Jo perinteikäs Meijän polun Miljoonan askeleen haaste starttaa maanantaina 27.2. Siinä missä aiempina vuosina on pyritty ylläpitämään suhteellisen tasainen askelmäärä läpi päivien, viikkojen ja kuukausien, lähdetään tällä kertaa liikkeelle syklisesti. Kuulostaako hyvältä? Mahdollisesti? No niin, otetaanpas sitten muutama askel taaksepäin.
Vaikka tasaisessa puurtamisessa on kyllä omat puolensa, niin ihmiskeho, kuten mielikin, vastaa yleensä paremmin sykliseen toimintaan; hereillä olo ja uni; työ ja lepo; harjoitus ja palautuminen. Luonnossa sama syklisyys näkyy muun muassa vuodenaikojen ja esimerkiksi yön ja päivän vaihteluissa. Nyt tämä syklisyys otetaan käyttöön myös Miljoonan askeleen haasteessa. Käytännössä tämä tarkoittaa 2–3 pidempää kävelylenkkiä viikossa ja muutoin tasaisen arkisen kävelyaktiivisuuden ylläpitoa.
Alla olevassa esimerkissä kävelijä on pitänyt yllä päivittäistä noin 7 000 askeleen aktiivisuutta ja käy kolme kertaa viikossa pidemmällä kävelylenkillä nauttien kotiseutunsa reitistöistä, lähiluontokohteista ja vaihtelevista maisemista. Tällaisella mallilla kertyy viikossa noin 80 000 askelta ja miljoona askelta täyttyy noin 3,5 kuukaudessa.
Mallissa kävelijä pitää päivittäisen askelmäärän noin 7 000 askeleen lukemissa, mutta käy kolme kertaa viikossa pidemmillä kävelyillä keräten näiden päivien aikana yhteensä noin 18 000 askelta päivässä. Tällä tavalla viikossa kertyy noin 80 000 askelta. kts. viikkotavoitteet alta. Viikkotavoitteiden avulla voit arvioida, kuinka kauan miljoonan askeleen haasteen käveleminen kestää.
Miksi kävelemään?
Kävelyn lisäämisen terveyshyödyt ovat kiistattomat. Lisääntynyt fyysinen aktiivisuus kohentaa verenkiertoelimistön toimintaa, parantaa kuntoa ja kohentaa koettua hyvinvointia. Samalla ulkona ja luonnossa oltu aika lisääntyy, joka sekin vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiin. Kävellessä myös esimerkiksi tasapaino ja muut ihmiselle tärkeät aistit, kuten kuulo ja näkö saavat sekä harjoitusta, että myös palautuvat esimerkiksi näyttöjen tuijottelun tuomasta yksipuolisesta rasituksesta.
Syklinen kävely mahdollistaa myös muunlaisen liikkeen, eli voit kevään myötä tarttua pyörää sarvista, käydä uimassa tai kuntosalilla, tai vaikkapa hiihtämässä (jos on lunta), ja silti pysyä miljoonan askeleen tavoitteessasi. Itse asiassa liikkumisen monipuolisuus tukee kokonaishyvinvointiasi ja terveyttäsi.
Voit lähteä matkalle itseksesi, ystävän kanssa tai vaikkapa kaveriporukalla. Voit myös kuunnella pidemmillä kävelyreissuilla hyviä kirjoja tai musiikkia tuomaan mielensisältöä matkoille.
Isommalla porukalla liikkeelle!
Perinteinen Miljoonan askeleen haasteen kävelyryhmä starttaa taas myös Facebookissa. Ryhmään voivat liittyä kaikki kohden miljoonaa askelta kävelemään lähtevät. Ryhmän kävelyrytmiä ylläpitää Meijän polun fysioterapeutti, liikunnan edistäjä Juho Jäppinen, joka lähtee itsekin kävelemään kohden miljoonaa askelta nyt neljättä kertaa. Ryhmä löytyy täältä.
Askelhaastepäiväkirja
Alta voit tulostaa itsellesi askelhaastepäiväkirjan, jonka avulla voit seurata askellustasi kohden miljoonaa askelta. Jos matkasi kestää yli kolme kuukautta, niin tulosta itselli kaksi sivua, jolloin voit jatkaa kolmen kuukauden jälkeen uudelle päiväkirjalle.
Retkihaaste innostaa liikkumaan luonnossa ja toteuttamaan monipuolisia retkiä kaikkina vuodenaikoina. Erilaisia retkihaasteita on yhteensä 52, mikä tarkoittaa keskimäärin yhtä retkeä viikossa. Vuoden 2023 listalta löytyy muun muassa villiyrttiretki, ropinaretki, retki suolammelle ja retki, jolla makaat sammalmatolla. Vai miltä kuulostaisi yöllinen seikkailu -retki tai retki, jolla istut kannon nokkaan? Joko kiinnostuksesi heräsi?
Syksy 2022: Värikkäät vaeltajat Salamajärvellä. (Kuva: Henni Mustakorpi)
Talvi 2022: Talvipäivän liukulumikenkäilyä Leivonmäellä. (Kuva: Henni Mustakorpi)
Retkihaaste kannustaa lähtemään säännöllisesti luontoon, mutta haasteeseen voi osallistua myös rennolla otteella. Pääasia ei ole retkien määrä, vaan luonnosta nauttiminen monipuolisella tavalla. Aina ei tarvitse lähteä edes kauas, sillä ajatuksena on, että haasteet inspiroivat tekemään erilaisia retkiä myös lähiluonnossa. Haasteita ja retkien teemoja voikin soveltaa omiin tarpeisiin ja omaan elämäntilanteeseen sopivaksi.
2. Kesä 2022: Vapautetut varpaat Sippulanniemen luontopolulla. (Kuva: Elina Kynsijärvi)
Kevät 2022: Vesimyyrän molskauksia Eerolanlahdella. (Kuva: Elina Kynsijärvi)
Retkihaasteen takana ovat jyväskyläläiset retkeilijät Henni Mustakorpi ja Elina Kynsijärvi. Ensimmäinen Retkihaaste-lista julkistettiin vuonna 2017. Retkihaasteesta kerrottiin myös Meijän polun blogissa joulukuussa 2020.
Vuosi 2022 oli yhtä lähiluonnossa ja -reitistöillä liikkumisen juhlaa. Luonnossa liikkumisen ja oleskelun tuoman juhlamielen ohella Meijän polulla tehtiin myös perinteitä kunnioittaen paljon konkretiaakin ihmisten luontosuhteen ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Alle on kirjattu jotain vuoden aikana tapahtunutta.
