Yhteistyössä

Luonto rekrytoijan ja työnhakijan vuorovaikutuksen tukena

Miltä sinusta kuulostaisi työhaastattelu luontopolulla tai nuotion äärellä? Meidän mielestä sellaiselta, jota pitäisi hyödyntää enemmänkin! IkiOma Ikä ry:ssä kokeiltiin uudenlaista työnhakukokemusta helmikuussa 2023 – hyvin tuloksin.

Itse asiassa emme käyttäneet edes koko työhaastattelu-termiä. Törmäsimme LinkedIn:n syövereissä termiin yhteistyökeskustelu, joka upposi meihin heti – se kun kuvasi ajatusmaailmaamme työnhakuprosessista paljon laajemmin. Halusimme alusta alkaen etsiä molemminpuolista sopivuutta niin, että uusi jäsen täydentäisi tiimiämme omalla osaamisellaan, mutta myös me voisimme tukea hänen osaamisensa ja asiantuntijuutensa kehittymistä. Win-win tilanne, eli yhteistyötä.

Mitä niihin yhteistyökeskusteluihin tulee niin koimme, että tärkeintä olisi saada esille todellinen osaaja ja persoona hakemuksen takaa, joka perinteisissä haastattelutilanteissa saattaa jäädä vaikkapa jännityksen taakse piiloon. Inhimillisyyttä arvostavina pidimme myös tärkeänä sitä, että työnhakuprosessi on sekä työnantajalle että työnhakijalle antoisa – jopa voimaannuttava. Mikäpä sen parempi ympäristö siis keskusteluiden järjestämiselle kuin luonto, joka tutkitusti muun muassa rentouttaa meitä, parantaa tarkkaavaisuuttamme sekä edistää luovuuttamme?

*IkiOma Ikä ry:n yhteistyökeskustelut toteutettiin luonnon helmassa talvisella luontopolulla. Kuvat Salla Partala*.

Niinpä tapasimme kaikki yhteistyökeskusteluihin valitut luontopolulla. Kävimme keskustelun yhteydessä kiertämässä rauhalliseen tahtiin noin 1,5 km pituisen luontopolun. Aikaa kului n. 40 minuuttia, sillä välillä myös pysähdyimme jutustelemaan kasvotusten tai ihmettelemään luontoa. Tietyn mittainen, ennalta suunniteltu reitti auttoi keskusteluhetken aikatauluttamisessa – keskustelu tuli luonnolliseen päätökseen kun luontopolkukin päättyi.

“Näkisin, että tällainen luontoympäristön sekä yhteistyökeskustelun yhdistäminen tukee laajemmassa kuvassa kestävästi rakentuvaa yhteiskuntaa lisäämällä sosiaalista hyvinvointia ja yhteenkuuluvuuden tunnetta – omalla kohdalla yhteistyökeskustelu luontoympäristössä ainakin purki kehollisia jännitteitä, jolloin ajatus kulki paremmin, vuorovaikutus oli luontevaa ja voimaannuttavaa. Kokemus vahvisti sitä, että hyvät oivallukset tapahtuu aidossa vuorovaikutuksessa, ja että parhaimmillaan tiedon jakoa sekä oppimista voi tapahtua jo rekryprosessin aikana. Toivottavasti tällainen malli antaa myös yhdistyksestä työnantajana kuvan, että arvostamme jokaista hakijaa panostamalla vuorovaikutukseen ja luottamuksen rakentumiseen hyödyntämällä luontoympäristön hyvinvointivaikutuksia. Mielestäni työkulttuuria mullistavaa ja työpaikkojen arvostusta lisäävää olisi se, että työnantajat pyrkisivät siihen, ettei hakijoille jää ’turhaan näin vaivaa’ -olo.”
– Salla Partala, IkiOma Ikä ry.

Hakijat kommentoivat keskusteluhetken olleen luonnossa kovin luonteva, vähemmän jännittävä ja ajatuksenjuoksua helpottava. Työnantajana emme kokeneet tällä tavoin järjestettyjen yhteistyökeskusteluiden aiheuttaneen ylimääräistä työtä itsellemme vaan päinvastoin. Luonnossa oleminen ja liikkuminen koettiin helpottavana tekijänä. Ja mikä tärkeintä – saavutimme tavoitteemme eli saimme keskusteluissa nähdä todelliset persoonat ja osaajat, joka lopulta edesauttoi juuri tiimiimme ja haettuun tehtävään sopivimman henkilön löytymistä. Ja siitähän työnhakuprosessissa on kyse.

Miltä kuulostaa, voisitteko tekin kokeilla tätä seuraavalla kerralla, kun etsitte tiimiinne vahvistusta? Entä voisivatko kehityskeskustelut luonnossa olla seuraava etappi?

Laura Syrén
toiminnanjohtaja
IkiOma Ikä ry
www.ikiomaika.fi

Työmatkarönsyillen työhyvinvointia!

Työmatkarönsyily tarkoittaa paluuta ihmisen luontaisen uteliaisuuden ja löytämisen ilon sekä aktiivisen liikkumisen lähteille. Se tarkoittaa aktiivisista työmatkoista ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista nauttimista, uuden kokeilemista sekä luontoympäristöissä oleskelua ja ympäristön havainnointia. Samalla rönsyilijä kerää ulkona ja luonnossa liikkumisen suomia hyvinvointi- ja terveyshyötyjä sekä tutustuu kotiseutuunsa paremmin.

*Tiesitkö, että sinunkin työmatkallasi on tällaisia maisemia, kun hiukan laajentaa kulkureviiriä ja poikkeaa siltä tavanomaiselta reitiltä?*

Helpoin tapa lähteä työmatkarönsyilemään on välttää työmatkareittiä, jota kuljet päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen. Huoh. Jo pelkkä ajatus samojen reittien tallaamisesta läpi työelämän lannistaa. Mutta hätä ei ole tämän näköinen, sillä ihmisen kulkemat reitit voivat muuttua ihan vain kehoa kääntämällä!

Työmatkoilla voi kerätä monien aktiiviseen liikkumiseen ja luontoympäristöissä oleskeluun liittyvien hyvinvointihyötyjen ohella myös paljon uusia ideoita ja ajatuksia rikastuttamaan omaa elämää ja myös sitä työelämää. Tarvitsee vain poiketa tavanomaisilta reitistöiltä.

*Pitkospuita pitkin parhaisiin työpäiviin tai palautumaan työpäivän kiireistä? Onnistuu lähiluonnossa lähelläsi.*

Vinkkejä työmatkarönsyilyyn

anna uteliaisuuden viedä mennessään; valitse reittejä, joita et kulje usein tai joita et ole kulkenut aiemmin. ’Pääsisiköhän tuota reittiä perille’, on loistelias tapa aloittaa! Jos olet hieman enemmän varmuutta kaipaava luonne, niin tarkista ensiksi kartasta, että valitsemaasi reittiä varmasti pääsee haluamaasi kohteeseen.
töihin päin mentäessä huomioi mahdollinen pidempi matka-aika; kotia kohden rönsyillessä aikataulu on usein joustavampi
nauti lähiympäristöstäsi; katsele maisemia, kuuntele lintujen laulua, ja mikäs kukka se tuolla kukkii!
rönsyillä voi myös kävelykokousten, parityöskentelyn ja webinaarien aikana. Suunnistakaa kohden lähiluontoa!
pukeudu sään mukaan! Vaikka meitä ei ole tehty sokerista, niin säähän sopimattomat vaatteet ja varusteet vievät nopeasti makeuden liikkumisesta.
vinkkaile työkavereille hienoista reitistöistä ja liikkumismahdollisuuksista työpaikkasi ympäristössä. Jokainen luontoympäristöön saatettu työntekijä lisää työyhteisön hyvinvointia ja tuottavuutta.
etätoimistolla työmatkarönsyilyt sujuvat aamunavauksena ja päivän päätöksenä. Pieniä rönsyilyjä voi aina tehdä myös lounas- ja kahvitauoilla. Ja ne puhelinpalaverit tietenkin ulkoillen!
jos haluat jakaa työmatkarönsyilyn iloja laajemminkin, niin #työmatkarönsyily #luontotyöpäivä #outdoorofficeday

Työmatkarönsyily voi olla myös osa esimerkiksi suunnittelupäivää tai pidempää palaveria. Näin voi rönsyillä esimerkiksi nuotiopaikalle eväitä nauttimaan ja kahvittelemaan. Voittaa työpaikan kahvikoneen ’sata-nolla’.

Työmatkarönsyily on osa Meijän polun käynnistämää Luontotyöpäivä -konseptia, jonka ajatuksena on viedä suomalaista työtä kohden luontoa. Luontotyöpäivästä voi lukea lisää täältä.

Uusi vuosi ja uudet retket! Retkihaaste 2023 kannustaa luonnossa liikkumiseen

Retkihaaste innostaa liikkumaan luonnossa ja toteuttamaan monipuolisia retkiä kaikkina vuodenaikoina. Erilaisia retkihaasteita on yhteensä 52, mikä tarkoittaa keskimäärin yhtä retkeä viikossa. Vuoden 2023 listalta löytyy muun muassa villiyrttiretki, ropinaretki, retki suolammelle ja retki, jolla makaat sammalmatolla. Vai miltä kuulostaisi yöllinen seikkailu -retki tai retki, jolla istut kannon nokkaan? Joko kiinnostuksesi heräsi?

*Syksy 2022: Värikkäät vaeltajat Salamajärvellä. (Kuva: Henni Mustakorpi)*

*Talvi 2022: Talvipäivän liukulumikenkäilyä Leivonmäellä. (Kuva: Henni Mustakorpi)*

Retkihaaste kannustaa lähtemään säännöllisesti luontoon, mutta haasteeseen voi osallistua myös rennolla otteella. Pääasia ei ole retkien määrä, vaan luonnosta nauttiminen monipuolisella tavalla. Aina ei tarvitse lähteä edes kauas, sillä ajatuksena on, että haasteet inspiroivat tekemään erilaisia retkiä myös lähiluonnossa. Haasteita ja retkien teemoja voikin soveltaa omiin tarpeisiin ja omaan elämäntilanteeseen sopivaksi.

*2. Kesä 2022: Vapautetut varpaat Sippulanniemen luontopolulla. (Kuva: Elina Kynsijärvi)*

*Kevät 2022: Vesimyyrän molskauksia Eerolanlahdella. (Kuva: Elina Kynsijärvi)*

Retkihaasteen takana ovat jyväskyläläiset retkeilijät Henni Mustakorpi ja Elina Kynsijärvi. Ensimmäinen Retkihaaste-lista julkistettiin vuonna 2017. Retkihaasteesta kerrottiin myös Meijän polun blogissa joulukuussa 2020.

Vuosi 2022 oivaltaen

Vuosi 2022 oli yhtä lähiluonnossa ja -reitistöillä liikkumisen juhlaa. Luonnossa liikkumisen ja oleskelun tuoman juhlamielen ohella Meijän polulla tehtiin myös perinteitä kunnioittaen paljon konkretiaakin ihmisten luontosuhteen ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Alle on kirjattu jotain vuoden aikana tapahtunutta.

Myös blogissamme edistettiin samoja teemoja vuoden mittaan lähes kahdenkymmenen blogitekstin verran. Vuoden mittaan pääsimme lukemaan muun muassa työmatkapyöräilystä, vesistöreitistöistä, taaperoiden luontoaskelista, työpäivistä metsissä, hämäräpolkujen kutsusta, kylille pyöräilystä ja apuvälineiden kanssa luonnossa liikkumisesta.

Miljoonan askeleen kirjahaaste

Vuoden alussa saimme yhteydenoton Nextory:ltä, että keksisimmekö jotain kivaa fyysistä aktiviteettia kirjojen kuuntelun oheen. Ja keksimmehän me, sillä Meijän polun perinteinen Miljoonan askeleen haaste oli aivan nurkan takana. Vuonna 2022 askelhaaste käveltiinkin kirjoja ja tarinoita kuunnellen. Kirjojen kuuntelu oli mainio lisä pidemmille kävelyretkille ja jää vaihtoehdoksi myös tuleville askelhaasteille. Seuraavan kerran kävellään taas maaliskuun alussa!

Meijän Keski-Suomi -raportti julki

Meijän Keski-Suomi -raporttiin kirjoitettiin tarinaa siitä, kuinka Keski-Suomen strategian voimavaraksi tunnistettu luonnonläheisyys sekä hyvinvoinnin, liikunnan ja terveyden edistäminen mahdollistaa alueellisesti hyvinvointia sekä luontomatkailua. Tämän hyvinvoinnin ja matkailun lähtökohtana on alueen monimuotoinen luonto ja luontoreitistöt. Samalla pohdimme, miten voimme toiminnallistaa Keski-Suomen strategian Hyvä Vointi -kasvun kärjen, jotta liikunta, oppiminen, luonto, kulttuuri, yhteisöllisyys ja sairauksien ennaltaehkäisy kirvoittaisi keskisuomalaiset myös kekseliäisiin yleishyödyllisiin sekä kaupallisiin ideoihin ja palveluihin.

Luontotyöpäivä

Luontotyöpäivän tiimoilta pidettii työhauskaa useammankin kerran vuoden aikana. Talven sydämellä lähdimme viemään toimistotöitä kohden lunta, keväällä vietettiin kansallista Luontotyöpäivää ja kesäkuussa otimme osaa kansainväliseen Outdoor Office Day:hin kaupunkiseikkailun merkeissä Jyväskylässä. Ja syyskuussa Luontotyöpäiväiltiin taas isommalla porukalla. Vuoden mittaan saimme myös korkeakouluja mukaan Aktiivinen ja hyvinvoiva korkeakoulu -hankkeen myötä.

ThreeT – hiljaisuus ja pimeys tulevat!

Keski-Suomen Liiton 3T-hankkeessa (Thematic Trail Trigger) on koottu hyviä käytäntöjä, jotka vahvistavat alueen toimijoiden yhteistyötä ja tiedonjakamista. Meijän polku on toiminut yhtenä tunnistetuista keskisuomalaisista hyvistä käytänteistä. Hankkeen aikana hiljaisuus ja pimeys nousivat kansainvälisissä keskusteluissa sisältöinä ylitse muiden. Pimeyden ja hiljaisuuden saloihin ja mahdollisuuksiin maailmalle oli tietoa viemässä Meijän polun biologi Janne Laitinen (Jamk) ja Juho Jäppinen.

Keski-Suomen reitistöviikko

Keski-Suomen reitistöviikkoa vietettiin järjestyksessään kolmannen kerran. Reitistöviikko kuljetti meidät lähiluontoon ja lähireitistöille. Mukana viikolla oli myös jo perinteeksi muodostunut Sanomalehti Keskisuomalaisen, Luovan valokuvauksen keskuksen ja Meijän polun Keski-Suomen reitistöt -valokuvakilpailu, jonka kymmenen kärkeä pääsivät taas Keskisuomalaisen lukijat äänestämään. Voittajaksi tänä vuonna äänestettiin Mikko Voutilaisen kuva Salamajärven kansallispuistosta.

Luontopositiivista viestintää

Suomen luonnon päivänä 27.8.2022 myönnettiin Meijän polun viestijä Juho Jäppiselle Kolkutin-ympäristökasvatuspalkinto luontopositiivisesta viestinnästä.

Senioreiden hyvinvointitestit -sivusto

Syksyllä julkaistiin myös Meijän polun Senioreiden hyvinvointitestit -sivusto, jolle on koottu senioreille suunnattu testauskokonaisuus sisältäen yleisesti käytössä olevia kunto- ja lihasvoimatestejä sekä myös muun muassa aivoterveyteen, tasapainoon ja liikkuvuuteen liittyviä testejä. Sivuston avulla kunnissa ja esimerkiksi senioreiden liikuntaryhmissä voidaan toteuttaa helposti kattavia hyvinvointitestejä sekä ohjeistaa tulosten mukaisia harjoitteita. Sivuston ovat koonneet Liisa Lumiaho, Juho Jäppinen, sekä fysioterapeuttiopiskelija (2021) Jennika Lilja.

Meijän luonto

Johanna Huovilan vetämä vuoden mittainen Meijän luonto – Ympäristö- ja luontokasvatusta ulkoilmatyöpajoin -hanke (Jamk) saatiin päätökseen aivan vuoden lopulla. Hankkeen aikana 12 keskisuomalaista päiväkotia retkeili eri vuodenaikoina päiväkotien lähiluonnossa oppien samalla tärkeitä aiheita muun muassa luonnon monimuotoisuudesta sekä kestävästä kehityksestä. Palaute luontoretkistä oli innostunutta ja luontoon on päiväkodeilla palattu hankkeen jälkeenkin kerta toisensa jälkeen. Hankkeen tiimoilta toteutettiin myös Meijän luonto -opaskirjanen.

Kohden oivalluksia tarjoilevia oppimisympäristöjä

Loppuvuodesta kuultiin iloisia uutisia, kun alkukesästä liikkeelle laitettu Jyväskylän steinerkoulun Oivalluksia oppimisympäristöissä -hanke sai Opetushallituksen merkittävän rahoituksen. Puolitoistavuotista hanketta vetävät Meijän polun Johanna Huovila ja Juho Jäppinen sekä Katri Willman. Meijän polun muutkin asiantuntijat ovat tiiviisti kehitystyössä mukana.

Ja kohden tulevaa!

Suuret kiitokset kaikille kuluneena vuonna Meijän polun seikkailuihin osallistuneille ja nähdään taas vuoden 2023 puolella! Ja mitäs silloin on tiedossa? Kukapa tietää, sillä tulevaisuuden ennustaminen on huomattavasti hankalampaa kuin menneisyyden. Korvan taakse kannattaa kuitenkin laittaa ainakin Luontotyöpäivä ja työmatkarönsyily, luonnon hyvinvointivaikutukset, Keski-Suomen reitistöviikko, Miljoonan askeleen haaste ja oivaltavat oppimisympäristöt. Hypätkäähän mukaan seikkailuille!

Elämyksellinen vuosi päiväkotien lähiluonnossa

”Ollaan lähdetty lasten kanssa pois tutuista ja turvallisista ympyröistä. Metsää leikkiympäristönä hyödynnetään nykyään enemmän.”
– Päiväkodin työntekijän palaute

Niin vain hurahti vuosi 2022 seikkaillen ympäri Keski-Suomea päiväkotien lähiluonnossa. Meijän luonto ‑ulkoilmatyöpajojen aikana päiväkodin henkilöstölle tarjottiin uusia työkaluja ympäristö- ja luontokasvatuksen toteuttamiseen unohtamatta luonnon tarjoamia hyvinvointivaikutuksia. Hankkeessa mukana olleet 12 päiväkotia tutustuivat vuoden aikana neljään teemaan, joita käsiteltiin toiminnallisissa ulkoilmatyöpajoissa talvella, keväällä, kesällä ja syksyllä.

Talvikuukausien teemana oli ilmastonmuutos, jolloin tavoitteena oli lisätä tietämystä Suomen talvisesta luonnosta, lumen merkityksestä sekä eläinten ja kasvien talvehtimisesta. Keväällä aiheena oli Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoitteita, joita käytiin läpi tarinallisen tehtäväradan avulla. Kesällä käsiteltiin kestävien elämäntapojen teemaa, ja tutustuttiin siihen, mistä erilaiset tavarat tulevat. Syksyllä teemana oli luonnon monimuotoisuus ja tavoitteena oli lisätä ymmärrystä eri lajeista ja niiden elinympäristöistä. Ulkoilmatyöpajojen lisäksi päiväkodeille koostettiin jokaista teemaa käsittelevät tietopaketit, joista löytyy teeman mukaisesti ajankohtaista tietoa, vinkkejä kyseisen teeman käsittelyyn lasten kanssa sekä ideoita ulkona toimimiseen ja leikkimiseen.

”Lapset saivat positiivisia kokemuksia luonnossa oppimisesta. Hyödyllisintä oli tiimityöskentelyn vahvistaminen sekä luonnon kunnioittamisen ja arvostamisen vahvistaminen lapsille.”
– Päiväkodin työntekijän palaute

”Lapset saivat uutta tietoa sopivissa määrin ja saivat myös jakaa omia tietojaan ja kokemuksiaan. Ja tietenkin metsässä oleminen on aina parasta.”
– Päiväkodin työntekijän palaute

Päiväkodeilla toteutettujen ulkoilmatyöpajojen toteutuksen, havainnoinnin ja saadun palautteen perusteella voi todeta, että päiväkotien lähiluonto toimii erinomaisena ympäristönä toiminnallisten menetelmien toteuttamiseen. Kaiken kaikkiaan työpajojen jälkeen saatu palaute oli positiivista. Mukana olevien päiväkotien työntekijöiden antaman palautteen perusteella parasta oli ulkoilmatyöpajojen monipuolisuus, luonnossa toimiminen sekä uusien ideoiden saaminen myös kirjallisessa muodossa, jolloin menetelmien pariin on ollut helppoa palata. Luonnossa toimiminen tarjosi hyvinvointivaikutuksia niin lapsille kuin aikuisillekin. Jokaisen päiväkodin lapsiryhmät olivat aina innostuneita lähtemään luontoon ja välitön palaute näkyi ilona ja nauruna lasten kasvoilta työpajojen aikana.

Työpajojen pohjalta koottiin Meijän Luonto -työkirja, jossa käydään läpi työpajojen aikana toteutetut teeman mukaiset tehtävät ja teemoihin liittyvää ajankohtaista tietoa. Työkirjaan on koottu myös työntekijöiden antamia palautteita ja hankkeen tuloksia. Pääset tutustumaan työkirjaan täältä.

Hienoa on, että tämän elämyksellisen ja antoisan vuoden jälkeen työskentely luonto- ja kestävyysasioiden parissa saa jatkoa. Jyväskylän Steinerkoululla käynnistyneessä Oivalluksia oppimisympäristöissä -hankkeessa edistetään vastuullisen kestävyyskasvatuksen toteutumista käytännön kouluarjessa sekä kartoitetaan ja otetaan käyttöön uusia oppimisympäristöjä ja lisätään ulko-opetusta. Tulevaisuudessa siintää siis uusia seikkailuja ja elämyksiä luonnon äärellä!

Nyt on aika rauhoittua hetkeksi nauttimaan luonnon rauhasta, hiljaisuudesta ja pimeydestä.

Tunnelmallista joulunaikaa,

Johanna Huovila

Projektityöntekijä
Hyvinvointiyksikkö
Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Ulos ja luontoon ympäri vuoden – toimintavälineiden avulla

”Välineet mahdollistavat monipuolisen retkeilyn kaikkina vuodenaikoina. Teemme retkiä 1–2 kertaa viikossa – joskus useamminkin. Loppukesän sieniretket ja kaikkien vuodenaikojen eväsretket ovat lasten mielestä parhaita. Ilman välineitä nyhjötettäisiin vain kotona tai kuljettaisiin korkeintaan asfaltoituja teitä pyörätuoleilla.”

Monille apuvälineitä käyttäville vaikeasti vammaisille lapsille ja aikuisille luontoon pääsy, jopa päivittäinen ulkoilu voivat olla saavuttamatonta unelmaa. Malikkeen toiminnassa tapaamme toistuvasti vaikeasti vammaisia ihmisiä, jotka eivät ole ulkoilleet talven aikana tai ihmisiä, jotka eivät ole koskaan päässeet metsään.

Maahan satanut kevyt lumipeite kertoo talven lähestyvän ja samalla monen pyörätuolia käyttävien ihmisten ulkoilun määrä vähenee. Pyörätuli liikkuu huonosti lumella ja avustaminen on raskasta. Myös lumettomana aikana luonnossa liikkuminen on haastavaa pyörätuolien pienten eturenkaiden vuoksi.

Luontoliikunnan esteettömyyteen on kiinnitetty lähivuosina paljon huomiota ja saavutettavia retkikohteita on rakennettu useita. Olemassa olevat liikuntaesteisille soveltuvat reitit ovat kuitenkin usein lyhyitä, eivätkä ne ole etäisyyksien vuoksi aina kaikkien saavutettavissa. Monille olisi unelmaa päästä kurkistamaan myös esteettömien reittien ulkopuolelle tai ihan vaan takapihalta avautuvaan metsään.

Liikkumisessaan apuvälineitä käyttävät lapset ja aikuiset muodostavat joukon, joille maastoliikkumisen apuvälineet mahdollistavat ulkoilua ja luonnossa liikkumista ympäri vuoden. Ulkoiluun ja maastoliikkumiseen on kehitetty monenlaisia apu- ja toimintavälineitä, joiden avulla sekä auttavilla käsillä monien saavuttamattomilta tuntuvista unelmista voisi tulla totta. Välineellä on siis todellakin väliä!

Välineitä yhteiskäyttöön

Maastoliikkumisen apuvälineistä tiedetään melko vähän, ja vaikka tietoa olisikin, niin välineitä on vaikea saada käyttöön. Välineet ovat hankintahinnaltaan kalliita ja terveydenhuollosta lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä niitä myönnetään heikosti, vaikka välineet edistäisivät monella tapaa käyttäjien kuntoutumista ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Muuta kuin lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinettä voidaan hakea vammaispalvelulain perusteella sosiaalitoimesta, jolloin välineen hankintahinnasta korvataan vammaispalveluasetuksen perustella puolet. Valittavasti tämäkään reitti ei aina tuo toivottua tulosta ja monesti itsemaksettavaksi jäävä toinen puolikas, on monille aivan liikaa.

Yhteiskäyttöön kuntiin hankittavat toimintavälineet, joita kaikki kuntalaiset voivat yhteisesti lainata, lisäisivät merkittävästi mahdollisuuksia ulkoilla ja liikkua luonnossa. Muutamissa kunnissa yhteiskäyttöön lainattavista toimintavälineistä on saatu hyviä kokemuksia. Esimerkiksi Oulussa ja Turussa välineitä voi lainata kunnan liikuntatoimesta. Myös jotkut yhdistykset ovat hankkineet jäsenilleen lainattavia välineitä. Voisitko sinä vaikuttaa siihen, että kuntaasi hankittaisiin maastoliikkumista helpottavia toimintavälineitä?

”Toimintavälineen ansiosta lapseni sai ihan huippukokemuksen metsäretkestä, joka ei olisi ollut mahdollinen ilman kyseisiä, tai vastaavia kärryjä. Retki oli ehdottomasti lapseni mielestä loman kohokohta! Teimme retken hyvin haastavaan maastoon ja sen vuoksi kokemus oli meille kaikille ainutlaatuinen.”

Lisätietoa

Kehitysvammaisten Tukiliiton Malike-toiminnan tehtävänä on edistää vaikeasti vammaisten ihmisten mahdollisuuksia osallistua ja saada kokemuksia merkityksellisistä asioista toimintavälineitä hyödyntäen.

Alta löydät tietoa mm. ulkoiluun ja maastoliikkumiseen soveltuvista toimintavälineistä:

Osallistumista edistäviä apuvälineitä kuntiin ja kouluihin -opas. Oppaaseen on koottu tietoa kuntiin ja kouluihin yhteiskäyttöön soveltuvista apuvälineistä, välineiden jälleenmyyjistä sekä hinta-arviota helpottamaan hankintaa.

Malike tarjoaa neuvontaa toimintavälineiden käyttöön ja hankintaan liittyen. Toimintavälineitä voi kokeilla tapahtumissa ja kursseilla. Vaikeasti vammaisille lapsille ja aikuisille välineitä vuokrataan lyhytaikaiseen kokeiluun, ensisijaisesti ennen oman välineen hankintaa.

Susanna Tero
Johtava asiantuntija
Kehitysvammaisten Tukiliitto ry / Malike

Kuvat Laura Vesa Maliken maastoretkeltä Jämijärveltä kevättalvella 2020.

Lainaukset Maliken retkille osallistuneiden palautteista.

Monimuotoista luontoa tutkimassa

Vuoden viimeiset päiväkodeilla toteutetut Meijän luonto -ulkoilmatyöpajat keskittyivät monimuotoisen luonnon tutkimiseen syksyisessä säässä. Kävimme lasten kanssa monia mielenkiintoisia keskusteluja siitä, mitä monimuotoinen luonto heille tarkoittaa ja miten voisimme toimia sen säilyttämiseksi.

Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti tarkoittaa ekosysteemien, lajien ja geenien kirjoa koko maailmassa, ja me ihmiset olemme siitä täysin riippuvaisia: saamme ruokaa ja puhdasta juomavettä, sekä voimme hengittää puhdasta ilmaa. Luonnon monimuotoisuuden jatkuvalla köyhtymisellä on vakavia vaikutuksia luontoon ja ihmisten hyvinvointiin. Köyhtymisen taustalla on tutkittu olevan viisi välitöntä aiheuttajaa: ilmastonmuutos, saastuminen, haitalliset vieraslajit, muutokset maan ja meren käytössä sekä niiden liiallinen hyödyntäminen. Ihmisten toiminnan vuoksi maailman luonnonvaraisten kasviston ja eläimistön määrä on pienentynyt 60 prosenttia. (Euroopan komissio 2022.) Luontoa hävitetään maatalouden, teiden, asutuksen ja muun rakennetun ympäristön tieltä. Myös salametsästys ja ylikalastus ajavat lajeja sukupuuton partaalle. (WWF 2022.) On siis selvää, että toiminnallamme on ikäviä seurauksia. Euroopan tasolla luonnon monimuotoisuutta yritetään elvyttää EU:n biodiversiteettistrategialla, jonka tavoitteena on, että Euroopan biologinen monimuotoisuus alkaa elpyä vuoteen 2030 mennessä ihmisten, ilmaston ja maapallon eduksi. Tämä edellyttää koko maailmalta kunnianhimoista suhtautumista luonnon ennallistamiseen. (Euroopan komissio 2020.)

Heidän mielikuvituksensa toi ikimetsät kaupunkeihin, linnuilla ja hyönteisillä oli paljon koteja, ja pölyttäjät kulkivat kukkateitä pitkin ympäri kaupunkia.

Edellä mainittujen suojelutoimien lisäksi tarvitsemme ymmärryksen lisäämistä luonnon monimuotoisuudesta. Hyvinvoivat ja monipuoliset luonnonympäristöt runsaine kasvi- ja eläinlajeineen ovat kaiken elämän edellytys, ja on tärkeää muistaa, että jokaisella kasvi- ja eläinlajilla on oma tehtävänsä luonnossa ja paikkansa ravintoketjussa. Näitä asioita lähdimme yhdessä pohtimaan myös viimeisissä työpajoissa. Yksi työpajan tehtävistä eteni niin, että lähiluontoon piilotettiin erilaisia lajikortteja, joita lapset saivat lähteä etsimään parin kanssa. Kaikkien lajikorttien löydyttyä kävimme keskustelua eri lajien kotipaikoista ja ravinnosta. Lisäksi katsoimme kuvia luonnontilaisesta metsästä, ihmisen muokkaamasta metsästä sekä talousmetsästä. Pohdimme muun muassa sitä, mitä kävisi, jos luonnosta häviäisi erilaiset sienet ja ötökät. Mietimme, viihtyykö metsiemme villieläimet talousmetsässä, ja kuinka monelle lajille luonnontilainen vanha metsä toimii kotina. Entä jos ei olisi mehiläisiä ja kimalaisia, mistä saisimme esimerkiksi mustikoita? Ja mitä voisimme kaupungissa tehdä toisin, jotta se palvelisi myös muita lajeja kuin ihmisiä? Nämä ovat kysymyksiä, joita meidän jokaisen olisi hyvä pohtia.

Työpajojen jälkeen oloni tuntui aiheesta huolimatta toiveikkaalta. Ilokseni kuulin, että monet lapsista olivat rakentaneet linnunpönttöjä ja hyönteishotelleja sekä huolehtineet talvehtiville siileille risu- ja lehtikasoja. Yhteinen keskustelu ja asioiden pohtiminen herätti lapset miettimään erilaisia mahdollisuuksia monimuotoisen luonnon ylläpitämiseksi. Heidän mielikuvituksensa toi ikimetsät kaupunkeihin, linnuilla ja hyönteisillä oli paljon koteja, ja pölyttäjät kulkivat kukkateitä pitkin ympäri kaupunkia. Ei hassumman kuuloista.

Johanna Huovila
Projektityöntekijä
Hyvinvointiyksikkö
Jyväskylän Ammattikorkeakoulu

Meijän luonto – Ympäristö- ja luontokasvatusta ulkoilmatyöpajoin on Keski-Suomen Liiton rahoittama hanke, jonka toteuttajana on JAMK.

Johanna Huovila aloittaa marraskuussa Oivalluksia oppimisympäristöissä -hankkeessa, jossa kehitetään uudenlaisia tapoja havainnoida ja käyttää lähiluontoa osana kouluopintoja. Hänen aiemmat Meijän luonto -aiehiset blogit löytyvät Meijän polun blogeista.

Lähteet

Euroopan komissio (2020) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia. Luonto takaisin osaksi elämäämme. resource.html (europa.eu)

WWF (2022) Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen. https://wwf.fi/uhat/luonnon-monimuotoisuuden-koyhtyminen/

Ympäristökasvatusjärjestö FEE Suomi (2020) Ihme ja kumma. Luonnonkirjoa varhaiskasvatuksesta alkuopetukseen. Opas opettajalle ja kasvattajalle. Opas_Ihme-ja-kumma-–-Luonnonkirjoa-varhaiskasvatuksesta-alkuopetukseen-.pdf (vihrealippu.fi)

Kohden oivaltavia oppimisympäristöjä!

Jyväskylän steinerkoululla käynnistyy puolitoista vuotta kestävä Opetushallituksen rahoittama kestävyyskasvatushanke Oivalluksia oppimisympäristöissä. Hankkeessa lähdetään edistämään kestävyyskasvatuksen käytänteiden toteutumista kouluarjessa, sekä kartoitetaan ja otetaan käyttöön uusia oppimisympäristöjä ja lisätään ulko-opetusta. Tavoitteena on vahvistaa ympäristökysymysten käsittelyä sekä luoda selkeä malli ja materiaalit kestävyystavoitteiden (OPS, Agenda2030, GreenComp) konkretisoimiseksi ja integroimiseksi opetussisältöihin ja -käytäntöihin.

Hankkeen aikana koulun ympäristöstä kartoitetaan monipuolisesti eri vuodenaikojen ja eri oppiaineiden opetusympäristöiksi soveltuvia luonnontilaisia ja rakennettuja alueita sekä kohteita. Tavoitteena on, että opettajat ja oppilaat oppivat luokkahuoneopetuksen ohella hyödyntämään monipuolisesti erilaisia luonnon ympäristöjä sekä rakennettuja ulkoympäristöjä kouluarjessa. Opiskelu ulkona erilaisissa oppimisympäristöissä lisää oppimisen elämyksellisyyttä, aktiivista liikkumista ja luonnossa oleskelua edistäen samalla oppilaiden luontosuhteen kehittymistä ja hyvinvointia.

Hankkeen aikana koulun lähiympäristöön toteutetaan myös luonnon monimuotoisuutta ja hiilensidontaa edistäviä oppimisympäristöjä. Näin oppilaat pääsevät käytännössä suunnittelemaan ja toteuttamaan ilmastoviisaita, luonnon monimuotoisuutta tukevia tekoja omassa päivittäisessä oppimisympäristössään, mikä vahvistaa heidän osallisuuttaan sekä arjen kestävyysosaamista.

Oppimisympäristöistä laaditaan Koulun oppimisympäristöt-kartta, joka helpottaa ulko-opetukseen siirtymistä eri oppiaineiden tunneilla. Lisäksi hankkeen aikana kehitetään suoraan opetuskäyttöön soveltuvat, ilmiöpohjaista oppimista eri oppiaineissa ja oppimisympäristöissä tukevat kestävyyskasvatusmateriaalit, oivalluspähkinät. Tuotettava materiaali tukee sekä ulkona että luokkahuoneissa toteutettavaa opetustyötä ja vahvistaa monialaista ajattelua sekä oivaltavaa oppimista. Hankkeessa tuotettavat materiaalit, oppaat ja mallit ovat vapaasti kaikkien opetuksen järjestäjien käytössä syksyllä 2024.

Hankkeen toteutuksesta vastaa Jyväskylän steinerkoulu yhteistyössä Meijän polun asiantuntijoiden sekä muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Meijän polun asiantuntijaverkostosta mukana hankkeessa ovat yhteisöpedagogi, seikkailukasvattaja Johanna Huovila, suunnittelija, viestijä Juho Jäppinen ja biologi Janne Laitinen.

Oivalluksia oppimisympäristöissä -hankkeen etenemistä seurataan hankkeen omilla nettisivuilla ja myös Meijän polun sivuilla ja blogissa. Hankkeen nettisivut löytyvät osoitteesta:

www.oivalluksiaoppimisymparistoissa.fi
@ymparistooivalluksia

Kohden oivalluksia oppimisympäristöissä!

Lisätietoja

Johanna Huovila
Yhteisöpedagogi, seikkailukasvattaja
johanna.huovila@jklsteinerkoulu.fi
puh. 044 901 9514

Tomi Niiniketo
Rehtori, Jyväskylän steinerkoulu
tomi.niiniketo@jklsteinerkoulu.fi
puh. 044 763 5700

Jamkin asiakaslehdessä luonnosta ja hyvinvoinnista

Jyväskylän ammattikorkeakoulun vasta ilmestyneessä Luovuutta-asiakaslehdessä teemana luonto ja hyvinvointi. Lehdessä mukana runsaasti myös meijän polun ajatusmaailmaa ja osaamista, sillä Hyvinvointia ja luovuutta kampusympäristöistä -artikkeli karttoineen on Juho Jäppisen käsialaa. Lisäksi lehdessä juttu Meijän luonto -hankkeesta ja Johanna Huovilan työstä päiväkotien lasten ympäristötietoisuuden ja luontokosketuksen lisäämiseksi. Mukana artikkeli myös Meijän perhe liikkeellä -hankkeesta teemalla Liikuttavia kohtaamisia lähiluonnossa.

*Jamkin asiakaslehdessä aiheena muun muassa kampusten kävelympäristöt sekä työn siirtäminen sisätiloista ulkotiloihin, eli Luontotyöpäivä.*

Käykäähän tutustumassa noihin ja myös muihin lehden artikkeleihin.

Alle on kerätty Meijän polun blogissa julkaistuja tekstejä Meijän luonto -hankkeesta.

Viisas luontosuhde on kestävyyslaji

Päiväkodit mukaan ilmastotyöhön

Kohti kestävämpää arkea päiväkodeissa

Näe puut lähiluonnossa

Luonto valmistuu talveen ja ruskan väriloisto hellii verkkokalvojamme. Mikä on sinun suosikkipuusi syksyisessä luonnossa?

Taimitarhoja laitetaan talviteloille ja nyt on mahdollisuus tehdä löytöjä pihamaille. Kallunoita kärrätään auton peräluukkuihin ja rohkeimmat sommittelevat asetelmiinsa sypressejä. Miksi valitsemme tiettyjä kasveja pihamaillemme ja puutarhoihin? Tottumuksesta, somevinkeistä vai naapuruston sosiaalisesta paineesta? Itse etsin ja valitsen pitkäikäisiä kumppaneita eli puita.

Keruumatkoja

Puulajipuistot eli arboretumit kertovat omanlaista tarinaa aikalaistensa luontosuhteesta. Uteliaisuus ympäröivää luontoa kohtaan, ehkä vähän herraskaisesta mahdollisuudesta matkustaa ja osittaisesta halusta hallita luontoa. Siemeniä on kerätty ulkomaille suunnatuilla keruumatkoilla ja siemenet on istutettu sitten tiluksille. Suomessakin on yli satavuotiaita ”erikoispuita” ja valtiovallan tukemana on myös selvitetty ulkomaisten puulajien menestymistä Suomen olosuhteissa. Arboretum voi olla hoidettu, jolloin se muistuttaa puutarhaa, tai se voi olla hoitamaton, luonnontilainen metsäinen alue. Ideana on siis koota monilajinen kokoelma puuvartisia kasveja tiettyyn paikkaan.

Luonnossa jokainen tsäänssi on mahdollisuus.

Takapihojen ja kesämökkien tanhuvat ovat harvoin täysin luonnontilaisia. Usein on istutettu nurmikkoa oleskelualueeksi ja pensaita sekä puita näkösuojaksi naapuriin. On siis valittu tiettyjä kasveja niiden ominaisuuksien takia. Nykyajan keruumatkat hoituvat taimitarhoilla tai markettien puutarhaosastoilla. Oletko miettinyt kasvien kasvattamista itse, siemenistä?

Lähiluonto ja kotiarboretum

Syksyinen luonto ja ruska paljastavat tottumattomallekin puiden saloja. On lehtipuita ja ikivihreitä havupuita. Vaahterat ja tammet ovat tuottaneet silminnähden havaittavia siemeniä, ja havupuissa roikkuu tai jopa pojottaa pysytyssä käpyjä (pihtapuut). Luonnossa kävellessä maasta saa kerätä näitä siemenpankkeja, puista riipiminen vaatii maanomistajan luvan.

