Kategoria: Hyvinvointia elämäntavoilla

Terveyden edistämättömyys käy kalliiksi

Terveyden edistämättömyys käy kalliiksi

UKK-instituutti on arvioinut, että Suomessa paikallaanolon ja liikkumattomuuden hinta on vähintään 4,7 miljardia euroa vuodessa.[1,2] Hinnan on arvioitu nousevan tulevina vuosina väestön ikääntyessä ja sairauksien lisääntyessä. Paikallaanolo ja liikkumattomuus ovat tarttumattomien tautien yksi merkittävä taustatekijä muiden elintapojen ja elinympäristöjen ohella. Tarttumattomia tauteja ovat esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaudet, tyypin 2 diabetes, syöpäsairaudet sekä mielenterveysongelmat.

Euroopan tasolla on arvioitu, että tarttumattomien tautien osuus terveydenhuollon kuluista on noin 60 prosentin luokkaa.[3] Suomessa tämä 60 prosenttia terveydenhuollon kuluista tarkoittaisi vuodessa noin 15 miljardia euroa

Pelkästään lihavuuden (BMI yli 30) hoitokuluihin (terveyspalvelut ja reseptilääkkeet) on arvioitu kuluvan Suomessa noin 8 miljardia euroa vuodessa, jos nykyinen lihavuuden lisääntymisen trendi jatkuu.[4] Lihavuus on yksi tarttumattomien tautien riskitekijöistä. Näistä taudeista merkittäviä kuluja aiheuttavat muun muassa tyypin 2 diabetes, jonka hoitokulut ovat 2,5 miljardia euroa vuodessa[5], Sydän- ja verisuonisairaudet (3,5 miljardia euroa vuodessa[6]), tuki- ja liikuntaelinvaivat (2 miljardia euroa vuodessa), sekä mielenterveyden ongelmat, joista psykiatrisen hoidon kustannukset olivat vuonna 2020 2,2 miljardia euroa[7]

Edellä mainitut luvut ovat terveydenhuollon suoria kuluja. Esimerkiksi mielenterveyden osalta suurin osa kuluista yhteiskunnalle tulee työpoissaolojen, työkyvyttömyyseläkkeiden ja sairauspäivärahojen muodossa. Pelkästään mielenterveyden ongelmien aiheuttamien kokonaiskulujen on arvioitu olevan Suomessa noin 11 miljardia euroa vuodessa[8] ja tuki- ja liikuntaelinvaivojen noin 4 miljardia euroa. Näin ollen myös muiden sairauksien kokonaiskulut voitaisiin arvioida olevan merkittävästi isommat hoitokuluihin verrattuna.

Tarttumattomien tautien sekä näiden taustasyiden, kuten lihavuuden hoitokuluista kertyy merkittävä osa terveydenhuollon kuluista. Terveydenhuollon kulujen lisäksi vähintään vastaavat kulut tulevat näiden tautien aiheuttamista muista kuluista yhteiskunnalle. Kuvat Juho Jäppinen.

Tarttumattomien tautien ennaltaehkäisy sekä terveyden edistäminen Suomessa

On arvioitu, että Euroopan tasolla terveyden edistäminen ja sairauksien ennaltaehkäisy voisivat vähentää tarttumattomien tautien tautitaakkaa jopa 70 prosenttia.[9] 

On arvioitu myös, että noin 60 prosenttia tarttumattomien tautien terveydenhoitokuluista voitaisiin säästää terveellisimmillä elintavoilla, sekä tautien taustasyihin vaikuttamalla. Taustasyitä ovat siis esimerkiksi lihavuus, korkea kolesteroli, korkea verensokeri ja korkea verenpaine. 60 prosenttia edellä mainitusta 15 miljardista eurosta merkitsisi 9 miljardin euron vuosittaista säästöä terveydenhoitokuluissa, eli 1 607 euroa jokaista suomalaista kohden.

Terveyden edistämisen ja sairauksien ennaltaehkäisyn valtavasta potentiaalista huolimatta Suomessa käytettiin vuonna 2024 noin 2 euroa per asukas terveydenhuollon terveyden edistämisen toimiin.[10] Liikunnan edistämiseen Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) jakaa vuosittain noin 40 miljoonaa euroa, eli 7,1 euroa asukasta kohden yleisavustuksina liikuntaa edistäville järjestöille.[11] Suomi liikkeelle -ohjelman aikana käytetään vuosittain noin 20 miljoonaa euroa suomalaisten liikkumisen edistämiseen. [12] Tämä on noin 3,6 euroa jokaista suomalaista kohden vuodessa. Kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen valtio käyttää vuonna 2026 0,54 euroa per asukas. 

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerrointa, eli HYTE-kerrointa, maksetaan hyvinvointialueille vuonna 2026 396 miljoonaaeuroa, eli noin 70 euroa jokaista suomalaista kohden. HYTE-kertoimen tarkoituksena on kannustaa ja tukea hyvinvointialueita toteuttamaan monipuolisia ja suunnitelmallisia toimia, jotka kohdistuisivat erityisesti kansansairauksien ehkäisyyn, ikääntyvän väestön toimintakyvyn edistämiseen ja tapaturmien vähentämiseen, syrjäytymisen ehkäisyyn sekä sosiaalisen hyvinvoinnin ja työllistymisen edistämiseen.[13]

Luonnon hyvinvointi- ja terveysvaikutusten edistämiseen, eli monimuotoisen luonnon suojelemiseen sekä ennallistamiseen, sekä näissä ympäristöissä liikkumisen mahdollistamiseen Suomen valtio käyttää Metsähallituksen retkeilyalueiden, mukaan lukien kansallispuistot, ylläpitoon ja kunnostukseen vuositasolla noin 15 miljoonaa euroa, eli 2,7 euroa per asukas. Helmi-elinympäristöohjelman kautta luonnonsuojeluun käytetty rahoitus oli vuonna 2025 21,5 miljoonaa euroa, eli 3,8 euroa jokaista suomalaista kohden.[14]

Käytämme valtion tasolla noin 90 euroa vuodessa jokaisen suomalaisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, aktiivisen liikkumisen lisäämiseen sekä hyvinvointia mahdollistavien luontoympäristöjen suojeluun erinäisin ohjelmin ja toimenpitein. Samaan aikaan käytämme pelkkinä hoitokuluina 2 680 euroa jokaista suomalaista kohden pitkälti elintavoista ja -ympäristöistä johtuvien tautien ja vaivojen hoitoon. Ja vähintään saman verran muina näistä taudeista yhteiskunnalle koituvina kuluina. 

Me suomalaiset sijoitamme tarttumattomien tautien sekä niiden taustasyiden, esim lihavuuden, hoitokuluihin noin 2 680 euroa vuodessa jokaista suomalaista kohden. Vähintään vastaavan summan käytämme näiden tautien aiheuttamiin sivukuluihin esimerkiksi työpoissaolojen ja sairauspäivärahojen muodossa. Samanaikaisesti näiden tautien ennaltaehkäisyyn aktiivisten elintapojen mahdollistamiseen ja terveyttä edistävien elinympäristöjen kohentamiseen käytämme valtion tasolla noin 90 euroa vuodessa jokaista suomalaista kohden. 

Seuraavassa blogitekstissä katsahdamme terveyttä ylläpitäviin ja mahdollistaviin ratkaisuihin ja elinympäristöihin. Ja millaisin kustannuksin sellaisia voisi toteuttaa. 

Juho Jäppinen
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäjä, fysioterapeutti
Meijän polku


Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa. 

Lumisen metsän keskellä – liikettä ja voimaa ympäri vuoden!

Lumisen metsän keskellä – liikettä ja voimaa ympäri vuoden!

Talvi tuo mukanaan kirpeän ilman, lumiset maisemat ja usein myös ajatuksen siitä, että liikkuminen siirtyy sisätiloihin. Silti yhä useampi suomalainen suuntaa treenaamaan ulos, myös silloin, kun mittari painuu reilusti pakkasen puolelle. Ulkoliikunnan hyödyt eivät nimittäin katoa talvella, päinvastoin.

Monet ulkokuntosalit sijaitsevat paikoissa, joihin muutenkin hakeudutaan hengittämään ja palautumaan: puistoissa, harjuilla, rantojen läheisyydessä ja metsäreittien varrella. Liikunta ei ole pelkkä suoritus, vaan osa laajempaa luontokokemusta. Talvella tämä korostuu entisestään; lumen vaimentama äänimaailma, puiden oksilla lepäävä kuura ja avara maisema tekevät harjoittelusta kokonaisvaltaisen elämyksen.

Kotimaisen ulkokuntosalilaitteita valmistavan Omnigymin näkökulmasta on ollut ilo seurata, kuinka ulkokuntosalit palvelevat käyttäjiä ympärivuotisesti. Hyvä esimerkki tästä löytyy Jyväskylästä.

Jyväskylän Harjun ulkokuntosali sijaitsee upeassa lähiluontoympäristössä. Vuodenajat ja säät tuovat vaihtelua kuntoilumaisemiin. Kuvat Juho Jäppinen.

Harjun ulkokuntosali on suosittu myös sydäntalvella

Jyväskylän Harjulla sijaitseva ulkokuntosali on erinomainen esimerkki liikuntapaikasta, jossa kaupunkiluonto ja harjoittelu kohtaavat. Harju itsessään on kaupunkilaisten rakastama ulkoilualue, metsäinen selänne aivan keskustan tuntumassa. Kuntosalille saavutaan usein kävely- tai juoksulenkin yhteydessä, ja treeni on luonteva osa ulkoilureittiä. Harjun ulkokuntosali sijaitsee myös Jyväskylän ydinkeskustan kiertävän vihervyöhykkeen, Kehä Vihreän, varrella.  

Käyttöluvut osoittavat, että myös talvella Harjulla ja Harjun ulkokuntosalilla liikutaan aktiivisesti:

  • Joulukuussa 2025 salilla kirjattiin 1 330 treenaajaa
  • Tammikuussa 2026 kävijöitä oli 906 (tammikuussa 2026 vuorokauden keskilämpötila Jyväskylässä oli -11.7 °C)

Luvut kertovat selkeää kieltä: vaikka keli on kylmä ja päivät lyhyitä, ulkotreeni houkuttelee. Talvella ulkoliikunta tarjoaakin jotain, mitä sisätiloissa ei voi täysin jäljitellä: raikasta ilmaa, luonnon rauhaa ja piristystä keskelle pimeintä vuodenaikaa.

Miksi luontoympäristö vahvistaa liikunnan vaikutuksia?

Tutkimusten mukaan luonnossa liikkuminen tehostaa liikunnan psyykkisiä hyötyjä. Kun harjoittelu tapahtuu metsäisessä tai puistomaisessa ympäristössä: 

  • stressitasot laskevat tehokkaammin
  • keskittymiskyky paranee
  • mieliala kohenee nopeammin
  • palautuminen arjen kuormituksesta tehostuu

Ulkokuntosali luonnon helmassa yhdistää lihaskuntoharjoittelun ja luontoliikunnan parhaat puolet. Samalla treeniin tulee vaihtelua: vuodenaikojen vaihtelu, erilaiset sääolosuhteet ja ympäristön äänet tekevät jokaisesta harjoituksesta hieman erilaisen. 

Ulkokuntosaleilla voi nauttia paitsi monipuolisesta liikunnasta, usein myös monimuotoisen luonnon tuomista terveyshyödyistä.

Lihaskuntoharjoittelu kuuluu kaikille, myös pakkasella

Harjun ulkokuntosalin käyttödata kertoo myös siitä, millainen harjoittelu talvella kiinnostaa. Suosituin laite on ollut ylävetolaite ja heti perässä penkkipunnerruslaite. Tämä kertoo vahvasti siitä, että ihmiset haluavat kehittää voimaa, ylläpitää toimintakykyä ja tukea arjen jaksamista ympäri vuoden. 

Lihaskuntoharjoittelu:

  • ehkäisee tuki- ja liikuntaelinvaivoja
  • tukee aineenvaihduntaa
  • parantaa tasapainoa ja kehonhallintaa
  • auttaa säilyttämään toimintakyvyn eri ikävaiheissa

Kun laitteet on suunniteltu ympärivuotiseen käyttöön ja turvallisuus huomioitu myös talviolosuhteissa, kynnys lähteä ulos madaltuu merkittävästi. 

Ylävetolaite on yksi suosituimista Jyväskylän Harjun salin laitteista. Ylävartalon lihasten voimistaminen monipuolistaakin talven kävelyvoittoista ulkoilua.

Ulkokuntosalit osana ympärivuotista liikuntakulttuuria

Suomessa liikuntapaikkojen saavutettavuus on keskeinen osa kansanterveyttä. Maksuttomat ja avoimet ulkokuntosalit madaltavat kynnystä liikkua myös silloin, kun kuntosalikortti on tauolla tai arki kiireinen.

Talvikäyttö osoittaa, että ulkokuntosalit eivät ole vain kesäisiä kohtaamispaikkoja, vaan pysyvä osa kaupunkien ja kuntien liikuntaympäristöä. Kun ympäristö kutsuu liikkumaan ympäri vuoden, myös liikkumisen tottumukset muuttuvat pysyviksi.

Liikuntapääkaupunki Jyväskylä innostaa asukkaita kokeilemaan ja käyttämään ulkokuntosaleja.

Talvi ei siis ole este, se on mahdollisuus. Raikas ilma, kevyt huurre laitteissa ja hengityksen höyry pakkasessa tekevät harjoittelusta kokonaisvaltaisen elämyksen.


Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa.

Luontovuosi 2026 esitelyssä Terveyttä luonnosta -ohjelman avauksessa!

Luontovuosi 2026 esitelyssä Terveyttä luonnosta -ohjelman avauksessa!

Torstaina 12.3. järjestetään kansallisen Terveyttä luonnosta -ohjelman avaustilaisuus Helsingissä. Terveyttä luonnosta -ohjelman tavoitteena on tuoda luonnon terveyshyödyt osaksi arkeamme ja sotesektorin toimintaa. Tilaisuuteen voi osallistua sekä paikan päällä, että etänä. Paikan päällä osallistuvilla on mahdollisuus osallistua myös esittelyn jälkeen pidettävään työpajaan.

Terveyttä luonnosta -ohjelman avauksessa esitellään myös Luontovuosi 2026 -teemavuosi ja kutsutaan kaikki suomalaiset mukaan nauttimaan monimuotoisesta lähiluonnostamme.

Lisätietoja ja ilmoittautuminen tapahtumaan löytyy THL:n sivuilta.

Luontotyöpäiväviikko tulee taas toukokuussa!

Luontotyöpäiväviikko tulee taas toukokuussa!

Suomalaisen työn ulkoiluttamisen juhlaviikkoa, Luontotyöpäiväviikkoa, vietetään taas toukokuussa. Luontovuonna 2026 viikon ajankohta on 18.–22.5., ja sitä vietetään luonnossa lähellä sinua.

Kuinka mukaan Luontotyöpäiväviikolle?

Juuri teidän omalla tavallanne. Luontotyöpäiväviikkoja on kaupunkitasolla aiemmin järjestetty esimerkiksi Jyväskylässä, Hämeenlinnassa ja Oulussa. Kuntana voi tänä vuonna osallistua myös Luontotyöpäiväviikkoon ja näin osallistua Vantaan kaupungin liikkeelle laittamaan Luontovuosi-haasteeseen. Pienemmissä työympyröissä tapahtumaviikolla voi kannustaa esimerkiksi työmatkarönsyilyyn, kävelypalaverien pitämiseen, kahvitaukojen siirtämiseen pihalla, tai tyhypäivien viettoon alueen lähiluonnossa. Myös lyhyiden ulkopiipahdusten hyödyt mielelle ja hyvinvoinnille nousevat yhä useammin esille; pidä muutaman minuutin tauko ja piipahda pihalla. Ideoita ja vinkkejä luontotyöpäivien viettoon löytyy Luontotyöpäivien nettisivuilta.

