Blogi

Blogi

Vanhojen lähimetsien taikaa

Kirkkokangas-Tikkamäki-Kuusimäki

Heti tammikuun alusta uuden vuosikymmenen kunniaksi Meijän polun reitit johdattivat Jyväskylän länsipuolelle Muuramen pohjoisosien metsiin ja siellä Metsähallituksen vanhojen metsien suojelukohteisiin Kirkkokankaalle, Tikkamäkeen ja Kuusimäkeen. Monipuolisen alueen havupuumetsät ovat osittain yli 135-vuotiaita.

Vuoden ensimmäinen aurinko kipusi horisontin ylle ollessamme Tikkamäen laella. 

Luonnon monimuotoisuuden kannalta tällaiset vanhojen metsien suojelualueet ovat elintärkeä tapa pyrkiä säilyttämään ja ylläpitämään metsien bioversiteettiä, eli lajikirjon monipuolisuutta*. Vanhojen metsien kasvillisuus ja tunnelma eroaa vahvasti istutetuista talousmetsistä ja tällaisia kohteita voisi hyvin käyttää retkeilyn ohella myös esimerkiksi keskisuomalaiseen terveysmetsätoimintaan ja muunlaiseen luonnon hyvinvointivaikutusten hyödyntämiseen. Kesällä nämä suomalaisessa mittakaavassa vanhat metsät ovat hienoja retkeilykohteita myös kasvuston, hyönteistön ja linnuston monipuolisuuden johdosta, ja muun muassa lintuharrastajat liikkuvat aktiivisesti alueella.

Reitti kulki kolmen Metsähallituksen vanhojen metsien suojelualueen lävitse.
Retkelle osallistui Johanna Niilivuo, Janne Laitinen ja Juho Jäppinen.

Mitä jäi mieleen?

Maailmalla suuressa kasvussa olevan luonto- ja lähiliikkumisen kehittämismahdollisuudet ovat merkittävät myös Keski-Suomessa. Meillä on upeaa metsäluontoa saavutettavissa heti asuinalueiden laidoilta lähtien ja oikeita helmiä, kuten nämä vanhojen metsien suojelualueet, myöskin saavutettavissa pienellä vaivannäöllä. Alueen polkuverkostot ja erilaiset metsäautotieverkostot ovat varsin kattavia ja mahdollistavat suhteellisen vaivattoman liikkumisen alueille ja niiden välillä. Näiden reitistöjen tunnistamiseen ja kehittämiseen tulisi jatkossa kuitenkin panostaa, jotta vastaavanlaiset alueet saataisiin useampien käyttöön. 

Tällaisille lähialueiden luontokohteille voitaisiin kehittää julkisen liikenteen hyödyntämisen lisäksi muun muassa pyöräilyreitistöjä, jolloin kohteisiin ja pois niistä pääsisi vaivattomasti ja turvallisesti polkupyörillä. Sähköpyörien yleistyessä tällaiset reitit luontokohteineen olisivat kiinnostavia kaupunkilaisten liikunnan lisäämisen ohella myös matkailijoiden käyttöön.  

Metsien virkistyskäyttö ja monimuotoisuuden mahdollistaminen ja turvaaminen ovatkin nykyajan nousevia trendejä. Nämä tulisi huomioida pelkän puunkäytön rinnalla tasavertaisina, jos ei arvokkaampinakin, kokonaisuuksina.

Myrskytuhoja Tikanmäellä. Talousmetsissä kuvankaltaiset myrskytuhot koetaan taloudellisena haittana ja sitä kautta myös ihmisiin on iskostunut ajatus näiden tuulenkaatojen haitallisuudesta. Luonnontilaisissa metsissä myrskytuhot ovat sitä vastoin luonnonmukainen metsän monimuotoisuuden ja uusiutumisen keino.

* Metsien biodiversiteetin suojelun kannalta arvokkaimpia ovat laajat vanhojen metsien alueet, joissa vallitsee luonnollinen häiriödynamiikka, esimerkiksi metsäpalot ja myrskytuhot. Alueella tulee olla paljon vanhoja ja suuria puita sekä monen laatuista lahopuuta ja stabiiliutta kasvualustoissa ja mikroilmastoissa. Luonnollinen dynamiikka tuottaa elinympäristöjä ja prosesseja, jotka ovat tärkeitä alkuperäiselle metsien biodiversiteetille. Monille lajeille merkityksellistä on runsas lahopuun määrä, vanhojen puuyksilöiden esiintymisellä ja näiden resurssien vaihtelulla laajassa mittakaavassa. Metsien luonnondynamiikan lisäksi metsien biodiversiteetille on hyötyä metsien jaloista lehtipuista, haavoista, pajuista ja pihlajista kuten myös erilaisista metsäympäristöistä. Talousmetsissä pidennetyt kiertoajat, jatkuva kasvatus, vanhojen puiden, lahopuun ja vesistöjen suojavyöhykkeiden suojelu hyödyttävät merkittävää osaa alkuperäisestä biodiversiteetistä.
Lähde: Biodiversity, carbon storage and dynamics of old northern forests, 2014. Norden.

Juho Jäppinen
fysioterapiaopiskelija, JAMK
Meijän polku


Aiemmin ilmestyneet reitistö-aiheiset blogimme: