Elämme parhaillaan yltäkylläisyyden ja kulutusjuhlan aikaa. Uuden ostaminen tekee meidät iloiseksi hetkellisesti, mutta nakertaa hiljalleen hyvinvointimme perustaa tuhoamalla elinympäristöämme. Jatkuvan kuluttamisen sijaan hyvälle arjelle on olemassa kestävämpikin vaihtoehto: luonto. Lähiluonnossa kelpaa juhlia vuodenaikojen vaihtelua ja elonkirjon moninaisuutta vuoden jokaisena päivänä!

Meillä ihmisillä on tapana tottua – ja turtua – kaikkeen tavalliseen. Kaipaamme jatkuvasti jotakin hienoa ja jännittävää: hankimme uuden kännykän, lähdemme uuteen kohteeseen ulkomaanlomalle, koukutumme uudesta tv-sarjasta. Haluamme aina vain lisää, vaikka nykyhetkessä kaikki olisi jo oikein hyvin.

Muutenhan arki tuntuisi pelkältä yksitoikkoiselta suorittamiselta päivästä toiseen.

En väitä, etteikö jokainen meistä kaipaisi elämäänsä iloa, virtaa ja hauskanpitoa. Elämä on tehty nautittavaksi, ei räytymiseksi.

Totuutta ei kuitenkaan pääse pakoon: se, millaista arkea elämme, määrittelee loppuviimein ihmiskunnan tulevaisuuden. Miten voisimme siis löytää uusia tapoja kokea nautintoa ja onnea?

Itse olen saanut kesytettyä jatkuvan uutuuden tavoittelun ja kuluttamisen tarpeen niinkin yksinkertaisella tavalla kuin menemällä luontoon. Luonnon helmasta jos mistä löytyy joka kerta uutta ihmeteltävää, kunhan vain avaa silmät seikkailulle ja tutkii ympäristöä uteliaasti. Suomen vaihtuvissa vuodenajoissa ja maisemissa on omat kiehtovat elementtinsä, joiden tutkailuun ei ikinä kyllästy.

Mikä parasta: oma lähimetsäni sijaitsee Jyväskylän Haukanniemessä, vain kivenheiton päässä kotioveltani! On siis olemassa oikeastaan vain kehnoja tekosyitä, jos luontoon ei ennätä tai jaksa lähteä päivittäin edes hetkeksi. Lyhytkin luontohetki virkistää ja rentouttaa – ja tuo tutkitusti lisää onnellisuutta arkeen.

Itse voisin tuijottaa vaikka iäisyyden sankan usvan pehmentämää järvimaisemaa tai hempeän auringonlaskun punertamaa horisonttia. Näitä molempia olen saanut todistaa lenkkeillessäni ihan kotini lähistöllä. Ehdoton suosikkini luonnon näytelmistä ovat revontulet. Hyvässä lykyssä niitäkin pääsee ihastelemaan joskus täällä Keski-Suomen leveyksillä asti.

Koen, että luonnossa vietetyn ajan voi nähdä juhlan paikkana – ovathan maamme metsät, järvet, suot ja vaarat juhlansa ansainneet ainutlaatuisuudellaan. Miten upean luonnon ympäröimänä saammekaan elää. Välillä itsestäänselvyyksiä vain unohtaa arvostaa.

Entäpä jos loisimme yhdessä uudenlaisen arjen, jossa normaali tarkoittaisi enemmän luonnossa vietettyä aikaa ja vähemmän kaupallisten uutuuksien perässä juoksemista? Näkökulman vaihtaminen tekee yllättävän hyvää omalle mielelle, keholle ja kukkarolle – ja isossa mittakaavassa koko planeetan hyvinvoinnille, kun emme alituiseen haali mielihyvää tarpeettomalla kuluttamisella.

Arjen harmauteen saa helposti iloa ja väriä, kun lähtee lähiluontoon. Vähitellen lyhyistä luontohetkistä tulee tapa, ja luonnon ääreen alkaakin kaivata säännöllisesti. Tunnetusti nälkä kasvaa syödessä, mutta onneksi luonnossa oleilusta ja liikkumisesta voi nauttia rajattomasti.

Ennen pitkää voi huomata, kuinka luonnosta ja siellä vietetystä ajasta on tullut erottamaton ja elintärkeä osa hyvää ja rikasta elämää. Sen sijaan ilman päivittäistä luontokosketusta arki alkaisi tuntua jälleen turhan puuduttavalta puurtamiselta. Sellaiseen normaaliin olisi tylsää palata. Eikö vain?

Lähiluonto tarjoaa arkeen pieniä juhlahetkiä. Entäpä jos nappaat ensi kerralla ystäväsi kainaloon ja viet hänet spontaanille retkelle läheiselle luontopolulle tai laavulle? Termarissa lämmittää herkkukaakao, kun tähtitaivas tuikkii valoa lokakuun pimeyteen.

Nelli Leppänen
Viestintäyrittäjä, Murrosmedia
Blogin kuvat kirjoittajan ottamia Jyväskylän Haukanniemestä ja sen lähiympäristöstä.

Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa.