Luontovuoden 2026 kunniaksi julkaistaan Niittyhaaste kouluille. Haasteen tavoitteena on innostaa kouluja muuttamaan oppimisympäristöjään yhä enemmän luonnon monimuotoisuutta tukeviksi ja mahdollistaviksi. Haasteessa jätetään koulun piha-alueita kesän ajaksi hoitamatta. Esimerkiksi osa nurmialueista voidaan jättää leikkaamatta kesän ajaksi. Tämä mahdollistaa kasvillisuuden ja hyönteiskantojen monimuotoistumisen kouluympäristöissä. Alueita voidaan käyttää myös oivalluksia ja oppimista mahdollistavina ympäristöinä, joissa oppilaat voivat todistaa elinympäristöjen muutoksen ja huomata kuinka pienillä teoilla voidaan tehdä isoja muutoksia elinympäristöissä.
Oivalluksia oppimisympäristöissä -hanke ja Meijän polku ovat koonneet Mappa.fi-palveluun teemarepun kouluille Luontovuoden 2026 kunniaksi. Teemareppu johdattelee näin keväällä lintujen ja pölyttäjien maailmaan, mutta myös lisäämään oppimisympäristöihin näille sopivia elinympäristöjä. Syyskauden käynnistyessä tarkasteluun otetaan puut ja sienet, joidenka kiehtova maailma tarjoaa ihmeteltävää ja oivallettavaa koko syksyksi.
Teemarepun ajatuksena on madaltaa kynnystä luontoympäristöihin siirtymisille sekä luontoteoille kouluympäristöissä.
Oletteko miettineet, että millä tavalla Luontovuoden 2026 voisi ottaa osaksi kunnan tai kaupungin viestintää? No yksi tapa on ottaa se osaksi viestintää.
Ja juuri näin on tehty Lahdessa, joka on vastannut Vantaan kaupungin Luontovuosi 2026 -haasteeseen, ja vielä entisestäänkin lisännyt luontopositiivista viestintää ja luontotekoja. Lahden juuri julkaistun kevään ja kesän luontoretkikohdeoppaan kanteen on nostettu näyttävästi Luontovuoden tunnus.
Lahden Luontoretkiesitteestä lisätietoa löytyy täältä.
Asukkaiden hyvinvointi on entistä suoremmin sidoksissa siihen, millaiseksi elinympäristömme rakennamme ja millaista luontoa onnistumme säilyttämään. Luonnon ennallistamisesta puhutaan usein ekologisena velvoitteena, mutta tuoreet tutkimukset osoittavat, että kyse on paljon enemmästä. Ennallistaminen on myös kuntien tehokasta terveyspolitiikkaa ja tulevaisuuden elinvoiman rakentamista.
Pienet teot
On yllättävää, miten paljon positiivista saadaan aikaan pienillä viherryttämistoimilla, kuten tyhjien tonttien muuttamisella lähivihreäksi. Tällaiset toimenpiteet rauhoittavat ympäristöä, vähentävät koettua stressiä ja tekevät taajama-alueista viihtyisämpiä. Myös puiden ja puiden latvojen muodostaman latvuspeitteen merkitys nousee esille tutkimuksissa toistuvasti. Taajamien ja keskusta-alueiden ”kaupunkipuut” eivät ole vain maisemaelementtejä, vaan osa terveydenhuollon “vihreää infrastruktuuria”. Kaupungit, joissa puiden muodostama latvuspeite kasvaa, saavat tutkimuksien mukaan suoria hyötyjä väestön fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Kun puustoa lisätään ja puiden latvusten varjostavat alueet lisääntyvät, asukkaiden koettu elämäntyytyväisyys paranee, sydän- ja verisuonisairauksien riski pienenee, jopa kuolleisuus vähenee. Nämä ovat harvinaisen selkeitä, tutkitusti mitattavia vaikutuksia, joita yksikään muu suurkaupunkien terveysinvestointi ei tuota näin laajalla skaalalla.
Toinen esimerkki kauaskantoisista terveysinvestoinneista on koulupihojen muuttaminen vihreämmiksi. Tämä lisää lasten liikkumista ja tukee heidän sosiaalista kehitystään. Nämä ovat vaikutuksia, joilla on pitkäkestoisia seurauksia koko väestön hyvinvointiin. Kunnat, jotka panostavat vihreisiin koulupihoihin, rakentavat tulevaisuuden hyvinvointia ruohonjuuritasolta.
