Työpäivä metsässä tarkoittaa lähes tulkoon minkä tahansa työn tekemistä ulkona luonnossa. Se on konkreettinen esimerkki työnmurroksesta ja työn tulevaisuudesta – väitän että jokaisesta työtehtävästä löytyy palasia jotka itseasiassa toteutuvat ajattelemalla, toisten ihmisten kanssa keskustelemalla, heidän ajatuksiaan kuuntelemalla. On aika haastaa ajattelua ja tapoja sen osalta missä kaikkialla työtä voi tehdä ja ennen kaikkea – missä mitäkin asiaa on paras tehdä. (Eikä nyt siis tarkoiteta vain keskustelua työajan jakautumisesta työpaikan ja kotitoimiston välillä…)

Totteleeko aivomme niille annettua työaikaa?

Ajatus työajasta on vanhentunut. Ajattelumme ja aivomme ei varsinaisesti noudata niille ulkoapäin annettua “kahdeksasta neljään” aikataulua. Kuinka moni tunnistaa tilanteen jossa idea tai ajatus on pulpahtanut mieleen lenkkipolulla tai uimahallin saunassa? Todennäköisesti moni. Ympäristöt joissa meidän oletetaan tekevän töitä, eivät useinkaan ole niitä jotka ruokkivat ajatteluamme tai luovuuttamme, ainakaan toistuvasti. Nuo samat ympäristöt myös uhkaavat terveyttämme – puhutaan sitten liiallisesta istumisesta, raittiin ilman puutteesta, huonoista työasennoista, päivien yksipuolisuudesta tai liikunnan vähyydestä. Toisaalta taas parhaat ideat saattavat syntyä paikoissa joissa emme varsinaisesti haluaisi ajatella töitä tai koe olevamme töissä. Kenties paikoissa joista emme haluaisi tulla “pomon yllättämäksi” keskellä päivää. (Rehellisesti käsi ylös kuinka moni lenkkeilee tai lähtee uimahalliin niin sanotusti työajalla?)

Metsäfasilitointi yhdistää asioita ja ihmisiä uudelleen ja uudella tavalla

Metsätyöpäivä-konseptissa yhdistyvät asiat joita olemme tähän asti lokeroineet omiksi osa-alueiksi tai tarkoituksellakin pitäneet erillään. Nyt on aika kysyä miksi? Mielemme, ajattelumme ja ajatuksemme eivät kuitenkaan toimi näin. Tähän liittyy olennaisesti myös hyvinvointiasiat – niitä ei saa liiaksi ulkoistaa yksilöille tai nähdä työajasta irrallisena. Ratkaisu asiaan ei ole kehotus henkilöstölle pitää huolta itsestään vapaa-ajalla tai tarjota siihen liittyen kannusteita (liikuntaedut jne.). On aika miettiä miten hyvinvointia lisääviä elementtejä voi selkeämmin yhdistää osaksi itse työtä ja sen sisältöä.

Hetkinen, oliko tässä sittenkään mitään uutta?

Työpäivä metsässä konsepti perustuu metsäfasilitointiin eli työkaluihin ja menetelmiin joiden avulla työnteko ja ryhmätyöt onnistuvat luonnossa, ilman laitteita, erilaisia teknologioita tai varsinaisia muistiinpanovälineitä. Menetelmät ovat samoja joiden avulla toteutamme työpajoja, kokouksia ja yhteisiä tilaisuuksia toimistoissa, rakennuksissa ja etäyhteyksin mutta sovellettuna erilaiseen ympäristöön.

Menetelmä on ennen kaikkea kehitetty tietotyön parissa työskenteleville ihmisille mutta kukapa ei näinä päivinä olisi ainakin osittain myös tietotyöläinen? Metsäfasilitoinnin ajatuksena on haastaa totutut tavat siihen missä ja miten työtä kannattaisi tehdä jotta ihmisten koko potentiaali saataisiin houkuteltua esiin. Tähän liittyy kysymys työelämään liittyen yleisesti – ovatko työt nykyisellään suunniteltu ja toteutettu niin? Tulisiko työpäiviä ajatella ja muotoilla uudelleen? Entä jos jokaisen työyhteisön toimintatapoihin kuuluisi muutama  metsätyöpäivä vuodessa? Tai vaikka yksi päivä jokaista vuodenaikaa kohden. Tiimi lähtisi yhdessä ulos keskustellen työstämään etukäteen tunnistettuja ja valittuja aiheita.

Luovuus asuu luonnossa

Työpäivät metsässä yhdistävät liikunnan, levon, luonnon ja yhteisöllisyyden. Levolla tässä tapauksessa tarkoitetaan rauhallisempaa rytmiä mikä luonnossa työskennellessä löytyy usein ihan itsestään, häiriötekijöiden karsimista sekä elpymistä mitä esimerkiksi työpäivään yhdistetty metsäkylpy tai nokipannukahvien lomassa tapahtuva tuleen tuijottelu tarjoaa. Tai ylipäätään jo oleskelu luonnossa. Usein aikaansaannosten määrä metsätyöpäivien osalta yllättää positiivisesti. Luovuus asuu luonnossa ja sitä tarvitsevat kaikki jotka kohtaavat työssään muita ihmisiä tai ratkovat ongelmia, joihin odotetaan ratkaisuja ja uusia ideoita.

Teki ihminen sitten tietotyötä tai ei, joidenkin meidän työmme on enemmän paikkaan sidottuja. Toisilla taas vähemmän ja “siteet” saattavat usein olla enemmän seurausta vanhentuneesta ajattelusta. Niin tai näin, suurimman osan meistä töihin liittyy mm. erilaisia suunnittelu- ja kehitystehtäviä. Usein näitä on toteutettu kutsumalla ihmiset silloin tällöin yhteisesti koolle, eikö vain? Tällaisten tehtävien toteuttaminen metsäfasilitoinnin avulla ulkona luonnossa on tietoinen askel kohti tulevaisuutta ja parempaa työelämää.

Lähdetäänkö kokeilemaan? 20.5. vietetään kansallista Luontotyöpäivää! Olisiko tuolloin sopiva ajankohta mahdollistaa metsätyöpäivä omalle työyhteisöllesi?

Aino-Maija Vaskelainen
Metsäfasilitointi, liiketoiminnan ja työyhteisöjen kehittäminen
@tyopaivametsassa
www.linkedin.com/in/aino-maija-vaskelainen/
ainomaija.vaskelainen@gmail.com

********************************************************************

Kirjoittaja on metsäfasilitointi-menetelmän kehittänyt tietotyöläinen – liiketoiminnan kehittäjä jolla on pitkä kokemus fasilitoinnista, projektityöskentelystä ja IT maailmasta rakennetuissa ympäristöissä ja etäkulttuurissa. Metsäfasilitointi syntyi tarpeesta tuoda työelämään vastapainoa ja auttaa ihmisiä – kehittää työelämää inhimillisempään ja ihmislähtöisempään suuntaan. “Nykyisellään ihmisten potentaalista jää iso osa käyttämättä. Työpäivät saattavat usein viedä enemmän energiaa kuin antaa ja monet kokevat työstä palautumisen yhtenä suurimmista haasteista. Päivät kuluvat ruudun äärellä ja niin myös illat. Digitaalisessa maailmassa ei ole mitään vikaa mutta siihen on myös hyvä ottaa välillä etäisyyttä.”