Blogi – Sivu 2 – Meijän polku

Rakastunut rönsyilyyn

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Rakastan sanoja, joissa on paljon yytä, äätä ja öötä. #työmatkarönsyily oli heti minun sanani. Salamarakastuin myös siihen, että aloin työmatkoja pyöräillessäni ajella vähän mutkien kautta. Työtehtäviä minulla on välillä ympäri kaupunkia ja yleensä kuljenkin aina pyörällä. Välillä rönsyilen vain yhden risteyksen verran, toisinaan taas pyöräni vie minut täysin eri suuntaan, missä määränpääni on. Kilometrit rullaavat ja kaikenlaista nähtävää tulee silmieni eteen. Kotikaupunki näyttäytyy aivan uudella tavalla.

Kesäisin voin valita menopelikseni joko jommankumman sähköpyöristäni tai esikoisen vanhan, punaisen perintöpyörän. Talvisin rönsyilen vanhalla vaihteettomalla, nastarenkain varustetulla violetilla, eläkeikää lähestyvällä pyörälläni.

Tavalliselta reitiltä poikkeaminen antaa paljon elämyksiä. Ensimmäisenä haluan mainita lähiluonnon. Hyvän sään aikana tekee mieli silloin tällöin poiketa esimerkiksi Haukanniemen luontopolulle, Lumopolulle, Ladun Majalle, Tourujoelle, Korkeakoskelle tai Mäyrämäen alppiruusupuistoon. Keväisin rönsyilen lintutorneille tai etsimään vakiopaikoista ensimmäisiä leskenlehtiä. Yliopiston alueella pääsee rönsyillen näkemään kasvitieteellisen puutarhan vuoden kulkua ja Ruusupuistossa eri ruusulajien kukintaa keväästä pitkälle syksyyn. Kehä vihreän varrelta keskustan lähiluonto esittäytyy monipuolisena, voi poiketa esimerkiksi Harjulla tai satamassa. Lähiluonnosta on rönsyillen helppo päästä nauttimaan vaikka pieninä annoksina työpisteitä vaihtaessa tai kotimatkalla. Jos rönsyni yltävät pidemmälle, voin käydä kiertämässä Jyväsjärven, Tuomiojärven tai Palokkajärven. Mukavia työmatkarönsyilyreittejä riittää.

En osaa nimetä yhtä huippuhetkeä tai kohokohtaa yli muiden, mutta maalaus, veistos, maamerkki ja omena kerrallaan kotikaupunki on muuttunut tutummaksi.

Toisinaan mietin jo valmiiksi, miten voin päiväni aikana rönsyillä. Nappaan pyöräkoriini eväät, joogamaton tai luistimet ja valitsen reittini työpaikalta niin, että voin jatkaa harrastuksiini suoraa töistä rönsyillen. Eikä harrastuksen jälkeenkään toki tarvitse valita suorinta tietä tai lyhintä reittiä, vaan matkalla voi koukata katsomaan vaikka muraaleja, graffiteja tai veistoksia. Kaupunki on taidetta täynnä. Niihinkin on tullut kiinnitettyä enemmän huomiota ja uusia kohteita tulee pyöräiltyä katsomaan aina ihan tuoreeltaan.

Hyvin mielelläni sovin myös tapaamisia niin, että voin töiden jälkeen rönsyillä kotikaupungin lukuisiin, mukaviin kahviloihin, jäähallille tai pesäpallostadionille. Moni peli olisi jäänyt näkemättä ilman työmatkarönsyilyä. Myös joku kaupungin kirjastoista, kirppareista tai keskustan kirjakauppa osuvat usein reitilleni. Eli paljon arjen elämyksiä.

En osaa nimetä yhtä huippuhetkeä tai kohokohtaa yli muiden, mutta maalaus, veistos, maamerkki ja omena kerrallaan kotikaupunki on muuttunut tutummaksi. Ja jatkaa muuttumista, sillä työmatkarönsyilyni jatkuu. Suosittelen ihan jokaiselle. Tämä on kivaa. Tällä hetkellä taidan olla työmatkarönsyilyn Suomen mestari, sillä olen luultavasti ahkerin rönsyilijä. Ja ehkä myös maailmanmestari, sillä ei tätä ehkä muualla maailmassa harrasteta. Vielä.

Riitta H-K
Työmatkarönsyilyn epävirallinen maailmanmerstari

Rakastunut rönsyilyyn -blogi on osa vuoden 2025 Reitistöviikon blogisarjaa.

Hirvaan kierroksen vaellushaaste

Hirvaan kierros on vajaa 60 kilometriä pitkä vaellusreitti, joka kulkee osin Salamajärven kansallispuiston alueella, osin kansallispuiston ulkopuolella. Reitti tarjoaa metsäpeuran asuttamia erämaamaisemia, joissa yhdistyvät suot, metsät ja vesistöt. Reitin varrella on useita tauko- ja tulentekopaikkoja, autio- ja vuokratupia sekä Heikinjärvennevan luontotorni, josta voi keväisin seurata muuttolintujen elämää.

Vuodesta 2019 lähtien olemme vaeltaneet Hirvaan kierroksen joka kevät. Viime vuonna vaelsimme tutuksi tulleella reitillä myös syys- ja marraskuussa. Tällöin syntyi idea Hirvaan kierroksen vaeltamisesta joka kuukausi vuonna 2025.

Vaellushaasteesta päättäessämme emme voineet edes olla varmoja, että talvikuukausien vaellukset onnistuvat. Ei voitu tietää esimerkiksi lumitilannetta etukäteen, mutta nyt takana on kuitenkin jo seitsemän onnistunutta vaellusta. Talvikuukausina hiihtovaelsimme ahkioita vetäen, ja kesäkuukausina olemme valtaneet rinkkojen kanssa. Talvella varasimme jokaista vaellusta varten viisi päivää aikaa, mutta joka kerta olemme onnistuneet kiertämään reitin 3-4 päivässä.

Hienointa on ollut seurata vuodenaikojen vaihtumista, nähdä talven sulavan kevääksi, ja kevään puhkeavan yltäkylläiseksi kesäksi. Myös eläinten lumijälkien seuraaminen, maaliskuisella yötaivaalla tanssivat revontulet, värikkäät auringonlaskut ja yllättävät kohtaamiset luonnonvaraisten eläinten kanssa ovat sykähdyttäneet. Metsäpeuraa, Salamajärven kansallispuiston tunnuseläintä, emme ole tänä vuonna vielä kohdanneet, mutta jätöksiä on poluilla näkynyt. Yksi hienoimmista kokemuksista on ollut aamukahvihetki, jolloin lapinpöllö yllättäen lensi ääneti ohitse.

Reitistöviikolla Salamajärven kansallispuistoon!

Syyskuun vaelluksen ajoitamme luonnollisesti Reitistöviikolle 15.-21.9.2025.

Samalla haluamme haastaa sinutkin vaeltamaan Hirvaan kierroksen Reitistöviikolla. Vaihtoehtoisesti voit valita Salamajärven kansallispuistosta lyhyemmänkin vaellusreitin, esimerkiksi Vaatimen kierroksen (17 km), tai Pahapuron lenkin (6 km). Alueelta löytyy myös esteetön reitti. Tervetuloa Keski-Suomen ja Keski-Pohjanmaan upeisiin maisemiin ja luontoreitistöille!

*Reitistöviikon aikaan pääsee nauttimaan myös aidosta pimeydestä ja ihmiselle luonnollisesta vuorokausirytmistä.*

Jaa vaellustunnelmiasi someen tunnisteilla #reitistöviikko #trailweek #finland #vaellushaaste

Sanna Eskelinen ja Hanna Junkala
Kaksi keskisuomalaista luonnossa liikkujaa, jotka retkeilevät ja vaeltavat ympäri vuoden..
Kuvat ovat kirjoittajien ottamia Hirvaan kierroksen vaellukselta kuluneen vuoden aikana. Heidän luontoseikkailujaan voi seurata Instagramissa: @hanna_junkala & @eskelinen.sanna

Salamajärven kansallispuisto sijaitsee kahden maakunnan, Keski-Suomen ja Keski-Pohjanmaan alueella. Antakaahan alueenne luonnossaliikkumismahdollisuuksien näkyä! #keskisuomi #keskipohjanmaa

Kaikki luontoon liikkumaan – Rammat retkeilijät

Rammat retkeilijät ry on Suomen ensimmäinen, vuonna 2024 ponnistettu yhteisö, joka kokoaa siipiensä alle muun muassa kaikki toimintarajoitteiset, vammaiset, pitkäaikaissairaat, mielenterveyskuntoutujat, neuromoninaiset sekä kehosyrjintää kokevat retkeilijät. Tarkoituksemme on tuoda esiin retkeilyn moninaisuutta ja soveltavan retkeilyn tietoutta ja osaamista sekä rikkoa stereotypioita ’oikeasta retkeilijästä’ ja ’oikeista retkistä’. Edistämme samalla edellä mainittujen vähemmistöjen luontoliikkumisen näkyvyyttä ja lisäämme yhdenvertaisia mahdollisuuksia luontoiluun. Joidenkin mielestä rumana pidetty termi ’rampa’ on voimauttavaa ottaa haltuun.

Tänä vuonna Rammat retkeilijät -yhteisö sai laittaa hynttyyt yhteen Retkihaasteen kanssa, ja kehitti Retkihaasteeseen kaksi haastekohtaa.

*Helsingin Lammassaaressa pääsee tarkkailemaan lintuja meren ääreen rakennetusta esteettömästä piilokojusta.* *Ruunaan retkeilyalueella Neitikoskella esteettömällä reitillä pääsee taas aivan kosken kuohujen äärelle.*

Suunnittelimme haastekohdan ”Retki esteettömiin retkirakenteisiin tutustuen”, sillä haluamme nostaa esiin tärkeitä huomioita luonnossa liikkumisen saavutettavuudesta. Millaiset retkeilyolosuhteet mahdollistavat sen, että kaikenlaiset luonnossakulkijat toimintakyvystään riippumatta voivat nauttia retkeilystä turvallisesti ja vaivattomasti?

Oletko esimerkiksi pohtinut, kuinka suuri merkitys pienilläkin rakenteellisilla yksityiskohdilla voi olla retkeilijöille? Esimerkiksi kynnys puuvaraston ovella saattaa tehdä polttopuiden hakemisesta mahdotonta pyörätuolilla liikkuvalle. Vastaavasti liian matala tulipaikka voi vaikeuttaa sen käyttöä henkilöille, joilla on selkä- tai polvivaivoja. Esteettömyys ei tarkoita pelkästään kulkuramppia tai leveämpää polkua – se on kokonaisuus, jossa huomioidaan monenlaiset tarpeet ja varmistetaan, että luontoelämykset ovat kaikkien ulottuvilla.

Tämän haastekohdan myötä haluamme herättää ajatuksia ja keskustelua siitä, miten retkirakenteita voidaan kehittää entistä saavutettavammiksi ja inklusiivisemmiksi.

Halusimme mukaan myös haastekohdan, joka kiinnittää huomiota retkeilyn sosiaaliseen puoleen. Haastekohta ”Retki ramman kanssa” kannustaa tarkastelemaan retkeilyä uudesta näkökulmasta: yhdessä lähtemisen ja toisen tukemisen kautta.

*Retkeilyyn on saatavilla monenlaisia apuvälineitä, mm. käsipolkupyöriä.*

Hyvin moni toimintarajoitteinen kipuilee retkiseuran puutteesta, koska he eivät toimintarajoitteen vuoksi uskalla tai pysty lähtemään yksin luontoon. Joillekin retkeilyseura on ehdoton edellytys retkille pääsemiseksi. Seurassa liikkuminen ei ainoastaan tuo turvaa, vaan myös rohkaisee ja tekee retkeilystä sosiaalisen, jaetun elämyksen.

*Retkeily on usein kivempaa kaverin kanssa tai isommalla porukalla. Mustasaarenkeitaalla Isojoella kulkee esteetön lankkupolku suolla.*

Kuka tahansa meistä voi tarvita apua luonnossa liikkumiseen jossain elämänvaiheessa, oli kyseessä sitten rollaattoria käyttävä isoäiti, polvivaivainen isä, uupumuksesta toipuva ystävä tai heikkonäköinen naapuri. Toivomme haastekohdan rohkaisevan tarjoamaan ja myös kysymään retkiseuraa, sillä luontoelämykset ovat kaikkia varten. Retkikavereita voi etsiä esimerkiksi Rammoista retkeilijöiden somesta, erilaisten vertaistukiyhdistysten ja -yhteisöjen sekä paikallisten some-ryhmien avulla.