Lähivihreän merkitys
Yksittäiset käynnit lähiluonnossa lisäävät arkiliikkumista ja kohentavat kokonaisvaltaisesti hyvinvointia. Metsäluonnossa liikkuminen helpottaa stressiä ja nostaa mielialaa lähes ympäristöstä riippumatta, mutta vanhat metsät elvyttävät meitä nuoria talousmetsiä voimakkaammin. Tämä viittaa siihen, että kaupunkien ja kuntien kannattaisi suhtautua jäljellä oleviin vanhoihin metsäalueisiin strategisena voimavarana. Ne tarjoavat väestölle sellaista palautumista, jota nuoret istutusmetsät eivät pysty samanlaisina tarjoamaan.
Kaiken tämän perusteella kaupunkien kannattaa nähdä ennallistaminen ja viherrakenteen vahvistaminen strategisena välineenä, ei pelkkänä kulueränä. Kyse on investoinneista, jotka maksavat itsensä takaisin terveysmenoissa, elinvoimassa ja asukkaiden hyvinvoinnissa. Parempi ilmasto- ja ympäristönsuunnittelu kulkee käsi kädessä paremman arjen kanssa. Kysymys kuuluu, kuinka nopeasti haluamme tarttua näihin mahdollisuuksiin. Kunnat, jotka toimivat nyt, rakentavat tulevaisuutta, jossa luonto ei ole vain mainoslause. Luonto on elinvoimaisen ja vetovoimaisen kunnan strateginen valinta.
Perjantain aamukahviwebinaarissa katsahdetaan luontoympäristöihin työhyvinvoinnin näkökulmasta. Aamukahviwebinaari on ULOS-UT-OUT -tapahtuman järjestäjien toteuttama, ja sen teemoina ovat luonto työhyvinvointia lisäävänä ympäristönä, sekä siihen liittyen Sammaloituneen mielen oireyhtymä ja Luontovuosi 2026.
Aamukahviwebinaarin ohjelma:
Sammaloituneen mielen oireyhtymästä ja Luontovuodesta (Juho Jäppinen)
Luontoterveyttä työhön (Pauliina Salminen)
Mikä ULOS-UT-OUT? (Maija Ihantola)
Keskustelua ja kahvittelua
Luonto tarjoaa upeita mahdollisuuksia työn tekemiselle ja hyvinvoinnin lisäämiselle osana työelämää.
Aamukahviwebinaari on lämmittelyä Tampereella 18.5. vietettävään Luontotyöpäivään, joka samalla käynnistää myös kansallisen Luontotyöpäiväviikon.
Aamukahviwebinaarin jälkeen voi lähteä nauttimaan luonnossa kävelystä ja samalla ottaa osaa kansainväliseen Resilience in Nature Walk -tapahtumaan, johonka mukaan Meijän polku on kutsunut kaikki suomalaiset.
Kansainvälinen Resilience in Nature Walk perjantaina 20.3.
Luontovuoden 2026 kunniaksi Meijän polku kutsuu kaikki mukaan perjantaina kävelylle lähiluontoympäristöihin ja -reitistöille. Resilience in Nature Walk -tapahtumapäivän ajatuksena on valjastaa käyttöön kolme mielen hyvinvointiamme ja jaksamistamme edistävää ja kannattelevaa elementtiä – luontoympäristöt, kävelyn ja yhdessä olemisen. Kaikki teemoja, jotka ovat myös Meijän polun ja Luontovuoden 2026 ytimessä.
Lähiluonnon metsät tarjoavat upeita ympäristöjä lähteä kävelylle. Resilience in Nature Walkin ajatuksena on kahden tunnin aikana kävellä noin 2–3 kilometrin matka omassa lähiluonnossa.
Kansainvälinen tapahtuma järjestetään klo 11–13 Suomen aikaan, mutta kävelylle luontoympäristöihin voi perjantain mittaan lähteä milloin itselle parhaaksi sopii. Liikkeelle voi lähteä itsekseen, naapurin tai ystävän kanssa, tai vaikka työporukalla. Päivän mittaan on mahdollisuus osallistua myös kansainväliseen tapahtumaan, josta lisätietoja alla olevasta julisteesta.