Myös blogissamme edistettiin samoja teemoja vuoden mittaan lähes kahdenkymmenen blogitekstin verran. Vuoden mittaan pääsimme lukemaan muun muassa työmatkapyöräilystä, vesistöreitistöistä, taaperoiden luontoaskelista, työpäivistä metsissä, hämäräpolkujen kutsusta, kylille pyöräilystä ja apuvälineiden kanssa luonnossa liikkumisesta.
Miljoonan askeleen kirjahaaste
Vuoden alussa saimme yhteydenoton Nextory:ltä, että keksisimmekö jotain kivaa fyysistä aktiviteettia kirjojen kuuntelun oheen. Ja keksimmehän me, sillä Meijän polun perinteinen Miljoonan askeleen haaste oli aivan nurkan takana. Vuonna 2022 askelhaaste käveltiinkin kirjoja ja tarinoita kuunnellen. Kirjojen kuuntelu oli mainio lisä pidemmille kävelyretkille ja jää vaihtoehdoksi myös tuleville askelhaasteille. Seuraavan kerran kävellään taas maaliskuun alussa!
Meijän Keski-Suomi -raportti julki
Meijän Keski-Suomi -raporttiin kirjoitettiin tarinaa siitä, kuinka Keski-Suomen strategian voimavaraksi tunnistettu luonnonläheisyys sekä hyvinvoinnin, liikunnan ja terveyden edistäminen mahdollistaa alueellisesti hyvinvointia sekä luontomatkailua. Tämän hyvinvoinnin ja matkailun lähtökohtana on alueen monimuotoinen luonto ja luontoreitistöt. Samalla pohdimme, miten voimme toiminnallistaa Keski-Suomen strategian Hyvä Vointi -kasvun kärjen, jotta liikunta, oppiminen, luonto, kulttuuri, yhteisöllisyys ja sairauksien ennaltaehkäisy kirvoittaisi keskisuomalaiset myös kekseliäisiin yleishyödyllisiin sekä kaupallisiin ideoihin ja palveluihin.
Luontotyöpäivä
Luontotyöpäivän tiimoilta pidettii työhauskaa useammankin kerran vuoden aikana. Talven sydämellä lähdimme viemään toimistotöitä kohden lunta, keväällä vietettiin kansallista Luontotyöpäivää ja kesäkuussa otimme osaa kansainväliseen Outdoor Office Day:hin kaupunkiseikkailun merkeissä Jyväskylässä. Ja syyskuussa Luontotyöpäiväiltiin taas isommalla porukalla. Vuoden mittaan saimme myös korkeakouluja mukaan Aktiivinen ja hyvinvoiva korkeakoulu -hankkeen myötä.
ThreeT – hiljaisuus ja pimeys tulevat!
Keski-Suomen Liiton 3T-hankkeessa (Thematic Trail Trigger) on koottu hyviä käytäntöjä, jotka vahvistavat alueen toimijoiden yhteistyötä ja tiedonjakamista. Meijän polku on toiminut yhtenä tunnistetuista keskisuomalaisista hyvistä käytänteistä. Hankkeen aikana hiljaisuus ja pimeys nousivat kansainvälisissä keskusteluissa sisältöinä ylitse muiden. Pimeyden ja hiljaisuuden saloihin ja mahdollisuuksiin maailmalle oli tietoa viemässä Meijän polun biologi Janne Laitinen (Jamk) ja Juho Jäppinen.
Keski-Suomen reitistöviikko
Keski-Suomen reitistöviikkoa vietettiin järjestyksessään kolmannen kerran. Reitistöviikko kuljetti meidät lähiluontoon ja lähireitistöille. Mukana viikolla oli myös jo perinteeksi muodostunut Sanomalehti Keskisuomalaisen, Luovan valokuvauksen keskuksen ja Meijän polun Keski-Suomen reitistöt -valokuvakilpailu, jonka kymmenen kärkeä pääsivät taas Keskisuomalaisen lukijat äänestämään. Voittajaksi tänä vuonna äänestettiin Mikko Voutilaisen kuva Salamajärven kansallispuistosta.
Luontopositiivista viestintää
Suomen luonnon päivänä 27.8.2022 myönnettiin Meijän polun viestijä Juho Jäppiselle Kolkutin-ympäristökasvatuspalkinto luontopositiivisesta viestinnästä.
Senioreiden hyvinvointitestit -sivusto
Syksyllä julkaistiin myös Meijän polunSenioreiden hyvinvointitestit -sivusto, jolle on koottu senioreille suunnattu testauskokonaisuus sisältäen yleisesti käytössä olevia kunto- ja lihasvoimatestejä sekä myös muun muassa aivoterveyteen, tasapainoon ja liikkuvuuteen liittyviä testejä. Sivuston avulla kunnissa ja esimerkiksi senioreiden liikuntaryhmissä voidaan toteuttaa helposti kattavia hyvinvointitestejä sekä ohjeistaa tulosten mukaisia harjoitteita. Sivuston ovat koonneet Liisa Lumiaho, Juho Jäppinen, sekä fysioterapeuttiopiskelija (2021) Jennika Lilja.
Meijän luonto
Johanna Huovilan vetämä vuoden mittainen Meijän luonto – Ympäristö- ja luontokasvatustaulkoilmatyöpajoin -hanke (Jamk) saatiin päätökseen aivan vuoden lopulla. Hankkeen aikana 12 keskisuomalaista päiväkotia retkeili eri vuodenaikoina päiväkotien lähiluonnossa oppien samalla tärkeitä aiheita muun muassa luonnon monimuotoisuudesta sekä kestävästä kehityksestä. Palaute luontoretkistä oli innostunutta ja luontoon on päiväkodeilla palattu hankkeen jälkeenkin kerta toisensa jälkeen. Hankkeen tiimoilta toteutettiin myös Meijän luonto -opaskirjanen.
Kohden oivalluksia tarjoilevia oppimisympäristöjä
Loppuvuodesta kuultiin iloisia uutisia, kun alkukesästä liikkeelle laitettu Jyväskylän steinerkoulun Oivalluksia oppimisympäristöissä -hanke sai Opetushallituksen merkittävän rahoituksen. Puolitoistavuotista hanketta vetävät Meijän polun Johanna Huovila ja Juho Jäppinen sekä Katri Willman. Meijän polun muutkin asiantuntijat ovat tiiviisti kehitystyössä mukana.
Ja kohden tulevaa!
Suuret kiitokset kaikille kuluneena vuonna Meijän polun seikkailuihin osallistuneille ja nähdään taas vuoden 2023 puolella! Ja mitäs silloin on tiedossa? Kukapa tietää, sillä tulevaisuuden ennustaminen on huomattavasti hankalampaa kuin menneisyyden. Korvan taakse kannattaa kuitenkin laittaa ainakin Luontotyöpäivä ja työmatkarönsyily, luonnon hyvinvointivaikutukset, Keski-Suomen reitistöviikko, Miljoonan askeleen haaste ja oivaltavat oppimisympäristöt. Hypätkäähän mukaan seikkailuille!
Ulos ja luontoon ympäri vuoden – toimintavälineiden avulla
”Välineet mahdollistavat monipuolisen retkeilyn kaikkina vuodenaikoina. Teemme retkiä 1–2 kertaa viikossa – joskus useamminkin. Loppukesän sieniretket ja kaikkien vuodenaikojen eväsretket ovat lasten mielestä parhaita. Ilman välineitä nyhjötettäisiin vain kotona tai kuljettaisiin korkeintaan asfaltoituja teitä pyörätuoleilla.”
Monille apuvälineitä käyttäville vaikeasti vammaisille lapsille ja aikuisille luontoon pääsy, jopa päivittäinen ulkoilu voivat olla saavuttamatonta unelmaa. Malikkeen toiminnassa tapaamme toistuvasti vaikeasti vammaisia ihmisiä, jotka eivät ole ulkoilleet talven aikana tai ihmisiä, jotka eivät ole koskaan päässeet metsään.
Maahan satanut kevyt lumipeite kertoo talven lähestyvän ja samalla monen pyörätuolia käyttävien ihmisten ulkoilun määrä vähenee. Pyörätuli liikkuu huonosti lumella ja avustaminen on raskasta. Myös lumettomana aikana luonnossa liikkuminen on haastavaa pyörätuolien pienten eturenkaiden vuoksi.
Luontoliikunnan esteettömyyteen on kiinnitetty lähivuosina paljon huomiota ja saavutettavia retkikohteita on rakennettu useita. Olemassa olevat liikuntaesteisille soveltuvat reitit ovat kuitenkin usein lyhyitä, eivätkä ne ole etäisyyksien vuoksi aina kaikkien saavutettavissa. Monille olisi unelmaa päästä kurkistamaan myös esteettömien reittien ulkopuolelle tai ihan vaan takapihalta avautuvaan metsään.
Liikkumisessaan apuvälineitä käyttävät lapset ja aikuiset muodostavat joukon, joille maastoliikkumisen apuvälineet mahdollistavat ulkoilua ja luonnossa liikkumista ympäri vuoden. Ulkoiluun ja maastoliikkumiseen on kehitetty monenlaisia apu- ja toimintavälineitä, joiden avulla sekä auttavilla käsillä monien saavuttamattomilta tuntuvista unelmista voisi tulla totta. Välineellä on siis todellakin väliä!
Välineitä yhteiskäyttöön
Maastoliikkumisen apuvälineistä tiedetään melko vähän, ja vaikka tietoa olisikin, niin välineitä on vaikea saada käyttöön. Välineet ovat hankintahinnaltaan kalliita ja terveydenhuollosta lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä niitä myönnetään heikosti, vaikka välineet edistäisivät monella tapaa käyttäjien kuntoutumista ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Muuta kuin lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinettä voidaan hakea vammaispalvelulain perusteella sosiaalitoimesta, jolloin välineen hankintahinnasta korvataan vammaispalveluasetuksen perustella puolet. Valittavasti tämäkään reitti ei aina tuo toivottua tulosta ja monesti itsemaksettavaksi jäävä toinen puolikas, on monille aivan liikaa.
Yhteiskäyttöön kuntiin hankittavat toimintavälineet, joita kaikki kuntalaiset voivat yhteisesti lainata, lisäisivät merkittävästi mahdollisuuksia ulkoilla ja liikkua luonnossa. Muutamissa kunnissa yhteiskäyttöön lainattavista toimintavälineistä on saatu hyviä kokemuksia. Esimerkiksi Oulussa ja Turussa välineitä voi lainata kunnan liikuntatoimesta. Myös jotkut yhdistykset ovat hankkineet jäsenilleen lainattavia välineitä. Voisitko sinä vaikuttaa siihen, että kuntaasi hankittaisiin maastoliikkumista helpottavia toimintavälineitä?
”Toimintavälineen ansiosta lapseni sai ihan huippukokemuksen metsäretkestä, joka ei olisi ollut mahdollinen ilman kyseisiä, tai vastaavia kärryjä. Retki oli ehdottomasti lapseni mielestä loman kohokohta! Teimme retken hyvin haastavaan maastoon ja sen vuoksi kokemus oli meille kaikille ainutlaatuinen.”
Lisätietoa
Kehitysvammaisten Tukiliiton Malike-toiminnan tehtävänä on edistää vaikeasti vammaisten ihmisten mahdollisuuksia osallistua ja saada kokemuksia merkityksellisistä asioista toimintavälineitä hyödyntäen.
Alta löydät tietoa mm. ulkoiluun ja maastoliikkumiseen soveltuvista toimintavälineistä:
Maliketarjoaa neuvontaa toimintavälineiden käyttöön ja hankintaan liittyen. Toimintavälineitä voi kokeilla tapahtumissa ja kursseilla. Vaikeasti vammaisille lapsille ja aikuisille välineitä vuokrataan lyhytaikaiseen kokeiluun, ensisijaisesti ennen oman välineen hankintaa.
Susanna Tero Johtava asiantuntija Kehitysvammaisten Tukiliitto ry / Malike
Kuvat Laura Vesa Maliken maastoretkeltä Jämijärveltä kevättalvella 2020.
Lähiluonnon saavutettavuuden merkitys kasvaa vauhdikkaasti monen suuren mullistuksen vaikuttaessa elinympäristöömme ja elintapoihimme. Luontokato, ympäristön pilaantuminen ja ilmaston lämpeneminen sekä näihin nivoutuva päästöjen ja kulutuksen vauhdikkaan vähentämisen välttämättömyys ohjaavat meitä asumaan tiiviimmin, sekä oleskelemaan, liikkumaan, lomailemaan ja nauttimaan elämästämme yhä lähempänä kotiamme.
Ajatus lähteä tarkastelemaan lähiluonnon saavutettavuutta heräsi YLLI-tutkimusprojektin tuloksista, jossa vertailtiin liikunta- ja lähiliikuntapaikkojen saavutettavuutta muutamalla asuinalueella Helsingissä ja Jyväskylässä. (Virmasalo, Simula, Muukkonen, 2022) Tutkimuksessa lähestyttiin aihetta perinteisen maantieteellisen saavutettavuuden ohella myös usealla muulla ulottuvuudella mitattuna. Halusin sijoittaa lähiluonnon samaan taulukkoon YLLI-tutkimuksen liikunta- ja lähiliikuntapaikkojen kanssa (Kuvio 1.), jotta lähiluonnon saavutettavuutta voisi verrata liikuntapaikkojen saavutettavuuteen. Samalla voidaan havainnoida, millä alueilla lähiluonnon saavutettavuuden parantamisessa on vielä kehitysmahdollisuuksia.
Kuvio 1. Lähiluonnon saavutettavuus verrattuna liikuntapaikkojen ja lähiliikuntapaikkojen saavutettavuuteen tarkasteltuna erilaisin ulottuvuuksin. Taulukon pohjana on käytetty YLLI-tutkimuksessa luotua vertailua liikuntapaikkojen ja lähiliikuntapaikkojen saavutettavuudesta.
Lähiluonnon saavutettavuus verrattuna liikuntapaikkojen saavutettavuuteen on huomattavan hyvä. Verrattuna YLLI-tutkimuksen lähiliikuntapaikkoihin erot pienenevät. Tulee kuitenkin huomata, että siinä, missä lähiluonnon saavutettavuus on varsin samankaltaista kaikkialla suurimpien kaupunkien keskustoja lukuun ottamatta, lähiliikuntapaikkojen saavutettavuus vaihtelee suuresti asuinalueiden ja kaupunkien välillä.
Lähiliikuntapaikoissa haasteena on myös se, että yhden lajin lähiliikuntapaikka ei välttämättä huomioi suurinta osaa alueen asukkaista, vaikka tarjoaakin osalle mielekästä tekemistä: pump track -rata houkuttelee osaa lapsista ja nuorista viettämään aikaa ulkona pyöräilyn ja skuuttauksen merkeissä, mutta varsinkin aikuisväestö ja iäkkäämpi väestö rajautuu näiden lähiliikuntapaikkojen aktiivisten käyttäjäryhmien ulkopuolelle. Myös monet muut lähiliikuntapaikat vaativat tietynlaista osaamista, välineitä tai motivaatiota, joita suurelta osalta lähialueen asukkaista ei välttämättä löydy.
Tässä kohden lähiluonto menee kirkkaasti ohi lähiliikuntapaikkojen. Sen hyvinvointihyötyjen äärelle pääsevät kaikki, jotka lähiluonnon fyysisesti kykenevät saavuttamaan. Jo pelkkä lähiluonnossa oleskelu tuo tiettyjä terveyshyötyjä, kuten stressin väheneminen ja verenpaineen lasku. Ja nämä hyödyt koskevat samankaltaisesti kaikkia. Luonnon hyvinvointihyötyjä on mahdollista saavuttaa vielä tätäkin helpommin, koska osa luonnon terveyshyödyistä voidaan saavuttaa pelkästään näkö-, kuulo- ja hajuaistin kautta ilman, että ollaan suoranaisessa kontaktissa luontoon. Esimerkiksi luontomaiseman katselu ikkunasta saattaa tuoda hyvinvointi- ja terveyshyötyjä. Lähiliikuntapaikkoja katselemalla ei tällaisia hyötyjä saavuteta.
Lähiluonnon vihreät ja siniset ympäristöt tarjoilevat ihmeteltävää vuoden jokaiselle päivälle. Ihmisen tehtäväksi jää vain lähteä liikkeelle. Kuvat Juho Jäppinen.
Lähiluonnon ‘heikkoja kohtia’ edellä käytetyllä luokittelutavalla ovat mentaalinen sekä fyysinen ja tekninen ulottuvuus. Eli yksilön motivaatio, arvostukset, jaksaminen ja pelot sekä toisaalta esimerkiksi lähiluontokohteiden ylläpito ja turvallisuus vaikuttavat ihmisten suhtautumiseen ja näiden luontoalueiden hyödyntämiseen ulkoilemalla. Suurimpaan osaan näistä haasteista pystytään kuitenkin vastaamaan tiedon ja ymmärryksen lisäämisellä sekä lähiluontoalueiden ympärivuotista ylläpidosta ja laadusta huolehtimisella. Tässä kohtaa on hyvä huomioida, että suuri osa lähiluontokohteista, kuten lähimetsät ja vesistöalueet eivät tarvitse ihmisen toimia, vaan ne suovat hyvinvointi- ja terveyshyötyjä itsessään ja itsenäisesti. Lähiluontokohteiden ylläpito ja huolto koskee pääasiassa puistomaisia alueita, sekä erilaisia rakennettuja reitistöjä ja muita ihmisen tekemiä rakenteita. Nämä helpottavat alueiden käyttöä osalla käyttäjäryhmistä.
Saavutettavuus kävellen
Fyysinen saavutettavuus on ehkäpä helpoiten mitattavissa oleva kuviossa 1. luetelluista saavutettavuuden eri muodoista. Tästä johtuen tarkastelen lähemmin fyysistä saavutettavuutta kävelyn avulla. Kävely on saavutettavin liikkumismuoto, jota lähes kaikki pystyvät toteuttamaan riippumatta iästä, asuinpaikasta tai sosioekonomisesta asemasta.
Olen ottanut lähiluonnon fyysisen saavutettavuuden pohjaksi mallia 15 minuutin kaupunkien ajatuksesta. 15 minuutin kaupunkien perusajatus on, että ihminen saavuttaa asuinympäristöstään tarvitsemansa palvelut (työ, koulu, kaupat jne) 15 minuutin kävelymatkan sisältä. Tämä koskee myös luonto- ja virkistyskohteiden saavutettavuutta. Laajemmin tulkittuna 15 minuutin kaupungit sisältävät myös esimerkiksi pyörällä tai julkisilla kulkuvälineillä liikkumisen, jotka ymmärrettävästi laajentavat liikkumismahdollisuuksia ja -etäisyyksiä, mutta samalla kaventavat näiden liiikkumismuotojen mahdollisten käyttäjien määrää esimerkiksi taidoista ja asuinpaikasta riippuen. Kuten edellä mainittu, kävely huomioi mahdollisimman laajasti kaikki ihmiset.
Mitä lähiluontokohteiden saavutettavuus sitten tarkoittaa tarkasteltaessa kävelyaikoja ja etäisyyksiä? Monimuotoisen ja laajemman lähiluontokohteen saavuttaminen kävellen asettaa eri ihmisryhmät erilaiseen asemaan. Pienen lapsen kanssa käveltäessä 15 minuutissa edetään noin 250 metrin matka. Lastenvaunujen kanssa liikuttaessa matka tuplaantuu. Terve aikuinen kävelee 15 minuutissa reilun kilometrin matkan. Eri ikäluokat koululaisista senioreihin jäävät näiden väliin kävelyetäisyyksien vaihdellessa 350-900 metrin välillä.
