Suomalainen liikkuu metsässä ja muualla luonnossa ahkerasti, sillä 96 % aikuisväestöstä virkistäytyy luonnossa ja useimmat meistä 2-3 kertaa viikossa. Lähimetsät ja arjen viherympäristöt ovat tärkeitä, koska niitä havainnoidaan päivittäin. Lähiluontoa pidetään itsestään selvyytenä, ja yleensä niiden arvo ymmärretään vasta niiden hävitessä.
Useissa tutkimustuloksia on todettu lähimetsien, puistojen ja vesistöjen positiivisesta vaikutuksesta esimerkiksi stressiin ja masennukseen. Mutta tällöinkin luontoa tarkastellaan lähinnä hoitokeinona johonkin poikkeavaan olotilaan ja luontoa pidetään paikkana, johon pitää varta vasten hankkiutua. Onkin selvää, että olemme vieraantuneet luonnosta.
Tutustumaan lähiluontoon!
Tunnetko sinä lähiluontosi luonnonvaraisia lajeja? Luonnontuntemus ei ole vain huolestuneiden akateemikoiden leipätyö, vaan jokaisen meidän kansalaistaito. On tärkeää tuntea luontoa, jonka kohtaamme päivittäisessä arjessa, koska tällöin voimme ymmärtää paremmin myös luonnon merkityksen itsellemme.
Luonnon tarkkailu ja havainnointi ovat suurelle osalle suomalaisia tuttuja harrastuksia. Suomessa onkin pitkä historia myös kansalaishavainnoilla, eikä niiden merkitys ole ainakaan vähenemässä. Esimerkiksi lintuharrastajilla on vankat perinteet lajien havainnoinnissa, samoin kuin metsästäjillä. Ohjattu ja ohjeistettu lajihavainnoinnin joukkoistaminen on yksi poluista, joilla lajitietoa kertyy laajemmin Suomen luonnosta myös tutkijoiden käyttöön. Muun muassa näistä havainnoista Suomen Lajitietokeskus yhdistää suomalaista lajitietoa yhtenäiseksi ja avoimeksi kokonaisuudeksi.
iNaturalistin Seek-sovelluksessa lajien tunnistaminen on tehty helpoksi ja hauskaksi, joten perheen pienetkin voivat osallistua lajien etsintään.
Viime vuoden toukokuussa Suomen Lajitietokeskus aloitti yhteistyön kansainvälisen iNaturalist-verkoston kanssa, jota ylläpitää mm. National Geographic Society. iNaturalist on verkossa toimiva luontoharrastajien sosiaalinen yhteisö, sekä palvelu, jonka avulla luonnosta kiinnostuneet verkostoituvat ja jakavat luontohavaintojaan kuvina ja äänitteinä. iNaturalistin helppokäyttöinen, myös suomenkielellä toimiva, maksuton mobiilisovellus on yksi maailman suosituimmista luontoaiheisista sovelluksista. Ohjelmaan ladatun kuvan ja paikkatiedon perusteella tekoäly ehdottaa eliölle tunnistusta. Tekoäly kehittyy paremmaksi sitä mukaa, kun palveluun tulee enemmän havaintoja suomalaisista lajeista. Tunnistus on kaksiosainen, eli tekoäly tunnistaa kasvin ensin ja sitten yhteisön jäsenet varmistavat tunnistuksen. Käyttäjät voivat ehdottaa vaihtoehtoisia tunnistuksia tai vahvistaa toistensa ilmoittamia havaintoja. Meitä iNaturalist-yhteisön aktiiveja on Keski-Suomessakin jo yli tuhat (seikkailumme kartalla alla). Palvelun kautta jaetut havainnot tallentuvat myös Suomen Lajitietokeskuksen tietovarantoon ja ovat sen kautta kansalaisten, harrastajien, tutkijoiden ja viranomaisten käytettävissä.
Muutamia kuluneen vuoden aikana löytämiäni lajeja.
iNaturalist -kartta Keski-Suomen havainnoista. Vielä on tutkimattomia alueita…
Pelaamaan lähiluontoon!
iNaturalist-verkosto on julkaissut lajitunnistuksen tueksi pelillisen Seek-sovelluksen, jonka käynnistämällä voit reaaliajassa tutkia kameranäkymän kautta tekoälyn suorittamaa tunnistusprosessia. Valokuva ja tunnistus voidaan lisätä käyttäjän omiin kokoelmiin ja sovelluksesta saa lisäksi Wikipedia-tiedon kyseisestä lajista. Lajeja tunnistamalla käyttäjä ansaitsee palkintomerkkejä ja oppii samalla lisää luonnosta. Seek-sovelluksen avulla ja verukkeella jokainen saakin mukavia luontokokemuksia kesäisessä luonnossa. Ja kesälomavinkkinä lapsiperheille: Seek-sovelluksen palkintojen lisäksi voivat vanhemmat keksiä konkreettisia lisäpalkintoja; etsi kymmenen lajia ja ansaitset jäätelöpalkinnon!
Tunnetko sinä siis puna-ailakin? Puna-ailakki on Keski-Suomen iNaturalist-yhteisön eniten havainnoitu ja tunnistama laji, joka levisi merenrantalehdoista sisämaahan vasta 1900-luvulla heinänviljelyn yleistymisen myötä. Ota siis iNaturalist käyttöösi ja lähde tutustumaan lähiluontoosi. Kuka löytää ensinnä puna-ailakin!
Janne Laitinen iNaturalist-aktiivi, biologi Meijän polku, JAMK
Luonnolla on tutkitusti lukuisia positiivisia vaikutuksia ihmisen henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin: luonnossa elimistön toiminta hidastuu, aivot palautuvat rasituksesta, stressitila kehossa hellittää ja ihminen rentoutuu. Mutta mitä tehdä, kun luontoon ei pääse?
Luonnossa mieli ja keho lepäävät. Lyhytkin metsälenkki tai hengähdyshetki omalla takapihalla voi rentouttaa kummasti, eikä mikään ihme, sillä tutkimukset todistavat, että luonnolla on pitkä lista hyvinvointivaikutuksia. Luonnossa verenpaine laskee, sydämen toiminta hidastuu, lihakset rentoutuvat, stressihormonit vähenevät, keskittymiskyky paranee, mieliala kohoaa ja aivot palautuvat… Lista sen kuin jatkuu. On siis varsin hyvä idea pitää työpäivän aikana taukoja luonnossa ja ottaa ilo irti näistä hyvinvointivaikutuksista. Kannattaa lähteä esimerkiksi ruokatauolla ulos happihyppelylle ja mahduttaa kalenteriin yksi jos toinenkin metsäretki.
Mutta aina ei pääse luontoon. Joskus luonto on kaukana ja joskus taas aika ei riitä luontoreissuun. Luonnon hyvinvointivaikutuksia voi kuitenkin valjastaa käyttöön, vaikka itse luontoon meneminen ei olisi mahdollista: tutkimukset nimittäin osoittavat, että luonnon hyvinvointivaikutukset toimivat myös ilman varsinaista luontoon astumista. Mikään ei tietenkään korvaa aitoa luontokokemusta, mutta luontoa matkivat virtuaaliset elämykset kuten luontovideot, -äänet ja -kuvat jäljittelevät yllättävän toimivasti luonnon vaikutuksia ihmiseen. Koska jokaisella tauolla ei ehdi luontoon, kannattaakin kokeilla luonnon tuomista työpisteelle virtuaalisesti:
3 x Miten tuoda virtuaaliset luontokokemukset osaksi työpäivää
1. Ota audiovisuaalinen luontokokemus taukojen tueksi
Työpäivän aikana on tärkeä pitää taukoja, jotta aivot saavat tilaisuuden palautua työstä aiheutuvasta rasituksesta. Tehokkaan tauon ei tarvitse olla pitkä, mutta sen tulisi antaa aivoille mahdollisuus olla hetki rauhassa. Tehokas tauko ei siis sisällä esimerkiksi sosiaalisen median selailua tai uutisten lukemista, vaan tauon aikana pitäisi malttaa pysähtyä hetkeksi kokonaan. Taukojen tueksi ja tehostamiseksi voi lisätä audiovisuaalisen luontoelementin, joka kannustaa hiljentymään ja rauhoittumaan: luontovideo vie aivot virtuaalisesti ympäristöön, jossa ne saavat hetken ajan harhailla vapaasti ja pitää taukoa jatkuvasta keskittymisestä. Jopa minuutin tai parin mikrotauko voi tuoda merkittäviä hyötyjä. Kannattaa myös laittaa vaikka puhelimeen muistutus, jotta taukojen pitäminen ei pääse unohtumaan.