Jos lähdette kävelylle, niin Instagaramissa voi kuvia jakaa @innergreendeal, @meijanpolku ja @luontovuosi2026.
Alla vinkkejä kävelylle.
Sijainti: Tapahtumapäivä innostaa osallistujia kohden metsäisiä ympäristöjä. Jos tällaisia ei ole lähistöllä, niin muutkin rauhalliset luontokohteet käyvät. Ihannetapauksessa kohde on helposti saavutettavissa kävellen, julkisilla liikennevälineillä tai pyörällä.
Kävelyn pituus: Kävelyllä ajatuksena on hidastaa vauhtia, olla läsnä ja tietoisempi sekä huomata, miltä sinusta tuntuu, kun vietät aikaa luonnossa. Suosituksena on noin 2–3 kilometrin kävely ja tavoitteena liikkua luontoympäristöissä noin kahden tunnin ajan. Eli tauoille ja keväisen luonnon ihmettelylle jää hyvin aikaa.
Ajoitus: Kansainvälinen tapahtuma on klo 11–13 Suomen aikaa. Voit kuitenkin vapaasti valita ajan, joka sopii parhaiten sinulle.
Maasto: Varmista, että kävelymaasto sopii itsellesi ja mahdollisille kävelykumppaneillesi. Varaa aikaa pysähdyksille, tauoille ja luonnosta nauttimisille.
Tapahtuman on laittanut liikkeelle eurooppalainen non-profit Inner Green Deal ja siihen on ilmoittautunut osallistujia yli neljästäkymmenestä maasta.
Luontovuosi 2026 esittelyssä kansallisen luontoterveysohjelman avajaisissa
Asiantuntijaverkosto Meijän polulta liikkeelle lähtenyt luonnossa oleskelun ja liikkumisen teemavuosi Luontovuosi 2026 on esillä kanssallisen luontoterveysohjelman avajaistilaisuudessa Helsingissä torstaina 12.3.2026.
Nyt käynnistyvän Terveyttä luonnosta -ohjelman tavoitteena on tuoda luonnon terveyshyödyt osaksi arkeamme ja sotesektorin toimintaa. Tapahtuma on suunnattu luonnon ja sen terveyshyötyjen parissa toimiville tutkijoille ja asiantuntijoille eri sektoreilla, ml. tutkimus- ja asiantuntijalaitokset, kunnat, järjestöt, yritykset ja sote-sektori.
Meijän polku on nostettu esimerkiksi suomalaisesta toimijasta Good Place Map of Connection -alustalle. Kartan ideana on nostaa esille tarinoita, paikkoja ja aloitteita, jotka yhdessä luovat kaupunkitilaa muille, lisäävät yhteenkuuluvuutta ja kokeilevat rohkeassti uusia mahdollisuuksia kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäämisessä. Kartan on laittanut liikkeelle Good Place -yhteisö, ja se löytyy www.thisisagoodplace.com -sivustolta.
Meijän polku esitellään keskisuomalaisena toimijana, jonka päämääränä on johdattaa suomalaisia lisäämään luonnossa oleskelua ja liikkumista, sekä nostaa lähiluonnon merkitystä hyvinvointimme lähteenä.
UKK-instituutti on arvioinut, että Suomessa paikallaanolon ja liikkumattomuuden hinta on vähintään 4,7 miljardia euroa vuodessa.[1,2] Hinnan on arvioitu nousevan tulevina vuosina väestön ikääntyessä ja sairauksien lisääntyessä. Paikallaanolo ja liikkumattomuus ovat tarttumattomien tautien yksi merkittävä taustatekijä muiden elintapojen ja elinympäristöjen ohella. Tarttumattomia tauteja ovat esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaudet, tyypin 2 diabetes, syöpäsairaudet sekä mielenterveysongelmat.
Euroopan tasolla on arvioitu, että tarttumattomien tautien osuus terveydenhuollon kuluista on noin 60 prosentin luokkaa.[3] Suomessa tämä 60 prosenttia terveydenhuollon kuluista tarkoittaisi vuodessa noin 15 miljardia euroa.