Tervetuloa mukaan tekemään suomalaisen työn tulevaisuutta ja kokeilemaan ajattelua laatikon ulkopuolella!

#luontotyöpäivä #luontotyöpäiväviikko #työmatkarönsyily #outdoorofficeday

Luontotyöpäivät ovat keskisuomalaisen asiantuntijaverkosto Meijän polun teemapäivä, jota on vietetty vuodesta 2020 lähtien, ja viikon mittaisena tapahtumana vuodesta 2024 lähtien. Luontotyöpäivät ovat osa kansainvälistä Outdoor Office Day -verkostoa. Vuonna 2026 Luontotyöpäiväviikko on luonnollisesti myös osa Luontovuosi-teemavuotta.

 

Kansallinen kaupunkipuisto Keski-Suomeen!

Kansallinen kaupunkipuisto Keski-Suomeen!

Saarijärven Paavot tekivät vastikään esityksen, että Saarijärvelle perustettaisiin kansallinen kaupunkipuisto. Suomessa on kansallisia kaupunkipuistoja yksitoista, joista Keski-Suomea lähinnä sijaitsevat ovat Heinolassa ja Kuopiossa.

Saarijärven mahdollisen kansallisen kaupunkipuiston sijainti merkitty kartalle muiden kaupunkipuistojen verkostoon. Saarijärven kaupunkipuisto täydentäisi näin keskisuomalaisin silmin mainiosti kaupunkipuistoverkostoa. Karttappohja: kansallisetkaupunkipuistot.fi.

Suomesta löytyy erilaisia arvokkaita ja suojeltuja ympäristöjä, aina erämaisten luonnonpuistojen hiljaisuudesta kaupunkipuistojen vilkkaisiin, kulttuuria huokuviin maisemiin. Näiden ohella löytyy vuosisataisen rinnakkaiselon kautta syntyneet perinnemaisemat, niityt, kedot ja hakamaat. Ne kaikki kertovat osaltaan tarinaa suomalaisesta luonnosta ja siitä, miten sitä on suojeltu, hyödynnetty ja arvostettu eri aikoina. 

Monenkirjavia puistoja

Luonnonpuistot on perustettu ensisijaisesti luonnontilan säilyttämiseen ja tieteelliseen tutkimukseen, ja ne ovat Suomen tiukimmin suojeltuja luontoalueita. Lakiin perustuvien määräysten mukaan luonnonpuistot pidetään mahdollisimman koskemattomina ja liikkuminen vaatii usein kirjallisen luvan. Käytännössä luonnonpuistot ovat yleisöltä suljettuja. Näin varmistetaan, että tutkijat voivat seurata luonnon kehitystä ilman ihmisen aiheuttamia häiriöitä. Keski-Suomessa Salamajärven kansallispuistossa löytyy pieni luonnonpuisto.

Kansallispuistojen tehtävä on turvata maamme arvokkaimmat luonnonpiirteet ja tarjota mahdollisuus luonnon kokemiseen kestävästi. Kansallispuistot ovat monille suomalaisille tuttuja retkikohteita, viime vuonna 41 kansallispuistossa käyntikertoja oli 3,5 miljoonaa. Ne ovat silti luonnonsuojelualueita, joiden perustamisesta säädetään aina omalla lailla. Kansallispuistot ovat siis eräänlainen kompromissi luonnonsuojelun ja virkistyksen välillä, ne suojelevat ekosysteemejä, mutta tarjoavat samalla opastettuja reittejä, tulipaikkoja ja palveluita luonnossa liikkumiseen.

Perinnemaisemat ja perinnebiotoopit ovat luonnon ja kulttuurin yhteinen perintö. Ne ovat syntyneet ihmisen ja luonnon rinnakkaiselon tuloksena, perinteisen maa- ja metsätaloustoiminnan tuloksena. Niittyjä, ketoja, hakamaita ja metsälaitumia ylläpitävät laiduntavat eläimet ja niitto, ja siksi niiden monimuotoisuus on suoraan riippuvainen jatkuvasta hoidosta. Ilman niittoa ja laidunnusta ne kasvavat umpeen ja muuttuvat muiksi elinympäristöiksi. Perinnebiotoopit ovat Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä, ja suurin osa niistä on arvioitu jopa äärimmäisen uhanalaisiksi. Ne ovat myös lajistoltaan hyvin rikkaita, sillä monet uhanalaiset hyönteis- ja kasvilajit elävät juuri näissä ihmisen hoitamissa ympäristöissä.

