Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Koskessaelokuussa 2020 alkanut Meijän mieli -hanke tekee alueellista työtä nuorten aikuisten mielenterveystoipujien arjen ja osallisuuden parantamiseksi Keski-Suomessa. Hankkeen tavoitteena on luoda yksilöllisiin tarpeisiin vastaavia tuki- ja vapaaehtoistyön ratkaisuja, jotka lisäävät toipujien osallisuutta sekä rohkaisevat mukaan vapaaehtoistyöstä kiinnostuneita esim. kaveritoimintaan.
Tervetuloa kokemaan auttamisen hyvinvointivaikutuksia Meijän mieli -hankkeen vapaaehtoistoimintaan!
Vapaaehtoistyötä sekä mielenterveyttä tukevia toimintoja kehitetään yhdessä toipujien, vapaaehtoisten, mielenterveystoimijoiden sekä järjestöjen kanssa. Hankkeen viitekehyksenä ja arvolähtökohtana on toipumisorientaatiopohjainen ajattelu, koulutus ja toiminta. Lisätietoa Meijän mieli -hankkeesta voit lukea täältä.
Me Meijän mieli -hankkeen työntekijät, Merja ja Katja, saimme tehtäväksemme järjestää työyhteisömme työhyvinvointipäivän 3.11.2020. Otimme haasteen mieluusti vastaan ja koronarajoitteiden sekä budjetin puitteissa alkoi vaihtoehtojen pohdinta. Aiemmin syksyllä olimme jossain verkostopalaverissa kuulleet Meijän polun luontopysäkeistä ja siitäpä nappasimmekin idean tyhypäiväämme; matkustaisimme ekologisesti julkisilla jollekin luontopysäkille. Valitsimme bussin 25, jolla hurautimme Huhtasuon luontopysäkille ja siitä Kangasvuoren luontopolulle.
Kosken porukka lähdössä bussikyytiin sään mukaisin ja ajan hengen vaatimin varustein.
Koska Meijän mieli -hankkeen yhtenä tavoitteena on positiivisen mielenterveyden tukeminen ja tyhypäivänkin tarkoitus on työhyvinvoinnin ylläpito, retkeilyn oheen keksittiin mielen hyvinvointia lisääviä tehtäviä, jotka nimettiin hyvän mielen olympialaisiksi. Näissä olympialaisissa ei kuitenkaan kilpailtu keskenään, vaan suoritettiin pareittain erilaisia tehtäviä. Etsittiin luonnosta hyvän mielen maisemia, tehtiin luonnonmateriaaleista taideteoksia, halattiin puita ja ratkaistiin arvoituksia. Tehtävistä otettiin kuvia ja lähetettiin työyhteisön yhteiseen WhatsApp-ryhmään kaikkien iloksi.
Hyvän mielen taideteos, -maisema, puunhalaajat ja eväskattaus.
Tehtäviä suoritettiin pitkin matkaa luontopysäkiltä Vuorilammen laavulle, jonne kokoonnuimme evästauolle. Eväät katettiin lammen rantalaiturille, jossa nautittiin kahvit ynnä muut herkut olympialaisten tehtävistä ja päivän annista rupatellen. Tehtävien lisäksi mukavana ja voimauttavana koettiin myös ulkona liikkuminen ja kaunis luonto keskellä kaupunkia. Sää suosi tyhypäivämme viettoa, kun lämpötila oli lähellä kymmentä plusastetta ja aurinkokin pilkahti hetkeksi päiväämme piristämään. Vaikka kilpailusta ei näissä olympialaisissa ollutkaan kyse, pitäähän olympialaisissa jakaa palkinnot. Taataksemme kaikille hyvän mielen, jokainen osallistuja sai hienon kunniakirjan sekä muumitikkarin. Tyhypäivän päätteeksi matkasimme bussikyydillä takaisin keskustaan.
Hyvää mieltä vapaaehtoistoiminnasta –Meijän kaveri -vapaaehtoistoiminnan koulutus
Auttamisen hyvinvointivaikutuksia käsittelimme marraskuussa julkaistussa KEHO:n blogissa. Yksi vapaaehtoistoiminnan mielekkyyden jujuista piilee siinä, että auttaminen tutkitusti saa mielihyvähormonit hyrräämään. Tervetuloa kokemaan auttamisen hyvinvointivaikutuksia Meijän mieli -hankkeen vapaaehtoistoimintaan!
