Tiesitkö, että Keski-Suomessa voi tutustua Suomen seitsemästä UNESCOn maailmanperintökohteesta kahteen? Petäjäveden vanha kirkko tulee näistä varmasti monelle ensimmäisenä mieleen ja se on myös retkeilyreitin varrella, kulkeehan aivan kirkon vieritse Wanhan Witosen melontareitti Petäjävedeltä Jämsään. Se toinen UNESCO-kohteemme eli Struven kolmiomittausketjuun kuuluva Puolakan Oravivuoren mittauspisteon erinomainen luontoretkikohde, sillä Oravivuoren huikeista, näkötornista avautuvista maisemista nauttiminen edellyttää pientä patikointia joko läheiseltä parkkipaikalta tai Päijänteen rannasta.
Talvimaisema Oravinvuoren päältä.Kuvat Upe Nykänen.
Näköyhteyttä mittauspisteeltä toiselle edellyttänyt Struven kolmiomittausketju merkittiin vuosina 1816-1855 ja sen avulla selvitettiin maapallon muotoa ja kokoa. Koko mittauspisteiden ketju yltää Mustalta mereltä Jäämerelle saakka. Struven ketjusta on Suomessa suojeltu yhteensä kuusi mittauspistettä, eli Oravivuoren pisteen lisäksi Mustaviirin piste (Itäisen Suomenlahden kansallispuisto), Porlammin piste (Lapinjärvi), Alatornion kirkon piste (Tornio), Aavasaksan piste (Ylitornio) sekä Stuorrahanoaivi (Enontekiö). Kaiken kaikkiaan näitä Struven ketjun pisteitä on Suomen alueella yli 80 kappaletta.
Struven ketju Keski-Suomessa
Keski-Suomen alueella sijaitsee yhteensä 12 Struven kolmiomittausketjuun kuulunutta mittauspistettä. Oravivuoren lisäksi muutama muukin niistä soveltuu edelleen hyvin retkikohteeksi. Kaikissa ei pääse enää tarkastelemaan halkaisijaltaan noin euron kolikon kokoista alkuperäistä mittauspisteen reikää kivessä tai kalliossa, tai voi nauttia avarista maisemista, mutta mittauspisteissä voi vähintään kokea olevansa erityisessä paikassa Struve-ketjun historian äärellä.
Entisen kolmiomittaustornin ja Struven mittauspisteen paikka Naakelinmäellä Äänekoskella.
Struven ketjun maisemakohteisiin kannattaa ottaa kiikari matkaan, sillä hyvällä säällä voi onnistua näkemään jopa mittauspisteeltä toiseen. Oravivuorella sijaitsevaan Struven ketjun pisteeseen voi tutustua myös esimerkiksi CityNomadi-sovelluksen avulla hyvin jo etukäteen.
Retkikohteiksi näistä Struve-pisteistä sopivat Keski-Suomessa Oravivuoren lisäksi hyvin myös seuraavat:
Tammimäen näkötorni Joutsassa. Hyvällä säällä sieltä voi nähdä jopa Laajavuoreen saakka.
Laajavuori, Jyväskylä. Hyppyrimäen vieressä ollut mittauspiste on jäänyt täyttömaan alle, mutta maisemat Laajavuoren laelta ja mäkitornilta ovat huikaisevat.
Roninmäki, Jyväskylä. Mittauspisteen merkinnät löytyvät helposti lenkkipolun varrella olevalta kalliolta. Mittauspiste on metsän keskellä eikä sieltä avaudu maisemia.
Multamäki, Laukaa. Multamäen laelle johtaa luontopolku ja Struven mittauspiste on kodan alla. Kodalta avautuu järvimaisema, mutta korkeiksi kasvaneet puut estävät näkyvyyden Laajavuoreen saakka.
Petäjäveden ja Oravivuoren Unesco-kohteiden välin voi hyvin taittaa auton lisäksi myös polkupyörällä. Retkipyöräilijä voisi tehdä pidemmänkin Struven ketju-fillariretken edellä mainitut kohteet yhdistämällä. Struven merkeissä voi siis hyvin retkeillä ja matkailla Oravivuoren lisäksi muuallakin lähiseudulla!
Upe Nykänen Retkeilijä, luontomatkailun kehittäjä, asiantuntija Liikkuu luonnossa @jalkaisin -tunnisteella (Instagram, Facebook) JAMK
Retkeily ja luonnossa vietetty aika on tunnetusti puoli ruokaa ja henkilökohtaisen luontosuhteen vaaliminen on nykyajan hektisen arjen lomassa erityisen tärkeää. Etätyöaikana onkin tullut noudatettua jo lapsena matkaan saatua elämänohjetta: menkää metsään. Sinne metsään olemmekin nyt menneet kenties enemmän kuin koskaan, kun etätyön ja kotiarjen hiljalleen hämärtyvää rajalinjaa on pyritty vahvistamaan viettämällä vapaa-aikaa aiempaa korostuneemmin lähimetsien rauhassa.
Raudanriutan kallioleikkauksen päältä voi ihastella korpin lentoa tai alapuolisen metsikön latvustoa.
Metsän hiljaisuudessa varttuneen mieli palaa mielellään kuusen katveeseen ja petäjän huminaan, mihin myös omaa jälkikasvua on tuntunut luontevalta totuttaa. Pienten lasten kanssa retkipaikat on tullut luontevasti etsittyä lähimaastoista ja ajan mittaan tästä teemasta on muodostunut varsin arkinen tapa. Vaikka retkipaikan eteen voi toisinaan jo taittaa vähän enemmänkin matkaa, ovat lähimetsät ja -alueet niitä paikkoja, joissa eniten edelleen liikutaan.
Lähiretkeilyn ja -metsäkävelyiden suurin valtti on vaivattomuus – välimatkat ovat lyhyitä
Parhaassa tapauksessa luontoon pääsee suoraan omalta kotiovelta. Metsästä haetaan yhdessä olon ohella rauhaa ja tilaa hengittää, mikä nostaa lähiympäristön tuntemuksen kultaakin arvokkaammaksi voimavaraksi. Lähiretkien ideana ei välttämättä ole tarjota pitkiä patikkareittejä, loppumatonta metsätaivalta tai neitseellisen aarniometsän rauhaa. Niiden suola löytyy arkisesta helppoudesta ja hyvästä saavutettavuudesta, mutkattomasta yhdessä tekemisen ja olemisen riemusta.
Kotikylämme, Muuramen Kinkomaa, tarjoaa oivalliset puitteet perheystävälliseen luontoseikkailuun. Kolmen kilometrin säteellä kotiovesta löytyy useita korkeuksiin kohoavia kallioharjanteita, vehreitä lehtonotkoja, iäkkäitä kuusikoita, lukemattomia neulasuria ja pieni pätkä suomaisemaa halkovaa pitkospuupolkuakin. Nämä puitteet olivat yksi painava syy tänne asettumisellemmekin.
Alue nähtävyyksineen on tullut vuosien mittaan tutuksi paitsi perheretkien, myös polkujuoksu- ja pyörälenkkien sekä syksyisten marja- ja sienireissujen muodossa – eri harrasteet toisiaan sulavasti tukien. Tuttuuden tunteesta huolimatta jokainen metsäkäynti tarjoaa aina jotain uutta ihmeteltävää, mikä tarjoaa samalla myös uusia näkökulmia oman asuinalueen hahmottamiseen. Lähimetsien koluamisen lomassa onkin ollut hauska huomata, kuinka tunneside omaa asuinympäristöä kohtaan on siinä sivussa entisestään vahvistunut.
Raudanriutan alueella on upeita kalliomuodostelmia lipoista luoliin ja rakohalkeamiin.
Ensimmäisenä on tietenkin kartoitettu korkeimmat kukkulat ja kartasta poimitut kallioleikkaukset. Näistä etenkin pitkä ja jyrkkäreunainen Raudanriutta kiehtoo kerta toisensa jälkeen. Korkeiksi kohoavat kallioseinämät kätkevät varjoihinsa useammankin eri kokoisen luolan ja jyhkeän kalliolipan, mutta katse kiertelee myös kelopuiden rivistöissä ja riutan alle kasaantuneiden siirtolohkareiden meressä. Ihmiskäden jälki näkyy selkeänä mutkana kalliolinjassa vanhan kivilouhoksen kohdalla.
Louhosta vastapäätä kohoa korkeampi Paasivuori, jonka melko avoin laki mahdollistaa esteettömät näkymät myös Raudanriutan suuntaan ja ylikin. Louhosta hallitsevampi maisema avautuu kuitenkin etelään Raudanlahdelle ja tuo näky saakin käden hamuilemaan termospulloa retkirepun sopukoista. Kirkkaalla säällä voi kiikareilla nähdä aina Luhangan tuulivoimaloille saakka.
Jylhintä kauneutta etsivän kannattaa kuitenkin suunnata askeleensa hieman idempään, Kinkovuoren jyrkänteen yläreunaa myötäilevän metsäpolun varrelle. Jäkäläpeitteisellä kalliolla verkkaisesti kasvuaan jatkavien mäntypuiden välistä avautuvat näkymät Päijänteelle ovat jo oma lukunsa, mutta kunnioitusta herättää myös petollisen jyrkästi alas kaartuva vuorenrinne, jonka korkeuserot pääsevät oikeuksiinsa pohjoispään näköalapaikalla. ”Kinkomaan Kolilta” voi kesäiltana tähyillä edessä hiljenevää järvimaisemaa ja sopivasti kohdasta katsoen voi nähdä puiden välistä myös oman kodin katon.
Kinkomaan Koli, eli Kinkovuori, kohoaa selvästi ympäröivää metsää ja järvimaisemaa korkeammalle.
Metsän rauhaan pääsee parhaiten Kinkoriutan eteläpään kuusikossa tai Partastenmäen takaisen lähteikön iäkkäässä purometsiköissä. Muuramen suunnassa kohoava Paavalinvuori tarjoaa upean Säynätsaloon avautuvan näköalapaikan ja Raudanjärven laavulla voi käydä aistimassa erämaajärven tunnelmaa pienoiskoossa.
Päijännettä reunustava Kinkoriutta on suosittu ulkoilu- ja lenkkeilyalue, jota halkova polkuverkosto tarjoilee eri levyisiä ja mittaisia lenkkipolkuja moneen lähtöön. Senkin huippupoluilta ja hajanaisilta avokalliolta voi ihastella alapuolella avautuvaa järvimaisemaa tai kurkistella kylän suuntaan harjanteen jyrkkäreunaisen kalliopolun korkeuksista. Pohjoisessa riutan polkuverkosto yhtyy Sarvivuoren ulkoilumaastoihin ja väliin jäävän painanteen hiljaisuudessa sijaitseva pieni purolaakso on myös näkemisen arvoinen.
Jos kylältä ei kauemmaksi halua poistua, voi hyödyntää kyläläisten talkoovoimin kunnostamaa Lemmenniemen tulipaikkaa tai asettua evästelemään Sääksjärven pohjukan kivikkorannan pöytäkivelle. Partastenmäen ja Paasivuoren takapolkujen kautta avautuvat reitit Levonmäen kuusikkoa ja Taka-Keljon erämaita kohti leventävät etenkin maastopyöräilijöiden mahdollisuuksia.
Sääksjärven pohjukan kivikossa kelpaa evästää. Iltaisin se on oiva paikka auringonlaskun seuraamiseen.
Oman suuren seikkailunsa voi löytää myös aluetta rajaavan Päijänteen aalloilta tai sen kalliorannoilta eikä kotikylää hieman kauemmaksikaan katseellaan hamuavan välttämättä tarvitse mahdottoman pitkään taivaltaa, kun jo uusia mahdollisuuksia avautuu silmien edessä. Eritoten Muuratsalon takametsät ja Levonojan mutkittelevan puron maisemat ovat tuoneet mukavaa vaihtelua meidänkin rutiineihin.
Lähimetsään lähteminen ei kuitenkaan ole täysin riskitöntä, siellä haahuiluun voi nimittäin jäädä huomaamattaan koukkuun.
Juha-Pekka Jylhä
Luonnossa liikkuva haahuilija, joka kuuleman mukaan innostuu jokaisesta vähänkään kookkaammasta kivestä, jännästä maastonmuodosta tai hassusta puusta. Insinööri, jonka mieli on usein metsässä. Retkeillyt koko pienen ikänsä, eränkävijänä silti korkeintaan keskinkertainen. Tavataan lähiseudun metsissä yleensä perheen kanssa, pyörän selässä tai juoksupoluilla.
Instagram-tili (@insinoorinmies) toimii retki- ja ulkoilupäiväkirjana ilman sen selkeämpää suunnitelmaa.
Kuvat: kirjoittaja sekä Elina Jylhä ja Janne Mankonen.
”Katsokaa, ettei meidän lapsemme mene juoksentelemaan heinikkoon, siellä voi olla punkkeja.”
Tämän viestin sain usealta huolestuneelta vanhemmalta järjestäessäni luontoleirejä pääkaupunkiseudulla.
Vuonna 2008 WHO raportoi, että ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa kaupunkialueilla asui enemmän ihmisiä kuin maaseudulla. Homo sapiensista tuli siis määritelmällisesti kaupunkilaji. Kaupungistuminen ja muut muutokset yhteiskunnassa vaikuttavat siihen, että kansalaiset viettävät arjessaan yhä vähemmän aikaa ulkona ja luonnossa. Luontokokemusten harventuessa luonnossa oleminen voi tuntua vieraalta ja pelottavalta. Sanotaankin, että pelkäämme sitä, mitä emme tunne.
Suomessa on kaupungistumisen myötä myös tietyt eliölajit sopeutuneet urbaaniin elämäntapaan. Rotat, rusakot ja metsäkauriit viihtyvät ihmisasumusten liepeillä, koska niiden ekologisissa lokeroissa on suotuisat elinolosuhteet. Nämä lajit ovat myös punkkien kantajia, kuten jyrsijät, supikoirat sekä lemmikkieläimet.