2. Kuuntele luontoääniä työnteon lomassa
Moni kokee myös pelkät luontoäänet hyvin rauhoittavana, ja niitä voikin helposti tuoda osaksi työskentelyä ikään kuin taustamusiikin tavoin. Tuulen kohina, puron solina ja lintujen laulu voivat peittää esimerkiksi ulkoa tulevaa hälyä tai muuten vain auttaa keskittymään. Etsi esimerkiksi YouTubesta tai Spotifysta mieluinen pätkä luontoääniä ja laita pyörimään taustalle. Ja kun tarvitsen tauon, sulje silmät, hengitä syvään ja kuvittele itsesi lempimetsäreitille.
3. Lisää kaunis luontomaisema tietokoneen ja puhelimen taustaksi
Luontoelementtejä voi tuoda osaksi arkea hyvin pienilläkin eleillä, kuten vaihtamalla laitteiden taustakuviksi otoksia suosikkimaisemista. Pelkkä kuvan katselu voi tutkitusti laukaista samankaltaisia hyvinvointivaikutuksia kuin luonnossa oleilu. Lisää siis taustakuvaksi työkoneelle ja -puhelimelle suosikki luontokuvasi joka vie ajatuksesi työpäivän aikana metsän siimekseen tai rantakalliolle.
Lue lisää luonnon hyvinvointivaikutuksista ja virtuaalisista luontoelämyksistä sekä kokeile virtuaalista Korpi®-luontohetkeä osoitteessa korpiforrest.fi🌲
Kirjoittaja Anni Kupila Asiantuntijoina Mikko ja Sampo Pohjola Korpiforrest
Hallitus valmistelee liikkumisrajoituksia ja uusi EU:n ohjelmakausi (2021-2027) haastaa kehittäjät luomaan uusia ja entistä vaikuttavampia kehittämishankkeita. Ajatuksia pitäisi pöllyttää verkostoissa ja luoda uusia ekosysteemejä. Miten tämä onnistuu teams-kokousten luvattuna aikana? No luonnollisesti kävelykokouksina raikkaassa ulkoilmassa.
Keski-Suomen hyvinvoinnin osaamiskeskittymä KEHOn palaveria käveltiin Jyväskylän Harjulla kaupunkiluonnon keskellä.
Kuluvan vuoden aikana olen sopinut useita kävelykokouksia lähiluontoon. Kävelykokouksissa on hoidettu työharjoittelun ohjauksia, ratkottu julkaisun toimitushaasteita ja ideoitu myös uusia hankeideoita. Käytännössä näihin kävelykokouksiin liittyy kaikki samat elementit kuin muihinkin palavereihin: tarve keskustella jostain asiasta, yhteisen ajankohdan löytäminen ja tilavaraus. Kokouksen kalenterointi ja kokousagendan raamitus ovat rutiinihommaa myös kävelykokouksissa, mutta sitten tuleekin jo ensimmäinen luovuutta kutkutteleva osuus, eli missäs sitä tavattaisiin? Teamssin ja sen perinteisen neuvotteluhuoneen tilalle avautuukin lähes rajaton mahdollisuuksien maailma, jossa vain mielikuvitus on rajana. Paikan tarkemmassa valinnassa tulee sitten huomioida muutamia tekijöitä, kuten sää ja kulkuväylien kunto. Kannattaa myös miettiä pukeutumista: ’ykköset päälle’ ei välttämättä olekaan se juttu, kun pidetään kävelykokousta esimerkiksi kevätpuhurin vihmoessa. Katupölykin saattaa yskittää, eli pitäisikö sittenkin pitää tuttu ja turvallinen Teams-kokous ja köllöttää vaan kotona?
Voitaisiinkin melkein jo kysyä, että kellä on varaa olla pitämättä kokouksia ja palavereja ulkona liikkuen!
Ehei, kotiin ja teamssiin ei kannata jäädä, sillä sää on vain pukeutumiskysymys ja keväistä katupölyä voi väistää lähiluontoon tai muille reitistöille kauemmaksi isoista teistä. Ja näin varsinkin, jos sitä luovuutta halutaan kokouksien ja palaverien tiimellyksessä ruokkia. Luonnon on nimittäin todettu tutkimuksissa antavan aimo buustauksen luovalle ajattelulle ja uusille ideoille! Voitaisiinkin melkein jo kysyä, että kellä on varaa olla pitämättä kokouksia ja palavereja ulkona liikkuen!
Lähiluontoon kävelykokouksen suunnittelu ei ole siis lopulta ole sen vaikeampaa. Kokousympäristö on maksuton ja sen saavuttaminen vaivatonta, sillä keskimäärin suomalaisella on lähimetsään matkaa alle 700 metriä. Ja puolet meistä asuu alle 200 metrin päässä metsästä. Työpaikatkin usein sijaitsevat aivan luonnon äärellä tai kännykän heiton päässä näistä. Kävelykokouksissa on siis harvoin ongelmia esimerkiksi parkkipaikkojen suhteen, etenkin jos kävelykokoukseen voi lähteä suoraan kotiovelta tai esim pienen pyörämatkan päästä kotoa. Myös julkisen liikenteen mahdollisuudet palaveripaikkoja sovittaessa kannattaa pitää mielessä.
Luonnosta löytyy hyvinkin erilaisia kokousympäristöjä ja -mahdollisuuksia. Kävelykokouksiin ei välttämättä istumapaikkoja tarvitse, mutta kahvittelua varten erilaiset taukopaikat ovatkin jo mukava lisä.
Jos haluat viettää koko työpäivän luonnossa, niin se vaatiikiin sitten jo hieman enemmän suunnittelua. Tästä aiheesta onkin tulossa Meijän poluilla piakoin lisää tietoa, sillä huhtikuun alussa julkistetaan uusi mielenkiintoinen teemapäivä, ja sen puitteissa tietoa luontotyöpäivistä sekä Meijän polun blogissa että www-sivustolla. Pitäkäähän Meijän kanavat tarkkailussa…
Ai niin! Viime vuoden lopulla kävelykokoukset yhdessä Likesin Vesa Pohjosen kanssa johtivat Meijän Keski-Suomi -hanke-idean syntymiseen. Nyt tämä Keski-Suomen liiton osarahoittama JAMKin ja LIKESin yhteishanke on käynnistynyt. Sen puitteissa selvitetään muun muassa erilaisten hyvinvointialan toimijoiden yhteistyön ja kumppanuuksien syventämistä ja uusia ansaintakeinoja. Kävelykokousideoinneista ja niiden tuomasta luovuuden kutittelusta voi siis vauhdikkaastikin syntyä laajempaakin konkretiaa. Kannattaa kokeilla!
Janne Laitinen Biologi, Meijän polun luontoaktiivi ja kävelykokoustelija, JAMK
Innovaatiosta ja innostumisesta kohti muutoksen vuoristorataa
Blogin kolmannessa osassa innostutaan, innovoidaan ja hypätään kyytiin muutosprosessin vuoristorataan. Aloitetaan innostuksesta. Innostus on tunnetila, jossa korkea aktiivisuustaso yhdistyy positiiviseen tunnekokemukseen. Työelämässä innostuksesta käytetään myös käsitettä työn imu. Tutkimukset osoittavat kiistattomasti, että innostus ja työn imu nostavat työpanosta ja lisäävät tehokkuutta ja innovatiivisuutta. Innostunut työntekijä jaksaa innostaa myös muita, jolloin positiivinen virtaus leviää koko työyhteisöön.