Näin ollen voitaisiin lähtökohdaksi ottaa, että laadukas lähiluontokohde moninaisine liikkumis- ja oleskelumahdollisuuksineen tulisi sijaita alle kilometrin päässä kotoa. Lapsiperheitä ja ikäihmisiä ajatellen vielä huomattavasti tätä lähempänä. WHO suosittaakin, että vähintään 0,5 hehtaarin luonto-alue tulisi sijaita linnuntietä enintään 300 metrin päässä asukkaista. (WHO, 2016) Tämä vastaisi noin viidentoista minuutin kävelymatkaa oheisen kaavion ‘hitaimmille’ kävelijöille olettaen, että alue mahdollistaa suhteellisen suoran ja laadukkaan kävely-yhteyden. Ajatusta lähellä sijaitsevasta luontokohteesta tukee myös suomalaisten ulkoilutottumukset, sillä noin 30 prosenttia suomalaisten lähivirkistyskerroista tapahtuu enintään 300 metrin päästä kotoa. (Luke, 2022)
Kuva 2. Ihmisten kävelykyky ja -nopeus ovat merkittävässä asemassa lähiluontokohteiden saavutettavuudessa. Lisääntynyt kävelynopeus lisää myös erilaisten luontokohteiden saavutettavuutta. Tämä lisää lähellä olevien luontokohteiden monimuotoisuuden ja laadun merkitystä hitaammin tai lyhyempiä matkoja liikkumaan kykeneville samankaltaisten luonnon terveyshyötyjen saavuttamiseksi.
Kävelynopeuden lisääntyminen tarkoittaa sitä, että samassa ajassa saavutettavien lähiluontokohteiden määrä, monimuotoisuus ja yhteispinta-ala lisääntyy. Käytännössä siis kilometrin matkan 15 minuutissa kävelevällä henkilöllä on mahdollista saavuttaa useampia luontokohteita ja -alueita verrattuna hitaampaan kävelijään, ja näin monipuolistaa omien luontokontaktien määrää ja laatua. Tämä tekee vähemmän liikkuville ryhmille lähiviheralueiden laadun ja teknisen saavutettavuuden erityisen tärkeäksi; monimuotoisen luonnon täytyy löytyä läheltä ja sen puitteet tulee olla hyvin suunniteltu ja toteutettu.
Monimuotoisen lähiluonnon ja siellä liikkumisen ja oleskelun laajamittainen mahdollistaminen olisi suomalaisen hyvinvoinnin ja terveyden tukijalka, jolla liikuttaisiin pitkälle tulevaisuuteen. Ensimmäinen askel oikeaan suuntaan on luontoa kuormittavan ihmistoiminnan nopea vähentäminen. Osaratkaisuna toimii tiiviimmät kaupungit ja turhan autoilun sekä kuluttamisen lopettaminen. Nauttikaamme, liikkukaamme ja lomailkaamme yhä lähempänä kotiamme.
Lähiluonto hyvinvoinnin lähteenä Lähiluonnolla tarkoitetaan esimerkiksi kodin, koulun tai työpaikan läheisyydessä olevaa luontoympäristöä. Määritelmät vaihtelevat merkittävästi alkaen parvekkeella olevista istutuksista katupuihin, viherkattoihin, pieniin puistoihin ja kaupunkialueilla oleviin laajoihin luonto-alueisiin.
Varsin moni suomalainen osaa hakeutua lähiluonnon hyvinvointihyötyjen äärelle, vaikkakin 16 prosenttia meistä ei käy luonnossa laisinkaan. Vuonna 2021 tehdyssä Luken tutkimuksessa tärkeimmiksi syiksi lähteä luontoon suomalaiset nimesivät fyysisen kunnon ylläpitämisen (86 % vastanneista), stressistä palautumisen ja rentoutumisen (83 %) sekä luonnon rauhan ja hiljaisuuden (79 %). (Luke, 2022) Sitran ja Kantarin tekemässä kyselyssä (2021) suomalaisten tärkeimmiksi arvioimat luonnossa tehtävät asiat olivat liikkuminen lähiluonnossa (84%) sekä luonnon havainnointi arjessa ihmisasutuksen keskellä (84%).(Sitra, 2021)
Juho Jäppinen Fysioterapeutti, aktiivisen liikkumisen edistäjä juho.jappinen@jamk.fi
Syksy on mitä mainiointa aikaa pyöräretkille! Aina ei tarvitse lähteä kauas, sillä läheltäkin löytyy hienoja reittejä ja mielenkiintoisia kohteita. Jyväskylän kestävä kehitys JAPA ry:n suunnittelemat Pyöräile kylille -lähipyöräreitit tarjoavat mukavia, matalan kynnyksen reittejä Jyväskylässä, Laukaassa, Muuramessa ja Uuraisilla. Esimerkiksi Säynätsalon saaristo, Saraaveden reitti kalliomaalauksineen, Laukaan kylät ja monet muut kohteet ovat helposti saavutettavia pyöräilykohteita.
Suomessa on yli 20 000 kilometriä valtakunnallisia, alueellisia ja paikallisia pyöräilyreittejä. Matkailun kannalta merkittävimpiä reittejä ovat esimerkiksi Saariston rengastie Turun seudulla ja Puumalan palkittu saaristoreitti. Keski-Suomessa tällaisia tunnettuja, tuotteistettuja reittejä ei juuri vielä ole, vaikka potentiaalia pyörämatkailulle olisikin. Maastopyöräilyreittejä Keski-Suomesta löytyy jo kohtuullisesti, mutta tavalliselle, pyörämatkailua aloittelevalle kävijälle reitit eivät välttämättä sovellu niiden haastavuuden vuoksi.
JAPAn Pyöräile kylille -hankkeen tavoitteena onkin ollut kartoittaa tällaisia matkailuun soveltuvia, matalan kynnyksen lähipyöräilyreittejä, jotka sopivat tavalliselle pyöräilijälle ilman maastopyörää. Lisäksi hankkeessa on innostettu asukkaita tutustumaan omaan lähiseutuun ja sen tarjoamiin palveluihin pyöräillen.
Hankkeessa kartoitetut pyöräreitit on koottupyorailekylille.fi-sivustolle. Reittejä on kaikkiaan kuusi, joista kaksi sijaitsee Jyväskylässä, kaksi Laukaassa sekä yhdet reitit Muuramessa ja Uuraisilla. Reittien pituudet vaihtelevat 15–45 kilometriin ja ne kulkevat hyviä asvaltti- ja hiekkatietä pitkin. Reittien varsilla on monipuolisesti luonto- ja kulttuurikohteita sekä palveluita, kuten ravintoloita ja kahviloita.
