Keski-Suomessa meneillään olevassa Lönnrotin jäljillä -lajientunnistushaaste on havaittu jo 2 855 lajia toukokuun alun jälkeen. Havaintojakin on kertynyt jo lähes 18 000!
Metsäkurjenpolvi tilastojen kärjessä
Määrällisesti eniten havaintoja Keski-Suomessa toukokuun alun jälkeen on tehty metsäkurjenpolvesta. Tätä seuraavat puolukka, idänlehtikuoriainen, ahomansikka ja metsäkorte.
Kuvakaappaus iNaturalistin Keski-Suomen alueen eniten havaituista lajeista elokuun loppuun mennessä vuonna 2026.
Suurin osa havainnoista on kertynyt Jyväskylän seudulta. Näin myös eniten havaittujen lajien kohdalla. Alle on koottu metsäkurjenpolven, puolukan ja idänlehtikuoren havainnot sijainnin mukaan Keski-Suomessa toukokuun alun ja elokuun lopun välisenä aikana. Sijoitukset elävät vielä syyskuun ajan, ja esimerkiksi puolukalla on hyvä mahdollisuus siirtyä kärkipaikalle, kun sen esiintymisaika jatkuu pitkälle syksyyn. Tai ehkäpä kärkeen kirii joku yllättäjä syksyn edetessä…
Metsäkurjenpolvi.
Puolukka.
Idänlehtikuoriainen.
Sinäkö se oot?
Havaintojen tekijöitäkin Keski-Suomessa on jo yli 700. Laskelmiemme mukaan ihan kaikki keskisuomalaiset eivät ole vielä kuitenkaan ennättäneet haasteeseen mukaan. Syyskuu onkin otollista aikaa hypätä lajientuunistuksen kiehtovaan maailmaan mukaan. Mitä monimuotoisen luonnon aarteita löytyy teidän lähiluonnostanne? Lähtekäähän ottamaan selvää!
Keskisuomalainen Luonnon monimuotoisuus elinvoiman lähteenä (lähiLUMO) -hanke päättyy syyskuussa. Päätöswebinaarissa esitellään hankkeen aikaansaannoksia sekä jaetaan perustietoa monimuotoisen luonnon merkityksestä. Hankkeen aikana Keski-Suomen kunnissa perustettiin niittyjä, rakennettiin biodiversiteettiaitoja, pidettiin tietoiskuja, käytiin talvisilla pimeäretkillä ja kouluvierailuilla, sekä tutustuttiin lähiluontoon lasten, nuorten ja konkareiden kanssa. Samalla tuotettiin myös Luontoreput Keski-Suomen kirjastoille, järjestettiin maakunnallinen lajientunnistushaaste ja paljon muuta.
Vuonna 2025 Keski-Suomen liitto haastoi kaikki Suomen maakunnat luontoreitistöjään esittelemään Reitistöviikolla, ja maakunnat vastasivat haasteeseen komeasti! Alla muutamia nostoja viime syksyn reitistöviestinnästä eri puolilta Suomea.
Loppukesästä 2026 Keski-Suomen liitto on laittanut somessa taas Reitistöviikko-haasteen liikkeelle, ja toivottaa kaikki Suomen maakunnat mukaan esittelemään oman alueensa luontohelmiä ja niiden reitistöjä. Nämä luontohelmet voivat sijaita niin kansallispuistoissa, erämaissa kuin kaupunkipuistoissa tai lähiöiden lähiluonnossa.
Oman alueen upeita luontoreitistöjä esille nostamiseksi voi Reitistöviikon sivuilta ladata oman maakunnan Reitistöviikko-logon, jolla on helppo nostaa alueen mahdollisuuksia koko kansan katseltavaksi. Reitistöviikolla juhlistetaan myös kansallista Luontovuotta 2026. Maakunnilla ja kunnilla onkin elämänsä mahdollisuus lisätä luontopositiivista viestintää potenssiin kaksi.
Ja kuinka monta reitistöä voi viikon aikana esitellä? Yhden, jos teillä on yksi esittelyn arvoinen reitistö. Useamman, jos niitä löytyy useampi…
Tervetuloa mukaan viettämään luonnossa liikkumisen juhlaviikkoa ja juhlavuotta!
Päätöksiimme ja käyttäytymiseemme vaikuttavat monet tekijät, kuten sisäinen motivaatio, fyysinen ympäristö, sosiaaliset normit ja kyvykkyytemme sekä aiemmat kokemukset. Olemme kiireisiä ja teemme päätöksiä usein autopilotilla. Olemme tapojemme orjia ja haluamme päästä mahdollisimman helpolla. Kaikista mieluiten jätämme valintoja tekemättä, jos vain mahdollista. Jäämme vallitsevaan tilanteeseen ja toimimme normien mukaan, esimerkiksi palaverin pitäminen sisätiloissa sen sijaan, että se pidettäisiin puistossa tai lähimetsässä. Jokainen meistä tietää, miten vaikeaa uusia toimintatapoja on omaksua osaksi arkea.
Blogin kirjoittaja viettämässä kirjoitushetkeä luontotyöpäivien merkeissä lähiluonnossa. Hyvistä kokemuksista viriää tarve tehdä toimintaa lisää.
Valintamuotoilun avulla pyritään auttamaan ihmisiä tekemään itselleen ja ympäristölle parempia valintoja, kuitenkaan valinnan vapautta rajoittamatta, lempeästi tuupaten kohti toivottua valintaa. Kun haluamme kannustaa ihmisiä oleskelemaan ja liikkumaan lähiluonnossa, on olennaista ymmärtää konteksti, jossa päätöksiä tehdään, sillä valinnat eivät synny tyhjiössä. On perehdyttävä kohderyhmään ja fyysiseen ympäristöön. Esimerkiksi koulun lähiluontoon liittyvä tuuppaus ei toimi, jos suunnittelussa ei huomioida koulun arkea. Vaikka metsäreitti olisi fyysisesti lähellä, oppilaat eivät välttämättä käytä sitä, jos sinne meneminen tuntuu epäselvältä, luvattomalta tai sosiaalisesti poikkeavalta. Tällöin ongelma ei ole luonnon puute, vaan konteksti: millaisia normeja, rutiineja ja oletuksia ympäristö tuottaa.
Valintaympäristöä (fyysistä tai sosiaalista) muokkaamalla voidaan poistaa esteitä, korostaa ajureita eli päätöstä helpottavia asioita, sekä luoda kannustimia, joiden avulla päätöksestä tulee helpompaa. Jos lähiluontoon meneminen vaatii esimerkiksi erityisiä varusteita, aikatauluttamista tai lupaa esimieheltä tai opettajalta, kynnys kasvaa helposti liian suureksi. Vastaavasti pienikin muutos ympäristössä voi madaltaa kynnystä merkittävästi: selkeä polku metsään, näkyvät opasteet tai muiden esimerkki voivat tehdä luonnossa oleskelusta arjen normaalin osan.
FEAST-viitekehyksestä suuntia tuuppailuun
FEAST-viitekehys on yksi tunnetuimmista käyttäytymistieteeseen perustuvista malleista ja toimii käytännöllisenä työkaluna tuuppausten suunnittelussa.
FEAST-viitekehys pohjautuu Behavioural Insights Teamin kehittämään EAST-viitekehykseen, jonka mukaan käyttäytymistä voidaan edistää tekemällä toiminnasta helppoa (Easy), houkuttelevaa (Attractive), sosiaalista (Social) ja oikea-aikaista (Timely). Myöhemmin Cass Sunstein täydensi mallia lisäämällä siihen viidennen elementin: hauskuuden (Fun).
Tee toiminta mahdollisimman helpoksi
Helppous on yksi tärkeimmistä käyttäytymiseen vaikuttavista asioista. Esteitä poistamalla, olemassa olevia rutiineja hyödyntämällä tai muotoilemalla vaihtoehdot uudelleen, päätöksenteko helpottuu. Esimerkiksi lähiluonnossa liikkumista ja oleskelua voidaan tukea selkeillä opasteilla, reitti- tai paikkaehdotuksilla, sääolosuhteisiin sopivilla vinkeillä ja oletusvalinnoilla (esim. ohjattu liikunta tai viikkopalaveri pidetään lähtökohtaisesti aina ulkona).
Herätä huomio ja tee toiminnasta houkuttelevaa
Huomion herättäminen tekee halutusta valinnasta kiinnostavan ja saa ihmisen aloittamaan toiminnan. Houkuttelevuus voi liittyä visuaalisuuteen, tarinallisuuteen tai välittömään palkintoon tai palautteeseen. Myös uudenlainen tapa kokea luontoa houkuttelee aloittamaan. Esimerkiksi metsä- tai rantakuntosali, teemareitit ja pelilliset elementit houkuttelevat viettämään aikaa luonnossa.
