Kaikkien suomalaisten luonnossa oleskelua ja liikkumista tulee määrätietoisesti lisätä. Yksi merkityksellisimmistä tekijöistä on kaikkien ikäryhmien luontokosketuksen lisääminen monimuotoiseen lähiluontoon. Näin voidaan mahdollistaa terveyttä ja hyvinvointia tukevan immuunijärjestelmän ylläpito, joka suojaa meitä monilta sairauksilta. Lisäksi luontopohjaisilla ratkaisuilla, esimerkiksi puiden istutuksella, voidaan myös reagoida moniin ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin, kuten nouseviin kesälämpötiloihin; varjostavat ja viilennystä tuovat puut hyödyttävät kaikkia ikäryhmiä ja mahdollistavat ulkoilua myös kuumimpina kesäkuukausina. Tällaisista ratkaisuista hyötyvät kaikki, mutta erityisesti lapset ja seniorit.
Alle kouluikäiset
Luontosuhteemme luodaan lapsuudessa. Lapsien luonnossa oleskelu- ja liikkumismahdollisuuksia tuleekin tukea ja mahdollistaa mahdollisimman moninaisesti. Pienten lasten luontosuhteelle merkityksellisiä on lasten vanhempien, sukulaisten ja tuttavien ulkoilu- ja luonnossa liikkumisen tottumukset, joita kaikkia tulisi pyrkiä aktiivisesti lisäämään ja vahvistamaan. Toinen merkittävä luontosuhteen luoja lapsille ovat päiväkodit. Sekä perheiden, että päiväkotien luonnossa oleskelu- ja liikkumismahdollisuuksia voidaan parantaa lähiluonnon monimuotoisuutta sekä saavutettavuutta ja erilaisia luontoliikunta- ja harrastusmahdollisuuksia parantamalla.
Alle kouluikäisillä retket lähiluontoon, sekä päiväkotien ja kotien pihojen luonnon monimuotoistaminen ovat helppoja keinoja lisätä luontokontakteja.
Kuva Johanna Huovila.
Päiväkotien pihat viherpihoiksi
Suomalaisessa tutkimuksessa selvitettiin päiväkotien pihamateriaalien merkitystä lasten kehon mikrobistolle siirtämällä pihamaille metsäpohjaista kasvustoa. Tulokset olivat merkittäviä ja lasten immuunijärjestelmän säätely parani jo muutamissa viikoissa. Tämä taas ehkäisee autoimmuunisairauksia ja allergioita. (Roslund ym. 2020)
Kouluikäiset
Kouluikäisillä luontosuhteen muodostumista voidaan avustaa rutiinien luomisella, eli ottamalla luonto osaksi jokaviikkoista kouluarkea. Yhdeksässä vuodessa ala- ja yläkoulun aikana ehtii käymään tuhansia kertoja lähiluonnossa liikkumassa ja oppimassa, jos vain ulkoluokkatoiminta otetaan osaksi koulujen arkea. Kouluikäisille tärkeää on myös koulun lähiympäristön ja välituntialeuiden luontokontaktien mahdollistaminen sekä aktiiviset koulumatkat, joiden aikana ollaan kontaktissa luontoympäristöihin.
Kouluympäristöjen luonnon monimuotoistaminen muun muassa viljelylaatikoita lisäämällä toimii myös aktivoivana oppimisympäristönä.
Myös kouluikäisille perhe ja lähipiiri ovat merkittävässä asemassa luontosuhteen muodostumisessa ja ylläpitämisessä. Lähialueen luontokohteet tarjoavat huikeita retkeily- ja seikkailumahdollisuuksia.
Ulkoluokat ja uudet oppimisympäristöt
Oppimisen siirtäminen osittain koulun lähiluontoon ja ulkoympäristöihin mahdollistaa oppimisen ja hyvinvoinnin kannalta merkitykselliset ulkoilu- ja liikkumistuokiot. Samalla esimerkiksi viikottain toistuva ulkoluokka pitää yllä lapsena opittua ulkoilurutiinia. (Jäppinen, 2024)
Nuoret
Lasten ja nuorten vapaa-aika tutkimuksen (2022) mukaan noin 90% nuorista liikkuu luontoympäristöissä. Nuoruus on kuitenkin myös aikaa, jolloin sekä aktiivinen liikkuminen ja luontokontaktit vähenevät useimmilla meistä. Esimerkiksi päivittäiset askelmäärät tipahtavat noin puoleen alakoulun ja toisen asteen koulun välissä.
Nuorilla luontokontaktit lisääntyvät esimerkiksi harrastusten ja vapaa-ajan vieton merkeissä. Yhteiskunta voi mahdollistaa uusia harrastuspaikkoja ja -mahdollisuuksia.
