Suomalaisen työn ulkoiluttamisen juhlaviikkoa, Luontotyöpäiväviikkoa, vietetään taas toukokuussa. Luontovuonna 2026 viikon ajankohta on 18.–22.5., ja sitä vietetään luonnossa lähellä sinua.
Kuinka mukaan Luontotyöpäiväviikolle?
Juuri teidän omalla tavallanne. Luontotyöpäiväviikkoja on kaupunkitasolla aiemmin järjestetty esimerkiksi Jyväskylässä, Hämeenlinnassa ja Oulussa. Kuntana voi tänä vuonna osallistua myös Luontotyöpäiväviikkoon ja näin osallistua Vantaan kaupungin liikkeelle laittamaan Luontovuosi-haasteeseen. Pienemmissä työympyröissä tapahtumaviikolla voi kannustaa esimerkiksi työmatkarönsyilyyn, kävelypalaverien pitämiseen, kahvitaukojen siirtämiseen pihalla, tai tyhypäivien viettoon alueen lähiluonnossa. Myös lyhyiden ulkopiipahdusten hyödyt mielelle ja hyvinvoinnille nousevat yhä useammin esille; pidä muutaman minuutin tauko ja piipahda pihalla. Ideoita ja vinkkejä luontotyöpäivien viettoon löytyy Luontotyöpäivien nettisivuilta.
Tervetuloa mukaan tekemään suomalaisen työn tulevaisuutta ja kokeilemaan ajattelua laatikon ulkopuolella!
Luontotyöpäivät ovat keskisuomalaisen asiantuntijaverkosto Meijän polun teemapäivä, jota on vietetty vuodesta 2020 lähtien, ja viikon mittaisena tapahtumana vuodesta 2024 lähtien. Luontotyöpäivät ovat osa kansainvälistä Outdoor Office Day -verkostoa. Vuonna 2026 Luontotyöpäiväviikko on luonnollisesti myös osa Luontovuosi-teemavuotta.
Saarijärven Paavot tekivät vastikään esityksen, että Saarijärvelle perustettaisiin kansallinen kaupunkipuisto. Suomessa on kansallisia kaupunkipuistoja yksitoista, joista Keski-Suomea lähinnä sijaitsevat ovat Heinolassa ja Kuopiossa.
Saarijärven mahdollisen kansallisen kaupunkipuiston sijainti merkitty kartalle muiden kaupunkipuistojen verkostoon. Saarijärven kaupunkipuisto täydentäisi näin keskisuomalaisin silmin mainiosti kaupunkipuistoverkostoa. Karttappohja: kansallisetkaupunkipuistot.fi.
Suomesta löytyy erilaisia arvokkaita ja suojeltuja ympäristöjä, aina erämaisten luonnonpuistojen hiljaisuudesta kaupunkipuistojen vilkkaisiin, kulttuuria huokuviin maisemiin. Näiden ohella löytyy vuosisataisen rinnakkaiselon kautta syntyneet perinnemaisemat, niityt, kedot ja hakamaat. Ne kaikki kertovat osaltaan tarinaa suomalaisesta luonnosta ja siitä, miten sitä on suojeltu, hyödynnetty ja arvostettu eri aikoina.
Monenkirjavia puistoja
Luonnonpuistot on perustettu ensisijaisesti luonnontilan säilyttämiseen ja tieteelliseen tutkimukseen, ja ne ovat Suomen tiukimmin suojeltuja luontoalueita. Lakiin perustuvien määräysten mukaan luonnonpuistot pidetään mahdollisimman koskemattomina ja liikkuminen vaatii usein kirjallisen luvan. Käytännössä luonnonpuistot ovat yleisöltä suljettuja. Näin varmistetaan, että tutkijat voivat seurata luonnon kehitystä ilman ihmisen aiheuttamia häiriöitä. Keski-Suomessa Salamajärven kansallispuistossa löytyy pieni luonnonpuisto.