Tammenterhoja ja strobusmännyn käpyjä. Kuva Janne Laitinen.

Lähiluonnosta kerätyistä siemenistä kasvaa todennäköisesti hyvin luonnonolosuhteita kestäviä yksilöitä. Kaupunkeihin ja taajamiin on istutettu monenlaisia puita ja erikoisempiakin siemeniä löytyy helposti esimerkiksi Jyväskylän Rantaraitilla. Siementen käsittely on opettavaista puuhastelua ja lisätietoa löytyy netistä yllättävän paljon. Vaahteroiden ja tammien siemenet voi laittaa sopivaan kasvupaikkaan jo syksyllä, havupuiden käpyjen suojista siementen saaminen vaatii hieman huoneenlämpöä ja käpysuomujen avauduttua paperipussissa ravistelua. Jotkut siemenet vaativat sopivan kylmäkäsittelyn, esimerkiksi jääkaapissa talven yli.

Siemenistä kasvattaminen on pitkäjänteistä toimintaa, mutta itse suosin siementen laittamista suoraan toivotulle kasvupaikalla tai ainakin suoraan ulos kouliintumaan. Ulkomaan työmatkoilla olen kerännyt eri mäntyjen, kuusten ja pihtojen siemeniä, sekä lehtipuista tammien, pyökkien, vaahteroiden ja balkaninhevoskastanjan siemeniä. Sopivien kasvupaikkojen miettiminen on tärkeää, pitää tuntea lajin kasvupaikkavaatimuksia: maaperä, kosteus, valo, lämpösumma. Näillä tiedoilla ja hyvällä paikan valinnalla parannetaan lajin elinmahdollisuuksia. Paikkaa valittaessa on tarpeellista tiedostaa myös puiden kasvutapa ja kokoluokka, sillä jos hyvin käy, niin puista saattaa tulla varsin kookkaita ja latvuksista varsin peittäviä.

Koristepuu – vieraslaji

Luonnossa eri lajit vaativat elääkseen sopivan elinympäristön, ihminen voi toiminnallaan (tarkoituksella tai tahattomasti) mahdollistaa uusille lajille soveltuvan elinympäristön. Koristepuut ovat usein meille tuttujen lajien jalostettuja muotoja tai miellyttävät muilta ominaisuuksiltaan ihmistä: kasvutapa, -muoto, eri vuodenaikojen väritys, satoisuus ja niin edespäin. Jotkut saattavat esimerkiksi pitää haapaa riesana, joka leviää tehokkaasti juurivesojen avulla. Pylväshaapa on jalostettu ihmisen iloksi ja se ei lisäänny juurivesojen avulla.

*Komeat syysvärit saattaa olla yksi hankintaperuste. Japanissa on harrastettu ruskaretkeilyä (koyo, momiji-gari) jo yli tuhat vuotta. Kuvat Janne Laitinen.*

Suomen olosuhteet ovat toistaiseksi sangen rajut monille ulkomaalaisille puulajille, mutta taimitarhoilla on tarjolla myös Suomessa koulittuja myyntitaimia. Ulkomaalaiset tuontitaimet saattavat kuolla ilman talvisuojausta.

Euroopassa yleinen vuorivaahtera on kansallisen vieraslajisivuston mukaan meidän metsillemme mahdollinen uhka, sillä vuorivaahtera kilpailee elintilasta muiden puiden ja pensaiden kanssa tehokkaasti. Nopeakasvuisen vuorivaahteran siemenellinen lisääntyminen on erittäin tehokasta. Taimet sietävät pitkäaikaista ja voimakasta varjostusta, mikä mahdollistaa alikasvuston muodostumisen myös tiheään ja varjoisaan metsään.

Vieraslajeista puhuttaessa tarkoitetaan ihmisen myötävaikutuksella uudelle alueelle levinnyttä lajeja. Puutarhoista karanneista lajeista lienee jättipalsami tunnetuin, sekä tienvarsien kurtturuusu. Puista puhuttaessa ajallista tarkastelujaksoa vieraslajikäsitteeseen on syytä laajentaa. Suomessa jääkauden jälkeen puista ensin yleistyi koivu, sitten mänty ja jalot lehtipuut (pähkinäpensas, jalavaa, tammi, lehmus) sekä viimeisenä kuusi. Ihminen on ”metsänhoidollisesti” suosinut tiettyjä puulajeja, joilla on metsäteollisuudessa kysyntää. Maa- ja metsätaloudessa muokataan luonnonekosysteemeistä yksinkertaisempia ekologisia järjestelmiä, jotta niiden käsittely ja hyödyntäminen on tehokkaampaa. Suomen metsiä uhkaa kuusettuminen, osin luonnollisena kehityksenä, mutta kuusta myös istutetaan eniten talousmetsiin.

Pähkinähakki Jyväskylän keskustan liepeillä. Kuva Janne Laitinen.

Puut muodostavat kasvaessaan myös elinympäristön useille muille lajeille. Jotkin lajit ovat erikoistuneet tiettyyn ravintoon ja esimerkiksi pähkinähakki on levinnyt sisämaahan sopivan ravinnon perässä, kun tarjolla on vaikka sembra- ja strobusmäntyjen siemeniä. Luonnossa jokainen tsäänssi on mahdollisuus.

Janne Laitinen
Biologi, lähiluonnon monimuotoistaja
janne.laitinen@jamk.fi

Lisätietoa

Kotiarboretumin perustaminen, E.Saarikosken opinnäytetyö https://www.theseus.fi/handle/10024/114895
Käpyfaktaa http://www.puuntuottaja.com/mannyn-ja-kuusen-kapyjen-keraaminen/
Puiden saapuminen Suomeen https://www.geologia.fi/2018/06/04/kasvillisuuden-kehitys/

Kategoria: Yhteistyössä