Luontokohteissa, -reiteissä ja ympäristössä monipuolisesti katsottuna on aivan valtava potentiaali ikääntyvän väestön hyvinvoinnin edistämisessä. Tämän innoittamina lähdimme IkiOma Ikä ry:ssä tarkastelemaan arki- ja lähiluontoympäristöjä laajasti ikääntyvien näkökulmasta osana IkiOma ArkiLuonto -hanketta.
Kuva Niklas Syrén.
Kartoitimme Jyväskylän lähialueiden luontoympäristöjä niin niiden fyysisten ominaisuuksien kuin myös luontoarvojen kautta. Kartoituksen avulla halusimme tarjota tietoa, jota voitaisiin hyödyntää niin yksilöiden, yhteisöjen kuin myös ympäristöjä ylläpitävien tahojen toimesta, ja joka olisi saatavilla jatkuvaa käyttöä varten. Alueen luontoympäristöjen ja -kohteiden tiedot sijaitsevat melko hajallaan, joten etsimme niitä monipuolisesti eri lähteistä, kuten virallisten luontopolkujen ylläpitäjien, kuntien vapaa-ajan palveluiden sekä erilaisten yhdistysten sivuilta. Kriteerimme olivat laajat, jotta voisimme löytää uusia kohteita ja monipuolistaa luontokokemuksia kaikille, riippumatta heidän toimintakyvystään.
Kartoituksen tuloksena löysimme hankealueelta lukuisia luontokohteita ja -ympäristöjä, jotka soveltuvat kaikenikäisille ja -toimintakykyisille. Miten upea ja monipuolinen luonto meillä Jyvässeudulla onkaan! Kohteita löytyi niin aktiivisille liikkujille ja seikkailijoille kuin niille, jotka tarvitsevat liikkumisensa tueksi apuvälineitä tai avustajaa.
Kokosimme kartoituksen tulokset yhteen ja loimme yhdistyksemme sivustolle kartan, joka tarjoaa ideoita erilaisiin luontokokemuksiin. Tavoitteenamme on tarjota kattava tietopaketti, joka auttaa ikääntyviä valitsemaan itselleen sopivia kohteita ja mahdollistaa kaikille luonnon pariin pääsemisen ja sen hyvää tekevistä vaikutuksista nauttimisen. Karttaan on koostettu erikseen:
matalan kynnyksen luontokohteita ja yksittäisiä paikkoja,
reippaaseen ja aktiiviseen ulkoiluun tarkoitettuja kävelyreittejä ja polkuja sekä
Jotta kohteet ja ympäristöt todella ovat kaikkien saatavilla ja tavoitettavissa on niistä kerrottava oikealla tavalla ja oikeissa paikoissa. Riittävä, neutraali, helposti löydettävä ja ymmärrettävä tieto motivoi ja helpottaa luontoon lähtemistä esimerkiksi poistamalla ennakkopelkoja. Huomasimme, että osaan kartoitetuista kohteista ei ollut selkeitä osoitetietoja tai perille oli vaikea löytää puutteellisten opasteiden vuoksi. Lisäksi havaitsemme, että julkisissa kuvauksissa ei aina mainittu vaikkapa istumapaikkojen tai muiden rakenteiden sijoittelua tai määrää. Nämä ovat esimerkkejä useille tärkeistä ennakkotiedoista, jotka vaikuttavat retkelle lähdön suunnitteluun ja kohteen valintaan. On tärkeää panostaa saavutettavuuteen ja selkeään tiedotukseen, jotta kaikki voivat nauttia luonnon tarjoamista mahdollisuuksista täysimääräisesti.
Kuva Niklas Syrén.
Luontokohteita ylläpitäville tahoille tueksi kohteiden ja reittien kuvailuun loimme luontokohteiden havainnointilomakkeen. Lomakkeen tarkoitus on helpottaa tiedonkeruuta ja -välittämistä. Lomaketta voi soveltaa laajasti monenlaisiin kohteisiin ja reitteihin. Ladattavaan lomakkeeseen pääset tästä. Löydät samalta sivustolta myös täytetyn esimerkkilomakkeen, josta voi saada lisätukea saavutettavuuden ja luontokokemuksen kuvailuun.
Lähtekäähän tutustumaan alueen upeisiin luonto- ja retkeilykohteisiin kartan avulla!
Laura Syrén toiminnanjohtaja IkiOma ArkiLuonto -hankkeen projektipäällikkö IkiOma Ikä ry
IkiOma ArkiLuonto-hankkeen on rahoittanut Leader JyväsRiihi Euroopan maaseuturahastosta. Hankkeen loppuraportin tarkempine tietoineen pääset lukemaan halutessasi tästä.
Miltä suo kuulostaa? Miksi kukaan haluaisi äänittää metsää? Usein ympäristön äänet ovat merkityksellinen osa jonkin paikan tai ajan kokemusta. Ääniä ei ehkä tule aina tietoisesti ajatelleeksi tai kuunnelleeksi, mutta alitajunta pistää ne merkille.
Soivat maisemat -videoissa on yhdistetty keskisuomalaista luontokuvaa, luonnon ääniä sekä videoita varten toteutettuja äänimaisemia.
Laadukkaita luontovideoita varten on usein syytä äänittää korkeatasoinen ääniraita erikseen. Videokamerat ja kännykät tallentavat myös ääntä, mutta useimmiten niissä on satsattu kameraan eikä mikrofoneihin, jolloin tallennettu ääni ei ole yhtä laadukasta kuin kuva. Äänenlaadun rajallisuuden saattaakin pistää merkille vasta myöhemmin videoita katsellessa. Videon äänipuoli paranee satsaamalla ulkopuolisiin mikrofoneihin sekä tuulensuojiin. Äänet voidaan tallentaa samanaikaisesti kuvan kanssa liittämällä kameraan ulkoinen mikrofoni, tai erillisellä digitallentimella, jolloin ääniraita liitetään videotiedostoon vasta jälkikäsittelyvaiheessa.
Äänimaisemia tallennetaan paljon myös erikseen, tällöin puhutaan usein kenttä-äänityksestä (field recording). Ympäristön äänet ovat osa kulttuurihistoriaa ja muuttuvat vääjäämättä vuosien ja vuosikymmenien varrella, siksi niiden taltiointi sinänsä voi olla arvokasta kulttuurityötä. Sata suomalaista äänimaisemaa oli kolmivuotinen (2004–2006) tallennus-, suojelu- ja tutkimusprojekti, jossa kerättiin äänimaisemia Suomen maantieteellisten rajojen sisäpuolelta. Tätä nykyä alkaa olla hankalaa löytää Suomesta enää paikkaa, missä ei kuuluisi taustalla autojen ja maanteiden ääniä.
Itseäni kiehtoo muusikkona myös konkreettisen luonnonäänen ja sävelletyn äänimateriaalin yhdistäminen, luonnonäänten käyttäminen musiikillisina elementteinä sekä rajapinta kenttä-äänityksen ja sävelletyn musiikin välimaastossa.
Kenttä-äänitys vasta-alkajalle
Nykyään lähes jokainen meistä kuljettaa kuvaus- ja äänityslaitteita aina mukanaan. Samalla tavoin kuin älypuhelimilla voidaan kuvata vaivattomasti joko still- tai videokuvaa, voidaan sillä myös nopeasti äänittää lähes kaikkea ympäristössä kuuluvaa ääntä. Äänityslaitteen tärkein ominaisuus onkin, että se on mukana. Puhelimella äänitetty äänimaisema ei ole kuitenkaan äänenlaadultaan paras mahdollinen kenttä-äänityksiin, sen mikrofoni on optimoitu lähinnä puheen välittämiseen.
Äänenlaadun parantamisen kannalta seuraava askel voi olla esimerkiksi äänittämiseen tarkoitettu digitaalinen tallennin, jossa on sisäänrakennetut mikrofonit. Esimerkiksi Zoomin H5 on tämänkaltainen digitallennin, joka toimii sekä paristoilla tai ulkoisella varavirtalähteellä. Laite on suhteellisen pienikokoinen ja helppo kuljettaa mukana. Se toimii myös omilla mikrofoneillaan sellaisenaan, mutta tarvittaessa siitä löytyy kaksi XLR-sisäänmenoa ulkoisille mikrofoneille.
Oma laitteisto
Päädyin hankkimaan viime vuonna digitallentimeksi Zoomin F3:n, joka on suunniteltu erityisesti kenttä-äänityksiin soveltuvaksi laitteeksi. Se on fyysisesti pienempikokoinen laite kuin H5, toisaalta siinä ei ole valmiina omia mikrofoneja. Teknisiltä ominaisuuksiltaan se eroaa H-sarjan laitteista sikäli, että se tallentaa äänen 32-bittisesti, ja sen mikrofonietuasteet ovat hiljaisemmat kuin Zoomin H-sarjan laitteissa – tällöin hiljaisissa äänissä on vähemmän kohinaa.
Zoom F3 toimii sekä paristoilla että ulkoisella varavirtalähteellä (power bankilla), joka kytketään USB-johdolla laitteeseen. Power bankin hankkiminen voi olla hyvä idea, tarpeeksi isokokoisella virtalähteellä voidaan äänittää keskeytyksettä vaikka kymmeniä tunteja, jolloin vältytään paristoiden vaihtamisesta maastossa. Tallentimeen kannattaa myös hankkia mahdollisimman suuri muistikortti, ettei tarvitse paikan päällä ruveta huolehtimaan tallennustilan loppumisesta.
Zoom F3 sekä tuulensuojilla varustetut mikrofonit. Kuvat Juha Kujanpää ja micbooster.com.
Kyseisessä tallentimessa ei ole itsessään mikrofoneja, joten ne on ostettava erikseen. Kenttä-äänityksessä halutaan äänittää stereokuva mahdollisimman luonnollisen kuuloisena, jolloin tarvitaan vähintään kaksi mikrofonia, jotka voivat olla esim. hertta- tai pallokuvioisia. Mikrofoneille tarvitaan myös tuulisuoja, sillä pienikin tuulenvire saattaa kuulua mikrofonin kautta napattuna ei-toivottuna kohinana. Itse valitsin kenttä-äänityssettiini mikrofoneiksi brittiläisen FEL Communicationsin kitin, joka koostui kahdesta mikrofonista, tuulisuojista sekä esim. kamerajalustaan kiinnitettävästä stereo bar -kiinnitysosasta. Valitsemaani laitteistoon vaikutti sekä hinta/laatu-suhde että koko, halusin että kaikki äänitystarvikkeet mahtuisivat reppuun eivätkä veisi liikaa tilaa.
Vielä yksi äänittämiseen tarvittava laite on kuulokkeet – on syytä aina tarkistaa mitä laite kuulee, eli miltä ääni, jota ollaan äänittämässä, kuulostaa. Jos äänität pitkää äänimaisemaa, ei kuulokkeet päässä toki tarvitse seistä koko aikaa. Riittää että ensin varmistaa, minkälaista ääntä ollaan taltioimassa, sen jälkeen voi vaikka itse kävellä pois paikalta ja jättää laitteet äänittämään vaikka puoleksi tunniksi tai tunniksi. Näin minimoidaan omien liikkeiden synnyttämä kahina äänityspaikalla.
Maastossa tehtyjä huomioita
Pienet ja kevyet clip-mikrofonit saa kiinnitettyä esim. puunrunkoon kuminauhan avulla. Jos mikrofonit kiinnittää suurin piirtein omien korvien korkeudelle, ne kuulevat sen minkä itsekin kuulen.
Kesällä ja kuumina päivinä hyttyset ja paarmat ovat kenttä-äänittäjän vihollinen. Tällöin äänittäjän varusteisiin kuuluu äänityslaitteiden lisäksi esimerkiksi hyttysmyrkkyä sekä pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet. Siinä vaiheessa kun paikka ja ääniympäristö on ihanteellinen ja mikrofonit on saatu asetettua sopiville kohdille, äänittäjän pitäisi pystyä olemaan hiljaa liikkumatta paikallaan. Jos kaikki lähiseudun hyttyset ja mäkäräiset ovat hyökänneet samaan aikaan kimppuun, äänitysreissu katkeaa helposti siihen.
Myös vesi, varsinkin satava, vaikeuttaa äänien keräämistä – tallentimet ja varsinkaan mikrofonit eivät pidä sateesta tai kosteudesta. Sadetta voi toki äänittää, mutta tällöin mikrofonit olisi hyvä saada sijoitettua johonkin paikkaan, mihin vesi ei pääse. Jotkin äänittäjät ovat rakentaneet äänityslaitteelle veden suojaksi muovikotelon, jossa on pieni reikä mikrofonin johtoja varten. Tällöin äänityslaitteen voi uskaltaa jättää joksikin aikaa metsään äänittämään itsekseen.
Kuten aikaisemmin totesin, Suomesta on vaikea löytää paikkoja, jonne liikenteen melu ei kuuluisi – edes vaimeasti taustalla. Autojen renkaista peräisin olevaa ääntä ei pistä merkille, ellei ympäristö ole muuten todella hiljainen. Liikenne rupeaa harmittamaan vasta jälkikäteen äänityksiä kuunnellessa, ja sitä voi olla jälkikäteen aika mahdotonta editoida äänitteiltä pois. Vuorokaudenaika vaikuttaa asiaan, myöhään yöllä liikennettä on todennäköisesti ainakin pienemmillä teillä vähemmän. Tosin myös luonnon äänet öisin usein eroavat päivien äänistä.
Juha Kujanpää lehtori Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Juha on osallistunut Soivat maisemat -projektin äänityöhön muiden ammattilaisten kanssa.
Joitain linkkejä ja käytännön vinkkejä kenttä-äänitykseen
Quiet American Aaron Ximmin, kenttä-äänittäjän ja äänitaiteilijan, vinkkejä ja havaintoja äänittämisestä, tallentimista ja mikrofoneista.
Freesound Vapaa ja laaja tietokanta minkä tahansa äänitiedostojen jakamiseen. Äänten taso vaihtelee paljon, joukossa on heikkotasoisia kännykkä-äänityksiä mutta myös ammattitason kenttä-äänityksiä.
Radio Aporee Eräänlainen maailmanlaajuinen äänikartta, johon kuka tahansa voi osallistua lisäämällä kartalle omia kenttä-äänityksiään, samoin niitä voi käydä kuuntelemassa ja lataamassa. Fokuksessa mahdollisimman korkeatasoiset äänitykset, esimerkiksi kännykällä tai kameralla tehdyt äänitykset eivät läpäise seulaa.
Kuvittele Keski-Suomi, joka näyttää luonnossa liikkumisen ja monimuotoisen luonnon tuoman hyvinvoinnin mallia maailmalle, ja joka on toiminut jo vuosia vihreän luontomatkailun ja -liikkumisen yhtenä kärkikohteena Euroopassa verkottuen retkeily-, pyöräily- ja vesistöreitistöjen kautta naapurialueille ja naapurimaihin. Kuvittele Keski-Suomi, jossa pääsee Joutsasta Pihtiputaalle, Keuruulta Hankasalmelle ja Jämsästä Kyyjärvelle laadukkaita luontoreitistöjä pitkin, ja että näillä reitistöille ja niiden äärellä olevilla palveluilla törmää ympäri vuoden innokkaisiin retkeilijöihin niin läheltä kuin kauempaakin. Kuvittele Keski-Suomi, joka elää ja hengittää luontopositiivista tulevaisuutta koko olemuksellaan.
Struven ketjun pisteeltä Oravivuoren näkötornista voi nähdä keskisuomalaisen luontopositiivisen tulevaisuuden upeita mahdollisuuksia.
Miksikö kuvittelisit? Koska kuvittelemalla olemme jo ottaneet ensimmäiset askeleet kohden luontopositiivista aktiivisen liikkumisen Keski-Suomea.
Tämä tulevaisuuskenaario sai innoituksen kolmesta Keski-Suomen liiton syksyllä 2023 julkaisemasta tulevaisuuskenaarioista, joita olivat Yritysvallan nousu ja luokkayhteiskunnan paluu, Tasapainottelua kaksinapaisessa maailmassa sekä Pohjoismainen yhteistyö kurjistuvassa Euroopassa.
Tulevaisuusajattelulla ja mahdollisia tulevaisuuksia luotaavalla työllä on sellainen sisäänrakennettu ominaisuus, että ne paitsi visioivat erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia, myös rakentavat niitä vaikuttamalla ihmisten ja organisaatioiden ajattelu- ja toimintatapoihin. Eli toimivat eräänlaisina itseään toteuttavina ennusteina. Jos meille tarjoillaan kolme synkkää, tai vähintäänkin negatiiviselta kalskahtavaa tulevaisuudenkuvaa, niin ratkaisumme tästä eteenpäin myös toteuttavat niitä. Tarvitsemme siis myös positiivisia tulevaisuuskuvia, jotta voimme aktiivisesti rakentaa positiivisia tulevaisuuksia. Olkoon yhden nimi vaikkapa Luontopositiivisesta Keski-Suomesta mallia maailmalle.
Siniset ympäristöt ja reitistöt ovat yksi keskisuomalaisen luontohyvinvoinnin ja -liikkumisen tulevaisuuden huikeista mahdollisuuksista. Kuvassa Keski-Suomen seikkailukasvattajien ja Meijän polun väkeä melomassa kohden tulevaisuutta.
Luontopositiivisesta Keski-Suomesta mallia maailmalle!
Vuonna 2035 Keski-Suomesta on tullut monimuotoista luontoa aktiivisesti tukeva ja tuottava alue, joka tunnetaan ympäri maailmaa upeissa luontomaisemissa kulkevista turvallisista vesistö-, pyöräily- ja retkeilyreiteistään ja näiden varrelle ja äärelle sijoittuvista laadukkaista ja kattavista palveluistaan. Luonnosta nauttijat ja luonnossa liikkujat eri puolelta Suomea, Pohjoismaita, Eurooppaa ja maailmaa saapuvat alueelle retkeilemään ja nauttimaan aktiivisen liikkumisen sekä puhtaan luonnon luomista hyvinvointi- ja terveyshyödyistä.
Laadukkaat ja kattavat reitistöt ja palvelut mahdollistavat myös alueen asukkaiden luonnossa liikkumisen. Vuonna 2035 keskisuomalaisten aktiivisen liikkumisen määrät ovatkin nousseet merkittävästi, ja keskisuomalaista luontopositiivista elämäntapaa käytetään onnistumisen esimerkkinä maailmalla. Luontoliikkumisen ja -osaamisen brändi on tuonut alueelle myös paljon uusia asukkaita, ja 2000-luvun alkuosan ilmiö hiljenevistä pikkukaupungeista ja kylistä on saatu käännettyä kukoistaviksi planetaarisen kantokyvyn huomioiviksi kestäviksi ja tiiviiksi asutuskeskittymiksi.
Retkeilijöitä Leivonmäen kansallispuistossa. Keski-Suomessa on jo upeita luonto-helmiä, mutta ne on ripoteltu hajalleen. Tulevaisuudessa näitä helmiä kasvatetaan ja ne yhdistetään kauniiksi koruiksi.
Samalla luonnon monimuotoisuuden, luonnossa liikkumisen ja luontomatkailun eteen tehty työ on vienyt mallia eri puolille maapalloamme; keskisuomalainen monimuotoinen luonto, luontosuhde ja luonnossa liikkuminen ja sen monet mahdollisuudet ovat brändi. Tämä brändi vie paitsi keskisuomalaisia maailmalle, mutta myös maailmaa Keski-Suomeen; hyvinvointi luo ja tuo hyvinvointia.
Miten keskisuomalaiseen luontopositiiviseen tulevaisuuteen?
Alle on kerätty muutamia esimerkkejä, joilla Keski-Suomea viedään kohden luontopositiivista tulevaisuutta.
Päijänne biosfäärialueeksi. Kansainvälinen tunnettuus vaatii kansainvälisesti tunnettuja brändejä. Unescon biosfäärialue on sellainen.
Yksi kansainvälinen brändi olisi Struven ketju. Mitäpäs, jos Keski-Suomen lävitse pääsisi kulkemaan luonnossa liikkuen näkötornilta näkötornille…?
Luonnonsuojelualueiden merkittävä kasvattaminen. EU:n biodiversiteettistrategian tiukan suojelun 10 prosentin tavoite ja oikeudellisen suojelun 30 prosentin tavoite lähtökohdaksi. Edelläkävijöitä kaivataan…
Alueellisten vahvuuksientunnistamista ja uuden tiedon hyödyntämistä aluestrategiatyössä.
Alueen luontoliikuntareitistöt vauhdikkaasti kuntoon. Ensiksi isompien asukaskeskittymien ympärille ja välille, ja sitten laajemmin koko alueelle. Muistatteko vielä Keski-Suomen maakuntauran…
Luontoliikunta- ja pyöräilyreitistöt kuntoon lähialueiden kanssa yhteistyössä. Keski-Suomesta ja Keski-Suomeen pitää päästä laadukkaita reitistöjä pitkin kaikista ilmansuunnista.
Alueen kansallispuistojen merkittävä laajentaminen ja luontomatkailukeskittymien luominen. Näiden yhdistäminen luontoreitistöillä ja jatkossa palveluiden kasvattaminen kävijämäärien kasvun myötä. Kansallispuistojen saavutettavuuden parantaminen julkisen liikenteen avulla (osittain kansallispuistojen laajentamisen mahdollistamana);
Julkisen liikenteen verkosto uuteen iskuun. Junalla ja linja-autoilla pitää päästä helposti ja vauhdikkaasti eri luontomatkailun ja -reitistöjen solmukohtiin niin idässä, etelässä, pohjoisessa kuin lännessäkin. Ja luonnossa liikkumisen maakunnassa ei sovi vesillä liikkumistakaan unhoittaa…
Tunnistaa tämän hetken mahdolliset tulevaisuuden yhteistyökohteet ja tahot. Kaikki lähialueen isommat kaupungit ovat ottamassa vauhdikkaita luontoaskeleita; Keski-Suomen tulee ottaa vähintään yhtä vauhdikkaita askeleita, vaikka mikseipä sitä voisi vauhdikkaammin liikkua… Suunnannäyttäjän rooli olisi vielä saavutettavissa.
Luontopositiivisuus ja aktiivinen liikkuminen keskisuomalaiseksi mielentilaksi.
Päijänteen biosfäärialueen hakemus olisi hyppäys kohden luontopositiivista Keski-Suomea. Keskisuomalainen tulevaisuus odottaa aivan niemen takana. Vene on vain aktiivisesti työnnettävä itse vesille…
Skenaarion uhat ja mahdollisuudet
Hiukan pilke silmäkulmassa voi sanoa, että luontopositiivisen Keski–Suomen ainoa uhka on se, että emme ymmärrä tarttua tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen.
Mahdollisuudet taasen ovat rajattomat, jos ymmärrämme ruveta toimeen luontopositiivisen ja luonnosta nauttivan ja luonnossa liikkuvan Keski-Suomen vauhdikkaassa edistämisessä.
Ja jos vaikka elämmekin luokkayhteiskunnassa, kurjistuvassa Euroopassa tai tasapainottelemme kaksinapaisessa maailmassa, sitä enemmän me, ja maailma, kaipaavat ja tarvitsevat luonnon monimuotoisuutta edistävien ja monimuotoisen luonnon keskellä hyvinvointia ja terveyttä keräävien ja koko maapallon tulevaisuutta ajattelevien keskisuomalaisten mallia.
Mielen polku on nyt avattu. Nähdään perillä!
Juho Jäppinen Tulevaisuudesta viestijä, Meijän polku
Idea positiivisista tulevaisuuskenaarioista syntyi Meijän polun palaverissa Jyväskylän yliopiston kirjastolla marraskuun alussa. Kirjastolla oli meneillään Lupa liikkua! -viikot, joilla innostetaan korkeakoulujen opiskelijoita ja henkilökuntaa kohden liikunnallisesti aktiivisempaa tulevaisuutta. Lähtekäämme sinne koko maakunnan voimin!#ksliikkuu Päivitetty 14.10.2024.
Luonnossa liikkumisen terveyshyödyt ovat jo laajasti tiedossa. Luonnonvarakeskus (Luke) onkin esittänyt toiveen alueellista ja monitahoisista luontoterveysohjelmista, jotta suomalaisia voisi kannustaa omatoimisesti luontoon liikkumaan. Tällainen luontoterveysohjelma voisi tuoda mukanaan rahoitusta hyvinvointialueille ja kunnille keinoja luonnossa liikkumisen lisäämiseksi. Alueellisten pilottien toivotaan tuovan kokemuksia ja lisäävän luonnon hyvinvointivaikutuksille altistumista.1Soivat äänimaiset -projektissa (Jamk) pilotoimme yhtä tällaista kokonaisuutta, ja Meijän polulla olemme jakaneet tietoa ja oppeja ihmisten luontoymmärryksen ja -altistuksen lisäämiseksi.
