Syyskuun 15.–21. vietettävä Reitistöviikko on nostettu esille Ympäristöministeriön Luonnon virkistyskäytön uutiskirjeessä.
Uutiskirje pohjautuu Kansallisen luonnon virkistyskäytön strategian 2030 tavoitteisiin ja toimintalinjauksiin. Uutiskirje kokoaa ajankohtaisia uutisia, tutkimuksia ja tapahtumia luonnon virkistyskäytön toimijakentällä.
Reitistöviikon aikana on käynnissä myös Ikäinstituutin vuosittainen Vie vanhus ulos -viikko. Kampanja innostaa suomalaisia ulkoilemaan toimintakyvyltään heikentyneiden ikäihmisten kanssa. Väestön vanhetessa ulkoiluapua ja -seuraa tarvitsevia onkin yhä enemmän.
Luontoympäristöt toimivat myös ikäihmisille hyvinvointia lisäävinä moniaistisina oleskelu- ja liikkumisympäristöinä. Esimerkiksi kuntoradat, polut ja pihojen puutarhaympäristöt epätasaisine pintoineen ja korkeuseroineen ovat mitä parhaimpia ympäristöjä tasapainon harjoitteluun sekä lihaskunnon ylläpitoon. Lisäksi kosketus-, näkö- ja kuuloaistia pääsee lähiluonnossa aktiivisesti käyttämään.
Perjantaina 5.9. Saarijärven Pyhä-Häkissä osana KyläAreena -tapahtumaa päästään retkeilemään keskisuomalaisessa lähiluonnossa ja reitistöillä. Samalla päästään tutustumaan luontoon etätyöympäristönä. KyläAreenasta löytyy lisätietoa täältä. Sivustolla myös tarkempaa tietoa Pyhä-Häkin retkestä.
Tervetuloa mukaan nauttimaan keskisuomalaisista luontotyöpäiväympäristöistä, reitistöistä, ja monimuotoisesta lähiluonnosta!
#luontotyöpäivä #työmatkarönsyily #outdoorofficeday
KyläAreena on tapahtuma, joka kerää Suomen paikallistoimijat yhteen. Mukana on niin kyläkehittäjiä, asiantuntijoita, tutkijoita, maaseudun kehittäjiä, viestijöitä, päättäjiä, poliitikkoja, kaupunkien korttelitoimijoita kuin tietysti kyläläisiä ja maaseudulla asuvia. KyläAreena on kohtaamisia, koulutusta, keskusteluita ja ideoita maaseudun ja kylien kehittämiseksi. KyläAreena sisältää työpajoja, tutustumisretkiä, innostavia puheenvuoroja, verkostoitumista ja kyläkestit. Kyläkesteissä palkitaan muun muassa ansioituneita paikallistoimijoita ja Suomen Vuoden Kylä ja Vuoden Leader-kylähanke.
Jyväskylän ammattikorkeakoulun LähiLUMO-hanke jalkautuu Erämaapäiville Pihlajavedelle lauantaina 16.8. klo 12–14. LähiLUMO-hanke edistää keskisuomalaisten maaseutukuntien asukkaiden, yrittäjien ja yhteisöjen ymmärrystä lähiluonnon monimuotoisuudesta ja sen kulttuuripalveluista. LähiLUMO-hankkeen asiantuntijat, biologi Janne Laitinen ja arkeologi Tiina Kivioja, ovat myös Meijän polun asiantuntijaverkoston aktiiveja.
Erämaapäivät toimivat myös hyvänä esimerkkinä Reitistöviikolle siitä, miten alueen luontoreitistöjä ja lähiluontoa voidaan käyttää alueen asukkaiden luontohyvinvoinninlisäämisessä sekä luontomatkailun edistämisessä.
Tervetuloa Keuruun Pihlajavedelle oleskelemaan ja liikkumaan lähiluonnon monien mahdollisuuksien äärelle!
Keväällä käveltiin jo perinteeksi muodostunut Miljoonan askeleen haaste kuudetta kertaa.
Vuosien mittaan haasteessa on kävelty jo satoja miljoonia askelia. Eikä suotta, sillä aktiivisen liikkumisen lisäämisellä on monia hyvinvointi- ja terveyshyötyjä niin yksilöiden kuin yhteiskunnankin tasolla.
Vuosien mittaan haasteeseen osallistujista noin puolet lisää päivittäisiä askeleitaan keskimäärin 2 000 – 4 000 askeleella ja kolmannes yli 4 000 askeleella. Osalla osallistujista askelmäärä ei lisäänny aiemmasta, mutta tämä selittyy korkealla askelmäärällä ennen haastetta.
Haasteeseen osallistujien keskimääräinen päivittäinen askelmäärä haasteen aikana on 8 000 – 13 000 askelta, jolloin haasteen käveleminen kestää hieman alle kolmesta kuukaudesta neljään ja puoleen kuukauteen. Tällaiset päivittäiset askelmäärät tuottavat paitsi mielenterveyshyötyjä, mutta myös parantaa lihas- ja kestävyyskuntoa, laskee verenpainetta ja tehostaa rasva- ja sokeriaineenvaihduntaa. Näistä ja muista kävelyn suomista hyödyistä voit lukea lisää UKK-instituutin sivuilta.
Liikunnallisen elämäntavan omaksuminen vaatii toistuvuutta ja pidempiaikaisuutta. Tähän 3-4 kuukauden kävelyhaaste on omiaan. Tämän vuoden haasteeseen osallistuneista noin kolmannes oli kävellyt haasteen aiemminkin, eli aktiivinen ja innostava haaste vetää puoleensa. Tämän vuoden haasteeseen osallistuneilta saatu palaute tukee tätä ajatusta. Kysymykseen ”Parasta Miljoonan askeleen haasteessa oli”, saimme vaustauksina muun muassa:
“Kunnon kehittymisen huomaaminen 🙂 ”
“Kävely. Olen aina pitänyt kävelemisestä ja näin haasteen aikaan sitä tulee tehtyä enemmän.”
“Tuli tarkemmin seurattua päivittäisiä askelia.”
“Päivittäisen aktiivisuuden merkittävä lisääntyminen. Aktiivinen FB-ryhmä.”
“Kannustus ehdottomasti.”
Seuraavan kerran haaste käynnistyy isommalla porukalla alkuvuodesta 2026. Mutta haasteen voi aloittaa itsekseen, tai esimerkiksi kaveriporukan kanssa milloin tahansa, kun arki kaipaa aktiivisuutta!
Alkukesä on loisteliasta aikaa lisätä alueen asukkaiden ja alueella vierailijoiden luonnossa liikkumista ja huomion kiinnittämistä moniaistiseen lähiluontoon.
Osana Meijän metsät -kokonaisuutta viime syksynä kehitettiin moniaistisen terveysmetsän pop-up -polku, jonka pystyy vaivattomasti perustamaan esimerkiksi jo olevan luontopolun tai -reitistön varrelle. Polun taulut opastavat polulla liikkujia moniaistisen luontokokemuksen äärelle.
A4-kokoiset taulut voi ladata sivuilta alta, ja tulostaa, sekä tarvittaessa esimerkiksi laminoida ja laittaa luontoympäristöön kävijöiden iloksi. Paperiset taulut voivat olla esillä myös esimerkiksi luontoliikkumistapahtuman yhteydessä lyhytaikaisesti. Esimerkiksi syyskuussa Reitistöviikolla voi pop-up -polkuja pystyttää asukkaiden luonnossa liikkumisen lisäämiseksi ja luontoyhteyden vahvistamiseksi.
Ensimmäinen pop-up terveysmetsäpolku pystytettiin Viitasaaren Ilmolahden Luuvuoren luontopolulle marraskuussa 2024.
Rammat retkeilijät ry on Suomen ensimmäinen, vuonna 2024 ponnistettu yhteisö, joka kokoaa siipiensä alle muun muassa kaikki toimintarajoitteiset, vammaiset, pitkäaikaissairaat, mielenterveyskuntoutujat, neuromoninaiset sekä kehosyrjintää kokevat retkeilijät. Tarkoituksemme on tuoda esiin retkeilyn moninaisuutta ja soveltavan retkeilyn tietoutta ja osaamista sekä rikkoa stereotypioita ’oikeasta retkeilijästä’ ja ’oikeista retkistä’. Edistämme samalla edellä mainittujen vähemmistöjen luontoliikkumisen näkyvyyttä ja lisäämme yhdenvertaisia mahdollisuuksia luontoiluun. Joidenkin mielestä rumana pidetty termi ’rampa’ on voimauttavaa ottaa haltuun.
