Avainsana: Luontosuositus
Enemmän iloa ja nautintoa arkeen – lähiluonto tarjoaa syyn juhlaan

Enemmän iloa ja nautintoa arkeen – lähiluonto tarjoaa syyn juhlaan

Elämme parhaillaan yltäkylläisyyden ja kulutusjuhlan aikaa. Uuden ostaminen tekee meidät iloiseksi hetkellisesti, mutta nakertaa hiljalleen hyvinvointimme perustaa tuhoamalla elinympäristöämme. Jatkuvan kuluttamisen sijaan hyvälle arjelle on olemassa kestävämpikin vaihtoehto: luonto. Lähiluonnossa kelpaa juhlia vuodenaikojen vaihtelua ja elonkirjon moninaisuutta vuoden jokaisena päivänä!

Meillä ihmisillä on tapana tottua – ja turtua – kaikkeen tavalliseen. Kaipaamme jatkuvasti jotakin hienoa ja jännittävää: hankimme uuden kännykän, lähdemme uuteen kohteeseen ulkomaanlomalle, koukutumme uudesta tv-sarjasta. Haluamme aina vain lisää, vaikka nykyhetkessä kaikki olisi jo oikein hyvin.

Muutenhan arki tuntuisi pelkältä yksitoikkoiselta suorittamiselta päivästä toiseen.

En väitä, etteikö jokainen meistä kaipaisi elämäänsä iloa, virtaa ja hauskanpitoa. Elämä on tehty nautittavaksi, ei räytymiseksi.

Totuutta ei kuitenkaan pääse pakoon: se, millaista arkea elämme, määrittelee loppuviimein ihmiskunnan tulevaisuuden. Miten voisimme siis löytää uusia tapoja kokea nautintoa ja onnea?

Itse olen saanut kesytettyä jatkuvan uutuuden tavoittelun ja kuluttamisen tarpeen niinkin yksinkertaisella tavalla kuin menemällä luontoon. Luonnon helmasta jos mistä löytyy joka kerta uutta ihmeteltävää, kunhan vain avaa silmät seikkailulle ja tutkii ympäristöä uteliaasti. Suomen vaihtuvissa vuodenajoissa ja maisemissa on omat kiehtovat elementtinsä, joiden tutkailuun ei ikinä kyllästy.

Mikä parasta: oma lähimetsäni sijaitsee Jyväskylän Haukanniemessä, vain kivenheiton päässä kotioveltani! On siis olemassa oikeastaan vain kehnoja tekosyitä, jos luontoon ei ennätä tai jaksa lähteä päivittäin edes hetkeksi. Lyhytkin luontohetki virkistää ja rentouttaa – ja tuo tutkitusti lisää onnellisuutta arkeen.

Itse voisin tuijottaa vaikka iäisyyden sankan usvan pehmentämää järvimaisemaa tai hempeän auringonlaskun punertamaa horisonttia. Näitä molempia olen saanut todistaa lenkkeillessäni ihan kotini lähistöllä. Ehdoton suosikkini luonnon näytelmistä ovat revontulet. Hyvässä lykyssä niitäkin pääsee ihastelemaan joskus täällä Keski-Suomen leveyksillä asti.


Koen, että luonnossa vietetyn ajan voi nähdä juhlan paikkana – ovathan maamme metsät, järvet, suot ja vaarat juhlansa ansainneet ainutlaatuisuudellaan. Miten upean luonnon ympäröimänä saammekaan elää. Välillä itsestäänselvyyksiä vain unohtaa arvostaa.

Entäpä jos loisimme yhdessä uudenlaisen arjen, jossa normaali tarkoittaisi enemmän luonnossa vietettyä aikaa ja vähemmän kaupallisten uutuuksien perässä juoksemista? Näkökulman vaihtaminen tekee yllättävän hyvää omalle mielelle, keholle ja kukkarolle – ja isossa mittakaavassa koko planeetan hyvinvoinnille, kun emme alituiseen haali mielihyvää tarpeettomalla kuluttamisella.

Arjen harmauteen saa helposti iloa ja väriä, kun lähtee lähiluontoon. Vähitellen lyhyistä luontohetkistä tulee tapa, ja luonnon ääreen alkaakin kaivata säännöllisesti. Tunnetusti nälkä kasvaa syödessä, mutta onneksi luonnossa oleilusta ja liikkumisesta voi nauttia rajattomasti.

Ennen pitkää voi huomata, kuinka luonnosta ja siellä vietetystä ajasta on tullut erottamaton ja elintärkeä osa hyvää ja rikasta elämää. Sen sijaan ilman päivittäistä luontokosketusta arki alkaisi tuntua jälleen turhan puuduttavalta puurtamiselta. Sellaiseen normaaliin olisi tylsää palata. Eikö vain?

Lähiluonto tarjoaa arkeen pieniä juhlahetkiä. Entäpä jos nappaat ensi kerralla ystäväsi kainaloon ja viet hänet spontaanille retkelle läheiselle luontopolulle tai laavulle? Termarissa lämmittää herkkukaakao, kun tähtitaivas tuikkii valoa lokakuun pimeyteen.

Nelli Leppänen
Viestintäyrittäjä, Murrosmedia
Blogin kuvat kirjoittajan ottamia Jyväskylän Haukanniemestä ja sen lähiympäristöstä.

Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa.
Kävelyllä luonto kanssakulkijana

Kävelyllä luonto kanssakulkijana

Ilmassa on syksyn raikkautta, joka tuntuu jo iholla. Usva peittää lämpöään luovuttavan järven pinnan ja aamun kirkkaat auringonsäteet osuvat ruskan värjäämiin lehtiin. Kosteuden paljastamat hämähäkinseitit tuntuvat ilmestyneen metsään kuin tyhjästä. Huomaan vetäväni syvään henkeä ihastuksesta. 

Koetan tallentaa mieleeni kaiken kokemani, sillä tiedostan tämän kauniin jakson luonnossa kestävän vain hetken. Ajatuksissani olen kuitenkin valmistautunut jo ottamaan vastaan loppusyksyn pimenevät mutta tunnelmalliset hetket. Tämä on minun tapani kävellä päivittäin, luonto vahvasti kanssakulkijana. Tätä kokemusta ja taitoa haluan myös välittää muille arjen pieninä hyvinvointitekoina itselle ja osana ohjattuja kävelyryhmiä.

Kävely on hyvin perinteinen tapa ulkoilla. Oikeastaan aivan ykkönen. Askeleet vievät usein ihan tietoisesti ulos kävelylle ja välillä arjen muut askareet kuljettavat mukanaan. Aurinko saa kansan suorastaan ryntäämään ulos. Välillä taas kuulen, kuinka sisälle jumittuminen on aivan liian helppoa ja kävelymotivaatiota saa etsiä. Mielestäni kävelyyn kannattaakin suhtautua tästä näkökulmasta hiukan tietoisemmin ja yhtenä arjen kiinteänä tapana pitää huolta omasta ja samalla muidenkin hyvinvoinnista. Elintärkeä luontoyhteyskin voi vahvistua aivan arkisesti – kulkemalla samoja polkuja yhä uudelleen.

Ihmisiä luonnossa istumassa. Kuva Katariina Salmi, Suomen Latu.
Syksy tarjoaa voimakkaita aistielämyksiä, joiden äärelle luonnossa kävellessä kannattaa pysähtyä. Kuva Katariina Salmi, Suomen Latu.

Luonto muuttuu maisemasta todeksi

Lähiluonto ympärillämme on kuin joka päivä uudelleen maalautuva maisema. Kun kuljemme ulkona viikosta ja vuodenajasta toiseen, alamme pikkuhiljaa huomata tässä maisemassa muutoksia, yksityiskohtia ja yhteyksiä. Tiedämme jo odottaa, miten tuttu maisema alkaa muuttua syksyn edetessä, missä kevään ensimmäiset leskenlehdet puhkeavat ja miten lumen pinta talvella paljastaa kulkijansa. 

Luonnon kauneuden ihastelua ja lumoutumista voi aktiivisesti harjoitella. Silmä harjaantuu kuin sienestäjällä, jonka maiseman valtaavat suppilovahverot ensimmäisten löytöjen jälkeen. Ja ehkä juuri siinä on yksi kävellen kulkemisen ilo: kun alamme huomata enemmän, myös tuttu ympäristö alkaa tuntua uudella tavalla kiinnostavalta. 

Olen kuullut monta tarinaa siitä, kuinka luonnossa ikänsä aktiiivisesti liikkuja ei oikein ole malttanut tai ehtinyt pysähtyä sen äärelle. Luonto on voinut jäädä tällöin helposti enemmän toiminnan näyttämöksi tai ohikiitäväksi maisemaksi. Halu kokea asioita eri tavalla ja hidastaa välillä, tuo ulkoiluun uuden ulottuvuuden. Näissä toiveissa piilee jotain, jota kannattaa kokeilla rohkeasti. Kävelyllä se onnistuu!

Luonto helpottaa sosiaalista kanssakäyntiä. Porukalla ulkoilu tarjoaakin myös vähemmän luonnossa liikkuvalle tai yksinäisyyttä kokevalle hyvän tavan aloittaa uusia polkuja. Kuva Katariina Salmi, Suomen Latu.

Yhteisten askelien rytmi ja yhteys luontoon

Kävelylle lähteminen ei ole kaikille itsestään selvää vaikka se onkin yksinkertaisin ja helposti saavutettavin tapa ulkoilla. Yksi tarvitsee seuraa, tukea tai kannustusta, toinen lisää motivaatiota ja kolmas selkeää ja turvallista reittiä lähteäkseen liikkeelle poluille asti. Meistä moni voi toimia ulkoiluun ja kävelyyn lempeänä kannustajana, esimerkkinä ja mukaan kutsujana. 

Yhdessä kävelyn ydin on vuorovaikutuksessa ja kohtaamisessa sekä yhdessä rakennetussa kokemuksessa. Kun rohkeasti havainnoimme ja etenkin keskustelemme kokemastamme, luomme uusia yhteyksiä niin luontoon kuin toisiimme. Samalla, kun välitämme omaa paikan merkitystä muille, avaamme silmiämme muiden kokemuksille. Lähiluonto on tällöin aidosti paikka olla yhdessä ja kiinnittyä siihen. Olen kuullut useamman kerran, kuinka aktiivisesti yksin luonnossa liikkuva kertoo haluavansa oppia kulkemaan yhdessä muidenkin kanssa. Tällöin avainsanat on kuulluksi sekä kohdatuksi tuleminen!

Kenet sinä voisit kutsua tänään kävelylle? Antaa aikaa ja pienen syksyisen elämyksen lähiluonnossa. Kävely voi itsessään olla välillä päämäärää tai kerättyjä kilometrejä tärkeämpi. Matkalla voi etsiä värejä, poimia koristeeksi kotiin upeita lehtiä, evästellä tai istahtaa lempipaikkaan hetkeksi.

Ihmisiä syksyisen järven rannalla. Kuva Heidi Kaarnattu, Suomen Latu.
Luonnossa kävely johdattelee myös upeiden luontoelämysten äärelle. Tällaisista uusista löydetyistä luontokohteista saattaa muotoutua myös lempipaikkoja, jotka innostavat luontoon yhä uudestaan. Kuva Heidi Karnaattu, Suomen Latu.

Kun tutusta polusta tulee lopulta oma

Luonnossa ja luonnosta oppiminen ei pääty lapsuuteen. Aikuinenkin voi innostua löytäessään uuden lajin, oppia lukemaan maisemaa syvällisemmin tai kuulla tutusta paikasta uuden tarinan. Myös sukupolvien välinen oppiminen tarjoaa paljon mahdollisuuksia. Lapsi tai nuori voi näyttää oman lempipaikan luonnosta tai opettaa aikuiselle lajintunnistussovelluksen käyttöä, kun taas aikuinen voi jakaa tietoa siitä, millainen tuttu paikka oli ennen ja millaisia tarinoita siihen liittyy. 

Ajan kanssa luonnon tuntemisesta voi luonnollisesti syntyä tunne siihen kiinnittymisestä ja luonnosta välittämisestä sekä halusta toimia luonnon puolesta. Tämä pätee myös ulkoiluryhmissä, jotka tarjoavat mahtavat mahdollisuudet erilaisiin luontopositiivisiin tekoihin yhdessä. Näistä yksinkertaisin on roskien keruu kävelyn lomassa.

Suomen Ladun Kävely 2.0 -hankkeessa haluamme innostaa ihmisiä löytämään kävelystä uusia mahdollisuuksia ja tukea erityisesti yli 65-vuotiaiden liikkumista sekä vertaisohjattuja ulkoiluryhmiä. 

Kävely auttaa meitä huomaamaan ympäristömme ja sen erilaiset tarjoumat sekä kerrostumat, kiinnittymään tuttuihin paikkoihin ja löytämään luonnon läheltä. Siksi kävely voi olla paljon enemmän kuin tapa siirtyä paikasta toiseen. Kävelyn voima piilee myös siinä, että sen ei tarvitse aina olla samanlaista.

Ihmisiä syksyisessä lähiluonnossa. Kuva Katariina Salmi, Suomen Latu.
Luonnossa liikkumisen lisääntyessä myös kiinnostus luonnosta sekä luonnontuntemus lisääntyy – lähiluonnosta ja sen ihmeistä tulee tutumpia. Kuva Katariina Salmi, Suomen Latu.

 

Virpi Jussila
Kirjoittaja on Suomen Ladun ulkoilun asiantuntija ja Kävely 2.0 -hankkeen projektipäällikkö sekä biologi ja ympäristökasvattaja.

Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa.
Miljoonasäästöt luonnosta – tehdään Jyväskylästä luonnossa liikkumisen pääkaupunki

Miljoonasäästöt luonnosta – tehdään Jyväskylästä luonnossa liikkumisen pääkaupunki

Metsäterveyslaskurin mukaan Jyväskylässä voitaisiin säästää vuoteen 2031 mennessä 45–75 miljoonaa euroa, jos jyväskyläläiset lisäisivät luonnossa liikkumistaan. Laskurin antamat mittavat säästöt ovat vieläpä maltillisia, sillä huomattavasti korkeampiinkin lukemiin voidaan päästä.

Kuitenkin jo 45 miljoonan euron säästöt terveydenhoitokuluissa yhden kaupungin osalta olisivat todella merkityksellisiä. Kysymys kuuluukin, kuinka Jyväskylästä saataisiin aktiivisen luonnossa liikkumisen kaupunki? Minkälainen muutos se olisi kaupunkilaisten arjessa? Yhteiskunnan kestävyyden, terveytemme sekä talouden ja elinkelpoisen tulevaisuuden näkökulmasta muutos olisi välttämätön.

Mistä miljoonasäästöt oikein syntyvät?

Metsäterveyslaskurissa tarkastellaan tutkimustietoon pohjaten, kuinka paljon tiettyjen sairauksien hoito maksaa yhteiskunnalle ja mitä niiden ehkäisy elintapamuutoksilla säästäisi. Luonnon ja aktiivisen liikkumisen tuomat säästöt syntyvät esimerkiksi mielenterveyden häiriöiden, sydän- ja verisuonitautien, tyypin 2 diabeteksen sekä tiettyjen syöpätyyppien ehkäisyn kautta.

Monimuotoisessa lähiluonnossa liikkuminen parantaa ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Terveyshyötyjen maksimoimiseksi luonnossa liikkumisen tulee olla osa arkea.

Sopivaa luontoannosta etsimässä

Kuinka paljon jyväskyläläisten pitäisi luonnossa liikkua, jotta edellä mainittuihin säästöihin päästäisiin? Suuntaviivoina voidaan käyttää liikkumisen suositusta sekä 3–30–300-luontosuositusta.

Metsäterveyslaskurin tavoitemäärät pohjaavat kansalliseen suositukseen: työikäisen tulisi liikkua luontoympäristössä vähintään 150 minuuttia viikossa reippaasti, eli sydämen sykettä nostaen. Kaikkein suurimman terveyshyödyn tarjoaa kuitenkin luontosuosituksen 300 minuutin viikkoannos luonnossa liikkumista. Se tarkoittaa päivätasolla noin 45 minuutin liikkumista luontoympäristöissä. Osan ajasta voi tietysti kerätä esimerkiksi viikonlopun pidemmillä retkillä, jolloin arjen luontopiipahdukset voivat olla lyhyempiä. Luontoaltistusta ja liikkumista voi kerätä myös aktiivisilla työmatkoilla sekä arjen muilla matkoilla, jos näiden aikana hakeutuu luontoympäristöihin.

Koska suuri osa suomalaisista liikkuu tällä hetkellä liikkumisen ja luonnossa oleskelun suosituksia vähemmän, hyvä tavoite kaupunkitasolla olisi luontosuosituksen kolme 30 minuutin luontoliikkumishetkeä viikossa. Jo tämä lisäisi kaupunkilaisten hyvinvointia merkittävästi, sillä se olisi monelle valtava harppaus nykyiseen passiiviseen ja sisällä vietettyyn arkeen verrattuna.

Kohden luonnossa liikkumisen pääkaupunkia

Jyväskylä voisi tulevaisuudessa olla luonnossa liikkumisen pääkaupunki. Tämä tukisi täydellisesti kaupungin nykyistä liikuntapääkaupunki-kärkeä. Sitoutuminen luonnon mahdollistamiseen ja hyödyntämiseen liikkumisen lisäämiseksi voisi nostaa Jyväskylän koko Suomen suunnannäyttäjäksi.

Kaupungeissa ihmisiä liikkumaan innostavat muun muassa laadukkaat reitistöt upeissa kaupunkiluontoympäristöissä. Jyväskylässä yksi tällaisista suosituista reiteistä on Jyväsjärveä kiertävä Rantaraitti, jota käyttää tuhannet kaupunkilaiset sekä arkimatkoihin että virkistyskäytössä.

Tällä hetkellä suunnan näyttäjänä loistaa Oulu, joka on esimerkiksi TEA-viisarin liikunnan edistämisen mittauksissa 22 pistettä Jyväskylää edellä. Jyväskylä jää tällä hetkellä jopa koko maan keskiarvosta 6 pistettä.

Jos jyväskyläläiset saataisiin innostettua luontoon liikkumaan vähintään kolmesti viikossa, tulisi Liikuntapääkaupungista myös Luonnossa liikkumisen pääkaupunki. Tämä muutos antaisi sysäyksen myös alueen luontomatkailulle ja kansainväliselle imagolle. Jyväskylä voisi laittaa liikkeelle luonto- ja liikkumispositiivisia aaltoja, jotka löisivät kaukomaiden rannoille saakka. Jos jyväskyläläiset saataisiin luontoympäristöihin 300 minuutiksi viikottain, niin myös säästöt olisivat merkittäviä. Lahdessa on laskettu, että jos kaikki työikäiset viettäisivät luontoympäristöissä viisi tuntia viikottain, olisi mahdollisuus saavuttaa kymmenien miljoonien eurojen säästöt.

Samalla kun säästäisimme kymmeniä miljoonia euroja yhteiskunnan kuluja, saisimme paremmin voivia ja onnellisempia kaupunkilaisia sekä vähentäisimme ympäristökuormitustamme arjen aktiivisen liikkumisen lisääntyessä.

Miten on, Jyväskylä? Olisiko aika siirtyä passiivisesta negatiivisen tulevaisuuden odottelusta aktiiviseen ja positiivisen tulevaisuuden tekemiseen?

Juho Jäppinen
Luontoliikunnan edistäjä
Meijän polku

Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa.
Reitistöviikko kutsuu suomalaiset hyvinvointia lisäävään lähiluontoon

Reitistöviikko kutsuu suomalaiset hyvinvointia lisäävään lähiluontoon

Kansallista Reitistöviikkoa vietetään 14.-20.9.2026 osana Luontovuosi 2026 -ohjelmaa. Viikon aikana suomalaiset haastetaan tutustumaan oman alueensa luontoreitistöihin ja vierailemaan vähintään kolmella luontoreitistöllä. Samalla maakuntia, kuntia ja matkailutoimijoita kannustetaan nostamaan esiin alueidensa parhaat luontoliikunta- ja matkailukohteet.

Suomessa keskustellaan kasvavista terveysmenoista, heikkenevästä työkyvystä ja liikkumattomuuden tuomista haasteista. Harvemmin muistetaan, että yksi vaikuttavimmista hyvinvoinnin lähteistä on jo olemassa ja kaikkien saavutettavissa: lähiluonto ja sen tuhannet reitistöt.

Nämä reitistöt muodostavat kansallisen hyvinvointia ylläpitävän infrastruktuurin, joka tukee ihmisten terveyttä, hyvinvointia, aktiivista elämäntapaa ja luontosuhdetta. Samalla ne vahvistavat alueiden elinvoimaa ja tarjoavat perustan kestävälle luontomatkailulle.

Suomesta löytyykin hyvinvointi-infrastruktuuri, jonka arvoa emme juurikaan tunnista. Se kulkee metsissä, järvien ja merien rannoilla, harjuilla ja soilla. Reitistöviikko kutsuu nyt kaikki suomalaiset nauttimaan tästä kansallisesta aarteesta.

Kolme reitistöä viikon aikana

Reitistöviikon järjestäjät haastavat suomalaiset vierailemaan viikon aikana vähintään kolmella luontoreitillä tai lähiluontokohteella. Kohde voi olla esimerkiksi lähimetsän polku, ulkoilureitti, retkeilyreitti, pyöräilyreitti, melontareitti tai kansallispuistossa risteilevät polut.

Haaste pohjautuu 3–30–300 -luontosuosituksen ajatukseen siitä, että luonnossa tulee liikkua ja oleskella säännöllisesti. Reitistöviikko tarjoaakin helpon mahdollisuuden lisätä luontoa osaksi arkea ja löytää uusia luontokohteita omasta lähiympäristöstä. Tarvitsee vain lähteä liikkeelle.

Luonto tukee terveyttä ja hyvinvointia

Luonnossa liikkuminen on yksi helpoimmin saavutettavista tavoista lisätä fyysistä aktiivisuutta arjessa. Samalla luonto tarjoaa mahdollisuuden palautumiseen, rauhoittumiseen ja mielen hyvinvoinnin vahvistamiseen.

Jokainen luontopolulla tehty kävely, pyöräilyretki tai metsässä vietetty hetki voi tukea hyvinvointia ja toimintakykyä. Kun yhä useampi suomalainen löytää tiensä luontoreitistöille hyötyjä syntyy paitsi yksilöille myös koko yhteiskunnalle.

Keski-Suomi innostaa kaikkia Suomen maakuntia mukaan

Reitistöviikon yhteydessä Keski-Suomesta liikkeelle lähtenyt haaste innostaa kaikki Suomen maakunnat esittelemään omia luontoreitistöjä ja lähiluonnon monia mahdollisuuksia.

Reitistöt ovatkin paitsi investointi asukkaiden hyvinvointiin, myös merkittävä osa alueiden vetovoimaa ja tarjoavat alustan luontomatkailun kehittämiseen.

Reitistöviikko muistuttaa, että Suomen ehkäpä tärkein hyvinvointi-infrastruktuuri ei ole rakennuksissa. Se löytyy poluilta, metsistä, vesistöiltä ja lähiluonnosta kaikkialla Suomessa.

Reitistöviikon on laittanut liikkeelle keskisuomalainen Meijän polku -asiantuntijaverkosto.

Kohden 3 000 havaittua lajia Keski-Suomessa!

Kohden 3 000 havaittua lajia Keski-Suomessa!

Keski-Suomessa meneillään olevassa Lönnrotin jäljillä -lajientunnistushaaste on havaittu jo 2 855 lajia toukokuun alun jälkeen. Havaintojakin on kertynyt jo lähes 18 000!

 

 Metsäkurjenpolvi tilastojen kärjessä

Määrällisesti eniten havaintoja Keski-Suomessa toukokuun alun jälkeen on tehty metsäkurjenpolvesta. Tätä seuraavat puolukka, idänlehtikuoriainen, ahomansikka ja metsäkorte.

Kuvakaappaus iNaturalistin Keski-Suomen alueen eniten havaituista lajeista elokuun loppuun mennessä vuonna 2026.

Suurin osa havainnoista on kertynyt Jyväskylän seudulta. Näin myös eniten havaittujen lajien kohdalla. Alle on koottu metsäkurjenpolven, puolukan ja idänlehtikuoren havainnot sijainnin mukaan Keski-Suomessa toukokuun alun ja elokuun lopun välisenä aikana. Sijoitukset elävät vielä syyskuun ajan, ja esimerkiksi puolukalla on hyvä mahdollisuus siirtyä kärkipaikalle, kun sen esiintymisaika jatkuu pitkälle syksyyn. Tai ehkäpä kärkeen kirii joku yllättäjä syksyn edetessä…

Metsäkurjenpolvi.
Puolukka.
Idänlehtikuoriainen.

Sinäkö se oot?

Havaintojen tekijöitäkin Keski-Suomessa on jo yli 700. Laskelmiemme mukaan ihan kaikki keskisuomalaiset eivät ole vielä kuitenkaan ennättäneet haasteeseen mukaan. Syyskuu onkin otollista aikaa hypätä lajientuunistuksen kiehtovaan maailmaan mukaan. Mitä monimuotoisen luonnon aarteita löytyy teidän lähiluonnostanne? Lähtekäähän ottamaan selvää!

Ohjeet lajihavaintojen tekemiseen löytyy Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaasteen sivulta.

Tuupaten lähiluontoon!

Tuupaten lähiluontoon!

Päätöksiimme ja käyttäytymiseemme vaikuttavat monet tekijät, kuten sisäinen motivaatio, fyysinen ympäristö, sosiaaliset normit ja kyvykkyytemme sekä aiemmat kokemukset. Olemme kiireisiä ja teemme päätöksiä usein autopilotilla. Olemme tapojemme orjia ja haluamme päästä mahdollisimman helpolla. Kaikista mieluiten jätämme valintoja tekemättä, jos vain mahdollista. Jäämme vallitsevaan tilanteeseen ja toimimme normien mukaan, esimerkiksi palaverin pitäminen sisätiloissa sen sijaan, että se pidettäisiin puistossa tai lähimetsässä. Jokainen meistä tietää, miten vaikeaa uusia toimintatapoja on omaksua osaksi arkea. 

Blogin kirjoittaja viettämässä kirjoitushetkeä luontotyöpäivien merkeissä lähiluonnossa. Hyvistä kokemuksista viriää tarve tehdä toimintaa lisää.

Valintamuotoilun avulla pyritään auttamaan ihmisiä tekemään itselleen ja ympäristölle parempia valintoja, kuitenkaan valinnan vapautta rajoittamatta, lempeästi tuupaten kohti toivottua valintaa. Kun haluamme kannustaa ihmisiä oleskelemaan ja liikkumaan lähiluonnossa, on olennaista ymmärtää konteksti, jossa päätöksiä tehdään, sillä valinnat eivät synny tyhjiössä. On perehdyttävä kohderyhmään ja fyysiseen ympäristöön. Esimerkiksi koulun lähiluontoon liittyvä tuuppaus ei toimi, jos suunnittelussa ei huomioida koulun arkea. Vaikka metsäreitti olisi fyysisesti lähellä, oppilaat eivät välttämättä käytä sitä, jos sinne meneminen tuntuu epäselvältä, luvattomalta tai sosiaalisesti poikkeavalta. Tällöin ongelma ei ole luonnon puute, vaan konteksti: millaisia normeja, rutiineja ja oletuksia ympäristö tuottaa.

Valintaympäristöä (fyysistä tai sosiaalista) muokkaamalla voidaan poistaa esteitä, korostaa ajureita eli päätöstä helpottavia asioita, sekä luoda kannustimia, joiden avulla päätöksestä tulee helpompaa. Jos lähiluontoon meneminen vaatii esimerkiksi erityisiä varusteita, aikatauluttamista tai lupaa esimieheltä tai opettajalta, kynnys kasvaa helposti liian suureksi. Vastaavasti pienikin muutos ympäristössä voi madaltaa kynnystä merkittävästi: selkeä polku metsään, näkyvät opasteet tai muiden esimerkki voivat tehdä luonnossa oleskelusta arjen normaalin osan.

FEAST-viitekehyksestä suuntia tuuppailuun

FEAST-viitekehys on yksi tunnetuimmista käyttäytymistieteeseen perustuvista malleista ja toimii käytännöllisenä työkaluna tuuppausten suunnittelussa.

FEAST-viitekehys pohjautuu Behavioural Insights Teamin kehittämään EAST-viitekehykseen, jonka mukaan käyttäytymistä voidaan edistää tekemällä toiminnasta helppoa (Easy), houkuttelevaa (Attractive), sosiaalista (Social) ja oikea-aikaista (Timely). Myöhemmin Cass Sunstein täydensi mallia lisäämällä siihen viidennen elementin: hauskuuden (Fun).

Tee toiminta mahdollisimman helpoksi

Helppous on yksi tärkeimmistä käyttäytymiseen vaikuttavista asioista. Esteitä poistamalla, olemassa olevia rutiineja hyödyntämällä tai muotoilemalla vaihtoehdot uudelleen, päätöksenteko helpottuu. Esimerkiksi lähiluonnossa liikkumista ja oleskelua voidaan tukea selkeillä opasteilla, reitti- tai paikkaehdotuksilla, sääolosuhteisiin sopivilla vinkeillä ja oletusvalinnoilla (esim. ohjattu liikunta tai viikkopalaveri pidetään lähtökohtaisesti aina ulkona).

Herätä huomio ja tee toiminnasta houkuttelevaa

Huomion herättäminen tekee halutusta valinnasta kiinnostavan ja saa ihmisen aloittamaan toiminnan. Houkuttelevuus voi liittyä visuaalisuuteen, tarinallisuuteen tai välittömään palkintoon tai palautteeseen. Myös uudenlainen tapa kokea luontoa houkuttelee aloittamaan. Esimerkiksi metsä- tai rantakuntosali, teemareitit ja pelilliset elementit houkuttelevat viettämään aikaa luonnossa.

Hyödynnä yhteisöllisyyttä ja sosiaalisia normeja

Ihminen on laumaeläin. Muiden tekemisillä on suuri vaikutus valintoihimme. Sosiaaliset normit ohjaavat toimintaamme, ja siksi niiden hyödyntäminen tuuppaamisessa toimii jopa taloudellisia kannustimia paremmin. Esimerkiksi somevaikuttajien, pilottikokeilun testihenkilöiden ja vertaisten esimerkin avulla on mahdollista vahvistaa sosiaalista normia. Myös yhdessä sovitut käytännöt ja viestintä esimerkiksi siitä, kuinka moni luokka tai työpaikka hyödyntää lähiluontoa osana koulu- tai työpäivää, saavat toiminnan näyttämään normaalilta ja tavoiteltavalta. 

Tuuppaa oikea-aikaisesti

Tuuppaukset toimivat tehokkaimmin silloin, kun ne kohdistuvat tilanteeseen, jossa ihminen on tekemässä päätöstä tai avoin muutokselle. Elämänmuutos, kuten muutto, on oivallinen hetki viestiä lähiluonnon tarjoamista liikunta- ja oleskelumahdollisuuksista. Uusille asukkaille voidaan viestiä houkuttelevasti esimerkiksi ulkoilmakuntosalista korostamalla sen ilmaisuutta, 24/7 aukioloaikoja ja erinomaista ilmastointia.

