotoisuuden ja hyvinvoinnin edistämisessä.
Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaasteessa havaintoja tehtiin iNaturalist sekä Seek by iNaturalist -sovelluksilla.
Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste laitettiin liikkeelle Luontovuoden 2026 kunniaksi. Haasteen järjesti lähiLUMO-hanke ja Meijän polku yhteistyössä Keski-Suomen liiton kanssa.
Reitistöviikko haastaa kaikki suomalaiset luontoon liikkumaan 3–30–300 -luontosuosituksen suositusten mukaisesti vähintään kolmesti viikon aikana:
✅ Vieraile viikon aikana vähintään kolmella luontoreitistöllä. ✅ Vietä luontoympäristöissä vähintään 30 minuuttia kerrallaan. ✅ Pyri keräämään viikon aikana vähintään 300 minuuttia luonto-aikaa.
Luonnossa vietetyllä ajalla on merkittäviä hyvinvointi- ja tervesvaikutuksia. Näitä saadakseen luontoympäristöissä on vietettävä aikaa säännöllisesti. 3–30–300 -luontosuositus suosittelee luontokertoja vähintään kolmesti viikossa näiden terveyshyötyjen mahdollistamiseksi.
Jos tämän ajan viettää aktiivisesti liikkuen, saa kaupan päälle vielä fyysisen aktiivisuuden tuomat terveyshyödyt.
Reitistöviikon haasteessamme innostammekin ihmisiä viettämään viikon aikana yhteensä 300 minuuttia luontoympäristöissä. 300 minuuttia vastaa viittä tuntia. Onko viisi tuntia sitten paljon? Ei. Se on keskivertosuomalaisen yhden päivän aikana näyttöjen ääressä viettämä aika.
Reitistöviikon haasteen tiimoilta suomalaiset voivatkin vaihtaa laiteaikaa hieman luonnossa vietettyyn laatuaikaan!
300 minuuttia luonnossa liikkumista on hyvinvoinnin ja terveyden rautaisannos
3–30–300 -luontosuosituksessa on todettu, että ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta optimaalisin resepti olisi liikkua aktiivisesti luontoympäristössä 300 minuuttia viikossa. Tällainen luontoympäristöissä liikkumisen lisääminen voisi ennaltaehkäistä merkittävän osan elämäntapasairauksistamme, kohentaa elämänlaatuamme sekä vähentää merkittävästi terveydenhuollon kustannuksia.
Tervetuloa näin Reitistöviikolla lisäämään luontoliikettä omaan elämääsi. Tarvitsee vain lähteä liikkeelle.
Kansallista Reitistöviikkoa vietetään 14.-20.9.2026 osana Luontovuosi 2026 -ohjelmaa. Viikon aikana suomalaiset haastetaan tutustumaan oman alueensa luontoreitistöihin ja vierailemaan vähintään kolmella luontoreitistöllä. Samalla maakuntia, kuntia ja matkailutoimijoita kannustetaan nostamaan esiin alueidensa parhaat luontoliikunta- ja matkailukohteet.
Suomessa keskustellaan kasvavista terveysmenoista, heikkenevästä työkyvystä ja liikkumattomuuden tuomista haasteista. Harvemmin muistetaan, että yksi vaikuttavimmista hyvinvoinnin lähteistä on jo olemassa ja kaikkien saavutettavissa: lähiluonto ja sen tuhannet reitistöt.
Nämä reitistöt muodostavat kansallisen hyvinvointia ylläpitävän infrastruktuurin, joka tukee ihmisten terveyttä, hyvinvointia, aktiivista elämäntapaa ja luontosuhdetta. Samalla ne vahvistavat alueiden elinvoimaa ja tarjoavat perustan kestävälle luontomatkailulle.
Suomesta löytyykin hyvinvointi-infrastruktuuri, jonka arvoa emme juurikaan tunnista. Se kulkee metsissä, järvien ja merien rannoilla, harjuilla ja soilla. Reitistöviikko kutsuu nyt kaikki suomalaiset nauttimaan tästä kansallisesta aarteesta.
Kolme reitistöä viikon aikana
Reitistöviikon järjestäjät haastavat suomalaiset vierailemaan viikon aikana vähintään kolmella luontoreitillä tai lähiluontokohteella. Kohde voi olla esimerkiksi lähimetsän polku, ulkoilureitti, retkeilyreitti, pyöräilyreitti, melontareitti tai kansallispuistossa risteilevät polut.
Haaste pohjautuu 3–30–300 -luontosuosituksen ajatukseen siitä, että luonnossa tulee liikkua ja oleskella säännöllisesti. Reitistöviikko tarjoaakin helpon mahdollisuuden lisätä luontoa osaksi arkea ja löytää uusia luontokohteita omasta lähiympäristöstä. Tarvitsee vain lähteä liikkeelle.
Luonto tukee terveyttä ja hyvinvointia
Luonnossa liikkuminen on yksi helpoimmin saavutettavista tavoista lisätä fyysistä aktiivisuutta arjessa. Samalla luonto tarjoaa mahdollisuuden palautumiseen, rauhoittumiseen ja mielen hyvinvoinnin vahvistamiseen.
Jokainen luontopolulla tehty kävely, pyöräilyretki tai metsässä vietetty hetki voi tukea hyvinvointia ja toimintakykyä. Kun yhä useampi suomalainen löytää tiensä luontoreitistöille hyötyjä syntyy paitsi yksilöille myös koko yhteiskunnalle.
Keski-Suomi innostaa kaikkia Suomen maakuntia mukaan
Reitistöviikon yhteydessä Keski-Suomesta liikkeelle lähtenyt haaste innostaa kaikki Suomen maakunnat esittelemään omia luontoreitistöjä ja lähiluonnon monia mahdollisuuksia.
Reitistöt ovatkin paitsi investointi asukkaiden hyvinvointiin, myös merkittävä osa alueiden vetovoimaa ja tarjoavat alustan luontomatkailun kehittämiseen.
Reitistöviikko muistuttaa, että Suomen ehkäpä tärkein hyvinvointi-infrastruktuuri ei ole rakennuksissa. Se löytyy poluilta, metsistä, vesistöiltä ja lähiluonnosta kaikkialla Suomessa.
Reitistöviikon on laittanut liikkeelle keskisuomalainen Meijän polku -asiantuntijaverkosto.
Syyskuun puolivälissä vietetään järjestyksessään toista kansallista Reitistöviikkoa. Keski-Suomessa reitistöviikkoa ollaan vietetty syksystä 2020 lähtien, ja kansalliseksi tapahtuma laajeni syyskuussa 2025. Reitistöviikko kutsuu kaikki suomalaiset lähiluonnon reitistöille liikkumaan ja nautiskelemaan luontoympäristöjen hyvinvointivaikutuksista. Reitistöviikkoa vietetään 14.–20.9. Keski-Suomen liitto on haastanut taas kaikki Suomen maakunnat omia luonnossa liikkumisen reitistöjään esittelemään!
Reitistöviikon ohella syyskuussa tapahtuu muutakin luontoympäristöihin innostavaa!
Luontovuosi 2026
Myös Luontovuosi tarjoaa miljoonia syitä lähteä luontoon liikkumaan Reitistöviikon jokaisena päivänä. Jos ei ihan joka päivä pääse, niin luontoympäristöihin on hyvä hakeutua kuitenkin luontosuosituksen suositusten mukaisesti ainakin kolme kertaa viikon aikana. Voitte napata suunnat myös Retkihaasteen retkilistalta, ja lähestyä luontoa uudesta näkökulmasta.
Harrastusviikko 7.–13.9.
Harrastusviikon tavoitteena on auttaa lapsia ja nuoria löytämään itselleen mieluisa harrastus. Viikon teemana on tänä vuonna “Yhdessä yksinäisyyttä vastaan”. Luontoharrastukset esille ja yhdesssä luontoon liikkumaan!
Askelviikot 7.–20.9.
Syyskuussa vietetään myös Askelviikkoja, joiden ajatuksena on saada meidät suomalaiset lisäämään hyvinvointia lisääviä askeleita arkeemme. Askelviikkojen teemat sopivat mitä parhaiten myös Reitistöviikolle, sillä luontoympäristöt ovat meidän suomalaisten lempiliikkumispaikkojamme. Lähtekäähän lähiluontoon askeleita kartuttamaan!
Euroopan liikkujan viikko 16.–22.9.
Euroopan liikkujan viikon teema vuodelle 2026 on Liikkuminen kuuluu kaikille. Tänä vuonna teemaa tarkastellaan erityisesti ikäluokkien välisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Tästä näkökulmasta saavutettava lähiluonto ja luontopysäkit, eli mahdollisuudet päästä julkisella liikenteellä luontokohteisiin, ovat avainasemassa.
Euroopan urheiluviikko – Be active 23.–30.9.
Euroopan urheiluviikko (European week of Sport EWoS) on Euroopan komission aloite urheilun ja liikunnan edistämiseksi kaikkialla Euroopassa. Sen tavoite on innostaa eurooppalaisia olemaan #BeActive säännöllisesti ja liikkumaan omassa arjessaan enemmän. Lähiluonnon reitistöt ovat suomalaisten suosituimpia liikuntapaikkoja. Reitistöille siis!
Keski-Suomessa lajientunnistussovellukset mukaan luontoretkille
Eurooppalaisen Youth in Parks -päivän teemaksi on valittu tänä vuonna puistot pimeän laskeutumisen jälkeen. Teemalla halutaan kiinnittää huomio pimeyden merkitykselle luonnossa. Reitistöviikon alussa voi järjestää vaikkapa retken pimenevässä illassa lähiluonnossa.
World Wide Wander 18.9.
Reitistöviikolla vietetään myös kansainvälistä World Wide Wander -tapahtumapäivää, jonka aikana innostetaan liikkumaan omissa elinympäristöissä avoimin mielin, uteliaana ja ympäristön tarjoilemia viestejä tarkkaillen. Tapahtumapäivänä voi osallistua etänä myös useampaan kansainväliseen tapahtumaan, joissa pääsee mukaan kävelyille eri puolille maailmaa.
Ulos työskentelemään!
Syyskuu on myös oivallista aikaa siirtää omia töitä ulkoympäristöihin ja reitistöille. Toimiston voi siirtää aurinkoisena syyspäivänä pihalle ja kaikilla säillä kävelykokoukset tuovat energiaa ja oivalluksia päiviin. Luontotyöpäivien sivuilta ideoita omien työympäristöjen luonnosllistamiseen.
Keski-Suomessa meneillään olevassa Lönnrotin jäljillä -lajientunnistushaaste on havaittu jo 2 855 lajia toukokuun alun jälkeen. Havaintojakin on kertynyt jo lähes 18 000!
Metsäkurjenpolvi tilastojen kärjessä
Määrällisesti eniten havaintoja Keski-Suomessa toukokuun alun jälkeen on tehty metsäkurjenpolvesta. Tätä seuraavat puolukka, idänlehtikuoriainen, ahomansikka ja metsäkorte.
Kuvakaappaus iNaturalistin Keski-Suomen alueen eniten havaituista lajeista elokuun loppuun mennessä vuonna 2026.
Suurin osa havainnoista on kertynyt Jyväskylän seudulta. Näin myös eniten havaittujen lajien kohdalla. Alle on koottu metsäkurjenpolven, puolukan ja idänlehtikuoren havainnot sijainnin mukaan Keski-Suomessa toukokuun alun ja elokuun lopun välisenä aikana. Sijoitukset elävät vielä syyskuun ajan, ja esimerkiksi puolukalla on hyvä mahdollisuus siirtyä kärkipaikalle, kun sen esiintymisaika jatkuu pitkälle syksyyn. Tai ehkäpä kärkeen kirii joku yllättäjä syksyn edetessä…
Metsäkurjenpolvi.
Puolukka.
Idänlehtikuoriainen.
Sinäkö se oot?
Havaintojen tekijöitäkin Keski-Suomessa on jo yli 700. Laskelmiemme mukaan ihan kaikki keskisuomalaiset eivät ole vielä kuitenkaan ennättäneet haasteeseen mukaan. Syyskuu onkin otollista aikaa hypätä lajientuunistuksen kiehtovaan maailmaan mukaan. Mitä monimuotoisen luonnon aarteita löytyy teidän lähiluonnostanne? Lähtekäähän ottamaan selvää!
Vuonna 2025 Keski-Suomen liitto haastoi kaikki Suomen maakunnat luontoreitistöjään esittelemään Reitistöviikolla, ja maakunnat vastasivat haasteeseen komeasti! Alla muutamia nostoja viime syksyn reitistöviestinnästä eri puolilta Suomea.
Loppukesästä 2026 Keski-Suomen liitto on laittanut somessa taas Reitistöviikko-haasteen liikkeelle, ja toivottaa kaikki Suomen maakunnat mukaan esittelemään oman alueensa luontohelmiä ja niiden reitistöjä. Nämä luontohelmet voivat sijaita niin kansallispuistoissa, erämaissa kuin kaupunkipuistoissa tai lähiöiden lähiluonnossa.
Oman alueen upeita luontoreitistöjä esille nostamiseksi voi Reitistöviikon sivuilta ladata oman maakunnan Reitistöviikko-logon, jolla on helppo nostaa alueen mahdollisuuksia koko kansan katseltavaksi. Reitistöviikolla juhlistetaan myös kansallista Luontovuotta 2026. Maakunnilla ja kunnilla onkin elämänsä mahdollisuus lisätä luontopositiivista viestintää potenssiin kaksi.
Ja kuinka monta reitistöä voi viikon aikana esitellä? Yhden, jos teillä on yksi esittelyn arvoinen reitistö. Useamman, jos niitä löytyy useampi…
Tervetuloa mukaan viettämään luonnossa liikkumisen juhlaviikkoa ja juhlavuotta!
Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste on osaltaan ollut innostamassa keskisuomalaisia lähiluonnon lajientunnistuksen äärelle. Tällaisen johtopäätöksen voi varovaisesti vetää, kun vertaillaan vuoden 2025 ja 2026 lajihavaintojen määrää iNaturalistin kartta-sivustolla.
Tehtyjen havaintojen määrä on tuplaantunut vuonna 2026 vuoteen 2025 verrattaessa reilusta seitsämästätuhannesta reiluun neljääntoistatuhanteen. Lajeja on havaittu heinäkuun loppuun mennessä 2026 viisisataaviisikymmentä enemmän kuin samana ajanjaksona edeltävänä vuonna. Myös havaintojen tekijöitä on kuutisenkymmentä enemmän kuin edellisenä kesänä heinäkuun lopulla.
Kohden lähiluontoa ja kohenevaa luontotuntemusta Keski-Suomessa
Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste jatkuu syyskuun loppuun saakka. Haasteen tavoitteena on innostaa yhä useampi keskisuomalainen lähiluontoon liikkumaan ja monimuotoiseen luontoon tutustumaan. Innostammekin nyt kuntia, järjestöjä, seuroja ja muita keskisuomalaisia toimijoita tarttumaan haasteseen ja innostamaan omia yhteisöjä sekä luontoon liikkumaan, että lajihavaintoja tekemään. Ohjeet havaintojen tekemiseen löytyy täältä.
Voitte myös tutustua Meijän polun blogiin sekä ajankohtaisiin, joista kummastakin löytyy lisätietoa sekä haasteesta, että luonnossa oleskelun ja liikkumisen lisäämisestä.
Luonnossa oleskelu ja liikkuminen mahdollistavat monipuolisen hyvinvoinnin lisääntymisen niin lapsille kuin aikuisillekin. Haasteena ajassamme on, että näissä ihmisen evoluutiolle luontaisissa ympäristöissä – luontoympäristöissä – oleskelu ja liikkuminen ovat vähentyneet samaa tahtia passiivisen sisällä, ja digilaitteilla, vietetyn ajan lisääntyessä.
Laitteilla vietetty aika on kasvanut merkittävästi viime vuosina myös lapsilla ja nuorilla. Lisääntyneen laiteajan myötä on alettu puhua ongelmista, joita yritetään ratkaista niin kansallisilla ja kansainvälisillä areenoilla. Suomessa yksi ratkaisuista on alkuvuodesta julkaistu Kansalliset vapaa-ajan digisuositukset lapsille:
Alle 2-vuotiaille ei laisinkaan ruutuaikaa
2–10-vuotiaille ruutuaikaa enintään tunti päivässä
11–13 -vuotiaille ruutuaikaa enintään kaksi tuntia päivässä
Alle 13-vuotiaille ei suositella omaa älypuhelinta
Suosituksissa painotetaan myös ruutuajan laatua sekä lasten kehitystä, liikkumista ja oppimista tukevaa sisältöä laitteita käytettäessä. Yksi vaihtoehto tällaiselle sisällölle ovat erilaiset lajientunnistussovellukset, jotka voivat mahdollistaa laajemmin myös perheiden siirtymisen monisukupolvisesti luontoympäristöihin oleskelemaan, liikkumaan ja oppimaan.
Lasten sisällä vietettyä passiivista ruutuaikaa kannattaa siirtää luontoympäristöihin ja perheiden yhteiseksi ajaksi. Lajientunnistussovellukset voivat toimia oivana ponnahduslautana luontokiinnostuksen herättämiseen ja tiedon kartuttamiseen, mutta niiden tulee olla vain pieni osa yhdessä ulkona vietettyä aikaa. Kuva Juho Jäppinen.
Tunne luontosi
Lajientunnistussovellusten avustuksella lähiluontoon on mahdollisuus tutustua siellä kasvavien ja elävien lajien kautta. Sovelluksilla tehtävä lajien tunnistus antaa avaimia yhteisiin keskusteluihin ja pohdiskeluihin; miltä havaittu laji näyttää, millainen on se kasvuympäristö, mistä lajin nimi kertoo, mitä muita lajeja lähellä löytyy, ja esimerkiksi millaisia hyönteisiä kasvin läheisyydessä liikkuu? Esimerkiksi haapametsiköissä – haavikoissa – voi tavata haapaperhosia, haavansahajumeja, haavanpunikkitatteja, haavankääpää tai vaikkapa haavan rungoilla haavankeltajäkälää. Yhdessä havainnoimalla ja oivaltamalla voidaan luoda muistiyhteyksiä, jotka kantavat aikuisuuteen saakka.
Lasten kanssa luonnossa liikkuessa ja lajihavaintoja tehdessä oppivat myös lasten mukana liikkuvat aikuiset, olivat he sitten lapsen vanhempia, isovanhempia tai muita tuttuja. Tämä monisukupolvinen luonto-osaamisen ja -yhteyden kehittyminen voi toimia yhtenä avaintekijänä elinympäristöjemme kannalta kestävämpiin elintapoihin siirtymisessä; tuttu ympäristö innostaa pitämään huolta tämän ympäristön lajien elinmahdollisuuksista ja monimuotoisuudesta.
Lajientunnistussovellusten avulla voidaan herätellä lasten kiinnostusta luonnon tarkkailuun ja luonnossa oleskeluun. Kiinnostuksen herättyä lähiluonnosta alkaa löytymään mielenkiintoista ihmeteltävää ja tutkittavaa vuoden ympäri. Kuvat Mikko Jäppinen.
Tällaista huolenpitoa voi olla esimerkiksi pihaistutusten perustaminen, vieraslaji- tai ennallistamistalkoisiin osallistuminen, omien elintapojen kestävämmäksi muokkaaminen tai kunnan luontoon liittyviin päätöksiin vaikuttamaan pyrkiminen. Parhaimmillaan luonnossa vietetyn ajan ja luonnon tuntemuksen lisääntyminen voi innostaa kaikkiin edellämainittuihin. Se mahdollistaa myös luontopositiivisen viestinnän omassa elinpiirissä – omista ja lapsien tekemistä havainnoista ja oivalluksista on kiva kertoa myös naapureille ja sukulaisille – ja joskus innostus voi tarttua…
Sovelluksia käytettäessä luonnossa oleskelu ja liikkuminen lisääntyy kuin huomaamatta. Tässä lasten kyky oivaltaa ja havainnoida ympäristöä on hyvä ohjaaja – uutta ihmeteltävää löytyy jatkuvasti. Kuvat Juho Jäppinen.
Lajien havainnointi voi toimia perheille myös syynä lähteä laajemmin liikkumaan erilaisissa lähialueen luontoympäristöissä. Kun kotiympäristön lajit on tunnistettu ja opittu, voi lajien havainnointi toimia syynä lähteä liikkumaan perheen voimin myös hieman etäämmällä oleviin luontoympäristöihin. Erilaisista luontotyypeistä löytyy erilainen lajisto; soiden lajisto poikkeaa kallioisten ympäristöjen lajistosta ja lehtometsien lajisto kuusivaltaisten metsien lajistosta. Lajien havainnointi voi innostaa siis myös kotiseudun erilaisten luontoympäristöjen havainnointiin ja lisääntyneeseen kotiseuturetkeilyyn.
Viisi vinkkiä lajitunnistussovellusten käyttöön perheissä
Puhelinajasta voi tehdä passiivisen sisälläoloajan sijaan aktiivista ulkonaoloaikaa. Perheenä liikuttaessa laitteiden käyttöön tulee myös sosiaalisempi puoli laitteita yhdessä käytettäessä – laiteaika ei eristä, vaan yhdistää.
Puhelimen kanssa ulkona oleminen tulee olla vain yksi osa perheiden ulkoiluaikaa. Suurin osa ulkoiluajasta ilman laitteita; Asettakaa selkeät rajat, milloin ja missä laitteita käytetään ja kuka niitä käyttää. Laitteet voivat kuitenkin antaa virikkeitä ulkona ololle ja innostaa luonnon tarkkailulle sekä siellä liikkumiselle.
Pienempien lasten kanssa puhelinta ja sovelluksia tulee käyttää aikuinen, jolloin lapsen tehtävänä on etsiä ja havainnoida uusia lajeja ja kiinnostuksen kohteita, sekä oppia havainnoimaan aktiivisesti luontoympäristöä. Kouluikäiset voivat ajoittain myös itse havaintoja tehdessä käyttää lajisovelluksia aikuisten seurassa.
Aikuiset voivat toimia myös tiedon lähteinä, eli he voivat itse käydä opettelemassa lähiluonnon lajeja sovellusten avulla, ja sitten siirtää tietoa lapsille ulkoretkien aikana. Osaatko sinä nimetä lähimetsässä eniten esiintyvät kasvilajit? Entä linnut, tai perhoset? Osaatko kertoa näistä jotain lapsille?
Mukaan havaintoretkille voi ottaa myös esimerkiksi suurennuslasin ja kiikarit, jolla havaintoihin voi perehtyä tarkemmin. Lajien piirtäminen värikynillä on myös loistava tapa lisätä muistijälkiä, eli piirustusvälineet mukaan myös. Pienten kanssa voi kasveja myöhemmin tehdä myös esimerkiksi muovailuvahasta.
Kuinka liikkeelle havaintojen maailmassa?
Ladatkaa puhelimelle Seek by iNaturalist -sovellus. Se on helppokäyttöinen, eikä kerää tietoa sovelluksen käyttäjistä. Sovelluksessa on myös pelillisiä ominaisuuksia, kuten palkintoja lajimäärien kertyessä. Seekin voi halutessaan yhdistää iNaturalist-sovellukseen ja -tiliin, jolloin voi osallistua perheen voimin yhdessä myös kansalaistieteen tekemiseen. Yhdistettynä Seekillä tehdyt havainnot voi lähettää napin painalluksella iNaturalistiin, jolloin ne päätyvät Lajitietokeskuksen havaintohin ja kansalaistieteen käyttöön. Jos innokkaita havainnoitsijoita löytyy enemmänkin esimerkiksi naapurustosta, voi iNaturalistiin luoda myös oman projektin, johon kerääntyy vain mukana projektissa olevien havainnot. Näin voi luoda mielenkiintoisen katsauksen esimerkiksi asuinalueen lajistosta pidemmältäkin ajalta.
Perheen kesken voi asettaa myös yhteisiä tavoitteita sekä sopia erilaisista tehtävistä. Alla muutama idea kokeiltavaksi:
Voitte ottaa tavoitteeksi oppia nimeämään ulkonäöltä kymmenen uutta lajia kodin lähiluonnosta. Sovelluksella tehdyn tunnistuksen jälkeen lajien muistamisesta voi tehdä päivittäisen muistitehtävän, eli lajien nimiä ja ominaispiirteitä voi kerrata yhdessä ulkona liikkuessa. Ensimmäiset kymmenen lajia oppii varsin nopeasti, mutta opittavaa löytyy läheltä lisää…
Voitte etsiä ja havainnoida tiettyjä värejä tai muotoja sisältäviä kasveja, ja syksyllä vaikkapa eri sienilajeja.
Lapsien havaitsemista ja yhdessä tunnistetuista kasveista voi ottaa valokuvat ja tulostaa kuvakansion, jolloin kuvia voi katsella, ja kasvien nimiä, ja kasvupaikkoja muistella myös talvella.
Voitte tehdä myös kodin lähialueesta ‘aarrekartan’, johon voi merkitä lapsen mielestä mielenkiintoisten lajien esiintymispaikat. Näin seurannasta voi tehdä useampivuotisen harrastuksen.
Luontoinnostuksen syttyessä voitte tehdä retkiä myös lähikirjastoon, josta voi lainata lajitunnistusoppaita tai muuta luontoaiheista kirjallisuutta. Näin luonto(t)aikaa saadaan siirrettyä myös sisätiloihin. Esimerkiksi Keski-Suomessa on kirjastoille tehty Luontoreppu-vinkkilista luontoaiheisista kirjoista.