Pelkästään lihavuuden (BMI yli 30) hoitokuluihin (terveyspalvelut ja reseptilääkkeet) on arvioitu kuluvan Suomessa noin 8 miljardia euroa vuodessa, jos nykyinen lihavuuden lisääntymisen trendi jatkuu.[4] Lihavuus on yksi tarttumattomien tautien riskitekijöistä. Näistä taudeista merkittäviä kuluja aiheuttavat muun muassa tyypin 2 diabetes, jonka hoitokulut ovat 2,5 miljardia euroa vuodessa[5], Sydän- ja verisuonisairaudet (3,5 miljardia euroa vuodessa[6]), tuki- ja liikuntaelinvaivat (2 miljardia euroa vuodessa), sekä mielenterveyden ongelmat, joista psykiatrisen hoidon kustannukset olivat vuonna 2020 2,2 miljardia euroa[7].
Edellä mainitut luvut ovat terveydenhuollon suoria kuluja. Esimerkiksi mielenterveyden osalta suurin osa kuluista yhteiskunnalle tulee työpoissaolojen, työkyvyttömyyseläkkeiden ja sairauspäivärahojen muodossa. Pelkästään mielenterveyden ongelmien aiheuttamien kokonaiskulujen on arvioitu olevan Suomessa noin 11 miljardia euroa vuodessa[8] ja tuki- ja liikuntaelinvaivojen noin 4 miljardia euroa. Näin ollen myös muiden sairauksien kokonaiskulut voitaisiin arvioida olevan merkittävästi isommat hoitokuluihin verrattuna.
Tarttumattomien tautien sekä näiden taustasyiden, kuten lihavuuden hoitokuluista kertyy merkittävä osa terveydenhuollon kuluista. Terveydenhuollon kulujen lisäksi vähintään vastaavat kulut tulevat näiden tautien aiheuttamista muista kuluista yhteiskunnalle. Kuvat Juho Jäppinen.
Tarttumattomien tautien ennaltaehkäisy sekä terveyden edistäminen Suomessa
On arvioitu, että Euroopan tasolla terveyden edistäminen ja sairauksien ennaltaehkäisy voisivat vähentää tarttumattomien tautien tautitaakkaa jopa 70 prosenttia.[9]
On arvioitu myös, että noin 60 prosenttia tarttumattomien tautien terveydenhoitokuluista voitaisiin säästää terveellisimmillä elintavoilla, sekä tautien taustasyihin vaikuttamalla. Taustasyitä ovat siis esimerkiksi lihavuus, korkea kolesteroli, korkea verensokeri ja korkea verenpaine. 60 prosenttia edellä mainitusta 15 miljardista eurosta merkitsisi 9 miljardin euron vuosittaista säästöä terveydenhoitokuluissa, eli 1 607 euroa jokaista suomalaista kohden.
Terveyden edistämisen ja sairauksien ennaltaehkäisyn valtavasta potentiaalista huolimatta Suomessa käytettiin vuonna 2024 noin 2 euroa per asukas terveydenhuollon terveyden edistämisen toimiin.[10] Liikunnan edistämiseen Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) jakaa vuosittain noin 40 miljoonaa euroa, eli 7,1 euroa asukasta kohden yleisavustuksina liikuntaa edistäville järjestöille.[11]Suomi liikkeelle -ohjelman aikana käytetään vuosittain noin 20 miljoonaa euroa suomalaisten liikkumisen edistämiseen. [12]Tämä on noin 3,6 euroa jokaista suomalaista kohden vuodessa. Kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen valtio käyttää vuonna 2026 0,54 euroa per asukas.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerrointa, eli HYTE-kerrointa, maksetaan hyvinvointialueille vuonna 2026 396 miljoonaaeuroa, eli noin 70 euroa jokaista suomalaista kohden. HYTE-kertoimen tarkoituksena on kannustaa ja tukea hyvinvointialueita toteuttamaan monipuolisia ja suunnitelmallisia toimia, jotka kohdistuisivat erityisesti kansansairauksien ehkäisyyn, ikääntyvän väestön toimintakyvyn edistämiseen ja tapaturmien vähentämiseen, syrjäytymisen ehkäisyyn sekä sosiaalisen hyvinvoinnin ja työllistymisen edistämiseen.[13]