Punkkien eli puutiaisten levittämä borrelioosi ja TBE eli puutiaisaivokuume herättävät pelkoa, ja keskustelu aiheen ympärillä on käynyt vilkkaana jo vuosien ajan. On tärkeää, että tiedostamme punkkien olemassaolon ja niihin liittyvät uhkat, mutta pahimmillaan punkkikammo voi estää luonnossa liikkumisen. Etenkin lapsuudessa kuullut tarinat ja omaksutut uskomukset voivat vaikuttaa siihen mitä pelkäämme.
Riski saada borrelioosi yksittäisestä punkista on kuitenkin pieni, sillä vain noin kuudesosa punkeista kantaa kyseistä tautia aiheuttavaa bakteeria. Lisäksi punkin pitää olla ihossa kiinni 1-2 vuorokautta ennen kuin bakteeri siirtyy punkista ihmiseen. Päivittäinen punkkitarkastus on siis hyvä keino suojautua borrelioosilta. On myös hyvä muistaa, että borrelioosi on hoidettavissa antibioottikuurilla. Puutiaisaivokuumeelta eli TBE:ltä voi suojautua vaatetuksella ja rokottautumalla. TBE-virus voi aiheuttaa infektion hyvin nopeasti, jopa minuuteissa punkin kiinnityttyä ihmisen ihoon. Mutta TBE-virusta kantaa vain noin 1,6 prosenttia punkeista.
Luonnon kokeminen uutisten ja sosiaalisen median kautta rakentavat ennakkoluuloja, mielikuvia ja odotuksia luontoon liittyen. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jari Lyytimäen mukaan vaaran tuntua lietsova keskustelukulttuuri voi nostaa vähäisetkin luonnossa liikkumisen esteet kokoaan suuremmiksi. Luonnon uhat voidaan kokea pahemmaksi riskiksi kuin esimerkiksi autoilun lisääntyminen, mutta kuitenkin liikenneonnettomuudet ovat tosiasiassa huomattavasti suurempi riski ihmisten terveydelle. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Mika Gisslerin mukaan ampiainen, nauta ja koira ovat aiheuttaneet eniten ihmisten kuolemantapauksia. Meillä ei ole silti ilmennyt tarvetta esimerkiksi Koiraliven kehittämiselle (vrt. Punkkilive). Suomen luonto on siis turvallinen liikunta- ja liikkumisympäristö.
Hyvä valmistautuminen on puoli retkeä
Turun yliopiston ja Pfizerin kehittämän Punkkilive-sovelluksen avulla kansalaiset voivat käydä merkitsemässä tekemänsä punkkihavainnot Suomen karttaan. Punkkiliven avulla voi selvittää, missä punkkeja on havaittu ja milloin suojautuminen on erityisen tärkeää. Punkkivaara-alueella kannattaa suosia pitkähihaisia ja -lahkeisia vaaleita vaatteita ja hajustamatonta hyönteiskarkotetta. Retkiä suunniteltaessa voi valita kuivempia luontokohteita. Mitä kuivempi ja kallioisempi paikka, sitä huonommin punkit siellä viihtyvät, sillä ne vaativat kosteutta elääkseen. Säännölliset punkkitarkistukset on hyvä tehdä luonnossa liikkumisen jälkeen ja vaatteet voi käydä läpi esimerkiksi teippiharjalla. Retkille kannattaa varata mukaan pinsetit tai punkkipihdit, ja tutustua niiden käyttöön jo ennen maastoon lähtemistä. Lemmikinomistajien on myös hyvä tehdä lemmikeilleen punkkitarkastus. Usein punkit kiinnittyvät esimerkiksi koiran naamaan, korvien taakse, kaulaan, tassuihin tai kainaloihin.
Luonnossa liikkuminen on turvallista ja mukavaa, kun huomioi perusasiat. Esimerkiksi selkeillä poluilla liikkuminen vähentää mahdollisuutta kohdata punkkeja.Kuva Juho Jäppinen.
Suomessa luonto koetaan tärkeäksi, ja vuonna 2019 Taloustutkimuksella teetetyn tutkimuksen mukaan 78 % suomalaisista pitää itseään luontoihmisenä. Luonnossa halutaan harrastaa erilaisia lajeja, uida luonnonvesissä ja hiljentyä. Etenkin kesämökkeily on monen suomalaisen tapa nauttia luonnosta. Toivottavasti luonnossa liikutaan myös tulevina vuosina, ja pelkojen sijaan keskitämme ajatuksemme luonnon tervehdyttäviin vaikutuksiin. Mitä enemmän tiedämme uhkaavista asioista, sitä vähemmän tilanteet pelottavat. Punkkeja ei siis kannata pelätä liikaa, vaan niiltä kannattaa suojautua parhaansa mukaan. Varustaudutaan olosuhteiden mukaan ja nautitaan seikkailuista Suomen kauniissa luonnossa!
Infolaatikko
* Punkki kuuluu hämähäkkieläimiin ja elinikä on 2–4 vuotta (kolme kehitysvaihetta)
* Maailmalla punkkilajeja on tuhansia
* Punkit ovat meillä aktiivisia helmi-maaliskuusta joulukuuhun saakka, lämpötilan ollessa vähintään viisi astetta
* Punkit elävät kasvillisuuden seassa, jossa odottavat sopivaa isäntäeläintä 10–20 sentin korkeudella maanpinnasta
* Punkit tarvitsevat veriaterian siirtyessään kehityksessään seuraavaan vaiheeseen
*Suomessa ihmiselle tauteja aiheuttaa lähinnä kaksi punkkilajia, puutiainen eli punkki, ja taiga- eli siperianpunkki
Johanna Sutinen Seikkailu- ja yhteisöpedagogi, Yhteiskuntatieteiden maisteriksi valmistuva nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen opiskelija
Viettäessämme mittaushistorian kuuminta kesää ja seuratessamme ilmastonmuutoksen vauhdikasta etenemistä huomaamme olevamme monenlaisten kuumottavien haasteiden edessä.
Yksi merkittävimmistä syistä meneillään olevaan ilmastonmuutokseen on nykyinen elämäntapamme ja siihen vahvasti liittyvä kulutusvimma; muokkaudumme omaksi kuvaksemme ostamalla ja kuluttamalla. Ja usein ostamme asioita, joita emme tarvitse. Dave Ramseytä lainatakseni ostamme tarpeettomia tavaroita rahalla, jota meillä ei ole tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme pidä. Kuluttamisesta itsestään onkin tullut meille viihdettä, eli tapa kuluttaa aikaa. Ostamme, jotta meillä ei olisi tylsää tai kokisimme saavamme tarkoituksen ja sisältöä elämäämme. Samalla ostamiemme ja kuluttamiemme tuotteiden materiaali- ja hiilinjalanjälki lisäävät ympäristömme taakkaa ja vauhdittavat ilmastonmuutosta.
meidän tulee muuttua luonnon kuluttajista luonnossa kulukijoiksi.
Voisimmeko kääntää tämän ilmaston ja ympäristömme kannalta haitallisen ajankäyttötavan, kuluttamisen, kohden itsellemme sekä ympäristölle hyödyllisempää toimintaa, eli luonnossa liikkumista ja luonnossa oleskelua? Pieni muutos tähän suuntaan on jo käynnistynyt koronavuoden myötä, kun yhä useampi suomalainen on löytänyt tiensä lähimetsiin, retkeilyreitistöille sekä kansallispuistoihin. Välillä jopa ruuhkiksikin asti. Valmiudet ovat siis olemassa. Nyt pitää vain vahvistaa muokkautumassa olevaa luonnossa liikkumisen ja oleskelun trendiä.