Pyöräile kylille -reitit pähkinänkuoressa
Jyväskylä
Säynätsalon saaristokierros
Säynätsalon saaristo tarjoaa ihastuttavia järvimaisemia pyöräilijälle. Kolme saarta, Säynätsalo, Lehtisaari ja Muuratsalo, voi kiertää leppoisella vauhdilla ja pysähdellä erilaisten kulttuuri- ja luontokohteiden äärellä. Saariston idylliset puutaloalueet, hienot uimarannat sekä alueen palvelut tarjoavat upean päiväretkikohteen kaikenikäisille. www.japary.fi/saynatsalon-saaristokierros/
Uutta & wanhaa Tikkakoski
Tikkakosken suuntaan kulkee Jyväskylästä uusi ja vanha väylä ja tällä reitillä voi tutustua molempiin. Tikkakoskella pääsee katsomaan ilmailun ihmeitä ja kiertää lentokentän Aatuntien kautta. Kokonaisuutena reitti on miellyttävä ajaa ensin Puuppolan kumpuilevien maalaismaisemien läpi ja sitten kiitäen uudella, tasaisella ja sileällä pyörätiellä Tikkakoskelta kohti Jyväskylää. www.japary.fi/uutta–wanhaa-tikkakoski/
Muurame
Muuramen mäkimannut
Muuramen mäkimannut -reitiltä löytyy alamäkiä ja ylämäkiä sopivassa suhteessa. Jyväskylästä lähdettäessä reitti kulkee Ronsuntaipaleentien asfaltoitua ajorataa läpi metsätaipaleen ja Isolahden maalaismaisemien halki, jonka jälkeen voi piipahtaa nauttimaan Muuramen palveluista tai ihailla Muuramejoen kuohuja ennen paluumatkaa. www.japary.fi/pyoraile-kylille/muurame/
Uurainen
Kyynämöisen kierto
Uuraisilla pyöräilijä pääsee rauhallisiin maalaismaisemiin. Kyynämöisen kierto on puoliksi peltomaisemaa ja puoliksi metsätaipaleita. Reitin varrella voi poiketa esimerkiksi Uuraisten kotiseutumuseossa tai syödä eväitä laavulla. Reitin varrelle sijoittuvat muun muassa Kyynämöisten ja Höytiän kylät sekä mahtava Esan petäjä, luonnonsuojelulain perusteella rauhoitettu suuri mänty. www.japary.fi/pyoraile-kylille/uurainen/
Laukaa
Saraaveden kierto
Saraaveden kierto kuljettaa polkijaa laukaalaisessa maalaisidyllissä. Reitin varrella voi ihastella muun muassa pauhaavaa Kuusaankoskea, Saraakallioiden kalliomaalauksia ja Hartikan ikivanhaa kirkkomaata. Reitille osuvat myös kaunis Tarvaalankosken silta ja Kuhankosken riippusilta. www.japary.fi/saraaveden-kierto/
Laukaan luoteiset kylät
Laukaan luoteisilla alueilla polkiessasi tutustut muun muassa Kuusan kanavaan ja Vehniälle vievään perinteikkääseen maantiepätkään. Matkalla voit tehdä piston Hitonhaudan jylhiin maisemiin tai pysähtyä ihastelemaan Kuusaan pauhaavaa koskea. Reitti on monipuolinen ja kokemusrikas. Sen äärellä kokee monta klassista retkipyöräilymaisemaa: rauhallista maalaismaisemaa, omintakeisia luontokohteita, pirteitä pikkukyliä ja mäkisiä maantietä halki suomalaisen metsämaiseman. www.japary.fi/laukaan-luoteiset-kylat
Paula Wilkman Koordinaattori, Jyväskylän kestävä kehitys JAPA ry
Vinkki: Lähtöpisteeseen voi matkustaa myös Linkillä. Polkupyörän kuljettaminen linja-autossa maksaa 1,50 euroa. Linkin reitit ja aikataulut löytyvät täältä: https://linkki.jyvaskyla.fi/linkki.
JAPAn ry:n Pyöräile kylille -hanke päättyy tämän vuoden lopussa. Se saa maaseuturahaston tukea Leader Jyväsriiheltä.
Muistelen edelleen lämmöllä vuosientakaisia illanistujaisia, joissa päälle jääneessä televisiovastaanottimessa pyöri suora lähetys yösuunnistuskilpailusta. Mietiskelin sysipimeässä metsämaisemassa välähtelevien otsalamppujen merta seuratessani, että voisiko pölhömpää puuhaa ihminen keksiä, kuin yöllisessä petäjikössä hiippailun. Vähänpä tiesin, että tulisin vielä jonain päivänä kirjoittamaan jutun yöliikkumisen hienoudesta ja otsalamppusankaroinnin saloista
Aiheeseen hurahtaminen on tapahtunut hieman olosuhteidenkin ajamana – hitaasti, mutta varmasti, lopulta ehkä vähän vääjäämättäkin. Lapsiperhearjessa omaa aikaa löytyy yleensä parhaiten iltapuolelta. Lenkkien laajentuessa olen huomannut, kuinka helppoa metsään ilman aikatauluja ”unohtuminen” on, joten siinäkin mielessä myöhäisillan joustavampi aikataulu on tuntunut istuvan omaan ulkoilurytmiini todella hyvin. Sulan maan aikaan iltareippailut hoituvat pääsääntöisesti maastopyörän voimin tai lenkkitossut jalassa kirmaten, mutta myös lähisamoilu ja otsalamppusienestys ovat tuttuja harrasteita pimeän lajikirjoni laventajina. Talvi taas on yöhiihdon aikaa.
Syksyn myötä hämärä ja pimeys ovat taas tulleet luontaiseksi osaksi arkea, eikä lisävalaisua vaativia lenkkimahdollisuuksia tarvitse odotella kesän tapaan iltamyöhälle saakka. Pian koittava loka-marraskuun jakso onkin mitä parahultaisinta aikaa tutustuttaa itseään hämäräurheilun saloihin, ennen kuin talvinen lumipeite muuttaa yölajien luonnetta niin fyysisellä kerrostuneisuudellaan kuin valoa heijastavalla olemuksellaankin. Talvinen kuutamo ja puissa narahteleva pakkanen ovat toki yökukkumisen olosuhteina mitä tunnelmallisin yhdistelmä, mutta oma taikansa on myös marraskuun säkkipimeässä, jo aikaa sitten hiljentyneessä metsätunnelmassakin. Ja jos oikein nautinnon kautta lähdetään liikenteeseen, ei hiljaisuudessa lepattavan retkinuotion loimua suurempaa luksusta voine myöhäisillan ratoksi kuvitellakaan. Elävä tuli tuntuu syksyn hämyssä kertaluokkaa taianomaisemmalta ja rauhoittavammalta elementiltä.
Lähimetsässä askellukseen käy mainiosti myös taskulamppu ja kevyen aloituspaketin tärkein varuste lieneekin utelias mieli.