Kansallispuistojen tehtävä on turvata maamme arvokkaimmat luonnonpiirteet ja tarjota mahdollisuus luonnon kokemiseen kestävästi. Kansallispuistot ovat monille suomalaisille tuttuja retkikohteita, viime vuonna 41 kansallispuistossa käyntikertoja oli 3,5 miljoonaa. Ne ovat silti luonnonsuojelualueita, joiden perustamisesta säädetään aina omalla lailla. Kansallispuistot ovat siis eräänlainen kompromissi luonnonsuojelun ja virkistyksen välillä, ne suojelevat ekosysteemejä, mutta tarjoavat samalla opastettuja reittejä, tulipaikkoja ja palveluita luonnossa liikkumiseen.
Perinnemaisemat ja perinnebiotoopit ovat luonnon ja kulttuurin yhteinen perintö. Ne ovat syntyneet ihmisen ja luonnon rinnakkaiselon tuloksena, perinteisen maa- ja metsätaloustoiminnan tuloksena. Niittyjä, ketoja, hakamaita ja metsälaitumia ylläpitävät laiduntavat eläimet ja niitto, ja siksi niiden monimuotoisuus on suoraan riippuvainen jatkuvasta hoidosta. Ilman niittoa ja laidunnusta ne kasvavat umpeen ja muuttuvat muiksi elinympäristöiksi. Perinnebiotoopit ovat Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä, ja suurin osa niistä on arvioitu jopa äärimmäisen uhanalaisiksi. Ne ovat myös lajistoltaan hyvin rikkaita, sillä monet uhanalaiset hyönteis- ja kasvilajit elävät juuri näissä ihmisen hoitamissa ympäristöissä.
Kansalliset kaupunkipuistot ovat uudenlainen tapa yhdistää luonto ja rakennettu ympäristö. Ne sijaitsevat kaupungeissa ja muodostavat laajoja kokonaisuuksia, jotka yhdistävät kaupunkiluontoa, viherympäristöjä ja kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennuskantaa. Kaupunkipuistojen tarkoitus on turvata kaupunkien kulttuuri- ja luonnonmaisemien säilyminen ja tukea kaupunkilaisten hyvinvointia. Toisin kuin luonnon- ja kansallispuistot, kaupunkipuistot eivät ole luonnonsuojelualueita, vaan osa maankäytön suunnittelua. Kaupunkipuistot ovat kaupungin sitoumus vaalia arvokkaita alueita osana kaupunkirakennetta.
Ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen mahdollistaminen
Kun tarkastelemme Suomen luonnonpuistoja, kansallispuistoja, kaupunkipuistoja ja perinnebiotooppeja yhdessä, niistä piirtyy kuva monikerroksisesta luontokokonaisuudesta. Yhdessä nämä puistot ja luontotyypit muodostavat Suomen luonnon ja kulttuurimaiseman kerroksellisen kokonaisuuden, jossa luonnontilainen, hoidettu ja kaupunkimainen ympäristö täydentävät toisiaan. Samalla ne tarjoavat ihmisille mahdollisuuksia luontokokemuksiin, sillä myös hoidetut kulttuuriympäristöt ja kaupunkipuistot vahvistavat viherympäristöjen saavutettavuutta.
Saarijärven Mannilan alueesta ideoidaan Suomen 12. kansallista kaupunkipuistoa. Kuva syksyltä 2024, jolloin alueella työpajailtiin Meijän metsien ja alueellisten terveysmetsien merkeissä. Kuva Juho Jäppinen.
Keski-Suomen alueelta kansallinen kaupunkipuisto vielä uupuu ja Saarijärvelle ideoitu puisto täydentäisi hienosti keskisuomalaisen luonnon moninaisia kokemispaikkoja ja luonnonalueiden arvostuksen kasvattamista. Puiston selvityksen käynnistäminen olisi myös upea keskisuomalainen luontoteko Luontovuodelle 2026, ja Saarijärveltä vastaus Vantaan kaupungin esittämään haasteeseen Suomen kunnille.
Luontopositiivinen Vantaa on lähtenyt mukaan Luontovuosi 2026 -teemavuoden viettoon, ja haastaa myös muut suomalaiset kunnat mukaan!
Vantaa innostaa asukkaitaan luontoympäristöihin liikkumaan ja nauttimaan ympäri vuoden. Lähiluonnon monet mahdollisuudet tarjoavat upeita puitteita nauttia myös Luontovuodesta. Kuvat Sakari Manninen ja Vantaan kaupunki.