Suomalainen luonto tarjoaa paitsi upeita luontokokemuksia, mutta myös mahdollisuuden viilentyä kuumina kesäpäivinä.
Tämä vahvistaminen toteutuu ennen kaikkea mahdollistamalla kaikille vaivaton luonnossa liikkuminen. Käytännössä tämä tarkoittaa uusien lähiluontokohteiden ja -reitistöjen suunnittelua ja toteutusta sekä vanhojen kunnossapitoa sekä luontoliikuntamahdollisuuksien tietoisuuden lisäämistä. Ajankohtaista on myös uusien laajempien luontoalueiden käyttöönotto luonnossa liikkumisen mahdollistamiseksi. Järki (ja esimerkiksi tulevat metsiensuojelutavoitteet) ainakin tyrkkivät meitä kovaa vauhtia tähän suuntaan. Ja jos ei halua olla tyrkittävänä, niin on liikuttava tyrkkijöitä nopeammin. Tässä Suomella olisi upea mahdollisuus olla edelläkävijänä luonnossa liikkumisen ja oleskelun edistäjänä.
Tähän suuntaan meitä patisti myös Jyväskylän Kesän paneelissa yhteiskuntapolitiikan professori Janne Hukkinen todetessaan, että yhteiskunta pitäisi järjestää niin, että kansalainen ilman sen kummempaa ajattelemista tulee helposti tehneeksi kestäviä valintoja. Liikunnan ja liikkumisen suhteen tällaisia kestäviä valintoja tehdään kotiovella, josta lähdetään lähiluontoon liikkumaan ja kerämään elämänsisältöä sekä myös sitä luonnosta löytyvää hyvinvointia ja sen mukanaan tuomaa onnellisuutta.
Kaiken kattavaa hyvinvointia saadaksemme meidän tulee muuttua luonnon kuluttajista luonnossa kulukijoiksi.
Juho Jäppinen fysioterapeutti, Meijän polku, JAMK
Vinkkejä kuumille kesäpäiville
lähde liikkeelle aikaisin aamulla, jolloin on viileämpää
valitse reittejä, joilla on varjoisia alueita, tai jotka tiedät ennestään viileämmiksi
valitse reittejä, joiden varrella pääset vesien äärelle ja voi käydä esimerkiksi pulahtamassa tai uittamassa jalkoja purossa
pukeudu kevyesti mutta auringolta suojaavasti
kuljeta aina mukana juotavaa. Jos mahdollista, pidä juoma viileänä
jos olet tottunut ulkoilemaan paljon, niin varaudu tekemään lyhyempiä retkiä kuumilla ilmoilla
jos et halua lähteä pidemmille reissuille, niin etsiydy varjoisaan paikkaan pihamaalle tai lähiluontoon. Juomaa ja hyvä kirja mukaan!
Vuosikellomme kesäosiosta löytyy näille keleille sopivaa tekemistä. Vesistöhaasteessatavoitteena vierailla vesistöjen äärellä mahdollisimman usein. Lukuhaasteessa taasen nautitaan kirjoista. JaPoljinhaaste on juuri sinulle, joka haluat kuumilla ilmoilla liikkua paikasta toiseen hieman vauhdikkaammin.
Jyväskylän Latu ideoi Ladun Majan alueelle noin 900 metrin mittaisen Tossu- ja tassupolun lapsiperheiden käyttöön. Polun ajatuksena on madaltaa kynnystä lähteä pientenkin lasten kanssa ihmettelemään ja nauttimaan suomalaisesta metsäluonnosta.
– Olemme miettineet jo pidempään, kuinka voisi Ladun Majan kaltaiseen ympäristöön toteuttaa jotain, joka loisi myös mahdollisuuden lapsille ja lapsiperheille liikkua metsissä helposti hahmotettavalla ja sopivanmittaisella metsäreitillä, toteaa toteutustyössä mukana ollut Jyväskylän Ladun Heikki Viljanen. – Aluehan tunnetaan ennestään aktiivisten jyväskyläläisten luontoliikuntakohteena laajoine kuntoratoineen, reitistöineen sekä nuotiopaikkoineen. Jonkin aikaa siten saimme ajatuksen, että voisimme toteuttaa lapsille oman polun, joka kulkisi selkeäkulkuisessa ja helpossa maastossa, mutta kuitenkin aidossa taianomaisessa metsäympäristössä.
– mieleemme tuli, että yksi mukava tapa tutustuttaa lapsia metsään, olisi tuoda lasten mielikuvitusta myös osaksi reitin opastusta. Käännyimme meijänpolkulaisten suuntaan ideoinemme ja pian meillä olikin jo yhden reitin verran 7–8.-vuotiaiden lasten upeita piirustuksia. Piirustukset ovat toteuttaneet Jyväskylän steinerkoulun toppuluokkalaiset. Heiltä pyydettiin piirustuksia ja maalauksia aiheesta ’havumetsän kätköissä’, ja saimmekin upeita teoksia polun varrelle laitettavaksi. Lapset ovat kuvittaneet metsään niin lintuja, puita kuin polkujakin, mutta myös erilaisia satuhahmoja. Ehkäpä tällaisia näkyy myös oikeasti polkumme varrella, jos oikein tarkkaan katselee, Viljanen toteaa pilke silmäkulmassa.
Jyväskylän Ladun Heikki Viljanen ja Mauri Pitkänen istuttivat Jyväskylän Steinerkoulun oppilaiden taideteokset polun varrelle. Kylttien suunnittelussa on huomioitu lapset laittamalla kyltit heille sopivalle korkeudelle. Aikuiset pääsevät harjoittelemaan liikkuvuutta ja lihasvoimaa kyykistymällä taiteen äärellä.
– Samalla polun toteutus on ollut mukavaa puuhaa hankeeseen osallistuneille, sekä antanut tärkeää kokemusta pidempienkin reittien toteutukseen. Yhdestä tällaisesta pidemmästä reitistä Ladun Majan alueella kuullaan myöhemmin kesällä lisää, Viljanen jatkaa.
Meijän polun Juho Jäppinen toteutti esittelytaulun suunnittelun ja Janne Laitinen laati kohdeyleisölle sopivat tekstit. – Ajatuksena on herättää lasten mielenkiinto ympäröivää luontoa kohtaan. Katselemme polulla ympärillemme etsien pisintä puuta sekä myös sammalten tasolta puunkaltaisia sammalia. Pääsemme siis tarkkailemaan luontoa niin mikro- kuin makrotasollakin. Ja todennäköisesti myös vanhemmat pääsevät osallistumaan ihmettelyyn ja tutkintaan. Luonto tarjoileekin ihmettelyn aiheita ja mielikuvituksen ravintoa kaikenikäisille. Siitä syystä tämä Jyväskylän Ladun idea on erinomaista luontokasvatusta sekä lapsille että myös heidän seurassaan liikkuville aikuisille, Laitinen toteaa.
Tossu- ja tassupolun esittelytaulun taustakuvan on piirtänyt Jyväskylän Steinerkoulun 2.-luokkalainen Viivi Harvilahti. Yhteensä polun varrelta löytyy kolmisenkymmentä oppilaiden tekemää taideteosta.
Tossu- ja tassupolku aukeaa Juhannusta edeltävällä viikolla. Tämän jälkeen polku on perheiden käytössä ainakin lumen tuloon saakka. Talvellakin polulla on mahdollisuus kulkea, mutta taideteokset laitetaan talviunille hankien ajaksi.
Miljoonia askelia ja lisääntynyttä hyvinvointia kävelyhaasteen avulla
Keväällä 2021 askellettiin toistamiseen Meijän polunVuosikellosta löytyvä Miljoonan askeleen haaste. Ensimmäisen kerran kävelyhaaste toteutettiin facebook-ryhmänä keväällä 2020. Ryhmään lähti tänä keväänä mukaan 146 henkeä, joista kolmisenkymmentä osallistui aktiivisesti viikoittaisten askelmäärien raportoimiseen ja ilmoitti maalintulopäivämääränsä. Ne on kerätty kaavioon alle.
Suurin osa maaliintuloista osui viikkojen 10. ja 13. välille. Tällöin päivittäinen askelmäärä liikkuu 11 000–15 000 välillä.
Itse haasteessa on valittavana tavoiteaikoja päivittäisten askelmäärien mukaan. Yleisimmin osallistujat valitsivat kolmen ja neljän kuukauden tavoitteet, jolloin tavoitteena on kävellä päivittäin noin 12 000 ja 9 000 askelta. Myös kahden kuukauden haasteeseen intoutui muutamia ihmisiä. Tällöin päivittäinen askelmäärä on 18 000 kieppeillä.
Ketä sitten lähti mukaan kävelyhaasteeseen tällä kertaa? Haasteen jälkeen toteutettuun palautekyselyyn vastanneista (n=16) kaksi kolmannesta oli naisia ja loput miehiä. Suurin ikäryhmä oli 51–64 -vuotiaat, joita oli puolet kävelijöistä. Seuraavaksi suurin ikäryhmä oli 41–50 -vuotiaat, joita oli neljännes kävelijöistä. Yli 65-vuotiaita oli viidennes ja loput ilmoittivat ikäryhmäkseen 31–40-vuotta. Tämä jakauma vastasi varsin hyvin koko ryhmän koostumusta.
Lisääntynyt päivittäinen aktiivisuus
Suomalaiset kävelevät keskimäärin 5 000–7 000 askelta vuorokaudessa. (1, 2) Arjessa tästä kävelymäärästä suurin osa tapahtuu kotona ja töissä sekä muissa arkiaskareissa. Noin kuusikymmentä prosenttia meistä kerää askelia myös kävelylenkkeillen. (3) Iän myötä käveleminen yleisesti vähenee. Terveyden kohentamisen ja ylläpitämisen kannalta päivittäiseksi askelmääräksi suositellaan yleensä 10 000 askelta. Tämä on matkassa mitattuna aikuisella noin 7 kilometriä, ja ajallisesti mitattuna noin 1,5 tuntia. Keskivertosuomalaiselta tästä jää siis uupumaan puolet ja merkittävältä osalta suomalaisista vieläkin suurempi osa. Korona-aika on vielä polarisoinut askelmääriä, ja osa suomalaisista on alkanut liikkumaan enemmän, mutta osalla kävelymäärät ovat entisestään vähentyneet. Tarvitaan siis syitä lähteä kävelemään.
Syy lähteä liikkeelle
Varsinkin kuluneen puolentoista vuoden aikana monelta on kadonnut syyt lähteä kotoa liikkeelle. Työt ovat siirtyneet kotitoimistoihin, harrastukset loppuneet, tai olleet tauolla, ja ulkona liikkuminenkin on koronan kiivaimmilla hetkillä saattanut tuntua ahdistavalta. Ensimmäinen Miljoonan askeleen haaste toteutettiinkin juuri ensimmäisenä koronakeväänä, ja tällöin palautteissa mainittiin, että ilman haasteen kaltaista päivittäistä ’pakkoa’ ei ulos ja kävelemään olisi tullut lähdettyä läheskään niin usein.
Miljoonan askeleen haasteen ajatuksena onkin nostaa päivittäistä askelmäärää lähtötilanteeseen verrattuna ja tätä kautta lisätä sekä liikunnan, että myös ulkoilun tuomia terveys- ja hyvinvointihyötyjä. Kuinka tämä sitten onnistui keväällä 2021? Varsin hyvin. Lähes puolet kyselyyn vastanneista lisäsi päivittäistä askelmääräänsä 2 000-4 000 askeleella. Neljännes lisäsi päivittäisiä askelia yli 4 000 askeleella. Pienellä osalla kävely ei lisääntynyt haasteen aikana. Tämä todennäköisesti tarkoittaa sitä, että heillä on alun perinkin ollut runsas päivittäinen askelmäärä, koska 12 000 päivittäistä askelta ei lisännyt heillä askelmääriä. Tällöin voidaan katsoa syyn lähteä mukaan olleen esimerkiksi aktiivisuustason ylläpitäminen ja sisällön tuominen normaaliin kävelyyn. Tämä tuli myös palautteissa esille, joissa todettiin esimerkiksi, että: ”Tulee käveltyä ja harrastettua muutenkin liikuntaa enemmän ja mahtavaa kun on niin paljon kanssakulkijoita 😊.”
Yli kaksituhatta askelta päivittäin lisänneitä vastanneista oli lähes 70 prosenttia.
Miljoonan askeleen haasteen tarjoama ’syy’ liikkua näkyi myös palautteissa, joista tähän on listattu osa:
itsensä voittaminen
tulee liikuttua huonollakin säällä
tuli ihan ”sairaus” hankkia niitä askeleita ja se jatkuu vaikka milli tuli jo täyteen.
aktivoi omaa päivittäistä liikkumista
aktiivisuustaso nousee selkeästi ja pysyy yllä pidemmän aikaa
Facebook-ryhmän merkitys nousi myös esiin muutamissa vastauksissa, joissa todettiin, että parasta haasteessa oli lukea muiden osallistujien kommentit, ja että yhteisö kiritti mukavasti. Myös ryhmän tsemppaus mainittiin positiivisena asiana. Toisaalta sitten kehitysehdotuksissa toivottiin aktiivisempaa toimintaa FB-ryhmään, sekä jonkinlaista palkitsemisjärjestelmää. Kävelyhaastetta toivottiin myös muille vuodenajoille. Viidennes vastaajista sanoi, että syksy olisi paras aika kävelyhaasteelle, kun muutama nosti myös talven esille. Kaikille muille kevät sopi parhaiten.
Kävelläänkö jatkossa?
Kävellään vain! Miljoonan askeleen haasteryhmä käynnistyy taas ensi keväänä, mutta jos syksylle riittää innokkaita kävelijöitä, niin palautteessa ehdotettu ruska-ajan kävelyhaastekin voidaan toteuttaa. Miljoonan askeleen haastetta on aiemmin toteutettu myös työpaikoilla sekä pienryhmissä. Eli jos teillä on porukka, joka kaipaisi yhteisiä tavoitteita, niin käykää tutustumassa Miljoonan askeleen ryhmähaasteeseen. Ja jos kävely ei ole sinun juttusi, niin käy tutustumassa myös muihin Vuosikellomme haasteisiin. Sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Ja kaikille vuodenajoille.