Nykyisin valosaaste haittaa taivaankappaleiden tarkkailua taajama-alueiden lähimaastoissa ja metsään onkin usein suksittava yllättävän pitkälle taivaankannen tapahtumia havaitakseen. Palkinto kuitenkin odottaa jossain välissä vaivannäköä. Takametsien harjanteelle etsiytyminen juuri ennen taivaanvalon kajon katoamista kaukaisempien mäkien taa tai tähtitaivaan korostaman metsälammen rantaan pysähtyminen tarjoavat erityispiirteisiä hetkiä, joita alkaa jo talven mittaan taas kaipaamaan.
Aina ei tietenkään ole syytä etsiytyä synkimpään pöpelikköön hämärästä nauttiakseen, sillä pimeäaktiviteeteille ei ole mitään kirjoittamatonta sääntökirjaa oikeinsuorittamisen suhteen. Urbaanimmat lähipolut ovat aivan yhtä hyviä valintoja lamppulenkille siinä missä perämetsien kartoittamattomat syrjätaipaleetkin. Lampun valo paljastaa tutultakin metsäreitiltä muotoja, jotka päivisin häviävät muun maiseman joukkoon. Pimeässä polkua halkova valo korostaa aiemmin huomaamattomia kiviä, painanteita ja muita yksityiskohtia. Lähimetsään voi lähteä myös lyhdyn kanssa, jonka elävä valo tuntuu herättävän koko metsän uuteen eloon. Heijastinpolut taas ovat etenkin lasten mieleen, vaikka kyllähän ne vähän vanhemmankin mieltä kiehtovat.
Auringon viimeinen kajo Levonmäellä. Kuvat Juha-Pekka Jylhä.
Hämäräreippailun aloittamisen alkupanostus on kohtalaisen pieni, mikäli omaa jo ennestään perusvarusteet haluamalleen ulkoilumuodolle. Otsalampun valintaan suosittelen kuitenkin kiinnittämään edes jonkinmoista huomiota, mikäli yhtään arvelee, että hämäräpeikko saattaisi puraista vähän voimallisemminkin. Metsän siimeksiin on aina mukavampi kadota, kun tietää ettei luottolamppu jätä pulaan kesken samoilun. Lähimetsässä askellukseen käy mainiosti myös taskulamppu ja kevyen aloituspaketin tärkein varuste lieneekin utelias mieli. Hämäräharrasteiden aloittaminen voi olla helpompaa kaverin kanssa ja porukassa pikkukommelluksistakin jää meheviä muistoja myöhemmin retkinuotiolla veisteltäväksi. Lajimuodon rentoudesta huolimatta matkaan ei kannata rynnätä takki auki, vaan säänmukainen pukeutuminen ja terve järki ovat oiva aisapari hämäräpolkujen kulkijoillekin.
Sydänsyksyn synkimpiä iltoja odotellessa!
Juha-Pekka Jylhä
Luonnossa liikkuva haahuilija, joka kuuleman mukaan innostuu jokaisesta vähänkään kookkaammasta kivestä, jännästä maastonmuodosta tai hassusta puusta. Insinööri, jonka mieli on usein metsässä. Tavataan lähiseudun metsissä yleensä perheen kanssa, pyörän selässä tai juoksupoluilla. Kirjoittanut aiemmin Meijän poluille Kinkomaan lähiretkimahdollisuuksista.
Instagram-tili (@insinoorinmies) toimii retki- ja ulkoilupäiväkirjana ilman sen selkeämpää suunnitelmaa.
Keski-Suomen reitistöt -valokuvakilpailun upeaa kuvasatoa pääsee nyt äänestämään Keski-Suomen reitistöviikon ajan Sanomalehti Keskisuomalaisen sivustolla. Käykäähän äänestämässä suosikkianne, ja sitten keskisuomalaisille reitistöille liikkumaan ja nautiskelemaan!
Keski-Suomen reitistöviikon tarkoituksena on nostaa esille keskisuomalaisen luonnon ja reitistöjen upeita kohteita ja mahdollisuuksia. Nostelkaa siis viikon mittaan oman alueenne luontoreitistöjä eri kanaviin. Somessa tunnisteet mukaan: #reitistöviikko #keskisuomi #lähiluonto #lähireitistöt #trailweek #centralfinland
Huikea luonnossa ja reitistöillä liikkumisen viikko edessä!
Parhaillaan meneillään oleva Euroopan liikkujan viikko sekä huomenna maanantaina käynnistyvä Keski-Suomen reitistöviikko tarjoavat paljon upeita mahdollisuuksia lähteä ulos liikkumaan. Alla muutamia nostoja tulevan viikon ohjelmistosta.
Fiksusti pyörällä JYPSin luotsaamana
Jyväskylän Pyöräilyseura JYPS ry järjestää 19.9. kaikille avoimen ja maksuttoman Liikennekoulutuksen, jossa opastetaan fiksuun pyöräilyyn kaupungeissa ja taajamissa ja perehdytään pyöräilyn liikennesääntöihin. Lisäksi JYPS on mukana järjestämässä 20.9. pyörähuoltotapahtumaa yliopiston ja JAMKin opiskelijoille Rajakadun kampuksella. Ja lauantaina 24.9. polkaistaan perinteinen Jyväskylän kierto! Lisätietoja tapahtumista löytyy JYPSin verkkosivuilta www.jyps.fi.
Auto vapaapäivä ja eurolla Linkkiin to 22.9.
Auton vapaapäivänä torstaina 22.9. kannattaa oma auto jättää parkkiruutuun ja hypätä paikallisliikenteen kyytiin: Linkki-mobiilisovelluksesta saat kertalippuja edulliseen 1 euron hintaan, vyöhykkeestä tai asiakasryhmästä riippumatta! Torstaina siis Linkillä luontoreitistöille Luontopysäkkien ohjastamana. Lähtekäähän tutustumaan Jyväskylän loisteliaaseen lähiluontotarjontaan! Lisätiedot lipputarjouksesta https://linkki.jyvaskyla.fi/linkinajankohtaista/kampanjat-2022.
Korkeakoululaisten kunto selville kävellen 22.9.
Torstaina 22.9. on Keski-Suomen korkeakoulujen opsikelijoilla ja henkilökunnalla mahdollisuus kuntotestaukseen kävellen kauniilla Jyväsjärven rantaraitilla. Tapahtuman järjestää Aktiivinen ja hyvinvoiva korkeakoulu yhdessä Likes by Jamk kanssa. Lisätietoa tapahtumasta täältä.
Luontotyöpäivä perjantaina 23.9.
