Blogi

Blogi

Suomalaiset löysivät jälleen metsät ja ulkoiluharrastuksen

Viime aikojen uutisoinnit ovat monella tapaa poikkeuksellisia. YLE uutisoi 26.3., että suosituilla retkikohteilla tulee olemaan viikonloppuna ruuhkaa ja apuun olisi hälytettävä ihan poliiseja. Keski-Suomen maapinta-alasta metsää on liki 85%, joten ulkoilumahdollisuuksia ja vaihtoehtoja retkeilyyn riittää, kunhan muistaa jokamiehenoikeudet.

Luonto mahdollistaa meille ihmisille monenlaisia ”palveluita”, usein puhutaankin luonnon ekosysteemipalveluista. Luontoperustaisilla ratkaisuilla tarkoitetaan luonnon mahdollistamia ratkaisumalleja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Luonnossa liikkuminen on ilmaista ja vaivatonta, lähimetsään on matkaa keskimäärin 700 metriä, mutta puolet suomalaisista asuu vain alle 200 metrin päässä metsästä. Aina ei ole tarve lähteä lähimetsää pidemmälle ja omasta kunnastakin löytyy varmasti kätkettyjä helmiä. Lähikohteisiin voi päästä jopa kävellen tai pyörällä, eikä tarvitse huolehtia pysäköinnistä.

Mistä sitten löytää tietoa näistä lähikohteista ja mitä siellä voi tehdä? Tietoa löytyy paljon, mutta tieto on valitettavan hajallaan, sitä pitää osata etsiä oikeilla hakusanoilla ja käyttää omaa harkintaa. Merkityt polut ja hoidetut taukopaikat ovat hyviä kohteita aloittaa retkeily. Suositut retkeilykohteet varmasti ovat näinä aikoina ruuhkaisia ja erityisesti paikoitus tuottaa hankaluuksia. Kannattaa perehtyä kohteeseen ennakkoon karttojen kautta, jotta löytää vaihtoehtoisia paikotusalueita ja muistaa kunnioittaa paikallisten asukkaiden elämää. Pikkuteillä liikkuu keväisin traktoreita sekä metsäkoneita ja perheautoilla liikkuessa on muistettava myös kelirikko (teiden kunto). Hyviä kohteita ovat mm. Korpilahden Vaarunvuoret ja Äänekosken Kapeenkosken alue, asvalttitie perille asti ja paikoitusalueelle mahtuu useita autoja. Metsässä on vielä tähän vuodenaikaan useimmiten lunta ja polut paikoitellen hyvin jäisiä, mutta niin kuin aina, kulkija sopeuttaa askeleet olosuhteiden mukaisesti.

Keskisuomalaiset metsät tarjoavat mitä upeampia yksityiskohtia vierailleen. Kuvat Janne Laitinen.

Kokeneemmat luonnossa liikkujat voivat laajentaa reviiriään ns. hajakohteille, joissa ei useinkaan ole muita ihmisiä ja retkeilyä tukevat rakenteet puuttuvat. Vähän seikkailuhenkeä! Paikotus on harkittava tarkkaan, ja usein on etsittävä kartalta metsäautoteiden kääntöpaikkoja tai muita levikkeitä. Natura-alueet ovat luonnonsuojelualueita, joilla saa liikkua, mutta luontoa kunnioittaen. Natura-alueiden suojelu perustuu lainsäädäntöön, hallinnollisiin määräyksiin tai vapaaehtoisiin sopimuksiin. Näissä kohteissa liikuttaessa on oltava jo ymmärrystä kartoista ja laajemmin luonnossa liikkumisesta, polkuja risteilee ja opasteita ei ole. Eikä liioin tulentekopaikkoja ja huusseja. Mutta luonto on aitoa, metsä on metsää, ja voi saada käsityksen siitä, mitä luonnon monimuotoisuus oikein on. Kävijälle nämä kohteet usein tarkoittavat vaikeakulkuista maastoa, tiheikköjä, kaatuneita lahopuita, jylhiä kallioita ja märkiä rämeitä. Mutta vaivannäkö palkitsee myös; on hiljaisuutta, tai siis luonnon ääniä, tuoksuja (ei aina niin miellyttäviä), eri sävyisiä värejä ja kulkijalle aiemmin tuntemattomia lajeja. Itse olen talven aikana huomannut LEKSA-hankkeen työmatkoilla sammalien ja jäkälälajien valtavan kirjon. Kotona riittää sitten tekemistä, kun tunnistaa uusia lajeja valokuvista.

Kaupungistumisen myötä ihmisten omakohtaiset luontokokemukset voivat jäädä satunnaisiksi ja pintapuolisiksi. Lähimetsästä on hyvä aloittaa.


Retkikohteiden etsintään:


Janne Laitinen
Biologi ja Meijän polun luontoaktiivi, joka toimii tällä hetkellä luonnon ekosysteemipalvelut Keski-Suomessa (LEKSA) hankkeessa.