Tänä vuonna Rammat retkeilijät -yhteisö sai laittaa hynttyyt yhteen Retkihaasteen kanssa, ja kehitti Retkihaasteeseen kaksi haastekohtaa.
Suunnittelimme haastekohdan ”Retki esteettömiin retkirakenteisiin tutustuen”, sillä haluamme nostaa esiin tärkeitä huomioita luonnossa liikkumisen saavutettavuudesta. Millaiset retkeilyolosuhteet mahdollistavat sen, että kaikenlaiset luonnossakulkijat toimintakyvystään riippumatta voivat nauttia retkeilystä turvallisesti ja vaivattomasti?
Oletko esimerkiksi pohtinut, kuinka suuri merkitys pienilläkin rakenteellisilla yksityiskohdilla voi olla retkeilijöille? Esimerkiksi kynnys puuvaraston ovella saattaa tehdä polttopuiden hakemisesta mahdotonta pyörätuolilla liikkuvalle. Vastaavasti liian matala tulipaikka voi vaikeuttaa sen käyttöä henkilöille, joilla on selkä- tai polvivaivoja. Esteettömyys ei tarkoita pelkästään kulkuramppia tai leveämpää polkua – se on kokonaisuus, jossa huomioidaan monenlaiset tarpeet ja varmistetaan, että luontoelämykset ovat kaikkien ulottuvilla.
Tämän haastekohdan myötä haluamme herättää ajatuksia ja keskustelua siitä, miten retkirakenteita voidaan kehittää entistä saavutettavammiksi ja inklusiivisemmiksi.
Halusimme mukaan myös haastekohdan, joka kiinnittää huomiota retkeilyn sosiaaliseen puoleen. Haastekohta ”Retki ramman kanssa” kannustaa tarkastelemaan retkeilyä uudesta näkökulmasta: yhdessä lähtemisen ja toisen tukemisen kautta.
Hyvin moni toimintarajoitteinen kipuilee retkiseuran puutteesta, koska he eivät toimintarajoitteen vuoksi uskalla tai pysty lähtemään yksin luontoon. Joillekin retkeilyseura on ehdoton edellytys retkille pääsemiseksi. Seurassa liikkuminen ei ainoastaan tuo turvaa, vaan myös rohkaisee ja tekee retkeilystä sosiaalisen, jaetun elämyksen.
Kuka tahansa meistä voi tarvita apua luonnossa liikkumiseen jossain elämänvaiheessa, oli kyseessä sitten rollaattoria käyttävä isoäiti, polvivaivainen isä, uupumuksesta toipuva ystävä tai heikkonäköinen naapuri. Toivomme haastekohdan rohkaisevan tarjoamaan ja myös kysymään retkiseuraa, sillä luontoelämykset ovat kaikkia varten. Retkikavereita voi etsiä esimerkiksi Rammoista retkeilijöiden somesta, erilaisten vertaistukiyhdistysten ja -yhteisöjen sekä paikallisten some-ryhmien avulla.
Minne sinä aiot mennä tutustumaan esteettömiin retkeilyrakenteisiin? Entä kenen kanssa aiot mennä ramparetkelle?
Tiina Nopanen
Rammat retkeilijät ry varapuheenjohtaja
Tämän vuoden Retkeilyhaasteen retkistä voi lukea aiemmin tänä vuonna julkaistusta blogistamme täältä.
Tällä hetkellä sekä ilmastonmuutoksen, lajikadon, ympäristöjen saastumisen että maankäytön kaltaiset ihmisten aiheuttamat ilmiöt vähentävät ja köyhdyttävät vauhdikkaasti luontoympäristöjämme, ja vaikuttavat negatiivisesti terveyteemme ja hyvinvointiimme. Tästä johtuen paitsi ihmisten luontoympäristöissä oleskelun ja liikkumisen lisääminen, myös näistä luontoympäristöistä ja niiden luonnon monimuotoisuudesta huolehtimisen merkitys kasvaa jatkuvasti.