*Porvoon Varlaxuddenissa kulkee esteetön lankkupolku merenrantakallioille, joka parantaa alueen saavutettavuutta myös talvisin.*

Minne sinä aiot mennä tutustumaan esteettömiin retkeilyrakenteisiin? Entä kenen kanssa aiot mennä ramparetkelle?

Tiina Nopanen
Rammat retkeilijät ry varapuheenjohtaja

Tämän vuoden Retkeilyhaasteen retkistä voi lukea aiemmin tänä vuonna julkaistusta blogistamme täältä.

Retkihaaste kannustaa lähtemään säännöllisesti luontoon

Retkihaaste houkuttelee ihmisiä luontokokemusten äärelle jo yhdeksättä vuotta. Haasteen tavoitteena on inspiroida ja kannustaa monipuoliseen retkeilyyn ympäri vuoden. Retkihaaste -listassa on 52 erilaista kohtaa retkien teemoiksi ja inspiraatioksi retkikohteiden valintaan. Esittelemme tässä muutaman kauniin ja monipuolisen Keski-Suomen luontokohteen Retkihaasteen näkökulmasta.

1. Retki kansallispuistoon

Meillä on Keski-Suomessa neljä upeaa kansallispuistoa. Niistä kolmeen, Leivonmäen, Etelä-Konneveden ja Pyhä-Häkin kansallispuistoon, pääsee vierailemaan kesäkauden 2025 viikonloppuina Outdoor Express -linja-autoilla. Näin kansallispuistot ovat helpommin saavutettavissa yhä useammalle retkeilijälle.

9. Retki, jolla löydät tikan pajan

Käpytikan voi nähdä lentävän ”pajalleen” männynkäpy suussaan. Käpytikka etsii sopivan rakosen puunrungosta, johon se kiinnittää kävyn toisensa jälkeen ja nokkii niistä siemenet ravinnokseen. Tikan pajan voi löytää helposti lumisesta maastosta, kun kelottuneen puun juurella on yhtäkkiä paljon käpyjä. Usein tikka jättää viimeisenä nokkimansa kävyn puunrakoseen, josta voi myös hyvin tunnistaa tikan pajan. Sellaisen voi löytää vaikkapa Mustalammelta Jyväskylästä, Nyrölän luontopolulta, Leivonmäen kansallispuistosta tai Pieksämäeltä Tahinlammen kierrokselta.

10. Retki tuttuun paikkaan

Oletko retkeillyt jossain paikassa eri vuorokauden- tai vuodenaikoina? Sama tuttu paikka voi näyttää uudelta ja erilaiselta eri valossa sekä eri olosuhteissa houkutellen yhä uudelleen ihastelemaan muuttuvaa maisemaa. Yksi tällainen kohde on Jyväskylän Mäyrävuori upeine näköaloineen.

11. Retki, kun luonto herää

Keväällä on ihana seurata luonnon heräämistä ja muuttolintujen saapumista etelänlomiltaan. Keväällä 2024 Eerolanlahden lintulaiturilla sai seurata lähietäisyydeltä silkkiuikkupariskuntaa, jotka hautoivat munia vuorotellen. Vieraillessaan Eerolanlahden lintulaiturilla voi samalla retkellä käydä myös ihastelemassa Haukanniemen keväistä luontoa.

27. Luonnosta ravintoa retki

Luonnosta voi löytää monenlaista ravintoa, mutta vinkkaamme tässä villiyrtteihin tutustumiseen hyvän kohteen. Jyväskylässä Tuomiojärven rantamaisemiin on rakennettu villiyrittipuisto, jossa opastetaulujen avulla voi helposti tunnistaa esimerkiksi siankärsämöitä, poimulehtiä ja mesiangervoja ja kerätä niitä turvallisesti.

20. Retki kulttuurin parissa

Retkikohteissa voi saada monenlaisia kulttuurielämyksiä, kuten luontokohteissa esillä olevista taideteoksista tai runoista. Toisaalta voi valita retkikohteeksi jonkin Keski-Suomen merkittäviä kulttuurimaiseman, esimerkiksi Keski-Suomen Koliksikin kutsutun Hyyppäänvuoren Laukaan Saviolla.

48. Merkityksellinen retki

Maanomistajaveljekset ovat 1980-luvulla halunneet suojella Kilpisuon kauniin keidassuoalueen turvetuotannolta. Useat maanomistajat seurasivat heidän esimerkkiään ja päätyivät suojelemaan lopulta yhteensä 160 hehtaaria suoaluetta. Luonnontilainen ja vuosisatoja koskemattomana ollut suoalue on merkityksellinen ja arvokas luonnonsuojelukohde. Esimerkiksi Kilpisuolla on monimuotoinen lajisto ja se toimii merkittävänä hiilinieluna. Lisätietoja Kilpisuosta voit lukea Retkiapinan blogista.

Retkihaaste & Rammat retkeilijät

Vuoden 2025 Retkihaasteessa olemme tehneet yhteistyötä Rammat retkeilijät yhdistyksen kanssa. Saimme heiltä listaamme kaksi tärkeää kohtaa muistuttamaan siitä, että retkeily kuuluu kaikille: 51. Retki ramman kanssa ja 52. Retki esteettömiin retkeilyrakenteisiin tutustuen. Rammat retkeilijät toivovat lisäävänsä tietoisuutta ramparetkeilystä näiden haastekohtien myötä.

Tervetuloa Retkihaasteen pariin ja inspiroitumaan luonnosta!

Retkeilyterveisin
Henni Mustakorpi ja Elina Kynsijärvi

Kohden tulevaisuuden Keski-Suomea – luonnonsuojelu

Männikkömetsät ja rantojen raidat, laaksojen liepeillä koivikkohaat.
Ah, polut korpia kiertävät kaidat, kukkivat kummut ja mansikkamaat!
Keitele vehmas ja Päijänne jylhä, kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen.
Vuorien huippujen kauneus ylhä; ah, kotiseutua muistoineen.
– san. Martti Korpilahti

Vaikka Keski-Suomen kotiseutulaulun luontoympäristöistä onkin pitkälti tullut, no, muistoja, voisimme vielä löytää polkumme takaisin monimuotoisen ja hyvinvoivan luonnon äärelle. Olisiko monimuotoisessa ja hyvinvointia lisäävästä luonnosta taas Keski-Suomen arvoksi? Täällä ois kaikki mi kallista on!

Monimuotoisessa lähiluonnossa liikkumisesta ja oleskelusta voisi tulla Keski-Suomen valttikortti. Siis jos pelaamme korttimme oikein. Kuvassa koululaisia luontoretkellä Leivonmäen kansallispuistossa. Kuva Juho Jäppinen.

Kuinka tähän jouduimme?

Ihmisen toimista johtuva vauhdikkaasti kiihtyvä ilmastonmuutos, luontokato ja luontoympäristöjen pilaantuminen ovat jo muuttaneet myös meidän keskisuomalaisten luontoympäristöjä, ja muutos sen kuin kiihtyy. Emmekä ole suinkaan matkustajina tässä muutoksessa, vaan olemme toimineet aktiivisena muutoksen tekijöinä varsinkin viimeisten sadan vuoden ajan.

Suomessa 76 prosenttia metsäluontotyypeistä on uhanalaisia.(1) Keski-Suomessa esimerkiksi vanhoja metsiä on jäljellä enää muutamia läikkiä siellä-täällä, ja maakuntalaulun lehtoluontotyypeistä 77 prosenttia on uhanalaisia. Avohakkuita Keski-Suomessa tehdään vuosittain reilun 100 neliökilometrin kokoisilla alueilla.(2) Soilla ei mene sen paremmin ja 80 prosenttia suotyypeistämme on uhanalaisia.(3) Sattumalta samainen prosenttiluku, 80, kuvastaa ojitettujen keskisuomalaisten soiden pinta-alaa.

Pinta-aloina vertailtuna Keski-Suomessa vuositasolla tehtävät avohakkuut ja luonnonsuojeluun otettavat alueet (vuosi 2023). Tällä vauhdilla saavutamme YK:n biodiversiteettisopimuksen 30 prosentin luonnonsuojelutavoiteen 800 vuodessa. 10 prosentin suojelutavoitteen saavuttamiseenkin menee useampi sata vuotta. Oikealla malli, jossa suurin osa vuosittain avohakattavista määrä-aloista siirrettäisiin jatkuvan kasvatuksen malliin, ja vuositasolla uusien suojelukohteiden pinta-ala nostettaisiin noin 30 neliökilometriin. Myös avohakkuita voitaisiin edelleen paikoitellen käyttää. Ero luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta olisi huima, ja pääsisimme EU:n asettamaan tavoitteeseen lähes yhden ihmissukupolven aikana.

Ilmastonmuutoksen taustalla suurin uhka keskisuomalaiselle luonnolle ollaankin me keskisuomalaiset.

Takaisin maakuntalaulun maisemiin

Maakuntalaulun maisemiin ja niihin arvokkaisiin luontoympäristöihin onkin meillä Keski-Suomessa matkaa. Ja useat tiemme johtavat vielä tällä hetkellä väärään suuntaan. Nykyisellä menolla järvien kirkkaus, kukkivat kunnaat ja koivikkohaat ovat nekin pian muistoja vain.

Vuonna 2023 suojeltiin Keski-Suomessa hiukan alle 600 hehtaaria, eli 6 neliökilometriä, luonto-alueita. Vuonna 2022 vastaava luku oli 5,5 neliökilometriä. Nämä suojelualueet sisältä myös suojellut vesistöalueet. Tätä 5-6 neliökilometrin vuosittaista suojelua voi verrata Keski-Suomessa vuosittain avohakattaviin metsäalueisiin, joita kertyy siis reilu sata neliökilometriä vuodessa.

Tällaisella vuosivauhdilla, ja nykyisellä, jo suojelussa olevien alueiden määrällä YK:n biodiversiteettisopimuksen 30 prosentin suojelutavoitteeseen (4) pääseminen kestää Keski-Suomessa noin 800 vuotta – tai 25 ihmissukupolvea. Nykyisellä menolla Keski-Suomi on myös muuttumassa hiilidioksidipäästöjen nielusta päästöjen lähteeksi.(5) Hiilinielujen vähenemä on tuomassa jo tällä hetkellä Suomelle miljardiluokan laskun.(6) Me keskisuomalaiset osallistumme tämän laskun maksuun.

Keski-Suomella 30 prosentin suojeluvoitteeseen pääseminen nykyisellä suojeluvauhdilla kestäisi noin 800 vuotta. Siinä on luonnon sekä ihmiskunnan (keskisuomalaiset kuuluvat tähän viiteryhmään) kannalta noin 800 vuotta liikaa. Toisaalta mittavat suojelu- ja ennallistamistoimet ja luonnon monimuotoisuuden tuhoamisen lopettaminen seuraavien muutamien vuosien aikana voisi mahdollistaa elämän vielä tulevillakin sukupolvilla. Se olisi keskisuomalaisten arvoinen perintö seuraaville sukupolville. Jopa 25 sukupolven päähän.

Seitsemän sukupolven periaate

Seitsemän sukupolven periaate perustuu muinaiseen Haudenosaunee-filosofiaan, jonka mukaan tänään tekemiemme päätösten pitäisi mahdollistaa kestävä maailma seitsemän sukupolven kuluttua.(7)

Jos ilmastonmuutoksen eteneminen ja lajikadon jatkuminen saadaan pysäytettyä, tai merkittävästi hidastettua, niin 25 sukupolven päästä tämän ajan ratkaisuja muistellaan Kalevalaan verrattavissa olevina sankaritekoina. Jos taas ilmastonmuutosta ja lajikatoa ei saada pysäytettyä, niin suurella todennäköisyydellä muistelijoita ei enää 25 sukupolven päästä ole. Näin isoista asioista meidän nyt tekemissä – tai tekemättä jättämissä – ratkaisuissa on kysymys.

Voisimmekin Keski-Suomessa alkaa pohtimaan asiaa 25 sukupolven näkökulmasta. Millä tavalla meidän tekemisemme, tai tekemättä jättämisemme, vaikuttaa seuraaviin sukupolviin, jopa useiden kymmenien sukupolvien päähän? Tästä näkökulmasta jokainen asteen kymmenyksen lämpeneminen, tai jokaisen uuden lajin sukupuutto on tapahtuma, joka meidän tulisi kaikin mahdollisin keinoin pyrkiä estämään.

Juho Jäppinen
Luontopositiivisesta Keski-Suomesta viestijä,
Meijän polku

Nyt käynnistyvä Kohden tulevaisuuden Keski-Suomea -blogisarja katsahtaa maakuntaamme luontopositiivisten silmälasien lävitse. Lisää Keski-Suomen luontopositiivisesta tulevaisuudesta löytyy Meijän metsät -julkaisusta sekä Kohden luontopositiivista Keski-Suomea -blogista. Tervetuloa mukaan matkalle kohden parempaa tulevaisuutta!

Ruskan väriloisto – kuvausvinkkejä syksyiseen luontoon

Syksy on luontokuvaajalle ihanaa aikaa. Sumuiset ja kuuraiset aamut luovat tunnelmaa kuviin. Muuttolintuja kokoontuu pelloille ja soille. Auringon nousua ja laskua pääsee kuvaamaan yöunien kärsimättä. Syksyn lehdet vaihtavat väriä ja aamun ja illan matalalta paistava aurinko luo pehmeitä sävyjä kuviin. Älä myöskään pelästy syksyn myrskyjä ja sateita: usein sadekuuron jälkeen pääsee kuvaamaan usvan leikkiä metsien ja niittyjen yllä ja pisaroiden helmeilyä kasveilla.

*Usvaa Kirveslammen kierroksen varrella Leivonmäen kansallispuistossa.*

Lähiluonnon monien mahdollisuuksien lisäksi Keski-Suomen kansallispuistot ovat hienoja kuvauskohteita. Etelä-Konneveden kansallispuistossa pääsee kuvaamaan hienoja maisemia Kalajanvuoren laelta. Lisäksi Kalajan kierroksen varrella on vanhoja jättiläishaapoja, joiden lehtien sävyt vaihtelevat keltaisesta kirkkaan oranssiin ja syvän punaiseen. Yhdessä puussa saattaa näkyä useampia näistä sävyistä samaan aikaan, mikä luo kauniita värikontrasteja, tutummin liikennevaloskaalan. Vanhojen haapojen pinnalla elää satoja erilaisia päällyskasveja (epifyyttejä) ja lähikuvauksella pääsee ihan uuteen valokuvauksen näkökulmaan. Voit myös kurkata kaatuneiden runkojen alle ja ihmetellä erilaisia kääpiä. Ylempänä näiden haapojen rungolta löytyy myös perinteinen puhtaan ilman indikaattorilaji, raidankeuhkojäkälä.

Leivonmäen kansallispuistossa Kirveslammen kierroksella pääsee kuvaamaan hienoja syysmaisemia Haapasuon luontotornista. Suoalueet ovat usein sumuisia syysaamuisin, mikä luo pehmeän, unenomaisen tunnelman kuviin. Auringonvalo ja usva avoimien harjumaisemien männiköissä on myös ainutlaatuinen. Harjujärven esteettömältä taukopaikalta avautuu syksyinen väriloisto järven yli ja Luupään 2,2 km lenkillä voi ihastella suoluonnon aluskasvillisuuden okransävyjä ja tietysti suopursujen tuoksuja.

Pyhä-Häkin kansallispuiston metsissä humisevat 400 vuotta vanhat ikihongat. Aarniometsässä kulkeva Mastomäen polku on 3,2 kilometrin mittainen. Kelopuiden rungoilla on jälkiä vanhoista metsäpaloista ja hienoja kuvia saa myös korkeuksiin kurottavista puiden latvoista. Vanhoissa metsissä on myös paljon mahdollisuuksia lähikuvauksiin, esimerkiksi syvänvihreitä sammalia ja kasteisia hämähäkinverkkoja.

Salamajärven kansallispuiston kivikkoiset kankaat, laajat suot ja aamu-usvaiset järvet tarjoavat monipuolisia kuvauskohteita. Tunnelmallisia kuvia voi ottaa myös syysillan hämärässä loimuavilta retkitulilta. Pilvettömällä säällä tähtitaivas on kansallispuistossa kuvattavissa ilman valosaastetta ja voit jopa kuvata ilman erikoislaitteita Linnunrataa, kännykän kamera riittää.

Luontoa kuvaillessa on hyvä pitää muutama perusasia mielessä. Näitä on listattu alle. Tärkeintä on kuitenkin lähteä liikkeelle, ja ottaa kamera mukaan. Luonto tarjoilee kaiken muun.

Mieti, miten voit kuvata häiritsemättä kuvattavaa

Pidä huolta luonnosta ja vältä tarpeetonta maaston kuluttamista. Pysy merkityillä poluilla. Kasvien tallautuminen valokuvatessa on ongelma monissa paikoissa.
Kun kuvaat eläimiä, muista, ettet kuvaamisella saa häiritä niitä. Teleobjektiivit ja uudemmat kännykät mahdollistavat kuvaamisen etäältä, jolloin voit tallentaa eläimiä ilman, että häiritset niiden luonnollista käyttäytymistä.
Jos kuvaat ihmisiä, pyydä aina ennen kuvaamista lupa kuvan ottamiseen ja mahdolliseen julkaisuun.
Ole vastuullinen sosiaalisen median kanavissa ja verkossa. Varmista, että jakamasi GPS-jäljet ja sosiaalisen median sisällöt noudattavat retkietikettiä ja suojelualueen sääntöjä.
Droonien lennättäminen on kielletty kansallispuistojen liikkumisrajoitusalueilla sekä lintujen tärkeillä pesimäalueilla (esimerkiksi saarilla, luodoilla ja rantakosteikoissa, joilla pesii lintuyhdyskuntia) ja tärkeillä levähdyspaikoilla. Muista myös, että koirien tulee olla aina kansallispuistoissa kytkettyinä.

Tiina Hakkarainen
yhteyspäällikkö, Metsähallitus
Janne Laitinen
vanhempi asiantuntija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Kuvat erä- ja luonto-opas Sanna Eskelinen. Kuvat on kuvattu Salamajärven ja Leivonmäen kansallispuistoissa Keski-Suomessa.

Kun kuvaatte upeaa keskisuomalaista luontoa, niin somessa käyttöön #keskisuomi -tunniste, niin jaetaan luontopositiivista mielentilaa muillekin. Lisää aiheesta voi lukea Meijän Keski-Suomi -raportista.

Kansallispuistojen esitteet/ kartat

Alta löydät keskisuomalaisten kansallispuistojen esitteet, joissa myös alueiden kartat. Kuvauksellisia retkiä kaikille!

Etelä-Konnevesi
Leivonmäki
Pyhä-Häkki
Salamajärvi

Lähiluonnosta kokonaisvaltaista hyvinvointia – Meijän metsät

Hyvinvointi, terveys ja koettu turvallisuus linkittyvät jokapäiväisessä arjessa yhteen lähiluonnon kanssa. Nykyihmisen passiivinen elämäntapa, ilmastonmuutos ja luontokato kytkeytyvät myös tiiviisti toisiinsa. Miten voimme muuttaa vallalla olevia käsityksiä ja pinttyneitä ajatusmalleja, jotta luonto nivoutuisi vahvemmin osaksi meidän jokaisen arkea?

Meijän polun Meijän metsät -tiimi tarttui tähän haasteeseen, ja olemme SitraLab7 -ohjelmassa edistäneet lähiluonnon merkitystä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kivijalkana. Kiersimme viidessä keskisuomalaisessa kunnassa tavoittee lisätä yhteistä ymmärrystä luonnon hyvinvointivaikutuksista, kokonaistaloudellisista hyödyistä ja lähiluonnon ainutlaatuisista mahdollisuuksista. Lähiluonto on juuri niitä viherlaikkuja ja järvenrantoja, joiden ohi ajamme kiireen vilkkaa matkalla jostakin jonnekin.

”Työpaja muistutti siitä, kuinka helposti omaa ja kuntalaisten hyvinvointia voi parantaa.”

Työpajoissa tarkoitus oli herätellä paikalliset toimimaan itse aloitteen tekijöinä, sitrakielellä merkityksellisinä toisina, jotka arkikäyttäytymistä muuttamalla olisivat muutoksen airue. Jokaisessa työpajassa kiireetön luonto-osuus avarsi osallistujien silmiä (ja muitakin aisteja) havainnoimaan lähiluontoa ”kaikessa rauhassa”. Pysähtelimme keskustelemaan ja tarinoimaan, toisinaan meijänmetsäläiset vinkkasivat moniaistisen luontokokemuksen suuntaan; kuuntelemaan äänimaisemia, maistelemaan syksyn makuja, katselemaan muuttolintuja. Moniaistinen luontokokemus usein riittää jo irrottamaan arjen kiireestä. Keskisuomalaisen terveysmetsän ajatus on, ettei mitään tarvitse rakentaa, vaan mikä tahansa riittävän laaja ja monimuotoinen lähiluontokohde voi toimia terveysmetsänä. Tunnin luontohetken jälkeen osallistujille valkeni, kuinka helposti kokonaisvaltaista hyvinvointia voi parantaa.

”Lähiluonto mahdollistaa niin paljon.”

Silmiin pistävää oli, kuinka siistiä keskisuomalaisissa kuntakeskuksissa oli. Erityismainintana tässä Viitasaaren Porthaninpuisto, josta löytyi syyskuussa monenlaista väriloistoa, järvi sekä palvelut ihan vieressä. Viitasaarella syntyneen Henrik Gabriel Porthanin (1739-1804) merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle ja erityisesti akateemiselle edistykselle on merkittävä. Hänen kriittisyytensä tunnuksena pidetään järkevää epäilyä (sobria dubitatio). Lähiluonnon merkitystä pohdittaessa on todellakin harjoitettava järkevää epäilyä; Mihin minulla on aina kiire? Miksi pitää erikseen ajaa autolla treenaamaan? Miksi istun sisällä, kun voisin nauttia ulkoilmoista aktiivisesti ulkona?

”Lumoutumisen kokemuksia saa myös lähiluonnossa, jos antautuu kiireettömästi aistimaan ja ihmettelemään.”

Jokapäiväisiä arjen valintoja liikkumisen, ruoan, palautumisen ja laajemminkin elintapojemme suhteen olisi itse kunkin syytä pohtia määrävälein.

Janne Laitinen
Biologi, Meijän polku, Jamk

Lainaukset ovat Meijän metsät -työpajoihin osallistuneiden ajatuksia palautekyselystä.

Meijän metsät on Meijän polun aloite, jota kehitetään osana Sitra Lab7:ää ja Luonto osaksi arkea -kokonaisuutta. Mukana Meijän metsät -kehitystyössä ovat Meijän polku, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Keski-Suomen hyvinvointialue, Keski-Suomen liikunta, IkiOma Ikä ry.

Helsingborgissa kohden työn tulevaisuutta

Ensimmäistä luontotyöpäivien kansainvälisen verkoston kokoontumista vietettiin Helsingborgissa, Ruotsissa syyskuun alussa. Outdoor Office Barcamp -kokoontumisen tapahtumapaikkana oli upea Fredriksdalin museo- ja puutarha-alue, jossa luontotyöpäivien mahdollistaminen on viety aivan uudelle tasolle. Fredriksdal tarjoaakin mallia kaikille, jotka haluavat siirtää työympäristöjä kohden tulevaisuutta.

*Luontotyöpäiväilmiön taustalla Fredriksdalissa on visionääri Catharina Nilsson, joka kuvassa esittelee yhtä alueen luontotyöympäristöistä.*

Fredriksdal edelläkävijänä tulevaisuuden työympäristöissä

Fredriksdalissa voi järjestää perinteisiä konferensseja ja kokouksia upeissa puitteissa alueen elävän historian ja luonnon keskellä. Mutta se, mikä alueen erottaa muista kokouspaikoista on se, että luontotyöpäivien viettomahdollisuuksia on alueella kehitetty, nostettu esille ja tuotteistettu määrätietoisesti muutaman vuoden ajan.

Fredriksdalista voi varata itselleen tai työporukalle erilaisia ratkaisuja ulkona työskentelyyn. On perinteisiä tuoli- ja pöytämahdollisuuksia erilaisissa luonnonympäristöissä, mutta sitten löytyy myös isommillekin työporukoille sopiva telttakatos ulkopalaverien pitoon, toimistopöytiä aurinkovarjoineen, liikuteltavia työtasoja sekä kiinteästi maastoon sijoitettuja erilaisia työskentepisteitä. Lisäksi on mahdollista saada työkäyttöön soveltuvia internet-tukiasemia, joiden avulla voi jakaa nettiyhteyden jopa kymmenelle hengelle kerrallaan.

Työpisteen tai kokouspaikan voi varata itselleen internetsivuston kautta ja kokoustarpeet saa alueen infopisteestä. Fredriksdalin kaupunkiorganisaation työntekijöille työpisteiden käyttö on ilmaista, ulkopuolisille työpisteiden ja välineiden käytöstä on erilaisia vuokrausmahdollisuuksia kertamaksusta kausikorttiin.

Alueen monipuoliset reitistöt mahdollistavat myös erilaiset kävelypalaverit upeissa luontoympäristöissä, ja alueella toimivasta kahvilasta saa lounaan ja kokouskahvit tarvittaessa vaikkapa näihin luontotoimistoympäristöihin.

Outdoor Office Barcamp

Kaksipäiväinen tapaaminen toteutettiin kokonaisuudessaan luontoympäristöissä. Tapahtuman ohjelmarunko suunniteltiin yhteistyönä barcamp-hengessä; kaikki osallistujat saivat esittää aiheita ja esityksiä tarjolle, ja näiden pohjalta muotoiltiin tapahtumapäivien ohjelmarunko yhdessä ensimmäisenä aamuna. Luontotyöpäivien hengen mukaisesti työpajoja, esitelmiä ja kehittämispalavereita pidettiin vaihtuvissa ulkoympäristöissä. Suomalaista luontotyöpäiväosaamista esiteltiin Meijän polkun toimesta. Aiheena suomalaisessa työpajassa oli passiivisuuden evoluutio ja työhyvinvointi. Iris Visser tarkasteli samaa aihetta aivoterveyden näkökulmasta.

Barcampissä sovitaan puheenaiheet ja esitykset yhdessä työpajan alussa. Fredriksdalissa jätettiin aikatauluun myös tyhjiä kohtia, koska luontoympäristöt innostavat myös spontaaniuteen ja uusiin ideoihin.

Kohden tulevaa

Fredriksdalista kotiintuomisina oli tietysti aimo annos luontotyöpäiväkateutta töiden luontouttamisen edistämisessä organisaatiotasolla. Samalla keskusteluissa ja käytännön ratkaisujen testailussa nousi esille se, kuinka helppoa töiden siirtäminen hyvinvointia ja ideoita lisääviin ympäristöihin kuitenkin käytännössä on. Tarvitaan vain visionäärejä ja rohkeita kokeilijoita, sekä organisaatio, jossa halutaan panostaa uusiin ideoihin, työympäristöihin ja työntekijöiden hyvinvointiin. Niin, ja siihen tulevaisuuteen.

Juho Jäppinen
Tulevaisuusviestijä, Meijän polku

Riippumaton nautinto

Terveisiä miljoonan tähden hotellista!

Lähiluonnon tutkiminen ja matalan kynnyksen toimien etsiminen voi viedä ihmisen vähän pysyvämminkin metsään. Toimikoon tämä tarina ajatuksia herättävänä esimerkkinä aiheesta.

Kaikki alkoi harmittomasta kokeilusta reilu vuosi sitten, eikä mikään ole sen koommin palannut ennalleen. Tai no on, mutta on pari asiaa muuttunutkin. Päädyin vuosi sitten kokeilemaan riippumatossa nukkumista hieman skeptisin mielin. Mökillä maistettu resepti tuntui kuitenkin toimivan niin hyvin, että kokeilu sai pian jatkoa kotipihan takametsässä. Unenlaatu parani, illat pimeni ja jutun juoni tuli hiljalleen tutummaksi. Marraskuussa yllätin itseni talvimakuupussikaupoilta ja näin riippuvuudesta oli tulossa niin sanotusti vakavaa. Hyvää uniputkea ei edes talventulo voinut estää.

Leikittelin vuodenvaihteessa ajatuksella saada sata riippumattoyötä täyteen vuoden 2024 aikana. Miltähän tuo tuntuisi? Eräänä syyskuisena maanantainaamuna totesin, että aika mukavalta. Nyt Reitistöviikolle tultaessa öitä on tullut vielä jokunen lisääkin ja ne kenties parhaat kelit ovat vielä edessäpäin.

Taajan ulkona nukkumisen takeena on ollut mahdollisuus ripustaa leiri kodin takametsän rauhaan. Toki joukkoon on mahtunut useampia öitä vähän kauempanakin ja paikoissa, jotka ovat jo pidempään houkutelleet luokseen leiriytymään. Näin arkinen riippuminen on saanut rinnalleen sopivaa lisäväriä vaihtuvien maisemien muodossa. Ja kyllähän tuo tuore pannukahvi riippumatossa loikoillen on jotain aivan erityistä hyvin nukutun ulkoyön jälkeen. Parasta tässä kaikessa lienee kuitenkin se, että myös jälkikasvu on innostunut aiheesta ja vanhempi lapsemme riippuikin viereisissä puissa useamman kesäyön hyvillä mielin.

Kaikista tärkeintähän on kuitenkin mennä metsään!

Riippumaton virittämisen helppous mahdollistaa ulkoilun hyvin matalalla kynnyksellä. Vaivattomuus sopii hyvin arkeen, jossa ”on aina muka jotain” ja riippumaton kanssa voi kömpiä metsään melko vähäisin valmisteluin. Fiiliksen mukaan siis, eikä sadankaan yön rupeamaa ole hampaat irvessä suoritettu. Matosta on tullut myös päiväretkien vakiovaruste, josta tuntuu nykyisellään olevan hyvin hankala luopua.

Nyt syksyn tullen saamme nauttia suosikkivuodenajan rauhasta. Pimeät, viilenevät ilmat ovat myös otollista aikaa ulkona nukkumiseen. Pimeys luo tunnelmaa, luonto humisee hiljaisuuttaan ja ilma on raikasta. Makuupussin lämmössä on hyvä olla ympäröivän koleuden keskellä ja aamulla voi hyvässä lykyssä herätä sankan sumun ympäröimänä.

Vinkkejä positiiviseen riippuvaisuuteen

Öiden hiljalleen viiletessä kesän peruspaketilla pärjää melko pitkälle merinokerrastoa säätämällä ja lisäviltin tai tuplamakuupussin taktiikalla. Otsalamppu on näin syksyllä jo ehdoton apuväline, eikä ilman kuivia villasukkia voisi kuvitellakaan matkaan lähtevänsä. Kun kuusen alla näkee tarvittavan ja tarkenee, voi keskittyä itse olennaiseen: hyviin yöuniin ja hiljaisuudesta nauttimiseen.