Monipuoliset lähimetsät
Ihmisen toiminta ja kaupungistuminen lisääntyvät kaikkialla maailmassa. Samalla kaupunkien viheralueiden saavutettavuus vähenee. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että viheralueille altistuminen parantaa ihmisen terveyttä monin tavoin. Kun kaupunkien viheralueita on vähemmän, tulee meidän ymmärtää, minkä tyyppiset viheralueet (esim. puisto, metsä) ja mitkä viheralueiden ominaisuudet (esim. kasvillisuuden tyyppi, tiheys, äänet, reitistöt) voivat edistää terveyttä ja lisätä alueilla oleskelua.*
Suomalaiset arvostavat metsiä ja lähimetsät tuottavat todistetusti eniten terveys- ja hyvinvointivaikutuksia muihin kaupunkien viheraluetyyppeihin verrattuna. Metsien ilmastohyödyt ovatkin jo usein mukana kaupunkisuunnittelun laskelmissa, mutta luontohaittoihin ja terveys- ja hyvinvointipuolelle tarvitaan konkreettisia mittareita.Tietoperusteisessa päätöksenteossa olisikin hyötyä tutkimuksista, joissa tarkastellaan viheralueiden ominaisuuksia, kuten biologista monimuotoisuutta, kasvillisuuden tiheyttä tai maisemasuunnittelunäkökohtia. Tutkimuksen tuleekin olla tulevaisuudessa monitieteistä luonnon-, yhteiskunta- ja terveystieteiden tutkimusta ja sen tuloksien tulee olla integroitavissa kaupunkisuunnitteluun.
Vuodenaikojen mukaan muuttuva lähiluonto
Soiman retkillä yhtenä keskeisenä ”toteutuspaikkana” oli Jyväskylän Haukanniemen esteetön ulkoilualue, jonne pääsee myös paikallisbussilla (Luontopysäkki). Kohderyhmämme, eli tavalliset seniorikansalaiset, vierailivat Haukanniemessä eri vuodenaikoina ja palautelomakkeiden mukaan havainnoivat samassa kohteessa hyvin erilaisia asioita eri vuodenaikoina. Koen tämän valtavan hienona tuloksena; tuttu lähiluonto näyttäytyy erilaisena vuoden jokaisena hetkenä.
Talvisilla retkillä jo omien askelten ääni ja lumen narskuminen herätti osallistujille lapsuusmuistoja, kunhan vain malttoi rauhoittui kuuntelemaan ympäristön äänimaisemia. Läheinen autotie ja liikenne tuntuivat häiritsevän meluisilta talviaikaan, kun lehtipuut olivat pudottaneet lehtensä. Keväällä vihreän eri sävyt, veden äänet ja lintujen viserrys kirjattiin elämyksinä palautelomakkeisiin. Yleisellä tasolla osallistujat huomasivat rauhoittuvansa, ja koettu kiireettömyys tarjosi mahdollisuuksia tarkempaan luonnon havainnointiin. Rauhallisesti kulkien pienehkö lähiluontokohde tuntui isommalta ja parin tunnin retki tuntui lyhyeltä.
Yhteenveto
Osallistujat arvostivat valtavasti pääsyä luontoon ja näille äänien, valokuvien ja kokemusten keruuretkille. Retkillä osallistujat valokuvasivat luonnosta asioita, joita he itse pitivät mielenkiintoisina ja merkityksellisinä. Äänimaisemia ihmeteltiin ja hiljaisuutta opittiin arvostamaan. Palautelomakkeisiin retkeläiset kirjasivat myös, millaisia nämä retkikohteet olivat luontotyypiltään ja millaisia ominaisuuksia näissä he arvostivat. Keväällä ja kesällä luonnon vehreys, vesielementit ja lintujen äänet keräsivät osallistujien mielenkiinnon, ja talvella huomio kiinnittyi vanhoihin puihin, avarimpiin maisemiin ja suuriin kiviin. Sama tuttu Haukanniemi näyttäytyi erilaisena eri vuodenaikoina. Tuttu lähimetsä tarjoaa myös muille eliölajeille mahdollisuuden elää lajityypillistä elämäänsä. Haukanniemi toimikin mainiona esimerkkinä kaupunkimaisesta lähiluontokohteesta, jossa sekä ihminen, että monimuotoinen luonto voivat elää rinnakkain toisiaan tukien. Tällaisia lähiluontokohteita tarvitsemme tutkitusti lisää.
Janne Laitinen Biologi, Meijän polku, Jamk Janne Laitinen toimii Soivat maisemat -hankkeen retkillä luonto-oppaana.
Kuvat Soiman retkiltä Jyväskylän Haukanniemestä. Kuvaaja Juho Jäppinen, Meijän polku, Jamk.
*Tuore kansainvälinen tutkimuskatsaus kävi lävitse 215 vertaisarvioitua tieteellistä tutkimusartikkelia luonnon hyvinvointivaikutuksista ihmisille.2 Yksi katsauksen silmiinpistävimmistä tuloksista on, että vain harvat tutkimukset ovat vertailleet eri luontotyyppien tai ominaisuuksien vaikutuksia suoraan; useissa tutkimuksissa tarkasteltiin viheralueiden ja puiden määrää 500 metrin säteellä kodista. Toinen päähavainto katsauksessa oli, että tutkimukset olivat hyvin erilaisia suunnittelun ja toteutuksen suhteen, ja että ne erosivat suuresti myös tutkimusten ”suorituspaikoissa”. Ehkä tutkijoiden olisi syytä mennä itse oikeaan metsään tai luontoympäristöön, ja havainnoida näitä suorituspaikkoja?
2) Beute, F., Marselle, M. R., Olszewska-Guizzo, A., Andreucci, M. B., Lammel, A., Davies, Z. G., Glanville, J., Keune, H., O’Brien, L., Remmen, R., Russo, A., & de Vries, S. (2023). How do different types and characteristics of green space impact mental health? A scoping review. People and Nature, 00, 1–38. https://doi.org/10.1002/pan3.1052
Vesi on kiehtova elementti ja usein löydänkin itseni tuijottamasta tyyntä järvenselkää tai vieressä kohisevan puron alati muuttuvaa virtaa. Vesistöt eri muodoissaan tuntuvat vetävän mieltä salakavalasti luokseen, minkä huomasin tarinaani kirjoittaessa: yllättävän moneen suosikkipaikkaan liittyy olennaisena osana vesi eri muodoissaan.
Ajattelinkin tällä kertaa esitellä kolme mökkiseutumme suosikkikohdetta sekä kourallisen arkisempia levähdyspaikkoja lähimailta ja lenkkipoluilta. Retkellä tutustutaan iäkkääseen myllyvanhukseen, ihmetellään pinnan alle kätkeytyvää sukellusvenettä ja tepastellaan pitkillä pitkospuilla.
Palsankoski, Multia
Aloitetaan seikkailumme Multialta, Keski-Suomen kuohuvimpiin lukeutuvasta kunnasta. Multian metsämailla kohisee yli kolmekymmentä koskea, jotka piiloutuvat eri puolille kunnan periä. Virtapaikkojen lisäksi maastokarttaa katselevan katse kiinnittyy villisti mutkitteleviin jokiuomiin ja niiden hauskoihin nimityksiin, kuten Makkarakierteisiin tai Hullujenmutkaan.
Yksi kenties tunnetuin ja katselluin nähtävyys on Väätäiskyläntien varressa soljuva Palsankoski. Kalastajien suosimat koskimaisemat ovat tuttu näky myös lepohetken joenpartaalla viettäville matkailijoille, mutta virran eloa pääsee levähdyspaikan lisäksi ihastelemaan puolentoista kilometrin mittaisella luontopolulla. Reitti ylittää myös Housukosken kivikkoisen uoman, ennen kuin joen rantamia seuraileva polku nousee ylös korkealle mäntykankaalle. Sieltä jyrkkäreunainen jokilaakso avautuu puiden väliköistä lähes lintuperspektiivistä. Karttapaikka.
Uitamonkosken mylly, Multia
Historian kuohuihin sen sijaan pääsee sukeltamaan lähempänä Multian kuntakeskusta sijaitsevalla Uitamonkoskella, jossa veden liikkeiden ohella voi ihastella yli satavuotiasta myllyvanhusta. Vuonna 1890 rakennettu mylly toimii myös myllymuseona ja sen sisälle kannattaa ehdottomasti kurkistaa.
Myllymuseon parkkipaikalta on vain lyhyt kävelymatka läheiselle luonnonsuojelualueelle, jossa mutkittelee pieni, mutta sitäkin kiehtovampi Rympsylänpuro, joka on aina ollut etenkin lasten mieleen.Karttapaikka.
Karhunahas, Multia ja Petäjävesi
Kahta ensin mainittua erähenkisempi ja maastonmuodoiltaan rouheampi Karhunahas soveltuu hienosti eväsretkien kohteeksi. Multian ja Petäjäveden rajalla aukeavaan rotkolampeen kannattaakin lähteä tutustumaan ajan kanssa.
Lyhyen patikkamatkan päästä löytyvän luonnonnähtävyyden varustukseen kuuluu hieno laavu ja tulipaikka, jotka sijaitsevat rotkon laella. Karhunahtaan ympäri kiertää lyhyt luontopolku, jonka varrella voi ihastella vastapuolen korkean kallioleikkauksen ohella yläjuoksun pientä ja mutkittelevaa koskiosuutta. Tummavetinen, usein könkään kuohuista vaahtoutuva virta on ollut joskus kolmenkin myllyn koti, mutta nykyisin sen rantamilla on vain kolme vanhaa mökkirakennusta. Alueen luonto herkkää ja siellä liikkujia ohjeistetaankin kulkemaan merkittyjä reittejä pitkin. Karttapaikka.
Arkisemmat helmet
Tunnettujen luonnonnähtävyyksien lisäksi myös arkisemmat vesiaiheet ansaitsevat paikkansa valokeilassa. Ovathan ne tärkeä osa monien päivittäisiä rutiineja ja tärkeitä voimavaroja arjen verottamien ”akkujemme lataamisen” kannalta. Niiden varsilla liikutaan luonnon suurempia nähtävyyksiä matalammalla kynnyksellä, usein jopa huomaamattamme nautiskellen, mutta aina kuin ennalta määritellysti paikalle palaten.
Lähipurot ja lammet ovat paikkoja, jonne iltakävelyllä etsiydytään, paikkoja, joihin saavutaan kerta toisensa jälkeen sen suurempia suunnittelematta. Alla muutamia lähialueiden suosikkejani arkisten iltakävelyiden tai polkuverkostoja koluavien pyörälenkkien varsilta.
Kuvat vasemmalta ylhäältä: Velakallionlampi, Levonoja, Raudanjärvi, Sääksjärvi, Mustalampi ja Härköjärvi.
Mustalammen paikoin jopa erämaamainen tunnelma on parhaimmillaan suopursujen kukinta-aikaan. Lammen rannan evästelypaikalla istuessa ei uskoisi, että vastarannalta on vain kivenheitto paikallisbussin päätepysäkille. Karttapaikka.
Ladunmajan ja Muuramen välisen polkuverkoston varteen jäävä Härköjärvi on paikka, jonne huomaan usein päätyväni jossain vaiheessa pyörälenkkejä. Järven rauhassa on jotain kiehtovaa. Talvisin sen jäällä voi nähdä saukon jäljet. Karttapaikka.
Sääksjärven eteläiset rannat ovat paikallinen salaisuus. Kivikon pöytäkivelle voi lähteä eväsretkelle ja viereisestä lahdelmasta eteenpäin laskevan puron kivikkoinen uoma saa aina miettimään sen syntyperän saloja. Karttapaikka.
Raudanjärven pieni erämaakaista keskellä kaikkea on parhaimmillaan juuri ennen hämärää. Rannan pitkospuut kuulunevat lähialueen pisimpiin ja rantojen kaksi tulipaikkaa mahdollistavat hämärää vartovan retkinuotion valossa tunnelmoinnin. Karttapaikka.
Muuratsalon Velakallionlammen sukellusvene tuo hymyn aina huulille. Rannan nuotiopaikka toimii hyvänä välietappina niin lyhyillä metsäkävelyillä, kuin syvemmälle saaren villiin eteläpäähänkin suuntautuvilla retkillä. Karttapaikka.
Levonmäen reitistöjen virkistävä vesielementti löytyy Levonojan varresta. Verkkaisesti virtaava puro kääntyy hitaan kaarteen jälkeen vuolaampaan laskuun ja paikka onkin monien ulkoilijoiden suosiossa. Uoman ylittävät sillat antavat oman lisämausteensa kuusikon kätkemälle ourulle. Karttapaikka.
”Vesi on aika hieno elementti.”
– Timo Silakka
Juha-Pekka Jylhä Keskisuomalaisten reitistöjen kokemusasiantuntija, joka on kirjoittanut aiemmin Meijän poluille hämäräpolkujen kutsusta ja Kinkomaan lähiretkimahdollisuuksista. Instagram-tili (@insinoorinmies) toimii retki- ja ulkoilupäiväkirjana.
Suomi on tuhansien järvien maa. Tai jos hiukan tarkempia halutaan olla, niin 168 000 yli 0,05 hehtaarin, eli vähintään 500 neliömetrin kokoisen järven maa.1 Tähän kun lisätään lammet, joet, purot, suot ja muut kosteikot, niin voidaan ymmärtää, kuinka merkittävän sinisen hyvinvoinnin alkulähteillä saammekaan olla.
Siniset ympäristöt
Vesistöt ja niiden äärellä eläminen, oleskelu ja liikkuminen ovat suomalaisen hyvinvoinnin yksi tukijaloista. Suomalaisista 87 prosenttia pitää luontoa tärkeänä tai erittäin tärkeänä osana omaa elinympäristöä ja arkea.2 Keskiverto suomalainen asuu noin 2,7 kilometrin päässä vesialueesta.3 Mutta esimerkiksi järvien läheisyyteen rakennettujen kaupunkien asukkaat asuvat usein huomattavasti lähempänä vesistöjä. Suomalaisten arjen luontoympäristöihin kuuluvat luonnollisena osana siis vesistöt, eli siniset ympäristöt.
Suuri osa suomalaisista asuu vesistöjen välittömässä läheisyydessä.
Suomalaisten eniten luonnosta hakemia asioita Luonnonvarakeskuksen tekemän kyselyn mukaan ovat fyysisen kunnon ylläpito, stressistä palautuminen ja rentoutuminen, luonnon rauha ja hiljaisuus, oma aika ja rauha, sekä kauniit luonnon maisemat.4
Sinisten ympäristöjen terveys- ja hyvinvointihyödyt ovat pitkälti samoja kuin luonnon suomat terveys- ja hyvinvointihyödyt yleisestikin. Vesistöjen läheisyydessä liikkuessa ja oleskellessa usein mieliala kohenee ja stressi vähenee, ja ihmiset kokevat itsensä onnellisemmaksi. Vesistöjen äärellä ja äärelle liikuttaessa myös fyysinen aktiivisuus lisääntyy ja sitä myöten liikkumisen tuomat terveyshyödyt myös. Vesistöt tarjoavat mahdollisuuksia myös haltioitumiselle; esimerkiksi näin syksyllä aamu-usva järven yllä voi luoda taianomaisen maailman katselijan ympärille, ja tilaa haltioitumiselle. Ja maisemat, ne on vesistöjen antia parhaimmillaan. Laajempien vesialueiden äärellä ihminen saavuttaa myös jo varhaisihmisille kehittyneen turvallisuuden kokemuksen hänen ollessaan katseilta suojassa, mutta nähdessään itse pitkien matkojen päähän.
Useat upeat luontopolkumme liikkuvat vesistöjen äärellä.
Sinisten ympäristöjen suomat hyvinvointi- ja terveyshyödyt ovat alkaneet myös kiinnostamaan yhä enemmän niin meillä5 kuin maailmallakin6. Tietoa vesistöjen lähellä asumisen, oleskelun ja liikkumisesen terveyshyödyistä tulee jatkuvasti lisää, mutta tiedon siirto käytännön teoiksi on vielä sangen hidasta. Tästä syystä Keski-Suomessa lähdetään nyt tietoisesti kohden sinisiä ympäristöjä!
Keski-Suomen reitistöviikolla kohden sinistä hyvinvointia
16.-22.9. järjestettävän Keski-Suomen reitistöviikon teemana on Reitistöt vesistöjen äärelle. Lähdemme siis koko Keski-Suomen voimin kohden sinisiä ympäristöjä ja niiden suomia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Ja sinisiä ympäristöjä Keski-Suomessa riittää. Meiltä löytyy muun muassa 3 700 yli hehtaarin kokoista järveä, upeita jokia ja koskia, laajoja soita ja jos jonkinlaista lampea, puroa ja noroa. Ja näiden luokse johtavia reitistöjä. Viikon mittaan voit esimerkiksi:
• vierailla mahdollisimman monessa lähialueen sinisessä ympäristössä (purot, lammet, joet, järvet, suot jne). • ottaa tavoitteeksi vierailla vesistöjen äärellä jokaisena reitistöviikon päivänä. • kiertää reitistöjä, jotka liikkuvat vesistöjen äärellä • lähteä aamu- tai iltapäiväkahville vesistöjen äärelle • käydä uimassa, soutelemassa tai kalalla luonnon vesissä • käydä kuuntelemassa aaltojen liplatusta rantakivissä tai tuulen suhinaa kaislikossa. Ota tavoitteeksi myös käydä kuuntelemassa sateen ropinaa veden pinnalla • vierailla alueen kansallispuistoissa vesistöjen äärellä • käydä kuvaamassa upeita luontokohteitamme ja reitistöjämme. Jos innostut somettamaan kuvia, niin #keskisuomi ja #reitistöviikko -tunnisteet mukaan, niin jaamme kuvia eteenpäin.
Reitistöviikon kuluessa voit ottaa tavoitteeksi vaikkapa lähialueen koskilla vierailun.
Töitä ja opintoja kohden sinisiä ympäristöjä
Jotta luonnossa liikkuminen ei jäisi vain vapaa-ajalle, niin otetaan tavoitteeksi aktiivisesti hakeutua sinisiin ympäristöihin myös opiskelu- ja työmatkoilla ja työpäivien aikana. Vinkkejä töiden ulkoilutukseen saat enemmän Luontotyöpäivät-sivustolta, mutta alle koottu myös muutama vinkki:
• siirrä oppitunti tai opiskelupalaveri sinisiin ympäristöihin; luonnossa liikkuessa ja liikkuvaa vettä seuraillessa ajatukset juoksevat ja ideat pulppuavat • pidä palaveri tai etäkokous sinisissä ympäristöissä (#luontotyöpäivä, #outdoorofficeday) • kulje työ- ja opiskelumatkat vesistöjen kautta kulkevilla reitistöillä. Äläkä tyydy siihen tavanomaiseen reittiin, vaan lähde rohkeasti kohden uusia reitistöjä (#työmatkarönsyily)
Meijän polun Vesistöhaaste
Jos kaipaat pidempikestoista vesistöjen äärelle hakeutumista, niin voit aloittaa myös Meijän polun Vesistöhaasteen, jossa tavoitteena on oleskella ja liikkua vesistöjen äärellä mahdollisimman monta kertaa viikossa vähintään 30 minuuttia kerrallaan. Vesistöhaastetta voi halutessaan toteuttaa kolmen kuukauden ajan, jonka jälkeen onkin luontevaa siirtyä valkeisiin ympäristöihin, ja lähteä nauttimaan vesistöympäristöistä vaikkapa suksien tai luistinten kera.
Ja sitten kohden sinisiä ympäristöjä. Reitistöt olkoot kanssanne!
Juho Jäppinen Liikkumisen edistäjä, fysioterapeutti Meijän polku
Kuvat Leivonmäen kansallispuistosta Rutalahdesta, Jyväsjärveltä, Joutsan Myllykoskelta sekä Laukaan Kuusaankoskelta. Kuvat Juho Jäppinen.
Kiireetön luonnossa oleskelu tarjoaa elämyksiä ja mahdollistaa haltioitumisen
Keski-Suomen vaihteleva luonto on tutustumisen arvoinen. Soivat maisemat -hankkeen retkillä olemme rauhassa havainnoineet lähiluontoa ikäihmisten kanssa, ja olemme huomanneet muutoksia retkeläisten toiminnassa.
Kun metsään haluat mennä nyt – niin todella yllätyt
Tutussa lähiluonnossa usein vain pistäydytään koiran kanssa tai hyödynnetään oikopolkua, jotta säästetään muutama minuutti matka-ajasta. Kun malttaa ottaa itselleen aikaa, lähteä ulos ja havainnoida tuttua lähiluontoa kaikin aistein, voi todella yllättyä. Näin on käynyt myös retkillämme – lähiluonto on avautunut uudella tavalla ja tarjonnut retkiläisille uusia elämyksiä.
Käenkaalin, eli ketunleivän, maistamisen jälkeen monille retkeläisille on noussut nuoruudesta mieleen myös muistoja kallioimarteen juuren makeasta mausta. Mämminiemen retkellä kallioimarteita tyydyttiin vain katselemaan.
Kevään edetessä on retkille osallistujien kiinnostus herännyt jo entuudestaan tuttujen kasvien lisäksi myös uusiin kasveihin. On alettu havainnoimaan vihreän värisävyjen valtavaa kirjoa ja tarkasteltu ajan kanssa vaatimattomiakin kukintoja yksityiskohtaisesti. Ollaan maisteltu tuoreita ketunleipiä ja taivasteltu tulevaa mustikkasatoa. Tutut metsien ”sirittäjät” tunnistetaan jo Muuttolintujen kevät -sovelluksen avulla todellakin sirittäjän, kirjosiepon ja vihervarpusen ääniksi.
Retkille osallistujien kiinnostus oppia lisää luonnosta on ihailtavan aitoa ja pyyteetöntä. Osallistujat ovat alkaneet ottaa valokuvia aiempien maisemakuvien lisäksi myös ympäröivän luonnon yksityiskohdista, kuten isojen kivien sammalista ja jäkälistä, kosken kuohuista, kasvien lehtien yksityiskohdista ja kukinnoista. Olisivatko retkeläiset päässeet jopa haltioitumaan?
Tarinoiden merkitys luontoretkillä on suuri. Tai paremminkin osallistujien toisilleen jakamien tarinoiden. Hankkeen retkille osallistuu erilaisista seniorijärjestöistä ihmisiä, jotka eivät aina tunne ennalta toisiaan. Luonnossa kiireettömästi liikkuen osallistujat havainnoivat ympäristöään, pysähtelevät ihmettelemään, ottamaan valokuvia sekä jakamaan kokemuksiaan avoimesti, muistellen eri elämänvaiheiden tapahtumia ja ikimuistettavia matkojaan ja luontokokemuksiaan eri puolilta Suomea. Keruuretkien aikana syntyy ryhmäläisille myös uusia, yhteisiä kokemuksia.
Vehreät moni-ikäiset sekametsät ovat nousseet hankkeen tekemissä kyselyissä yhdeksi suosikkiympäristöistä. Kuvan sekametsä löytyy Äänekosken Kapeenkoskelta.
Keruuretkien lähiluontokohteet on valikoitu yhdessä osallistujien kanssa. Olemme vierailleet seniorijärjestöjen tilaisuuksissa keskustellen ja kysellen luontokokemuksista ja moninaisista toiveista. Palautteita on kertynyt runsaasti ja näissä suosikiksi ovat nousseet Keski-Suomen luontoon luontevasti kuuluvat järvimaisemat, veden äären rentouttavat äänimaisemat, lintujen laulu ja vehreät moni-ikäiset sekametsät. Näitä elementtejä me keruuretkillä tallennamme ja hyödynnämme järjestöjen käyttöön jaettavissa luontovideoissa, joista osaan sävelletään myös musiikkia.
Luonnossa haltioituminen
Suomalaisessa kansanperinteessä luonnolla on erityisen tärkeä asema. Luonto merkitsi aikoinaan myös ihmisen luonnetta. Omaa luontoaan pystyi kehittämään havainnoimalla ympäröivää luontoa, olemaan läsnä ja käyttämällä kaikkia aistejaan. Näin toimiessa herää kiinnostus ymmärtää asioita, oppia uutta ja kokea aitoja elämyksiä.
Runsas lumisade toukokuussa yllätti retkeläisten lisäksi myös telkkäpariskunnan. Telkkä tunnetaan Kalevalan sotkana, jonka munimista munan kuorista syntyi maankamara ja taivaankansi. Pääsimme siirtymään ajassa esi-aikaan. Kohtaaminen tarujen kanssa jää upeaksi muistoksi retkeläisille.
Filosofiassa ja taidemaailmassa subliimi-käsite tarkoittaa jotain erityisen vahvaa, ihmisen käsityksen ylittävää asiaa tai ilmiötä. Luonnossa tällaisia subliimi-ilmiöitä kohtaa usein. Keruuretkillä olemme kokeneet jääkauden muovaaman luonnon uudella tavalla ja ihmetelleet kaikessa rauhassa harjuja ja siirtolohkareita. Myös sään erilaiset ääri-ilmiöt tarjoavat vahvoja kokemuksia, kuten retkillämme toukokuinen lumisade ja sen myötä joulukorttimaiset maisemat Kapeenkoskella, tai myrskytuulet Päijänteen rantakallioilla.
Vahvoista ja positiivisista tunteista käytetään nykyajan psykologiassakin termiä haltioituminen. Sanan etymologia on suomalaisessa kansaperinteessä. Keruuretkien osallistujista ei ole vielä kukaan niin haltioitunut, että olisi havainnut keruuretkillä alisen väkeä; maahisia, metsänneitoja tai haltijoita. Tai ainakaan jakanut näitä kokemuksia vielä meille muille.
Mutta retkiähän on vielä edessä…
Janne Laitinen Biologi, Meijän polku, Jamk Janne Laitinen toimii Soivat maisemat -hankkeen retkillä luonto-oppaana.
Kuvat Juho Jäppinen, Meijän polku, Jamk.
Soivat maisemat -hankkeesta kirjoitettiin aiemmin keväällä blogissamme.
Auringon valo ja lämpö hellii jo meitä ja luonto on heräilemässä. Nyt onkin oikea aika lähteä lähiluontoa aistimaan ja kevään vauhdikasta etenemistä tarkkailemaan.
Luontoympäristöt ja luontokokemusten moniaistisuus
Luontoympäristöt ja niiden kokeminen vaikuttavat myönteisesti terveyteen monin tavoin; luonnossa mm. verenpaine laskee ja stressi helpottaa. Sekä omaehtoinen luontoretki että ohjattu luontokokemus vaikuttavat myönteisesti mielialaan. Ihminen on yhteydessä ympäröivään maailmaan viiden aistin kautta. Näitä ovat haju-, maku-, tunto-, näkö- ja kuuloaisti. Keskeistä luontokokemuksille onkin niiden moniaistisuus: äänimaisema, visuaalinen maisema sekä kinesteettinen kokemus eli itse luonnossa liikkuen ja kokien, tuottavat hyväksyvän läsnäolon ja luontoyhteyden kokemuksia. (Salonen, 2020.)
Luontoelämys hyvinvointivaikutuksineen voidaan välittää myös valokuvan keinoin. Luontokuvien katselun on havaittu alentavan verenpainetta ja sydämen sykettä, sekä lisäävän positiivisia tuntemuksia ja tervehtymisen kokemuksia. Luontokuvaamista on luonnehdittu mm. terapeuttiseksi, meditatiiviseksi ja eheyttäväksi kokemukseksi. (Meuronen & Penttinen, 2017.)
Myös äänimaisemalla on merkittävä rooli luonnonrauhan kokemisessa, ja luonnon hyvinvointivaikutuksia voidaan välittää myös luonnonääniä sisältävällä nauhoitteella. Luonnossa tallennettujen äänien avulla voidaan rentouttaa ja rauhoittaa, peittää häiritsevää perusääntä, tai vaikkapa muuttaa kokemus sisätilasta avarammaksi (Anttila, 2010).
Soivat maisemat
Jyväskylässä keväällä käynnistyneessä Soivat maisemat (Soima) -hankkeessa yhdistetään luonnossa liikkuminen ja oleskelu, valokuvaus, luonnon äänimaisemat sekä musiikki ikäihmisten hyvinvoinnin välineiksi. Yhdessä luonnossa liikkuessa havainnoidaan ja valokuvataan ympäröivää luontoa sekä lumoudutaan luonnon moniaistisesta kokemisesta. Retkillä biologian, valokuvauksen ja luontomatkailun asiantuntijat opastavat retkeläiset lähiluonnon saloihin ja keinoihin tallentaa näitä kokemuksia. Musiikin asiantuntijat nauhoittavat retkillä luonnon ääniä, säveltävät niiden lomaan musiikkia ja valmistavat studiossa äänimaisematallenteita. Tuloksena retkistä ja niillä tapahtuvasta luonnon tallentamisesta syntyy keskisuomalaista lähiluontoa sisältäviä audiovisuaalisia (AV) tuotteita, joiden avulla osallistujat voivat jatkaa luontokokemustaan kotona, tai jakaa sen vaikkapa sairaalan vuoteella olevalle omaiselleen. Hankkeen lopuksi retkiltä kootuista tallenteista ja niiden pohjalta tehdyistä teoksista kootaan näyttely Jyväskylän kaupunginkirjastolle maaliskuussa 2024.
Osallistujia Vanhusneuvostosta ja Jaso-asunnoista
Soima-hankkeen retkille on kutsuttu osallistujiksi hyvinvoinnista kiinnostuneiden senioriyhdistysten jäseniä. Olemme vierailleet alkuvuodesta kertomassa hankkeesta mm. Jaso-asuntojen tapaamisissa sekä Jyväskylän vanhusneuvoston kokouksessa. Vastaanotto on ollut innostunutta ja hanke onkin edennyt nyt ensimmäisiin luontoretkiin, joista ensimmäisellä suuntasimme Jyväskylän Haukanniemeen kokemaan ja tallentamaan alkukeväistä luontoa. Lisää retkiä eri kohteisiin on luvassa kevään, kesän ja syksyn aikana.
Hankkeen toteuttavat Jamkin musiikin, luontomatkailun, valokuvauksen ja hanketyön asiantuntijat. Hanketta rahoittaa Keski-Suomen liitto Keski-Suomen kehittämisrahastosta.
Kuvat otettu Soivat maisemat -hankkeen ensimmäiseltä retkeltä Jyväskylän Haukanniemestä huhtikuun alkupuoliskolla. Kuvat Juho Jäppinen.
Anttila, J. (2010). Luonnon ja musiikin fuusio – Äänimaiseman suunnittelu tilaan. Kulttuurialan opinnäytetyö, media-ala. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu.
Meuronen, P, & Penttinen, M. (2015). Luontokuva hyvinvoinnin lähteenä. Sosiaali- ja terveysalan opinnäytetyö,Saimaan ammattikorkeakoulu.
Salonen, K. (2020). Kokonaisvaltainen luontokokemus hyvinvoinnin tukena. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta.
Korkeakouluille terveyttä ja hyvinvointia luonnosta
Monet tietävät, tai ovat vähintään kuulleet, että luonnossa oleilu kannattaa. Vietämme suuren osan päivästä joko töissä tai opiskelujen parissa, joten luonnossa oleskelua ja liikkumista kannattaa ehdottomasti sisällyttää myös työ- ja opiskelupäiviin.
Keski-Suomen korkeakoulujen ympäristöistä löytyy upeita lähiluontokohteita ja -reitistöjä ympärivuotiseen käyttöön.Kuvat Juho Jäppinen.
Miksi opetusta kannattaa järjestää luonnossa?
Luonnossa oleilulla on paljon hyötyä meidän terveytemme ja hyvinvointimme näkökulmasta, sillä se edistää meidän psyykkistä, sosiaalista ja fyysistä terveyttämme. Luontoon siirtyminen kannattaa, koska se rentouttaa meidän mieltämme, kohottaa mielialaa sekä parantaa itsetuntoa. Luonnossa oleskelulla on mielenterveyttä tukeva vaikutus ja se voi auttaa lievittämään stressiä, ahdistusta ja masennusta. Myös ongelmanratkaisu- ja keskittymiskyky voivat parantua, mikä on tietenkin positiivinen juttu oppimisen kannalta.
Luonnossa tulee usein luonnollisesti liikuttua ja liikuteltua kehoa. Tämä parantaa fyysistä kuntoamme, lisää verenkiertoa sekä laskee verenpainetta. Isommassa kuvassa näillä on vaikutusta esimerkiksi diabeteksen ja sydänsairauksien ennaltaehkäisyssä. Jo pelkästään luonnossa oleminen vaikuttaa kehoomme, esimerkiksi laskemalla sykettä ja stressihormonitasoja. Mikäli luonnossa ollaan muiden ihmisten kanssa, tukee se myös sosiaalista hyvinvointiamme, ja voimme yhdessä nauttia kauniista luonnosta ympärillämme. Luonnossa olemisella voi olla myös positiivisia vaikutuksia vuorovaikutukseen muiden kanssa, joka on erittäin tervetullutta etenkin vuorovaikutuksellista opetusta järjestäessä!
Mitä on hyvä muistaa opetusta järjestäessä?
Jo lyhyt oleilu luonnossa auttaa palautumaan stressistä. Koko oppituntia ei tarvitse suunnitella järjestettäväksi ulkona, sillä myös siitä on hyötyä, että osa opetuksesta on luontoympäristössä. Opetusta ei tarvitse lähteä myöskään järjestämään kauas keskelle metsää, vaan lähellä oleva puisto tai viheraluekin ovat loistavia vaihtoehtoja.
Säätiedotusta on hyvä vilkuilla pari päivää etukäteen, ettei ulkona tarvitse olla kaatosateessa tai paukkupakkasissa. Tällöin opetus kannattaa siis suunnitella siten, että se on pienellä muokkauksella mahdollista toteuttaa sekä sisä- että ulkotiloissa. Jos kyse on pidemmästä ajasta ulkona, on viisasta infota opiskelijoita etukäteen, jotta he osaavat varautua ja esimerkiksi pukeutua sään mukaan.
Mitä siellä luonnossa voi sitten tehdä?
On hyvä muistaa, ettei luonnossa tapahtuvan opetuksen tarvitse olla mitään ihmeellistä! Jos haluat lähteä matalalla kynnyksellä liikkeelle, niin voit viedä opiskelijat lähiluontoon, jossa he toteuttavat esimerkiksi keskustelutehtävän, jonka olisit muutenkin sisällyttänyt luentosalissa tai luokassa järjestettävään opetukseen. Nykyään kaikilla kulkee puhelimet mukana, joten ajatuksiaan opiskelijat voivat kirjata esimerkiksi puhelimensa muistioon.
Tässä muutamia vinkkejä mitä luonnossa voi tehdä:
pienet tehtäväpisteet pienen matkan päähän toisistaan, jolloin opiskelijoilla kertyy myös aktiivisuutta askelten myötä
tehtävän voi myös ohjeistaa etukäteen ja pyytää opiskelijoita ottamaan kuvan diasta, jossa on kunkin pisteen ohjeet
mielipidekysely siten, että opiskelijat liikkuvat kuvitteellisella janalla (jana voi olla vaikkapa kahden puun väli) ja tästä voi jatkaa keskusteluun
case-tapausten tai vastaavien käsittely pienissä ryhmissä vapaasti luonnossa, voidaan kokoontua yhteen keskustelemaan joko luonnossa tai palata sisätiloihin
keskustelutehtävän tekeminen samalla, kun käy kävelemässä pienen lenkin (katso oheisesta kartasta vinkkejä eri mittaisiin reitteihin kampusten lähellä!)
Opetuksen ei siis tarvitse olla sen ihmeellisempää kuin se olisi sisätiloissa. Aika usein luokassa järjestettävät opiskelut onnistuvat järjestettäväksi myös lähiluonnossa. Ja onneksi Jyväskylässä sekä Jamkin että Jyväskylän yliopiston kampusten läheisyydestä löytyy tähän paljon vaihtoehtoja!
Barton, J., & Pretty, J. (2010). What is the best dose of nature and green exercise for improving mental health? A multi-study analysis. Environmental Science & Technology, 44(10), 3947–3955.
Tyrväinen, L., Lanki, T., Sipilä, R. & Komulainen, J. (2018). Mitä tiedetään metsän hyödyistä? Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim 134(13), 1397–403.
Luontokokemusten vaikutukset hyvinvointiin ja elämänlaatuun on todistettu jo kiistattomasti. Luonnon hyvinvointivaikutusten hyödyntämiseen ikääntyvien arjessa ja palveluissa tarvitaan lisää arkisia, maanläheisiä ja resurssiviisaita keinoja. Mahdollisuudet luontokokemuksiin ikääntyvillä itsellään saattavat olla kovin eriarvoiset suhteessa muuhun väestöön johtuen muun muassa toimintakyvyn tuomista rajoitteista, tiedon saavuttamattomuudesta sekä toisista riippuvaisesta asemasta.
Haluamme nostaa esille arkiluonto-käsitettä, eli oman arjen ympäristöä, ja tähän huomion kiinnittämistä. Löytyisikö oman asuinpaikan tai toimintaympäristön lähistöltä vaikkapa kaunis maisema, upea pihapuu, pihapiirin eläinten touhuja seurattavaksi tai nuotiopaikka? Tai jokapäiväisen automatkan varrelta erityisen mieleenpainuva kohta tai perinnemaisema? Luonnon hyvinvointivaikutukset voivatkin olla yllättävän helposti ja monipuolisesti saavutettavissa, kun tutkailee omaa arjen ympäristöään hieman tietoisemmin.
Ympäristöä kuvailemalla osallistumisen mahdollisuuksia
Luonto- ja viheralueiden viihtyvyyteen ja niiden esteettömyyteen on alettu panostaa viime vuosina, mutta usein unohdetaan, ettei pelkkä liikkumisen mahdollistaminen luontoon tue siitä saatavia kokonaisvaltaisia kokemuksia ja elämyksiä. Fyysisen ympäristön laaja-alaisen arvioinnin ja kuvailutiedon lisäksi on mielestämme tärkeää huomioida ja tuoda näkyväksi myös ympäristön luontoarvo – muun muassa sen mahdollistamat monipuoliset aistikokemukset ja luontohavainnot, luontokokemuksen saavutettavuus sekä mahdollisuudet yhteisöllisyyden kokemuksille. Esteettömyyteen voidaan läheisesti kytkeä myös tiedon saavutettavuus.
Ikääntyvät, aivan kuten muidenkin ikäluokkien edustajat, ovat yksilöitä, joiden toimintakyvyn ominaisuudet, kiinnostuksen kohteet, toiveet ja tarpeet vaihtelevat. Ikä ei myöskään itsessään tarkoita, että toimintakyvyssä olisi jotain erityistä huomioitavaa rajoitetta. Luontokohteita, -reittejä ja -alueita kuvailtaessa on äärimmäisen tärkeää huomioida kuvailun monipuolisuus, jotta (ikääntyvä) henkilö voi itse tehdä valinnan sen suhteen, onko se hänen toimintakyvylleen sopiva ja/tai kiinnostuksensa kohteiden mukainen. Voisikin siis ajatella, ettei “reitti ei sovi ikääntyville” -teksti ole välttämättä parhain keino ympäristön kuvailemiseksi. Samaiset tiedot auttavat samalla kertaa myös monia muita kohderyhmiä, kuten vaikkapa lapsiperheitä tai ryhmätoimintaa järjestäviä toimijoita, arvioimaan luontokohteen, -reitin ja/tai -alueen sopivuutta ja kiinnostavuutta.
Päätökseen liittyviä, huomioitavia tekijöitä voivat olla vaikkapa: • kohteen/ympäristön löytämiseen liittyvät tekijät (selkeät osoitteet, tiedot P-paikasta, opasteet) • tieto istumapaikoista / levähdys- ja nuotiopaikoista, wc-tiloista (määrä, etäisyydet, millä kohdin, tarkempi kuvailu) • kuvailu kulkureitin leveydestä ja kaltevuuksista (mahtuuko vaikkapa tarvittaessa kulkemaan käsikynkkää tai liikkumaan sauvojen kanssa) • mahdollisten portaiden ja epätasaisten kohtien kuvailu • kohteen/ympäristön monimuotoisuus (esim. luontotyypit, lajien kirjo, moniaistiset kokemukset, luonnonelementtien koskettamisen mahdollisuus, paikan erityispiirteet) • sään / vuodenaikojen vaikutukset (esim. kuljettavuus, P-paikat / rakenteet, maisema)
Usein tunnutaan ajattelevan, että luonnon vakiinnuttaminen osaksi ikääntyvien tai heille tarjotun toiminnan arkea vaatisi erillistä ammattiosaamista tai suuria ajallisia tai taloudellisia resursseja. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Tarvitaankin lisää vaikuttavaa ja monipuolista viestintää luontokokemusten merkityksestä ja hyvinvointivaikutuksista, jotta myös motivoidutaan löytämään ja vakiinnuttamaan helppoja, kaikkien saavutettavissa ja käytettävissä olevia, kustannustehokkaita keinoja. Luonnon hyvinvointivaikutuksista nauttiminen on mahdollista saada kaikkien saavutettavaksi arkiluonnon uudenlaisen ja avoimen tutkailun kautta.
Uskomme, että myönteiset luontokokemukset ja ymmärrys lähiluonnosta voivat lisäksi lisätä osallisuutta ja halua toimia luonto- ja ilmastomyönteisillä tavoilla. Tällöin suoraan paikallisilta ikääntyviltä ja heidän parissaan toimivilta tuleva paine voi myös edistää omalta osaltaan lähiluonnon ja viheralueiden kehittämistä. Win-win -tilanne siis kaikkineen.
Kirjoittaja Laura Syrén toiminnanjohtaja toimintaterapeutti (AMK) IkiOma Ikä ry
Kuvat Niklas Syrén.
Teksti on kirjoitettu osana IkiOma ArkiLuonto -hanketta, jossa työskennellään sen edistämiseksi, että luonnon hyvinvointivaikutukset saataisiin arkiseksi osaksi ikääntyvien elämää ja heille tarjottua toimintaa. Hankkeessa tullaan julkaisemaan myös muun muassa tekstissä mainittua ympäristön kuvailua helpottava havainnointilomake. Lue tavoitteista ja toimenpiteistä lisää ja liity vaikkapa hankkeen uutiskirjeen tilauslistalle: https://www.ikiomaika.fi/ikiomaarkiluonto