Meijän mieli -hankkeessa käynnistyy Meijän kaveri -vapaaehtoistoiminnan koulutukset Tammikuussa 2021. Meijän kavereiksi haetaan tavallisia, täysi-ikäisiä henkilöitä, jotka haluavat kulkea hetken matkaa mielenterveystoipujan tsempparina. Nyt koronarajoitteiden aikana, kun monet harrastuspaikat ovat vain rajoitetusti käytössä ja julkisiin paikkoihin menemistä emmitään, on hyvä miettiä erilaisia vaihtoehtoja kaveritoimintaan. Luonnossa riittää tilaa ja turvavälejä on helppo noudattaa. Mukavan yhdessäolon lisäksi saa kaupan päälle vielä luonnon tarjoamat hyvinvointivaikutukset. Meijän kaveri voisikin lähteä toipujan kanssa luontoon retkeilemään. Eikä luontoretkelle tarvitse lähteä edes kovin kauas. Kaupunkiluonto on hyvin lähellä, joten retkipaikkoja riittää. Kuten Kosken tyhypäivän tarinasta voi lukea, Jyväskylässäkin tällaisia hienoja luontokohteita on aivan bussireittien varrella. Puhumattakaan maakunnan muista pitäjistä; metsää on varmasti kävelymatkan päässä. Menkäämme metsään!
Blogisarjan ensimmäisessä osassa kerroin, kuinka matkani kohti Meijän polkua sai alkunsa. Toisessa osassa aloitamme rakentamaan työhyvinvoinnin vuosikelloa ja käännämme haasteet hyvinvoinnin tueksi. Ennen vuosikellon sisällön suunnittelua kartoitimme matkallemme yhteiset tavoitteet. Meijän polun tavoitteena on rakentaa terveempi ja hyvinvoiva keskisuomalainen väestö keskittyen neljään teemaan; liikuntaan, lepoon, luontoon ja yhteisöllisyyteen. Vastaavasti Kuopion tavoite on olla hyvän elämän pääkaupunki vuoteen 2030 mennessä. Hyvinvoinnin tukemisen tavoitteet kohtasivat laajemmassa linjassa ja seuraavaksi lähdimme kartoittamaan organisaationi työhyvinvointiin liittyviä tarpeita ja toiveita. Laadin vapaamuotoisen työhyvinvointikyselyn henkilökunnalle, jonka myötä lähdimme kokoamaan vuosikellon sisältöä. Alkukartoituksen vastausten perusteella henkilökunta toivoi pitkäjänteistä ja kokonaisvaltaista työhyvinvointia edistävää toimintaa, jossa olisi tekemisen meininki ja positiivinen yhteishenki. Vastaukset antoivat tärkeää tietoa vuosikellon sisällön suunnitteluun. Näistä lähtökohdista sai alkunsa Työhyvinvoinnin Vuosikello, jossa vuoden jokaiselle kuukaudelle valikoitui yksi hyvinvointia ja terveyttä edistävä osatekijä.
Seuraavaksi lähdimme sijoittamaan työyhteisöni toiveita Työhyvinvoinnin Vuosikelloon. Henkilökunnan toiveista nousi esiin liikunnan ja luonnon tärkeys oman hyvinvoinnin tukemisessa, sekä myönteinen ja kannustava työilmapiiri. Työpäivän jälkeinen palautuminen koettiin myös tärkeäksi, sekä laadukas uni. Alkukartoituksen vastauksista alkoi muodostua yksityiskohtaisempia tavoitteita. Suunnitteluvaiheessa otettiin myös huomioon varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden näkökulma ja arjen realiteetit. Varhaiskasvatuksen pääasiallinen tehtävä on edistää lapsen kasvua, oppimista ja kehitystä yhteistyössä vanhempien kanssa. Hyvinvoivalla työntekijällä on voimavaroja toteuttaa laadukasta ja pedagogista varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatuksessa työskennellään kompleksisessa ja muuttuvassa toimintaympäristössä, jossa tehdään tiivistä yhteistyötä yksilö- ja ryhmätasoisesti. Vuosikellon sisällön tuli olla sellainen, mikä istuisi varhaiskasvatuksen arkeen ja jota henkilökunta voisi toteuttaa pääosin vapaa-ajalla omalla rennolla otteella. Työhyvinvoinnin vuosikellon lähtökohdaksi alkoi muodostua hyvinvoinnin osatekijöiden tietoinen vahvistaminen positiivisuuden kautta.
Mitä nämä haasteet sitten konkreettisesti ovat? Vuosikellon haasteet koostuvat liikuntaa ja lepoa lisäävistä tekijöistä. Haasteita toteuttamalla voi ylläpitää ja kohentaa kuntoa ja koettua elämänlaatua ympärivuotisesti ja haasteet rytmittävät luontevasti myös vuoden kulkua. Työhyvinvoinnin vuosikellon ensimmäiseksi haasteeksi valittiin Metsähaaste, jota lähdettiin toteuttamaan elokuussa 2020. Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa monimuotoinen luonto antaa mahtavat puitteet metsähaasteen toteuttamiseen. Työyhteisöni on siitä onnellisessa asemassa, että työpaikka sijaitsee monipuolisten ulkoilumahdollisuuksien äärellä, joten metsähaastetta oli helppo lähteä toteuttamaan. Metsähaasteessa ryhmät keräsivät rasteja metsäretkistä leikkimielisen kilpailun muodossa. Rastin sai vapaa-ajan retkeilystä, sekä työpäivän aikana lasten kanssa tehdyistä metsäretkistä. Eniten rasteja kerännyt ryhmä palkittiin haasteen lopussa.
Työhyvinvoinnin vuosikelloon koottiin kohderyhmän toiveiden mukainen hyvinvointipaketti kattamaan koko vuoden.
Syyskuussa metsähaasteen rinnalle valittiin Saunahaaste. Saunahaasteen tavoitteena oli saunoa 3-4 kertaa viikossa 20-30 min ajan kerrallaan. Suomalaisilla on maailman eniten kokemustietoa saunomisen hyvinvointivaikutuksista ja saunahaasteen tavoitteena olikin herätellä henkilökuntaa pohtimaan saunomisen terveysvaikutuksia. Saunominen herättää meissä myös paljon muistoja ja tunteita. Saunahaasteeseen kuului yhteisen saunakirjaan kirjoittaminen, johon jokainen pystyi kirjoittamaan saunomiseen liittyvistä tunteita, muistoista ja terveysvaikutuksia.
Lokakuun haasteeksi valikoitui Tasapainohaaste. Tasapainotaitoja on helppo harjoittaa kotona tai työpaikalla ilman sen kummempia välineitä. Kun tasapaino on kunnossa, pysyt varmemmin pystyssä silloinkin, kun maasto on epätasainen tai liukas. Tasapainoa kehittämällä voidaan ehkäistä liukastumisia ja kaatumisia. Liukastumiset ja kaatumiset johtavat usein pitkiin sairauspoissaoloihin ja aiheuttavat huomattavia kustannuksia. Tapaturmavakuutuskeskuksen mukaan liukastumiset ja kaatumiset aiheuttavat Suomessa vuosittain reilut 32 000 työtapaturmaa. Tyypillisiä vammoja ovat käden ja jalan murtumat, ruhjeet ja nyrjähdykset. Liukastumisista aiheutuu myös paljon vakavia ja pitkäkestoisia vammoja, kuten päävammoja. Liukastumisista aiheutuu vuosittain merkittäviä kuluja, jopa n. 420 milj. euroa vuodessa ja yli 70 % työmatkatapaturmista on liukastumisia. Varhaiskasvatuksessa työskennellään paljon ulkona, jossa olosuhteet ovat alati muuttuvat. Varhaiskasvatuksen arjessa onkin tärkeää harjoittaa tasapainotaitojen ylläpitoa ja kehittymistä. Tasapainoa harjoitettiin kuuden liikkeen kuvasarjalla, joita pystyi tekemään helposti, vaikka kahvitauolla tai pihalla lasten kanssa.
Loppuvuoden haaste painottui uneen ja palautumiseen. Valitsimme Unipäiväkirjan, jossa tavoitteena on seurata avulla omaa unta vähintään kahden viikon ajan. Laadukas ja riittävä yöuni on tärkeää osa palautumista ja työssä jaksamista. Stressaava työelämä ja hektinen arki vaikeuttavat työpäivästä palautumista ja levolle jää yhä vähemmän aikaa. Jos yöunet jäävät toistuvasti normaalia lyhyemmäksi alkaa univaje rappeuttamaan immuunijärjestelmää, sekä heikentämään psyykkistä tasapainoa. Univaje lisää masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, jotka pitkään jatkuneena aiheuttavat sairaspoissaoloja. Lasten kanssa työskenneltäessä tulee olla jatkuvasti valppaana ja pystyttävä ennakoimaan asioita, univajeesta kärsivä työntekijä voi olla suuri turvallisuusriski. Unipäiväkirjan avulla työntekijä voi tarkemmin havainnoida nukkumiseen ja uneen liittyviä tekijöitä ja tarvittaessa tekemään muutoksia hyvän unenlaadun saavuttamiseksi. Hyvin nukuttu yö ja laadukas uni vaikuttavat positiivisesti työssä jaksamiseen ja voimavaroja jää vielä vapaa-aikaankin.
Joulukuun haasteena on onnistumisten juhliminen pikkujoulujen muodossa. Joulukuu on varhaiskasvatuksessa kiireistä aikaa, emmekä siksi halunneet laittaa siihen enää mitään virallista haastetta. Joulukuussa katseet alkavat siirtyä kohti kevättä, jossa Työhyvinvoinnin Vuosikelloon on suunniteltu keväisiä haasteita. Henkilökunnan toiveesta suunniteltiin keväälle kulttuuriin liittyviä teemoja.
Vuosikellon haasteet on suunniteltu kaikille sopiviksi ja pyrimme ottamaan huomioon, että jokaiselle työyhteisön jäsenelle löytyisi vuosikellosta yksi itselle mieluinen haaste. Vuosikellon suunnittelussa tärkeintä oli välttää ”tyhy-ähkyn” syntyminen. Pyrimme ennaltaehkäisemään ”tyhy-ähkyä” haasteiden pitkäkestoisuudella, siksi sama haaste valittiin kestäväksi kaksi kuutautta peräkkäin. Tärkeää on myös muistaa, että vuosikelloa voi huoletta muokata tilanteeseen ja ajanjaksoon sopivaksi.
Meijän polun vuosikelloon yhdistettiin tiiviisti myös Meijän kokoukset. Meijän kokousten tavoitteena on jakaa ideoita terveellisten ja aktiivisten kokousten järjestämiseen. Meijän kokoukset sisällytettiin myös Työhyvinvoinnin Vuosikelloon ja kokousten teemat valittiin täydentämään haasteita. Meijän kokouksia toteutettiin kerran kuukaudessa. Kokousten alussa olemme tehneet luontorentoutuksia, kuunnelleet luonnon ääniä, sekä tehneet tasapainoharjoituksia. Viime kokouksessa kuuntelimme Suomen luontorunokilpailun voittajarunon Rouva Jenni Haukion lukemana. Meijän kokoukset ovat auttaneet meitä pysähtymään hetkeen, tasaamaan pulssia ja hengähtämään hetken arjen aherruksen välissä. Mielestäni Meijän kokouksen teemat ja vuosikellon haasteet ovat täydentäneet upeasti toisiaan.
Blogisarjan toinen osa onkin sopiva päättää luontorunokilpailun voittajarunoon Näillä silmillä, jonka on kirjoittanut Aino Krohn. Krohn osallistui kilpailuun nimimerkillä Veera Viita. Runo kertoo koskettavasti ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta, sekä vuodenaikojen vaihtumisen haikeudesta. Runon myötä haluan toivottaa kaikille lukijoille lämmintä joulunaikaa ja tavataan jälleen uutena vuonna, vuonna 2021!
Näillä silmillä ei enää näe hyvin lähelle.
On otettava etäisyyttä ihmisiin, asioihin, ajatuksiinsa, katsottava kauempaa metsän reunaa, kaislikkoa, vuodenaikaa, joka vaihtuu, muuttuu ja katoaa, etiäistä, joka toistuu ja pelottaa.
On nähtävä uudelleen unet, joita ei voi unohtaa, on hyväksyttävä haalistuminen, hitaus, herpaantuminen ja verhot, miten kaikki laskeutuu.
Anna meille, anna meille vielä edes yksi maisema; se, missä usva kiirii pitkin järven selkää ja laiturin kaiteella varhainen lokki odottaa kalastajan paluuta. – Veera Viita
Pyhä-Häkin kansallispuistossa retkeilijä pääsee eteläisen Suomen hienoimpaan aarnimetsään, jossa vanhimmat puut ovat yli 400-vuotiaita ikihonkia. Kuva Upe Nykänen, retkeilyKS-kuvapankki.
Matkailusta käytetään yleisesti termiä matkailuteollisuus. Eikä syyttä, sillä ala on ollut Suomessa samaa kokoluokkaa kuin metsäteollisuus ja suurempi kuin elintarviketeollisuus ja työllistänyt 140 000 ihmistä, mukana 28 000 yritystä (Lähde: Business Finland).
Mutta sitten tuli korona. Se iski ja iskee alaan. Samaan aikaan on ollut nähtävissä, että lähimatkailun määrät kasvavat. Tällöin juuri Keski-Suomen matkailuvaltit nousevat arvoon arvaamattomaan. Meiltähän nimittäin – maakunnan nimenkin mukaisesti – löytyy keskimäärin kaikkea. Ja se on paljon se.
Keski-Suomessa luonto on usein lähempänä kuin yksikään lähikauppa. Kaupasta poiketen luonto on aina auki, sinne ei ole pukukoodia ja siellä on helppo piipahtaa. Ja mikä parasta: sinne mahtuu aina. Tuo mahtuminen onkin tärkeä myyntivaltti, sillä monissa luontokohteissa Suomessa ja maailmalla näin ei aina ole. Toki korona on osin haastanut tilannetta täälläkin, mutta kyllä meille vielä hyvin mahtuu.
Kanavuori on lähikohteiden todellinen helmi. Se on saavutettavissa julkisilla liikenneyhteyksillä (esim. Luontopysäkit) ja lähellä monenlaisia palveluita. Kuva Upe Nykänen, retkeilyKS-kuvapankki.
Lähikaupan tavoin luonto voi myös auttaa monessa. Sen terveysvaikutukset ovat varmasti jo kiistattomia. Ajatella, että se meidän tavallinen, ikioma luontomme voikin olla se mikä auttaisi meitä selviytymään koronasta. Kyllä, juuri se sama paikka, missä usein on joko liian kuumaa, märkää, kylmää tai pimeää. Hyttysiä. Kesäisin liikaa jopa aurinkoa.
Erityisesti meiltä löytyy luontoa, jossa on luonnetta. Meillä ei ole tasaista ja samanlaista – vaan monenlaista ja erilaista. Moninaisuudesta kertoo sekin, että meillä on viisi erilaista kansallispuistoa. Voisimmekin tituleerata itseämme kansallispuistomaakunnaksi: viidellä kansallispuistollamme olemme yksi Suomen kansallispuistotiheimmistä maakunnista. Alueellamme olevien kansallispuistojen kävijämäärä kasvaakin koko ajan ja niihin on panostettu myös erilaisilla projekteilla.
Keski-Suomi on suoranainen melojan mekka. Kuva Wanha Witonen -melontareitiltä. Mirva Leppälä, retkeilyKS-kuvapankki.
In Sauna we trust. Ja taivaalliset vedet
Lukuisissa kyselyissä ja projekteissa on tuumailtu alueen vetovoimaa. Alueen luontomatkailun pyhä kolminaisuus näyttää olevan kansallispuistojen lisäksi järvet ja myös sauna, sillä olemmehan Suomen ainoa saunamaakunta. Järviä meillä riittää lähes jokaiselle omansa ja vedet ovat yleisesti puhtaita ja helposti saavutettavia – suorastaan taivaallisia: katso itse tästä videosta!
Tässä blogissa esillä olevat kuvat ja videot on tuotettu projektityönä. Projektit ovatkin yksi tärkeä keino hyödyntää luonto- ja kulttuuriperintöä virkistys- ja matkailukäytössä. Projektien kautta eri toimijoilla on usein parempi mahdollisuus lyödä viisaat päät yhteen, mutta niissä tehdään myös konkreettisia asioita, joita kuka tahansa saa hyödyntää: videoita, kuvia ja esitteitä. Lisäksi niissä voidaan laatia esimerkiksi reittien ylläpitäjien ja huoltajien avuksi kehittämissuunnitelmia, joiden avulla reitin omistaja voi hakea investointitukea ja parantaa esimerkiksi reittien varrella olevia retkeilyrakenteita.
Kirjoittaja johtaa tällä hetkellä maakunnan luonto- ja kulttuuriperinnön virkistys- ja matkailukäytön selvitystyötä koskien erityisesti maakunnan reitistöjä. Työn tilaajana on Keski-Suomen liiton osatoteuttama Interreg Europe-rahoitteinen Thematic Trail Trigger-hanke, jonka tavoitteena on mm. edistää kestävää matkailua ja liikkumista.
Mediassa nousee päivittäin uutisia ilmastoasioista, myrskyistä, viruksista ja monimuotoisuudesta. Onko meillä aikaa pohtia mistä muutoksista on oikein kyse ja mitä ilmiöitä on tapahtumien taustalla? Luonto on kaiken elämän perusta. Yleisesti puhutaan luonnon ekosysteemipalveluista, mutta käsite ei ole vielä laajalti käytössä.
Luonnon ekosysteemipalvelut Keski-Suomessa -rapotissa avataan luonnon ekosysteemipalveluiden käsitettä myös keskisuomalaisin esimerkein. Tavoitteena on saavuttaa eri toimijoiden kesken laajempi ymmärrys luonnon tarjoamista mahdollisuuksista hyvinvoinnin ja elinvoimaisuuden kehittämiseksi.
Raportin on toimittanut Meijän polun aktiivi, biologi Janne Laitinen. Julkaisu on osa JAMKin julkaisusarjaa ja se on toteutettu yhteistyössä Keski-Suomen liiton kanssa.
Sippulanniemen luontopolulla reitti kulkee moninaisessa luontoympäristössä. Alueella on muun muassa mahdollisuus ylittää suo pitkospuilla.Kuva Juho Jäppinen.
Linjan 18 varrella sijaitsee monta erinomaista luontokohdetta, joissa pääsee eri pituisille luontoreiteille. Lyhyin näistä on Tourujoen luontopolku. Pidempiä retkiä kaipaaville Sippulanniemi ja Sippulanniemen luontopolku sekä Laajavuori ja Laajavuoren luontopolku tarjoavat useita erilaisia ja tasoisia reitistöjä. Seikkailunhaluisille löytyy mahdollisuuksina esimerkiksi Ladun Majalle vievä pidempi reitistö. Linjalla pääsee myös Harjulle sekä Haukanniemen luontoalueelle, jossa sijaitsee nykyään myös esteetön luontopolku.
Linkkireitin varrelta pääsee kätevästi myös Jyväsjärven, Viitaniemen ja Ristikiven rantaraiteille vesistöjen äärelle.
Osittain linjan 18 kanssa samaa reittiä kulkee Nenäinniemestä lähtevä linja 18K.
Voit myös ladata kartan alla olevasta napista omalle laitteellesi.