Luonnon hyvinvointi- ja terveysvaikutusten edistämiseen, eli monimuotoisen luonnon suojelemiseen sekä ennallistamiseen, sekä näissä ympäristöissä liikkumisen mahdollistamiseen Suomen valtio käyttää Metsähallituksen retkeilyalueiden, mukaan lukien kansallispuistot, ylläpitoon ja kunnostukseen vuositasolla noin 15 miljoonaa euroa, eli 2,7 euroa per asukas. Helmi-elinympäristöohjelman kautta luonnonsuojeluun käytetty rahoitus oli vuonna 2025 21,5 miljoonaa euroa, eli 3,8 euroa jokaista suomalaista kohden.[14]
Käytämme valtion tasolla noin 90 euroa vuodessa jokaisen suomalaisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, aktiivisen liikkumisen lisäämiseen sekä hyvinvointia mahdollistavien luontoympäristöjen suojeluun erinäisin ohjelmin ja toimenpitein. Samaan aikaan käytämme pelkkinä hoitokuluina 2 680 euroa jokaista suomalaista kohden pitkälti elintavoista ja -ympäristöistä johtuvien tautien ja vaivojen hoitoon. Ja vähintään saman verran muina näistä taudeista yhteiskunnalle koituvina kuluina.
Me suomalaiset sijoitamme tarttumattomien tautien sekä niiden taustasyiden, esim lihavuuden, hoitokuluihin noin 2 680 euroa vuodessa jokaista suomalaista kohden. Vähintään vastaavan summan käytämme näiden tautien aiheuttamiin sivukuluihin esimerkiksi työpoissaolojen ja sairauspäivärahojen muodossa. Samanaikaisesti näiden tautien ennaltaehkäisyyn aktiivisten elintapojen mahdollistamiseen ja terveyttä edistävien elinympäristöjen kohentamiseen käytämme valtion tasolla noin 90 euroa vuodessa jokaista suomalaista kohden.
Seuraavassa blogitekstissä katsahdamme terveyttä ylläpitäviin ja mahdollistaviin ratkaisuihin ja elinympäristöihin. Ja millaisin kustannuksin sellaisia voisi toteuttaa.
Juho Jäppinen Hyvinvoinnin ja terveyden edistäjä, fysioterapeutti Meijän polku
Talvi tuo mukanaan kirpeän ilman, lumiset maisemat ja usein myös ajatuksen siitä, että liikkuminen siirtyy sisätiloihin. Silti yhä useampi suomalainen suuntaa treenaamaan ulos, myös silloin, kun mittari painuu reilusti pakkasen puolelle. Ulkoliikunnan hyödyt eivät nimittäin katoa talvella, päinvastoin.
Monet ulkokuntosalit sijaitsevat paikoissa, joihin muutenkin hakeudutaan hengittämään ja palautumaan: puistoissa, harjuilla, rantojen läheisyydessä ja metsäreittien varrella. Liikunta ei ole pelkkä suoritus, vaan osa laajempaa luontokokemusta. Talvella tämä korostuu entisestään; lumen vaimentama äänimaailma, puiden oksilla lepäävä kuura ja avara maisema tekevät harjoittelusta kokonaisvaltaisen elämyksen.
Kotimaisen ulkokuntosalilaitteita valmistavan Omnigymin näkökulmasta on ollut ilo seurata, kuinka ulkokuntosalit palvelevat käyttäjiä ympärivuotisesti. Hyvä esimerkki tästä löytyy Jyväskylästä.
Jyväskylän Harjun ulkokuntosali sijaitsee upeassa lähiluontoympäristössä. Vuodenajat ja säät tuovat vaihtelua kuntoilumaisemiin. Kuvat Juho Jäppinen.
Harjun ulkokuntosali on suosittu myös sydäntalvella
Jyväskylän Harjulla sijaitseva ulkokuntosali on erinomainen esimerkki liikuntapaikasta, jossa kaupunkiluonto ja harjoittelu kohtaavat. Harju itsessään on kaupunkilaisten rakastama ulkoilualue, metsäinen selänne aivan keskustan tuntumassa. Kuntosalille saavutaan usein kävely- tai juoksulenkin yhteydessä, ja treeni on luonteva osa ulkoilureittiä. Harjun ulkokuntosali sijaitsee myös Jyväskylän ydinkeskustan kiertävän vihervyöhykkeen, Kehä Vihreän, varrella.