Hyödynnä yhteisöllisyyttä ja sosiaalisia normeja
Ihminen on laumaeläin. Muiden tekemisillä on suuri vaikutus valintoihimme. Sosiaaliset normit ohjaavat toimintaamme, ja siksi niiden hyödyntäminen tuuppaamisessa toimii jopa taloudellisia kannustimia paremmin. Esimerkiksi somevaikuttajien, pilottikokeilun testihenkilöiden ja vertaisten esimerkin avulla on mahdollista vahvistaa sosiaalista normia. Myös yhdessä sovitut käytännöt ja viestintä esimerkiksi siitä, kuinka moni luokka tai työpaikka hyödyntää lähiluontoa osana koulu- tai työpäivää, saavat toiminnan näyttämään normaalilta ja tavoiteltavalta.
Tuuppaa oikea-aikaisesti
Tuuppaukset toimivat tehokkaimmin silloin, kun ne kohdistuvat tilanteeseen, jossa ihminen on tekemässä päätöstä tai avoin muutokselle. Elämänmuutos, kuten muutto, on oivallinen hetki viestiä lähiluonnon tarjoamista liikunta- ja oleskelumahdollisuuksista. Uusille asukkaille voidaan viestiä houkuttelevasti esimerkiksi ulkoilmakuntosalista korostamalla sen ilmaisuutta, 24/7 aukioloaikoja ja erinomaista ilmastointia.
Tee toiminnasta hauskaa
Jotta ihmiset myös sitoutuvat toimintaan, sen täytyy tuntua mielekkäältä ja nautittavalta. Lisäämällä leikkisyyttä, yllätyksellisyyttä, elämyksiä ja yhteisiä kokemuksia lähiluonnossa oleskeluun, siitä muodostuu pysyvämpi osa arkea.
FEAST-viitekehys tarjoaa vinkkejä esimerkiksi asuinalueen lähiluontomahdollisuuksien kehittämiseen ja niiden käytön lisäämisen suunnitteluun. Kuva Juho Jäppinen.
FEAST-viitekehyksen esimerkit muistuttavat siitä, että käyttäytymiseen vaikuttavat usein pienet, arkiset asiat. Lähiluonnossa oleskelun lisääminen ei välttämättä vaadi suuria investointeja. Joskus ratkaisevaa voi olla se, miten helposti metsään löytää, millaisia viestejä ympäristö välittää tai mitä muut ympärillämme tekevät.
Ehkä lähiluonnossa liikkumisen ja oleskelun ei tarvitsisikaan olla erillinen harrastus tai erityinen hyvinvointiteko. Parhaimmillaan siitä voisi tulla luonnollinen osa arjen rytmiä – jotain, mihin ympäristö huomaamatta kannustaa ja johon on helppo pysähtyä kesken tavallisen päivän.
Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste on osaltaan ollut innostamassa keskisuomalaisia lähiluonnon lajientunnistuksen äärelle. Tällaisen johtopäätöksen voi varovaisesti vetää, kun vertaillaan vuoden 2025 ja 2026 lajihavaintojen määrää iNaturalistin kartta-sivustolla.
Tehtyjen havaintojen määrä on tuplaantunut vuonna 2026 vuoteen 2025 verrattaessa reilusta seitsämästätuhannesta reiluun neljääntoistatuhanteen. Lajeja on havaittu heinäkuun loppuun mennessä 2026 viisisataaviisikymmentä enemmän kuin samana ajanjaksona edeltävänä vuonna. Myös havaintojen tekijöitä on kuutisenkymmentä enemmän kuin edellisenä kesänä heinäkuun lopulla.
Kohden lähiluontoa ja kohenevaa luontotuntemusta Keski-Suomessa
Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste jatkuu syyskuun loppuun saakka. Haasteen tavoitteena on innostaa yhä useampi keskisuomalainen lähiluontoon liikkumaan ja monimuotoiseen luontoon tutustumaan. Innostammekin nyt kuntia, järjestöjä, seuroja ja muita keskisuomalaisia toimijoita tarttumaan haasteseen ja innostamaan omia yhteisöjä sekä luontoon liikkumaan, että lajihavaintoja tekemään. Ohjeet havaintojen tekemiseen löytyy täältä.
Voitte myös tutustua Meijän polun blogiin sekä ajankohtaisiin, joista kummastakin löytyy lisätietoa sekä haasteesta, että luonnossa oleskelun ja liikkumisen lisäämisestä.