Meijän polku sai uutta* kansainvälistä näkyvyyttä ja tunnustusta, kun Our path – Concept to well-being and health promotion related to nature trail network julkaistiin Keski-Suomen liiton toteuttaman Three T -projektin mallikäytäntönä Interreg Europe -ohjelman avoimella Policy learning platformilla.
Alustalla julkaistavat käytännöt edustavat parhaita eurooppalaisia esimerkkejä luonto- ja kulttuuriperintöä yhdistävästä kestävästä liikkumisesta ja matkailusta. Julkaisua edeltävässä arvioinnissa todetaan, että Meijänpolun luontokontaktin ja liikkuvamman elämäntavan yhdistävä malli on erittäin inspiroiva ja se on mahdollista toteuttaa kaikkialla! Three T -projektin kahdeksan eurooppalaisen kumppanimaan edustajat tutustuivat Meijän polun toimintaan opintomatkalla Keski-Suomessa kesällä 2019.
Keväällä 2019 Keski-Suomessa vieraili osana Three T -projektia vierailijoita kahdeksasta eurooppalaisesta maasta tutustumassa muun muassa Meijän polkuun, Sairaala Novaan, Alvar Aallon kohteisiin ja saunamaakuntaan. Meijän polun terveysmetsäopastoimintaa tuolloin esittelivät Janne Laitinen, Liisa Lumiaho ja Pirjo Mustonen.
Meijän polkuun hyvänä eurooppalaisena käytäntönä voi tutustua täällä.
Lisätietoa Three T -projektista Liisa Bergiukselta: liisa.bergius[at]keskisuomi.fi
* lokakuun lopulla Meijän polku oli nostettu malliksi YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön uudessa metsien terveyskäyttöä esittelevässä julkaisussa. Aiheesta lisää täältä.
Meijän polku mukana YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön raportissa
Uudessa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n “Forests for Human Health and Well-Being” -raportissa esitellään ruokaturvan ja lääkekasvien rinnalla metsien mielenterveys- ja henkisiä arvoja. Yhtenä esimerkkinä Suomessa käytössä olevista metsiin liittyvistä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen malleista esitellään Meijän polku! Esittely löytyy raportin sivulta 37, jossa myös muita esimerkkejä metsien Suomesta.
Raportissa toivotaan, että tietoisuuden lisääminen metsien välttämättömyydestä kaikkien ihmisten hyvinvoinnille ja terveydelle voi osaltaan auttaa muuttamaan ihmisten suhtautumista ja vuorovaikutusta luonnon kanssa.
Meijän polun ratkaisuja luonnon terveyshyötyjen tietoisuuden ja käytön lisäämiseen on muun muassa Keski-Suomen terveysmetsäkonseptin ja Meijän metsät -konseptin kehittäminen, luontopysäkit sekä Keski-Suomen kuntien liikuntamahdollisuuksien kerääminen yhdelle sivustolle, jolta löytyy myös kuntien luontoliikuntamahdollisuuksia. Myös Vuosikellostamme löytyy useita luontoliikuntaan kannustavia liikuntahaasteita.
Upeaa olla mukana edistämässä metsiemme hyvinvointi- ja terveyskäyttöä arvokkaassa kansainvälisessä seurassa!
Meijän polun ja Keski-Suomen liikunnan yhteistyössä Jyväskylän liikenteen Linkki-palvelun kanssa syyskuussa julkaiseman Luontopysäkit -konseptin kaksi ensimmäistä linjakarttaa saavat jatkoa talven ja kevään aikana, kun Meijän polku toteuttaa linjakartat kaikille Jyväskylän päälinjoille. Tämän lisäksi keväällä julkistetaan vielä yhtenäiskartta, johon on kerätty kaikki Jyväskylän kaupungin luontoliikunta-alueet linja-autoyhteyksineen.
Kahden ensimmäisen kartan julkaisun jälkeen saatu palaute on ollut todella positiivista. Moni kaupunkilainen ei ole aiemmin huomannutkaan, että sillä ’omalla linkillä’ pääseekin muutamassa kymmenessä minuutissa useisiin korkealaatuisiin luontoliikuntakohteisiin ja Jyväskylässä pidempienkin retkimahdollisuuksien äärelle. Nyt pääsemme laajentamaan kartastoa koskemaan kymmentä aktiivisimmassa käytössä olevaa linjaa, joten yhä useampi pääsee katselemaan omia luontoliikuntamahdollisuuksiaan aivan uusin silmin.
Linkillä pääsee Jyväskylässä laajojenkin luontoalueiden äärelle. Kuvat Laajavuoren metsistä, joiden keskelle pääsee Jyväskylässä useammalla linja-autolla päivittäin läpi vuoden. Tähän mennessä julkaistuista Luontopysäkkikartoista molemmat tuovat kaupunkilaisia Laajavuoren luontoliikuntamahdollisuuksien piiriin.
Uusien linjojen karttoja julkaistaan tulevan talven ja kevään aikana ja kokoava kartta polkujen ja luontoreitistöjen paljastuessa taas lumikinosten alta. Ensi keväänä Jyväskylä on todellinen luontopysäkkien kaupunki, jossa kaikki linja-autoreitit vievät kaupunkilaisia luonnon terveyshyötyjen äärelle.
Tämä neliosainen blogisarja kertoo siitä, miten savolainen hyvinvointikoordinaattoriopiskelija päätyi Keski-Suomen poluille parantamaan maailmaa ja edistämään työhyvinvointia.
Matkan alussa edessä saattaa näkyä vain pieni siivu edessä olevaa polkua, mutta matkaan kannattaa silti lähteä.
Seikkailuun lähtiessä ei voi koskaan tietää mihin päätyy ja mitä matkanvarrella tapahtuu. Matkan alussa sinulla saattaa olla mukana kartta, johon olet tarkasti suunnitellut selkeät askelmerkit, tai sitten voit lähteä matkaan ilman karttaa ja annat vain tuulten kuljettaa. Itse lähdin ’muailman navasta’ Kuopiosta kohti Keski-Suomea ja Meijän polkua haparoiden, vailla tietoa määränpäästä. Uteliaisuus ja seikkailunhalu kannusti kuitenkin lähtemään matkaan, ja näin jälkikäteen voin olla iloinen siitä, että uskaltauduin hypätä seikkailuun Meijän poluille!
Matkani suunnittelu sai alkunsa opiskeluni myötä. Opiskelen Savonian ylemmässä ammattikorkeakoulussa hyvinvointikoordinaattoriksi. Hyvinvointikoordinaattorin koulutuksen tavoitteena on antaa laaja-alainen osaaminen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Tutkinto-ohjelma tuottaa valmiuksia edistää ja kehittää sekä koordinoida kaupunkilaisten tai organisaation asiakkaiden hyvinvointia ja terveyttä. Opinnot voi suorittaa monimuotototeutuksena oman työn ohessa. Itse olen jäänyt varhaiskasvatuksen opettajan työstä opintovapaalle elokuussa 2020.
Meijän polut
Opintoihini liittyvä tehtävä johdatti minut Meijän polun matkaan sattumusten kautta. Opintoihini kuului tehtävä, jossa piti joko kehittää itse, tai kokeilla jo valmista hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmää käytännössä. Työhyvinvointi on aina ollut lähellä sydäntäni ja ajattelin tarttua siihen teemaan. Lähdin tutkimaan erilaisia työhyvinvoinnin menetelmiä, jotka soveltuisivat varhaiskasvatuksen arkeen. Itselleni opettajana ei tullut kovinkaan suurena yllätyksenä, että näitä menetelmiä ei valmiina juurikaan löytynyt. 18 vuotta varhaiskasvatustyötä tehneenä voin todeta, että työhyvinvointimme on jäänyt jo pitkään arjen kiireiden alle. Onneksi asiaan on lähivuosina alettu kiinnittämään enemmän huomiota. Koska valmista menetelmää ei löytynyt, päätin kehittää sellaisen itse.
Kaksi vuotta sitten valmistuin Suomen ympäristöopistosta SYKLI:stä ympäristökasvattajaksi ja näiden opintojen yhteydessä tein työpaikalle kestävän kehityksen vuosisuunnitelman. Pohdin, voisiko samaa ideaa käyttää työhyvinvoinnin kehittämiseen? Nopealla kartoituksella huomasin, että valmiita vuosikelloja löytyi laidasta laitaan esim. johtamiseen, työturvallisuuteen ja oman työn suunnitteluun, mutta ei juurikaan työhyvinvointiin. Työhyvinvoinnin vuosikellon luomisessa halusin kiinnittää huomiota hyvinvoinnin laajaan käsitteeseen, joka nousee vahvasti esille myös omassa koulutushistoriassani.
Karttamerkit alkoivat pikkuhiljaa löytää paikkansa, mutta jotain vielä puuttui. Se jokin oli tietysti matkakumppani, jonka kanssa jakaa tämä suuri seikkailu. Äkkiä mieleeni muistui eräs oppitunti, jossa mainittiin Meijän polun nettisivut, joten käänsin kompassin osoittamaan kohti Keski-Suomea. Ja voi mualiman ihme, mitä sieltä löytyikään! Eteeni avautui valtavan monipuoliset sivustot täynnä kaikille avointa materiaalia hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Eikä siinä vielä kaikki, sillä sieltä löytyi myös aivan upea Meijän polun Vuosikello, joka sopisi täydellisesti työhyvinvoinnin vuosikellon pohjaksi.
Päätin ottaa yhteyttä Meijän polun vuosikellon tekijään Juho Jäppiseen ja kysyä olisiko hän innokas lähtemään yhteiselle matkalle kohti työhyvinvoinnin edistämistä. Vastauksen taidattekin jo tietää. Ja näin sain mukaani matkakumppanin, joka on kulkenut rinnallani kesäkuusta saakka. Yhdessä olemme etsineet oikeaa reittiä, eksyneet välillä ja löytäneet jälleen oikealle polulle. Pienistä juuri erottuvista polunaluista on matkan aikana alkanut kasvaa selkeämpiä polkuja ja tiedä vaikka pääsisimme yhdessä reippailemaan vielä kuntoradallekin? Yhteinen matkamme siis jatkukoon ja toivottavasti matkanvarrella kohtaamme uusia ystäviä, joiden kanssa voimme navigoida uusia hyvinvoinninpolkuja, vaikka läpi koko Suomen.
Näin saimme blogisarjan ensimmäinen osa päätökseen. Sarjan toisessa osassa käännämme haasteet hyvinvoinnin tueksi. Seuraava osa ilmestyy vuosikellon talviosan alkamisen mukaisesti joulukuun alussa.
Keski-Suomen ensimmäinen reitistöviikko reippailtiin 16.–22.9.2020. Reitistöviikon tarkoituksena oli nostaa erilaisten luontoreitistöjen luomat mahdollisuudet keskisuomalaisten tietoisuuteen ja kovaan käyttöön.
Reitistöviikolla lähdettiin liikkeelle ajatuksella, että kaikki voivat osallistua ja pienin teko on tosiaan vain lähteä luontoreiteille liikkumaan ja nauttimaan syksystä. Tämä lähtökohta poikikin upeasti reitistöaktiivisuutta.
Jyväskylän steinerkoulun 5. luokkalaiset retkeilemässä Kortepellon ja Laajavuoren poluilla. Kuvat Joonas Paananen.
Viikon aikana järjestettiin parisenkymmentä tapahtumaa eri puolilla Keski-Suomea. Tapahtumat toivat esille reitistöjen ja luonnossa liikkumisen monia mahdollisuuksia. Oli laavu- ja kotaesittelyjä, Meijän metsät -työpajaa, uuden luontopolun avajaisia, monenlaisia retkiä. Muutama työhyvinvointipäiväkin luonnossa ja reitistöillä viikon mittaan vietettiin.
Lipas.fi -palvelun kyselyssä pääsi merkkaamaan kartalle omat suosikkireitit.
Tämän lisäksi Jyväskylän yliopiston Lipas.fi-palvelussa kerättiin keskisuomalaisten suosikkireitistöjä ja viikon aikana osallistuttiin myös Traficomin arkireitistöt -kuvakilpailuun. Lisäksi viikon alkajaisiksi julkistettiin Meijän polun, Keslin ja Linkki-palvelun Luontopysäkit -hankkeen ensimmäiset kaupunkiliikennekartat, jotka opastavat käyttäjiä linja-autoilla luontokohteiden ja reitistöjen äärelle Jyväskylässä.
Jyväskylän Latu järjesti kaikille avoimen retken Sallaajärven luontopolulle. Kuvat Juha Vimpari.
Oli hienoa nähdä heti alusta saakka, että luontoliikkumisen ja reitistöjen merkityksen kasvu näkyy laajasti eri toimijoiden parissa. Mukaan lähti yksittäisiä luontoalan ammatinharjoittajia, yrityksiä, urheiluseuroja, kuntia kuin kaupunkejakin. Jokainen omalla tyylillään ja omista reitistölähtökohdistaan. Viikon mittaan oli tarjolla muun muassa luontoliikuntahaasteita, terveysmetsäretkiä, laavukahveja, hämäräretkiä ja paljon muuta.
Kiitokset kaikille järjestäjätahoille aktiivisesta tulevaisuuden tekemisestä ja tietenkin kaikille keskisuomalaisille, jotka lähtivät viikon mittaan lähemmäs tai kauemmas luontoreiteille!
Meijän metsät -työpajassa tutustuttiin Keski-Suomen terveysmetsiin sekä syksyn monipuolisiin mahdollisuuksiin luonnossa liikkumisen saralla. Järjestäjänä Meijän polku, JAMK ja JYUWisdom -verkosto. Kuvat Juho Jäppinen.
Tulevaisuutta tekemässä
Tarve tulevaisuuden tekemiselle ei loppunut tähän syksyyn, vaan jatkuu entistä merkittävämpänä tulevina vuosina. Tästä syystä Keski-Suomen reitistöviikkoa vietetään taas ensi syyskuussa!
Nyt onkin hyvä aika alkaa jo miettimään, miten vuoden päästä keskisuomalaiset reitistöt näkyvät ja kuuluvat ympäri maakuntaa, maata ja maailmaa. Tervetuloa mukaan tulevaisuutta tekemään, toivottelee Meijän polku, Kesli ja kaikki muut ensimmäisellä reitistöviikolla mukana olleet!