Käyttöluvut osoittavat, että myös talvella Harjulla ja Harjun ulkokuntosalilla liikutaan aktiivisesti:
Joulukuussa 2025 salilla kirjattiin 1 330 treenaajaa
Tammikuussa 2026 kävijöitä oli 906 (tammikuussa 2026 vuorokauden keskilämpötila Jyväskylässä oli -11.7 °C)
Luvut kertovat selkeää kieltä: vaikka keli on kylmä ja päivät lyhyitä, ulkotreeni houkuttelee. Talvella ulkoliikunta tarjoaakin jotain, mitä sisätiloissa ei voi täysin jäljitellä: raikasta ilmaa, luonnon rauhaa ja piristystä keskelle pimeintä vuodenaikaa.
Miksi luontoympäristö vahvistaa liikunnan vaikutuksia?
Tutkimusten mukaan luonnossa liikkuminen tehostaa liikunnan psyykkisiä hyötyjä. Kun harjoittelu tapahtuu metsäisessä tai puistomaisessa ympäristössä:
stressitasot laskevat tehokkaammin
keskittymiskyky paranee
mieliala kohenee nopeammin
palautuminen arjen kuormituksesta tehostuu
Ulkokuntosali luonnon helmassa yhdistää lihaskuntoharjoittelun ja luontoliikunnan parhaat puolet. Samalla treeniin tulee vaihtelua: vuodenaikojen vaihtelu, erilaiset sääolosuhteet ja ympäristön äänet tekevät jokaisesta harjoituksesta hieman erilaisen.
Ulkokuntosaleilla voi nauttia paitsi monipuolisesta liikunnasta, usein myös monimuotoisen luonnon tuomista terveyshyödyistä.
Lihaskuntoharjoittelu kuuluu kaikille, myös pakkasella
Harjun ulkokuntosalin käyttödata kertoo myös siitä, millainen harjoittelu talvella kiinnostaa. Suosituin laite on ollut ylävetolaite ja heti perässä penkkipunnerruslaite. Tämä kertoo vahvasti siitä, että ihmiset haluavat kehittää voimaa, ylläpitää toimintakykyä ja tukea arjen jaksamista ympäri vuoden.
Lihaskuntoharjoittelu:
ehkäisee tuki- ja liikuntaelinvaivoja
tukee aineenvaihduntaa
parantaa tasapainoa ja kehonhallintaa
auttaa säilyttämään toimintakyvyn eri ikävaiheissa
Kun laitteet on suunniteltu ympärivuotiseen käyttöön ja turvallisuus huomioitu myös talviolosuhteissa, kynnys lähteä ulos madaltuu merkittävästi.
Ylävetolaite on yksi suosituimista Jyväskylän Harjun salin laitteista. Ylävartalon lihasten voimistaminen monipuolistaakin talven kävelyvoittoista ulkoilua.
Ulkokuntosalit osana ympärivuotista liikuntakulttuuria
Suomessa liikuntapaikkojen saavutettavuus on keskeinen osa kansanterveyttä. Maksuttomat ja avoimet ulkokuntosalit madaltavat kynnystä liikkua myös silloin, kun kuntosalikortti on tauolla tai arki kiireinen.
Talvikäyttö osoittaa, että ulkokuntosalit eivät ole vain kesäisiä kohtaamispaikkoja, vaan pysyvä osa kaupunkien ja kuntien liikuntaympäristöä. Kun ympäristö kutsuu liikkumaan ympäri vuoden, myös liikkumisen tottumukset muuttuvat pysyviksi.
Liikuntapääkaupunki Jyväskylä innostaa asukkaita kokeilemaan ja käyttämään ulkokuntosaleja.
Talvi ei siis ole este, se on mahdollisuus. Raikas ilma, kevyt huurre laitteissa ja hengityksen höyry pakkasessa tekevät harjoittelusta kokonaisvaltaisen elämyksen.
