Keski-Suomen reitistöt -valokuvakilpailuun lähetettiin huikeat 250 valokuvaa. Luovan valokuvauksen keskuksen raati valikoi näistä kymmenen jatkoon. Valituista kuvista järjestetään lukijaäänestys Keskisuomalaisen verkkosivulla osoitteessa KSML.fi. Yleisöäänestyksessä äänestäneiden kesken arvotaan sanomalehti Keskisuomalaisen tuotepalkintoja.
– Yllätyimme iloisesti tarjottujen kuvien suuresta määrästä ja kuvien korkeasta tasosta. Uskomme, että se kertoo paitsi Keski-Suomen laajoista luontoreististöistä ja luonnossa liikkumisen kulttuurista, mutta myös kiinnostuksesta valokuvaukseen ja luontokuvaukseen. Valinta näin suuresta kuvamäärästä on aina hankalaa ja otimme tällä kertaa painotukseksi vahvan tunnelman ja tarinallisuuden, toteavat Luovan valokuvauksen keskuksen Mikko Auerniitty ja Niina Vehmaa.
Kymmenelle Keskisuomalaisen yleisöäänestykseen valitulle kuvaajalle on tiedotettu asiasta ja heidän valitut kuvansa sekä nimensä julkaistaan lukijaäänestyksen yhteydessä.
Suuret kiitokset kaikille kuviansa kilpailuun lähettäneille!
Ja jos liikutte keskisuomalaisilla reitistöillä nyt reitistöviikonaikana ja jaatte kuvia sosiaalissa medioissa, niin #reitistöviikko #reitistöt #keskisuomi -tägit ovat käytössä. Jaamme mielellämme kuvia omissa kanavissamme sitten eteenpäin.
Kilpailuun lähetettiin runsaasti upeita kuvia keskisuomalaisilta reitistöiltä.
ps. Innostuneen vastaanoton saanut kilpailu järjestetään myös ensi syksynä, joten pitäkää kamerat mukana liikkuessanne keskisuomalaisilla reitistöillä…
Luontopysäkki-konseptin Jyväskylän lähialueen kattava kartta julkistettiin Keski-Suomen reitistöviikon yhteydessä. Kartan ideana on toimia alueen asukkaille innokkeena luontoretkien ja luonnossa liikkumisen lisäämiseen, mutta esitellä myös kaupungissa vierailijoille helpot ja toimivat yhteydet luontoaarteidemme äärelle.
Karttaan on merkitty Jyväskylän pääreittien linjat sekä näiden lähellä olevat luontokohteet. Lisäksi luontokohteisiin on lisätty muut alueen lähellä kulkevat linjat numeroina.
– Lähtökohtanamme on ollut tuoda esille luontoliikkumisen upeat mahdollisuudet jyväskyläläisille sekä laajemmin myös muille alueella liikkuville. Luontokohteiden yhdistäminen paikallisliikenteen Linkkiverkostoon tarjoaa käytännössä kaikille kaupunkilaisille nopean ja helpon yhteyden mitä moninaisimpiin luontokohteisiin, toteaa kartan visuaalisesta toteutuksesta vastannut Meijän polun Juho Jäppinen. – Esimerkiksi keskustasta lähdettäessä meillä on 15–20 minuutin linkkimatkan päässä puolenkymmentä laajaa luontoaluetta kunto- ja luontopolkuineen sekä muine polkuverkostoineen. Useimmista näistä kohteista pääsee myös pidemmille, esimerkiksi päivän mittaisille, patikointiretkille. Ja monessa luontokohteessa löytyy laavuja ja tulentekopaikkoja, sekä uimarantoja. Tämän lisäksi on pienempiä kohteita, kuten esimerkiksi yksittäisiä luontopolkukohteita, kuten Tourujoen laakso. Missä muualla maailmalla on tarjolla tällaisia mahdollisuuksia tällaisilla yhteyksillä?
Linkin päälinjat kokoavan kartan lisäksi Luontopysäkit-sivuilla löytyy joidenkin pääreittien Luontopysäkit pysäkkiohjeineen.
– Luontopysäkit on konseptina kiinnostanut kovasti, ja ideaa on käyty esittelemässä useammillakin foorumeilla, viimeksi Jyrki Saarelan toimesta Kestävät kaupungit -kokonaisuudessa. – On todella hienoa, että tällaiset tulevaisuuden kaupunkeja ja luonnossa liikkumista yhdistävät ideat herättävät kiinnostusta ja poikivat omanlaisia ratkaisuja eri puolilla Suomea ja laajemminkin maailmalla, toteaa Jäppinen.
Luontokokemuksilla on todettu olevan lukuisia hyvinvointivaikutuksia niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin terveyteen. Tutkimuksissa ollaan alettu kiinnostua myös virtuaalisen luontokokemisen mahdollisuuksista.
Luonnossa liikkumisen ja mielen hyvinvoinnin välillä on tutkitusti selkeä yhteys.
Työsuojelurahaston toteuttamalla videolla lyhyesti tietoa luontotaukojen ja luonnon hyvinvointivaikutuksista.
Virtuaalisilla luontokokemuksilla on todettu olevan samankaltaisia hyvinvointivaikutuksia kuin oikeillakin luontokokemuksilla. Esimerkiksi digitaaliset luontotauot työpäivän aikana edistävät palautumista stressistä ja rentouttavat mieltä, jolloin tunnetilatkin tasaantuvat.
Luontoa sisältävien videoiden katselu tai virtuaalisessa ympäristössä tapahtuvat luontokokemukset laskevat sydämen sykettä, verenpainetta ja ihon sähkön johtavuutta, eli niin sanottu ”taistele ja pakene”-tila vaimenee. Psyykkistä elpymistä tukee mielialan nousu ja negatiivisten tunteiden lieventyminen.
Alle olemme koonneet listaukseen videoita, joita voi hyödyntää digitaalisina luontotaukoina tietokoneella työskennellessä sekä kokouksien ja seminaarien taukoina.
Kun haluat käyttää luontotaukoja osana etäkokouksia, kannattaa kokousalustassa testata etukäteen että tietokoneen äänet kuuluvat muille osallistujille. Luontotauon voi jakaa myös linkkinä osallistujille ja kukin voi tutustua siihen omalta tietokoneelta käsin.
Syksyinen meri Ensimmäiset pakkasyöt ovat jäädyttäneet rantavedet jotka päivän mittaan aaltoilevat hilekasoiksi rantakiville. Laskeva aurinko valaisee maisemaa.
Syksyinen metsä Kevyt lumivaippa on laskeutunut syksyiseen metsään. Meren jatkuva humina kantautuu taustalta tuulen heilutellessa kevyesti oksistoa.
Tekijä: Meijän polku Kesto: 4:02
Soivat maisemat
Soivat maisemat -projektin aikana vuosina 2023-2024 toteuttiin luontoretkiä keskisuomalaisiin luonotkohteisiin senioriryhmien kanssa. Vierailujen aikana toteutettiin myös luontovideoita, joihin tehtiin musikaalisia äänimaisemia yhdessä Jyväskylän ammattikorkeakoulun musiikin ammattilaisten kanssa.
Muita luontoaiheisia videoita
Keväinen puro I
Tekijä: Meijän polku
Kesto: 0:45 min.
Luontokuvia Keski-Suomen kansallispuistoista.
Tekijä: Meijänpolku yhteistyössä
Kesto: 4:03 min.
Virtuaalisia luontotaukoja -sivu on osa Meijän polun Luontotyöpäivä-konseptia. Luontotyöpäivä-sivustolta saat vinkkejä luonnon tuomiseksi osaksi työpäiviä ja työpäivien siirtämistä osaksi luontoa. Itse Luontotyöpäivä järjestetään kaksi kertaa vuodessa, mutta innostamme ihmisiä työskentelemään luontoon myös muina aikoina. #luontotyöpäivä #työmatkarönsyily #outdoorofficeday
Tiesitkö, että Keski-Suomessa voi tutustua Suomen seitsemästä UNESCOn maailmanperintökohteesta kahteen? Petäjäveden vanha kirkko tulee näistä varmasti monelle ensimmäisenä mieleen ja se on myös retkeilyreitin varrella, kulkeehan aivan kirkon vieritse Wanhan Witosen melontareitti Petäjävedeltä Jämsään. Se toinen UNESCO-kohteemme eli Struven kolmiomittausketjuun kuuluva Puolakan Oravivuoren mittauspisteon erinomainen luontoretkikohde, sillä Oravivuoren huikeista, näkötornista avautuvista maisemista nauttiminen edellyttää pientä patikointia joko läheiseltä parkkipaikalta tai Päijänteen rannasta.
Talvimaisema Oravinvuoren päältä.Kuvat Upe Nykänen.
Näköyhteyttä mittauspisteeltä toiselle edellyttänyt Struven kolmiomittausketju merkittiin vuosina 1816-1855 ja sen avulla selvitettiin maapallon muotoa ja kokoa. Koko mittauspisteiden ketju yltää Mustalta mereltä Jäämerelle saakka. Struven ketjusta on Suomessa suojeltu yhteensä kuusi mittauspistettä, eli Oravivuoren pisteen lisäksi Mustaviirin piste (Itäisen Suomenlahden kansallispuisto), Porlammin piste (Lapinjärvi), Alatornion kirkon piste (Tornio), Aavasaksan piste (Ylitornio) sekä Stuorrahanoaivi (Enontekiö). Kaiken kaikkiaan näitä Struven ketjun pisteitä on Suomen alueella yli 80 kappaletta.
Struven ketju Keski-Suomessa
Keski-Suomen alueella sijaitsee yhteensä 12 Struven kolmiomittausketjuun kuulunutta mittauspistettä. Oravivuoren lisäksi muutama muukin niistä soveltuu edelleen hyvin retkikohteeksi. Kaikissa ei pääse enää tarkastelemaan halkaisijaltaan noin euron kolikon kokoista alkuperäistä mittauspisteen reikää kivessä tai kalliossa, tai voi nauttia avarista maisemista, mutta mittauspisteissä voi vähintään kokea olevansa erityisessä paikassa Struve-ketjun historian äärellä.
Entisen kolmiomittaustornin ja Struven mittauspisteen paikka Naakelinmäellä Äänekoskella.
Struven ketjun maisemakohteisiin kannattaa ottaa kiikari matkaan, sillä hyvällä säällä voi onnistua näkemään jopa mittauspisteeltä toiseen. Oravivuorella sijaitsevaan Struven ketjun pisteeseen voi tutustua myös esimerkiksi CityNomadi-sovelluksen avulla hyvin jo etukäteen.
Retkikohteiksi näistä Struve-pisteistä sopivat Keski-Suomessa Oravivuoren lisäksi hyvin myös seuraavat:
Tammimäen näkötorni Joutsassa. Hyvällä säällä sieltä voi nähdä jopa Laajavuoreen saakka.
Laajavuori, Jyväskylä. Hyppyrimäen vieressä ollut mittauspiste on jäänyt täyttömaan alle, mutta maisemat Laajavuoren laelta ja mäkitornilta ovat huikaisevat.
Roninmäki, Jyväskylä. Mittauspisteen merkinnät löytyvät helposti lenkkipolun varrella olevalta kalliolta. Mittauspiste on metsän keskellä eikä sieltä avaudu maisemia.
Multamäki, Laukaa. Multamäen laelle johtaa luontopolku ja Struven mittauspiste on kodan alla. Kodalta avautuu järvimaisema, mutta korkeiksi kasvaneet puut estävät näkyvyyden Laajavuoreen saakka.
Petäjäveden ja Oravivuoren Unesco-kohteiden välin voi hyvin taittaa auton lisäksi myös polkupyörällä. Retkipyöräilijä voisi tehdä pidemmänkin Struven ketju-fillariretken edellä mainitut kohteet yhdistämällä. Struven merkeissä voi siis hyvin retkeillä ja matkailla Oravivuoren lisäksi muuallakin lähiseudulla!
Upe Nykänen Retkeilijä, luontomatkailun kehittäjä, asiantuntija Liikkuu luonnossa @jalkaisin -tunnisteella (Instagram, Facebook) JAMK
Retkeily ja luonnossa vietetty aika on tunnetusti puoli ruokaa ja henkilökohtaisen luontosuhteen vaaliminen on nykyajan hektisen arjen lomassa erityisen tärkeää. Etätyöaikana onkin tullut noudatettua jo lapsena matkaan saatua elämänohjetta: menkää metsään. Sinne metsään olemmekin nyt menneet kenties enemmän kuin koskaan, kun etätyön ja kotiarjen hiljalleen hämärtyvää rajalinjaa on pyritty vahvistamaan viettämällä vapaa-aikaa aiempaa korostuneemmin lähimetsien rauhassa.
Raudanriutan kallioleikkauksen päältä voi ihastella korpin lentoa tai alapuolisen metsikön latvustoa.
Metsän hiljaisuudessa varttuneen mieli palaa mielellään kuusen katveeseen ja petäjän huminaan, mihin myös omaa jälkikasvua on tuntunut luontevalta totuttaa. Pienten lasten kanssa retkipaikat on tullut luontevasti etsittyä lähimaastoista ja ajan mittaan tästä teemasta on muodostunut varsin arkinen tapa. Vaikka retkipaikan eteen voi toisinaan jo taittaa vähän enemmänkin matkaa, ovat lähimetsät ja -alueet niitä paikkoja, joissa eniten edelleen liikutaan.
Lähiretkeilyn ja -metsäkävelyiden suurin valtti on vaivattomuus – välimatkat ovat lyhyitä
Parhaassa tapauksessa luontoon pääsee suoraan omalta kotiovelta. Metsästä haetaan yhdessä olon ohella rauhaa ja tilaa hengittää, mikä nostaa lähiympäristön tuntemuksen kultaakin arvokkaammaksi voimavaraksi. Lähiretkien ideana ei välttämättä ole tarjota pitkiä patikkareittejä, loppumatonta metsätaivalta tai neitseellisen aarniometsän rauhaa. Niiden suola löytyy arkisesta helppoudesta ja hyvästä saavutettavuudesta, mutkattomasta yhdessä tekemisen ja olemisen riemusta.
Kotikylämme, Muuramen Kinkomaa, tarjoaa oivalliset puitteet perheystävälliseen luontoseikkailuun. Kolmen kilometrin säteellä kotiovesta löytyy useita korkeuksiin kohoavia kallioharjanteita, vehreitä lehtonotkoja, iäkkäitä kuusikoita, lukemattomia neulasuria ja pieni pätkä suomaisemaa halkovaa pitkospuupolkuakin. Nämä puitteet olivat yksi painava syy tänne asettumisellemmekin.
Alue nähtävyyksineen on tullut vuosien mittaan tutuksi paitsi perheretkien, myös polkujuoksu- ja pyörälenkkien sekä syksyisten marja- ja sienireissujen muodossa – eri harrasteet toisiaan sulavasti tukien. Tuttuuden tunteesta huolimatta jokainen metsäkäynti tarjoaa aina jotain uutta ihmeteltävää, mikä tarjoaa samalla myös uusia näkökulmia oman asuinalueen hahmottamiseen. Lähimetsien koluamisen lomassa onkin ollut hauska huomata, kuinka tunneside omaa asuinympäristöä kohtaan on siinä sivussa entisestään vahvistunut.
Raudanriutan alueella on upeita kalliomuodostelmia lipoista luoliin ja rakohalkeamiin.
Ensimmäisenä on tietenkin kartoitettu korkeimmat kukkulat ja kartasta poimitut kallioleikkaukset. Näistä etenkin pitkä ja jyrkkäreunainen Raudanriutta kiehtoo kerta toisensa jälkeen. Korkeiksi kohoavat kallioseinämät kätkevät varjoihinsa useammankin eri kokoisen luolan ja jyhkeän kalliolipan, mutta katse kiertelee myös kelopuiden rivistöissä ja riutan alle kasaantuneiden siirtolohkareiden meressä. Ihmiskäden jälki näkyy selkeänä mutkana kalliolinjassa vanhan kivilouhoksen kohdalla.
Louhosta vastapäätä kohoa korkeampi Paasivuori, jonka melko avoin laki mahdollistaa esteettömät näkymät myös Raudanriutan suuntaan ja ylikin. Louhosta hallitsevampi maisema avautuu kuitenkin etelään Raudanlahdelle ja tuo näky saakin käden hamuilemaan termospulloa retkirepun sopukoista. Kirkkaalla säällä voi kiikareilla nähdä aina Luhangan tuulivoimaloille saakka.
Jylhintä kauneutta etsivän kannattaa kuitenkin suunnata askeleensa hieman idempään, Kinkovuoren jyrkänteen yläreunaa myötäilevän metsäpolun varrelle. Jäkäläpeitteisellä kalliolla verkkaisesti kasvuaan jatkavien mäntypuiden välistä avautuvat näkymät Päijänteelle ovat jo oma lukunsa, mutta kunnioitusta herättää myös petollisen jyrkästi alas kaartuva vuorenrinne, jonka korkeuserot pääsevät oikeuksiinsa pohjoispään näköalapaikalla. ”Kinkomaan Kolilta” voi kesäiltana tähyillä edessä hiljenevää järvimaisemaa ja sopivasti kohdasta katsoen voi nähdä puiden välistä myös oman kodin katon.
Kinkomaan Koli, eli Kinkovuori, kohoaa selvästi ympäröivää metsää ja järvimaisemaa korkeammalle.
Metsän rauhaan pääsee parhaiten Kinkoriutan eteläpään kuusikossa tai Partastenmäen takaisen lähteikön iäkkäässä purometsiköissä. Muuramen suunnassa kohoava Paavalinvuori tarjoaa upean Säynätsaloon avautuvan näköalapaikan ja Raudanjärven laavulla voi käydä aistimassa erämaajärven tunnelmaa pienoiskoossa.
Päijännettä reunustava Kinkoriutta on suosittu ulkoilu- ja lenkkeilyalue, jota halkova polkuverkosto tarjoilee eri levyisiä ja mittaisia lenkkipolkuja moneen lähtöön. Senkin huippupoluilta ja hajanaisilta avokalliolta voi ihastella alapuolella avautuvaa järvimaisemaa tai kurkistella kylän suuntaan harjanteen jyrkkäreunaisen kalliopolun korkeuksista. Pohjoisessa riutan polkuverkosto yhtyy Sarvivuoren ulkoilumaastoihin ja väliin jäävän painanteen hiljaisuudessa sijaitseva pieni purolaakso on myös näkemisen arvoinen.
Jos kylältä ei kauemmaksi halua poistua, voi hyödyntää kyläläisten talkoovoimin kunnostamaa Lemmenniemen tulipaikkaa tai asettua evästelemään Sääksjärven pohjukan kivikkorannan pöytäkivelle. Partastenmäen ja Paasivuoren takapolkujen kautta avautuvat reitit Levonmäen kuusikkoa ja Taka-Keljon erämaita kohti leventävät etenkin maastopyöräilijöiden mahdollisuuksia.
Sääksjärven pohjukan kivikossa kelpaa evästää. Iltaisin se on oiva paikka auringonlaskun seuraamiseen.
Oman suuren seikkailunsa voi löytää myös aluetta rajaavan Päijänteen aalloilta tai sen kalliorannoilta eikä kotikylää hieman kauemmaksikaan katseellaan hamuavan välttämättä tarvitse mahdottoman pitkään taivaltaa, kun jo uusia mahdollisuuksia avautuu silmien edessä. Eritoten Muuratsalon takametsät ja Levonojan mutkittelevan puron maisemat ovat tuoneet mukavaa vaihtelua meidänkin rutiineihin.
Lähimetsään lähteminen ei kuitenkaan ole täysin riskitöntä, siellä haahuiluun voi nimittäin jäädä huomaamattaan koukkuun.
Juha-Pekka Jylhä
Luonnossa liikkuva haahuilija, joka kuuleman mukaan innostuu jokaisesta vähänkään kookkaammasta kivestä, jännästä maastonmuodosta tai hassusta puusta. Insinööri, jonka mieli on usein metsässä. Retkeillyt koko pienen ikänsä, eränkävijänä silti korkeintaan keskinkertainen. Tavataan lähiseudun metsissä yleensä perheen kanssa, pyörän selässä tai juoksupoluilla.
Instagram-tili (@insinoorinmies) toimii retki- ja ulkoilupäiväkirjana ilman sen selkeämpää suunnitelmaa.
Kuvat: kirjoittaja sekä Elina Jylhä ja Janne Mankonen.
Keräsimme pienen vinkkilistan siitä, miten kunnat voivat osallistua vaivattomasti 15.–21.9. pidettävälle Keski-Suomen reitistöviikolle.
jakakaa tietoa kunnan luontoliikkumismahdollisuuksista ja -reitistöistä. Tietoa voi jakaa nettisivuilla, blogeissa, somessa sekä esimerkiksi paikallislehdissä ja medioissa.
jakakaa tietoa myös alueen luontoliikuntaan ja -liikkumiseen liittyvistä palveluista ja yrittäjistä. Tiedon lisääntyminen alueen mahdollisuuksista hyödyttää kaikkia.
toteuttakaa matalan kynnyksen retkiä lähireitistöille ja -luontokohteisiin. Retkiä voi tehdä eri ikäisten ja kuntoisten kanssa huomioiden kohderyhmän liikkumismahdollisuudet. Tällaisia luonnossa liikkumisesta nauttivat ryhmät voivat olla esimerkiksi päiväkoti- ja koululaisryhmät sekä iäkkäiden kuntalaisten ryhmät.
haastakaa kuntalaisia viikon kuluessa vierailemaan kunnan luontoreitistöillä. Pienemmissä kunnissa vaikka kaikilla niistä! Luultavasti suuri osa kuntalaisista ei ole aiemmin näillä reitistöillä liikkunutkaan. Lähellä on enemmän!
Haastakaa kunnan työntekijät, yritykset ja yhdistykset liikkumaan reitistöille. Perjantaina 17.9. järjestettävä Luontotyöpäiväon erinomainen tilaisuus lähteä nauttimaan luonnon suomista hyvinvointivaikutuksista isommallakin porukalla.
Kun lähdette mukaan reitistöviikolle, laitelkaa viestiä Meijän polun suuntaan meijanpolku@gmail.com tai somekanaviemme kautta. Ja reitistöviikolla sitten oman kunnan luontoliikuntamahdollisuuksia maailman tietoisuuteen! Käyttäkää somessa #reitistöviikko #keskisuomi -tägejä, ja sitten tietysti oman kunnan ja kohteiden tunnistetägejä.
Tervetuloa mukaan viemään Keski-Suomea kohden reitistöisempää tulevaisuutta!
Keski-Suomen reitistöviikolla saa pitää meteliä oman alueensa luontoliikuntamahdollisuuksista ja -reitistöistä palveluineen. Kuva Etelä-Konneveden kansallispuiston reitistöiltä.
Meijän polun kehittelemästä ja Jyväskylän liikenteen kanssa yhdessä toteuttamasta Luontopysäkit-konseptista on julkaistu esittelyvideo osana Kestävän kaupungin vipuvarret (VIPU) -hanketta.
Videolla Luontopysäkkejä esittelee Keslin Jyrki Saarela.
Kestävän kaupunkikehityksen käytänteistä löytyy enemmän esittelyvideoita hankkeen sivuilta. Luontopysäkeistä löytyy enemmän tietoa täältä. Luontopysäkkien kehitystyö jatkuu ja Keski-Suomen reitistöviikolla kuullaankin taas uutta luontopysäkkien tiimoilta.
