Mitä tutusta kaupungista löytyy, kun sitä lähestyy sattuman, tai useampien sattumien kautta?
Tätä lähdetään selvittämään Tampereella lauantaina 28.6. klo 11.
Kansainvälisen World Wide Wander -tapahtuman kunniaksi Tampereella rönsyillään kaupunkiympäristöissä lauantaina 28.6. klo 11.–12:30. Lähtöpaikkana toimii Hämeenpuisto Hallituskadun kohdalla.
Liikkeelle voi lähteä itsekseen, kaverin kanssa tai vaikkapa pienellä porukalla.
Mukaan tarvitset vain nopan, sään mukaisen pukeutusmisen sekä iloista seikkailumieltä. Jos lähdet kaverin kanssa liikkeelle, niin nopan voi korvata myös kivi-paperi-sakset -pelin välineillä (eli kädet). Jos mahdollista, niin mukaan voi ottaa myös puhelimen, ja liikkumisen seurantaan soveltuvan sovelluksen, esim Sports Trackerin, tai Google Mapsin.
Reissuun voi napata myös termoksen, ja pitää taukoa kahvien merkeissä kaupunkiluontoympäristössä. Tai piipahtaa matkan varrelle mahdollisesti osuvaan kahvilaan…
Tapahtumaan osallistuvia ei ole vakuutettu, mutta kaupunkilaisjärjellä pärjää. Tarkemmat ohjeet pelin kulkuun saat lähtöpaikalta klo 11. Huom. ole ajoissa paikalla, sillä pelin käynnistymisen jälkeen lähtöpaikalle ei jää ketään.
Pelin ohjaa Juho Jäppinen, jonka kaupunki- ja luontoaktivismin juuret ovat kasvaneet Äkkigallerian ja Meijän polun ravinteikkaissa mullissa.
What can you find in a familiar city when you approach it by chance, or by several chances?
We will find out in Tampere on Saturday, June 28th at 11 am.
In honor of the World Wide Wander event, we will be wandering around the city on Saturday, June 28th at 11 am–12:30 pm. The starting point is Hämeenpuisto near Hallituskatu.
You can participate on your own, with a friend or even with a small group.
All you need is a dice, clothing suitable for the weather and a happy sense of adventure. If you are going with a friend, you can also replace the dice with the tools of the rock-paper-scissors game (i.e. your hands). If possible, you can also bring a phone and an application suitable for tracking your movements, such as Sports Tracker or Google Maps.
You can also grab a thermos for your trip and take a coffee break in the urban nature environment. Or stop by a café along the way.
Participants in the event are not insured. You will receive more detailed instructions for the game at the starting point at 11 am. Note: be there on time, as no one will be left at the starting point after the game starts.
The game will be directed by Juho Jäppinen. He is a nature and urban activist whose roots have grown in the activities of Äkkigalleria and Meijän polku.
Tervetuloa Jyväskylään ja Suomen suurimman ulkokuntosalin liikuntahaasteen äärelle! Liikuntahaasteeseen voit vastata lähtemällä kiertämään Jyväsjärven Rantaraittia, ja pysähtymällä matkan varrella ulkokuntosaleille kuntoilemaan!
Karttaan on merkitty 14,2 kilometrin mittaisen Rantaraitin varrella sijaitsevat ulkokuntosalit (oranssi), porrasharjoittelupaikat (violetti) ja uimarannat (sininen). Kuvakollaasi eri ulkokuntosaleista löytyy alta.
Jyväsjärven kiertävä Rantaraitti on pituudeltaan 14,2 kilometriä, ja ulkokuntosaleja sen varrella on 9. Näin reitin kiertäessäsi saat kerättyä reilut 20 000 askelta ja tehtyä 450 lihaskuntoliikettä. Haasteen voi suorittaa myös pyörällä liikkuen. Samalla liikkuessa saa kerättyä myös runsaasti hyvää oloa ja useamman tunnin ulkoilua upeissa maisemissa lähiluonnon äärellä.
Kuinka liikkeelle?
Haasteen voi ottaa vastaan kilpailunomaisesti, jolloin tavoitteena on kiertää lenkki mahdollisimman nopeasti ja valita vaativia lihaskuntoliikeitä, kuten leuanvetoja ja pistoolikyykkyjä, eri ulkokuntosaleilla. Suurimmalle osalle kaupunkilaisista haaste kannattaa kuitenkin ottaa vastaan mukavan ulkoilupäivän merkeissä. Tällöin kuljetaan rauhallisella tahdilla, pidetään taukoja matkan varrella ja valitaan lihaskuntoliikkeitä, joita pystytään tekemään helposti ja turvallisesti. Mukaan voi myös liittää kahvi- ja jäätelöhetket upeissa rantamaisemissa. Ja miltäpä kuulostaisi ruokailu haasteen päätteeksi jossain ravintolassa Rantaraitin varrella?
Kävellen liikunnalliseen retkeen kannattaa varata 3-5 tuntia, raikasta juomaa ja evästä, taikka rahat kahvihetkeä tai ruokailua varten. 5 tuntia ulkoympäristöissä vastaa myös 3–30–300 -luontosuosituksen viikkottasolla luonnossa vietettävää tavoiteaikaa. Liikkeelle lähtemällä tulee siis kerättyä hyvinvointi- ja terveyshyötyjä monella tavalla! Pyörällä matka sujuu luonnollisesti sitten vauhdikkaammin.
Jyväsjärven Rantaraitin ulkokuntosalien teemat ja laitteet vaihtelevat. Kuvassa Aktiivinen ja hyvinvoiva korkeakoulu -projektin väkeä testaamassa Lutakon ulkokuntosalin iäkkäämmälle väestölle suunnattua laitteistoa.
Jos haaste tuntuu aluksi liian suurelta, niin kesän mittaan kuntoa voi lähteä kohottamaan hiljalleen, jolloin itse haasteeseen voi tarttua loppukesästä tai alkusyksyn aikana. Voit aloittaa lyhyemmillä kävelylenkeillä, esimerkiksi 2–3 kilometrin mittaisilla, ja lisätä matkaa hiljalleen kesän mittaan. Valitse etappeja, joissa voit pysähtyä myös ulkokuntosalilla tekemään lihaskuntoliikkeitä. Lihaskuntoliikkeitä voi harjoitella helposti myös esimerkiksi portaita, penkkejä, pöytiä, isoja kiviä ja kaiteita apuna käyttäen. Myös lihaskuntoliikkeiden määrää ja sarjojen pituutta voi kasvattaa hiljalleen kesän mittaan. Kesän kuumimpina viikkoina suosittelemme liikkumaan aikaisin aamusta tai loppuillasta, jolloin lämpötila ei ole kohonnut liian korkealle. Ja lämpimillä ilmoilla runsaasti kylmää juomavettä mukaan. Ja uikkarit.
Aloittelijan ulkokuntosalitreeni
Jos et ole juurikaan tehnyt lihaskuntoliikkeitä, niin aloita perusliikkeistä. Tällaisia voi olla esimerkiksi kyykky, askelkyykky, penkiltä ylösnousu, päkiöille nousu, punnerrus penkkiä/telinettä vasten, soutuliike telineestä kiinni pitäen, erilaiset vatsa- ja selkälihasliikkeet sekä eri ulkokuntosaleilta löytyvien laitteiden omat liikkeet. Myös erilaiset hypyt, roikkuminen ja tasa-painoharjoitteet voi laskea mukaan sarjoihin. Ajanottoa vaativissa liikkeissä 10 sekuntia on yksi toisto. Näin esimerkiksi minuutin yhden jalan seisonta vastaa 10 toistoa.
Voit lähteä liikkeelle 3 x 10 toiston sarjoilla ja lisätä toistoja ja/tai sarjojen määrää kesän edetessä. Eli jos aluksi saat tehtyä esimerkiksi kolme kymmenen toiston kyykkysarjaa, niin kesän mittaan voit kasvattaa sarjoja niin, että jaksat tehdä 5 x 10 toistoa. Joka onkin sattumalta 50 lihaskuntoliikettä, eli yhden pysähdyksen tavoitemäärä.
Citius, altius, fortius
Alkuperäisessä haasteessa* tavoitteena on kiertää Jyväsjärven Rantaraitti kesän kuluessa kahteen kertaan ulkokuntosaleista nauttien. Suosittelemme kuitenkin ensimmäisen onnistuneen kierron jälkeen ottamaan lenkki vaikka viikottaiseksi tavaksi. Voit liikkua kävellen, ja ajan ollessa kortilla esimerkiksi pyörällä. Myös hölkkääminen ja muut aktiiviset liikkumismuodot on sallittuja. Voit pitää päiväkirjaa kierrokseen käyttämästäsi ajasta ja tekemistäsi lihaskuntoliikkeistä ja ottaa tavoitteeksi parantaa aikaa. Voit myös vaikeuttaa lihaskuntoliikkeitä kun edelliset liikkeet alkavat tuntua liian helpoilta. Lihaskuntoliikkeiden määrää voi myös kasvattaa… Miltä kuulostaisi 100 liikettä per ulkokuntosali?
Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin voisi olla hyvä päämäärä, otimme haasteen vastaan sitten missä muodossa tahansa.
Lisätietoa Jyväskylän ulkokuntosaleista löytyytäältä.
Jos kaipaat lisää haasteita, tai pitkäkestoisempaa liikkumista, niin voit tutustua Meijän polun Vuosikellon haasteisiin täällä.
*Toukokuun lopulla 2023 Jyväskylän yliopiston Wisdom-verkoston tutkija Panu Halme kiersi Jyväsjärven Rantaraitin ja pysähteli matkan varrella olevilla ulkokuntosaleilla tekemässä lihaskuntoliikkeitä. Kokemuksesta innostuneena Halme haastoi sosiaalisessa mediassa kaikki kaupunkilaiset tekemään saman kahdesti tulevan kesän aikana itse valitsemallaan kulkutavalla (kävely/pyöräily/rullaluistelu) ja pysähtymään ulkokuntosaleilla lihaskuntoliikkeitä tekemään. Meijän polku haastettiin mukaan, joten lisäsimme ulkokuntosaleille hieman lisähaastetta; Eli kaikilla reitin varrella olevilla ulkokuntosaleilla tehdään 50 omavalintaista lihaskuntoliikettä. Liikkeitä voi olla useita erilaisia jokaisella ulkokuntosalilla. Näin saamme lenkin aikana myös kokonaisvaltaisen koko kehon lihaskuntoharjoituksen.
Osallistuin lokakuun alkupuolella Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman viimeisille Valtakunnallisille LAPE-päiville ja lokakuun lopulla puolestaan maailmankaikkeuden ensimmäiseen Lapsifoorumiin, jossa käynnistettiin lapsistrategian laatiminen. Työn tavoitteena on lapsimyönteinen yhteiskunta vuonna 2040. Sekä LAPE-ohjelman lähestyvä loppu että Lapsifoorumi kirvoittivat pohtimaan lapsen ja nuoren oikeutta liikuntaan, lepoon, luontoon ja yhteisöllisyyteen.
Ihminen on luotu liikkumaan ja pientä lasta katsoessa tämä tuntuu hyvin luonnolliselta. Lapsella on oikeus hyppiä, pomppia, kiivetä, tanssia. Keho ja mieli ovat yhtä. Liikunta tukee lapsen ja nuoren tervettä kasvua, kehittymistä ja oppimista. Lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisiltaan kannustusta ja mallia sekä olosuhteita, jotka mahdollistavat liikunnan pienet ja isot teot arjessa.
Mummon kanssa kalliolla.
Lapset ja nuoret tarvitsevat lepoa sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta myös lepoa vallitsevasta kiireestä, suorituskeskeisyydestä, somesta, erilaisista arkea kuormittavista (aikuisten) huolista ja murheista. Aikaa olla, kasvaa ja kehittyä rauhassa. Turvallisia rajoja, kohtaamista ja läsnäoloa. Tarvittaessa tukea, kuntoutusta ja hoitoa johonkin erityisempään.
Lapsilla ja nuorilla on oikeus tutustua luontoon, saada luontokokemuksia ja oppia luonnon avulla. Luonto stimuloi liikkumaan, rentouttaa ja rauhoittaa. Luonnossa voi kulkea yksin tai yhdessä. Lapsilla ja nuorilla on oikeus puhtaaseen ja terveelliseen elinympäristöön. Meidän jokaisen vastuulla on pitää luonnosta huolta, jotta vielä syntymättömätkin lapset saavat nähdä luonnon ihmeitä ja nauttia niistä.
Puussa.
Lapsilla ja nuorilla on oikeus kuulua ja tulla kuulluksi, olla osa jo(i)takin yhteisö(j)ä ja saada mahdollisuuksia vaikuttaa. Olla ja elää ilman kiusaamista, harrastaa niin halutessaan, omistaa kaveri ja edes yksi turvallinen aikuinen. Saada tarvittaessa tukea ja apua läheltä, niin pienempiin kuin vaativampiinkin tarpeisiin.
Liikunta, lepo, luonto ja yhteisöllisyys ovat hyvinvoinnin peruspilareita. Ihan jokainen meistä voi pienten tekojen, asenteen ja esimerkin kautta huolehtia, että lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus saada vahvat tukipilarit oman polkunsa kannattimiksi. Meijän polulla kulkevat myös lapset ja nuoret.
Yhteiskuntatieteilijät ovat ryhmitelleet yhteiskunnalliset ongelmat kahdentyyppisiksi eli kesyiksi ja ilkeiksi ongelmiksi. Kesyt ongelmat ovat helposti määriteltävissä. Niillä on alku ja loppu. Ongelmat voidaan ratkaista ja niiden ratkaisijat voidaan nimetä. Tekniset ongelmat ovat usein luonteeltaan kesyjä, vaikka niiden ratkaiseminen voi olla hyvinkin vaativa tehtävä. Sillan rakentaminen on esimerkki kesystä ongelmasta. Ilkeät ongelmat, joita on kutsuttu myös pirullisiksi ja kinkkisiksi ongelmiksi, ovat luonteeltaan erilaisia. Niitä on vaikea määritellä. Niillä ei ole alkua ja loppua. Yhtä oikeaa ratkaisua ei ole olemassa. Ratkaisijoita ei voida nimetä. Ongelmat ovat erilaisten oireiden, syiden ja seurausten kimppuja. Jonkin ongelman ratkaisusta tai ratkaisuyrityksestä voi seurata uusia ongelmia.
Monet sosiaaliset ongelmat kuten syrjäytyneisyys, köyhyys, yksinäisyys sekä päihteiden käyttöön ja vammaisuuteen liittyvät ongelmat ovat luonteeltaan ilkeitä. Ilkeä ongelma ei välttämättä ole ongelma sanan siinä merkityksessä, että se pitää ja se voidaan ratkaista. Kyse on usein asiakokonaisuudesta tai ilmiöstä, johon tulee kiinnittää huomiota ja joka vaatii toimenpiteitä.
Edellinen on ah, niin ajankohtaista vieläkin, vaikka nuo sanat löytyvät vuoden 2008 Elämän Virtapiiri -projektin loppuraportin etusivuilta. Keski-Suomen sosiaaliturvayhdistyksen Elvi-projekti on esimerkki kehittämistyöstä, jossa käytiin ilkeiden ongelmien kimppuun. Siinä käytettiin ja kehitettiin menetelmiä, joilla auttaa maaseudun haja-asutusalueilla asuvia ikääntyviä ihmisiä. Keskeinen kysymys on ollut, miten vanhenevien ihmisten ja heidän lähiympäristönsä voimavarojen avulla voidaan helpottaa ihmisten arjen sujumista ja ehkäistä ongelmien syntyä tai pahenemista. Projektin aikana virinneet vertaisohjaajien vetämät elvi-ryhmät toimivat edelleen pikkukylissään.
Yhdessä ei olla yksin-hanke jatkaa työtä ilkeiden ongelmien kimpussa
Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus KOSKE on STEA-rahoitteisen Yhdessä ei olla yksin-hankkeen avulla voinut kulkea edelleen toimivien elvi-ryhmien rinnalla. Näitä kulmakuntia ovat olleet kylät mm. Kivijärven Lokakylällä, Kannonkosken Vuoskoskella ja Karstulan Vastingilla. Etenkin niillä kylillä, joista on pitkä matka kirkonkylälle ja ikäihmisten palvelukeskuksiin, on paikallinen oma vertaisryhmä merkityksellinen ja jopa ainut kohtaamispaikka.
Yhdessä ei olla yksin -hanke (2017-2019) vähentää yksinäisyyttä ja selvittää osallisuuden esteitä. Näitä molempia Keski-Suomessa ikävä kyllä riittää, ja ilmiö jos mikä on ilkeä ongelma. Lohduttavaa on ollut huomata, että taakse jääneen talven aikana on työsalkussa kulkenut mukana monta hyvää menetelmää ja vinkkiä voimaannuttaa edellä kuvatun kaltaista vapaaehtoistyötä ja asukasta lähellä olevia auttajia. Kansanterveys- ja hyvinvointiliike Meijän Polku on antanut salkkuumme kolme ällää ja yhden yyn. Teemoista – lepo, luonto, liikunta ja yhteisöllisyys – on ollut helppo puhua ja saada myös kohderyhmän osallistujat puhumaan itse.
Luonto on yksi Meijän polun teemoista.
Luontosuhteen käsittämistä on auttanut salkusta löytyneet Ikäinstituutin mielipakkakortit. Mielipakka on mielen hyvinvointiin keskittyvä kuvakorttisarja, joka on räätälöity ikääntyville ihmisille. Monen talvisen kuvan avulla on kylän senioriasukas ryhtynyt muistelemaan kansakouluajan hiihtolatuja tai kotimetsässä paimenessa vietettyjä hetkiä. Vanhoja kuunnellessa tuleekin mieleen, että ennen vanhaan hyötyliikunnalla pidettiin kunto koholla ja mieli virkeänä! Syksyiset marja- ja sieniretket sekä kalastus ja metsästys tuovat nautinnollista hyvinvointia edelleen monelle maaseudun asukkaalle.
Lisämaustetta keskusteluihin on tuonut Miina Sillanpää -säätiön Neuvokkaiden naisten konstikokoelma. Erityisesti ikääntyville yksinäisille naisille suunnattu ohjaajan opas ja konstikirja sisältävät keskustelun ja toiminnan aiheita teemoista kestävä arki, pienellä rahalla toimiminen, aktiivinen kansalaisuus, mielen hyvinvointi, liikunta & ulkoilu, kulttuuri ja ravitsemus. On helppo uskoa, että samaan keskusteluun saadaan Meijän polku-kampanja liitettyä vaivatta mukaan.
Sirpa Pekkarinen
Projektipäällikkö, Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus KOSKE
Tunnetasolla elokuvien on tiedetty liikuttavan monella tapaa, mutta Jyväskylässä elokuvien liikuttavuus on viety uudelle tasolle. Jyväskyläisen Äkkigallerian, Keski-Suomen elokuvakeskuksen ja Taiken paikallisosaston kehittämä Tuokaa Tuoli! -elokuvahanke nimensä mukaisesti kehottaa ihmisiä tuomaan oman tuolinsa näytöksiin. Ja se, että tuoli tuodaan ilmoitettuun paikkaan, ei vielä riitä, vaan näytöksiin kävellään tuolien kera yhdessä. Tuolien kantamista kaupunkitilassa tulee näytöspaikoista riippuen puolesta kilometristä kahteen kilometriin, plus kotimatka.
Tuolia voi kantaa monella tapaa.
Ensimmäinen Tuokaa tuoli! -näytös järjestettiin elokuun 2018 lopulla, ja tuolien kanssa kaupunkitilaan tuli vaeltelemaan kaksikymmentäviisi henkeä. Vaivan palkaksi tuolien kantajat pääsivät näkemään Alvar Aallon suunnitteleman Kasvatustieteellisen oppikoulun pihamaalla Alvar Aalto -aiheisen lyhytelokuvan sekä vuonna 1968 valmistuneen venäläisen animaation Film, film, film.
Ensimmäisessä Tuokaa tuoli!-elokuvanäytöksessä katsottiin Alvar Aalto -aiheinen lyhytelokuva ja vuonna 1968 valmistunut venäläinen animaatio Film, film, film.
Hankkeen ideana on sekä kulttuurielämysten tuominen kaupunkitilaan, että myös salakavalasti elokuvien ohella saatavat liikuntahyödyt. Tuolia, penkkiä tai jakkaraa kantaessa kilometrinkin matkan tulee lähes puolihuomaamattomasti käytyä läpi erilaisia kantoasentoja pään päältä aina useisiin erilaisiin roikuttamistyyleihin. Samalla kasvaa koordinaatiokyky ja kehonhallinta toispuoleisen painolastin kanssa. Kaupunkitilassa kävellessä tulee myös tutustuttua omaan elinympäristöönsä uudella tavalla ja puheenaiheita ventovieraiden kanssa kävellessä varmasti riittää – alkaen nyt vaikka tuoleista..
Elokuisena viikonloppuna starttasin liki 200 muun juoksijan kanssa Pyhätunturilla juostavalle Tunturimaratonin 43 km:n matkalle. Kyseessä oli elämäni ensimmäinen maratonmittainen juoksu. Tapahtumaan osallistui kaikkiaan yli 500 juoksijaa kolmelle eri matkalle. Joku viisas kysyi maalintuloni jälkeen, oliko minulla käynyt mielessä testata maratonia jossain vähemmän haastavassa maastossa. No ei. Halusin kokeilla rajojani. Pyhätunturi jylhine rakkakivimaastoineen tarjosi juuri riittävän hurjan haasteen polkujuoksuun hurahtaneelle. Uhkarohkeus kannatti, sillä koin jotain, jonka määrittelen kuuluvaksi vaikuttavimpien urheilukokemusteni joukkoon.
Kuva: Onevision.fi/Juha Saatamoinen
Tunturimaratonin maastoja on kuvattu vaativaksi ja hyvin tekniseksi maastoksi polkujuoksukilpailujen sarjassa. Kilpailu jännitti etukäteen. Mietin, miten pärjään noviisina vaativissa rakkakivimaastoissa, joissa nousumetrejä kertyy juoksun aikana yli tuhat metriä. Metsäisemmätkin polut reitillä ovat hyvin kivikkoisia ja juurakot korkeita. Reitti kulkee kaukana yleisistä teistä. Juoksu sujui odottamattoman hyvin ja jaksoin edetä tasaiseen tahtiin. Huoltopisteitä oli reitin varrella riittävästi, suolakurkut maistuivat ja neste riitti loppuun asti. Lopulta ylitin maaliviivan etujoukoissa alle kuuden tunnin ajassa vieläpä melko hyvävoimaisena!
Polkujuoksu – yhteisöllinen harrastus
Polkujuoksussa juostaan poluilla, kuten lajin nimikin kertoo. Polkujuoksu on yksi tapa hyvä yhdistää luonnossa oleminen ja hikiliikunta. Polkujuoksua voi harrastaa lähimetsässä, luontopoluilla tai pidemmillä reiteillä, paikoissa, mihin polkujuoksija ikinä keksikään kulkunsa suunnata. Polkujuoksun harrastajamäärät ovat nousseet ja polkujuoksutapahtumia järjestetään ympäri Suomea erilaisissa maastoissa sekä eri vuodenaikoina. Lajissa voi valita mieleisensä metsämaaston ja edetä itselle sopivaan tahtiin luonnosta nauttien.
Polkujuoksussa yhteisöllisyys on vahvaa. Juoksijat kannustavat toisiaan, tapahtumiin osallistutaan porukalla ja juoksun aikana voi jutella muiden juoksijoiden kanssa yhdessä poluilla edeten. Useilla paikkakunnilla on polkujuoksuryhmiä, jonka kautta saa opastusta ja lenkkiseuraa poluille. Keski-Suomessa Meijän polkujen alueella toimii aktiivisena polkujuoksuryhmänä Jyväskylä Trail Runners, jonka kautta olen päässyt tutustumaan polkujuoksun hienouteen kokeneempien juoksijoiden seurassa. Yhteisössä on loistotyyppejä, joiden kanssa olen löytänyt uusille poluille, saanut kokea niin polut kaupungissa Kehä Vihreän maastoissa kuin rämpimisen syvällä suossa Keski-Suomen perämetsissä. Yhteisöllisyydessä on voimaa!
Pyhätunturin polkuja.
Metsään liikkumaan!
Vajaa viikko Tunturimaratonin jälkeen mieli ja keho halaajaa päästä jälleen metsään ja lenkille. Mietteissä siintää jo seuraava haaste. Miksi tätä sitten teen, miksi juuri tämä on mun juttu? Oma vaativa ja kiireinen työ, vilkas perhe-elämä keskellä ruuhkavuosia ja tarve säännöllisestä ulkoliikunnasta ajavat minut metsään. Metsä on paikka, jossa voin rauhassa, mitään ajattelematta ulkoilla ja nauttia liikunnasta unohtamatta sisälläni vellovaa pientä kilpailuhengetärtä. Se vaatii, että välillä löytyy riittävästi liikuntahaastetta ja tavoitteita, joita kohti edetä. Jyväskylä ympäristöineen tarjoaa ihanteellisen ympäristön harrastukselleni. Haluan kokemukseni jakamalla innostaa keskisuomalaisia liikkumaan ja tutustumaan lähialueen metsiin, joko juoksemalla poluilla tai muuten vaan luonnosta nauttien. Keski-Suomesta löytyy hienoja maastoja, jotka meidän kaikkien kannattaa hyödyntää.
