Blogi

Blogi

Kohden uutta liikkumista

Päästöjen nopean vähentämisen tarve vaatii uudenlaista ajattelua päivittäiseen liikkumiseemme. Suomen hallituksen tavoitteena on puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä ja nollapäästöistä liikenteen pitäisi olla vuoteen 2045 mennessä. (Liikenne- ja viestintäministeriö) Saman aikaisesti fyysistä aktiivisuutta tulisi lisätä merkittävästi, jotta passiivisen elämäntavan aiheuttamia ja jatkuvasti lisääntyviä useiden miljardien eurojen vuosittaisia kuluja saataisiin hillittyä. (Valtioneuvoston kanslia)

Liikenteestä ja ihmisten aktiivisesta liikkumisesta on löydettävissä ratkaisuja molempiin ajankohtaisiin tavoitteisiin. Samalla kulkutapojen muutos voi hidastaa myös luonnon monimuotoisuuden vähenemistä, joka osaltaan johtuu nykyisenkaltaisen liikenteen, lähinnä yksityisautoilun, käyttämästä tilasta ja tuomista päästö- ja meluhaitoista. Tarvitsemme siis kokonaiskuvan muutosta liikkumisesta ja kuhunkin liikkumisympäristöön soveliaasta tavasta liikkua. 

Muutos tulee olemaan suuri, sillä tällä hetkellä kilometreissä mitattuna 79% päivittäisestä liikkumisesta tapahtuu henkilö- ja pakettiautoilla, ja vain 4% jalan ja polkupyörällä. Joukkoliikenteen osuus kuljetuista kilometreistä on 11%. (Traficom)

Alla olevassa kuvassa on esitelty uusi liikkumistapojen kokonaisuus, jossa jokaiselle kulkutavalle löytyy oma paikkansa, jossa se toimii tehokkaimmin sekä päästöjen minimoimisen, fyysisen aktiivisuuden lisäämisen että myös tilan käytön kannalta.


Uudessa mallissa jokaiselle kulkumuodolle on optimaalinen toiminta-alue. Suurin ja merkittävin muutos nykyiseen verrattuna on yksityisautoilun selkeä väheneminen sekä lyhyillä että pitkillä matkoilla. Myös lentoliikenteen väheneminen alle 1 000 kilometrin matkoilta vähentää näiden tuomia päästöjä merkittävästi. Kuva Juho Jäppinen.

Mitä tässä esitetty malli kulkutapamuodoista sitten kertoo? 

Kävely

Kävelyn tulisi olla pääasiallinen liikkumismuoto lyhyillä 0–3 kilometrin päivittäisillä matkoilla. Kävelyn puolesta puhuu monet asiat, kuten helppous, päästöttömyys  ja ympärivuotisuus sekä yksilötasolla päivittäisen fyysisen aktiivisuuden ylläpito. 

Kolmen kilometrin kävely työ-, harrastus- tai kauppamatkana tuo noin 4 000 askelta lisää päivittäiseen aktiivisuuteen. Tämä lisättynä päivän muuhun kävelyyn päästään terveyden kannalta toivottuun noin 6 000–8 000 päivittäiseen askeleeseen. Kävelyolosuhteiden ja -mahdollisuuksien parantaminen on myös väestön ikääntyessä tärkein tapa mahdollistaa iäkkään väestön arki-aktiivisuus, hyvinvointi ja kotona asuminen. Yhteiskunnalle jokaisen kävellyn kilometrin on arvioitu tuottavan hyötyjä noin 0,38 euron edestä

Pyöräily

Pyöräilyn lisääminen on yksi tehokkaimmista keinoista vähentää autoilua kaupunkimaisilla alueilla. Pyörä onkin oivallinen ja lähes kaikille sopiva liikkumisväline lyhyillä alle 8 kilometrin matkoilla. Pyöräily on myös nopein liikkumisväline ruuhkaisissa kaupunkiympäristöissä lyhyillä matkoilla. Sähköpyörien vauhdikas lisääntyminen tuo paitsi uusia pyöräilijöitä näille lyhyille matkoille, mutta myös pidentää huomattavasti liikkumisetäisyyksiä, sekä mahdollistaa lisääntyvän talvipyöräilyn. Jokaisen pyöräilykilometrin on laskettu hyödyttävän yhteiskuntaa 0,18 euron verran

Pyöräilyn merkitys aktiivisena liikkumistapana kaupunkialueilla kasvaa lähitulevaisuudessa merkittävästi. Tämä tulee huomioida muun muassa reitistöjen suunnittelussa ja toteutuksessa. Kuva Juho Jäppinen.

Myös sähköpotkulaudat toimivat autojen korvaajina lyhyillä matkoilla. Sähköpotkulautojen haasteena on tällä hetkellä se, että niiden paikkaa pyöräväylillä ei tunneta, ja että niiden pysäköintiä ei ole juurikaan järjestetty kaupungeissa. Sähköpotkulauta ei myöskään ole päästötön liikkumistapa, vaan sen elinkaaripäästöt ovat esimerkiksi huomattavasti suuremmat kuin sähköpolkupyörän. Sähköpotkulautojen pysäköinnin selkeyttäminen tiettyihin pysäköintipisteisiin lisäisi myös näiden käyttäjien fyysistä aktiivisuutta, mikä hyödyttäisi yhteiskuntaa fyysisen aktiivisuuden lisääntymisen kautta. Sähköpotkulautojen ja sähköpyörien lisääntyminen vaatii selkeää panostusta näille tarkoitettujen reitistöjen toteutukseen.

Julkinen liikenne (lähiliikenne)

Kaupunkialueiden julkinen liikenne astuu käyttöön lyhyiltä matkoilla ja kattaa kaupunkien lähialueet. Joukkoliikenteen kasvutavoitteeksi vuoteen 2030 mennessä on asetettu 42% vuoden 2018 tasoon verraten. Vuonna 2050 joukkoliikenteen kulkutapaosuuden tulisi olla 111% suurempi kuin vuonna 2018. Kaupunkialueiden joukkoliikenne vastaa isoa osaa tästä kasvusta ollen tavoitteen mukaan suurissa kaupungeissa 43% ja keskisuurissa kaupungeissa 60% suurempaa vuonna 2030. (Traficom

Ollakseen houkuttelevia, kustannushyödyllisiä ja tehokkaita liikkumismuotoja tarvitsevat kaikki yllämainitut kulkutavat suhteellisen tiivistä kaupunkirakennetta. Tämä tulee huomioida kaupunkien suunnittelussa ja rakentamisessa. Tiivis kaupunkirakenne ja jo käytössä olevan tilan tehokkaampi hyödyntäminen on myös kustannuksien, luonnon monimuotoisuuden sekä materiaalien käytön kannalta järkevä ratkaisu. Kävelyn ja pyöräilyn lisäämiseksi näille tarkoitetut reitistöt tulee olla houkuttelevia, laadukkaita ja hyvin hoidettuja ympäri vuoden. Kävelyn mahdollistamiseksi palveluiden ja esimerkiksi luontokohteiden tulee sijaita lähellä asutuksia, mielellään alle 15 minuutin kävelymatkan etäisyydellä. Iäkkäiden kohdalla maksimissaan viiden minuutin kävelymatka näihin kohteisiin on tutkimuksissa todettu lisäävän aktiivisuutta. 

Kaikkiin edellä mainittuihin kulkutapoihin, mutta eritoten julkisen liikenteen palveluihin pitää saada tulevaisuudessa lisättyä aiemmin yksityisautoiluuun vahvasti markkinoidut ja sittemmin yhdistetyt tuntemukset vapaudesta, itsenäisyydestä ja helppoudesta. Tämä edellyttää panostamista liikkumisen palveluihin ja saavutettavuuteen, mutta ennen kaikkea mielikuvien luomiseen. 

Autoilu

Tieliikenteestä syntyy reilut 90 prosenttia kotimaan liikenteen päästöistä. Nämä päästöt ovat noin 11,1 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia ja ne ovat noin viidennes Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Henkilöautoista syntyi 54 % tieliikenteen päästöistä vuonna 2019. (Liikenne- ja viestintäministeriö). Keskivertoautoilijan hiilijalanjälkeä yksityisautoilu lisää keskimäärin noin 2 240 kiloa per vuosi. Tämä on noin neljännes suomalaisen vuoden päästöistä, ja puolet keskimääräisestä päästöjenvähennystarpeesta. (Sitra)

Autoilla tehdään vuositasolla Suomessa noin 3,3 miljardia matkaa. Näistä lyhyitä, alle viiden kilometrin matkoja on 42% ja alle kolmen kilometrin matkoja 28%. (Motiva) Suomessa tehdään siis noin 920 miljoonaa alle kolmen kilometrin mittaista automatkaa vuodessa. Tästä johtuen lyhyiden matkojen siirtyminen tässä esitetyn mallin mukaisesti muille kulkutapamuodoille mahdollistaisi liikenteen päästöjen nopean vähenemisen, mutta myös autoille nykyisin varatun tilan pienentämisen muiden liikennemuotojen eduksi. Kaupungeissa tämä on merkittävä muutos, koska autoille on varattu laskutavasta riippuen noin 50-80 prosenttia kaikesta katutilasta.  

Yleisellä tasolla henkilöautoliikenteen päästövähennyksien ratkaisuksi on esitetty liikenteen sähköistymistä, mutta tämä muutos ei ole tarpeeksi nopeaa, eikä se ratkaise muita, esimerkiksi tilan ja materiaalien käyttöön, tai fyysiseen passiivisuuteen liittyviä yksityisautoilun aiheuttamia ongelmia. Eikä sähköautokaan ole päästötön, vaan elinkaariajattelussa varsin kaukana siitä. Ainoa toimiva ratkaisu on selkeästi vähentää yksityisautoilla tehtäviä matkoja. Yllä on esitetty siihen keinoja. 

Mallissa henkilöautojen toiminta-alue alkaa seitsemästä kilometristä ja on optimaalisinta kymmenen ja sadan kilometrin välillä. Tällä tavalla huomioidaan harvaan asutun maaseutumaisten alueiden ja kylien liikkumismahdollisuudet, tai lähinnä mahdollisuuksien tämänhetkinen puute. 

Kaukoliikenne

Pidempien matkojen julkinen liikenne junilla ja linja-autoilla mahdollistaa kaupunkialueiden ja taajamien välillä liikkumisen. Pidemmillä matkoilla kulkeminen tulisi painottua päästöjen kannalta voimakkaasti junaliikenteeseen. Kaukoliikenteen kasvutavoitteeksi vuoteen 2030 mennessä on asetettu 48% vuoteen 2018 verrattuna. Tämä vastaa noin 11 miljoonaa vuosittaista matkaa enemmän kuin vuonna 2018. Vuoteen 2050 mennessä matkojen pitäisi lisääntyä 15 miljoonalla vuodessa vuoteen 2018 verrattuna. Muutostavoitteet ovat merkittäviä. Niitä tarkasteltaessa tunnistaa hyvin myös suuren tarpeen muuttaa yksityisautoilla ajettujen pidempien matkojen kulkutapaosuutta julkisen liikenteen pariin, sillä tällä hetkellä noin 79% kaikista yli 100 kilometrin kotimaan matkoista tehdään henkilöautoilla. Ilman edellä mainittua muutosta tavoitteet jäävät vain haaveiksi.

Lentoliikenne

Mallissa lentoliikenteen paikka on vain pitkillä, lähinnä mantereelta toiselle tapahtuvilla matkoilla. Euroopassa tehdään vuositasolla noin 83 miljoonaa lentomatkaa, jotka ovat alle 1 500 kilometrin mittaisia. (OBC Transeuropa) Suuri osa näistä on selkeästi lyhyempiä, usein muutaman sadan kilometrin mittaisia lentoja.

Kolmannekselle Euroopan käytetyimmistä 250 lentoreitistä löytyy jo tällä hetkellä korvaava junayhteys, jonka matka-aika on korkeintaan 6 tuntia. Myös Suomessa maan sisäiset lennot kuuluvat tällaisiin lyhyisiin lentoihin ja ne olisi korvattavissa jo nyt juna- ja linja-autoratkaisuilla. Esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoasemalla oli reilut 292 000 kotimaan liikenteen lentomatkustajaa vuonna 2019 (Finavia). Julkisen liikenteen ja varsinkin junaliikenteen panostusten lisääntyessä myös lentoliikenteen sisämaan lennoilla korvaavia nopeita ja laadukkaita mahdollisuuksia löytyy yhä enemmän. Päästöjen kannalta tämä on tärkeää, koska linja-autoon verrattuna päästöt ovat lentokoneella noin kolminkertaiset ja junaan verrattuna vielä paljon isommat, sillä junat ovat Suomessa lähes päästöttömiä. (VR)

Sama asia esiteltynä ‘ihmiskeskeisenä’ mallina, jossa jalankulku, ja sitten pyöräily ovat lyhyillä matkoilla liikkumisen merkittävin kulkutapa. Muut kulkutavat seuraavat näitä. Ero nykyiseen järjestelmään, jossa autoilu ottaa reilut 60 prosenttia tehdyistä matkoista ja lähes 80 prosenttia liikutuista kilometreistä, on suuri. Kuva Juho Jäppinen.

Kohden saumattomia matkaketjuja ja liikkumista palveluna (MaaS)

Tällä hetkellä noin 18% suomalaisten matkoista sisältää useamman kuin yhden kulkutavan. Näistä eniten käytetty yhdistelmä on henkilöauto + jalankulku (6,5%) ja joukkoliikenne + jalankulku (5,6%). Kulkutapojen saumaton ja helppo yhdistäminen on tulevaisuuden liikkumisen ydin. Tällaista järjestelmää kutsutaan liikkumiseksi palveluna (Mobility as a Service, MaaS), joka voi sisältää runsaasti erilaisia liikkumistapoja ja näiden hallintatapoja, kuten käyttöoikeuden osto, vuokraus tai lainaus. (Traficom)

Suomessakin on jo päästy palvelupohjaisen liikkumisen makuun. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta palvelusta on Helsingissä käytössä oleva Whim-palvelu, jonka avulla käyttäjä voi liikkua saumattomasti kaupunkitilassa käyttäen paikallisliikenteen, kaupunkipyörä- ja sähköpotkulautapalveluiden, mutta myös taksien ja vuokra-autopalveluiden tuotteita yhden sovelluksen kautta. Myös Turussa toimii vastaava palvelu.

Tällaiset alustapalvelut tulevat leviämään seuraavien vuosien aikana myös muihin suuriin ja keskikokoisiin suomalaiskaupunkeihin. Jotta järjestelmä olisi kilpailukykyinen yksityisautoihin verrattuna, sen tulee olla helppokäyttöistä, nopeaa ja joustavaa. Myös hinnan tulee olla selkeästi kilpailukykyistä. Tavoitteena tulisi olla, että liikkumispalveluilla pääsee liikkumaan yhtä nopeasti kuin autoilla tällä hetkellä. Tällaiseen tilanteeseen, tai lähelle, on jo päästy muutamilla alueille Suomesssa, kuten Salossa ja Päijät-Hämeessä. (Traficom)  

Tapamme liikkua ja ymmärtää liikkuminen on siis nopeassa muutoksessa ja yksityisautoiluun perustuva malli on vauhdikkaasti jäämässä historiaan. Kuitenkin autokeskeisen järjestelmän vuosikymmenien pituinen vaikutus muun muassa kaupunkirakenteeseen näkyy vahvasti vielä tulevinakin vuosikymmeninä. Tämä luo omat haasteensa myös liikkumisen palveluiden, kävelyn, pyöräilyn ja julkisen liikenteen toteutukseen lähinnä autojen mahdollistaneen kaupunkirakenteen väljentymisen ja sen tuomien pitkien etäisyyksien vuoksi. Kuitenkin tälle matkalle kohden tulevaisuuden kaupunkeja ja liikkumista on lähdettävä viipymättä, sillä jo matkan varrella piilee ratkaisuja aikamme suurimpiin ongelmiin.

Juho Jäppinen
Fysioterapeutti, aktiivisen liikkumisen edistäjä
Meijän polku, JAMK
juho.jappinen@jamk.fi


Kaikki blogitekstit: