Blogi – Sivu 2 – Meijän polku

Kun Suomi putos puusta

Suomalaisessa populaarikulttuurissa luonto ja vuodenajat ovat olleet keskeisessä osassa, eivät vain symbolisena taustana. Sadat kesät, Keurusselän sinet, syksyn sävelet, myrskyn jälkeiset ajat ja talven hiljaisuus ovat muodostaneet puitteet tarinoille rakkaudesta, yksinäisyydestä, elämästä ja kaipuusta. Luonto on tarjonnut sanoitusta tunteille, joita ei muuten ehkä ole osattu ilmaista. Ihminen on ollut pieni, mutta kokonainen, ja ihmiselo suhteutunut johonkin itseä suurempaan.

Mitä sanoo tutkimukset?

Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että luontoon liittyvä kieli ja mielikuvitus ovat heikentyneet länsimaissa jo 1900-luvun puolivälistä lähtien. Kesebirit (2017) toteavat, että kulttuuriproduktiot eivät vain heijasta luontosuhdetta, vaan muokkaavat sitä. Kun musiikissa, kirjallisuudessa ja lauluissa luonto on läsnä, lapset ja nuoret oppivat huomaamaan luonnon merkityksellisenä ja arvokkaana – vaikka he eivät sitä tietoisesti opettelisi. Kun sanasto köyhtyy, katoaa myös kyky havainnoida ja arvostaa luonnon monimuotoisuutta.

*’Ötökkä’,* ’leppäpirkko’, ’leppäkerttu’ vaiko ’seitsenpistepirkko’? Luontosanaston köyhtyessä myös kykymme sanoittaa ja ymmärtää ympäröivää luontoa heikkenee. Eri hyönteislajeja, eli ’ötökkälajeja’, on Suomessa tavattu reilut 24 000. Suomen kansallishyönteinen seitsenpistepirkko on näistä yksi.

Kielen köyhtyminen on jatkunut pitkään. Viittaukset luontoon ovat vähentyneet tasaisesti kaunokirjallisuudessa, laululyriikoissa ja elokuvien tarinoissa. Miles Richardson (2024) analysoi tutkimuksessaan Google Books -aineistoa ja havaitsi, että englanninkielisessä kirjallisuudessa luontoon liittyvä sanasto on vähentynyt noin 60 prosenttia 1800-luvulta nykypäivään. Tämä ilmiö tunnetaan nimellä kokemusperäisen tiedon sukupuutto (experience extinction). Vuonna 2007 Oxford Junior Dictionary poisti nuortensanakirjastaan lukuisia luontosanoja kuten tammenterho (acorn) ja sinikello (bluebell) korvaten ne digiajan termeillä kuten blog ja chatroom. Päätös herätti laajaa kritiikkiä, mutta sanakirjan toimittajat perustelivat linjauksia lasten muuttuneella kielenkäytöllä; ne ovat sanoja, joita ei enää tarvita, koska ne eivät ole lasten arjessa läsnä. Kehitys on linjassa sen kanssa, että sisätiloissa ja virtuaalisesti tapahtuva vapaa-ajanvietto on lisääntynyt, eikä se selity yksinomaan kaupungistumisella. (Kesebir & Kesebir, 2017).

Putosiko Suomi puusta?

Kyllä. Kotimaisten kielten keskus (Kotus) julkaisi juuri vuoden 2025 uudet sanapoiminnot. Ne osoittavat, että luontoon liittyvä uusi sanasto Suomessa muodostuu pääasiassa tieteellisistä ja hallinnollisista käsitteistä, kuten ympäristökriisien kaksoisajuri, luontokato, AMOC ja hiilinieluvelka. Luonto on yhä useammin keskustelun kohde, järjestelmä tai riski, ei koettu ympäristö. Uudet sanat ovat tässä ajassa tärkeitä ja välttämättömiä, mutta ne eivät kanna mukanaan samaa kokemuksellista, aistillista tai tunteellista ulottuvuutta. Suomessa sanat katoavat usein hiljaisesti, käytön hiipuessa, ei niinkään virallisen poiston kautta; kuvaileva ja kokemusperäinen sanasto ei siirry sukupolvelta toiselle.

Ekologinen kielitiede tutkii, miten luonnonkokeminen ja kielen katoaminen kulkevat käsi kädessä. Kun paikalliset murresanat ja lajien nimet unohtuvat, katoaa myös kulttuurinen ja ekologinen tieto (Luthin, 2020). Richardson (2024) toteaa, ettei tämä ole vain kielellinen muutos, vaan kulttuurinen käänne. Luontosuhteen heikkeneminen ei johdu ensisijaisesti yksilön elämän aikana koettujen luontokokemusten vähentymisestä, vaan siitä, ettei luontosuhde enää siirry sukupolvelta toiselle. Kun luonto katoaa lauluista, tarinoista ja arjen kielestä, katoaa myös se hiljainen perintö, joka tekee luonnosta meille merkityksellisen ilman selityksiä.

Janne Laitinen
Kirjoittaja toimii lähiLUMO-hankkeessa, jossa tutussa lähiluonnossa havaitaan osin unohdettuja asioita. Jotta muistaisimme paremmin.

Lähteet:
Kesebir, S. & Kesebir, P. (2017). A Growing Disconnection From Nature Is Evident in Cultural Products. Perspectives on Psychological Science 2017, Vol. 12(2) 258–269. https://doi:10.1177/1745691616662473
Luthin, M. C. (2020). Loss for Words: An Investigation of the English Nature Vocabulary. University of Montana Press. https://scholarworks.umt.edu/utpp/294/
Kotimaisten kielten keskus. (2025). Vuoden sanapoiminnot 2025.
https://www.kotus.fi/ajankohtaista/vuoden-sanapoiminnot/vuoden-sanapoiminnot-2025
Richardson, M. (2024). Decline of nature language and experience extinction in Western societies. Earth Journal. Earth 2025, 6(3),82. https://doi.org/10.3390/earth6030082

Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa. Luontovuoden tarkoituksena on saada kaikki suomalaiset oleskelemaan ja liikkumaan enemmän luonnossa. Liikkeelle voi lähteä vaikka tutustumalla yllä olevien vihreiden laatikoiden luontosanoihin. Ne kertovat metsistä, puista ja lumesta.

Kymmenes vuosi Retkihaasteen parissa

Uudenvuoden yönä vuonna 2016 saatu idea on vienyt meitä luontoretkille viikosta ja vuodesta toiseen. Kymmenes Retkihaaste-lista tuntuukin jo varsin juhlavalta.

*Vuoden 2017 ja vuoden 2026 Retkihaasteiden väliin mahtuu noin 500 retkeä suomalaiseen luontoon.*

Retkihaasteessa on ideana tehdä keskimäärin yksi retki viikossa, mikä tarkoittaa vuoden aikana 52 retkeä. Meillä luovuus pääsee valloilleen aina loppuvuodesta, kun ideoimme seuraavan vuoden listan valmiiksi. Aluksi ilmoille heitellään mahdollisimman paljon erilaisia haastekohtia, ilman että niitä arvioidaan sen kummemmin. Sen jälkeen karsitaan ja kehitellään haastekohtia eteenpäin. Retkihaasteen on tarkoitus kannustaa retkeilemään ympäri vuoden, joten suunnittelussa otamme huomioon koko vuoden kierron niin, että jokaiselle vuodenajalle löytyy sopivia haasteita.

Hyviä teemoja putkahtelee toki esille pitkin vuotta ja niitä on aina jonkin verran kirjattuna ylös ennen varsinaista loppurutistusta. Osa ideoista tulee mieleen retkiä tehdessä, esimerkkinä tämän vuoden haastekohta pienten sienten retki. Kuvaukselliset pienet sienet, ovatkin jääneet meille aika tuntemattomiksi, joten tästä syystä halusimme nostaa sen yhdeksi teemaksi, johon on mielenkiintoista perehtyä enemmän.

Listan tekoa helpottaa se, että meillä on ollut muutamia haastekohtia, jotka toistuvat vuodesta toiseen, kuten retki kansallispuistoon ja roskaretki. Roskaretki on erityisen tärkeää pitää mukana, jotta muistaisimme kaikki pitää luonnosta hyvää huolta. Välillä on hyvä napata poluilta matkaan muidenkin roskia.

*Retkihaasteissa on aina myös ympäristömme hyvinvointia lisääviä haasteita, kuten roskaretki, jolloin poimitaan retkeillessä roskia luonnosta.*

Olemme myös tietoisesti nostaneet esiin meille tärkeitä teemoja. Tänä vuonna mukana on retki harvinaisen äärellä, johon aiomme merkitä sellaisen retken, jossa näemme uhanalaisen lajin tai luontoympäristön.

Nyt on toinen vuosi, kun tuomme esiin tärkeitä teemoja yhteistyön avulla. Viime vuonna saimme kaksi kohtaa Retkihaasteeseen Rammat retkeilijät yhdistykseltä. Vaikka yhteistyö päättyi, niin pidämme esteettömyyttä esillä myös tämän vuoden listassa. Olemmekin pyrkineet luomaan haasteiden kohdat siten, että niitä olisi mahdollisimman helppo soveltaa kaikkien retkeilijöiden käyttöön.

Tämän vuoden Retkihaasteeseen saimme kaksi tärkeää haastekohtaa Meijän polku -asiantuntijaverkostolta liittyen heidän Luontovuosi 2026 -teemavuoteen, jossa korostuu lähiluonnon merkitys. Luontovuosi kannustaa liikkumaan lähiluonnossa ja sitä myöten saavuttamaan terveyshyötyjä. Hyvinvointia lähiluonnosta on meillekin tärkeä teema, jota haluamme pitää esillä. Luonnossa oleilun ja rauhallisen kuljeskelun lisäksi tämän vuoden listassa on omat haastekohdat myös luonnossa voimailulle ja kunnon kohottamiselle, palautumista kuitenkaan unohtamatta.

Uuden listan julkaisu on aina jännittävää ja onkin ollut ilo huomata, että yhä uudet ihmiset löytävät tiensä Retkihaasteen pariin. Mieletöntä on myös se, että osa Retkihaasteen seuraajista on ollut mukana alusta saakka. Kiitos mukana kulkemisesta ja mukavia juhlavuoden retkihetkiä vuodelle 2026!

Henni Mustakorpi ja Elina Kynsijärvi

Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa.

Luontoreitit 360° kuvina Google Street View:ssä Jyväskylässä

IkiOma Ikä ry:n IkiOma 360-Luonto – paikalliset luontokohteet ikääntyvien hyvinvoinnin tukena -hanke on tuonut Jyväskylän luontoreittejä kaikkien ulottuville Google Mapsiin. Hankkeen aikana kuvattiin yhteensä 22 Jyväskylän luontokohdetta 360-kameralla ja ne on ladattu Google Maps Street View -näkymään kaikkien katseltavaksi.

Street View -näkymästä löytyvät luontoreitit ovat saanut innostuneen vastaanoton niin luontopoluilla kulkijoilta kuin infotilaisuuksiin osallistuneilta. Uusi 360°-kuvamateriaali tarjoaa saavutettavan ja turvallisen tavan tutustua luontokohteisiin etukäteen, innostaa kohteisiin liikkumaan – ja toivottavasti rohkaisee samalla muitakin tuottamaan vastaavaa sisältöä.

*Street View -kuvaa Oravivuoren luontopolulta. Reittikuvaukset on toteuttanut hanketyöntekijä Sini Lehtinen IkiOma Ikä ry:stä.*

360-kuvien avulla luontokohteita voi tarkastella uudella tavalla

Turvallisuus ja saavutettavuus: Reittejä voi tutkia etukäteen ja arvioida niiden sopivuutta eri toimintakyvyille.
Suunnittelun tuki: Kartalta näkyvät Street View -näkymän siniset viivat auttavat hahmottamaan polkujen reitin ja antaa mahdollisuuden myös tarkistaa oman sijainnin luontopolulla.
Luonnon elämyksellisyys: 360°kuvissa voi pyörittää näkymää joka suuntaan, kulkea reitillä ja saada käsityksen kohteen ympäristöstä ja tunnelmasta. Tämä voi madaltaa kynnystä lähteä myös tutustumaan itse reittiin paikan päälle.

*Street View -kuvaa* Sallaajärven luontopolulta.

*Sallaajärven Luontopolun esittely Street View -palvelussa. Lähtöpisteestä pääsee kiertämään vaikka koko reitin etänä.*

Opas luontoreittien 360-kuvaamisesta kiinnostuneille

Hankkeen aikana saatiin arvokasta käytännön kokemusta 360-kuvauksesta ja materiaalin lataamisesta Street View Studioon. Prosessi osoittautui sujuvaksi, vaikka aiempaa kokemusta ei vastaavasta toiminnasta ollut. Hankkeessa tuotettiin myös digiopas, joka tarjoaa selkeät ohjeet 360-kuvauksen aloittamiseen ja Street View -kuvamateriaalin tuottamiseen. Oppaasta löytyy lisäksi luettelo kaikista hankkeen aikana kuvatusta kahdestakymmenestäkahdesta luontokohteesta. Opas on ladattavissa IkiOma Ikä ry:n kotisivuilta.

*Itse kuvaaminen tapahtuu 360-kameralla. Vinkkejä kameran ja Street View:n käyttöön löytyy hankkeessa toteutetusta oppaasta.*

Haluaisitko sinä kuvata lisää luontoreittejä Street View -näkymään?

Toiveenamme on, että luontoreittejä innostutaan kuvaamaan lisää Street View -näkymään. Keski-Suomessa vapaaehtoisilla on helppo tapa osallistua: Jyväskylässä sijaitsevaa 360-kameraa ja muita kuvaamiseen tarpeellisia välineitä voi lainata IkiOma Ikä ry:ltä. Lisätietoja kuvatuista kohteista sekä laitteiden lainaamisesta löytyy täältä.

Sini Lehtinen
projektiasiantuntija,
IkiOma 360-Luonto -hanke

Tammikuussa käynnistyvä Luontovuosi 2026 toimii innokkeena lähteä madaltamaan kynnystä lähiluonnossa oleskelulle ja liikkumiselle. 360-kuvaus toimii yhtenä tapana madaltaa kynnystä lähteä luontoympäristöihin ja innostaa ihmisiä tutustumaan lähialueen luontokohteisiin.

Kohden lähiluontoa – Ti på topp ja lähiLUMO

*Norjalaisia innostetaan luontoon liikkumaan Ti på topp -kampanjan avulla. Myös matkailijat pääsevät nauttimaan samoista ulkoilukohteista ja -vinkeistä. Kuvat Janne Laitinen.*

Miten saada ihmiset liikkumaan enemmän lähiluonnossa? Norjassa yhtenä keinona on paikallisesti toteutettuja Ti på topp -kampanjoita, joiden myötä kymmenet tuhannet ihmiset ovat lisänneet luonnossa liikkumistaan. Vuonna 2024 Ti på topp -sovellukseen kirjattiinkin 377 000 patikointiretkeä. Kampanjan idea on yksinkertainen – rohkaistaan ihmisiä löytämään liikkumisen ilo ja kokemaan lähiluonto yhdessä toisten kanssa. Kävin työmatkalla Bodøssa tutustumassa tähän sovellukseen ja alueen luontoretkeilymahdollisuuksiin.

Monimuotoinen lähiluonto kutsuu liikkumaan ja oppimaan ympäri vuoden

Ti på topp -toimintatapa on selkeä: valitse kohde, lähde liikkeelle ja kerää luontokokemuksia. Kun astut ulos ovesta ja suuntaat luontoon, niin jokainen askel on mahdollisuus nähdä, kokea, oppia ja lisätä hyvinvointia – monimuotoinen lähiluonto houkuttelee kulkijaa pysähtymään, ihailemaan maisemia ja hengittämään syvään. Luonnossa oleskelu innostaa meitä liikkumaan, haastaa havainnoimaan sekä opettaa arvostamaan luonnon aineettomia kulttuuripalveluita.

*Kehtokuusi – lahoava kuusenrunko – on oiva kasvualusta muun muassa uusille kuusen taimille*.

Lähiluonto ei ole kuitenkaan vain näiden aineettomien ekosysteemipalveluiden tuottaja, vaan myös kulttuurinen voimavara. Se tarjoaa mahdollisuuksia hiljaisuuteen ja rauhaan, jotka tukevat ihmisen hyvinvointia, maisemiin ja tarinoihin, jotka vahvistavat paikallisidentiteettiä, sekä vuodenaikojen vaihteluun, joka tekee jokaisesta retkestä ainutlaatuisen. Kun luonnon monimuotoisuus vahvistuu, nämä luonnon kulttuuripalvelut rikastuvat entisestään. Syksyn monivärinen ruska ja talven hiljainen metsä ja keväiset lintukonsertot ovat elämyksiä, jotka syntyvät luonnon monimuotoisuuden mahdollistamana.

Yhteinen kutsu – liiku, havainnoi, arvosta

Tässä piilee myös keskisuomalaisen lähiLUMO-hankkeen idea luonnon monimuotoisuuden ymmärtämiseksi – luonto itsessään herättää kulkijan uteliaisuuden. Kun kuljemme luonnossa ja havainnoimme kaikessa rauhassa, huomaamme mielenkiintoisia yksityiskohtia, tunnistamme kasveja ja huomaamme esimerkiksi, miten lahopuu toimii monimuotoisen ja -lajisen elämän lähteenä.

*Sovellukset voivat auttaa ensimmäisten luontoaskelten ottamisessa, mutta myös tuoda iloa ja ymmärrystä kokeneemmalle liikkujalle.*

Ti på topp ja lähiLUMO kutsuvatkin kaikki osallistumaan: lähde liikkeelle, tutustu oman alueesi luontokohteisiin ja opi tunnistamaan oman elinympäristösi lajeja. Suomessa kohdeoppaana toimii Metsähallituksen uudistettu Luontoon -sovellus, ja jokainen voi tutustua myös lajintunnistussovelluksiin. Multialla lähiLUMO-retkellä kokeiltiin SEEK-sovelluksen ja Google Lensin toimivuutta. Paikkatietoon perustuvat SEEK oli selvästi ”viisaampi” lajintunnistuksessa. Kannattaa tutustua myös iNaturalist-sovellukseen.

LähiLUMO-hanke järjestää Keski-Suomen kunnissa yhteisöllisiä luontotapahtumia. Kivijärvellä toteutimme kukkaniityn perustustöitä yhteistyössä kuntalaisten kanssa. Monimuotoisen luonnon edistäminen edistää myös yhteisöllisyyttä. Ja samalla asukkaiden arvostus lähiluontoa kohtaan kasvaa.

Kohden luontopositiivista Keski-Suomea!

Ti på topp, lähiLUMO ja Meijän polku jakavat kaikki saman filosofian – luonto ja luonnossa liikkuminen kuuluu kaikille. Monimuotoinen luonto on elinehtomme ja aktiivinen luonnossa liikkuminen on paras investointi omaan hyvinvointiimme. Yhdistämällä nämä ajatukset voimme luoda polkuja myös luontopositiivisen Keski-Suomeen, jossa luonto yhdistää meitä ihmisiä, tuo iloa ja terveyttä arkeemme ja innostaa meitä liikkumaan!

Janne Laitinen
Biologi, LähiLUMO-hanke (Jamk), Meijän polku

Tutustukaa myös 3–30–300 -luontosuositukseen alueellisen luonnossa liikkumisen innostamiseksi.

Maakuntauran kutsu

Keski-Suomen maakuntaura on kiehtonut mieltäni aina lapsesta lähtien. Muistan, kuinka ihmettelin aina hiihtolenkeillä Ladun Majan pihassa edelleen nököttäviä retkeilyreitistöjen viittoja. Etenkin Jämsä 74 ja Keuruu 80 -kyltit kummastuttivat mieltäni kovasti: ”Kuka hullu tuommoiselle matkalle lähtee?”

Nykyään tiedän useitakin etenkin tuota ensimmäistä väliä huvikseen harppovia, ja polte pidemmän retken tekoon kasvaa itselläkin koko ajan. Viime vuoden marraskuussa fillaroimmekin pienellä porukalla Ladun Majan kautta Korpilahdelle ja kesällä tuli kartoitettua Petäjäveden ja Multian välimaasto hellekelistä nautiskellen. Muutoin tutustuminen reitistöön on tapahtunut pieninä palasina ja osana jotain muuta aktiviteettia.

Olen itse liian nuori muistaakseni vuonna 1978 käyttöön vihityn reitistön kulta-aikaa, sillä sen ylläpito alkoi hiipumaan jo ennen oman koulutaipaleeni alkua. Urat ovat hiljalleen metsittyneet, jääneet avohakkuiden jalkoihin tai metsäteiden pohjiksi, mutta merkkejä maakuntaa yhdistäneestä polkuverkostosta on edelleen monin paikoin havaittavissa.

Ura on paikoitellen itseasiassa hyvinkin kuljettavissa mm. nykyisen Metsoreitin muodossa, Saarijärveltä Pyhä-Häkkiin ulottuvalla osuudella, sekä Keuruu-Multia -välillä. Toisaalta vähintään yhtä monet osuudet ovat kuitenkin kadonneet niin kartalta kuin maastostakin. Tästä huolimatta etsivä voi edelleen löytää vanhoja retkirakenteita, reittimerkkejä ja kuntarajojen kylttejä metsien keskeltä, mutta selkeää polkua ei perille aina kuitenkaan ole tarjolla. Tätä suolaa olen nyt alkanut retkieväideni päälle pala kerrallaan metsästämään.

Maakuntauraa voi napostella kuljettavaksi oman maun mukaan ja parhaassa tapauksessa pätkä sen historiaa huokuvaa jälkeä voi osua osaksi omaa iltalenkkiäkin. Esimerkiksi Ladun Majan latu- ja polkuverkostoon liittyvät päähaarat ovat tulleet tutuksi jo lapsena, kun taas Levonmäen laitaa kulkeva Muuramen haara kuuluu nykyisiin maastopyörälenkkien suosikkipätkiin. Moksin Särkijärven ympäristössä taas on vietetty retkiöiden lisäksi myös talvisia nuotiohetkiä.

Petäjävedeltä Keuruulle kuljettaessa on tarjolla pitkä pätkä käytännössä uratonta baanaa, jota on puissa edelleen näkyvien merkintöjen ansiosta kuitenkin hämmästyttävän helppo seurata. Myös pienen kosteikon reunassa seisova Petäjävesi-Keuruu -rajakyltti on veikeä näky umpitaipaleen keskellä. Toinen rajapyykkisuosikeistani on eräältä reitiltä löytyvä Korpilahden aikaa selvästi nähnyt kuntavaakuna.

En toki ole kiinnostukseni kanssa yksin ja tutkimusretkillä onkin havaittavissa yllättävän paljon viitteitä myös muista kulkijoista. Lisäksi Ladun Majan eteläpuolisia osuuksia on parin viime vuoden aikana merkitty ja uudelleenlinjattu yksityisten aktiivien toimesta, mikä varmasti houkuttelee lisää käyttäjiä vanhojen reittien äärelle. Paikoin reittilinjausta on kuitenkin hieman sovellettava yksityisten piha-alueiden rauhan takaamiseksi, tai kenkäparin kuivana pitämisen varmistamiseksi.

Reitistö tarjoilee parhaimmillaan upeiden kuusikoiden läpi pujottelevia neulaspolkuja, avokallioita ylittäviä osuuksia ja kauniiden vesistöjen rantamaisemia. Myös monet laavurakennelmat odottavat edelleen kulkijoita lepotaukoa pitämään. Syrjäisemmillä osuuksilla on kuitenkin syytä varautua välillä pitkiltäkin tuntuviin hiekka- tai metsäautotieosuuksiin, avohakkuun läpi tarpomiseen ja umpinaisen pajukon tai kosteikon kanssa taistelemiseen. Mikäli kiinnostus reitistöstä jatkaa orastavaa kasvuaan, selkeyttää lisäkulkijoiden vaikutus hiljalleen umpinaisempienkin osuuksien uria.

Osa hiipuneen reitistön taiasta piilenee siinä, mitä se on joskus aikanaan ollut ja mitä siitä on tänä päivänä jäljellä. Rehti uteliaisuus lienee itsellänikin se vahvin ajuri tutkia uraverkoston saloja erinäisten retkien lomassa.

Vinkkejä aiheesta kiinnostuneille

Valtaosa maakuntauran aktiivisista ja uudelleenmerkatuista osuuksista löytyy Jyväskylän yliopiston LIPAS-palvelusta sekä Luontoon.fi-reittikartalta. Paras keino virittäytyä tunnelmaan on tutustua karttapalveluiden ohella Upe Nykäsen hyvin dokumentoituihin tutkimusmatkoihin maakuntauran eri haaroilla. Näistä läpikäynneistä minunkin kipinä sai sen lopullisen roihunsa.

Juha-Pekka Jylhä
Reitistöviikon virallinen lähiluonnon kirjeenvaihtaja ja polkukuiskaaja. J-P on kirjoittanut aiemmin Meijän poluille Riippumattomasta nautinnosta, Kinkomaan lähiretkimahdollisuuksista, hämäräpolkujen kutsusta sekä virran varrelle kulkemisesta.
Instagram-tili (@insinoorinmies) toimii retki- ja ulkoilupäiväkirjana.

Vuoden 2025 Reitistöviikon blogisarjassa on julkaistu aiemmin Rakastunut rönsyilyyn sekä Hirvaan kierroksen vaellushaaste.