”Luonnossa liikkuminen tekee hyvää, ja luonnolle voi myös itse tehdä hyvää, vaikkapa torjumalla haitallisia vieraslajeja. Vantaa kannustaa asukkaitaan lähtemään luontoon ja nauttimaan luonnon virkistävistä ja terveyttä edistävistä vaikutuksista. Lisäksi Vantaa haastaa myös muut Suomen kunnat osallistumaan luontovuoteen”, kannustaa Vantaan ympäristösuunnittelija Annina Vuorsalo.
Vantaalle myönnettiin vuoden 2025 lopulla kunniamaininta Suomen luonnon puolesta tehdystä työstä. Vantaa on myös ensimmäinen Suomen kunta, joka on ottanut käyttöön luonnonsuojelulain mukaisen ekologisen kompensaation. Luontovuoden kunniaksi Vantaa kutsuu myös kaikki muut Suomen kunnat tekemään yhä enemmän luontopositiivisia tekoja.
Vantaalta löytyy runsaasti myös reitistökohteita päiväretkeilyyn, ja myös mahdollisuuksia pidemmillekin retkille. Kuvat Sakari Manninen ja Alisa Kaukio, Vantaan kaupunki.
Pahoittelut hieman harhaanjohtavasta otsikosta. Uudesta kansallispuistosta ei olle vielä päätetty, vaan idea on vasta nostettu esille uudessa Kansallispuistoverkoston kehittäminen -selvityksessä, mutta se sopii mitä parhaiten luontopositiivisen Keski-Suomen tulevaisuuteen! Mistä on siis kyse?
Luonnonmetsä-työryhmä julkaisi juuri uuden selvityksen, jossa esitetään Suomeen perustettavaksi 12 uutta kansallispuistoa, sekä myös jo olemassa olevien kansallispuistoalueiden merkittäviä laajentamisia. Tavoitteena on lisätä suojeltujen luontoalueiden määrää ja kokoa sekä parantaa Suomen luonnonsuojelualueiden kytkeytyneisyyttä.
Melontareitistöjen ja -matkailun kehittäminen olisi yksi Mänttä-Keurusselän kansallispuiston upeista luonnossa liikkumisen lisäämisen mahdollisuuksista. Kuva Keuruun sydänreitiltä kesältä 2024.
Yksi esitetyistä uusista kansallispuistoista olisi Mänttä-Keurusselän kansallispuisto, joka painottuisi omanalaatuisensa järvi- ja saaristoluonnon suojelemiseen ja esimerkiksi melontaretkeilyn kehittämiseen. Ehdotetun kansallispuiston koko olisi noin 4 500 hehtaaria ja se sijoittuisi Keski-Suomessa Keuruun ja Jämsän alueelle. Pirkanmaalta kansallispuiston aluita olisi Mänttä-Vilppulassa ja Ruovedellä.
Keski-Suomen osalta ehdotuksessa on myös kolmen maakunnassa sijaitsevan kansallispuiston laajentaminen. Merkittäviä laajennuksia ehdotetaan Leivonmäen kansallispuistoon, Pyhä-Häkin kansallispuistoon sekä Salamajärven kansallispuistoon. Laajennukset mahdollistaisivat paitsi laajempien luontoalueiden suojelun, myös uusien vaellus- ja retkeilyreitistöjen avaamisen ja luontomatkailun kehittämisen.
Laajennussuunnitelmat pohjautuisivat pitkälti valtion maille. Kuvakaappaus Leivonmäen kansallispuiston laajennusmahdollisuuksista raportissa.Leivonmäen kansallispuiston laajentaminen mahdolllistaisi laajempien luontoalueiden suojelun ohella myös uusien luontoretkeilymahdollisuuksien ja -reitistöjen kehittämisen. Kuva Leivonmäen kansallispuistosta vuodelta 2023.
Kohden luontopositiivista Keski-Suomea!
Raportissa esitetty uuden kansallispuiston perustaminen sekä Keski-Suomen alueen kansallispuistojen merkittävä laajentaminen sopii luonnollisesti myös luontopositiinen Keski-Suomi -visioonkin, jonka ajatuksena on viedä aluetta kohden luontopositiivista tulevaisuutta, ja sen monia mahdollisuuksia sekä hyvinvointimme ja terveytemme edistämisessä, mutta myös luontoympäristöjemme tervehtymisessä ja luontomatkailun kehittämisessä.
Uuden kansallispuiston suunnittelun käynnistäminen ja olemassa olevien laajentaminen olisi upea keskisuomalainen teko Luontovuodelle 2026. Ruvetaanhan hommiin!
Suomalaisessa populaarikulttuurissa luonto ja vuodenajat ovat olleet keskeisessä osassa, eivät vain symbolisena taustana. Sadatkesät, Keurusselän sinet, syksyn sävelet, myrskyn jälkeiset ajat ja talven hiljaisuus ovat muodostaneet puitteet tarinoille rakkaudesta, yksinäisyydestä, elämästä ja kaipuusta. Luonto on tarjonnut sanoitusta tunteille, joita ei muuten ehkä ole osattu ilmaista. Ihminen on ollut pieni, mutta kokonainen, ja ihmiselo suhteutunut johonkin itseä suurempaan.
Mitä sanoo tutkimukset?
Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että luontoon liittyvä kieli ja mielikuvitus ovat heikentyneet länsimaissa jo 1900-luvun puolivälistä lähtien. Kesebirit (2017) toteavat, että kulttuuriproduktiot eivät vain heijasta luontosuhdetta, vaan muokkaavat sitä. Kun musiikissa, kirjallisuudessa ja lauluissa luonto on läsnä, lapset ja nuoret oppivat huomaamaan luonnon merkityksellisenä ja arvokkaana – vaikka he eivät sitä tietoisesti opettelisi. Kun sanasto köyhtyy, katoaa myös kyky havainnoida ja arvostaa luonnon monimuotoisuutta.
’Ötökkä’, ’leppäpirkko’, ’leppäkerttu’ vaiko ’seitsenpistepirkko’? Luontosanaston köyhtyessä myös kykymme sanoittaa ja ymmärtää ympäröivää luontoa heikkenee. Eri hyönteislajeja, eli ’ötökkälajeja’, on Suomessa tavattu reilut 24 000. Suomen kansallishyönteinen seitsenpistepirkko on näistä yksi.
Kielen köyhtyminen on jatkunut pitkään. Viittaukset luontoon ovat vähentyneet tasaisesti kaunokirjallisuudessa, laululyriikoissa ja elokuvien tarinoissa. Miles Richardson (2024) analysoi tutkimuksessaan Google Books -aineistoa ja havaitsi, että englanninkielisessä kirjallisuudessa luontoon liittyvä sanasto on vähentynyt noin 60 prosenttia 1800-luvulta nykypäivään. Tämä ilmiö tunnetaan nimellä kokemusperäisen tiedon sukupuutto (experience extinction). Vuonna 2007 Oxford Junior Dictionary poisti nuortensanakirjastaan lukuisia luontosanoja kuten tammenterho (acorn) ja sinikello (bluebell) korvaten ne digiajan termeillä kuten blog ja chatroom. Päätös herätti laajaa kritiikkiä, mutta sanakirjan toimittajat perustelivat linjauksia lasten muuttuneella kielenkäytöllä; ne ovat sanoja, joita ei enää tarvita, koska ne eivät ole lasten arjessa läsnä. Kehitys on linjassa sen kanssa, että sisätiloissa ja virtuaalisesti tapahtuva vapaa-ajanvietto on lisääntynyt, eikä se selity yksinomaan kaupungistumisella. (Kesebir & Kesebir, 2017).
Putosiko Suomi puusta?
Kyllä. Kotimaisten kielten keskus (Kotus) julkaisi juuri vuoden 2025 uudet sanapoiminnot. Ne osoittavat, että luontoon liittyvä uusi sanasto Suomessa muodostuu pääasiassa tieteellisistä ja hallinnollisista käsitteistä, kuten ympäristökriisien kaksoisajuri, luontokato, AMOC ja hiilinieluvelka. Luonto on yhä useammin keskustelun kohde, järjestelmä tai riski, ei koettu ympäristö. Uudet sanat ovat tässä ajassa tärkeitä ja välttämättömiä, mutta ne eivät kanna mukanaan samaa kokemuksellista, aistillista tai tunteellista ulottuvuutta. Suomessa sanat katoavat usein hiljaisesti, käytön hiipuessa, ei niinkään virallisen poiston kautta; kuvaileva ja kokemusperäinen sanasto ei siirry sukupolvelta toiselle.