”Katsokaa, ettei meidän lapsemme mene juoksentelemaan heinikkoon, siellä voi olla punkkeja.”
Tämän viestin sain usealta huolestuneelta vanhemmalta järjestäessäni luontoleirejä pääkaupunkiseudulla.
Vuonna 2008 WHO raportoi, että ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa kaupunkialueilla asui enemmän ihmisiä kuin maaseudulla. Homo sapiensista tuli siis määritelmällisesti kaupunkilaji. Kaupungistuminen ja muut muutokset yhteiskunnassa vaikuttavat siihen, että kansalaiset viettävät arjessaan yhä vähemmän aikaa ulkona ja luonnossa. Luontokokemusten harventuessa luonnossa oleminen voi tuntua vieraalta ja pelottavalta. Sanotaankin, että pelkäämme sitä, mitä emme tunne.
Suomessa on kaupungistumisen myötä myös tietyt eliölajit sopeutuneet urbaaniin elämäntapaan. Rotat, rusakot ja metsäkauriit viihtyvät ihmisasumusten liepeillä, koska niiden ekologisissa lokeroissa on suotuisat elinolosuhteet. Nämä lajit ovat myös punkkien kantajia, kuten jyrsijät, supikoirat sekä lemmikkieläimet.
Punkkien eli puutiaisten levittämä borrelioosi ja TBE eli puutiaisaivokuume herättävät pelkoa, ja keskustelu aiheen ympärillä on käynyt vilkkaana jo vuosien ajan. On tärkeää, että tiedostamme punkkien olemassaolon ja niihin liittyvät uhkat, mutta pahimmillaan punkkikammo voi estää luonnossa liikkumisen. Etenkin lapsuudessa kuullut tarinat ja omaksutut uskomukset voivat vaikuttaa siihen mitä pelkäämme.
Riski saada borrelioosi yksittäisestä punkista on kuitenkin pieni, sillä vain noin kuudesosa punkeista kantaa kyseistä tautia aiheuttavaa bakteeria. Lisäksi punkin pitää olla ihossa kiinni 1-2 vuorokautta ennen kuin bakteeri siirtyy punkista ihmiseen. Päivittäinen punkkitarkastus on siis hyvä keino suojautua borrelioosilta. On myös hyvä muistaa, että borrelioosi on hoidettavissa antibioottikuurilla. Puutiaisaivokuumeelta eli TBE:ltä voi suojautua vaatetuksella ja rokottautumalla. TBE-virus voi aiheuttaa infektion hyvin nopeasti, jopa minuuteissa punkin kiinnityttyä ihmisen ihoon. Mutta TBE-virusta kantaa vain noin 1,6 prosenttia punkeista.
Luonnon kokeminen uutisten ja sosiaalisen median kautta rakentavat ennakkoluuloja, mielikuvia ja odotuksia luontoon liittyen. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jari Lyytimäen mukaan vaaran tuntua lietsova keskustelukulttuuri voi nostaa vähäisetkin luonnossa liikkumisen esteet kokoaan suuremmiksi. Luonnon uhat voidaan kokea pahemmaksi riskiksi kuin esimerkiksi autoilun lisääntyminen, mutta kuitenkin liikenneonnettomuudet ovat tosiasiassa huomattavasti suurempi riski ihmisten terveydelle. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Mika Gisslerin mukaan ampiainen, nauta ja koira ovat aiheuttaneet eniten ihmisten kuolemantapauksia. Meillä ei ole silti ilmennyt tarvetta esimerkiksi Koiraliven kehittämiselle (vrt. Punkkilive). Suomen luonto on siis turvallinen liikunta- ja liikkumisympäristö.
Hyvä valmistautuminen on puoli retkeä
Turun yliopiston ja Pfizerin kehittämän Punkkilive-sovelluksen avulla kansalaiset voivat käydä merkitsemässä tekemänsä punkkihavainnot Suomen karttaan. Punkkiliven avulla voi selvittää, missä punkkeja on havaittu ja milloin suojautuminen on erityisen tärkeää. Punkkivaara-alueella kannattaa suosia pitkähihaisia ja -lahkeisia vaaleita vaatteita ja hajustamatonta hyönteiskarkotetta. Retkiä suunniteltaessa voi valita kuivempia luontokohteita. Mitä kuivempi ja kallioisempi paikka, sitä huonommin punkit siellä viihtyvät, sillä ne vaativat kosteutta elääkseen. Säännölliset punkkitarkistukset on hyvä tehdä luonnossa liikkumisen jälkeen ja vaatteet voi käydä läpi esimerkiksi teippiharjalla. Retkille kannattaa varata mukaan pinsetit tai punkkipihdit, ja tutustua niiden käyttöön jo ennen maastoon lähtemistä. Lemmikinomistajien on myös hyvä tehdä lemmikeilleen punkkitarkastus. Usein punkit kiinnittyvät esimerkiksi koiran naamaan, korvien taakse, kaulaan, tassuihin tai kainaloihin.
Luonnossa liikkuminen on turvallista ja mukavaa, kun huomioi perusasiat. Esimerkiksi selkeillä poluilla liikkuminen vähentää mahdollisuutta kohdata punkkeja.Kuva Juho Jäppinen.
Suomessa luonto koetaan tärkeäksi, ja vuonna 2019 Taloustutkimuksella teetetyn tutkimuksen mukaan 78 % suomalaisista pitää itseään luontoihmisenä. Luonnossa halutaan harrastaa erilaisia lajeja, uida luonnonvesissä ja hiljentyä. Etenkin kesämökkeily on monen suomalaisen tapa nauttia luonnosta. Toivottavasti luonnossa liikutaan myös tulevina vuosina, ja pelkojen sijaan keskitämme ajatuksemme luonnon tervehdyttäviin vaikutuksiin. Mitä enemmän tiedämme uhkaavista asioista, sitä vähemmän tilanteet pelottavat. Punkkeja ei siis kannata pelätä liikaa, vaan niiltä kannattaa suojautua parhaansa mukaan. Varustaudutaan olosuhteiden mukaan ja nautitaan seikkailuista Suomen kauniissa luonnossa!
Infolaatikko
* Punkki kuuluu hämähäkkieläimiin ja elinikä on 2–4 vuotta (kolme kehitysvaihetta)
* Maailmalla punkkilajeja on tuhansia
* Punkit ovat meillä aktiivisia helmi-maaliskuusta joulukuuhun saakka, lämpötilan ollessa vähintään viisi astetta
* Punkit elävät kasvillisuuden seassa, jossa odottavat sopivaa isäntäeläintä 10–20 sentin korkeudella maanpinnasta
* Punkit tarvitsevat veriaterian siirtyessään kehityksessään seuraavaan vaiheeseen
*Suomessa ihmiselle tauteja aiheuttaa lähinnä kaksi punkkilajia, puutiainen eli punkki, ja taiga- eli siperianpunkki
Johanna Sutinen Seikkailu- ja yhteisöpedagogi, Yhteiskuntatieteiden maisteriksi valmistuva nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen opiskelija
Kutsumme Keski-Suomen reitistöviikolla kaikkia mukaan järjestämään keskisuomalaisia luonto- ja kulttuuritapahtumia. Tällaisia tapahtumia voivat olla esimerkiksi opastukset, kilpailut, talkoot, tutustumiskäynnit, työhyvinvointipäivät, koulutukset tai muut vastaavat tilaisuudet, joissa keskisuomalaiset ja kauempaakin tulevat pääsevät tutustumaan kohteiden tarjontaan ja erilaisiin mahdollisuuksiin. Viikon mittaan näitä mahdollisuuksia voi esitellä myös videoiden, artikkeleiden tai somekampanjoiden muodossa.
Portteja keskisuomalaiseen luontoon
Keski-Suomen luonnon ja kulttuurin matkailu- ja virkistyskäytön selvitystyössä tunnistettiin yhdeksän keskisuomalaista aluetta, joiden kautta tulevaisuudessa olisi helppo päästä tutustumaan keskisuomalaiseen luontoon ja luontoliikunnan mahdollisuuksiin. Nämäalueet porttikohteineen näkyy alla olevassa kartassa (kartta löytyy myös raportin sivulta 20.).
Näiden alueiden ja porttikohteiden, kuten kansallispuistojen, lisäksi toivotamme luonnollisesti mukaan reitistöviikolle myös muualla Keski-Suomessa toteutettavat tapahtumat. Sillä kuten reitistöviikon slogankin toteaa, ‘kaikki reitistöt vievät meitä kohden tulevaisuutta’. Lähtekää siis mukaan tekemään tulevaisuuden Keski-Suomea! Ideoita tapahtumista saa reitistöviikon sivuilta www.meijanpolku.fi/reitistoviikko
Kuinka mukaan?
Keski-Suomen reitistöviikolle mukaan lähteminen on helppoa ja ilmaista. Ilmoittakaa tapahtumanne viimeistään torstaihin 9.9. mennessä sähköpostilla meijanpolku@gmail.com. Laittakaa mukaan järjestäjien logo, tapahtuman tiedot (Nimi, tapahtumapaikka, päivämäärä ja aika, sekä mielellään linkki, jonka takaa löytyy lisätietoa tapahtumasta kiinnostuneille). Jos jaatte tietoa tapahtumasta sosiaalisissa medioissa, niin käyttäkää tägiä #reitistöviikko, niin jaamme tietoa eteenpäin myös Meijän polun kanavissa.