Rakastunut rönsyilyyn

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Rakastan sanoja, joissa on paljon yytä, äätä ja öötä. #työmatkarönsyily oli heti minun sanani. Salamarakastuin myös siihen, että aloin työmatkoja pyöräillessäni ajella vähän mutkien kautta. Työtehtäviä minulla on välillä ympäri kaupunkia ja yleensä kuljenkin aina pyörällä. Välillä rönsyilen vain yhden risteyksen verran, toisinaan taas pyöräni vie minut täysin eri suuntaan, missä määränpääni on. Kilometrit rullaavat ja kaikenlaista nähtävää tulee silmieni eteen. Kotikaupunki näyttäytyy aivan uudella tavalla.

Kesäisin voin valita menopelikseni joko jommankumman sähköpyöristäni tai esikoisen vanhan, punaisen perintöpyörän. Talvisin rönsyilen vanhalla vaihteettomalla, nastarenkain varustetulla violetilla, eläkeikää lähestyvällä pyörälläni.

Tavalliselta reitiltä poikkeaminen antaa paljon elämyksiä. Ensimmäisenä haluan mainita lähiluonnon. Hyvän sään aikana tekee mieli silloin tällöin poiketa esimerkiksi Haukanniemen luontopolulle, Lumopolulle, Ladun Majalle, Tourujoelle, Korkeakoskelle tai Mäyrämäen alppiruusupuistoon. Keväisin rönsyilen lintutorneille tai etsimään vakiopaikoista ensimmäisiä leskenlehtiä. Yliopiston alueella pääsee rönsyillen näkemään kasvitieteellisen puutarhan vuoden kulkua ja Ruusupuistossa eri ruusulajien kukintaa keväästä pitkälle syksyyn. Kehä vihreän varrelta keskustan lähiluonto esittäytyy monipuolisena, voi poiketa esimerkiksi Harjulla tai satamassa. Lähiluonnosta on rönsyillen helppo päästä nauttimaan vaikka pieninä annoksina työpisteitä vaihtaessa tai kotimatkalla. Jos rönsyni yltävät pidemmälle, voin käydä kiertämässä Jyväsjärven, Tuomiojärven tai Palokkajärven. Mukavia työmatkarönsyilyreittejä riittää.

En osaa nimetä yhtä huippuhetkeä tai kohokohtaa yli muiden, mutta maalaus, veistos, maamerkki ja omena kerrallaan kotikaupunki on muuttunut tutummaksi.

Toisinaan mietin jo valmiiksi, miten voin päiväni aikana rönsyillä. Nappaan pyöräkoriini eväät, joogamaton tai luistimet ja valitsen reittini työpaikalta niin, että voin jatkaa harrastuksiini suoraa töistä rönsyillen. Eikä harrastuksen jälkeenkään toki tarvitse valita suorinta tietä tai lyhintä reittiä, vaan matkalla voi koukata katsomaan vaikka muraaleja, graffiteja tai veistoksia. Kaupunki on taidetta täynnä. Niihinkin on tullut kiinnitettyä enemmän huomiota ja uusia kohteita tulee pyöräiltyä katsomaan aina ihan tuoreeltaan.

Hyvin mielelläni sovin myös tapaamisia niin, että voin töiden jälkeen rönsyillä kotikaupungin lukuisiin, mukaviin kahviloihin, jäähallille tai pesäpallostadionille. Moni peli olisi jäänyt näkemättä ilman työmatkarönsyilyä. Myös joku kaupungin kirjastoista, kirppareista tai keskustan kirjakauppa osuvat usein reitilleni. Eli paljon arjen elämyksiä.

En osaa nimetä yhtä huippuhetkeä tai kohokohtaa yli muiden, mutta maalaus, veistos, maamerkki ja omena kerrallaan kotikaupunki on muuttunut tutummaksi. Ja jatkaa muuttumista, sillä työmatkarönsyilyni jatkuu. Suosittelen ihan jokaiselle. Tämä on kivaa. Tällä hetkellä taidan olla työmatkarönsyilyn Suomen mestari, sillä olen luultavasti ahkerin rönsyilijä. Ja ehkä myös maailmanmestari, sillä ei tätä ehkä muualla maailmassa harrasteta. Vielä.

Riitta H-K
Työmatkarönsyilyn epävirallinen maailmanmerstari

Rakastunut rönsyilyyn -blogi on osa vuoden 2025 Reitistöviikon blogisarjaa.

Hirvaan kierroksen vaellushaaste

Hirvaan kierros on vajaa 60 kilometriä pitkä vaellusreitti, joka kulkee osin Salamajärven kansallispuiston alueella, osin kansallispuiston ulkopuolella. Reitti tarjoaa metsäpeuran asuttamia erämaamaisemia, joissa yhdistyvät suot, metsät ja vesistöt. Reitin varrella on useita tauko- ja tulentekopaikkoja, autio- ja vuokratupia sekä Heikinjärvennevan luontotorni, josta voi keväisin seurata muuttolintujen elämää.

Vuodesta 2019 lähtien olemme vaeltaneet Hirvaan kierroksen joka kevät. Viime vuonna vaelsimme tutuksi tulleella reitillä myös syys- ja marraskuussa. Tällöin syntyi idea Hirvaan kierroksen vaeltamisesta joka kuukausi vuonna 2025.

Vaellushaasteesta päättäessämme emme voineet edes olla varmoja, että talvikuukausien vaellukset onnistuvat. Ei voitu tietää esimerkiksi lumitilannetta etukäteen, mutta nyt takana on kuitenkin jo seitsemän onnistunutta vaellusta. Talvikuukausina hiihtovaelsimme ahkioita vetäen, ja kesäkuukausina olemme valtaneet rinkkojen kanssa. Talvella varasimme jokaista vaellusta varten viisi päivää aikaa, mutta joka kerta olemme onnistuneet kiertämään reitin 3-4 päivässä.

Hienointa on ollut seurata vuodenaikojen vaihtumista, nähdä talven sulavan kevääksi, ja kevään puhkeavan yltäkylläiseksi kesäksi. Myös eläinten lumijälkien seuraaminen, maaliskuisella yötaivaalla tanssivat revontulet, värikkäät auringonlaskut ja yllättävät kohtaamiset luonnonvaraisten eläinten kanssa ovat sykähdyttäneet. Metsäpeuraa, Salamajärven kansallispuiston tunnuseläintä, emme ole tänä vuonna vielä kohdanneet, mutta jätöksiä on poluilla näkynyt. Yksi hienoimmista kokemuksista on ollut aamukahvihetki, jolloin lapinpöllö yllättäen lensi ääneti ohitse.

Reitistöviikolla Salamajärven kansallispuistoon!

Syyskuun vaelluksen ajoitamme luonnollisesti Reitistöviikolle 15.-21.9.2025.

Samalla haluamme haastaa sinutkin vaeltamaan Hirvaan kierroksen Reitistöviikolla. Vaihtoehtoisesti voit valita Salamajärven kansallispuistosta lyhyemmänkin vaellusreitin, esimerkiksi Vaatimen kierroksen (17 km), tai Pahapuron lenkin (6 km). Alueelta löytyy myös esteetön reitti. Tervetuloa Keski-Suomen ja Keski-Pohjanmaan upeisiin maisemiin ja luontoreitistöille!

*Reitistöviikon aikaan pääsee nauttimaan myös aidosta pimeydestä ja ihmiselle luonnollisesta vuorokausirytmistä.*

Jaa vaellustunnelmiasi someen tunnisteilla #reitistöviikko #trailweek #finland #vaellushaaste

Sanna Eskelinen ja Hanna Junkala
Kaksi keskisuomalaista luonnossa liikkujaa, jotka retkeilevät ja vaeltavat ympäri vuoden..
Kuvat ovat kirjoittajien ottamia Hirvaan kierroksen vaellukselta kuluneen vuoden aikana. Heidän luontoseikkailujaan voi seurata Instagramissa: @hanna_junkala & @eskelinen.sanna

Salamajärven kansallispuisto sijaitsee kahden maakunnan, Keski-Suomen ja Keski-Pohjanmaan alueella. Antakaahan alueenne luonnossaliikkumismahdollisuuksien näkyä! #keskisuomi #keskipohjanmaa

Kaikki luontoon liikkumaan – Rammat retkeilijät

Rammat retkeilijät ry on Suomen ensimmäinen, vuonna 2024 ponnistettu yhteisö, joka kokoaa siipiensä alle muun muassa kaikki toimintarajoitteiset, vammaiset, pitkäaikaissairaat, mielenterveyskuntoutujat, neuromoninaiset sekä kehosyrjintää kokevat retkeilijät. Tarkoituksemme on tuoda esiin retkeilyn moninaisuutta ja soveltavan retkeilyn tietoutta ja osaamista sekä rikkoa stereotypioita ’oikeasta retkeilijästä’ ja ’oikeista retkistä’. Edistämme samalla edellä mainittujen vähemmistöjen luontoliikkumisen näkyvyyttä ja lisäämme yhdenvertaisia mahdollisuuksia luontoiluun. Joidenkin mielestä rumana pidetty termi ’rampa’ on voimauttavaa ottaa haltuun.

Tänä vuonna Rammat retkeilijät -yhteisö sai laittaa hynttyyt yhteen Retkihaasteen kanssa, ja kehitti Retkihaasteeseen kaksi haastekohtaa.

*Helsingin Lammassaaressa pääsee tarkkailemaan lintuja meren ääreen rakennetusta esteettömästä piilokojusta.* *Ruunaan retkeilyalueella Neitikoskella esteettömällä reitillä pääsee taas aivan kosken kuohujen äärelle.*

Suunnittelimme haastekohdan ”Retki esteettömiin retkirakenteisiin tutustuen”, sillä haluamme nostaa esiin tärkeitä huomioita luonnossa liikkumisen saavutettavuudesta. Millaiset retkeilyolosuhteet mahdollistavat sen, että kaikenlaiset luonnossakulkijat toimintakyvystään riippumatta voivat nauttia retkeilystä turvallisesti ja vaivattomasti?

Oletko esimerkiksi pohtinut, kuinka suuri merkitys pienilläkin rakenteellisilla yksityiskohdilla voi olla retkeilijöille? Esimerkiksi kynnys puuvaraston ovella saattaa tehdä polttopuiden hakemisesta mahdotonta pyörätuolilla liikkuvalle. Vastaavasti liian matala tulipaikka voi vaikeuttaa sen käyttöä henkilöille, joilla on selkä- tai polvivaivoja. Esteettömyys ei tarkoita pelkästään kulkuramppia tai leveämpää polkua – se on kokonaisuus, jossa huomioidaan monenlaiset tarpeet ja varmistetaan, että luontoelämykset ovat kaikkien ulottuvilla.

Tämän haastekohdan myötä haluamme herättää ajatuksia ja keskustelua siitä, miten retkirakenteita voidaan kehittää entistä saavutettavammiksi ja inklusiivisemmiksi.

Halusimme mukaan myös haastekohdan, joka kiinnittää huomiota retkeilyn sosiaaliseen puoleen. Haastekohta ”Retki ramman kanssa” kannustaa tarkastelemaan retkeilyä uudesta näkökulmasta: yhdessä lähtemisen ja toisen tukemisen kautta.

*Retkeilyyn on saatavilla monenlaisia apuvälineitä, mm. käsipolkupyöriä.*

Hyvin moni toimintarajoitteinen kipuilee retkiseuran puutteesta, koska he eivät toimintarajoitteen vuoksi uskalla tai pysty lähtemään yksin luontoon. Joillekin retkeilyseura on ehdoton edellytys retkille pääsemiseksi. Seurassa liikkuminen ei ainoastaan tuo turvaa, vaan myös rohkaisee ja tekee retkeilystä sosiaalisen, jaetun elämyksen.

*Retkeily on usein kivempaa kaverin kanssa tai isommalla porukalla. Mustasaarenkeitaalla Isojoella kulkee esteetön lankkupolku suolla.*

Kuka tahansa meistä voi tarvita apua luonnossa liikkumiseen jossain elämänvaiheessa, oli kyseessä sitten rollaattoria käyttävä isoäiti, polvivaivainen isä, uupumuksesta toipuva ystävä tai heikkonäköinen naapuri. Toivomme haastekohdan rohkaisevan tarjoamaan ja myös kysymään retkiseuraa, sillä luontoelämykset ovat kaikkia varten. Retkikavereita voi etsiä esimerkiksi Rammoista retkeilijöiden somesta, erilaisten vertaistukiyhdistysten ja -yhteisöjen sekä paikallisten some-ryhmien avulla.

*Porvoon Varlaxuddenissa kulkee esteetön lankkupolku merenrantakallioille, joka parantaa alueen saavutettavuutta myös talvisin.*

Minne sinä aiot mennä tutustumaan esteettömiin retkeilyrakenteisiin? Entä kenen kanssa aiot mennä ramparetkelle?

Tiina Nopanen
Rammat retkeilijät ry varapuheenjohtaja

Tämän vuoden Retkeilyhaasteen retkistä voi lukea aiemmin tänä vuonna julkaistusta blogistamme täältä.

Retkihaaste kannustaa lähtemään säännöllisesti luontoon

Retkihaaste houkuttelee ihmisiä luontokokemusten äärelle jo yhdeksättä vuotta. Haasteen tavoitteena on inspiroida ja kannustaa monipuoliseen retkeilyyn ympäri vuoden. Retkihaaste -listassa on 52 erilaista kohtaa retkien teemoiksi ja inspiraatioksi retkikohteiden valintaan. Esittelemme tässä muutaman kauniin ja monipuolisen Keski-Suomen luontokohteen Retkihaasteen näkökulmasta.

1. Retki kansallispuistoon

Meillä on Keski-Suomessa neljä upeaa kansallispuistoa. Niistä kolmeen, Leivonmäen, Etelä-Konneveden ja Pyhä-Häkin kansallispuistoon, pääsee vierailemaan kesäkauden 2025 viikonloppuina Outdoor Express -linja-autoilla. Näin kansallispuistot ovat helpommin saavutettavissa yhä useammalle retkeilijälle.

9. Retki, jolla löydät tikan pajan

Käpytikan voi nähdä lentävän ”pajalleen” männynkäpy suussaan. Käpytikka etsii sopivan rakosen puunrungosta, johon se kiinnittää kävyn toisensa jälkeen ja nokkii niistä siemenet ravinnokseen. Tikan pajan voi löytää helposti lumisesta maastosta, kun kelottuneen puun juurella on yhtäkkiä paljon käpyjä. Usein tikka jättää viimeisenä nokkimansa kävyn puunrakoseen, josta voi myös hyvin tunnistaa tikan pajan. Sellaisen voi löytää vaikkapa Mustalammelta Jyväskylästä, Nyrölän luontopolulta, Leivonmäen kansallispuistosta tai Pieksämäeltä Tahinlammen kierrokselta.

10. Retki tuttuun paikkaan

Oletko retkeillyt jossain paikassa eri vuorokauden- tai vuodenaikoina? Sama tuttu paikka voi näyttää uudelta ja erilaiselta eri valossa sekä eri olosuhteissa houkutellen yhä uudelleen ihastelemaan muuttuvaa maisemaa. Yksi tällainen kohde on Jyväskylän Mäyrävuori upeine näköaloineen.

11. Retki, kun luonto herää

Keväällä on ihana seurata luonnon heräämistä ja muuttolintujen saapumista etelänlomiltaan. Keväällä 2024 Eerolanlahden lintulaiturilla sai seurata lähietäisyydeltä silkkiuikkupariskuntaa, jotka hautoivat munia vuorotellen. Vieraillessaan Eerolanlahden lintulaiturilla voi samalla retkellä käydä myös ihastelemassa Haukanniemen keväistä luontoa.

27. Luonnosta ravintoa retki

Luonnosta voi löytää monenlaista ravintoa, mutta vinkkaamme tässä villiyrtteihin tutustumiseen hyvän kohteen. Jyväskylässä Tuomiojärven rantamaisemiin on rakennettu villiyrittipuisto, jossa opastetaulujen avulla voi helposti tunnistaa esimerkiksi siankärsämöitä, poimulehtiä ja mesiangervoja ja kerätä niitä turvallisesti.

20. Retki kulttuurin parissa

Retkikohteissa voi saada monenlaisia kulttuurielämyksiä, kuten luontokohteissa esillä olevista taideteoksista tai runoista. Toisaalta voi valita retkikohteeksi jonkin Keski-Suomen merkittäviä kulttuurimaiseman, esimerkiksi Keski-Suomen Koliksikin kutsutun Hyyppäänvuoren Laukaan Saviolla.

48. Merkityksellinen retki

Maanomistajaveljekset ovat 1980-luvulla halunneet suojella Kilpisuon kauniin keidassuoalueen turvetuotannolta. Useat maanomistajat seurasivat heidän esimerkkiään ja päätyivät suojelemaan lopulta yhteensä 160 hehtaaria suoaluetta. Luonnontilainen ja vuosisatoja koskemattomana ollut suoalue on merkityksellinen ja arvokas luonnonsuojelukohde. Esimerkiksi Kilpisuolla on monimuotoinen lajisto ja se toimii merkittävänä hiilinieluna. Lisätietoja Kilpisuosta voit lukea Retkiapinan blogista.

Retkihaaste & Rammat retkeilijät

Vuoden 2025 Retkihaasteessa olemme tehneet yhteistyötä Rammat retkeilijät yhdistyksen kanssa. Saimme heiltä listaamme kaksi tärkeää kohtaa muistuttamaan siitä, että retkeily kuuluu kaikille: 51. Retki ramman kanssa ja 52. Retki esteettömiin retkeilyrakenteisiin tutustuen. Rammat retkeilijät toivovat lisäävänsä tietoisuutta ramparetkeilystä näiden haastekohtien myötä.

Tervetuloa Retkihaasteen pariin ja inspiroitumaan luonnosta!

Retkeilyterveisin
Henni Mustakorpi ja Elina Kynsijärvi

Kohden tulevaisuuden Keski-Suomea – luonnonsuojelu

Männikkömetsät ja rantojen raidat, laaksojen liepeillä koivikkohaat.
Ah, polut korpia kiertävät kaidat, kukkivat kummut ja mansikkamaat!
Keitele vehmas ja Päijänne jylhä, kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen.
Vuorien huippujen kauneus ylhä; ah, kotiseutua muistoineen.
– san. Martti Korpilahti

Vaikka Keski-Suomen kotiseutulaulun luontoympäristöistä onkin pitkälti tullut, no, muistoja, voisimme vielä löytää polkumme takaisin monimuotoisen ja hyvinvoivan luonnon äärelle. Olisiko monimuotoisessa ja hyvinvointia lisäävästä luonnosta taas Keski-Suomen arvoksi? Täällä ois kaikki mi kallista on!

Monimuotoisessa lähiluonnossa liikkumisesta ja oleskelusta voisi tulla Keski-Suomen valttikortti. Siis jos pelaamme korttimme oikein. Kuvassa koululaisia luontoretkellä Leivonmäen kansallispuistossa. Kuva Juho Jäppinen.

Kuinka tähän jouduimme?

Ihmisen toimista johtuva vauhdikkaasti kiihtyvä ilmastonmuutos, luontokato ja luontoympäristöjen pilaantuminen ovat jo muuttaneet myös meidän keskisuomalaisten luontoympäristöjä, ja muutos sen kuin kiihtyy. Emmekä ole suinkaan matkustajina tässä muutoksessa, vaan olemme toimineet aktiivisena muutoksen tekijöinä varsinkin viimeisten sadan vuoden ajan.

Suomessa 76 prosenttia metsäluontotyypeistä on uhanalaisia.(1) Keski-Suomessa esimerkiksi vanhoja metsiä on jäljellä enää muutamia läikkiä siellä-täällä, ja maakuntalaulun lehtoluontotyypeistä 77 prosenttia on uhanalaisia. Avohakkuita Keski-Suomessa tehdään vuosittain reilun 100 neliökilometrin kokoisilla alueilla.(2) Soilla ei mene sen paremmin ja 80 prosenttia suotyypeistämme on uhanalaisia.(3) Sattumalta samainen prosenttiluku, 80, kuvastaa ojitettujen keskisuomalaisten soiden pinta-alaa.

Pinta-aloina vertailtuna Keski-Suomessa vuositasolla tehtävät avohakkuut ja luonnonsuojeluun otettavat alueet (vuosi 2023). Tällä vauhdilla saavutamme YK:n biodiversiteettisopimuksen 30 prosentin luonnonsuojelutavoiteen 800 vuodessa. 10 prosentin suojelutavoitteen saavuttamiseenkin menee useampi sata vuotta. Oikealla malli, jossa suurin osa vuosittain avohakattavista määrä-aloista siirrettäisiin jatkuvan kasvatuksen malliin, ja vuositasolla uusien suojelukohteiden pinta-ala nostettaisiin noin 30 neliökilometriin. Myös avohakkuita voitaisiin edelleen paikoitellen käyttää. Ero luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta olisi huima, ja pääsisimme EU:n asettamaan tavoitteeseen lähes yhden ihmissukupolven aikana.

Ilmastonmuutoksen taustalla suurin uhka keskisuomalaiselle luonnolle ollaankin me keskisuomalaiset.

Takaisin maakuntalaulun maisemiin

Maakuntalaulun maisemiin ja niihin arvokkaisiin luontoympäristöihin onkin meillä Keski-Suomessa matkaa. Ja useat tiemme johtavat vielä tällä hetkellä väärään suuntaan. Nykyisellä menolla järvien kirkkaus, kukkivat kunnaat ja koivikkohaat ovat nekin pian muistoja vain.

Vuonna 2023 suojeltiin Keski-Suomessa hiukan alle 600 hehtaaria, eli 6 neliökilometriä, luonto-alueita. Vuonna 2022 vastaava luku oli 5,5 neliökilometriä. Nämä suojelualueet sisältä myös suojellut vesistöalueet. Tätä 5-6 neliökilometrin vuosittaista suojelua voi verrata Keski-Suomessa vuosittain avohakattaviin metsäalueisiin, joita kertyy siis reilu sata neliökilometriä vuodessa.

Tällaisella vuosivauhdilla, ja nykyisellä, jo suojelussa olevien alueiden määrällä YK:n biodiversiteettisopimuksen 30 prosentin suojelutavoitteeseen (4) pääseminen kestää Keski-Suomessa noin 800 vuotta – tai 25 ihmissukupolvea. Nykyisellä menolla Keski-Suomi on myös muuttumassa hiilidioksidipäästöjen nielusta päästöjen lähteeksi.(5) Hiilinielujen vähenemä on tuomassa jo tällä hetkellä Suomelle miljardiluokan laskun.(6) Me keskisuomalaiset osallistumme tämän laskun maksuun.

Keski-Suomella 30 prosentin suojeluvoitteeseen pääseminen nykyisellä suojeluvauhdilla kestäisi noin 800 vuotta. Siinä on luonnon sekä ihmiskunnan (keskisuomalaiset kuuluvat tähän viiteryhmään) kannalta noin 800 vuotta liikaa. Toisaalta mittavat suojelu- ja ennallistamistoimet ja luonnon monimuotoisuuden tuhoamisen lopettaminen seuraavien muutamien vuosien aikana voisi mahdollistaa elämän vielä tulevillakin sukupolvilla. Se olisi keskisuomalaisten arvoinen perintö seuraaville sukupolville. Jopa 25 sukupolven päähän.

Seitsemän sukupolven periaate

Seitsemän sukupolven periaate perustuu muinaiseen Haudenosaunee-filosofiaan, jonka mukaan tänään tekemiemme päätösten pitäisi mahdollistaa kestävä maailma seitsemän sukupolven kuluttua.(7)

Jos ilmastonmuutoksen eteneminen ja lajikadon jatkuminen saadaan pysäytettyä, tai merkittävästi hidastettua, niin 25 sukupolven päästä tämän ajan ratkaisuja muistellaan Kalevalaan verrattavissa olevina sankaritekoina. Jos taas ilmastonmuutosta ja lajikatoa ei saada pysäytettyä, niin suurella todennäköisyydellä muistelijoita ei enää 25 sukupolven päästä ole. Näin isoista asioista meidän nyt tekemissä – tai tekemättä jättämissä – ratkaisuissa on kysymys.

Voisimmekin Keski-Suomessa alkaa pohtimaan asiaa 25 sukupolven näkökulmasta. Millä tavalla meidän tekemisemme, tai tekemättä jättämisemme, vaikuttaa seuraaviin sukupolviin, jopa useiden kymmenien sukupolvien päähän? Tästä näkökulmasta jokainen asteen kymmenyksen lämpeneminen, tai jokaisen uuden lajin sukupuutto on tapahtuma, joka meidän tulisi kaikin mahdollisin keinoin pyrkiä estämään.

Juho Jäppinen
Luontopositiivisesta Keski-Suomesta viestijä,
Meijän polku

Nyt käynnistyvä Kohden tulevaisuuden Keski-Suomea -blogisarja katsahtaa maakuntaamme luontopositiivisten silmälasien lävitse. Lisää Keski-Suomen luontopositiivisesta tulevaisuudesta löytyy Meijän metsät -julkaisusta sekä Kohden luontopositiivista Keski-Suomea -blogista. Tervetuloa mukaan matkalle kohden parempaa tulevaisuutta!

Kategoria: Blogi