Hiljalleen lisääntyvä lajituntemus tekee lähiluonnosta kotoisamman ympäristön koko perheelle. Tutuksi käyvä ympäristö laajentaa hiljalleen lapsien elonpiiriä ja ennen kaikkea luo polkuja hyvinvointia ja terveyttä mahdollistavien luontoympäristöjen runsaampaan käyttöön.
Juho Jäppinen Luontoviestijä, Meijän polku, lähiLUMO-hanke
Mappa.fi -palvelusta löytyy ohjeistukset myös kouluissa tapahtuvaan iNaturalist-havaintojen tekemiseen. Kouluilla onkin elo-syyskuussa mainiota aikaa suunnistaa kohden lähiluontoa luontohavaintoja tekemään.
Missä on keskisuomalaiset lajihavainnot tehty? Taajamissa, kansallispuistoissa ja kaupungeissa. Niissä on keskisuomalaiset lajihavainnot tehty. Tähän saakka siis.
Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaasteessa seurataan kesän 2026 ajan lajientunnistusta alueella iNaturalistin kartan avulla. Samalla tavoitteena on paitsi seurata, myös ennen kaikkea innostaa keskisuomalaisia ja alueella kesällä liikkuvia tutustumaan alueen luontoon ja tekemään havaintoja sekä kansalaistiedettä.
Alla olevasta kartasta hiukan osviittaa siitä, missä päin Keski-Suomea on alkukesän aikana oltu aktiivisimpia lajien havainnoitsijoita. Samalla kartta antaa osviittaa siitä, missä päin Keski-Suomea voisi ihmisiä innostaa omaan lähiluontoon liikkumaan ja lajihavaintoja tekemään. Tilaa kansalaistieteen tekemiselle on runsaasti, ja luonto ei havainnoimalla lopu kesken!
Kuvakaappaus iNaturalistin kartasta. Kartassa kuvattuna Keski-Suomessa tehdyt havainnot toukokuun alusta heinäkuun 17. päivään mennessä. Itse haaste jatkuu syyskuun loppuun saakka, ja lajihavaintojen ja havaintopaikkojen toivotaan moninkertaistuvan siihen mennessä.
Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste on Meijän polun ja lähiLUMO-hankkeen yhteistyössä Keski-Suomen liiton kanssa liikkeelle laittama haaste, jonka tarkoituksena on lisätä alueen asukkaiden luonnossa liikkumista sekä luontotuntemusta. Haaste on osa Luontovuotta 2026, joka on myös Keski-Suomesta liikkeelle laitettu kansallinen teemavuosi.
Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaasteen aikana toukokuun alusta heinäkuun ensimmäisen viikon loppuun mennessä on Keski-Suomessa tehty jo lähes kymmenentuhtatta havaintoa, ja havaittuja lajejakin on kertynyt lähes kaksituhatta!
Yllä olevista kuvista näkyy havaintojen kertyminen kartalla. Havainnot keskittyvät suurempien asumiskeskittymien läheisyyteen, mutta ’hotspotteja’ kasvaa myös esimerkiksi kansallispuistojen ja muiden tunnettujen luontomatkailukohteiden ympärille.
Havaintoja on tähän mennessä tehnyt 454 henkilöä, eli ihan kaikki keskisuomalaiset eivät ole vielä osallistuneet. Mutta aikaa on syyskuun loppuun saakka, ja lisää havaintojen tekijöitä ja havaintoja on varmasti luvassa. Luonnossa liikkumista ja oleskelua lisätäkseen esimerkiksi kunnat, kyläyhdistykset tai vaikkapa liikuntaseurat voivat innostaa asukkaitaan ja jäseniään lajihavaintoja tekemään. Ohjeet löytyvät haasteen sivuilta, sekä Keski-Suomen liiton sivuilta.
Haaste on toteutettu yhdessä lähiLUMO-hankkeen ja Meijän polku -asiantuntijaverkoston kanssa. Haaste on osa Luontovuotta 2026, jonka tarkoituksena on saada kaikki suomalaiset nauttimaan luonnon virkistyskäytön monista mahdollisuuksista sekä nostaa esille luonnon hyvinvointi- ja terveyshyötyjä kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Haasteen ovat suunnitelleet Juho Jäppinen ja Anniina Tölli.