Kansalliset kaupunkipuistot ovat uudenlainen tapa yhdistää luonto ja rakennettu ympäristö. Ne sijaitsevat kaupungeissa ja muodostavat laajoja kokonaisuuksia, jotka yhdistävät kaupunkiluontoa, viherympäristöjä ja kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennuskantaa. Kaupunkipuistojen tarkoitus on turvata kaupunkien kulttuuri- ja luonnonmaisemien säilyminen ja tukea kaupunkilaisten hyvinvointia. Toisin kuin luonnon- ja kansallispuistot, kaupunkipuistot eivät ole luonnonsuojelualueita, vaan osa maankäytön suunnittelua. Kaupunkipuistot ovat kaupungin sitoumus vaalia arvokkaita alueita osana kaupunkirakennetta.

Ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen mahdollistaminen

Kun tarkastelemme Suomen luonnonpuistoja, kansallispuistoja, kaupunkipuistoja ja perinnebiotooppeja yhdessä, niistä piirtyy kuva monikerroksisesta luontokokonaisuudesta. Yhdessä nämä puistot ja luontotyypit muodostavat Suomen luonnon ja kulttuurimaiseman kerroksellisen kokonaisuuden, jossa luonnontilainen, hoidettu ja kaupunkimainen ympäristö täydentävät toisiaan. Samalla ne tarjoavat ihmisille mahdollisuuksia luontokokemuksiin, sillä myös hoidetut kulttuuriympäristöt ja kaupunkipuistot vahvistavat viherympäristöjen saavutettavuutta.

Saarijärven Mannilan alueesta ideoidaan Suomen 12. kansallista kaupunkipuistoa. Kuva syksyltä 2024, jolloin alueella työpajailtiin Meijän metsien ja alueellisten terveysmetsien merkeissä. Kuva Juho Jäppinen.

Keski-Suomen alueelta kansallinen kaupunkipuisto vielä uupuu ja Saarijärvelle ideoitu puisto täydentäisi hienosti keskisuomalaisen luonnon moninaisia kokemispaikkoja ja luonnonalueiden arvostuksen kasvattamista. Puiston selvityksen käynnistäminen olisi myös upea keskisuomalainen luontoteko Luontovuodelle 2026, ja Saarijärveltä vastaus Vantaan kaupungin esittämään haasteeseen Suomen kunnille.

Janne Laitinen
Biologi, lähiLUMO-hanke


Lähteet
https://ym.fi/kansallis-ja-luonnonpuistot
https://www.metsa.fi/tiedotteet/kayntimaarat-2025-luontokohteilla-kokonaiskayntimaarat-kasvoivat-kansallispuistojen-kayntimaarissa-hieman-laskua/
https://ym.fi/kansallis-ja-luonnonpuistot
https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/luonnon-monimuotoisuus/luontotyyppien-monimuotoisuus/luontotyyppien-uhanalaisuus/perinnebiotoopit
https://ym.fi/kansalliset-kaupunkipuistot


Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa.

Keskisuomalaisista mahdollisuuksista luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja ihmisten luonnossa liikkumismahdollisuuksien parantamamiseksi on kirjoitettu aiemmin Meijän polulla muun muassa mahdollisen uuden kansallispuiston merkeissä. Myös alueellisen luonnonsuojelun merkitys sekä luontosanaston köyhtyminen ovat olleet agendalla. Nämä kaikki ovat osa matkaamme kohden luontopositiivista Keski-Suomea.

Vantaa haastaa kunnat Luontovuoden viettoon!

Vantaa haastaa kunnat Luontovuoden viettoon!

Luontopositiivinen Vantaa on lähtenyt mukaan Luontovuosi 2026 -teemavuoden viettoon, ja haastaa myös muut suomalaiset kunnat mukaan!

Vantaa innostaa asukkaitaan luontoympäristöihin liikkumaan ja nauttimaan ympäri vuoden. Lähiluonnon monet mahdollisuudet tarjoavat upeita puitteita nauttia myös Luontovuodesta. Kuvat Sakari Manninen ja Vantaan kaupunki.

”Luonnossa liikkuminen tekee hyvää, ja luonnolle voi myös itse tehdä hyvää, vaikkapa torjumalla haitallisia vieraslajeja. Vantaa kannustaa asukkaitaan lähtemään luontoon ja nauttimaan luonnon virkistävistä ja terveyttä edistävistä vaikutuksista. Lisäksi Vantaa haastaa myös muut Suomen kunnat osallistumaan luontovuoteen”, kannustaa Vantaan ympäristösuunnittelija Annina Vuorsalo.

Vantaalle myönnettiin vuoden 2025 lopulla kunniamaininta Suomen luonnon puolesta tehdystä työstä. Vantaa on myös ensimmäinen Suomen kunta, joka on ottanut käyttöön luonnonsuojelulain mukaisen ekologisen kompensaation. Luontovuoden kunniaksi Vantaa kutsuu myös kaikki muut Suomen kunnat tekemään yhä enemmän luontopositiivisia tekoja.

Vantaalta löytyy runsaasti myös reitistökohteita päiväretkeilyyn, ja myös mahdollisuuksia pidemmillekin retkille. Kuvat Sakari Manninen ja Alisa Kaukio, Vantaan kaupunki.

Vantaan haaste löytyy Vantaan kaupungin sivuilta.

Keski-Suomeen uusi kansallispuisto!

Keski-Suomeen uusi kansallispuisto!

Pahoittelut hieman harhaanjohtavasta otsikosta. Uudesta kansallispuistosta ei olle vielä päätetty, vaan idea on vasta nostettu esille uudessa Kansallispuistoverkoston kehittäminen -selvityksessä, mutta se sopii mitä parhaiten luontopositiivisen Keski-Suomen tulevaisuuteen! Mistä on siis kyse?

Luonnonmetsä-työryhmä julkaisi juuri uuden selvityksen, jossa esitetään Suomeen perustettavaksi 12 uutta kansallispuistoa, sekä myös jo olemassa olevien kansallispuistoalueiden merkittäviä laajentamisia. Tavoitteena on lisätä suojeltujen luontoalueiden määrää ja kokoa sekä parantaa Suomen luonnonsuojelualueiden kytkeytyneisyyttä.

Melontareitistöjen ja -matkailun kehittäminen olisi yksi Mänttä-Keurusselän kansallispuiston upeista luonnossa liikkumisen lisäämisen mahdollisuuksista. Kuva Keuruun sydänreitiltä kesältä 2024.

Yksi esitetyistä uusista kansallispuistoista olisi Mänttä-Keurusselän kansallispuisto, joka painottuisi omanalaatuisensa järvi- ja saaristoluonnon suojelemiseen ja esimerkiksi melontaretkeilyn kehittämiseen. Ehdotetun kansallispuiston koko olisi noin 4 500 hehtaaria ja se sijoittuisi Keski-Suomessa Keuruun ja Jämsän alueelle. Pirkanmaalta kansallispuiston aluita olisi Mänttä-Vilppulassa ja Ruovedellä.

Laajojen saarien täplittämien vesistöalueiden muuttaminen kansallispuistoiksi mahdollistaisi myös vesilintujen elinolosuhteiden paranemisen.

Myös nykyiset kansallispuistomme laajenisivat

Keski-Suomen osalta ehdotuksessa on myös kolmen maakunnassa sijaitsevan kansallispuiston laajentaminen. Merkittäviä laajennuksia ehdotetaan Leivonmäen kansallispuistoon, Pyhä-Häkin kansallispuistoon sekä Salamajärven kansallispuistoon. Laajennukset mahdollistaisivat paitsi laajempien luontoalueiden suojelun, myös uusien vaellus- ja retkeilyreitistöjen avaamisen ja luontomatkailun kehittämisen.

Laajennussuunnitelmat pohjautuisivat pitkälti valtion maille. Kuvakaappaus Leivonmäen kansallispuiston laajennusmahdollisuuksista raportissa.
Leivonmäen kansallispuiston laajentaminen mahdolllistaisi laajempien luontoalueiden suojelun ohella myös uusien luontoretkeilymahdollisuuksien ja -reitistöjen kehittämisen. Kuva Leivonmäen kansallispuistosta vuodelta 2023.

Kohden luontopositiivista Keski-Suomea!

Raportissa esitetty uuden kansallispuiston perustaminen sekä Keski-Suomen alueen kansallispuistojen merkittävä laajentaminen sopii luonnollisesti myös luontopositiinen Keski-Suomi -visioonkin, jonka ajatuksena on viedä aluetta kohden luontopositiivista tulevaisuutta, ja sen monia mahdollisuuksia sekä hyvinvointimme ja terveytemme edistämisessä, mutta myös luontoympäristöjemme tervehtymisessä ja luontomatkailun kehittämisessä.

Uuden kansallispuiston suunnittelun käynnistäminen ja olemassa olevien laajentaminen olisi upea keskisuomalainen teko Luontovuodelle 2026. Ruvetaanhan hommiin!


Kun Suomi putos puusta

Kun Suomi putos puusta

Suomalaisessa populaarikulttuurissa luonto ja vuodenajat ovat olleet keskeisessä osassa, eivät vain symbolisena taustana. Sadat kesät, Keurusselän sinet, syksyn sävelet, myrskyn jälkeiset ajat ja talven hiljaisuus ovat muodostaneet puitteet tarinoille rakkaudesta, yksinäisyydestä, elämästä ja kaipuusta. Luonto on tarjonnut sanoitusta tunteille, joita ei muuten ehkä ole osattu ilmaista. Ihminen on ollut pieni, mutta kokonainen, ja ihmiselo suhteutunut johonkin itseä suurempaan.

Mitä sanoo tutkimukset?

Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että luontoon liittyvä kieli ja mielikuvitus ovat heikentyneet länsimaissa jo 1900-luvun puolivälistä lähtien. Kesebirit (2017) toteavat, että kulttuuriproduktiot eivät vain heijasta luontosuhdetta, vaan muokkaavat sitä. Kun musiikissa, kirjallisuudessa ja lauluissa luonto on läsnä, lapset ja nuoret oppivat huomaamaan luonnon merkityksellisenä ja arvokkaana – vaikka he eivät sitä tietoisesti opettelisi. Kun sanasto köyhtyy, katoaa myös kyky havainnoida ja arvostaa luonnon monimuotoisuutta.

’Ötökkä’, ’leppäpirkko’, ’leppäkerttu’ vaiko ’seitsenpistepirkko’? Luontosanaston köyhtyessä myös kykymme sanoittaa ja ymmärtää ympäröivää luontoa heikkenee. Eri hyönteislajeja, eli ’ötökkälajeja’, on Suomessa tavattu reilut 24 000. Suomen kansallishyönteinen seitsenpistepirkko on näistä yksi.

Kielen köyhtyminen on jatkunut pitkään. Viittaukset luontoon ovat vähentyneet tasaisesti kaunokirjallisuudessa, laululyriikoissa ja elokuvien tarinoissa. Miles Richardson (2024) analysoi tutkimuksessaan Google Books -aineistoa ja havaitsi, että englanninkielisessä kirjallisuudessa luontoon liittyvä sanasto on vähentynyt noin 60 prosenttia 1800-luvulta nykypäivään. Tämä ilmiö tunnetaan nimellä kokemusperäisen tiedon sukupuutto (experience extinction). Vuonna 2007 Oxford Junior Dictionary poisti nuortensanakirjastaan lukuisia luontosanoja kuten tammenterho (acorn) ja sinikello (bluebell) korvaten ne digiajan termeillä kuten blog ja chatroom. Päätös herätti laajaa kritiikkiä, mutta sanakirjan toimittajat perustelivat linjauksia lasten muuttuneella kielenkäytöllä; ne ovat sanoja, joita ei enää tarvita, koska ne eivät ole lasten arjessa läsnä. Kehitys on linjassa sen kanssa, että sisätiloissa ja virtuaalisesti tapahtuva vapaa-ajanvietto on lisääntynyt, eikä se selity yksinomaan kaupungistumisella. (Kesebir & Kesebir, 2017). 

Putosiko Suomi puusta?

Kyllä. Kotimaisten kielten keskus (Kotus) julkaisi juuri vuoden 2025 uudet sanapoiminnot. Ne osoittavat, että luontoon liittyvä uusi sanasto Suomessa muodostuu pääasiassa tieteellisistä ja hallinnollisista käsitteistä, kuten ympäristökriisien kaksoisajuri, luontokato, AMOC ja hiilinieluvelka. Luonto on yhä useammin keskustelun kohde, järjestelmä tai riski, ei koettu ympäristö. Uudet sanat ovat tässä ajassa tärkeitä ja välttämättömiä, mutta ne eivät kanna mukanaan samaa kokemuksellista, aistillista tai tunteellista ulottuvuutta. Suomessa sanat katoavat usein hiljaisesti, käytön hiipuessa, ei niinkään virallisen poiston kautta; kuvaileva ja kokemusperäinen sanasto ei siirry sukupolvelta toiselle.

Ekologinen kielitiede tutkii, miten luonnonkokeminen ja kielen katoaminen kulkevat käsi kädessä. Kun paikalliset murresanat ja lajien nimet unohtuvat, katoaa myös kulttuurinen ja ekologinen tieto (Luthin, 2020). Richardson (2024) toteaa, ettei tämä ole vain kielellinen muutos, vaan kulttuurinen käänne. Luontosuhteen heikkeneminen ei johdu ensisijaisesti yksilön elämän aikana koettujen luontokokemusten vähentymisestä, vaan siitä, ettei luontosuhde enää siirry sukupolvelta toiselle. Kun luonto katoaa lauluista, tarinoista ja arjen kielestä, katoaa myös se hiljainen perintö, joka tekee luonnosta meille merkityksellisen ilman selityksiä.

Janne Laitinen
Kirjoittaja toimii lähiLUMO-hankkeessa, jossa tutussa lähiluonnossa havaitaan osin unohdettuja asioita. Jotta muistaisimme paremmin.

Lähteet:
Kesebir, S. & Kesebir, P. (2017). A Growing Disconnection From Nature Is Evident in Cultural Products. Perspectives on Psychological Science 2017, Vol. 12(2) 258–269. https://doi:10.1177/1745691616662473  
Luthin, M. C. (2020). Loss for Words: An Investigation of the English Nature Vocabulary. University of Montana Press. https://scholarworks.umt.edu/utpp/294/ 
Kotimaisten kielten keskus. (2025). Vuoden sanapoiminnot 2025.
https://www.kotus.fi/ajankohtaista/vuoden-sanapoiminnot/vuoden-sanapoiminnot-2025 
Richardson, M. (2024). Decline of nature language and experience extinction in Western societies. Earth Journal. Earth 2025, 6(3),82. https://doi.org/10.3390/earth6030082


Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa. Luontovuoden tarkoituksena on saada kaikki suomalaiset oleskelemaan ja liikkumaan enemmän luonnossa. Liikkeelle voi lähteä vaikka tutustumalla yllä olevien vihreiden laatikoiden luontosanoihin. Ne kertovat metsistä, puista ja lumesta.

Outdoor Express -busseilla kansallispuistoihin myös Luontovuonna 2026!

Outdoor Express -busseilla kansallispuistoihin myös Luontovuonna 2026!

Outdoor Express -bussit ajavat taas kesällä 2026 Keski-Suomen kolmeen kansallispuistoon: Pyhä-Häkkiin, Leivonmälle ja Etelä-Konnevedelle.

Kesällä 2025 käynnistyneet Outdoor Express -kansallispuistobussit jatkavat kuljetuksia myös Luontovuonna 2026. Kesälle 2026 palvelua on laajennettu ja uutuutena toteutetaan yhdessä bussireittien liikennöitsijän MatkaMäkelän kanssa asiakkaalle helposti ostettavia matkapaketteja, joissa yhdistyvät kuljetukset ja kohteissa tapahtuvat opastetut aktiviteetit. Kuletuskautta on myös pidennetty, ja kuljetukset käytössä myös Reitistöviikolla syyskuussa.

Kuljetukset lähtevät Jyväskylän Matkakeskukselta ja myös matkalta pääsee kyytiin mukaan. Etelä-Konneveden kansallispuistoon on kesällä tarjolla kaksi reittiä, joista toinen kulkee Laukaan Peurungan kautta Häyrylänrantaan ja toinen Hankasalmen Revontuli Resortin kautta Kalajan alueelle. Pyhä-Häkin kuljetukset pysähtyvät Saarijärven keskustassa. Leivonmäellä Outdoor Express -bussit tarjoavat myös kansallispuiston sisäistä liikennettä päivän aikana.

Aikaa luonnosta nauttimiseen jää päivämatkailijoille noin 4-5 tuntia. Kahtena peräkkäisenä päivänä ajettavat vuorot tarjoavat mahdollisuuden yöpymiseen ja alueen matkailupalvelujen hyödyntämiseen.

Outdoor Express – Visit Jyväskylä Region

Outdoor Express -kuljetukset ovat osa Kestävää kansainvälistä saavutettavuutta Keski-Suomen matkailuun (KeKaSa) -hanketta. Hankkeen toteuttajana on Keski-Suomen matkailun alueorganisaationa toimiva Visit Jyväskylä Region. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Rahoituksen on myöntänyt Keski-Suomen Liitto. Hankkeen yhteistyökumppaneina ovat matkailualueen yhteistyökunnat, Jyväskylän Ammattikorkeakoulu JAMK ja Keski-Suomen Kauppakamari. 

 

Miljoona askelta kohden lähiluontoa

Miljoona askelta kohden lähiluontoa

Miljoonan askeleen kävelyhaaste käynnistyy 2.2.2026

Vuonna 2026 vietetään Luontovuotta, jonka johtoajatuksena on lähiluonnossa vietetyn ajan lisääminen kaikkien suomalaisten arjessa. Yksi pettämätön tapa lisätä ulkoilua ja luontoympäristöissä liikkumista, on lisätä askelia arkeemme, sillä suomalaisten yleisimmät, ja mieluisimmat, ulkoilupaikat ovat kodin lähistön luontokohteet ja ulkoilureitistöt. Ja se kävely, se on eniten harrastettu liikkumis- ja kuntoilumuoto täällä Suomessa.

Fyysisen aktiivisuuden ja ulkoilun lisäämisen hyvinvointi- ja terveyshyödyistä tuleekin jatkuvasti uutta tietoa. Aktiivisen liikkumisen, kuten kävelyn, lisääminen muun muassa kohentaa mielen hyvinvointia, laskee verenpainetta, sekä laskee kehon tulehdusarvoja. Tämän lisäksi aktiivisuuden lisääminen nostaa kuntoa ja lisää lihasvoimaa, ja useissa tapauksissa, kuten senioriväestön keskuudessa, kohentaa myös tasapainoa ja lisää mahdollisuuksia sosiaalisiin kohtaamisiin ja ulkoiluun. Luonnossa oleskelu tarjoaa samankaltaisia terveyshyötyjä. Näistä voi lukea lisää 3–30–300 -luontosuosituksen sivuilta.

Vuonna 2026 seitsemättä kertaa järjestettävä Miljoonan askeleen haaste kutsuukin niin yksilöitä kuin esimerkiksi perheitä, työ- tai kaveriporukoita lisäämään arkisia askeleitaan. Haasteessa omaa kävelyaktiivisuutta lisätään ja ylläpidetään pidemmän aikaa. Tavoitteesta ja kävelyaktiivisuudesta riippuen haaste kestää keskimäärin 3–5 kuukauden ajan. Tällaisen pitkäkestoisemman rupeaman on todettu liittyvän myös pidempikestoisiin elämäntavan muutoksiin ja hyvinvoinnin lisääntymiseen.

Miljoonan askeleen haaste on kävelty vuodesta 2020 lähtien. Keskimäärin haasteeseen osallistuneet ovat lisänneet kävelyään 1 500-3 000 askeleella vuorokaudessa. Tämä on hyvinvoinnin kannalta merkittävä lisäys suomalaisten päivittäiseen aktiivisuuteen ja tarkoittaa noin 1–2 kilometrin kävelylenkkiä vastaavaa lisäystä päivittäiseen liikkumiseen. Jos kaikki suomalaiset tekisivät tällaisen lisäyksen arkiaktiivisuuteensa, tarkoittaisi se pidemmällä aikavälillä paitsi hyvinvoinnin lisääntymistä, myös miljardien eurojen säästöä terveydenhoitokuluissa. 

Haasteessa jokainen osallistuja seuraa omaa askelmääräänsä esimerkiksi puhelimen sovelluksen avulla ja pitää kirjaa viikottaisista askelista kunnes miljoonan askeleen raja ylittyy. Haastetta voi tehdä myös ryhmänä.

Lisätietoa Miljoonan askeleen haasteesta löytyy Meijän polun sivuilta. Miljoonan askeleen haasteeseen osallistuville on avattu myös Facebook-ryhmä, jossa seurataan matkan etenemistä isommalla porukalla.