Maaliskuisena pakkaspäivänä toteutettiin Konnevedellä työikäisten ja senioreiden hyvinvointi-ilta. Tilaisuudessa tehtiin yksilöllisiä hyvinvointi- ja terveystestejä, jaettiin tietoa oman terveyden edistämisestä sekä Konneveden kunnan erilaisista liikuntamahdollisuuksista ja -ryhmistä. Lisäksi osallistujat saivat kannustusta omatoimiseen kotona tapahtuvaan toimintakyvyn ylläpitoon ja kehittämiseen. Tilaisuuteen osallistui reilut 70 henkilöä, iältään 39-82-vuotta.
Konneveden testaustapahtuma toi paikalle suuren määrän hyvinvoinnistaan ja terveydestään kiinnostuneita.
Tapahtuman pääorganisoijana toimi Konneveden kunnan liikuntatoimen aktiivit Liisa Kinnunen ja Anna-Maria Rossi sekä vapaa-aikasihteeri Vesa Jämsen ja työharjoittelija Essi Valkeinen.Innokkaina yhteistyökumppaneina toimivat Keski-Suomen liikunta, Meijän polku, Keski-Suomen hyvinvointialueen Hyvinvointi- ja kumppanuudet -yksikkö sekä Jamkin ja Keski-Suomen Sydänpiirin Hymyks-hanke. Hymyks-hankkeen toimesta paikalla olleille kuntalaisille tehtiin normaalin testipaketin lisäksi vielä verensokeri- ja kolesterolimittaukset.
Työikäisten hyvinvointikortista näkee mahdolliset testit. Testejä voidaan valikoida tarpeen ja testausmahdollisuuksien mukaan.
Hyvinvointi-illan toiminnalliset testit toteutettiin Meijän polun nettisivuilta löytyvän testimateriaalin avulla. Konnevedellä käytössä oli ensi kertaa kaksi eri testauskokonaisuutta, eli viime vuonna julkaistu Senioreiden hyvinvointitestit sekä aivan vastikää julkaistuTyöikäisten hyvinvointitestit. Osallistujille jaettiin testikortit, johon kerätään tehtävien testien tulokset. Tuloksista näkee saman tien on liikennevaloin havainnollistettu kaikkien testien tulokset. Vihreä väri viestittää hyvistä testituloksista, keltainen herättelee pohtimaan keinoja tehdä pieniä viilauksia omaan toimintaansa ja punainen nostaa esille ne osa-alueet, joihin erilaisilla elämäntapamuutoksilla kannattaa tosissaan panostaa. Tällä mittauskerralla punaiselle päädyttiin useimmiten seniori-ikäisissä verenpaineen, hartiaseudun liikkuvuuden ja tasapainon testiarvoissa. Työikäisillä samoissa testeissä tuli myös vastaan punaiselle alueelle liukuneita arvoja ja enemmänkin siirtymää vihreältä keltaisen suuntaan.
Osa Konnevedellä testattujen tuloksista (n=22) aseteltuna liikennevalojen mukaisesti. Liikennevalomallilla näkee nopeasti, mihin osa-alueisiin kannattaa kiinnittää huomiota niin liikunnassa kuin muissakin elämäntapamuutoksissa.
Konneveden testausiltaan osallistui reilut 70 henkilöä iältään 39–82-vuotta. Ylle on koottu satunnaisen otannan (n=22) tuloksia, joista voidaan jo hieman tarkastella myös isompaa kuvaa terveyden osa-alueista, joihin kannattaa seudulla alkaa panostamaan. Merkittävimpinä näistä hartiaseudun liikkuvuus, joka jää puutteeliseksi jo merkittävällä osalla työikäisistä ja yli puolella seniori-ikäisistä. Myös tasapainon hallinnassa alkaa olemaan haasteita jo työikäisissä. Tasapaino-ongelmat lisääntyvät vauhdikkaasti iän lisääntyessä. Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta kriittisin seurattava on kuitenkin verenpaine, jossa työikäisillä 15 % tässä pienessä otoksessa oli kohonnut verenpaine. Senioreista 14 % oli korkea verenpaine.
Kohden paremmin voivia ja terveempiä kuntalaisia
Ollakseen tarkoituksenmukaista, terveyden edistämisen tulisi perustua ajanmukaiseen tietoon ihmisen sen hetkisestä kunnosta ja toimintakyvystä. Konneveden hyvinvointi-iltojen kaltaiset tapahtumat ovat tällaisessa työssä erinomainen keino saavuttaa samalla kertaa isompi joukko alueen asukkaita sekä ohjata näitä jatkokontakteihin alueen hyvinvointi- ja terveystoimijoiden kanssa tai antaa ohjeita testiarvojen mukaisiin toimiin oman hyvinvoinnin edistämisessä. Hyvinvointitestien ja testautilaisuuksien tavoitteena onkin herättää ihmisiä pohtimaan omia liikkumistottumuksiaan ja keskustelemaan testaajien kanssa omatoimisista sekä ohjatusti kunnassa tapahtuvista liikkumismahdollisuuksista. Lisäksi muun muassa ruokavalio- ja diabetestestien ohessa voi ottaa helposti myös muut elintavat puheeksi.
Meijän polun senioreiden ja työikäisten testien ja testitilanteiden järjestämisen ohjeet, testikortit ja testien vertailutaulukot löytyvät testisivustoilta. Ottakaahan testipaketti testaukseen, ja sitten matkalle kohden paremmin voivia ja terveempiä kuntalaisia!
Liisa Lumiaho Kliininen asiantuntijafysioterapeutti, HyväKS
Jyrki Saarela Aikuisliikunnan kehittäjä, Kesli
Liisa Lumiaho ja Jyrki Saarela ovat olleet kehittämässä ja testaamassa Meijän polun hyvinvointitestit -kokonaisuuksia.
Luonto rekrytoijan ja työnhakijan vuorovaikutuksen tukena
Miltä sinusta kuulostaisi työhaastattelu luontopolulla tai nuotion äärellä? Meidän mielestä sellaiselta, jota pitäisi hyödyntää enemmänkin! IkiOma Ikä ry:ssä kokeiltiin uudenlaista työnhakukokemusta helmikuussa 2023 – hyvin tuloksin.
Itse asiassa emme käyttäneet edes koko työhaastattelu-termiä. Törmäsimme LinkedIn:n syövereissä termiin yhteistyökeskustelu, joka upposi meihin heti – se kun kuvasi ajatusmaailmaamme työnhakuprosessista paljon laajemmin. Halusimme alusta alkaen etsiä molemminpuolista sopivuutta niin, että uusi jäsen täydentäisi tiimiämme omalla osaamisellaan, mutta myös me voisimme tukea hänen osaamisensa ja asiantuntijuutensa kehittymistä. Win-win tilanne, eli yhteistyötä.
Mitä niihin yhteistyökeskusteluihin tulee niin koimme, että tärkeintä olisi saada esille todellinen osaaja ja persoona hakemuksen takaa, joka perinteisissä haastattelutilanteissa saattaa jäädä vaikkapa jännityksen taakse piiloon. Inhimillisyyttä arvostavina pidimme myös tärkeänä sitä, että työnhakuprosessi on sekä työnantajalle että työnhakijalle antoisa – jopa voimaannuttava. Mikäpä sen parempi ympäristö siis keskusteluiden järjestämiselle kuin luonto, joka tutkitusti muun muassa rentouttaa meitä, parantaa tarkkaavaisuuttamme sekä edistää luovuuttamme?
IkiOma Ikä ry:n yhteistyökeskustelut toteutettiin luonnon helmassa talvisella luontopolulla. Kuvat Salla Partala.
Niinpä tapasimme kaikki yhteistyökeskusteluihin valitut luontopolulla. Kävimme keskustelun yhteydessä kiertämässä rauhalliseen tahtiin noin 1,5 km pituisen luontopolun. Aikaa kului n. 40 minuuttia, sillä välillä myös pysähdyimme jutustelemaan kasvotusten tai ihmettelemään luontoa. Tietyn mittainen, ennalta suunniteltu reitti auttoi keskusteluhetken aikatauluttamisessa – keskustelu tuli luonnolliseen päätökseen kun luontopolkukin päättyi.
“Näkisin, että tällainen luontoympäristön sekä yhteistyökeskustelun yhdistäminen tukee laajemmassa kuvassa kestävästi rakentuvaa yhteiskuntaa lisäämällä sosiaalista hyvinvointia ja yhteenkuuluvuuden tunnetta – omalla kohdalla yhteistyökeskustelu luontoympäristössä ainakin purki kehollisia jännitteitä, jolloin ajatus kulki paremmin, vuorovaikutus oli luontevaa ja voimaannuttavaa. Kokemus vahvisti sitä, että hyvät oivallukset tapahtuu aidossa vuorovaikutuksessa, ja että parhaimmillaan tiedon jakoa sekä oppimista voi tapahtua jo rekryprosessin aikana. Toivottavasti tällainen malli antaa myös yhdistyksestä työnantajana kuvan, että arvostamme jokaista hakijaa panostamalla vuorovaikutukseen ja luottamuksen rakentumiseen hyödyntämällä luontoympäristön hyvinvointivaikutuksia. Mielestäni työkulttuuria mullistavaa ja työpaikkojen arvostusta lisäävää olisi se, että työnantajat pyrkisivät siihen, ettei hakijoille jää ’turhaan näin vaivaa’ -olo.”
– Salla Partala, IkiOma Ikä ry.
Hakijat kommentoivat keskusteluhetken olleen luonnossa kovin luonteva, vähemmän jännittävä ja ajatuksenjuoksua helpottava. Työnantajana emme kokeneet tällä tavoin järjestettyjen yhteistyökeskusteluiden aiheuttaneen ylimääräistä työtä itsellemme vaan päinvastoin. Luonnossa oleminen ja liikkuminen koettiin helpottavana tekijänä. Ja mikä tärkeintä – saavutimme tavoitteemme eli saimme keskusteluissa nähdä todelliset persoonat ja osaajat, joka lopulta edesauttoi juuri tiimiimme ja haettuun tehtävään sopivimman henkilön löytymistä. Ja siitähän työnhakuprosessissa on kyse.
Miltä kuulostaa, voisitteko tekin kokeilla tätä seuraavalla kerralla, kun etsitte tiimiinne vahvistusta? Entä voisivatko kehityskeskustelut luonnossa olla seuraava etappi?
”Ollaan lähdetty lasten kanssa pois tutuista ja turvallisista ympyröistä. Metsää leikkiympäristönä hyödynnetään nykyään enemmän.”
– Päiväkodin työntekijän palaute
Niin vain hurahti vuosi 2022 seikkaillen ympäri Keski-Suomea päiväkotien lähiluonnossa. Meijän luonto ‑ulkoilmatyöpajojen aikana päiväkodin henkilöstölle tarjottiin uusia työkaluja ympäristö- ja luontokasvatuksen toteuttamiseen unohtamatta luonnon tarjoamia hyvinvointivaikutuksia. Hankkeessa mukana olleet 12 päiväkotia tutustuivat vuoden aikana neljään teemaan, joita käsiteltiin toiminnallisissa ulkoilmatyöpajoissa talvella, keväällä, kesällä ja syksyllä.
Talvikuukausien teemana oli ilmastonmuutos, jolloin tavoitteena oli lisätä tietämystä Suomen talvisesta luonnosta, lumen merkityksestä sekä eläinten ja kasvien talvehtimisesta. Keväällä aiheena oli Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoitteita, joita käytiin läpi tarinallisen tehtäväradan avulla. Kesällä käsiteltiin kestävien elämäntapojen teemaa, ja tutustuttiin siihen, mistä erilaiset tavarat tulevat. Syksyllä teemana oli luonnon monimuotoisuus ja tavoitteena oli lisätä ymmärrystä eri lajeista ja niiden elinympäristöistä. Ulkoilmatyöpajojen lisäksi päiväkodeille koostettiin jokaista teemaa käsittelevät tietopaketit, joista löytyy teeman mukaisesti ajankohtaista tietoa, vinkkejä kyseisen teeman käsittelyyn lasten kanssa sekä ideoita ulkona toimimiseen ja leikkimiseen.
”Lapset saivat positiivisia kokemuksia luonnossa oppimisesta. Hyödyllisintä oli tiimityöskentelyn vahvistaminen sekä luonnon kunnioittamisen ja arvostamisen vahvistaminen lapsille.”
– Päiväkodin työntekijän palaute
”Lapset saivat uutta tietoa sopivissa määrin ja saivat myös jakaa omia tietojaan ja kokemuksiaan. Ja tietenkin metsässä oleminen on aina parasta.”
– Päiväkodin työntekijän palaute
Päiväkodeilla toteutettujen ulkoilmatyöpajojen toteutuksen, havainnoinnin ja saadun palautteen perusteella voi todeta, että päiväkotien lähiluonto toimii erinomaisena ympäristönä toiminnallisten menetelmien toteuttamiseen. Kaiken kaikkiaan työpajojen jälkeen saatu palaute oli positiivista. Mukana olevien päiväkotien työntekijöiden antaman palautteen perusteella parasta oli ulkoilmatyöpajojen monipuolisuus, luonnossa toimiminen sekä uusien ideoiden saaminen myös kirjallisessa muodossa, jolloin menetelmien pariin on ollut helppoa palata. Luonnossa toimiminen tarjosi hyvinvointivaikutuksia niin lapsille kuin aikuisillekin. Jokaisen päiväkodin lapsiryhmät olivat aina innostuneita lähtemään luontoon ja välitön palaute näkyi ilona ja nauruna lasten kasvoilta työpajojen aikana.
Työpajojen pohjalta koottiin Meijän Luonto -työkirja, jossa käydään läpi työpajojen aikana toteutetut teeman mukaiset tehtävät ja teemoihin liittyvää ajankohtaista tietoa. Työkirjaan on koottu myös työntekijöiden antamia palautteita ja hankkeen tuloksia. Pääset tutustumaan työkirjaan täältä.
Hienoa on, että tämän elämyksellisen ja antoisan vuoden jälkeen työskentely luonto- ja kestävyysasioiden parissa saa jatkoa. Jyväskylän Steinerkoululla käynnistyneessä Oivalluksia oppimisympäristöissä -hankkeessa edistetään vastuullisen kestävyyskasvatuksen toteutumista käytännön kouluarjessa sekä kartoitetaan ja otetaan käyttöön uusia oppimisympäristöjä ja lisätään ulko-opetusta. Tulevaisuudessa siintää siis uusia seikkailuja ja elämyksiä luonnon äärellä!
Nyt on aika rauhoittua hetkeksi nauttimaan luonnon rauhasta, hiljaisuudesta ja pimeydestä.
Tunnelmallista joulunaikaa,
Johanna Huovila
Projektityöntekijä Hyvinvointiyksikkö Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Ulos ja luontoon ympäri vuoden – toimintavälineiden avulla
”Välineet mahdollistavat monipuolisen retkeilyn kaikkina vuodenaikoina. Teemme retkiä 1–2 kertaa viikossa – joskus useamminkin. Loppukesän sieniretket ja kaikkien vuodenaikojen eväsretket ovat lasten mielestä parhaita. Ilman välineitä nyhjötettäisiin vain kotona tai kuljettaisiin korkeintaan asfaltoituja teitä pyörätuoleilla.”
Monille apuvälineitä käyttäville vaikeasti vammaisille lapsille ja aikuisille luontoon pääsy, jopa päivittäinen ulkoilu voivat olla saavuttamatonta unelmaa. Malikkeen toiminnassa tapaamme toistuvasti vaikeasti vammaisia ihmisiä, jotka eivät ole ulkoilleet talven aikana tai ihmisiä, jotka eivät ole koskaan päässeet metsään.
Maahan satanut kevyt lumipeite kertoo talven lähestyvän ja samalla monen pyörätuolia käyttävien ihmisten ulkoilun määrä vähenee. Pyörätuli liikkuu huonosti lumella ja avustaminen on raskasta. Myös lumettomana aikana luonnossa liikkuminen on haastavaa pyörätuolien pienten eturenkaiden vuoksi.
Luontoliikunnan esteettömyyteen on kiinnitetty lähivuosina paljon huomiota ja saavutettavia retkikohteita on rakennettu useita. Olemassa olevat liikuntaesteisille soveltuvat reitit ovat kuitenkin usein lyhyitä, eivätkä ne ole etäisyyksien vuoksi aina kaikkien saavutettavissa. Monille olisi unelmaa päästä kurkistamaan myös esteettömien reittien ulkopuolelle tai ihan vaan takapihalta avautuvaan metsään.
Liikkumisessaan apuvälineitä käyttävät lapset ja aikuiset muodostavat joukon, joille maastoliikkumisen apuvälineet mahdollistavat ulkoilua ja luonnossa liikkumista ympäri vuoden. Ulkoiluun ja maastoliikkumiseen on kehitetty monenlaisia apu- ja toimintavälineitä, joiden avulla sekä auttavilla käsillä monien saavuttamattomilta tuntuvista unelmista voisi tulla totta. Välineellä on siis todellakin väliä!
Välineitä yhteiskäyttöön
Maastoliikkumisen apuvälineistä tiedetään melko vähän, ja vaikka tietoa olisikin, niin välineitä on vaikea saada käyttöön. Välineet ovat hankintahinnaltaan kalliita ja terveydenhuollosta lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä niitä myönnetään heikosti, vaikka välineet edistäisivät monella tapaa käyttäjien kuntoutumista ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Muuta kuin lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinettä voidaan hakea vammaispalvelulain perusteella sosiaalitoimesta, jolloin välineen hankintahinnasta korvataan vammaispalveluasetuksen perustella puolet. Valittavasti tämäkään reitti ei aina tuo toivottua tulosta ja monesti itsemaksettavaksi jäävä toinen puolikas, on monille aivan liikaa.
Yhteiskäyttöön kuntiin hankittavat toimintavälineet, joita kaikki kuntalaiset voivat yhteisesti lainata, lisäisivät merkittävästi mahdollisuuksia ulkoilla ja liikkua luonnossa. Muutamissa kunnissa yhteiskäyttöön lainattavista toimintavälineistä on saatu hyviä kokemuksia. Esimerkiksi Oulussa ja Turussa välineitä voi lainata kunnan liikuntatoimesta. Myös jotkut yhdistykset ovat hankkineet jäsenilleen lainattavia välineitä. Voisitko sinä vaikuttaa siihen, että kuntaasi hankittaisiin maastoliikkumista helpottavia toimintavälineitä?
”Toimintavälineen ansiosta lapseni sai ihan huippukokemuksen metsäretkestä, joka ei olisi ollut mahdollinen ilman kyseisiä, tai vastaavia kärryjä. Retki oli ehdottomasti lapseni mielestä loman kohokohta! Teimme retken hyvin haastavaan maastoon ja sen vuoksi kokemus oli meille kaikille ainutlaatuinen.”
Lisätietoa
Kehitysvammaisten Tukiliiton Malike-toiminnan tehtävänä on edistää vaikeasti vammaisten ihmisten mahdollisuuksia osallistua ja saada kokemuksia merkityksellisistä asioista toimintavälineitä hyödyntäen.
Alta löydät tietoa mm. ulkoiluun ja maastoliikkumiseen soveltuvista toimintavälineistä:
Maliketarjoaa neuvontaa toimintavälineiden käyttöön ja hankintaan liittyen. Toimintavälineitä voi kokeilla tapahtumissa ja kursseilla. Vaikeasti vammaisille lapsille ja aikuisille välineitä vuokrataan lyhytaikaiseen kokeiluun, ensisijaisesti ennen oman välineen hankintaa.
Susanna Tero Johtava asiantuntija Kehitysvammaisten Tukiliitto ry / Malike
Kuvat Laura Vesa Maliken maastoretkeltä Jämijärveltä kevättalvella 2020.
Vuoden viimeiset päiväkodeilla toteutetut Meijän luonto -ulkoilmatyöpajat keskittyivät monimuotoisen luonnon tutkimiseen syksyisessä säässä. Kävimme lasten kanssa monia mielenkiintoisia keskusteluja siitä, mitä monimuotoinen luonto heille tarkoittaa ja miten voisimme toimia sen säilyttämiseksi.
Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti tarkoittaa ekosysteemien, lajien ja geenien kirjoa koko maailmassa, ja me ihmiset olemme siitä täysin riippuvaisia: saamme ruokaa ja puhdasta juomavettä, sekä voimme hengittää puhdasta ilmaa. Luonnon monimuotoisuuden jatkuvalla köyhtymisellä on vakavia vaikutuksia luontoon ja ihmisten hyvinvointiin. Köyhtymisen taustalla on tutkittu olevan viisi välitöntä aiheuttajaa: ilmastonmuutos, saastuminen, haitalliset vieraslajit, muutokset maan ja meren käytössä sekä niiden liiallinen hyödyntäminen. Ihmisten toiminnan vuoksi maailman luonnonvaraisten kasviston ja eläimistön määrä on pienentynyt 60 prosenttia. (Euroopan komissio 2022.) Luontoa hävitetään maatalouden, teiden, asutuksen ja muun rakennetun ympäristön tieltä. Myös salametsästys ja ylikalastus ajavat lajeja sukupuuton partaalle. (WWF 2022.) On siis selvää, että toiminnallamme on ikäviä seurauksia. Euroopan tasolla luonnon monimuotoisuutta yritetään elvyttää EU:n biodiversiteettistrategialla, jonka tavoitteena on, että Euroopan biologinen monimuotoisuus alkaa elpyä vuoteen 2030 mennessä ihmisten, ilmaston ja maapallon eduksi. Tämä edellyttää koko maailmalta kunnianhimoista suhtautumista luonnon ennallistamiseen. (Euroopan komissio 2020.)
Heidän mielikuvituksensa toi ikimetsät kaupunkeihin, linnuilla ja hyönteisillä oli paljon koteja, ja pölyttäjät kulkivat kukkateitä pitkin ympäri kaupunkia.
Edellä mainittujen suojelutoimien lisäksi tarvitsemme ymmärryksen lisäämistä luonnon monimuotoisuudesta. Hyvinvoivat ja monipuoliset luonnonympäristöt runsaine kasvi- ja eläinlajeineen ovat kaiken elämän edellytys, ja on tärkeää muistaa, että jokaisella kasvi- ja eläinlajilla on oma tehtävänsä luonnossa ja paikkansa ravintoketjussa. Näitä asioita lähdimme yhdessä pohtimaan myös viimeisissä työpajoissa. Yksi työpajan tehtävistä eteni niin, että lähiluontoon piilotettiin erilaisia lajikortteja, joita lapset saivat lähteä etsimään parin kanssa. Kaikkien lajikorttien löydyttyä kävimme keskustelua eri lajien kotipaikoista ja ravinnosta. Lisäksi katsoimme kuvia luonnontilaisesta metsästä, ihmisen muokkaamasta metsästä sekä talousmetsästä. Pohdimme muun muassa sitä, mitä kävisi, jos luonnosta häviäisi erilaiset sienet ja ötökät. Mietimme, viihtyykö metsiemme villieläimet talousmetsässä, ja kuinka monelle lajille luonnontilainen vanha metsä toimii kotina. Entä jos ei olisi mehiläisiä ja kimalaisia, mistä saisimme esimerkiksi mustikoita? Ja mitä voisimme kaupungissa tehdä toisin, jotta se palvelisi myös muita lajeja kuin ihmisiä? Nämä ovat kysymyksiä, joita meidän jokaisen olisi hyvä pohtia.
Työpajojen jälkeen oloni tuntui aiheesta huolimatta toiveikkaalta. Ilokseni kuulin, että monet lapsista olivat rakentaneet linnunpönttöjä ja hyönteishotelleja sekä huolehtineet talvehtiville siileille risu- ja lehtikasoja. Yhteinen keskustelu ja asioiden pohtiminen herätti lapset miettimään erilaisia mahdollisuuksia monimuotoisen luonnon ylläpitämiseksi. Heidän mielikuvituksensa toi ikimetsät kaupunkeihin, linnuilla ja hyönteisillä oli paljon koteja, ja pölyttäjät kulkivat kukkateitä pitkin ympäri kaupunkia. Ei hassumman kuuloista.
Johanna Huovila Projektityöntekijä Hyvinvointiyksikkö Jyväskylän Ammattikorkeakoulu
Johanna Huovila aloittaa marraskuussa Oivalluksia oppimisympäristöissä -hankkeessa, jossa kehitetään uudenlaisia tapoja havainnoida ja käyttää lähiluontoa osana kouluopintoja. Hänen aiemmat Meijän luonto -aiehiset blogit löytyvät Meijän polun blogeista.
Lähteet
Euroopan komissio (2020) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia. Luonto takaisin osaksi elämäämme. resource.html (europa.eu)
Luonto valmistuu talveen ja ruskan väriloisto hellii verkkokalvojamme. Mikä on sinun suosikkipuusi syksyisessä luonnossa?
Taimitarhoja laitetaan talviteloille ja nyt on mahdollisuus tehdä löytöjä pihamaille. Kallunoita kärrätään auton peräluukkuihin ja rohkeimmat sommittelevat asetelmiinsa sypressejä. Miksi valitsemme tiettyjä kasveja pihamaillemme ja puutarhoihin? Tottumuksesta, somevinkeistä vai naapuruston sosiaalisesta paineesta? Itse etsin ja valitsen pitkäikäisiä kumppaneita eli puita.
Keruumatkoja
Puulajipuistot eli arboretumit kertovat omanlaista tarinaa aikalaistensa luontosuhteesta. Uteliaisuus ympäröivää luontoa kohtaan, ehkä vähän herraskaisesta mahdollisuudesta matkustaa ja osittaisesta halusta hallita luontoa. Siemeniä on kerätty ulkomaille suunnatuilla keruumatkoilla ja siemenet on istutettu sitten tiluksille. Suomessakin on yli satavuotiaita ”erikoispuita” ja valtiovallan tukemana on myös selvitetty ulkomaisten puulajien menestymistä Suomen olosuhteissa. Arboretum voi olla hoidettu, jolloin se muistuttaa puutarhaa, tai se voi olla hoitamaton, luonnontilainen metsäinen alue. Ideana on siis koota monilajinen kokoelma puuvartisia kasveja tiettyyn paikkaan.
Luonnossa jokainen tsäänssi on mahdollisuus.
Takapihojen ja kesämökkien tanhuvat ovat harvoin täysin luonnontilaisia. Usein on istutettu nurmikkoa oleskelualueeksi ja pensaita sekä puita näkösuojaksi naapuriin. On siis valittu tiettyjä kasveja niiden ominaisuuksien takia. Nykyajan keruumatkat hoituvat taimitarhoilla tai markettien puutarhaosastoilla. Oletko miettinyt kasvien kasvattamista itse, siemenistä?
Lähiluonto ja kotiarboretum
Syksyinen luonto ja ruska paljastavat tottumattomallekin puiden saloja. On lehtipuita ja ikivihreitä havupuita. Vaahterat ja tammet ovat tuottaneet silminnähden havaittavia siemeniä, ja havupuissa roikkuu tai jopa pojottaa pysytyssä käpyjä (pihtapuut). Luonnossa kävellessä maasta saa kerätä näitä siemenpankkeja, puista riipiminen vaatii maanomistajan luvan.
Tammenterhoja ja strobusmännyn käpyjä. Kuva Janne Laitinen.
Lähiluonnosta kerätyistä siemenistä kasvaa todennäköisesti hyvin luonnonolosuhteita kestäviä yksilöitä. Kaupunkeihin ja taajamiin on istutettu monenlaisia puita ja erikoisempiakin siemeniä löytyy helposti esimerkiksi Jyväskylän Rantaraitilla. Siementen käsittely on opettavaista puuhastelua ja lisätietoa löytyy netistä yllättävän paljon. Vaahteroiden ja tammien siemenet voi laittaa sopivaan kasvupaikkaan jo syksyllä, havupuiden käpyjen suojista siementen saaminen vaatii hieman huoneenlämpöä ja käpysuomujen avauduttua paperipussissa ravistelua. Jotkut siemenet vaativat sopivan kylmäkäsittelyn, esimerkiksi jääkaapissa talven yli.
Siemenistä kasvattaminen on pitkäjänteistä toimintaa, mutta itse suosin siementen laittamista suoraan toivotulle kasvupaikalla tai ainakin suoraan ulos kouliintumaan. Ulkomaan työmatkoilla olen kerännyt eri mäntyjen, kuusten ja pihtojen siemeniä, sekä lehtipuista tammien, pyökkien, vaahteroiden ja balkaninhevoskastanjan siemeniä. Sopivien kasvupaikkojen miettiminen on tärkeää, pitää tuntea lajin kasvupaikkavaatimuksia: maaperä, kosteus, valo, lämpösumma. Näillä tiedoilla ja hyvällä paikan valinnalla parannetaan lajin elinmahdollisuuksia. Paikkaa valittaessa on tarpeellista tiedostaa myös puiden kasvutapa ja kokoluokka, sillä jos hyvin käy, niin puista saattaa tulla varsin kookkaita ja latvuksista varsin peittäviä.
Koristepuu – vieraslaji
Luonnossa eri lajit vaativat elääkseen sopivan elinympäristön, ihminen voi toiminnallaan (tarkoituksella tai tahattomasti) mahdollistaa uusille lajille soveltuvan elinympäristön. Koristepuut ovat usein meille tuttujen lajien jalostettuja muotoja tai miellyttävät muilta ominaisuuksiltaan ihmistä: kasvutapa, -muoto, eri vuodenaikojen väritys, satoisuus ja niin edespäin. Jotkut saattavat esimerkiksi pitää haapaa riesana, joka leviää tehokkaasti juurivesojen avulla. Pylväshaapa on jalostettu ihmisen iloksi ja se ei lisäänny juurivesojen avulla.
Komeat syysvärit saattaa olla yksi hankintaperuste. Japanissa on harrastettu ruskaretkeilyä (koyo, momiji-gari) jo yli tuhat vuotta. Kuvat Janne Laitinen.
Suomen olosuhteet ovat toistaiseksi sangen rajut monille ulkomaalaisille puulajille, mutta taimitarhoilla on tarjolla myös Suomessa koulittuja myyntitaimia. Ulkomaalaiset tuontitaimet saattavat kuolla ilman talvisuojausta.
Euroopassa yleinen vuorivaahtera on kansallisen vieraslajisivuston mukaan meidän metsillemme mahdollinen uhka, sillä vuorivaahtera kilpailee elintilasta muiden puiden ja pensaiden kanssa tehokkaasti. Nopeakasvuisen vuorivaahteran siemenellinen lisääntyminen on erittäin tehokasta. Taimet sietävät pitkäaikaista ja voimakasta varjostusta, mikä mahdollistaa alikasvuston muodostumisen myös tiheään ja varjoisaan metsään.
Vieraslajeista puhuttaessa tarkoitetaan ihmisen myötävaikutuksella uudelle alueelle levinnyttä lajeja. Puutarhoista karanneista lajeista lienee jättipalsami tunnetuin, sekä tienvarsien kurtturuusu. Puista puhuttaessa ajallista tarkastelujaksoa vieraslajikäsitteeseen on syytä laajentaa. Suomessa jääkauden jälkeen puista ensin yleistyi koivu, sitten mänty ja jalot lehtipuut (pähkinäpensas, jalavaa, tammi, lehmus) sekä viimeisenä kuusi. Ihminen on ”metsänhoidollisesti” suosinut tiettyjä puulajeja, joilla on metsäteollisuudessa kysyntää. Maa- ja metsätaloudessa muokataan luonnonekosysteemeistä yksinkertaisempia ekologisia järjestelmiä, jotta niiden käsittely ja hyödyntäminen on tehokkaampaa. Suomen metsiä uhkaa kuusettuminen, osin luonnollisena kehityksenä, mutta kuusta myös istutetaan eniten talousmetsiin.
Pähkinähakki Jyväskylän keskustan liepeillä. Kuva Janne Laitinen.
Puut muodostavat kasvaessaan myös elinympäristön useille muille lajeille. Jotkin lajit ovat erikoistuneet tiettyyn ravintoon ja esimerkiksi pähkinähakki on levinnyt sisämaahan sopivan ravinnon perässä, kun tarjolla on vaikka sembra- ja strobusmäntyjen siemeniä. Luonnossa jokainen tsäänssi on mahdollisuus.
Janne Laitinen Biologi, lähiluonnon monimuotoistaja janne.laitinen@jamk.fi
Lähiluonnon saavutettavuuden merkitys kasvaa vauhdikkaasti monen suuren mullistuksen vaikuttaessa elinympäristöömme ja elintapoihimme. Luontokato, ympäristön pilaantuminen ja ilmaston lämpeneminen sekä näihin nivoutuva päästöjen ja kulutuksen vauhdikkaan vähentämisen välttämättömyys ohjaavat meitä asumaan tiiviimmin, sekä oleskelemaan, liikkumaan, lomailemaan ja nauttimaan elämästämme yhä lähempänä kotiamme.
Ajatus lähteä tarkastelemaan lähiluonnon saavutettavuutta heräsi YLLI-tutkimusprojektin tuloksista, jossa vertailtiin liikunta- ja lähiliikuntapaikkojen saavutettavuutta muutamalla asuinalueella Helsingissä ja Jyväskylässä. (Virmasalo, Simula, Muukkonen, 2022) Tutkimuksessa lähestyttiin aihetta perinteisen maantieteellisen saavutettavuuden ohella myös usealla muulla ulottuvuudella mitattuna. Halusin sijoittaa lähiluonnon samaan taulukkoon YLLI-tutkimuksen liikunta- ja lähiliikuntapaikkojen kanssa (Kuvio 1.), jotta lähiluonnon saavutettavuutta voisi verrata liikuntapaikkojen saavutettavuuteen. Samalla voidaan havainnoida, millä alueilla lähiluonnon saavutettavuuden parantamisessa on vielä kehitysmahdollisuuksia.
Kuvio 1. Lähiluonnon saavutettavuus verrattuna liikuntapaikkojen ja lähiliikuntapaikkojen saavutettavuuteen tarkasteltuna erilaisin ulottuvuuksin. Taulukon pohjana on käytetty YLLI-tutkimuksessa luotua vertailua liikuntapaikkojen ja lähiliikuntapaikkojen saavutettavuudesta.
Lähiluonnon saavutettavuus verrattuna liikuntapaikkojen saavutettavuuteen on huomattavan hyvä. Verrattuna YLLI-tutkimuksen lähiliikuntapaikkoihin erot pienenevät. Tulee kuitenkin huomata, että siinä, missä lähiluonnon saavutettavuus on varsin samankaltaista kaikkialla suurimpien kaupunkien keskustoja lukuun ottamatta, lähiliikuntapaikkojen saavutettavuus vaihtelee suuresti asuinalueiden ja kaupunkien välillä.
Lähiliikuntapaikoissa haasteena on myös se, että yhden lajin lähiliikuntapaikka ei välttämättä huomioi suurinta osaa alueen asukkaista, vaikka tarjoaakin osalle mielekästä tekemistä: pump track -rata houkuttelee osaa lapsista ja nuorista viettämään aikaa ulkona pyöräilyn ja skuuttauksen merkeissä, mutta varsinkin aikuisväestö ja iäkkäämpi väestö rajautuu näiden lähiliikuntapaikkojen aktiivisten käyttäjäryhmien ulkopuolelle. Myös monet muut lähiliikuntapaikat vaativat tietynlaista osaamista, välineitä tai motivaatiota, joita suurelta osalta lähialueen asukkaista ei välttämättä löydy.
Tässä kohden lähiluonto menee kirkkaasti ohi lähiliikuntapaikkojen. Sen hyvinvointihyötyjen äärelle pääsevät kaikki, jotka lähiluonnon fyysisesti kykenevät saavuttamaan. Jo pelkkä lähiluonnossa oleskelu tuo tiettyjä terveyshyötyjä, kuten stressin väheneminen ja verenpaineen lasku. Ja nämä hyödyt koskevat samankaltaisesti kaikkia. Luonnon hyvinvointihyötyjä on mahdollista saavuttaa vielä tätäkin helpommin, koska osa luonnon terveyshyödyistä voidaan saavuttaa pelkästään näkö-, kuulo- ja hajuaistin kautta ilman, että ollaan suoranaisessa kontaktissa luontoon. Esimerkiksi luontomaiseman katselu ikkunasta saattaa tuoda hyvinvointi- ja terveyshyötyjä. Lähiliikuntapaikkoja katselemalla ei tällaisia hyötyjä saavuteta.
Lähiluonnon vihreät ja siniset ympäristöt tarjoilevat ihmeteltävää vuoden jokaiselle päivälle. Ihmisen tehtäväksi jää vain lähteä liikkeelle. Kuvat Juho Jäppinen.
Lähiluonnon ‘heikkoja kohtia’ edellä käytetyllä luokittelutavalla ovat mentaalinen sekä fyysinen ja tekninen ulottuvuus. Eli yksilön motivaatio, arvostukset, jaksaminen ja pelot sekä toisaalta esimerkiksi lähiluontokohteiden ylläpito ja turvallisuus vaikuttavat ihmisten suhtautumiseen ja näiden luontoalueiden hyödyntämiseen ulkoilemalla. Suurimpaan osaan näistä haasteista pystytään kuitenkin vastaamaan tiedon ja ymmärryksen lisäämisellä sekä lähiluontoalueiden ympärivuotista ylläpidosta ja laadusta huolehtimisella. Tässä kohtaa on hyvä huomioida, että suuri osa lähiluontokohteista, kuten lähimetsät ja vesistöalueet eivät tarvitse ihmisen toimia, vaan ne suovat hyvinvointi- ja terveyshyötyjä itsessään ja itsenäisesti. Lähiluontokohteiden ylläpito ja huolto koskee pääasiassa puistomaisia alueita, sekä erilaisia rakennettuja reitistöjä ja muita ihmisen tekemiä rakenteita. Nämä helpottavat alueiden käyttöä osalla käyttäjäryhmistä.
Saavutettavuus kävellen
Fyysinen saavutettavuus on ehkäpä helpoiten mitattavissa oleva kuviossa 1. luetelluista saavutettavuuden eri muodoista. Tästä johtuen tarkastelen lähemmin fyysistä saavutettavuutta kävelyn avulla. Kävely on saavutettavin liikkumismuoto, jota lähes kaikki pystyvät toteuttamaan riippumatta iästä, asuinpaikasta tai sosioekonomisesta asemasta.
Olen ottanut lähiluonnon fyysisen saavutettavuuden pohjaksi mallia 15 minuutin kaupunkien ajatuksesta. 15 minuutin kaupunkien perusajatus on, että ihminen saavuttaa asuinympäristöstään tarvitsemansa palvelut (työ, koulu, kaupat jne) 15 minuutin kävelymatkan sisältä. Tämä koskee myös luonto- ja virkistyskohteiden saavutettavuutta. Laajemmin tulkittuna 15 minuutin kaupungit sisältävät myös esimerkiksi pyörällä tai julkisilla kulkuvälineillä liikkumisen, jotka ymmärrettävästi laajentavat liikkumismahdollisuuksia ja -etäisyyksiä, mutta samalla kaventavat näiden liiikkumismuotojen mahdollisten käyttäjien määrää esimerkiksi taidoista ja asuinpaikasta riippuen. Kuten edellä mainittu, kävely huomioi mahdollisimman laajasti kaikki ihmiset.
Mitä lähiluontokohteiden saavutettavuus sitten tarkoittaa tarkasteltaessa kävelyaikoja ja etäisyyksiä? Monimuotoisen ja laajemman lähiluontokohteen saavuttaminen kävellen asettaa eri ihmisryhmät erilaiseen asemaan. Pienen lapsen kanssa käveltäessä 15 minuutissa edetään noin 250 metrin matka. Lastenvaunujen kanssa liikuttaessa matka tuplaantuu. Terve aikuinen kävelee 15 minuutissa reilun kilometrin matkan. Eri ikäluokat koululaisista senioreihin jäävät näiden väliin kävelyetäisyyksien vaihdellessa 350-900 metrin välillä.
Näin ollen voitaisiin lähtökohdaksi ottaa, että laadukas lähiluontokohde moninaisine liikkumis- ja oleskelumahdollisuuksineen tulisi sijaita alle kilometrin päässä kotoa. Lapsiperheitä ja ikäihmisiä ajatellen vielä huomattavasti tätä lähempänä. WHO suosittaakin, että vähintään 0,5 hehtaarin luonto-alue tulisi sijaita linnuntietä enintään 300 metrin päässä asukkaista. (WHO, 2016) Tämä vastaisi noin viidentoista minuutin kävelymatkaa oheisen kaavion ‘hitaimmille’ kävelijöille olettaen, että alue mahdollistaa suhteellisen suoran ja laadukkaan kävely-yhteyden. Ajatusta lähellä sijaitsevasta luontokohteesta tukee myös suomalaisten ulkoilutottumukset, sillä noin 30 prosenttia suomalaisten lähivirkistyskerroista tapahtuu enintään 300 metrin päästä kotoa. (Luke, 2022)
Kuva 2. Ihmisten kävelykyky ja -nopeus ovat merkittävässä asemassa lähiluontokohteiden saavutettavuudessa. Lisääntynyt kävelynopeus lisää myös erilaisten luontokohteiden saavutettavuutta. Tämä lisää lähellä olevien luontokohteiden monimuotoisuuden ja laadun merkitystä hitaammin tai lyhyempiä matkoja liikkumaan kykeneville samankaltaisten luonnon terveyshyötyjen saavuttamiseksi.
Kävelynopeuden lisääntyminen tarkoittaa sitä, että samassa ajassa saavutettavien lähiluontokohteiden määrä, monimuotoisuus ja yhteispinta-ala lisääntyy. Käytännössä siis kilometrin matkan 15 minuutissa kävelevällä henkilöllä on mahdollista saavuttaa useampia luontokohteita ja -alueita verrattuna hitaampaan kävelijään, ja näin monipuolistaa omien luontokontaktien määrää ja laatua. Tämä tekee vähemmän liikkuville ryhmille lähiviheralueiden laadun ja teknisen saavutettavuuden erityisen tärkeäksi; monimuotoisen luonnon täytyy löytyä läheltä ja sen puitteet tulee olla hyvin suunniteltu ja toteutettu.
Monimuotoisen lähiluonnon ja siellä liikkumisen ja oleskelun laajamittainen mahdollistaminen olisi suomalaisen hyvinvoinnin ja terveyden tukijalka, jolla liikuttaisiin pitkälle tulevaisuuteen. Ensimmäinen askel oikeaan suuntaan on luontoa kuormittavan ihmistoiminnan nopea vähentäminen. Osaratkaisuna toimii tiiviimmät kaupungit ja turhan autoilun sekä kuluttamisen lopettaminen. Nauttikaamme, liikkukaamme ja lomailkaamme yhä lähempänä kotiamme.
Lähiluonto hyvinvoinnin lähteenä Lähiluonnolla tarkoitetaan esimerkiksi kodin, koulun tai työpaikan läheisyydessä olevaa luontoympäristöä. Määritelmät vaihtelevat merkittävästi alkaen parvekkeella olevista istutuksista katupuihin, viherkattoihin, pieniin puistoihin ja kaupunkialueilla oleviin laajoihin luonto-alueisiin.
Varsin moni suomalainen osaa hakeutua lähiluonnon hyvinvointihyötyjen äärelle, vaikkakin 16 prosenttia meistä ei käy luonnossa laisinkaan. Vuonna 2021 tehdyssä Luken tutkimuksessa tärkeimmiksi syiksi lähteä luontoon suomalaiset nimesivät fyysisen kunnon ylläpitämisen (86 % vastanneista), stressistä palautumisen ja rentoutumisen (83 %) sekä luonnon rauhan ja hiljaisuuden (79 %). (Luke, 2022) Sitran ja Kantarin tekemässä kyselyssä (2021) suomalaisten tärkeimmiksi arvioimat luonnossa tehtävät asiat olivat liikkuminen lähiluonnossa (84%) sekä luonnon havainnointi arjessa ihmisasutuksen keskellä (84%).(Sitra, 2021)
Juho Jäppinen Fysioterapeutti, aktiivisen liikkumisen edistäjä juho.jappinen@jamk.fi
Syksy on mitä mainiointa aikaa pyöräretkille! Aina ei tarvitse lähteä kauas, sillä läheltäkin löytyy hienoja reittejä ja mielenkiintoisia kohteita. Jyväskylän kestävä kehitys JAPA ry:n suunnittelemat Pyöräile kylille -lähipyöräreitit tarjoavat mukavia, matalan kynnyksen reittejä Jyväskylässä, Laukaassa, Muuramessa ja Uuraisilla. Esimerkiksi Säynätsalon saaristo, Saraaveden reitti kalliomaalauksineen, Laukaan kylät ja monet muut kohteet ovat helposti saavutettavia pyöräilykohteita.
Suomessa on yli 20 000 kilometriä valtakunnallisia, alueellisia ja paikallisia pyöräilyreittejä. Matkailun kannalta merkittävimpiä reittejä ovat esimerkiksi Saariston rengastie Turun seudulla ja Puumalan palkittu saaristoreitti. Keski-Suomessa tällaisia tunnettuja, tuotteistettuja reittejä ei juuri vielä ole, vaikka potentiaalia pyörämatkailulle olisikin. Maastopyöräilyreittejä Keski-Suomesta löytyy jo kohtuullisesti, mutta tavalliselle, pyörämatkailua aloittelevalle kävijälle reitit eivät välttämättä sovellu niiden haastavuuden vuoksi.
JAPAn Pyöräile kylille -hankkeen tavoitteena onkin ollut kartoittaa tällaisia matkailuun soveltuvia, matalan kynnyksen lähipyöräilyreittejä, jotka sopivat tavalliselle pyöräilijälle ilman maastopyörää. Lisäksi hankkeessa on innostettu asukkaita tutustumaan omaan lähiseutuun ja sen tarjoamiin palveluihin pyöräillen.
Hankkeessa kartoitetut pyöräreitit on koottupyorailekylille.fi-sivustolle. Reittejä on kaikkiaan kuusi, joista kaksi sijaitsee Jyväskylässä, kaksi Laukaassa sekä yhdet reitit Muuramessa ja Uuraisilla. Reittien pituudet vaihtelevat 15–45 kilometriin ja ne kulkevat hyviä asvaltti- ja hiekkatietä pitkin. Reittien varsilla on monipuolisesti luonto- ja kulttuurikohteita sekä palveluita, kuten ravintoloita ja kahviloita.
Pyöräile kylille -reitit pähkinänkuoressa
Jyväskylä
Säynätsalon saaristokierros
Säynätsalon saaristo tarjoaa ihastuttavia järvimaisemia pyöräilijälle. Kolme saarta, Säynätsalo, Lehtisaari ja Muuratsalo, voi kiertää leppoisella vauhdilla ja pysähdellä erilaisten kulttuuri- ja luontokohteiden äärellä. Saariston idylliset puutaloalueet, hienot uimarannat sekä alueen palvelut tarjoavat upean päiväretkikohteen kaikenikäisille. www.japary.fi/saynatsalon-saaristokierros/
Uutta & wanhaa Tikkakoski
Tikkakosken suuntaan kulkee Jyväskylästä uusi ja vanha väylä ja tällä reitillä voi tutustua molempiin. Tikkakoskella pääsee katsomaan ilmailun ihmeitä ja kiertää lentokentän Aatuntien kautta. Kokonaisuutena reitti on miellyttävä ajaa ensin Puuppolan kumpuilevien maalaismaisemien läpi ja sitten kiitäen uudella, tasaisella ja sileällä pyörätiellä Tikkakoskelta kohti Jyväskylää. www.japary.fi/uutta–wanhaa-tikkakoski/
Muurame
Muuramen mäkimannut
Muuramen mäkimannut -reitiltä löytyy alamäkiä ja ylämäkiä sopivassa suhteessa. Jyväskylästä lähdettäessä reitti kulkee Ronsuntaipaleentien asfaltoitua ajorataa läpi metsätaipaleen ja Isolahden maalaismaisemien halki, jonka jälkeen voi piipahtaa nauttimaan Muuramen palveluista tai ihailla Muuramejoen kuohuja ennen paluumatkaa. www.japary.fi/pyoraile-kylille/muurame/
Uurainen
Kyynämöisen kierto
Uuraisilla pyöräilijä pääsee rauhallisiin maalaismaisemiin. Kyynämöisen kierto on puoliksi peltomaisemaa ja puoliksi metsätaipaleita. Reitin varrella voi poiketa esimerkiksi Uuraisten kotiseutumuseossa tai syödä eväitä laavulla. Reitin varrelle sijoittuvat muun muassa Kyynämöisten ja Höytiän kylät sekä mahtava Esan petäjä, luonnonsuojelulain perusteella rauhoitettu suuri mänty. www.japary.fi/pyoraile-kylille/uurainen/
Laukaa
Saraaveden kierto
Saraaveden kierto kuljettaa polkijaa laukaalaisessa maalaisidyllissä. Reitin varrella voi ihastella muun muassa pauhaavaa Kuusaankoskea, Saraakallioiden kalliomaalauksia ja Hartikan ikivanhaa kirkkomaata. Reitille osuvat myös kaunis Tarvaalankosken silta ja Kuhankosken riippusilta. www.japary.fi/saraaveden-kierto/
Laukaan luoteiset kylät
Laukaan luoteisilla alueilla polkiessasi tutustut muun muassa Kuusan kanavaan ja Vehniälle vievään perinteikkääseen maantiepätkään. Matkalla voit tehdä piston Hitonhaudan jylhiin maisemiin tai pysähtyä ihastelemaan Kuusaan pauhaavaa koskea. Reitti on monipuolinen ja kokemusrikas. Sen äärellä kokee monta klassista retkipyöräilymaisemaa: rauhallista maalaismaisemaa, omintakeisia luontokohteita, pirteitä pikkukyliä ja mäkisiä maantietä halki suomalaisen metsämaiseman. www.japary.fi/laukaan-luoteiset-kylat
Paula Wilkman Koordinaattori, Jyväskylän kestävä kehitys JAPA ry
Vinkki: Lähtöpisteeseen voi matkustaa myös Linkillä. Polkupyörän kuljettaminen linja-autossa maksaa 1,50 euroa. Linkin reitit ja aikataulut löytyvät täältä: https://linkki.jyvaskyla.fi/linkki.
JAPAn ry:n Pyöräile kylille -hanke päättyy tämän vuoden lopussa. Se saa maaseuturahaston tukea Leader Jyväsriiheltä.
Muistelen edelleen lämmöllä vuosientakaisia illanistujaisia, joissa päälle jääneessä televisiovastaanottimessa pyöri suora lähetys yösuunnistuskilpailusta. Mietiskelin sysipimeässä metsämaisemassa välähtelevien otsalamppujen merta seuratessani, että voisiko pölhömpää puuhaa ihminen keksiä, kuin yöllisessä petäjikössä hiippailun. Vähänpä tiesin, että tulisin vielä jonain päivänä kirjoittamaan jutun yöliikkumisen hienoudesta ja otsalamppusankaroinnin saloista
Aiheeseen hurahtaminen on tapahtunut hieman olosuhteidenkin ajamana – hitaasti, mutta varmasti, lopulta ehkä vähän vääjäämättäkin. Lapsiperhearjessa omaa aikaa löytyy yleensä parhaiten iltapuolelta. Lenkkien laajentuessa olen huomannut, kuinka helppoa metsään ilman aikatauluja ”unohtuminen” on, joten siinäkin mielessä myöhäisillan joustavampi aikataulu on tuntunut istuvan omaan ulkoilurytmiini todella hyvin. Sulan maan aikaan iltareippailut hoituvat pääsääntöisesti maastopyörän voimin tai lenkkitossut jalassa kirmaten, mutta myös lähisamoilu ja otsalamppusienestys ovat tuttuja harrasteita pimeän lajikirjoni laventajina. Talvi taas on yöhiihdon aikaa.
Syksyn myötä hämärä ja pimeys ovat taas tulleet luontaiseksi osaksi arkea, eikä lisävalaisua vaativia lenkkimahdollisuuksia tarvitse odotella kesän tapaan iltamyöhälle saakka. Pian koittava loka-marraskuun jakso onkin mitä parahultaisinta aikaa tutustuttaa itseään hämäräurheilun saloihin, ennen kuin talvinen lumipeite muuttaa yölajien luonnetta niin fyysisellä kerrostuneisuudellaan kuin valoa heijastavalla olemuksellaankin. Talvinen kuutamo ja puissa narahteleva pakkanen ovat toki yökukkumisen olosuhteina mitä tunnelmallisin yhdistelmä, mutta oma taikansa on myös marraskuun säkkipimeässä, jo aikaa sitten hiljentyneessä metsätunnelmassakin. Ja jos oikein nautinnon kautta lähdetään liikenteeseen, ei hiljaisuudessa lepattavan retkinuotion loimua suurempaa luksusta voine myöhäisillan ratoksi kuvitellakaan. Elävä tuli tuntuu syksyn hämyssä kertaluokkaa taianomaisemmalta ja rauhoittavammalta elementiltä.
Lähimetsässä askellukseen käy mainiosti myös taskulamppu ja kevyen aloituspaketin tärkein varuste lieneekin utelias mieli.
Nykyisin valosaaste haittaa taivaankappaleiden tarkkailua taajama-alueiden lähimaastoissa ja metsään onkin usein suksittava yllättävän pitkälle taivaankannen tapahtumia havaitakseen. Palkinto kuitenkin odottaa jossain välissä vaivannäköä. Takametsien harjanteelle etsiytyminen juuri ennen taivaanvalon kajon katoamista kaukaisempien mäkien taa tai tähtitaivaan korostaman metsälammen rantaan pysähtyminen tarjoavat erityispiirteisiä hetkiä, joita alkaa jo talven mittaan taas kaipaamaan.
Aina ei tietenkään ole syytä etsiytyä synkimpään pöpelikköön hämärästä nauttiakseen, sillä pimeäaktiviteeteille ei ole mitään kirjoittamatonta sääntökirjaa oikeinsuorittamisen suhteen. Urbaanimmat lähipolut ovat aivan yhtä hyviä valintoja lamppulenkille siinä missä perämetsien kartoittamattomat syrjätaipaleetkin. Lampun valo paljastaa tutultakin metsäreitiltä muotoja, jotka päivisin häviävät muun maiseman joukkoon. Pimeässä polkua halkova valo korostaa aiemmin huomaamattomia kiviä, painanteita ja muita yksityiskohtia. Lähimetsään voi lähteä myös lyhdyn kanssa, jonka elävä valo tuntuu herättävän koko metsän uuteen eloon. Heijastinpolut taas ovat etenkin lasten mieleen, vaikka kyllähän ne vähän vanhemmankin mieltä kiehtovat.
Auringon viimeinen kajo Levonmäellä. Kuvat Juha-Pekka Jylhä.
Hämäräreippailun aloittamisen alkupanostus on kohtalaisen pieni, mikäli omaa jo ennestään perusvarusteet haluamalleen ulkoilumuodolle. Otsalampun valintaan suosittelen kuitenkin kiinnittämään edes jonkinmoista huomiota, mikäli yhtään arvelee, että hämäräpeikko saattaisi puraista vähän voimallisemminkin. Metsän siimeksiin on aina mukavampi kadota, kun tietää ettei luottolamppu jätä pulaan kesken samoilun. Lähimetsässä askellukseen käy mainiosti myös taskulamppu ja kevyen aloituspaketin tärkein varuste lieneekin utelias mieli. Hämäräharrasteiden aloittaminen voi olla helpompaa kaverin kanssa ja porukassa pikkukommelluksistakin jää meheviä muistoja myöhemmin retkinuotiolla veisteltäväksi. Lajimuodon rentoudesta huolimatta matkaan ei kannata rynnätä takki auki, vaan säänmukainen pukeutuminen ja terve järki ovat oiva aisapari hämäräpolkujen kulkijoillekin.
Sydänsyksyn synkimpiä iltoja odotellessa!
Juha-Pekka Jylhä
Luonnossa liikkuva haahuilija, joka kuuleman mukaan innostuu jokaisesta vähänkään kookkaammasta kivestä, jännästä maastonmuodosta tai hassusta puusta. Insinööri, jonka mieli on usein metsässä. Tavataan lähiseudun metsissä yleensä perheen kanssa, pyörän selässä tai juoksupoluilla. Kirjoittanut aiemmin Meijän poluille Kinkomaan lähiretkimahdollisuuksista.
Instagram-tili (@insinoorinmies) toimii retki- ja ulkoilupäiväkirjana ilman sen selkeämpää suunnitelmaa.
Keski-Suomen Liiton 3T-hankkeessa (Thematic Trail Trigger) on koottu hyviä käytäntöjä, jotka vahvistavat alueen toimijoiden yhteistyötä ja tiedonjakamista. Meijän polku on toiminut yhtenä tunnistetuista keskisuomalaisista hyvistä käytänteistä. Hankkeen aikana hiljaisuus ja pimeys ovat nousseet kansainvälisissä keskusteluissa sisältöinä ylitse muiden.
Romania
Mitä sinä tiedät Romaniasta ja mistä Romania tunnetaan kansainvälisesti? Ehkä muistat entisen päämiehen Nicolae Ceausescun tai Transilvanian alueen Kreivi Draculan eli Vlad Tepesín (Vlad III), mutta matkailullisesti näistä hahmoista halutaan jo siirtyä eteenpäin. Pääkaupunki Bukarestista 300 kilometriä pohjoiseen sijaitseva vanha saksilaiskaupunki Brasov on yksi maan matkailuvalteista, josta löytyy laskettelukeskus, kymmenittäin linnoituskirkkoja ja luostareita sekä uudempaa aikaa ja sen ilmiöitä edustava DinoPark. Maaseudun rauha ja vuoristot uinuvat vielä kehittyvän ekoturismin sateenvarjon alla, mutta kysymyksenä viriää, että kuinka herättää matkailijoiden kiinnostus alueen muihin vahvuuksiin?
Asiantuntijamatkamme tarkoituksena oli kehittää ja nostaa esille alueella mahdollistuvia kokonaisvaltaisempia elämyksiä ja moniaistisia luontokokemuksia niin paikallisella tasolla, kuin laajemminkin matkailijoiden keskuudessa. Palasimmekin keskusteluissa nopeasti perusasioiden äärelle; rauhallinen luonto sekä aidot asiat ja paikalliset tarinat houkuttelevat!
Yhteiskehittämistä ja asiakkuuksien pohdintaa Business model canvas -menetelmää hyödyntäen. Kuvat Liisa Bergius.
Brasovin alueella toimii useita järjestöjä ja yksityisiä palveluntuottajia, jotka pohjaavat toimintansa luontoon. Esimerkiksi karhujen tarkkailuun Romanian takamaastot luovat erinomaiset puitteet.
Liikuimme alueella ympäristökasvatusjärjestö Centrul de educatie – Schubzin vieraana. Heidän asiantuntijansa auttavat hiljaisien reittien kehittämistyössä aluehallintoa (The Carpathian Sustainable Tourism Center) sekä toimivat hiljaisten reittien oppaina. Yhteistyötä tehdään myös lähikuntien matkailuviranomaisten kanssa ja Brasovin yliopiston tutkijoiden kanssa tunnistetaan uusia potentiaalisia hiljaisia reittejä. Reittien varrella saatavien palveluiden tuottajina toimivat paikalliset asukkaat ja maatilat. Muutaman tunnin retki osaavan paikallisoppaan kanssa urbaaniin lähiljaisuuteen onkin helppo ja nautinnollinen tapa kokea luonnon tarjoilemaan rauhaa ja hiljaisuutta.
Brasovissa oli urbaania lähihiljaisuutta sekä maaseudun hiljaisuutta. Desibelimittarini oli kaikkia kiinnostava apuväline, mutta lopulta äänimaisema ratkaisee kokemuksen, ei mittarilukema. Kuvat Janne Laitinen.
Kävimme Romaniassa lävitse myös aiempia 3T-kohtaamisiamme pohtien keskisuomalaisen terveysmetsän perusajatusta, eli lähiluontoon jalkautumista mahdollisimman usein ja toisaalta Jyväskylän ympäri suunniteltua Maastis-ulkoilureittiä, joka mahdollistaa myös maastopyörillä luonnossa liikkumisen. Nämä ajatukset skaalautuvat hienosti myös Brasovin hiljaisille reiteille, joilla kohtasimme niin maastopyöräilijöitä, kuin härkävankkuritkin.
Romanian lisäksi myös Puolassa hiljaisuus on nostettu vahvuustekijäksi ja Tucholan biosfäärialueelle (Forest Biosphere Reserve) on kesällä pilotoitu hiljaisia ulkoilureittejä. Vastaanotto on ollut kiinnostunutta ja laajemman näkyvyyden kautta toiminta on saanut myös tunnustusta kansallisena edelläkävijänä.
Hiljalleen kohden pimeyttä
Hiljaisuuden lisäksi myös pimeys on alkanut kiinnostamaan matkailun ja hyvinvoinnin lähteenä. Pimeyden suhteen riittää vielä kuitenkin tekemistä. Siinä missä pimeys koetaan yhä maaseudulla itsestään selvyytenä, mutta monelle matkailijalle pimeys voi olla aluksi epämieluisa uhka. Pimeyden luomat mahdollisuudet kuitenkin kiinnostavat yhä enemmän ja ihmiset ovat alkaneet esimerkiksi valokuvaamaan hämärtyvää urbaania luontoympäristöä, tähtitaivasta ja mahdollisuuksien mukaan jopa revontulia.
Nykyinen maailmantilanne ja pyrkimys sähkön säästämiseen saattavat tulevana talvena mahdollistaa meille upeita tähtitaivaita ja öisiä kuutamoita myös tiheämmin asutuilla alueilla. Keski-Suomen reitistöviikolla voi lähteä syyshämärässä tutustumaan lähireitistöihin Tuikematojen poluilla! -tapahtuman myötä. Kokemusten karttuessa lähiluonnossa pimeällä liikkumisesta osaa sitten nauttia syksyn edetessä.