Olet varmasti joskus miettinyt, mitkä asiat elämässä saa sinut innostumaan. Oletko kenties intohimoinen viherpeukalo vai rakastatko laittaa hyvää ruokaa? Tuottaako liikkuminen sinulle mielihyvää ja innostuksen tunnetta?
Oma innostukseni nousee muutamista eri tekijöistä; opiskelusta, innovatiivisesta kehittämisestä, arkiliikunnasta ja musiikista. Yhdistän sujuvasti näitä kaikkia toisiinsa ja minulla onkin esimerkiksi tapana tehdä opiskelutehtäviä musiikkia kuunnellen. Tehtävien jälkeen lähden yleensä ulkoilemaan. Pyrin etsimään rauhallisia lenkkipolkuja ja pysähdyn lenkin aikana rannalle venyttelemään ja hengittämään raitista ilmaa. Liikkuessani prosessoin opintotehtävien etenemistä ja kuinka voisin viedä opittua tietotaitoa koko työyhteisön iloksi. Tällaisesta tapahtumaketjusta alkoi myös yhteistyö Meidän polun kanssa; yhteistyön innovaationa syntyi Työhyvinvoinnin vuosikello tukemaan varhaiskasvatuksen henkilöstön kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Työhyvinvoinnin vuosikello on ollut työpaikallani käytössä viime elokuusta saakka. Valitettavasti korona tuli sekoittamaan pakkaa ja lisäsi kuormitusta. Työhyvinvoinnin vuosikello on ollut kuitenkin oiva apuväline haastavasta tilanteesta selviämiseen ja sen avulla muodostettu yhteinen tahtotila on motivoitunut työyhteisöä kehittämään arkeen hyvinvointia lisääviä ja turvallisia ratkaisuja. Vuosikellon sisältöjä ollaan toteutettu turvavälit huomioiden sekä vapaa-ajan liikuntaan panostaen. Vuosikellon innostavat sisällöt ja pienet leikkimieliset haasteet ovatkin auttaneet meitä hetkeksi unohtamaan vallitsevan tilanteen ja olemme pystyneet keskittymään mukaviin ja positiivisiin asioihin.
Työhyvinvoinnin vuosikelloon on keväälle valittu liikunta- ja hyvinvointihaasteita, joita voi suorittaa koronaturvallisesti omatoimisesti ja ulkona.
Mitä Työhyvinvoinnin vuosikellon toteutuminen on työyhteisönä meiltä vaatinut? Kaikki lähti liikkeelle yhteisestä halusta kehittää jotain uutta, eli innovoida. Yhteisestä tahtotilasta ja innostuneesta ilmapiiristä oli hyvä ponnistaa kohti muutosta. Tavoitteena oli lähteä kehittämään työhyvinvointia kokonaisvaltaisempaan ja systemaattisempaan suuntaan. Ensiksi oli kuitenkin ymmärrettävä, mitä kehittämistyö työyhteisöltä vaatii.
Vuoristorataan!
Muutosprosessin kokonaisuutta kuvataan usein huvipuiston vuoristoradaksi, jonka kyytiin muutoksessa mukana olevat henkilöt hyppäävät. Vuoristoradan alussa tilanne on tasaisen stabiili, mutta muutos häämöttää jo näköpiirissä. Ennen vaunun liikkeelle lähtöä kyydissä olevat saattavat miettiä, ehtisikö vielä hypätä pois. Ja juuri sillä hetkellä vaunu nytkähtää liikkeelle.
Muutosvastarinta kuuluu olennaisena osana muutosprosessin eri vaiheisiin ja varsinkin muutoksen alussa vastarinta näkyy vahvasti. Vuoristoradan ensimmäisellä huipulla matkatessa vastarinta on korkeimmillaan. Vastarintaa ei kuitenkaan kannata säikähtää, sillä se kuuluu prosessiin. Vastarintaa vähennetään tunteita sanoittamalla, positiivisen yhteishengen ylläpitämisellä ja tarvittaessa keskusteluapua tarjoamalla esimerkiksi esimiehen kanssa henkilökohtaisesti.
Ensimmäisen huipun jälkeen alkaa vapaa pudotus kohti maanpintaa. Vapaa pudotus kuvaa muutoksesta aiheutuvaa luopumista ja surutyötä. Jostain vanhasta on luovuttava, jotta muutos voi mahdollistua. Luopumisen tuska aiheuttaa meissä erilaisia tunteita, jotka kuuluvat myös osaksi muutosprosessia. Vapaan pudotuksen jälkeen koittaa vuoristoradassa neutraali vaihe, jonka aikana kerätään voimia seuraavaan koitokseen. Hengähdyshetkeä tarvitaan voimaantumiseen, muutoksen hyväksymiseen ja uusien toimintatapojen oppimiseen. Vuoristoradassa neutraali vaihe kestää yleensä hyvin lyhyen ajan, mutta muutosprosessissa tälle hetkelle kannattaa suoda paljon pidempi aika.
Vuoristoradan loppuhuipennuksessa kiidetään vielä kohti viimeistä huippua. Muutosprosessissa huipulle pääsemistä edellyttää muutokselle asetettujen tavoitteiden sisäistämistä ja vahvaa yhteistyötä koko tiimin kanssa. Huipulla voi välillä tuulla ja takapakkeja tulee varmasti eteen, mutta innostuneella ja positiivisella asenteella niistäkin selvitään voittajina. Vuoristoradan viimeisellä huipulla voit hetken ihailla maisemia, kunnes koittaa vapauttava vapaapudotus kohti maalia. Muutoksen viimeisessä vaiheessa omistaudutaan avosylin muutokselle ja sen jatkuvuuden mahdollistumiselle.
Näin olemme selvinneet takaisin maan pinnalle, kevättalveen ja samalla blogisarjan kolmannen osuuden päätökseen. Kevät onkin parasta aikaa innostumiselle, innovoinnille ja sitä kautta muutoksen mahdollistamiselle. Uskaltaisitko sinä hypätä kyytiin muutoksen vuoristorataan? Jos päätät vastata kyllä, niin uskon, että et tule pettymään!
Näiden sanojen myötä toivotan kaikille ihanan innostavaa kevättä ja tavataan jälleen kesän kynnyksellä blogisarjan viimeisessä osassa!
Vuosi 2020 jäänee historiankirjoihin koronavuotena. Korona sekoittikin perinteiset kuviot varsin tehokkaasti. Meijän polulla kuitenkin lähdettiin nopeasti etsimään uusia keinoja keskisuomalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Vuoden mittaan hyvinvointitekomme rupesivat suureksi iloksemme leviämään myös Keski-Suomen rajojen ulkopuolelle. Olemme koonneet tähän blogitekstiin hieman tapahtumia kuluneen vuoden varrelta.
LUONTOPYSÄKIT
Luontopysäkkien avulla lähdettiin yhdistämään kaupungin upeita luontokohteita ja luontoliikuntapaikkoja, kattavaa linja-autoverkostoa sekä asukkaita uudella tavalla tuoden Jyväskylän luontokohteet saavutettavammaksi kaupunkilaisille ja matkailijoille. Luontopysäkkejä toteutetaan yhteistyössä Keski-Suomen liikunnan ja Jyväskylän liikenteen Linkki-palvelun kanssa. #luontopysäkit
REITISTÖVIIKKO
Ensimmäinen Keski-Suomen reitistöviikko järjestettiin 16.–22.9.2020. Reitistöviikolla erilaiset ulkoilu-, liikunta- ja matkailureitistöt olivat kaikkien mielessä ja kovassa käytössä ympäri maakuntaa. Reitistöviikon tarkoituksena on nostaa tietoisuutta erilaisista lähiliikunta-, retkeily- ja matkailureiteistä sekä lisätä näiden käyttöä. Keski-Suomen reitistöviikko on Meijän polun ja Keski-Suomen liikunnan yhdessä ideoima tapa innostaa keskisuomalaisia luontoon ja liikkumaan.
Reitistöviikolla Meijän polku oli järjestämässä myös Meijän metsät -työpajaa yhdessä JAMKin ja JYU:n Wisdom-verkoston kanssa. Seuraava reitistöviikko järjestetään syyskuussa 2021! Lähde mukaan tekemään tulevaisuutta! #Reitistöviikko
VUOSIKELLO
Toukokuussa 2020 aukesi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen Vuosikellon kesä-osuus ja näin ympärivuotinen palvelu valmistui kokonaisuudessaan. Vuoden 2020 syksyllä kunnat innostuivat haastamaan asukkaitaan mukaan Vuosikellon hyvinvointihaasteisiin. Haasteet lähtivät leviämään muun muassa Pihtiputaalla, Saarijärvellä ja Keuruulla. Hienoa nähdä, että liikkumisen ja hyvinvoinnin aktivoiminen on otettu myös kunnissa innokkaasti mukaan kuntalaisten arkeen!
KOHDEN SAVOA JA HYVINVOIVAA TYÖYHTEISÖÄ
Savossa rupesimme kehittämään Työhyvinvoinnin vuosikelloahyvinvointikoordinaattoriopiskelija (YAMK) Sirpa Halosen johdolla. Työhyvinvoinnin vuosikellon kehitystä Kuopiossa seurataan blogissamme myös vuoden 2021 mittaan.
IÄKKÄIDEN TASAPAINOHARJOITTELU
Tasapainon hallinnan merkitys kasvaa iän lisääntyessä ja tasapaino kehittyy harjoiteltaessa vielä myöhäiselläkin iällä. Olemme keränneet Iäkkäiden tasapainoharjoittelu-sivustolle harjoitteita, joita voi toteuttaa itsenäisesti kotona tai kodin läheisyydessä. Iäkkäiden tasapainoharjoittelu -sivuston ovat koonneet Liisa Lumiaho, Kaisa Könönen ja Juho Jäppinen.
LASTEN MOTORISTEN TAITOJEN HARJOITTAMINEN
Lasten motoristen taitojen harjoittaminen-sivusto tarjoaa perustiedot näiden taitojen kehittymisestä sekä harjoittelusta. Sivustolta löydät tietoa muun muassa tasapainon, liikkumistaitojen, kehon hahmotuksen ja käsittelytaitojen harjoittamisesta. Lasten motoristen taitojen harjoittaminen -sivuston on Meijän polulle koonnut Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellisen tiedekunnan tohtorikoulutettava Donna Niemistö.
HYVINVOINTIA ELÄMÄNTAVOILLA
Hyvinvointia elämäntavoilla -sivustolle on kerätty omahoito-ohjelmia, jotka auttavat sinua elämäntapamuutoksessa. Maksuttomia ohjelmia voit toteuttaa omaan tahtiin, silloin kun sinulle parhaiten sopii. Tärkeintä on ohjelmien herättämien asioiden ja ajatusten heijastaminen omaan arkeen.
LIIKUNTAMAHDOLLISUUDET KESKI-SUOMESSA
Liikuntamahdollisuudet Keski-Suomessa -sivulle on koottu yhteistyössä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin Perusterveydenhuollon yksikön sekä Liikuntalääketieteen poliklinikan kanssa sivusto, jolta pääsee helposti etsimään keskisuomalaisista kunnista löytyvää liikuntatarjontaa niin luontoliikkumisen kuin liikuntaryhmien sekä yksilöllisen ohjauksen suhteen. Sivusto auttaa niin hoitotyön, kuntoutuksen kuin liikuntaneuvonnan ammattilaisia ohjaamaan asiakkaita liikuntamahdollisuuksien ääreen näiden kotien lähellä. Sivuilta voi myös kuntalaiset itse etsiä liikuntamahdollisuuksia lähialueiltaan.
Janne Laitinen ja Pirjo Mustonen kokoustamassa keskisuomalaisten reitistöjen äärellä kesällä 2020. Samalla reissulla kartoitettiin keskisuomalaisen luonnon ainutlaatuisia elementtejä Leksa-hanketta varten..
MEIJÄN POLKU ESILLÄ
Vuosi 2020 merkitsi Meijän polun näkyvyyden selkeää lisääntymistä niin Keski-Suomessa, Suomessa kuin kansainvälisestikin. Vuoden ehdottomia kohokohtia näkyvyyden kannalta oli Meijän polun esittely hyvänä mallikäytänteenä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n Forests for Human Health and Well-Being -raportissa, sekä hyvänä käytäntönä Interreg Europe-ohjelman avoimella Policy learning platformilla. Lisäksi Keski-Suomen reitistöviikko esiteltiin hyvänä esimerkkinä Kestävä kaupunki -hankkeen Elämänmittainen lähiviherpolku-julkaisussa.
Meijän polun toimintaa ja tuloksia esiteltiin vuoden kuluessa myös muun muassa Tapion Kansanterveyttä metsästä -webinaarissa ja useissa muissakin hyvinvoinnin verkkotapahtumissa.
Meijän polun sivuston kävijämäärä ylitti marraskuussa maagisen 50 000 kävijän rajan reilun kahden vuoden olemassaolonsa jälkeen. Blogissamme julkaistiin vuoden mittaan 17 artikkelia ja juttua aiheisiimme liittyen niin yhteistyötahojen kuin polkulaistenkin kirjoittamina. Myös sosiaalisen median kanavamme olivat ahkerassa käytössä ja seurannassa.
Keskisuomalainen luonto tarjoilee myös tuleville vuosille paljon ammennettavaa hyvinvoinnin ja terveyden alueilla. Tällaisia talvimaisemia pääsee ihastelemaan Etelä-Konneveden kansallispuistossa.
KOHTI TULEVAA!
Mitäs vuosi 2021 tuo tullessaan? Ainakin hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä keskisuomalaisin maustein!
Heti tammikuun alussa Vuosikelloomme ilmestyy ryhmille tarkoitettu osuus, josta löytyy haasteita 3–7 hengen porukoille. Samalle sivulle tulee vinkkejä muutoinkin haasteiden käytöstä ryhmätoiminnassa. Luontopysäkit-konsepti valmistuu keväällä 2021 ja Keski-Suomen reitistöviikko tulee taas syyskuussa 2021. Lisäksi vuoden mittaan laitellaan maakunnallisia terveystestauksia uuteen kuosiin ja taidetaan liikuttaa myös lapsia ja nuoria niin opinnäytetöiden kuin yhteistyön keinoin.
Hieno vuosi siis tulossa! Jos sinulla on ideoita oman alueesi ihmisten hyvinvoinnin, terveyden ja luontoliikkumisen kehittämiseen ‘meijänpolkumaisella’ otteella, niin laittele viestiä tulemaan!
Voisiko retkeilystä ja luonnossa liikkumisesta tulla osa arkea? Viikottainen tapa, joka lisäisi hyvinvointia? Tämän halusimme selvittää, kun neljä vuotta sitten ideoimme somessa leviävän Retkihaasteen. Joka vuosi julkaistavasta listasta löytyy 52 haastekohtaa eli tavoitteena on tehdä retki keskimäärin kerran viikossa. Retkihaasteeseen voi osallistua rennolla mielellä ja haasteen tavoitteena on kannustaa monipuoliseen retkeilyyn ympäri vuoden. Retkihaaste on vienyt meitä vuosien aikana monenlaisiin retkikohteisiin ja olemme retkeilleet aktiivisesti etenkin Jyväskylässä ja Keski-Suomen alueella. Onkin mukava tarttua vierailijakynään ja kirjoittaa retkikokemuksista Meijän polun blogiin, sillä hanke edistää meille tärkeitä asioita.