Netistä löytyy paljon hyviä koonteja harrastuksen aloittamisesta haaveileville (esim. Endorfiinikoukussa-blogi), joten jätän alle vain muutaman mielestäni huomionarvoisen vinkin täydennykseksi:

Valitse nukkumiskäyttöön riippumatto, jossa on kantava, hyttysverkon sisäpuolelle jäävä harjanaru. Harjanaru pitää hyttysverkon riittävän ylhäällä ja siihen voi ripustaa tavaraa käden ulottuville roikkumaan.
Harjoittele varusteiden käyttöä ennen metsään menoa. Majoitteen kasaaminen ei ole rakettitiedettä, mutta rutiinista on hyötyä. Näin retkellä jää enemmän aika (ja hermoja) luonnosta nauttimiseen.
Opettele ainakin pari solmua mm. tarpin harjanarun kiinnitystä varten. Tarpin maanaruja saa myös kiristyssoljellisina, jotka ovat näppäriä etenkin kohmeisilla käsillä operoidessa

Kaikista tärkeintähän on kuitenkin mennä metsään, päätyi sitten minkälaiseen majoitukseen, retkimuotoon tai ulkoaktiviteettiin tahansa.

Juha-Pekka Jylhä
Keski-Suomen reitistöviikon virallinen lähiluonnon kirjeenvaihtaja. Kirjoittanut aiemmin Meijän poluille Kinkomaan lähiretkimahdollisuuksista, hämäräpolkujen kutsusta sekä virran varrelle kulkemisesta.
Instagram-tili (@insinoorinmies) toimii retki- ja ulkoilupäiväkirjana.

Laulun mittainen matka SOIMA-hankkeessa

SOIMA – Soivat maisemat -hankkeen luontoretket hankkeeseen osallistuneiden senioreiden ja eri alojen asiantuntijoiden kanssa tarjosivat mahdollisuuden syvempään kohtaamiseen, pysähtymiseen ja virkistymiseen. Luonto osana hyvinvointia ja senioreita osallistava taiteen luominen tuntui merkitykselliseltä. Toimin hankkeessa mm. luontoäänien nauhoittajana ja säveltä-sanoittajana sekä osallistuin yhteisille luontoretkille.

*Heidi Ilves äänityskaluston kanssa Soiman kevätretkellä Jyväskylän Haukanniemessä. Kuva Juho Jäppinen.*

Alkukyselyn, retkillä osallistuneiden kanssa käytyjen keskustelujen ja osallistujien retkillä ottamien valokuvien avulla kävi ilmi, että moni koki mieleisiksi ranta-maisemat, kukkaniityt, koivikot sekä lintujen ja veden äänet. Retkien jälkeen kunkin hankkeeseen osallistuneen asiantuntijan työpöydällä olikin runsaasti tärkeitä kohtaamisia, hetkiä, muistoja, valokuvia, videoita ja nauhoitettuja luonnon äänimaisemia. Retkien ja luonnon äänimaisemien taltioinnin jälkeen myös minun oli tarkoitus säveltää näyttelyyn laulu, jossa pyrin ottamaan huomioon sekä mainitut osallistujien mieltymykset luonnon äänimaisemista, retkikokemukseni että musiikillisen estetiikkani. Minulla oli myös mahdollisuus osallistua Juha Kujanpään musiikin luomisprosessiin laulajan ja sanoittajan roolissa, yhä osallistujien ja luonnon tarjoamat näkökulmat ja äänimaisemat huomioiden.

Retkien jälkeen alkoi Jamkin Musiikin asiantuntijoiden erityinen työvaihe: Sami Lehto käsitteli studiossaan keräämiämme luonnon äänimaisemia sekä miksasi minun ja Juha Kujanpään yhdessä ja erikseen luomaa musiikkia. Haastavinta oli varmaankin saada taltioitua ja muokattua sellaisia äänimaisemia, joissa ei kuuluisi autojen jylinää. Yhteistyössä oli kuitenkin voimaa, taitoa, vuoropuhelua ja joustavuutta. Yhdessä saimme paljon materiaalia aikaan; luonto tarjosi yhteistyölle mainion lähtökohdan ja puitteet. Sävellykset ja yhteistyö ikään kuin hengittivät yhteen rytmiin metsän ja luonnon tarjoamien äänimaisemien ja retkimuistojen kanssa. Retkien suoma rauhaisa ja syvälle luotaava mielenmaisema säilyi sävellyksiä työstäessä.

Säveltämäni kappaleen sanoitus syntyi istahtaessa retkellä rantaan ja kirjoittaessa sen, mitä luonnossa senioreiden kanssa kävely ja rauhoittuminen nosti esiin. Sanoitus sopi tunnelmaltaan ja syntyhetkeltään kahteen luonnon äänimaisemaan lintujen lauluineen, jotka toimivatkin prosessin ajan inspiraationa sekä säveltämiselle että improvisoinnille ja näiden väliselle vuoropuhelulle. Hain sävellykseltä nimenomaan vuoropuhelua luonnon äänimaiseman kanssa, ja tuo vuoropuhelu tuntui ja vaikutti valintoihin läpi säveltämisen, sanoittamisen ja osin ääniteknisten työvaiheiden. Olen tosin aiemmin säveltänyt akustisille instrumenteille, joten musiikin työstäminen pääosin ohjelmoimalla ja itseäni nauhoittamalla oli minulle uuden oppimisen mahdollisuus. Onneksi ihminen oppii läpi elämän.

Jo säveltämisen alkumetreillä lähetin sanoitukseni Juho Jäppiselle, joka alkoi visioimaan sen pohjalta videota retkillä kuvaamastaan materiaalista. Nähdessäni Juhon lopullisen videon yhdistettynä säveltämääni ja Samin miksaamaan musiikkiin ja lintujen laulun täyteisiin äänimaisemiin, tuli näkyväksi se, joka oli koko työprosessin ajan ollut aavistettavissa: luonnossa ihmisen on helppo olla itsensä, totta toiveineen ja tarpeineen. Luonto mahdollistaa syvää vuoropuhelua itsensä ja muiden kanssa. Luonnossa kulkiessaan ihmisen on helppo olla totta, läpinäkyvä, osa jotain, pieni, heikko ja vahva. Luonnossa asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Luonto halaa ihmistä missä vain elämäntilanteessa saaden sydämen kuuntelemaan ja myöntämään jotain rehellistä. Laulun mittainen matka senioreiden ja itseni kohtaamisesta poluilla oli valmis:

Kaipasin vapautta,
hiljaisuutta, voimaa.
Jotain muuta kuin arkeni, itseni, kivut.

Löysin polun metsään,
joille, soille
ja vaarojen rinteille.
Löysin rantakoivikkoon,
sun kanssa uudelleen.

Taivuin,
vaivuin kuuntelemaan tuulta, vettä, sinuakin,
hiipuvia voimiani ilman pelkoa.