Ekologinen kielitiede tutkii, miten luonnonkokeminen ja kielen katoaminen kulkevat käsi kädessä. Kun paikalliset murresanat ja lajien nimet unohtuvat, katoaa myös kulttuurinen ja ekologinen tieto (Luthin, 2020). Richardson (2024) toteaa, ettei tämä ole vain kielellinen muutos, vaan kulttuurinen käänne. Luontosuhteen heikkeneminen ei johdu ensisijaisesti yksilön elämän aikana koettujen luontokokemusten vähentymisestä, vaan siitä, ettei luontosuhde enää siirry sukupolvelta toiselle. Kun luonto katoaa lauluista, tarinoista ja arjen kielestä, katoaa myös se hiljainen perintö, joka tekee luonnosta meille merkityksellisen ilman selityksiä.
Janne Laitinen Kirjoittaja toimii lähiLUMO-hankkeessa, jossa tutussa lähiluonnossa havaitaan osin unohdettuja asioita. Jotta muistaisimme paremmin.
Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa. Luontovuoden tarkoituksena on saada kaikki suomalaiset oleskelemaan ja liikkumaan enemmän luonnossa. Liikkeelle voi lähteä vaikka tutustumalla yllä olevien vihreiden laatikoiden luontosanoihin. Ne kertovat metsistä, puista ja lumesta.
Outdoor Express -busseilla kansallispuistoihin myös Luontovuonna 2026!
Outdoor Express -bussit ajavat taas kesällä 2026 Keski-Suomen kolmeen kansallispuistoon: Pyhä-Häkkiin, Leivonmälle ja Etelä-Konnevedelle.
Kesällä 2025 käynnistyneet Outdoor Express -kansallispuistobussit jatkavat kuljetuksia myös Luontovuonna 2026. Kesälle 2026 palvelua on laajennettu ja uutuutena toteutetaan yhdessä bussireittien liikennöitsijän MatkaMäkelän kanssa asiakkaalle helposti ostettavia matkapaketteja, joissa yhdistyvät kuljetukset ja kohteissa tapahtuvat opastetut aktiviteetit. Kuletuskautta on myös pidennetty, ja kuljetukset käytössä myös Reitistöviikolla syyskuussa.
Kuljetukset lähtevät Jyväskylän Matkakeskukselta ja myös matkalta pääsee kyytiin mukaan. Etelä-Konneveden kansallispuistoon on kesällä tarjolla kaksi reittiä, joista toinen kulkee Laukaan Peurungan kautta Häyrylänrantaan ja toinen Hankasalmen Revontuli Resortin kautta Kalajan alueelle. Pyhä-Häkin kuljetukset pysähtyvät Saarijärven keskustassa. Leivonmäellä Outdoor Express -bussit tarjoavat myös kansallispuiston sisäistä liikennettä päivän aikana.
Aikaa luonnosta nauttimiseen jää päivämatkailijoille noin 4-5 tuntia. Kahtena peräkkäisenä päivänä ajettavat vuorot tarjoavat mahdollisuuden yöpymiseen ja alueen matkailupalvelujen hyödyntämiseen.
Outdoor Express -kuljetukset ovat osa Kestävää kansainvälistä saavutettavuutta Keski-Suomen matkailuun (KeKaSa) -hanketta. Hankkeen toteuttajana on Keski-Suomen matkailun alueorganisaationa toimiva Visit Jyväskylä Region. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Rahoituksen on myöntänyt Keski-Suomen Liitto. Hankkeen yhteistyökumppaneina ovat matkailualueen yhteistyökunnat, Jyväskylän Ammattikorkeakoulu JAMK ja Keski-Suomen Kauppakamari.
Uudenvuoden yönä vuonna 2016 saatu idea on vienyt meitä luontoretkille viikosta ja vuodesta toiseen. Kymmenes Retkihaaste-lista tuntuukin jo varsin juhlavalta.
Vuoden 2017 ja vuoden 2026 Retkihaasteiden väliin mahtuu noin 500 retkeä suomalaiseen luontoon.
Retkihaasteessa on ideana tehdä keskimäärin yksi retki viikossa, mikä tarkoittaa vuoden aikana 52 retkeä. Meillä luovuus pääsee valloilleen aina loppuvuodesta, kun ideoimme seuraavan vuoden listan valmiiksi. Aluksi ilmoille heitellään mahdollisimman paljon erilaisia haastekohtia, ilman että niitä arvioidaan sen kummemmin. Sen jälkeen karsitaan ja kehitellään haastekohtia eteenpäin. Retkihaasteen on tarkoitus kannustaa retkeilemään ympäri vuoden, joten suunnittelussa otamme huomioon koko vuoden kierron niin, että jokaiselle vuodenajalle löytyy sopivia haasteita.
Hyviä teemoja putkahtelee toki esille pitkin vuotta ja niitä on aina jonkin verran kirjattuna ylös ennen varsinaista loppurutistusta. Osa ideoista tulee mieleen retkiä tehdessä, esimerkkinä tämän vuoden haastekohta pienten sienten retki. Kuvaukselliset pienet sienet, ovatkin jääneet meille aika tuntemattomiksi, joten tästä syystä halusimme nostaa sen yhdeksi teemaksi, johon on mielenkiintoista perehtyä enemmän.
Listan tekoa helpottaa se, että meillä on ollut muutamia haastekohtia, jotka toistuvat vuodesta toiseen, kuten retki kansallispuistoon ja roskaretki. Roskaretki on erityisen tärkeää pitää mukana, jotta muistaisimme kaikki pitää luonnosta hyvää huolta. Välillä on hyvä napata poluilta matkaan muidenkin roskia.
Retkihaasteissa on aina myös ympäristömme hyvinvointia lisääviä haasteita, kuten roskaretki, jolloin poimitaan retkeillessä roskia luonnosta.
Olemme myös tietoisesti nostaneet esiin meille tärkeitä teemoja. Tänä vuonna mukana on retki harvinaisen äärellä, johon aiomme merkitä sellaisen retken, jossa näemme uhanalaisen lajin tai luontoympäristön.
Nyt on toinen vuosi, kun tuomme esiin tärkeitä teemoja yhteistyön avulla. Viime vuonna saimme kaksi kohtaa Retkihaasteeseen Rammat retkeilijät yhdistykseltä. Vaikka yhteistyö päättyi, niin pidämme esteettömyyttä esillä myös tämän vuoden listassa. Olemmekin pyrkineet luomaan haasteiden kohdat siten, että niitä olisi mahdollisimman helppo soveltaa kaikkien retkeilijöiden käyttöön.
Tämän vuoden Retkihaasteeseen saimme kaksi tärkeää haastekohtaa Meijän polku -asiantuntijaverkostolta liittyen heidän Luontovuosi 2026 -teemavuoteen, jossa korostuu lähiluonnon merkitys. Luontovuosi kannustaa liikkumaan lähiluonnossa ja sitä myöten saavuttamaan terveyshyötyjä. Hyvinvointia lähiluonnosta on meillekin tärkeä teema, jota haluamme pitää esillä. Luonnossa oleilun ja rauhallisen kuljeskelun lisäksi tämän vuoden listassa on omat haastekohdat myös luonnossa voimailulle ja kunnon kohottamiselle, palautumista kuitenkaan unohtamatta.
Uuden listan julkaisu on aina jännittävää ja onkin ollut ilo huomata, että yhä uudet ihmiset löytävät tiensä Retkihaasteen pariin. Mieletöntä on myös se, että osa Retkihaasteen seuraajista on ollut mukana alusta saakka. Kiitos mukana kulkemisesta ja mukavia juhlavuoden retkihetkiä vuodelle 2026!
Luontovuosi 2026 innostaa myös luontotyöpäivien merkeissä siirtämään yhä suuremman osan sisällä vietettyä työaikaamme kohden ulkoympäristöjä. Tämä onnistuu mainiosti myös talven syleillessä. Esimerkiksi kävelykokoukset ja etäpalaverit onnistuvat paukkupakkasillakin, kunhan pukeutuminen ja välineet ovat kunnossa! Kepeämmillä talvisäillä myös kokoukset onnistuvat esimerkiksi nuotion äärellä ja kaakaot taikka kahvit termoksessa. Talvi antaa mahdollisuuksia myös luoda lumien ohella myös yhteishenkeä ja työelämyksiä. Toimiston voi vaikkapa rakentaa lumesta, tai kokouspaikalle voi saapua hiihtäen.
Myös työmatkarönsyily talven selässä onnistuu, ja ilmojen salliessa esimerkiksi vesistöjen ylityksen jäitä pitkin antavat mahdollisuuksia aivan uusille työreiteille. Kotimatkalla jäitä pitkin voi pysähtyä vaikkapa pilkille, jos on aamulla ottanut välineet mukaan.
Voit tulostaa Luontotyöpäivät – Winter edition -julisteen työpisteesi seinälle muistuttamaan työhyvinvoinnin lisäämisen monista mahdollisuuksista. Winter edition -julisteen PDF-tiedoston voit ladata itsellesi tästä. Tervetuloa mukaan siirtämään suomalaista työtä kohden terveellisempiä työympäristöjä!
Luonnossa oleskelun ja liikkumisen juhlavuosi, Luontovuosi 2026, on pyörähtänyt käyntiin!
Pääset nauttimaan juhlavuodesta lähtemällä lähiluontoon naustiskelemaan. Voit myös ottaa luonnossa liikkumisen suuntaviivoiksi Retkihaasteen vuoden 2026 haastelistan. Voit ottaa tavoitteeksi 3–30–300 -luontosuosituksen suosituksen liikkua luontoympäristöissä vähintään kolme kertaa viikossa.
Ja jos yrityksenä, yhdistyksenä tai organsaationa haluatte mukaan innostamaan suomalaisia liikkumaan ja oleskelemaan sekä keräämään hyvinvointia luontoympäristöistämme, niin tervetuloa mukaan! Voitte laittaa logoa suuntaamme (luontovuosi2026@gmail.com), niin lisäämme sen sivuillemme Luontovuoden yhteistyötahoihin. Ja siitä eteenpäin tyyli on vapaa. Tervetuloa mukaan tekemään suoalaisen luonnossa liikkumisen tulevaisuutta!
Luontovuosi kutsuu kaikki suomalaiset lisäämään luonnossa vietettyä aikaa ja tätä kautta kartuttamaan luonnon tarjoamia hyvinvointi- ja terveyshyötyjä. Näitä hyötyjä saa kerrytettyä lisäämällä monimuotoisessa lähiluonnossa vietettyä aikaa. Ja tästä syystä myös Retkihaasteen 52 vuosittaista retkeä ovat luonnollinen tapa lisätä luontoaltistusta!
Luontovuoden haastekohdat on valikoitu vuoden teeman – hyvinvointia lähiluonnosta – mukaisesti. Luonnosta löytyvät lempipaikkamme houkuttelevat ja innostavat meitä lisäämään luonnossa viettämäämme aikaa. Valitse siis oma lempipaikkasi lähiluonnosta, ja pyri käymään siellä useammankin kerran teemavuoden aikana! Jos sinulla ei ole vielä lempipaikkaa etsittynä, niin käytä Retkihaasteen muita haastekohtia hyväksesi tällaisen löytämiseen – ehkäpä muurahaisten polut vievät sinut upeaan luontokohteeseen, tai sitten hulppeat maisemat ylämäkiretken päätteeksi.
Liikkuvien vesien äärelle hakeutumisella on myös monia hyvinvointihyötyjä. Liikkuvan veden katselu ja veden äänten kuuntelu rauhoittavat mieltä ja vähentävät stressiä. Liikkuva vesi tekeekin tätä ympärivuotisesti. Liikkuvat vedet tarjoavat lapsiperheille myös mahdollisuuden kaarnaveneiden uittokokemuksiin. Tällaisissa ympäristöissä viihtyy pitkään, eli eväät mukaan myös!
Retkihaaste on innostanut suomalaisia retkeilemään jo kymmenen vuotta. Vuonna 2026 onkin upea mahdollisuus juhlistaa sekä Retkihaastetta, että kansallista Luontovuotta. Tarvitsee vain lähteä retkelle.