Luontoympäristöjen ennallistaminen tarjoaa miljoonia mahdollisuuksia lisätä sekä luonnon että ihmisten hyvinvointia.
Myös rakennettujen alueiden, kuten kaupunkien, viherryttäminen ja villiinnyttäminen nousevat yhä tärkeämpään rooliin ympäristön ja ihmisen terveyden näkökulmasta.
Tällainen toiminta vastaa myös kaupunkilaisten toiveisiin, sillä esimerkiksi Tampereella yli 95 prosenttia asukkaista toivoo kaupunkipuiden sekä viheralueiden säilyttämistä ja lisäämistä (Tampere 1/2025). Yksinkertainen ohjeistus terveellisten elinympäristöjen muutokseen voisikin olla: ’Etsikää harmaata, ja sitten etsikää tapoja muuttaa ainakin osa näistä harmaista alueista vihreiksi ja sinisiksi’.
Viheryhteyksien lisääminen ja ennallistaminen on tärkeää ihmisten, eläinten sekä kasvien luontoympäristöissä liikkumisen mahdollistamiseksi sekä luontokontaktien määrän kasvattamiseksi rakennetuissa, tai muuten ihmisten muokkaamissa ympäristöissä. Kävelyyn, pyöräilyyn ja luontokontakteihin kannustavat ympäristöt ovat myös terveytemme kannalta erityisen merkityksellisiä (Makram ym. 2025).
Tästä syystä alkuperäisen 3–30–300 -mallin suositukset jo täyttävien kaupunkien tulisi panostaa asukkaiden aktiivisen liikkumisen ja ulkoilun lisäämiseen sekä viheryhteyksien luomiseen samalla kun ne monimuotoistavat jo olemassa olevia luontoympäristöjä. Ilmastonmuutoksen myötä myös laadukkaiden reitistöjen ja niiden ympärivuotisen kunnossapidon merkitys ihmisten aktiivisen liikkumisen mahdollistajana ja edistäjänä kasvaa vauhdilla.
Kaupunkisuunnittelun trendiksi on viimeaikoina noussut niin sanottu 3-30-300 -suositus, jonka mukaan
Suomessa kaikki nämä tavoitteet täyttyvät lähes sataprosenttisesti jo nyt (Yggdrasil-hanke, 2025). Asumme puiden ympäröimänä ja metsien keskellä ja 97 prosenttia suomalaisista asuu alle 300 metrin päässä lähivirkistykseen soveltuvasta alueesta (Liiteri, 2025). Suurimmista kaupungeista löytyy kuitenkin alueita, joissa latvuspeittävyys jää alle 30 prosentin. Esimerkiksi Helsingin asukkaista 33 prosenttia ja Tampereen asukkaista 25 prosenttia asuu alueilla, joilla latvuspeittävyys jää alle suosituksen. (FIGBC)
Tällaisen kaupunkirakenteeseen liittyvää luontokontaktien vajetta tulee korjata paitsi muuttamalla määrätietoisesti kaupunkiympäristöjämme, myös lisäämällä ihmisten luontoympäristöihin hakeutumista.
Vaikka kaupunkisuunnittelussa 3-30-300 -malli on toimiva suunnannäyttäjä, se voi jäädä asukkaille etäiseksi ja vaikeaksi tarttua kiinni; Vain aktiivisimmat meistä lähtevät ajamaan lisää puita kotikadulle tai innostavat naapureita aktivoitumaan latvuspeittävyyden lisäämisestä kotikortteliin. Luontosuosituksen muodossa 3–30–300 -mallia voidaan helpommin soveltaa kaikkien asukkaiden arkeen.
Viiden minuutin viherkaupungit
Pääseekö kodistasi viidessä minuutissa kävellen laajemman luontoalueen äärelle? Viidessä minuutissa kävelee noin 400 metrin matkan. Tätä mittayksikköä on alettu käyttää myös kaupunkisuunnittelussa; arkiset palvelut pitäisi pystyä löytymään viiden minuutin, tai 400 metrin päästä, kotoa. Sääntöä voisi käyttää myös viheralueiden saavutettavuuden mittaamiseen. Suomessa tämä sääntö näyttäisikin lähiluonnon osalta pääasiassa toteutuvan, joten voisimme alkaa puhumaan viiden minuutin viherkaupungeista.
Kaikkien suomalaisten luonnossa oleskelua ja liikkumista tulee määrätietoisesti lisätä. Yksi merkityksellisimmistä tekijöistä on kaikkien ikäryhmien luontokosketuksen lisääminen monimuotoiseen lähiluontoon. Näin voidaan mahdollistaa terveyttä ja hyvinvointia tukevan immuunijärjestelmän ylläpito, joka suojaa meitä monilta sairauksilta. Lisäksi luontopohjaisilla ratkaisuilla, esimerkiksi puiden istutuksella, voidaan myös reagoida moniin ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin, kuten nouseviin kesälämpötiloihin; varjostavat ja viilennystä tuovat puut hyödyttävät kaikkia ikäryhmiä ja mahdollistavat ulkoilua myös kuumimpina kesäkuukausina. Tällaisista ratkaisuista hyötyvät kaikki, mutta erityisesti lapset ja seniorit.
Luontosuhteemme luodaan lapsuudessa. Lapsien luonnossa oleskelu- ja liikkumismahdollisuuksia tuleekin tukea ja mahdollistaa mahdollisimman moninaisesti. Pienten lasten luontosuhteelle merkityksellisiä on lasten vanhempien, sukulaisten ja tuttavien ulkoilu- ja luonnossa liikkumisen tottumukset, joita kaikkia tulisi pyrkiä aktiivisesti lisäämään ja vahvistamaan. Toinen merkittävä luontosuhteen luoja lapsille ovat päiväkodit. Sekä perheiden, että päiväkotien luonnossa oleskelu- ja liikkumismahdollisuuksia voidaan parantaa lähiluonnon monimuotoisuutta sekä saavutettavuutta ja erilaisia luontoliikunta- ja harrastusmahdollisuuksia parantamalla.
Alle kouluikäisillä retket lähiluontoon, sekä päiväkotien ja kotien pihojen luonnon monimuotoistaminen ovat helppoja keinoja lisätä luontokontakteja.
Kuva Johanna Huovila.
Päiväkotien pihat viherpihoiksi
Suomalaisessa tutkimuksessa selvitettiin päiväkotien pihamateriaalien merkitystä lasten kehon mikrobistolle siirtämällä pihamaille metsäpohjaista kasvustoa. Tulokset olivat merkittäviä ja lasten immuunijärjestelmän säätely parani jo muutamissa viikoissa. Tämä taas ehkäisee autoimmuunisairauksia ja allergioita. (Roslund ym. 2020)
Kouluikäisillä luontosuhteen muodostumista voidaan avustaa rutiinien luomisella, eli ottamalla luonto osaksi jokaviikkoista kouluarkea. Yhdeksässä vuodessa ala- ja yläkoulun aikana ehtii käymään tuhansia kertoja lähiluonnossa liikkumassa ja oppimassa, jos vain ulkoluokkatoiminta otetaan osaksi koulujen arkea. Kouluikäisille tärkeää on myös koulun lähiympäristön ja välituntialeuiden luontokontaktien mahdollistaminen sekä aktiiviset koulumatkat, joiden aikana ollaan kontaktissa luontoympäristöihin.
Kouluympäristöjen luonnon monimuotoistaminen muun muassa viljelylaatikoita lisäämällä toimii myös aktivoivana oppimisympäristönä.
Myös kouluikäisille perhe ja lähipiiri ovat merkittävässä asemassa luontosuhteen muodostumisessa ja ylläpitämisessä. Lähialueen luontokohteet tarjoavat huikeita retkeily- ja seikkailumahdollisuuksia.
Ulkoluokat ja uudet oppimisympäristöt
Oppimisen siirtäminen osittain koulun lähiluontoon ja ulkoympäristöihin mahdollistaa oppimisen ja hyvinvoinnin kannalta merkitykselliset ulkoilu- ja liikkumistuokiot. Samalla esimerkiksi viikottain toistuva ulkoluokka pitää yllä lapsena opittua ulkoilurutiinia. (Jäppinen, 2024)
Lasten ja nuorten vapaa-aika tutkimuksen (2022) mukaan noin 90% nuorista liikkuu luontoympäristöissä. Nuoruus on kuitenkin myös aikaa, jolloin sekä aktiivinen liikkuminen ja luontokontaktit vähenevät useimmilla meistä. Esimerkiksi päivittäiset askelmäärät tipahtavat noin puoleen alakoulun ja toisen asteen koulun välissä.
Nuorilla luontokontaktit lisääntyvät esimerkiksi harrastusten ja vapaa-ajan vieton merkeissä. Yhteiskunta voi mahdollistaa uusia harrastuspaikkoja ja -mahdollisuuksia.
Nuoret kuitenkin hyötyvät luonnossa vietetystä ajasta ja luonnossa liikkumisesta samalla tapaa kuin muut ikäryhmät. Useissa opiskelijoille tehdyissä tutkimuksissa lyhyet 10–30 minuutin piipahdukset luontoympäristöissä ovat parantaneet tutkimuksiin osallistuneiden mielialaa ja vähentäneet negatiivisia tuntemuksia ja stressiä, mutta myös vaikuttaneet fysiologisesti muun muassa verenpaineen ja sykkeen laskuna. (Meredith ym. 2020) Tässä ikäryhmässä merkittävä osa kärsii mielenterveyden haasteista (Kiviruusu ym. 2024), joten luonnossa oleskelun ja liikkumisen mahdollisuuksien lisääminen on erityisen tärkeää. Myös monimuotoisen luonnon lisääminen koulu- ja opiskeluympäristöihin, sekä opiskelujen aikaisten luontokontaktien lisääminen on tärkeää.
Metsäreseptejä korkeakouluhin
Tampereen ammattikorkeakoululla toteutetun Metsäresepti-hankkeen vinkkejä opintojen siirtämisestä luontoympäristöihin löytyy Metsäresepti-julkaisusta.
Työikäisistä kolmannes ei koe terveydentilaansa hyväksi tai melko hyväksi. (Sarkkila ym. 2024) Tässä lisääntyneellä luontoympäristöissä oleskelulla ja liikkumisella voisi olla suuri koettua hyvinvointia lisäävä merkitys, sillä molemmat, sekä luontoympäristöt, että liikkumisen lisääminen lisäävät koettua hyvinvointia ja useita terveyden tilaan vaikuttavia muuttujia.
Luontotyöpäivät on tapa siirtää palaverit luontoympäristöihin. Säät ovat vain pukeutumiskysymys, ja kokouksen voi viettää vaikkapa pulkkamäessä.
Työikäisillä hyviä tapoja ujuttaa luontoa arkeen ovat uudet harrastukset sekä työ- ja asiointimatkojen aktivoiminen kävellen tai pyörällä sekä julkisilla kuljettaviksi. Puolen tunnin kävelymatka töihin pitää huolen viikon liikkumissuosituksesta, mutta myös luontosuosituksesta, varsinkin jos reitistöt kulkevat ainakin osittain luontoympäristöissä.
Luontotyöpäivä
Luontotyöpäivien teemojen tuominen osaksi työkulttuuria auttaa työikäisiä lisäämään luontokontaktejaan siinä missä ulkoluokat auttavat kouluikäisiä. Palaverit ja etäkokoukset voi siirtää käveltävinäpidettäviksi ja mahdollisuuksien mukaan luontoympäristöihin. Myös aktiiviset työmatkat ja työmatkarönsyily ovat mainioita keinoja lisätä luontokontakteja ja aktiivista liikkumista päiviin.
Väestön ikääntyessä ja väestöllisen huoltosuhteen heikentyessä on yhä merkityksellisempää ylläpitää ja vahvistaa ikääntyvän väestön hyvinvoinnin ja terveyden edellytyksiä. (THL – Raportti 1/2025) Seniori-ikäisillä lähiluonnon ja sen saavutettavuuden, eli esimerkiksi laadukkaiden, ympäri vuoden ylläpidettyjen reitistöjen ja taukopaikkojen, merkitys kasvaa iän lisääntyessä. Seniori-ikäisillä korostuu asuinalueen viheralueiden ja luonnon monimuotoisuuden lisääminen sekä mahdollisuudet päästä kosketuksiin lähiluonnon kanssa, esimerkiksi erilaiset puutarha- ja pihatyöt.
Luonnon tarkkailu voi tarjota ympärivuotista tekemistä seniori-ikäisille niin omassa pihassa kuin lähiluonnon reitistöilläkin.
Seniori-ikäisillä myös erilaiset retket ja ryhmämuotoinen toiminta tukevat luontokontaktien ylläpitoa ja lisäämistä. Myös marjastus ja sienestys toimivat tuttuna tapana ylläpitää kontakteja luonnon monimuotoisiin mikrobistoihin ja lisäävät samalla tärkeää luontoympäristöissä vietettyä aikaa sekä tukevat monipuolista kehon käyttöä ylläpitäen motorisia taitoja.
LUONTOPYSÄKIT
Saavutettavan luonnon yksi avaintekijöistä tulevaisuuden kannalta on julkisen liikenteen mahdollistama luontoympäristöjen saavutettavuuden lisääminen. Tämän merkitys nousee varsinkin kaupunkiympäristöissä sekä esimerkiksi kansallispuistojen saavutettavuuden näkökulmasta vahvasti esille. Kaupunkiympäristöissä luontopysäkit mahdollistavat muun muassa senioreiden ja autottomien lapsiperheiden luontokohteiden laajemman saavuttamisen ja kansallispuistoissa ympäristön näkökulmasta yksityisautoilua kestävämmän tavan nauttia näistä suomalaisen luonnon helmistä. (Meijän polku, Luontopysäkit)
Liikkumattomuuden ja paikallaanolon kustannuksiksi on Suomessa arvioitu noin 3,2–7,5 miljardia euroa vuodessa ja määrän arvellaan kasvavan väestön ikääntyessä ja sairastavuuden lisääntyessä (Vasankari ym. 2018). Mielenterveyden ongelmista kärsivien määrä on myös kasvussa Suomessa, ja pelkästään niiden aiheuttamien työpoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden kulut ovat arvion mukaan yli 2 miljardia euroa vuodessa (Kestilä ym. 2025).
Luontoympäristöt tarjoavat nautinnollisia liikunta- ja liikkumismahdollisuuksia ympäri vuoden.
Aktiivisen ulkoilun ja liikkumisen lisääminen toimisi ehkäisynä useimpiin terveysongelmiimme. Esimerkiksi amerikkalaistutkimuksessa havaittiin, että vähintään 300 minuuttia reipasta liikkumista viikossa laski kuolleisuutta merkittävästi (Lee ym., 2022). Eurooppalaisessa tutkimuksessa taas havaittiin, että liikkumissuositusten mukaisesti liikkuvat saavuttivat 1–2 tervettä elinvuotta enemmän kuin vähemmän liikkuvat. (Nyberg ym. 2025) Toisaalta sitten yli 7 500 askeleen ottaminen päivittäin on todettu vähentävän masennuksen esiintyvyyttä. (Bizzozero-Peroni ym. 2024) 7 500 askelta vastaa noin tunnin päivittäistä kävelyä. Jos tuosta askelmäärästä vähennetään arjessa normaalisti kertyvät askeleet, niin puhumme ihmisestä riippuen noin 25–45 minuutin päivittäisestä kävelylenkistä, eli viikkotasolla siis noin 300 minuutista.
Näyttäisikin siltä, että ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta optimaalisin resepti olisi liikkua aktiivisesti luontoympäristössä 300 minuuttia viikoittain. Luontokontaktien ja aktiivisen liikkumisen lisäämisellä voisimme ennaltaehkäistä merkittävän osan elämäntapasairauksistamme, kohentaa elämänlaatuamme sekä vähentää merkittävästi terveydenhuollon kuluja.