Usein sitä miettii, miksi lähteä kauas, jos läheltäkin löytyy upeita luontokohteita. Yksi meidän suosikeista on Haukanniemi, jossa varsinkin kevät- ja kesäkaudella tulee käytyä usein. Kaupunkilainen pääsee maalaistunnemiin kulkiessaan pellonlaitaa kohti metsää. Niemessä risteilevät polut kulkevat vaihtelevien metsämaastojen läpi ja erityisen kaunista on niemen keskiosassa. Siellä liikkuu myös vähemmän ihmisiä. Polun varrella voi halata valtavia mäntyjä ja kulkea polun yli kaareutuvien lehtipuiden alta. Matkalla tiheä ja synkkä kuusimetsä vaihtuu yhtäkkiä vaaleaksi koivikoksi. Niemenkärjessä voi lepuuttaa jalkoja ja tulistella nuotion lämmössä. Mennessä ja palatessa on mukava pysähtyä Eerolanlahdelle tarkkailemaan lintuja.
Kuvat: Eerolanlahden lintulaituri ja Haukanniemen koivikko.
Vuosien varrella olemme retkeilleet paljon Jyväskylän kaupungin ylläpitämillä luontopoluilla. Jos joku kysyy suosituksia kaupunkia lähellä olevista retkikohteista, tulee yleensä ensimmäisenä mieleen Jääskelän luontopolku. Siellä pääsee kiertämään kunnon lenkin (n. 5 km) ja polkujen varsilla ympäristö on vaihtelevaa. Pitkospuusilta ylittää pirunpellon ja kuusissa roikkuu naavatupsuja. Korkeilta kallioilta voi tähystellä upeaa Päijänne-maisemaa ja reitin loppupäässä on nuotiopaikka. Tänä kesänä hoksasimme, että aivan Jääskelän läheisyydessä on myös toinen upea retkikohde, Mäyrävuori. Mäyrävuori on rauhallinen ja (ainakin toistaiseksi) vähemmän tunnettu retkipaikka, mikä on todella yllättävää. Huipulta nimittäin aukeaa aivan huikean hienot näkymät Päijänteelle. Mäyrävuorelle on kätevä poiketa Jääskelän luontopolulla patikoinnin jälkeen. Polun varresta löytyy soma käppyrä puu, johon kelpaa istahtaa lepäämään tai vaikkapa kuvattavaksi.
Kuvat: Mäyrämäestä maisema Päijänteelle. Matkan varrella voi istahtaa puun mutkaan.
Jyväskylästä löytyy myös monia vähemmän tunnettuja helmiä. Mustalampi on tullut tutuksi ystävien opastuksella. Tunnelmallisen suolammen rannassa on juuri uusittu tulentekopaikka. Ylläpidosta vastaa asuinalueen asukasyhdistys. Mustalammelle pääsee kätevästi myös julkisilla. Reitille nimittäin löytää 27 linjan päätepysäkiltä. Samalla suunnalla, Keltinmäessä sijaitsee Kammarinmäen lippaluola. Sinne kannattaa suunnata talvella ihailemaan upeita jäämuodostelmia.
Yhtenä haastekohtana tämän vuoden Retkihaasteessa oli ”retki uusille poluille”. Se haastekohta täyttyi, kun retkeilimme Punavuorella ja nostimme maljan värikkäälle luonnolle. Punavuori sijaitsee Puuppolassa ja se on kiipeilijöiden suosiossa oleva, punertava kallioseinämä. Uusia polkuja on kertynyt tälle vuodelle enemmänkin. Pelkästään Keski-Suomen alueella meille uusia retkikohteita tänä vuonna olivat Multamäki, Karhunahas, Haukankierros, Koskenvuori, Äijänniemi, Mäyrävuori, Häähninmäki ja Sarpatin metsäpolku.
Retkiä on mukava yhdistää kyläilyreissuihin tai muihin tapaamisiin. Se onkin osoittautunut mukavaksi tavaksi viettää aikaa yhdessä ja retkeilykipinä on tarttunut yhteen jos toiseenkin tuttavaan. Varsinkin näin poikkeusaikana ulkotapaamiset ovat osoittautuneet erityisen tarpeellisiksi. Seinäjoella, lapsuudenkotimme läheisyydessä sijaitseva Paukaneva on vakkaripaikka tapaamisille, mutta tänä vuonna olemme treffanneet ystäviä myös Nuuksiossa ja Leivonmäellä. Nuuksio ulottuu laajalle alueelle ja sielläkin pääsee kulkemaan rauhassa, kun valitsee hieman syrjäisemmät polut.
Joskus on myös mukava toteuttaa haaveita ja lähteä lomailemaan kauempana sijaitseviin luontokohteisiin ihan varta vasten. Tänä kesänä teimme ”heräsin luonnossa -retken” Salamajärven kansallispuistoon. Vietimme yön teltassa Koirasalmen leirintäalueella ja patikoimme 18 kilometrin pituisen Vaatimen kierroksen. Helteisenä päivänä kuljimme paahtavilla suoalueilla, varjoisissa metsissä, tuulisilla rannoilla, rakkakivikkojen ja virtaavien purojen äärellä. Telttayöstä jäi erityisesti mieleen aamuyön herätys närhien toimesta. Ken on kuullut närhen äänen, tietää että kyseessä ei ole varsinaiset sulosoinnut.
Kuvat: Henni Salamajärven pitkospuilla sekä Mustalammen suomaisemaa.
Retkeilyvuosi lähenee loppuaan ja haastelistamme ovat muutamaa rastia vaille valmiit. Oli lista täynnä tai ei, tärkeintä on, että vuoden mittaan olemme saaneet liikkua ja virkistäytyä mitä ihanimmissa retkikohteissa. Säännöllinen retkeily onkin lisännyt hyvinvointiamme merkittävästi. Luonnossa on helpompi nauttia hetkestä ja unohtaa arjen kiireet. Nyt ajatuksemme ovat pikkuhiljaa siirtymässä seuraavaan retkivuoteen ja uuteen retkihaastelistaan, joka julkaistaan some-tileillämme 1.1.2021. Tervetuloa mukaan!
Kuva: Henni ja Elina talviretkellä Paukanevalla. (Kuvan ottanut Maija Mustakorpi)
Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Koskessaelokuussa 2020 alkanut Meijän mieli -hanke tekee alueellista työtä nuorten aikuisten mielenterveystoipujien arjen ja osallisuuden parantamiseksi Keski-Suomessa. Hankkeen tavoitteena on luoda yksilöllisiin tarpeisiin vastaavia tuki- ja vapaaehtoistyön ratkaisuja, jotka lisäävät toipujien osallisuutta sekä rohkaisevat mukaan vapaaehtoistyöstä kiinnostuneita esim. kaveritoimintaan.
Tervetuloa kokemaan auttamisen hyvinvointivaikutuksia Meijän mieli -hankkeen vapaaehtoistoimintaan!
Vapaaehtoistyötä sekä mielenterveyttä tukevia toimintoja kehitetään yhdessä toipujien, vapaaehtoisten, mielenterveystoimijoiden sekä järjestöjen kanssa. Hankkeen viitekehyksenä ja arvolähtökohtana on toipumisorientaatiopohjainen ajattelu, koulutus ja toiminta. Lisätietoa Meijän mieli -hankkeesta voit lukea täältä.
Me Meijän mieli -hankkeen työntekijät, Merja ja Katja, saimme tehtäväksemme järjestää työyhteisömme työhyvinvointipäivän 3.11.2020. Otimme haasteen mieluusti vastaan ja koronarajoitteiden sekä budjetin puitteissa alkoi vaihtoehtojen pohdinta. Aiemmin syksyllä olimme jossain verkostopalaverissa kuulleet Meijän polun luontopysäkeistä ja siitäpä nappasimmekin idean tyhypäiväämme; matkustaisimme ekologisesti julkisilla jollekin luontopysäkille. Valitsimme bussin 25, jolla hurautimme Huhtasuon luontopysäkille ja siitä Kangasvuoren luontopolulle.
Kosken porukka lähdössä bussikyytiin sään mukaisin ja ajan hengen vaatimin varustein.
Koska Meijän mieli -hankkeen yhtenä tavoitteena on positiivisen mielenterveyden tukeminen ja tyhypäivänkin tarkoitus on työhyvinvoinnin ylläpito, retkeilyn oheen keksittiin mielen hyvinvointia lisääviä tehtäviä, jotka nimettiin hyvän mielen olympialaisiksi. Näissä olympialaisissa ei kuitenkaan kilpailtu keskenään, vaan suoritettiin pareittain erilaisia tehtäviä. Etsittiin luonnosta hyvän mielen maisemia, tehtiin luonnonmateriaaleista taideteoksia, halattiin puita ja ratkaistiin arvoituksia. Tehtävistä otettiin kuvia ja lähetettiin työyhteisön yhteiseen WhatsApp-ryhmään kaikkien iloksi.
Hyvän mielen taideteos, -maisema, puunhalaajat ja eväskattaus.
Tehtäviä suoritettiin pitkin matkaa luontopysäkiltä Vuorilammen laavulle, jonne kokoonnuimme evästauolle. Eväät katettiin lammen rantalaiturille, jossa nautittiin kahvit ynnä muut herkut olympialaisten tehtävistä ja päivän annista rupatellen. Tehtävien lisäksi mukavana ja voimauttavana koettiin myös ulkona liikkuminen ja kaunis luonto keskellä kaupunkia. Sää suosi tyhypäivämme viettoa, kun lämpötila oli lähellä kymmentä plusastetta ja aurinkokin pilkahti hetkeksi päiväämme piristämään. Vaikka kilpailusta ei näissä olympialaisissa ollutkaan kyse, pitäähän olympialaisissa jakaa palkinnot. Taataksemme kaikille hyvän mielen, jokainen osallistuja sai hienon kunniakirjan sekä muumitikkarin. Tyhypäivän päätteeksi matkasimme bussikyydillä takaisin keskustaan.
Hyvää mieltä vapaaehtoistoiminnasta –Meijän kaveri -vapaaehtoistoiminnan koulutus
Auttamisen hyvinvointivaikutuksia käsittelimme marraskuussa julkaistussa KEHO:n blogissa. Yksi vapaaehtoistoiminnan mielekkyyden jujuista piilee siinä, että auttaminen tutkitusti saa mielihyvähormonit hyrräämään. Tervetuloa kokemaan auttamisen hyvinvointivaikutuksia Meijän mieli -hankkeen vapaaehtoistoimintaan!
Meijän mieli -hankkeessa käynnistyy Meijän kaveri -vapaaehtoistoiminnan koulutukset Tammikuussa 2021. Meijän kavereiksi haetaan tavallisia, täysi-ikäisiä henkilöitä, jotka haluavat kulkea hetken matkaa mielenterveystoipujan tsempparina. Nyt koronarajoitteiden aikana, kun monet harrastuspaikat ovat vain rajoitetusti käytössä ja julkisiin paikkoihin menemistä emmitään, on hyvä miettiä erilaisia vaihtoehtoja kaveritoimintaan. Luonnossa riittää tilaa ja turvavälejä on helppo noudattaa. Mukavan yhdessäolon lisäksi saa kaupan päälle vielä luonnon tarjoamat hyvinvointivaikutukset. Meijän kaveri voisikin lähteä toipujan kanssa luontoon retkeilemään. Eikä luontoretkelle tarvitse lähteä edes kovin kauas. Kaupunkiluonto on hyvin lähellä, joten retkipaikkoja riittää. Kuten Kosken tyhypäivän tarinasta voi lukea, Jyväskylässäkin tällaisia hienoja luontokohteita on aivan bussireittien varrella. Puhumattakaan maakunnan muista pitäjistä; metsää on varmasti kävelymatkan päässä. Menkäämme metsään!
Blogisarjan ensimmäisessä osassa kerroin, kuinka matkani kohti Meijän polkua sai alkunsa. Toisessa osassa aloitamme rakentamaan työhyvinvoinnin vuosikelloa ja käännämme haasteet hyvinvoinnin tueksi. Ennen vuosikellon sisällön suunnittelua kartoitimme matkallemme yhteiset tavoitteet. Meijän polun tavoitteena on rakentaa terveempi ja hyvinvoiva keskisuomalainen väestö keskittyen neljään teemaan; liikuntaan, lepoon, luontoon ja yhteisöllisyyteen. Vastaavasti Kuopion tavoite on olla hyvän elämän pääkaupunki vuoteen 2030 mennessä. Hyvinvoinnin tukemisen tavoitteet kohtasivat laajemmassa linjassa ja seuraavaksi lähdimme kartoittamaan organisaationi työhyvinvointiin liittyviä tarpeita ja toiveita. Laadin vapaamuotoisen työhyvinvointikyselyn henkilökunnalle, jonka myötä lähdimme kokoamaan vuosikellon sisältöä. Alkukartoituksen vastausten perusteella henkilökunta toivoi pitkäjänteistä ja kokonaisvaltaista työhyvinvointia edistävää toimintaa, jossa olisi tekemisen meininki ja positiivinen yhteishenki. Vastaukset antoivat tärkeää tietoa vuosikellon sisällön suunnitteluun. Näistä lähtökohdista sai alkunsa Työhyvinvoinnin Vuosikello, jossa vuoden jokaiselle kuukaudelle valikoitui yksi hyvinvointia ja terveyttä edistävä osatekijä.
Seuraavaksi lähdimme sijoittamaan työyhteisöni toiveita Työhyvinvoinnin Vuosikelloon. Henkilökunnan toiveista nousi esiin liikunnan ja luonnon tärkeys oman hyvinvoinnin tukemisessa, sekä myönteinen ja kannustava työilmapiiri. Työpäivän jälkeinen palautuminen koettiin myös tärkeäksi, sekä laadukas uni. Alkukartoituksen vastauksista alkoi muodostua yksityiskohtaisempia tavoitteita. Suunnitteluvaiheessa otettiin myös huomioon varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden näkökulma ja arjen realiteetit. Varhaiskasvatuksen pääasiallinen tehtävä on edistää lapsen kasvua, oppimista ja kehitystä yhteistyössä vanhempien kanssa. Hyvinvoivalla työntekijällä on voimavaroja toteuttaa laadukasta ja pedagogista varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatuksessa työskennellään kompleksisessa ja muuttuvassa toimintaympäristössä, jossa tehdään tiivistä yhteistyötä yksilö- ja ryhmätasoisesti. Vuosikellon sisällön tuli olla sellainen, mikä istuisi varhaiskasvatuksen arkeen ja jota henkilökunta voisi toteuttaa pääosin vapaa-ajalla omalla rennolla otteella. Työhyvinvoinnin vuosikellon lähtökohdaksi alkoi muodostua hyvinvoinnin osatekijöiden tietoinen vahvistaminen positiivisuuden kautta.
Mitä nämä haasteet sitten konkreettisesti ovat? Vuosikellon haasteet koostuvat liikuntaa ja lepoa lisäävistä tekijöistä. Haasteita toteuttamalla voi ylläpitää ja kohentaa kuntoa ja koettua elämänlaatua ympärivuotisesti ja haasteet rytmittävät luontevasti myös vuoden kulkua. Työhyvinvoinnin vuosikellon ensimmäiseksi haasteeksi valittiin Metsähaaste, jota lähdettiin toteuttamaan elokuussa 2020. Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa monimuotoinen luonto antaa mahtavat puitteet metsähaasteen toteuttamiseen. Työyhteisöni on siitä onnellisessa asemassa, että työpaikka sijaitsee monipuolisten ulkoilumahdollisuuksien äärellä, joten metsähaastetta oli helppo lähteä toteuttamaan. Metsähaasteessa ryhmät keräsivät rasteja metsäretkistä leikkimielisen kilpailun muodossa. Rastin sai vapaa-ajan retkeilystä, sekä työpäivän aikana lasten kanssa tehdyistä metsäretkistä. Eniten rasteja kerännyt ryhmä palkittiin haasteen lopussa.
Työhyvinvoinnin vuosikelloon koottiin kohderyhmän toiveiden mukainen hyvinvointipaketti kattamaan koko vuoden.
Syyskuussa metsähaasteen rinnalle valittiin Saunahaaste. Saunahaasteen tavoitteena oli saunoa 3-4 kertaa viikossa 20-30 min ajan kerrallaan. Suomalaisilla on maailman eniten kokemustietoa saunomisen hyvinvointivaikutuksista ja saunahaasteen tavoitteena olikin herätellä henkilökuntaa pohtimaan saunomisen terveysvaikutuksia. Saunominen herättää meissä myös paljon muistoja ja tunteita. Saunahaasteeseen kuului yhteisen saunakirjaan kirjoittaminen, johon jokainen pystyi kirjoittamaan saunomiseen liittyvistä tunteita, muistoista ja terveysvaikutuksia.
Lokakuun haasteeksi valikoitui Tasapainohaaste. Tasapainotaitoja on helppo harjoittaa kotona tai työpaikalla ilman sen kummempia välineitä. Kun tasapaino on kunnossa, pysyt varmemmin pystyssä silloinkin, kun maasto on epätasainen tai liukas. Tasapainoa kehittämällä voidaan ehkäistä liukastumisia ja kaatumisia. Liukastumiset ja kaatumiset johtavat usein pitkiin sairauspoissaoloihin ja aiheuttavat huomattavia kustannuksia. Tapaturmavakuutuskeskuksen mukaan liukastumiset ja kaatumiset aiheuttavat Suomessa vuosittain reilut 32 000 työtapaturmaa. Tyypillisiä vammoja ovat käden ja jalan murtumat, ruhjeet ja nyrjähdykset. Liukastumisista aiheutuu myös paljon vakavia ja pitkäkestoisia vammoja, kuten päävammoja. Liukastumisista aiheutuu vuosittain merkittäviä kuluja, jopa n. 420 milj. euroa vuodessa ja yli 70 % työmatkatapaturmista on liukastumisia. Varhaiskasvatuksessa työskennellään paljon ulkona, jossa olosuhteet ovat alati muuttuvat. Varhaiskasvatuksen arjessa onkin tärkeää harjoittaa tasapainotaitojen ylläpitoa ja kehittymistä. Tasapainoa harjoitettiin kuuden liikkeen kuvasarjalla, joita pystyi tekemään helposti, vaikka kahvitauolla tai pihalla lasten kanssa.
Loppuvuoden haaste painottui uneen ja palautumiseen. Valitsimme Unipäiväkirjan, jossa tavoitteena on seurata avulla omaa unta vähintään kahden viikon ajan. Laadukas ja riittävä yöuni on tärkeää osa palautumista ja työssä jaksamista. Stressaava työelämä ja hektinen arki vaikeuttavat työpäivästä palautumista ja levolle jää yhä vähemmän aikaa. Jos yöunet jäävät toistuvasti normaalia lyhyemmäksi alkaa univaje rappeuttamaan immuunijärjestelmää, sekä heikentämään psyykkistä tasapainoa. Univaje lisää masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, jotka pitkään jatkuneena aiheuttavat sairaspoissaoloja. Lasten kanssa työskenneltäessä tulee olla jatkuvasti valppaana ja pystyttävä ennakoimaan asioita, univajeesta kärsivä työntekijä voi olla suuri turvallisuusriski. Unipäiväkirjan avulla työntekijä voi tarkemmin havainnoida nukkumiseen ja uneen liittyviä tekijöitä ja tarvittaessa tekemään muutoksia hyvän unenlaadun saavuttamiseksi. Hyvin nukuttu yö ja laadukas uni vaikuttavat positiivisesti työssä jaksamiseen ja voimavaroja jää vielä vapaa-aikaankin.
Joulukuun haasteena on onnistumisten juhliminen pikkujoulujen muodossa. Joulukuu on varhaiskasvatuksessa kiireistä aikaa, emmekä siksi halunneet laittaa siihen enää mitään virallista haastetta. Joulukuussa katseet alkavat siirtyä kohti kevättä, jossa Työhyvinvoinnin Vuosikelloon on suunniteltu keväisiä haasteita. Henkilökunnan toiveesta suunniteltiin keväälle kulttuuriin liittyviä teemoja.
Vuosikellon haasteet on suunniteltu kaikille sopiviksi ja pyrimme ottamaan huomioon, että jokaiselle työyhteisön jäsenelle löytyisi vuosikellosta yksi itselle mieluinen haaste. Vuosikellon suunnittelussa tärkeintä oli välttää ”tyhy-ähkyn” syntyminen. Pyrimme ennaltaehkäisemään ”tyhy-ähkyä” haasteiden pitkäkestoisuudella, siksi sama haaste valittiin kestäväksi kaksi kuutautta peräkkäin. Tärkeää on myös muistaa, että vuosikelloa voi huoletta muokata tilanteeseen ja ajanjaksoon sopivaksi.
Meijän polun vuosikelloon yhdistettiin tiiviisti myös Meijän kokoukset. Meijän kokousten tavoitteena on jakaa ideoita terveellisten ja aktiivisten kokousten järjestämiseen. Meijän kokoukset sisällytettiin myös Työhyvinvoinnin Vuosikelloon ja kokousten teemat valittiin täydentämään haasteita. Meijän kokouksia toteutettiin kerran kuukaudessa. Kokousten alussa olemme tehneet luontorentoutuksia, kuunnelleet luonnon ääniä, sekä tehneet tasapainoharjoituksia. Viime kokouksessa kuuntelimme Suomen luontorunokilpailun voittajarunon Rouva Jenni Haukion lukemana. Meijän kokoukset ovat auttaneet meitä pysähtymään hetkeen, tasaamaan pulssia ja hengähtämään hetken arjen aherruksen välissä. Mielestäni Meijän kokouksen teemat ja vuosikellon haasteet ovat täydentäneet upeasti toisiaan.
Blogisarjan toinen osa onkin sopiva päättää luontorunokilpailun voittajarunoon Näillä silmillä, jonka on kirjoittanut Aino Krohn. Krohn osallistui kilpailuun nimimerkillä Veera Viita. Runo kertoo koskettavasti ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta, sekä vuodenaikojen vaihtumisen haikeudesta. Runon myötä haluan toivottaa kaikille lukijoille lämmintä joulunaikaa ja tavataan jälleen uutena vuonna, vuonna 2021!
Näillä silmillä ei enää näe hyvin lähelle.
On otettava etäisyyttä ihmisiin, asioihin, ajatuksiinsa, katsottava kauempaa metsän reunaa, kaislikkoa, vuodenaikaa, joka vaihtuu, muuttuu ja katoaa, etiäistä, joka toistuu ja pelottaa.
On nähtävä uudelleen unet, joita ei voi unohtaa, on hyväksyttävä haalistuminen, hitaus, herpaantuminen ja verhot, miten kaikki laskeutuu.
Anna meille, anna meille vielä edes yksi maisema; se, missä usva kiirii pitkin järven selkää ja laiturin kaiteella varhainen lokki odottaa kalastajan paluuta. – Veera Viita
Pyhä-Häkin kansallispuistossa retkeilijä pääsee eteläisen Suomen hienoimpaan aarnimetsään, jossa vanhimmat puut ovat yli 400-vuotiaita ikihonkia. Kuva Upe Nykänen, retkeilyKS-kuvapankki.
Matkailusta käytetään yleisesti termiä matkailuteollisuus. Eikä syyttä, sillä ala on ollut Suomessa samaa kokoluokkaa kuin metsäteollisuus ja suurempi kuin elintarviketeollisuus ja työllistänyt 140 000 ihmistä, mukana 28 000 yritystä (Lähde: Business Finland).
Mutta sitten tuli korona. Se iski ja iskee alaan. Samaan aikaan on ollut nähtävissä, että lähimatkailun määrät kasvavat. Tällöin juuri Keski-Suomen matkailuvaltit nousevat arvoon arvaamattomaan. Meiltähän nimittäin – maakunnan nimenkin mukaisesti – löytyy keskimäärin kaikkea. Ja se on paljon se.
Keski-Suomessa luonto on usein lähempänä kuin yksikään lähikauppa. Kaupasta poiketen luonto on aina auki, sinne ei ole pukukoodia ja siellä on helppo piipahtaa. Ja mikä parasta: sinne mahtuu aina. Tuo mahtuminen onkin tärkeä myyntivaltti, sillä monissa luontokohteissa Suomessa ja maailmalla näin ei aina ole. Toki korona on osin haastanut tilannetta täälläkin, mutta kyllä meille vielä hyvin mahtuu.
Kanavuori on lähikohteiden todellinen helmi. Se on saavutettavissa julkisilla liikenneyhteyksillä (esim. Luontopysäkit) ja lähellä monenlaisia palveluita. Kuva Upe Nykänen, retkeilyKS-kuvapankki.
Lähikaupan tavoin luonto voi myös auttaa monessa. Sen terveysvaikutukset ovat varmasti jo kiistattomia. Ajatella, että se meidän tavallinen, ikioma luontomme voikin olla se mikä auttaisi meitä selviytymään koronasta. Kyllä, juuri se sama paikka, missä usein on joko liian kuumaa, märkää, kylmää tai pimeää. Hyttysiä. Kesäisin liikaa jopa aurinkoa.
Erityisesti meiltä löytyy luontoa, jossa on luonnetta. Meillä ei ole tasaista ja samanlaista – vaan monenlaista ja erilaista. Moninaisuudesta kertoo sekin, että meillä on viisi erilaista kansallispuistoa. Voisimmekin tituleerata itseämme kansallispuistomaakunnaksi: viidellä kansallispuistollamme olemme yksi Suomen kansallispuistotiheimmistä maakunnista. Alueellamme olevien kansallispuistojen kävijämäärä kasvaakin koko ajan ja niihin on panostettu myös erilaisilla projekteilla.
Keski-Suomi on suoranainen melojan mekka. Kuva Wanha Witonen -melontareitiltä. Mirva Leppälä, retkeilyKS-kuvapankki.
In Sauna we trust. Ja taivaalliset vedet
Lukuisissa kyselyissä ja projekteissa on tuumailtu alueen vetovoimaa. Alueen luontomatkailun pyhä kolminaisuus näyttää olevan kansallispuistojen lisäksi järvet ja myös sauna, sillä olemmehan Suomen ainoa saunamaakunta. Järviä meillä riittää lähes jokaiselle omansa ja vedet ovat yleisesti puhtaita ja helposti saavutettavia – suorastaan taivaallisia: katso itse tästä videosta!
Tässä blogissa esillä olevat kuvat ja videot on tuotettu projektityönä. Projektit ovatkin yksi tärkeä keino hyödyntää luonto- ja kulttuuriperintöä virkistys- ja matkailukäytössä. Projektien kautta eri toimijoilla on usein parempi mahdollisuus lyödä viisaat päät yhteen, mutta niissä tehdään myös konkreettisia asioita, joita kuka tahansa saa hyödyntää: videoita, kuvia ja esitteitä. Lisäksi niissä voidaan laatia esimerkiksi reittien ylläpitäjien ja huoltajien avuksi kehittämissuunnitelmia, joiden avulla reitin omistaja voi hakea investointitukea ja parantaa esimerkiksi reittien varrella olevia retkeilyrakenteita.
Kirjoittaja johtaa tällä hetkellä maakunnan luonto- ja kulttuuriperinnön virkistys- ja matkailukäytön selvitystyötä koskien erityisesti maakunnan reitistöjä. Työn tilaajana on Keski-Suomen liiton osatoteuttama Interreg Europe-rahoitteinen Thematic Trail Trigger-hanke, jonka tavoitteena on mm. edistää kestävää matkailua ja liikkumista.
Syksy on parasta aikaa lähteä syysluontoon, toteaa vanha jyväskyläläinen sanonta. Kävimme testaamassa sanonnan paikkansapitävyyttä lähiluonnossa Jyväskylän Sippulanniemen luontopolulla ja kuntoradalla. Sanonta osoittautui varsin hyvin paikkansa pitäväksi.
Mitä syksyisestä luonnosta voi itselleen sitten kerätä? Monien luonnon suomienterveyshyötyjen ohella upean syksyisen luonnon visuaalisten antimien ohella kotiin vietäväksi saa aimo annoksen raitista syysilmaa, ulkoilun tuomaa hyvää oloa ja talvea ajatellen tuiki tärkeää tasapainon harjoittelua.
Tasapainoa metsistä
Metsäpolut tarjoavat kulkijoilleen erinomaisen tasapainoharjoittelumahdollisuuden. Kivien, juurien ja vaihtelevan maaston keskellä kulkeminen kehittää kuin huomaamatta monipuolisesti tasapainoa. Syksyllä toki saa olla hiukan varovainen mahdollisesti märkien ja liukkaiden juurakkojen ja kivien kanssa, mutta näiden kiertäminenkin onnistuu helposti ja toimii itsessään jo tasapaino- ja koordinaatioharjoitteluna. Jos siis kaipaat tehostettua tasapainoharjoittelua, niin suunnaksi kannattaa ottaa lähimetsät.
Jos juurakkoiset polut tuntuvat alkuun liian haastavilta, niin samankaltaisia hyötyjä löytyy myös kuntopoluilta niiden joustavan pinnoitteen ja vaihtelevan maaston ansiosta. Voit myös ottaa kävelysauvat mukaan tuomaan tukea ja lisäämään koko keholle kohdistuvaa lihasharjoittelua ja lisäämään liikkumisen energiankulutusta.
Myös lapsille polut, kivet ja kannot tarjoilevat hienoja mahdollisuuksia kehittää motorisia perustaitoja, joista on hyötyä kaikilla elämän osa-alueilla. Perheen vapaapäivänä kannattaa siis suunnata kohden lähimetsien loputtomia seikkailuja. Eväät mukaan!
Metsäpoluilla liikkuminen kehittää kuin huomaamatta tasapainoa. Sippulanniemestäkin löytyy runsaasti kuvan kaltaista maastoa, jossa liikkujan tasapaino petraantuu vauhdikkaasti.
Monimuotoinen luonto tarjoaa monimuotoisia hyötyjä
Sippulanniemen alue tarjoaa kävijöilleen monimuotoisen luontokattauksen. Alueelta löytyy kuusikkoa, leppävaltaisia lehtoja, sekametsää ja männikköjä. Alueen keskeltä löytyy myös kaunis suoalue. Sippulanniemi ja suo sijaitsevat vain muutaman kilometrin päässä kaupungin ydinkeskustasta. Aikamoinen luontoaarre, ja helposti saavutettavissa.
Sippulanniemen luontopolun varrelta löytyy myös pitkospuita ja upeaa suoluontoa.
Saavutettava lähiluonto
Sippulanniemen alueelle pääsee helposti esimerkiksi Jyväskylän paikallisliikenteen linja-autoilla. Linja 18 on jo osa Luontopysäkkienkin tarjontaa. Alla olevan Luontopysäkkien kartan avulla voit lähteä suunnittelemaan omaa retkeäsi Sippulanniemen alueelle. Sippulanniemen luontoalueen laitamille pääsee myös Tikan suunnalta linja-autoilla numero 8, 15 ja 20. Alue on myös helposti saavutettavissa polkupyörällä ja lähialueiden asukkaille myös kävellen.
Linjalla nro 18 pääsee Sippulanniemen luontoalueen äärelle.
Vaikka osa meistä odottaa jo talven lumia (tai ehkä jo seuraavaa kesää…), niin odottaessa ei kannata istua sisällä, sillä odottavan aika on pitkä ja mieltä sekä kehoa vauhdikkaasti rapauttava. Vuosikellomme idean mukaisesti seuraavaan vuodenaikaan kannattaa valmistautua lisäämällä aktiviteetteja, joista on hyötyä tulevana vuodenaikana. Talvikautta lähestyttäessä on hyvä laittaa tasapainotaidot iskuun ja hakea viimeiset aistimuistot metsien tuoksuista ja väreistä säilöön pitkän talven varalta. Tämä onnistuu helposti lähimetsiemme poluilla.