Nuoret kuitenkin hyötyvät luonnossa vietetystä ajasta ja luonnossa liikkumisesta samalla tapaa kuin muut ikäryhmät. Useissa opiskelijoille tehdyissä tutkimuksissa lyhyet 10–30 minuutin piipahdukset luontoympäristöissä ovat parantaneet tutkimuksiin osallistuneiden mielialaa ja vähentäneet negatiivisia tuntemuksia ja stressiä, mutta myös vaikuttaneet fysiologisesti muun muassa verenpaineen ja sykkeen laskuna. (Meredith ym. 2020) Tässä ikäryhmässä merkittävä osa kärsii mielenterveyden haasteista (Kiviruusu ym. 2024), joten luonnossa oleskelun ja liikkumisen mahdollisuuksien lisääminen on erityisen tärkeää. Myös monimuotoisen luonnon lisääminen koulu- ja opiskeluympäristöihin, sekä opiskelujen aikaisten luontokontaktien lisääminen on tärkeää.
Metsäreseptejä korkeakouluhin
Tampereen ammattikorkeakoululla toteutetun Metsäresepti-hankkeen vinkkejä opintojen siirtämisestä luontoympäristöihin löytyy Metsäresepti-julkaisusta.
Työikäiset
Työikäisistä kolmannes ei koe terveydentilaansa hyväksi tai melko hyväksi. (Sarkkila ym. 2024) Tässä lisääntyneellä luontoympäristöissä oleskelulla ja liikkumisella voisi olla suuri koettua hyvinvointia lisäävä merkitys, sillä molemmat, sekä luontoympäristöt, että liikkumisen lisääminen lisäävät koettua hyvinvointia ja useita terveyden tilaan vaikuttavia muuttujia.
Luontotyöpäivät on tapa siirtää palaverit luontoympäristöihin. Säät ovat vain pukeutumiskysymys, ja kokouksen voi viettää vaikkapa pulkkamäessä.
Työikäisillä hyviä tapoja ujuttaa luontoa arkeen ovat uudet harrastukset sekä työ- ja asiointimatkojen aktivoiminen kävellen tai pyörällä sekä julkisilla kuljettaviksi. Puolen tunnin kävelymatka töihin pitää huolen viikon liikkumissuosituksesta, mutta myös luontosuosituksesta, varsinkin jos reitistöt kulkevat ainakin osittain luontoympäristöissä.
Luontotyöpäivä
Luontotyöpäivien teemojen tuominen osaksi työkulttuuria auttaa työikäisiä lisäämään luontokontaktejaan siinä missä ulkoluokat auttavat kouluikäisiä. Palaverit ja etäkokoukset voi siirtää käveltävinäpidettäviksi ja mahdollisuuksien mukaan luontoympäristöihin. Myös aktiiviset työmatkat ja työmatkarönsyily ovat mainioita keinoja lisätä luontokontakteja ja aktiivista liikkumista päiviin.
Seniorit
Väestön ikääntyessä ja väestöllisen huoltosuhteen heikentyessä on yhä merkityksellisempää ylläpitää ja vahvistaa ikääntyvän väestön hyvinvoinnin ja terveyden edellytyksiä. (THL – Raportti 1/2025) Seniori-ikäisillä lähiluonnon ja sen saavutettavuuden, eli esimerkiksi laadukkaiden, ympäri vuoden ylläpidettyjen reitistöjen ja taukopaikkojen, merkitys kasvaa iän lisääntyessä. Seniori-ikäisillä korostuu asuinalueen viheralueiden ja luonnon monimuotoisuuden lisääminen sekä mahdollisuudet päästä kosketuksiin lähiluonnon kanssa, esimerkiksi erilaiset puutarha- ja pihatyöt.
Luonnon tarkkailu voi tarjota ympärivuotista tekemistä seniori-ikäisille niin omassa pihassa kuin lähiluonnon reitistöilläkin.
Seniori-ikäisillä myös erilaiset retket ja ryhmämuotoinen toiminta tukevat luontokontaktien ylläpitoa ja lisäämistä. Myös marjastus ja sienestys toimivat tuttuna tapana ylläpitää kontakteja luonnon monimuotoisiin mikrobistoihin ja lisäävät samalla tärkeää luontoympäristöissä vietettyä aikaa sekä tukevat monipuolista kehon käyttöä ylläpitäen motorisia taitoja.
LUONTOPYSÄKIT
Saavutettavan luonnon yksi avaintekijöistä tulevaisuuden kannalta on julkisen liikenteen mahdollistama luontoympäristöjen saavutettavuuden lisääminen. Tämän merkitys nousee varsinkin kaupunkiympäristöissä sekä esimerkiksi kansallispuistojen saavutettavuuden näkökulmasta vahvasti esille. Kaupunkiympäristöissä luontopysäkit mahdollistavat muun muassa senioreiden ja autottomien lapsiperheiden luontokohteiden laajemman saavuttamisen ja kansallispuistoissa ympäristön näkökulmasta yksityisautoilua kestävämmän tavan nauttia näistä suomalaisen luonnon helmistä. (Meijän polku, Luontopysäkit)