Perjantaina 23.9. viedään taas suomalaista työtä kohden luontoympäristöjä, kun vietetään kansallista Luontotyöpäivää. Tapahtumapäivässä toista kertaa mukana nyt myös ammattikorkeakoulut. Ottakaahan opiskelunne ja työnne ja siirtykää lähiluontoon!
Tuikematojen poluille la 24.9.
Lauantaina 24.9. vietetään ensimmäistä Tuikematojen poluilla! -tapahtumapäivää, jolloin lähireitistöille lähdetään hämärän laskeutuessa tuikkujen kanssa nauttimaan lähiluonnon hiljaisuudesta ja pimeydestä.
Pyöräile kylille -reitit kannustavat lähiretkille
Syksy on mitä mainiointa aikaa pyöräretkille. Jyväskylän kestävä kehitys JAPA ry:n suunnittelemat Pyöräile kylille -lähipyöräreitit Jyväskylässä, Muuramessa, Laukaassa ja Uuraisilla kannustavat asukkaita tutustumaan lähialueisiin ja sen tarjoamiin palveluihin ja nähtävyyksiin pyöräillen. Reitteihin voi tutustua osoitteessa pyorailekylille.fi
Keski-Suomen Liiton 3T-hankkeessa (Thematic Trail Trigger) on koottu hyviä käytäntöjä, jotka vahvistavat alueen toimijoiden yhteistyötä ja tiedonjakamista. Meijän polku on toiminut yhtenä tunnistetuista keskisuomalaisista hyvistä käytänteistä. Hankkeen aikana hiljaisuus ja pimeys ovat nousseet kansainvälisissä keskusteluissa sisältöinä ylitse muiden.
Romania
Mitä sinä tiedät Romaniasta ja mistä Romania tunnetaan kansainvälisesti? Ehkä muistat entisen päämiehen Nicolae Ceausescun tai Transilvanian alueen Kreivi Draculan eli Vlad Tepesín (Vlad III), mutta matkailullisesti näistä hahmoista halutaan jo siirtyä eteenpäin. Pääkaupunki Bukarestista 300 kilometriä pohjoiseen sijaitseva vanha saksilaiskaupunki Brasov on yksi maan matkailuvalteista, josta löytyy laskettelukeskus, kymmenittäin linnoituskirkkoja ja luostareita sekä uudempaa aikaa ja sen ilmiöitä edustava DinoPark. Maaseudun rauha ja vuoristot uinuvat vielä kehittyvän ekoturismin sateenvarjon alla, mutta kysymyksenä viriää, että kuinka herättää matkailijoiden kiinnostus alueen muihin vahvuuksiin?
Asiantuntijamatkamme tarkoituksena oli kehittää ja nostaa esille alueella mahdollistuvia kokonaisvaltaisempia elämyksiä ja moniaistisia luontokokemuksia niin paikallisella tasolla, kuin laajemminkin matkailijoiden keskuudessa. Palasimmekin keskusteluissa nopeasti perusasioiden äärelle; rauhallinen luonto sekä aidot asiat ja paikalliset tarinat houkuttelevat!
Yhteiskehittämistä ja asiakkuuksien pohdintaa Business model canvas -menetelmää hyödyntäen. Kuvat Liisa Bergius.
Brasovin alueella toimii useita järjestöjä ja yksityisiä palveluntuottajia, jotka pohjaavat toimintansa luontoon. Esimerkiksi karhujen tarkkailuun Romanian takamaastot luovat erinomaiset puitteet.
Liikuimme alueella ympäristökasvatusjärjestö Centrul de educatie – Schubzin vieraana. Heidän asiantuntijansa auttavat hiljaisien reittien kehittämistyössä aluehallintoa (The Carpathian Sustainable Tourism Center) sekä toimivat hiljaisten reittien oppaina. Yhteistyötä tehdään myös lähikuntien matkailuviranomaisten kanssa ja Brasovin yliopiston tutkijoiden kanssa tunnistetaan uusia potentiaalisia hiljaisia reittejä. Reittien varrella saatavien palveluiden tuottajina toimivat paikalliset asukkaat ja maatilat. Muutaman tunnin retki osaavan paikallisoppaan kanssa urbaaniin lähiljaisuuteen onkin helppo ja nautinnollinen tapa kokea luonnon tarjoilemaan rauhaa ja hiljaisuutta.
Brasovissa oli urbaania lähihiljaisuutta sekä maaseudun hiljaisuutta. Desibelimittarini oli kaikkia kiinnostava apuväline, mutta lopulta äänimaisema ratkaisee kokemuksen, ei mittarilukema. Kuvat Janne Laitinen.
Kävimme Romaniassa lävitse myös aiempia 3T-kohtaamisiamme pohtien keskisuomalaisen terveysmetsän perusajatusta, eli lähiluontoon jalkautumista mahdollisimman usein ja toisaalta Jyväskylän ympäri suunniteltua Maastis-ulkoilureittiä, joka mahdollistaa myös maastopyörillä luonnossa liikkumisen. Nämä ajatukset skaalautuvat hienosti myös Brasovin hiljaisille reiteille, joilla kohtasimme niin maastopyöräilijöitä, kuin härkävankkuritkin.
Romanian lisäksi myös Puolassa hiljaisuus on nostettu vahvuustekijäksi ja Tucholan biosfäärialueelle (Forest Biosphere Reserve) on kesällä pilotoitu hiljaisia ulkoilureittejä. Vastaanotto on ollut kiinnostunutta ja laajemman näkyvyyden kautta toiminta on saanut myös tunnustusta kansallisena edelläkävijänä.
Hiljalleen kohden pimeyttä
Hiljaisuuden lisäksi myös pimeys on alkanut kiinnostamaan matkailun ja hyvinvoinnin lähteenä. Pimeyden suhteen riittää vielä kuitenkin tekemistä. Siinä missä pimeys koetaan yhä maaseudulla itsestään selvyytenä, mutta monelle matkailijalle pimeys voi olla aluksi epämieluisa uhka. Pimeyden luomat mahdollisuudet kuitenkin kiinnostavat yhä enemmän ja ihmiset ovat alkaneet esimerkiksi valokuvaamaan hämärtyvää urbaania luontoympäristöä, tähtitaivasta ja mahdollisuuksien mukaan jopa revontulia.
Nykyinen maailmantilanne ja pyrkimys sähkön säästämiseen saattavat tulevana talvena mahdollistaa meille upeita tähtitaivaita ja öisiä kuutamoita myös tiheämmin asutuilla alueilla. Keski-Suomen reitistöviikolla voi lähteä syyshämärässä tutustumaan lähireitistöihin Tuikematojen poluilla! -tapahtuman myötä. Kokemusten karttuessa lähiluonnossa pimeällä liikkumisesta osaa sitten nauttia syksyn edetessä.