Tee toiminnasta hauskaa

Jotta ihmiset myös sitoutuvat toimintaan, sen täytyy tuntua mielekkäältä ja nautittavalta. Lisäämällä leikkisyyttä, yllätyksellisyyttä, elämyksiä ja yhteisiä kokemuksia lähiluonnossa oleskeluun, siitä muodostuu pysyvämpi osa arkea. 

FEAST-viitekehys tarjoaa vinkkejä esimerkiksi asuinalueen lähiluontomahdollisuuksien kehittämiseen ja niiden käytön lisäämisen suunnitteluun. Kuva Juho Jäppinen.

FEAST-viitekehyksen esimerkit muistuttavat siitä, että käyttäytymiseen vaikuttavat usein pienet, arkiset asiat. Lähiluonnossa oleskelun lisääminen ei välttämättä vaadi suuria investointeja. Joskus ratkaisevaa voi olla se, miten helposti metsään löytää, millaisia viestejä ympäristö välittää tai mitä muut ympärillämme tekevät.

Ehkä lähiluonnossa liikkumisen ja oleskelun ei tarvitsisikaan olla erillinen harrastus tai erityinen hyvinvointiteko. Parhaimmillaan siitä voisi tulla luonnollinen osa arjen rytmiä – jotain, mihin ympäristö huomaamatta kannustaa ja johon on helppo pysähtyä kesken tavallisen päivän.

Laura Huovinen 
Muotoilutoimisto 2Loops 

Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa.

Lapsiperheet luontosovellusten käyttäjinä

Lapsiperheet luontosovellusten käyttäjinä

Luonnossa oleskelu ja liikkuminen mahdollistavat monipuolisen hyvinvoinnin lisääntymisen niin lapsille kuin aikuisillekin. Haasteena ajassamme on, että näissä ihmisen evoluutiolle luontaisissa ympäristöissä – luontoympäristöissä – oleskelu ja liikkuminen ovat vähentyneet samaa tahtia passiivisen sisällä, ja digilaitteilla, vietetyn ajan lisääntyessä. 

Laitteilla vietetty aika on kasvanut merkittävästi viime vuosina myös lapsilla ja nuorilla. Lisääntyneen laiteajan myötä on alettu puhua ongelmista, joita yritetään ratkaista niin kansallisilla ja kansainvälisillä areenoilla. Suomessa yksi ratkaisuista on alkuvuodesta julkaistu Kansalliset vapaa-ajan digisuositukset lapsille: 

  1. Alle 2-vuotiaille ei laisinkaan ruutuaikaa
  2. 2–10-vuotiaille ruutuaikaa enintään tunti päivässä
  3. 11–13 -vuotiaille ruutuaikaa enintään kaksi tuntia päivässä
  4. Alle 13-vuotiaille ei suositella omaa älypuhelinta

Suosituksissa painotetaan myös ruutuajan laatua sekä lasten kehitystä, liikkumista ja oppimista tukevaa sisältöä laitteita käytettäessä. Yksi vaihtoehto tällaiselle sisällölle ovat erilaiset lajientunnistussovellukset, jotka voivat mahdollistaa laajemmin myös perheiden siirtymisen monisukupolvisesti luontoympäristöihin oleskelemaan, liikkumaan ja oppimaan.

Lasten sisällä vietettyä passiivista ruutuaikaa kannattaa siirtää luontoympäristöihin ja perheiden yhteiseksi ajaksi. Lajientunnistussovellukset voivat toimia oivana ponnahduslautana luontokiinnostuksen herättämiseen ja tiedon kartuttamiseen, mutta niiden tulee olla vain pieni osa yhdessä ulkona vietettyä aikaa. Kuva Juho Jäppinen.

 

Tunne luontosi

Lajientunnistussovellusten avustuksella lähiluontoon on mahdollisuus tutustua siellä kasvavien ja elävien lajien kautta. Sovelluksilla tehtävä lajien tunnistus antaa avaimia yhteisiin keskusteluihin ja pohdiskeluihin; miltä havaittu laji näyttää, millainen on se kasvuympäristö, mistä lajin nimi kertoo, mitä muita lajeja lähellä löytyy, ja esimerkiksi millaisia hyönteisiä kasvin läheisyydessä liikkuu? Esimerkiksi haapametsiköissä – haavikoissa – voi tavata haapaperhosia, haavansahajumeja, haavanpunikkitatteja, haavankääpää tai vaikkapa haavan rungoilla haavankeltajäkälää. Yhdessä havainnoimalla ja oivaltamalla voidaan luoda muistiyhteyksiä, jotka kantavat aikuisuuteen saakka. 

Lasten kanssa luonnossa liikkuessa ja lajihavaintoja tehdessä oppivat myös lasten mukana liikkuvat aikuiset, olivat he sitten lapsen vanhempia, isovanhempia tai muita tuttuja. Tämä monisukupolvinen luonto-osaamisen ja -yhteyden kehittyminen voi toimia yhtenä avaintekijänä elinympäristöjemme kannalta kestävämpiin elintapoihin siirtymisessä; tuttu ympäristö innostaa pitämään huolta tämän ympäristön lajien elinmahdollisuuksista ja monimuotoisuudesta. 

Lajientunnistussovellusten avulla voidaan herätellä lasten kiinnostusta luonnon tarkkailuun ja luonnossa oleskeluun. Kiinnostuksen herättyä lähiluonnosta alkaa löytymään mielenkiintoista ihmeteltävää ja tutkittavaa vuoden ympäri. Kuvat Mikko Jäppinen.

Tällaista huolenpitoa voi olla esimerkiksi pihaistutusten perustaminen, vieraslaji- tai ennallistamistalkoisiin osallistuminen, omien elintapojen kestävämmäksi muokkaaminen tai kunnan luontoon liittyviin päätöksiin vaikuttamaan pyrkiminen. Parhaimmillaan luonnossa vietetyn ajan ja luonnon tuntemuksen lisääntyminen voi innostaa kaikkiin edellämainittuihin. Se mahdollistaa myös luontopositiivisen viestinnän omassa elinpiirissä – omista ja lapsien tekemistä havainnoista ja oivalluksista on kiva kertoa myös naapureille ja sukulaisille – ja joskus innostus voi tarttua…

Sovelluksia käytettäessä luonnossa oleskelu ja liikkuminen lisääntyy kuin huomaamatta. Tässä lasten kyky oivaltaa ja havainnoida ympäristöä on hyvä ohjaaja – uutta ihmeteltävää löytyy jatkuvasti. Kuvat Juho Jäppinen.

Lajien havainnointi voi toimia perheille myös syynä lähteä laajemmin liikkumaan erilaisissa lähialueen luontoympäristöissä. Kun kotiympäristön lajit on tunnistettu ja opittu, voi lajien havainnointi toimia syynä lähteä liikkumaan perheen voimin myös hieman etäämmällä oleviin luontoympäristöihin. Erilaisista luontotyypeistä löytyy erilainen lajisto; soiden lajisto poikkeaa kallioisten ympäristöjen lajistosta ja lehtometsien lajisto kuusivaltaisten metsien lajistosta. Lajien havainnointi voi innostaa siis myös kotiseudun erilaisten luontoympäristöjen havainnointiin ja lisääntyneeseen kotiseuturetkeilyyn.

Viisi vinkkiä lajitunnistussovellusten käyttöön perheissä

  1. Puhelinajasta voi tehdä passiivisen sisälläoloajan sijaan aktiivista ulkonaoloaikaa. Perheenä liikuttaessa laitteiden käyttöön tulee myös sosiaalisempi puoli laitteita yhdessä käytettäessä – laiteaika ei eristä, vaan yhdistää. 
  2. Puhelimen kanssa ulkona oleminen tulee olla vain yksi osa perheiden ulkoiluaikaa. Suurin osa ulkoiluajasta ilman laitteita; Asettakaa selkeät rajat, milloin ja missä laitteita käytetään ja kuka niitä käyttää. Laitteet voivat kuitenkin antaa virikkeitä ulkona ololle ja innostaa luonnon tarkkailulle sekä siellä liikkumiselle.
  3. Pienempien lasten kanssa puhelinta ja sovelluksia tulee käyttää aikuinen, jolloin lapsen tehtävänä on etsiä ja havainnoida uusia lajeja ja kiinnostuksen kohteita, sekä oppia havainnoimaan aktiivisesti luontoympäristöä. Kouluikäiset voivat ajoittain myös itse havaintoja tehdessä käyttää lajisovelluksia aikuisten seurassa. 
  4. Aikuiset voivat toimia myös tiedon lähteinä, eli he voivat itse käydä opettelemassa lähiluonnon lajeja sovellusten avulla, ja sitten siirtää tietoa lapsille ulkoretkien aikana. Osaatko sinä nimetä lähimetsässä eniten esiintyvät kasvilajit? Entä linnut, tai perhoset? Osaatko kertoa näistä jotain lapsille?
  5. Mukaan havaintoretkille voi ottaa myös esimerkiksi suurennuslasin ja kiikarit, jolla havaintoihin voi perehtyä tarkemmin. Lajien piirtäminen värikynillä on myös loistava tapa lisätä muistijälkiä, eli piirustusvälineet mukaan myös. Pienten kanssa voi kasveja myöhemmin tehdä myös esimerkiksi muovailuvahasta.  

 

Kuinka liikkeelle havaintojen maailmassa?

Ladatkaa puhelimelle Seek by iNaturalist -sovellus. Se on helppokäyttöinen, eikä kerää tietoa sovelluksen käyttäjistä. Sovelluksessa on myös pelillisiä ominaisuuksia, kuten palkintoja lajimäärien kertyessä. Seekin voi halutessaan yhdistää iNaturalist-sovellukseen ja -tiliin, jolloin voi osallistua perheen voimin yhdessä myös kansalaistieteen tekemiseen. Yhdistettynä Seekillä tehdyt havainnot voi lähettää napin painalluksella iNaturalistiin, jolloin ne päätyvät Lajitietokeskuksen havaintohin ja kansalaistieteen käyttöön. Jos innokkaita havainnoitsijoita löytyy enemmänkin esimerkiksi naapurustosta, voi iNaturalistiin luoda myös oman projektin, johon kerääntyy vain mukana projektissa olevien havainnot. Näin voi luoda mielenkiintoisen katsauksen esimerkiksi asuinalueen lajistosta pidemmältäkin ajalta. 

Perheen kesken voi asettaa myös yhteisiä tavoitteita sekä sopia erilaisista tehtävistä. Alla muutama idea kokeiltavaksi:

  1. Voitte ottaa tavoitteeksi oppia nimeämään ulkonäöltä kymmenen uutta lajia kodin lähiluonnosta. Sovelluksella tehdyn tunnistuksen jälkeen lajien muistamisesta voi tehdä päivittäisen muistitehtävän, eli lajien nimiä ja ominaispiirteitä voi kerrata yhdessä ulkona liikkuessa. Ensimmäiset kymmenen lajia oppii varsin nopeasti, mutta opittavaa löytyy läheltä lisää…
  2. Voitte etsiä ja havainnoida tiettyjä värejä tai muotoja sisältäviä kasveja, ja syksyllä vaikkapa eri sienilajeja. 
  3. Lapsien havaitsemista ja yhdessä tunnistetuista kasveista voi ottaa valokuvat ja tulostaa kuvakansion, jolloin kuvia voi katsella, ja kasvien nimiä, ja kasvupaikkoja muistella myös talvella. 
  4. Voitte tehdä myös kodin lähialueesta ‘aarrekartan’, johon voi merkitä lapsen mielestä mielenkiintoisten lajien esiintymispaikat. Näin seurannasta voi tehdä useampivuotisen harrastuksen. 
  5. Luontoinnostuksen syttyessä voitte tehdä retkiä myös lähikirjastoon, josta voi lainata lajitunnistusoppaita tai muuta luontoaiheista kirjallisuutta. Näin luonto(t)aikaa saadaan siirrettyä myös sisätiloihin. Esimerkiksi Keski-Suomessa on kirjastoille tehty Luontoreppu-vinkkilista luontoaiheisista kirjoista.

Hiljalleen lisääntyvä lajituntemus tekee lähiluonnosta kotoisamman ympäristön koko perheelle. Tutuksi käyvä ympäristö laajentaa hiljalleen lapsien elonpiiriä ja ennen kaikkea luo polkuja hyvinvointia ja terveyttä mahdollistavien luontoympäristöjen runsaampaan käyttöön. 


Juho Jäppinen
Luontoviestijä, Meijän polku, lähiLUMO-hanke


Keski-Suomessa on käynnissä Luontovuoden 2026 kunniaksi maakunnallinen Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste, johon myös alueella asuvat perheet voivat ottaa osaa iNaturalist -sovelluksen kanssa. Lisää lasten luontoyhteyden synnystä ja merkityksestä voi lukea Lasten luontoyhteys versoo lähiluonnossa -blogista Jamk Arenasta.

Mappa.fi -palvelusta löytyy ohjeistukset myös kouluissa tapahtuvaan iNaturalist-havaintojen tekemiseen. Kouluilla onkin elo-syyskuussa mainiota aikaa suunnistaa kohden lähiluontoa luontohavaintoja tekemään.


Kymmenentuhatta havaintoa Keski-Suomesta

Kymmenentuhatta havaintoa Keski-Suomesta

Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaasteen aikana toukokuun alusta heinäkuun ensimmäisen viikon loppuun mennessä on Keski-Suomessa tehty jo lähes kymmenentuhtatta havaintoa, ja havaittuja lajejakin on kertynyt lähes kaksituhatta!

Yllä olevista kuvista näkyy havaintojen kertyminen kartalla. Havainnot keskittyvät suurempien asumiskeskittymien läheisyyteen, mutta ’hotspotteja’ kasvaa myös esimerkiksi kansallispuistojen ja muiden tunnettujen luontomatkailukohteiden ympärille.

Havaintoja on tähän mennessä tehnyt 454 henkilöä, eli ihan kaikki keskisuomalaiset eivät ole vielä osallistuneet. Mutta aikaa on syyskuun loppuun saakka, ja lisää havaintojen tekijöitä ja havaintoja on varmasti luvassa. Luonnossa liikkumista ja oleskelua lisätäkseen esimerkiksi kunnat, kyläyhdistykset tai vaikkapa liikuntaseurat voivat innostaa asukkaitaan ja jäseniään lajihavaintoja tekemään. Ohjeet löytyvät haasteen sivuilta, sekä Keski-Suomen liiton sivuilta.

Tervetuloa mukaan tekemään luontopositiivista tulevaisuutta ja luontopositiivista Keski-Suomea!

Haaste on toteutettu yhdessä lähiLUMO-hankkeen ja Meijän polku -asiantuntijaverkoston kanssa. Haaste on osa Luontovuotta 2026, jonka tarkoituksena on saada kaikki suomalaiset nauttimaan luonnon virkistyskäytön monista mahdollisuuksista sekä nostaa esille luonnon hyvinvointi- ja terveyshyötyjä kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Haasteen ovat suunnitelleet Juho Jäppinen ja Anniina Tölli.

Monilajinen kaupunki tapahtumamahdollistajana

Monilajinen kaupunki tapahtumamahdollistajana

Ihmislajia on aikojen alusta lähtien mietityttänyt, että olemmeko yksin maailmankaikkeudessa. Tämän aiheen puntarointi kiihtyi teknisen kehityksen, kaukoputkien, observatorioiden ja avaruusluotaimien myötä. Nyt Tampereella toteutetun lajientunnistuhaasteen jälkeen voin rohkeasti todeta, että emme ole. Ei sinne päinkään. Elämme maailmankaikkeudessa valtavan lajirikkauden keskellä, josta osa näyttäytyy meille myös aivan kotiympäristöissämme.

Monimuotoinen kaupunkiluonto Tampereella tarjosi hienot puitteet Ulos-Ut-Out -tapahtuman järjestämiseen. Samalla tarjoutui mahdollisuus havainnoida lähiluonnon monimuotoisuutta konkretian tasolla. Kuvat Juho Jäppinen.