Reitistöviikolla perjantaina 17.9. järjestetään myös Luontotyöpäivä, jolloin suomalaista työtä viedään luontoympäristöön. Nyt onkin erinomainen tilaisuus lähteä mukaan kahteen tapahtumaan yhdellä kertaa viemällä omat työt luontoon ja luontoreitistöille. Vinkkejä luontotyöpäivän viettoon löytyytapahtuman sivuilta. Nähdään luonnossa!
Jyväskylän Latu ideoi Ladun Majan alueelle noin 900 metrin mittaisen Tossu- ja tassupolun lapsiperheiden käyttöön. Polun ajatuksena on madaltaa kynnystä lähteä pientenkin lasten kanssa ihmettelemään ja nauttimaan suomalaisesta metsäluonnosta.
– Olemme miettineet jo pidempään, kuinka voisi Ladun Majan kaltaiseen ympäristöön toteuttaa jotain, joka loisi myös mahdollisuuden lapsille ja lapsiperheille liikkua metsissä helposti hahmotettavalla ja sopivanmittaisella metsäreitillä, toteaa toteutustyössä mukana ollut Jyväskylän Ladun Heikki Viljanen. – Aluehan tunnetaan ennestään aktiivisten jyväskyläläisten luontoliikuntakohteena laajoine kuntoratoineen, reitistöineen sekä nuotiopaikkoineen. Jonkin aikaa siten saimme ajatuksen, että voisimme toteuttaa lapsille oman polun, joka kulkisi selkeäkulkuisessa ja helpossa maastossa, mutta kuitenkin aidossa taianomaisessa metsäympäristössä.
– mieleemme tuli, että yksi mukava tapa tutustuttaa lapsia metsään, olisi tuoda lasten mielikuvitusta myös osaksi reitin opastusta. Käännyimme meijänpolkulaisten suuntaan ideoinemme ja pian meillä olikin jo yhden reitin verran 7–8.-vuotiaiden lasten upeita piirustuksia. Piirustukset ovat toteuttaneet Jyväskylän steinerkoulun toppuluokkalaiset. Heiltä pyydettiin piirustuksia ja maalauksia aiheesta ’havumetsän kätköissä’, ja saimmekin upeita teoksia polun varrelle laitettavaksi. Lapset ovat kuvittaneet metsään niin lintuja, puita kuin polkujakin, mutta myös erilaisia satuhahmoja. Ehkäpä tällaisia näkyy myös oikeasti polkumme varrella, jos oikein tarkkaan katselee, Viljanen toteaa pilke silmäkulmassa.
Jyväskylän Ladun Heikki Viljanen ja Mauri Pitkänen istuttivat Jyväskylän Steinerkoulun oppilaiden taideteokset polun varrelle. Kylttien suunnittelussa on huomioitu lapset laittamalla kyltit heille sopivalle korkeudelle. Aikuiset pääsevät harjoittelemaan liikkuvuutta ja lihasvoimaa kyykistymällä taiteen äärellä.
– Samalla polun toteutus on ollut mukavaa puuhaa hankeeseen osallistuneille, sekä antanut tärkeää kokemusta pidempienkin reittien toteutukseen. Yhdestä tällaisesta pidemmästä reitistä Ladun Majan alueella kuullaan myöhemmin kesällä lisää, Viljanen jatkaa.
Meijän polun Juho Jäppinen toteutti esittelytaulun suunnittelun ja Janne Laitinen laati kohdeyleisölle sopivat tekstit. – Ajatuksena on herättää lasten mielenkiinto ympäröivää luontoa kohtaan. Katselemme polulla ympärillemme etsien pisintä puuta sekä myös sammalten tasolta puunkaltaisia sammalia. Pääsemme siis tarkkailemaan luontoa niin mikro- kuin makrotasollakin. Ja todennäköisesti myös vanhemmat pääsevät osallistumaan ihmettelyyn ja tutkintaan. Luonto tarjoileekin ihmettelyn aiheita ja mielikuvituksen ravintoa kaikenikäisille. Siitä syystä tämä Jyväskylän Ladun idea on erinomaista luontokasvatusta sekä lapsille että myös heidän seurassaan liikkuville aikuisille, Laitinen toteaa.
Tossu- ja tassupolun esittelytaulun taustakuvan on piirtänyt Jyväskylän Steinerkoulun 2.-luokkalainen Viivi Harvilahti. Yhteensä polun varrelta löytyy kolmisenkymmentä oppilaiden tekemää taideteosta.
Tossu- ja tassupolku aukeaa Juhannusta edeltävällä viikolla. Tämän jälkeen polku on perheiden käytössä ainakin lumen tuloon saakka. Talvellakin polulla on mahdollisuus kulkea, mutta taideteokset laitetaan talviunille hankien ajaksi.