Juho Jäppinen fysioterapeutti, Meijän polku juho.jappinen@jamk.fi
Viime aikoina on uutisoitu kansallispuistojen käyntimäärien huimasta kasvusta. Mihin käyntimäärien arviointi oikein perustuu, kun alueet ovat usein laajoja ja hajanaisia, ja jokaista kävijää ei millään pystytä laskemaan.
Kansallispuistojen ilmoitetut käyntimäärät ovat aina arvioita. Sitä tarkempia, mitä selkeämmästä alueesta on kysymys. Jos lähes kaikki saapuvat puistoon jalkaisin yhtä kapeaa polkua pitkin, saadaan polulle asennetulla elektronisella kävijälaskurilla varsin tarkka arvio kävijöiden määrästä. Käytössä onkin monenlaisia polkulaskureita. Uusimmat laskevat infrapunasäteen avulla tunnin tarkkuudella kuinka monta henkilöä ohittaa laskurin ja kulkeeko henkilö sisään vai ulos puistosta. Etäluettavat mallit lähettävät laskuriin tallentuneet tiedot palvelimelle kerran yössä, jolloin laskurilukemien seuraaminen on mahdollista lähes reaaliajassa. Kaikissa kohteissa ei kuitenkaan ole riittävän hyvää verkkoyhteyttä, jolloin laskurit on käytävä lukemassa paikan päällä.
Isojärven kansallispuisto. Kuva Sannamari Ratilainen.
Yleensä alueet ovat kuitenkin monimutkaisempia: sisääntuloväyliä on useampia ja polkuja lähtee moniin eri suuntiin. Kaikkein hankalimpia ovat vesialueet, missä ihmiset liikkuvat omia reittejään. Joissain tapauksissa hyvään arvioon päästään käyttämällä autolaskureita pysäköintialueelle vievällä tiellä. Laskureiden antamat lukemat korjataan erikseen määritellyllä korjauskertoimella, joka ottaa huomioon mm. kuinka monta ihmistä auton kyydissä on keskimäärin. Myös polkulaskurit kalibroidaan laadun varmistamiseksi eli verrataan laskurin antamaa lukemaa tietyllä aikavälillä havainnoitujen kulkijoiden määrään. Jääkö kantorepussa oleva lapsi laskematta? Tulevatko koiratkin laskuihin mukaan? Mahtuuko laskurin ohittamaan kaksi rinnakkain, jolloin toinen voi jäädä laskematta? Laskurin antamat lukemat korjataan kalibroinnin avulla määritellyllä korjauskertoimella.
Kun laskurit antavat mahdollisimman tarkan tuloksen, jää jäljelle vielä sen arvioiminen, kuinka suuri osa kävijöistä saapuu puistoon ohittamatta laskuria ollenkaan. Toisaalta, jos käytössä on useita laskureita, pitää arvioida myös sitä, kuinka suuri osa kävijöistä tulee lasketuksi samalla käynnillään useammin kuin kerran. Tässä arvioinnissa hyödynnetään mm. kävijätutkimusten avulla kerättyä tietoa ihmisten liikkeistä puistossa. Tänä vuonna kävijätutkimukset ovat käynnissä muun muassa Leivonmäen ja Isojärven kansallispuistoissa. Tutkimuksissa kävijöiltä saatu tieto on arvokasta paitsi käyntimäärälaskennan tukena, myös puistojen kehittämisessä.
Laskentaan liittyy monenlaisia haasteita. Vanhat mattolaskurit eivät toimineet talvella maan ollessa jäässä. Uudemmissakin laskureissa tuisku voi tupruttaa laskurin silmän umpeen. Joskus laskurin akku on hyytynyt yllättäen. Kerran ihmeteltiin keväällä huimia lukemia yhdessä laskurissa. Selvisi, että pääskynen oli tehnyt pesän laskurin kohdalle… Laskurien antamat lukemat pitää siksi aina tarkistaa poikkeamien varalta ja havaitut virheet korjata.
Joutsniemen laavu Leivonmäen kansallispuistossa. Kuva Touho Häkkinen.
Tällä hetkellä Metsähallitus ilmoittaa tärkeimpien kohteiden käyntimäärät kaksi kertaa vuodessa. Välitarkastelu tehdään tammi-heinäkuun tilanteesta ja virallinen edeltävän vuoden käyntimäärä ilmoitetaan tammikuussa. Käyntimäärien arviointia pyritään kehittämään koko ajan tarkemmaksi ja kustannustehokkaammaksi. Esimerkiksi matkapuhelinverkkojen sijaintitietojen käyttömahdollisuuksia on selvitetty, mutta se ei ole osoittautunut toimivaksi vaihtoehdoksi ainakaan vielä. Uudet ympärivuotisesti toimivat laskurit ja etäluenta ovat tehostaneet toimintaa ja parantaneet arvioiden laatua huomattavasti. Silti edelleen tärkeää on myös maastossa tapahtuva havainnointi ja polttopuun kulutuksen sekä käymäläjätteen määrän seuranta.
Tämän kevään alustavien tietojen perusteella Keski-Suomen puistoissa ei ole päästy ihan viime vuoden kevään huippulukemiin. Kesästä odotetaan kuitenkin jälleen ennätysvilkasta. Tulevaisuudessa polkujen tunneittaiset laskurilukemat pyritään saamaan verkkosivuillemme kaikkien nähtäville. Se nostaisi käyntimäärätiedon hyödyntämisen ihan uudelle tasolle.
Tuomi kukkii Rutakoskella. Kuva Satu Ojala.
Blogin kirjoittaja Maija Mikkola toimii Metsähallituksen luontopalveluissa virkistyskäytön erikoissuunnittelijana Jyväskylässä.
Blogin kansikuva: Pyhä-Häkin kansallispuisto, Jorma Ursin.
Suomalainen liikkuu metsässä ja muualla luonnossa ahkerasti, sillä 96 % aikuisväestöstä virkistäytyy luonnossa ja useimmat meistä 2-3 kertaa viikossa. Lähimetsät ja arjen viherympäristöt ovat tärkeitä, koska niitä havainnoidaan päivittäin. Lähiluontoa pidetään itsestään selvyytenä, ja yleensä niiden arvo ymmärretään vasta niiden hävitessä.
Useissa tutkimustuloksia on todettu lähimetsien, puistojen ja vesistöjen positiivisesta vaikutuksesta esimerkiksi stressiin ja masennukseen. Mutta tällöinkin luontoa tarkastellaan lähinnä hoitokeinona johonkin poikkeavaan olotilaan ja luontoa pidetään paikkana, johon pitää varta vasten hankkiutua. Onkin selvää, että olemme vieraantuneet luonnosta.
Tutustumaan lähiluontoon!