Luonnon monimuotoisuuden, eli biodiversiteetin, merkitys ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle, sekä olemassaololle, alkaa hiljalleen nousta pinnalle myös julkisessa keskustelussa. Viimeisimpänä Suomen Luontopaneelin poliittisessa suosituksessa Hyvinvointi luonnon varassa todetaan, että luontokato, sään ääri-ilmiöiden voimistuminen ja ekosysteemien heikentyminen ovat ihmiskunnan olemassaoloa uhkaava järjestelmätason riski. Viime vuosina myös monet kansainväliset tahot ovat julkaisseet vastaavankaltaisia viestejä. Myös suomalaiset tunnistavat aiheen merkityksen, sillä esimerkiksi vuoden 2025 Luontobarometrin mukaan 89 prosenttia suomalaisista ajattelee, että luonnon monimuotoisuus tulee huomioida kuntatason päätöksenteossa ja että monimuotoinen luonto on tärkeää alueen maineelle.

Jotta voisimme oppia arvostamaan monimuotoista luontoamme, tulee meidän ensin havainnoida ja havahtua sen läsnäoloon ja merkitykseen. Yksi tapa on ottaa selville, miltä monimuotoinen luonto näyttää ympärillämme ja mistä lajeista se koostuu.

Monilajinen Tampere

Miltä luonnon monimuotoisuus sitten näyttää kaupunkiympäristöissä? Tätä lähdettiin selvittämään ulkona oppimisen suurtapahtuma Ulos-Ut-Outin yhteydessä Tampereella.

Monilajinen Ulos-Ut-Out -haasteessa haluttiin katsastaa, keitä muunlajisia osallistuu ihmislajin tapahtuman mahdollistamiseen monimutkaisten biologisten prosessien kautta, muun muassa tuottamalla happea, pölyttämällä ja sitomalla ilman epäpuhtauksia. Sekä tapahtumajärjestäjän ja osallistujien näkökulmasta helposti havaittavalla tavalla – tekemällä tapahtumaympäristöistä viihtyisiä ja ihmiseloa kannattelevia. Tampereen lähiluonto, jossa suurin osa tapahtuman työpajoista järjestettiin, tarjosikin oivan esimerkin kaupunkiluonnon monimuotoisuudesta.

Monilajinen Ulos-Ut-Out –haasteessa havaittuja lajeja Tampereen kaupunkiluonnosta. Mukana havaituissa 134 lajissa on niin yleisiä kaupunkiympäristöissä tavattavia lajeja päivänkakkarasta kanervaan, kuin myös harvinaisia ja/tai vaarantuneita lajeja, joiden elinmahdollisuuksia tulisi kaupungeissa pyrkiä mahdollistamaan ja lisäämään. Tällaisia lajeja oli esimerkiksi metsäapila, jota Tampereella etsitään tänä kesänä isommalla porukalla. Myös haitallisia vieraslajeja, kuten lupiineja, nousi odotetusti havaittujen lajien listalle. Kuvat Ulos-Ut-Out 2026 -projektista iNaturalistissa.

Tapahtumaviikon ajan auki olleessa haasteessa ylöskirjattiin Tampereen keskustan alueelta yhteensä 134 eri lajia. Näistä 94 oli ruohovartisia kasvilajeja, eli esimerkiksi kukkia. Puita ja pensaita havaittiin 15 eri lajia. Lisäksi havaittujen joukossa oli lintuja, hyönteisiä, sammaleita, jäkäliä sekä kääpiä. 

Kasvien osuutta havainnoista selittää niiden helppo havainnointi käytetyillä sovelluksilla (iNaturalist sekä Seek by iNaturalist). Kasvien havainnointi onkin selkeästi helpompaa kuin esimerkiksi hyönteisten, jotka harvemmin pysyvät pitkiä aikoja paikallaan ja jotka ovat liikkeellä esimerkiksi tiettyinä vuorokaudenaikoina tai tietynlaisissa sääolosuhteissa. Kasveja voi havainnoida niin sateella kuin paisteella, tuulella kuin tyynellä ilmallakin. 

 

Lajihavainnot kertyivät Ulos-Ut-Out -tapahtuman aikana pääasiassa työpajojen pitopaikoilta, ja näille kulkevien reittien varrelta. Tämä tukee havaintoa, että lajihavainnot tehtiin osana tapahtumapäivien muita aktiviteetteja. Kartta Ulos-Ut-Out 2026 -projektista iNaturalistissa.

Kaupunki elin- ja oppimisympäristönä

134 havaittua lajia ovat vasta pieni osa monimuotoisen kaupunkiluonnon lajistosta. Esimerkiksi sienet ja perhoset puuttuivat lähes kokonaan havainnoista. Samaan tapaan esimerkiksi kääpien ja sammalten maailmasta löytyisi uusia lajihavaintoja runsaasti. 

Ulkonaoppimisen tapahtumaviikon aikana kerätyt 134 lajihavaintoa kertovat kuitenkin siitä, että vastaava lähiluonnon monimuotoisuuden kartoitusprojekti olisi helppo toteuttaa myös koulu- ja opiskeluympäristöissä ja osana näiden arkea. Tampereella tehtyjä havaintoja tuli yhteensä yhdeksältä henkilöltä, eli haasteeseen osallistui pienehkön opiskelijaryhmän verran osallistujia. Samankaltaisen lajienkeräilyhaasteen voisikin toteuttaa vaivattomasti vaikkapa luokan kanssa liikkuen muutamilla erilaisilla luontotyypeillä koulun lähiluonnossa. 

Pidempikestoinen, esimerkiksi viikon kestävä haaste, mahdollistaa myös luonnon seurannan ja lajituntemuksen kehittymisen. Lajeja kerätessä ja havainnoidessa alkaa hiljalleen muistamaan lajien nimiä ja niiden tunnusmerkkejä. Helppouteen luontaisesti pyrkivä ihminen kun ei halua moneen kertaan käyttää aikaansa saman lajin tunnistukseen – tutut lajit alkaa tunnistamaan ja ohittamaan samalla tarkkaillen mahdollisia uusia kasveja, muotoja, värejä ja esiintymispaikkoja. 

Lopuksi

Lajien havainnointi, tunnistaminen ja luonnon monimuotoisuuden merkityksen ymmärtäminen ovat ihmiskunnan tärkeimpiä, ja kiireisimpiä, tehtäviä lajikadon aikakaudella. Tämä jo pelkästään siksi, että emme päädy tähtitieteilijä Carl Saganin kammoksumaan tilanteeseen, jossa olemme yksin maailmankaikkeudessa. 

Monimuotoisen luonnon merkityksen ymmärtämisen jälkeen polkumme johtaa luonnon monimuotoisuuden mahdollistamiseen ja tukemiseen niin kaupunkien lähiluonnossa kuin etäämmälläkin ihmispopulaatioista. Koulut voivat omalta osaltaan tehdä tärkeää työtä lasten ja nuorten luontoymmärryksen ja -suhteen kehittämiseksi, mutta meidän aikuisten on tartuttava työhön omatoimisesti. 

Kun lähdet ottamaan selvää kuinka monta lajia sinun lähialueilta löytyy, niin samalla lähdet liikkeelle kohden tulevaisuutta, jossa myös sinun lajisi edustajat voivat kukoistaa muiden lajien rinnalla. Tämän matkan voi käynnistyy aivan kotioven ulkopuolelta. 

Juho Jäppinen
Tutkija (Seek by iNaturalistissa Tampereella Ulos-Ut-Out -tapahtuman aikaan saavutettu titteli), Meijän polku, lähiLUMO-hanke

Lajitunnistushaasteen laittoi liikkeelle Ulos-Ut-Out, LYKE-verkosto, Meijän polku ja lähiLUMO-hanke Luontovuoden 2026 kunniaksi. Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa.

Turussa Skanssin biodiversiteettipuistossa on järjestetty aiemmin salamakartoitustapahtumia, eli bioblitzejä, joissa lajihavaintoja on kerätty yhdessä isommalla porukalla. Keski-Suomessa tällaisia salamakartoitustapahtumia on järjestetty lähiLUMO-hankkeen voimin kunnissa. Keski-Suomessa on myös kesälle 2026 laitettu liikkeelle koko maakuntaa koskeva lajientunnistushaaste, jossa kaikkia keskisuomalaisia kutsutaan havainnoimaan omaa lähiluontoansa.

Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste

Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -lajientunnistushaaste

Luontovuoden 2026 kunniaksi lähiLUMO-hanke ja Meijän polku yhteistyössä Keski-Suomen liiton kanssa haastavat kaikki keskisuomalaiset havainnoimaan omaa lähiluontoaan. Kysymmekin näin kesän kynnyksellä, että missä Keski-Suomen kunnassa kertyy eniten lajihavaintoja syyskuun 2026 loppuun mennessä? 

Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa

“Outoin uusien kasvien etsintä-matkat ahoilla, nurmilla, kedoilla, laaksoissa, mäillä, vuorilla ja tuntureilla, soissa, rämeissä ja korpiloissa saattaa myös ruumiille kyllä terveellistä liikuntaa (…) Eikä se aika, mikä semmoisiin matkustuksiin kuluu, tule juuri mihinkään lukuun, sillä istua ihminen ei muutenkaan aina jaksa (…).”

Elias Lönnrot (1802–1884) laittoi sanoiksi vuonna 1860 ajatuksen, joka kantaa tähän päivään saakka – lähiluonnossa liikkuminen ja luonnon havainnointi ovat parasta lääkettä sekä mielelle, että keholle. Ja näiden tärkeys on kasvanut merkittävästi Lönnrotin päivistä elämäntapojemme ja elinympäristöjemme muutosten myötä.

Ensimmäisen suomalaisen kasvioppaan, Flora Fennican, alkusanoissa Lönnrot ohjaakin suomalaisia ulos lähiluontoon liikkumaan ja monimuotoisesta luonnostamme innostumaan ja sen lajistoa havainnoimaan ja opettelemaan. Nyt, 165 vuotta myöhemmin, innostamme kansallisen luontovuoden nimissä kaikkia keskisuomalaisia lähiluontoon kasveja tunnistamaan ja kansalaistiedettä tekemään. Samalla pääsemme keräämään hyvinvointimme kannalta merkityksellistä luontoaikaa ja fyysistä aktiivisuutta. 

Lönnrotilla oli myös vahvat juuret Keski-Suomessa. Hän toimi muun muassa kotiopettajana Keuruulla 1820-luvulla. 

Keskisuomalaiset kansalaistieteen tekijöiksi!

Lajintunnistussovellukset Seek by iNaturalist ja iNaturalist Suomi mahdollistavat kaikille osallistumisen kansalaistieteen tekoon. Sovellukset mahdollistavat lajien tunnistuksen vaikka tietämys kasveista, linnuista tai hyönteisistä ei olisikaan Lönnrotin tasolla, sillä enää kaikkia lajeja ei tarvitse ulkomuistista osata. Sovelluksia käyttäessä kasvit alkavat kuitenkin hiljalleen jäädä myös mieleen, ja oma lähiluonto muuttuu tutummaksi, sekä myös kiinnostavammaksi – alamme kiinnittämään huomiota luontoympäristöihimme aivan uudella tavalla. 

Lönnrot keräsi aikoinaan 900 kasvilajia retkillään. Kuinka moneen sinä pääset kesän 2026 aikana?

Lajihavainnot keskittyvät yleensä alueille, jossa ihmiset liikkuvat, eli esimerkiksi asuinalueiden läheisyyteen. Toukokuussa 2026 tulleita havaintoja on suurimmassa osaa Keski-Suomea vielä vain yksittäisiä. Vasemmanpuoleisessa kuvassa Jyväskylä lähialueineen, ja oikeanpuoleisessa Viitasaaren aluetta 25.5. otetusssa kuvakaappauksessa. Kartta löytyy iNaturalistin sivulta.

Miten osallistun keskisuomalaisen luonnon havainnointiin?

Monimuotoisen lähiluonnon havainnointi onnistuu helpoimmillaan moniaistisesti, eli katselemalla, kuuntelemalla, ihmettelemällä ja oivaltelemalla. Tässä haasteessa otamme kuitenkin askeleen lähemmäksi kansalaistiedettä, ja lähdemme kasvattamaan luonto-osaamistamme puhelinsovellusten avulla. Voit ladata puhelimellesi Seek by iNaturalist sekä iNaturalist Suomi -sovellukset. Ladattuasi sovellukset sovelluskaupasta, ja luotuasi iNaturalist -tilin, tehtäväsi on lähteä nauttimaan luonnosta oleskelusta ja liikkumisesta.

Seek by iNaturalist Google Play

Seek by iNaturalist App Store

iNaturalist Google Play

iNaturalist App Store

Keskisuomalaiset kunnat mukaan!

Lönnrotin jäljillä Keski-Suomessa -haaste tarjoaa keskisuomalaisille kunnille mahdollisuuden innostaa asukkaita ja mikseipä vaikkapa kesämökkiläisiä alueen monimuotoista luontoa tutkimaan ja kartoittamaan. Ja samalla hyötymään luonnossa liikkumisen hyvinvointi- ja terveyshyödyistä! Luonnossa oleskelun ja liikkumisen runsas lisääminen voisi mahdollistaa kunnille myös mittavia säästöjä terveyden lisääntymisen kautta.

Haasteen nimissä kysytäänkin, että missä keskisuomalaisessa kunnassa tehdään eniten luontohavaintoja kesän 2026 aikana?

Toukokuussa 2026 Keski-Suomessa oli tehty 2 576 havaintoa 174 havainnoijan voimin. Haasteen tavoitteena on lisätä Keski-Suomessa sekä kansalaistieteen tekijöiden (havainnoitsijoiden) että havaintojen määrää merkittävästi kesän 2026 aikana.

TIETOLAATIKKO
Seek ja iNaturalist ovat kaksi samaa taustatietokantaa hyödyntävää sovellusta. Yhteistyö toimii siten, että Seek toimii hauskana ja helppona tunnistustyökaluna, jonka voit yhdistää iNaturalist-tiliisi. Kun lähetät Seek-havainnon iNaturalistiin, teet arvokasta kansalaistiedettä.
Yhteistyön logiikka ja hyödyt avautuvat seuraavasti:
1. Tunnistaminen Seek-sovelluksella.
• Avaa sovelluksen kamera ja osoita sillä esimerkiksi kasvia tai hyönteistä. Seekin tekoäly lukee ympäristöä ja kertoo heti reaaliajassa, mikä laji on kyseessä.
• Seek ei kerää tai tallenna henkilötietojasi, joten se on turvallinen myös perheen pienimmille.
2. Havainnon lähettäminen iNaturalist-tilille.
• Voit kirjautua Seek-sovellukseen omilla iNaturalist-tunnuksillasi.
• Kun olet tunnistanut lajin Seekillä, voit yhdellä napin painalluksella lähettää havainnon valokuvineen ja paikkatietoineen iNaturalistiin.
3. Miksi tämä on kansalaistiedettä?
• iNaturalistiin tallennetut havainnot eivät jää vain sinun omaan profiiliisi, vaan ne siirtyvät avoimiin luonnontietokantoihin. Suomessa nämä tiedot menevät Suomen Lajitietokeskukseen (Laji.fi).
• Tutkijat ja viranomaiset käyttävät kerättyä tietoa esimerkiksi lajien levinneisyyden seurantaan, ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkimiseen ja vieraslajien torjuntaan.

Haaste on toteutettu yhdessä lähiLUMO-hankkeen ja Meijän polku -asiantuntijaverkoston kanssa. Haaste on osa Luontovuotta 2026, jonka tarkoituksena on saada kaikki suomalaiset nauttimaan luonnon virkistyskäytön monista mahdollisuuksista sekä nostaa esille luonnon hyvinvointi- ja terveyshyötyjä kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Haasteen ovat suunnitelleet Juho Jäppinen ja Anniina Tölli.

Yhteystiedot
Yleistietoa
Yhteistyössä