Tunnetko sinä lähiluontosi luonnonvaraisia lajeja? Luonnontuntemus ei ole vain huolestuneiden akateemikoiden leipätyö, vaan jokaisen meidän kansalaistaito. On tärkeää tuntea luontoa, jonka kohtaamme päivittäisessä arjessa, koska tällöin voimme ymmärtää paremmin myös luonnon merkityksen itsellemme.
Luonnon tarkkailu ja havainnointi ovat suurelle osalle suomalaisia tuttuja harrastuksia. Suomessa onkin pitkä historia myös kansalaishavainnoilla, eikä niiden merkitys ole ainakaan vähenemässä. Esimerkiksi lintuharrastajilla on vankat perinteet lajien havainnoinnissa, samoin kuin metsästäjillä. Ohjattu ja ohjeistettu lajihavainnoinnin joukkoistaminen on yksi poluista, joilla lajitietoa kertyy laajemmin Suomen luonnosta myös tutkijoiden käyttöön. Muun muassa näistä havainnoista Suomen Lajitietokeskus yhdistää suomalaista lajitietoa yhtenäiseksi ja avoimeksi kokonaisuudeksi.
iNaturalistin Seek-sovelluksessa lajien tunnistaminen on tehty helpoksi ja hauskaksi, joten perheen pienetkin voivat osallistua lajien etsintään.
Viime vuoden toukokuussa Suomen Lajitietokeskus aloitti yhteistyön kansainvälisen iNaturalist-verkoston kanssa, jota ylläpitää mm. National Geographic Society. iNaturalist on verkossa toimiva luontoharrastajien sosiaalinen yhteisö, sekä palvelu, jonka avulla luonnosta kiinnostuneet verkostoituvat ja jakavat luontohavaintojaan kuvina ja äänitteinä. iNaturalistin helppokäyttöinen, myös suomenkielellä toimiva, maksuton mobiilisovellus on yksi maailman suosituimmista luontoaiheisista sovelluksista. Ohjelmaan ladatun kuvan ja paikkatiedon perusteella tekoäly ehdottaa eliölle tunnistusta. Tekoäly kehittyy paremmaksi sitä mukaa, kun palveluun tulee enemmän havaintoja suomalaisista lajeista. Tunnistus on kaksiosainen, eli tekoäly tunnistaa kasvin ensin ja sitten yhteisön jäsenet varmistavat tunnistuksen. Käyttäjät voivat ehdottaa vaihtoehtoisia tunnistuksia tai vahvistaa toistensa ilmoittamia havaintoja. Meitä iNaturalist-yhteisön aktiiveja on Keski-Suomessakin jo yli tuhat (seikkailumme kartalla alla). Palvelun kautta jaetut havainnot tallentuvat myös Suomen Lajitietokeskuksen tietovarantoon ja ovat sen kautta kansalaisten, harrastajien, tutkijoiden ja viranomaisten käytettävissä.
Muutamia kuluneen vuoden aikana löytämiäni lajeja.
iNaturalist -kartta Keski-Suomen havainnoista. Vielä on tutkimattomia alueita…
Pelaamaan lähiluontoon!
iNaturalist-verkosto on julkaissut lajitunnistuksen tueksi pelillisen Seek-sovelluksen, jonka käynnistämällä voit reaaliajassa tutkia kameranäkymän kautta tekoälyn suorittamaa tunnistusprosessia. Valokuva ja tunnistus voidaan lisätä käyttäjän omiin kokoelmiin ja sovelluksesta saa lisäksi Wikipedia-tiedon kyseisestä lajista. Lajeja tunnistamalla käyttäjä ansaitsee palkintomerkkejä ja oppii samalla lisää luonnosta. Seek-sovelluksen avulla ja verukkeella jokainen saakin mukavia luontokokemuksia kesäisessä luonnossa. Ja kesälomavinkkinä lapsiperheille: Seek-sovelluksen palkintojen lisäksi voivat vanhemmat keksiä konkreettisia lisäpalkintoja; etsi kymmenen lajia ja ansaitset jäätelöpalkinnon!
Tunnetko sinä siis puna-ailakin? Puna-ailakki on Keski-Suomen iNaturalist-yhteisön eniten havainnoitu ja tunnistama laji, joka levisi merenrantalehdoista sisämaahan vasta 1900-luvulla heinänviljelyn yleistymisen myötä. Ota siis iNaturalist käyttöösi ja lähde tutustumaan lähiluontoosi. Kuka löytää ensinnä puna-ailakin!
Janne Laitinen iNaturalist-aktiivi, biologi Meijän polku, JAMK
Luonnolla on tutkitusti lukuisia positiivisia vaikutuksia ihmisen henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin: luonnossa elimistön toiminta hidastuu, aivot palautuvat rasituksesta, stressitila kehossa hellittää ja ihminen rentoutuu. Mutta mitä tehdä, kun luontoon ei pääse?
Luonnossa mieli ja keho lepäävät. Lyhytkin metsälenkki tai hengähdyshetki omalla takapihalla voi rentouttaa kummasti, eikä mikään ihme, sillä tutkimukset todistavat, että luonnolla on pitkä lista hyvinvointivaikutuksia. Luonnossa verenpaine laskee, sydämen toiminta hidastuu, lihakset rentoutuvat, stressihormonit vähenevät, keskittymiskyky paranee, mieliala kohoaa ja aivot palautuvat… Lista sen kuin jatkuu. On siis varsin hyvä idea pitää työpäivän aikana taukoja luonnossa ja ottaa ilo irti näistä hyvinvointivaikutuksista. Kannattaa lähteä esimerkiksi ruokatauolla ulos happihyppelylle ja mahduttaa kalenteriin yksi jos toinenkin metsäretki.
Mutta aina ei pääse luontoon. Joskus luonto on kaukana ja joskus taas aika ei riitä luontoreissuun. Luonnon hyvinvointivaikutuksia voi kuitenkin valjastaa käyttöön, vaikka itse luontoon meneminen ei olisi mahdollista: tutkimukset nimittäin osoittavat, että luonnon hyvinvointivaikutukset toimivat myös ilman varsinaista luontoon astumista. Mikään ei tietenkään korvaa aitoa luontokokemusta, mutta luontoa matkivat virtuaaliset elämykset kuten luontovideot, -äänet ja -kuvat jäljittelevät yllättävän toimivasti luonnon vaikutuksia ihmiseen. Koska jokaisella tauolla ei ehdi luontoon, kannattaakin kokeilla luonnon tuomista työpisteelle virtuaalisesti:
3 x Miten tuoda virtuaaliset luontokokemukset osaksi työpäivää
1. Ota audiovisuaalinen luontokokemus taukojen tueksi
Työpäivän aikana on tärkeä pitää taukoja, jotta aivot saavat tilaisuuden palautua työstä aiheutuvasta rasituksesta. Tehokkaan tauon ei tarvitse olla pitkä, mutta sen tulisi antaa aivoille mahdollisuus olla hetki rauhassa. Tehokas tauko ei siis sisällä esimerkiksi sosiaalisen median selailua tai uutisten lukemista, vaan tauon aikana pitäisi malttaa pysähtyä hetkeksi kokonaan. Taukojen tueksi ja tehostamiseksi voi lisätä audiovisuaalisen luontoelementin, joka kannustaa hiljentymään ja rauhoittumaan: luontovideo vie aivot virtuaalisesti ympäristöön, jossa ne saavat hetken ajan harhailla vapaasti ja pitää taukoa jatkuvasta keskittymisestä. Jopa minuutin tai parin mikrotauko voi tuoda merkittäviä hyötyjä. Kannattaa myös laittaa vaikka puhelimeen muistutus, jotta taukojen pitäminen ei pääse unohtumaan.
2. Kuuntele luontoääniä työnteon lomassa
Moni kokee myös pelkät luontoäänet hyvin rauhoittavana, ja niitä voikin helposti tuoda osaksi työskentelyä ikään kuin taustamusiikin tavoin. Tuulen kohina, puron solina ja lintujen laulu voivat peittää esimerkiksi ulkoa tulevaa hälyä tai muuten vain auttaa keskittymään. Etsi esimerkiksi YouTubesta tai Spotifysta mieluinen pätkä luontoääniä ja laita pyörimään taustalle. Ja kun tarvitsen tauon, sulje silmät, hengitä syvään ja kuvittele itsesi lempimetsäreitille.
3. Lisää kaunis luontomaisema tietokoneen ja puhelimen taustaksi
Luontoelementtejä voi tuoda osaksi arkea hyvin pienilläkin eleillä, kuten vaihtamalla laitteiden taustakuviksi otoksia suosikkimaisemista. Pelkkä kuvan katselu voi tutkitusti laukaista samankaltaisia hyvinvointivaikutuksia kuin luonnossa oleilu. Lisää siis taustakuvaksi työkoneelle ja -puhelimelle suosikki luontokuvasi joka vie ajatuksesi työpäivän aikana metsän siimekseen tai rantakalliolle.
Lue lisää luonnon hyvinvointivaikutuksista ja virtuaalisista luontoelämyksistä sekä kokeile virtuaalista Korpi®-luontohetkeä osoitteessa korpiforrest.fi🌲
Kirjoittaja Anni Kupila Asiantuntijoina Mikko ja Sampo Pohjola Korpiforrest
Hallitus valmistelee liikkumisrajoituksia ja uusi EU:n ohjelmakausi (2021-2027) haastaa kehittäjät luomaan uusia ja entistä vaikuttavampia kehittämishankkeita. Ajatuksia pitäisi pöllyttää verkostoissa ja luoda uusia ekosysteemejä. Miten tämä onnistuu teams-kokousten luvattuna aikana? No luonnollisesti kävelykokouksina raikkaassa ulkoilmassa.
Keski-Suomen hyvinvoinnin osaamiskeskittymä KEHOn palaveria käveltiin Jyväskylän Harjulla kaupunkiluonnon keskellä.
Kuluvan vuoden aikana olen sopinut useita kävelykokouksia lähiluontoon. Kävelykokouksissa on hoidettu työharjoittelun ohjauksia, ratkottu julkaisun toimitushaasteita ja ideoitu myös uusia hankeideoita. Käytännössä näihin kävelykokouksiin liittyy kaikki samat elementit kuin muihinkin palavereihin: tarve keskustella jostain asiasta, yhteisen ajankohdan löytäminen ja tilavaraus. Kokouksen kalenterointi ja kokousagendan raamitus ovat rutiinihommaa myös kävelykokouksissa, mutta sitten tuleekin jo ensimmäinen luovuutta kutkutteleva osuus, eli missäs sitä tavattaisiin? Teamssin ja sen perinteisen neuvotteluhuoneen tilalle avautuukin lähes rajaton mahdollisuuksien maailma, jossa vain mielikuvitus on rajana. Paikan tarkemmassa valinnassa tulee sitten huomioida muutamia tekijöitä, kuten sää ja kulkuväylien kunto. Kannattaa myös miettiä pukeutumista: ’ykköset päälle’ ei välttämättä olekaan se juttu, kun pidetään kävelykokousta esimerkiksi kevätpuhurin vihmoessa. Katupölykin saattaa yskittää, eli pitäisikö sittenkin pitää tuttu ja turvallinen Teams-kokous ja köllöttää vaan kotona?
Voitaisiinkin melkein jo kysyä, että kellä on varaa olla pitämättä kokouksia ja palavereja ulkona liikkuen!
Ehei, kotiin ja teamssiin ei kannata jäädä, sillä sää on vain pukeutumiskysymys ja keväistä katupölyä voi väistää lähiluontoon tai muille reitistöille kauemmaksi isoista teistä. Ja näin varsinkin, jos sitä luovuutta halutaan kokouksien ja palaverien tiimellyksessä ruokkia. Luonnon on nimittäin todettu tutkimuksissa antavan aimo buustauksen luovalle ajattelulle ja uusille ideoille! Voitaisiinkin melkein jo kysyä, että kellä on varaa olla pitämättä kokouksia ja palavereja ulkona liikkuen!
Lähiluontoon kävelykokouksen suunnittelu ei ole siis lopulta ole sen vaikeampaa. Kokousympäristö on maksuton ja sen saavuttaminen vaivatonta, sillä keskimäärin suomalaisella on lähimetsään matkaa alle 700 metriä. Ja puolet meistä asuu alle 200 metrin päässä metsästä. Työpaikatkin usein sijaitsevat aivan luonnon äärellä tai kännykän heiton päässä näistä. Kävelykokouksissa on siis harvoin ongelmia esimerkiksi parkkipaikkojen suhteen, etenkin jos kävelykokoukseen voi lähteä suoraan kotiovelta tai esim pienen pyörämatkan päästä kotoa. Myös julkisen liikenteen mahdollisuudet palaveripaikkoja sovittaessa kannattaa pitää mielessä.
Luonnosta löytyy hyvinkin erilaisia kokousympäristöjä ja -mahdollisuuksia. Kävelykokouksiin ei välttämättä istumapaikkoja tarvitse, mutta kahvittelua varten erilaiset taukopaikat ovatkin jo mukava lisä.
Jos haluat viettää koko työpäivän luonnossa, niin se vaatiikiin sitten jo hieman enemmän suunnittelua. Tästä aiheesta onkin tulossa Meijän poluilla piakoin lisää tietoa, sillä huhtikuun alussa julkistetaan uusi mielenkiintoinen teemapäivä, ja sen puitteissa tietoa luontotyöpäivistä sekä Meijän polun blogissa että www-sivustolla. Pitäkäähän Meijän kanavat tarkkailussa…
Ai niin! Viime vuoden lopulla kävelykokoukset yhdessä Likesin Vesa Pohjosen kanssa johtivat Meijän Keski-Suomi -hanke-idean syntymiseen. Nyt tämä Keski-Suomen liiton osarahoittama JAMKin ja LIKESin yhteishanke on käynnistynyt. Sen puitteissa selvitetään muun muassa erilaisten hyvinvointialan toimijoiden yhteistyön ja kumppanuuksien syventämistä ja uusia ansaintakeinoja. Kävelykokousideoinneista ja niiden tuomasta luovuuden kutittelusta voi siis vauhdikkaastikin syntyä laajempaakin konkretiaa. Kannattaa kokeilla!
Janne Laitinen Biologi, Meijän polun luontoaktiivi ja kävelykokoustelija, JAMK
