Jämsän kaupungissa jämsäläisten hyvinvoinnin edistäminen on kaupungilla työssä olevien yhteinen juttu. Lakisääteiseen kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseen liittyvä koordinointityö on yleishallinnossa työskentelevän viranhaltijan työtä. Tämä jo ohjaa ajatteluamme siihen suuntaan, että hyvinvoinnin edistäminen ei ole kaupungin muusta toiminnasta erillään oleva juttu, jota pelkästään sosiaali- ja terveystoimen toivotaan tekevän. Tämä ei tarkoita sitä, että vähättelisimme sosiaali- ja terveystoimintojen merkitystä hyvinvoinnin ongelmien ennaltaehkäisyssä tai syntyneiden ongelmien korjaamisessa.

Asiaa yhdessä läpi käytyämme ymmärrämme kaupunkimme kaikkien toimintojen vaikuttavan vähintään jämsäläisten elämään ja siten heidän hyvinvointiinsa. Liikunta- ja kulttuuripalveluista tunnistamme heti hyvinvoinnin edistämisen elementit. Tiedämme, että iso merkitys on puhtaan veden saatavuudella ja sillä, että likavedet ohjautuvat sinne, minne kuuluukin. Kaikkien etu on, että kaatopaikkoja ei saa perustaa minne tahansa ja että asiaa valvotaan. Hyvinvointia edistämme myös puistoja uudistamalla – eikä vain estetiikan kautta, vaan esimerkiksi soveltuvin kuntolaittein, jolloin jämsäläisillä on ihan huomaamattaan mahdollisuus kohottaa fyysistä kuntoaan.

Latuja työkseen ajavat työntekijät eivät vain muokkaa lunta, vaan luovat valtavan tärkeitä edellytyksiä asukkaiden liikkumiselle. Katujen kunto vaikuttaa suuresti haluumme liikkua sekä liikkumisemme turvallisuuteen. Kaavoituksen avulla voimme esimerkiksi varmistaa terveydelle hyväksi havaittujen metsien säilymisen myös taajamissa asuvien ulottuvissa. Metsiä hoitamalla taas varmistamme turvallisen liikkumisen niissä ilman vaaraa putoavista lahopuun kappaleista. Rakennuslupamääräyksillä varmistamme kiinteistöihin liittyvää turvallisuutta ja terveellisyyttä.

Varhaiskasvatus, perus- ja lukio-opetus on helppo mieltää hyvinvointia edistäväksi toiminnaksi, mutta yhtä lailla edistämme hyvinvointia ateria- ja puhtauspalveluissa ruuan ja puhtauden kautta. Tässä kohtaa ei mielestäni voi unohtaa kunnan hallintopalveluitakaan, sillä hyvällä hallinnolla mahdollistamme kuntalaisten tasapuolisen ja oikeudenmukaisen kohtelun ja toimivat palvelut.

Kuntien tehtävät ovat helposti kiteytettävissä hyvinvointi- ja elinvoimatehtäviin, joista jälkimmäinenkin vaikuttaa kuntalaisten hyvinvointiin vakaan kuntatalouden kautta. Ymmärrämme Jämsässä kuitenkin myös sen, että yksin emme hyvinvoinnin edistämistyössä onnistu, vaan siihen tarvitaan apua monelta taholta: sairaanhoitopiirit, järjestöt, seurakunnat, yrittäjät, ulkopuoliset asiantuntijat ja jokaisen kuntalaisen.

Jämsän kaupungissa hyvinvoinnin edistäminen lähtee strategiaan kirjattavista tavoitteista. Olemme työstäneet strategisen tason ja tarkentavat toimialatason mittarit tavoitteiden täyttymisen seuraamiseksi. Koska hyvinvoinnin edistäminen on meillä normaalia toimintaa, kirjataan vuosittaiset hyvinvoinnilliset tavoitteet ja seuranta talousarvioon. Hyvinvointikertomuksessa neljän vuoden välein arvioidaan hyvinvoinnin tilanne tarkemmin ja suunnitellaan tulevan hyvinvointityön pääpiirteet.

Hannele Rahkonen
Työhyvinvointikoordinaattori
Jämsän kaupunki
hannele.rahkonen@jamsa.fi

Artikkelin kuva Anneli Pusa

Toukokuun 10.-11. päivä pidettiin ensimmäinen Keski-Suomen Terveysmetsäopas-koulutus, johon valittiin 42 hakijan joukosta 20 osallistujaa, jotka ovat kiinnostuneita luonnosta ja sen hyvinvoinnin edistämiseen liittyvistä vaikutuksista.

Koulutuksen taustalla on Sipoossa kehitetty toimintamalli, jossa on kokeiltu terveysmetsäkäyntejä osana terveydenhuoltoa. Sipoossa on jo usean vuoden ajan lääkäri ja hoitaja voineet kirjoittaa metsäreseptejä mielenterveyskuntoutujille ja 2-tyypin diabetespotilaille. Potilaista on koottu ryhmiä, jotka ovat käyneet 7-8 kerran metsä- ja luontoretkillä. Retkien sisällöt on suunniteltu yhdessä terveydenhuollon ammattilaisten sekä luonnon hyvinvointivaikutuksia tutkivien asiantuntijoiden kanssa. Retket myös toteutetaan yhteistyössä niin, että mukana on aina luonto-osaaja ja terveydenhoitaja. Luontoretkien sarjan aikana pysähdytään luonnon ja oman itsen äärelle, aistitaan ja tutkitaan luontoa sekä havainnoidaan miltä luonnossa oleminen tuntuu. Samalla tulee liikuttua jopa hieman hengästyen lähes huomaamatta. Retkisarjan aikana on käyty monenlaisissa luontokohteissa ja tehty luontoyhteysharjoitteita käyttäen kaikkia aisteja. Tarkoituksena on ollut vahvistaa osallistujien luontoyhteyttä ja auttaa heitä tunnistamaan luontoympäristöjä, jotka tukevat heidän omaa hyvinvointia ja lisäävät omatoimista liikkumista. Näihin aiheisiin pääsemme syventymään lisää myös Keski-Suomen terveysmetsä-koulutuksessa, jossa kouluttajina toimivat Sipoon terveyskeskuksen kanssa toimintaa toteuttaneet Luonnontien Adela Pajunen ja Marko Leppänen.

Millainen sitten on Terveysmetsä? Onko luontoympäristölle jotkin tietyt kriteerit, jotta sitä voidaan kutsua Terveysmetsäksi? Luonnon hyvinvointivaikutuksia on tutkittu suomessa jo usean vuoden ajan. Muun muassa professori Liisa Tyrväinen on tutkinut pitkään millainen metsä virkistää ja elvyttää. Tutkimuksissa terveysmetsän piirteiksi on noussut muun muassa metsän riittävä laajuus, hiljaisuus, metsän tuntu, vesiympäristöt, avarat maisemat, valoisuus, hyvä näkyvyys ja helppokulkuisuus. Suurimmalla osalla ihmisistä luonnonmukaisten alueiden on todettu lisäävän hyvinvointia enemmän kuin rakennettujen puistojen tai puutarhojen. Kokemus on kuitenkin jossain määrin kulttuurisidonnainen – kaupunkilaiselle kaupunkiluonto ja puistokin voi toimia hyvinvointia edistävänä luontokohteena kiireisessä arjessa. Myös Sipoon Terveysmetsä-toimintamallissa lähiluonto on ollut mukana, jotta metsään tulisi lähdettyä säännöllisesti.

Millaista olisi sitten Keski-Suomen Terveysmetsätoiminta? Terveysmetsätoiminta eri muodoissaan on jo arkipäivää monessa maassa. Muun muassa Japanissa lääkärit ohjaavat potilaita sertifioituihin terveysmetsiin, joihin ihmisiä kuljetetaan busseilla kaupungista. Meillä Keski-Suomessa luonto on lähellä, mutta silti luontoon ei tule lähdettyä kiireisen arjen keskellä. Miten me mahdollistaisimme luontokäynnit kaikille keskisuomalaisille yhä useammin, jotta saisimme hyödynnettyä luonnon positiiviset vaikutusukset keskisuomalaisten terveyteen ja hyvinvointiin? Entä saadaanko täällä jalkautettua Terveysmetsätoiminta osaksi terveydenhuoltoa? Tulevan Keski-Suomen terveysmetsäopas -koulutuksen myötä pääsemme ideoimaan näitä asioita yhdessä asiasta innostuneiden kesken ja suunnittelemaan juuri itsemme näköistä keskisuomalaista Terveysmetsä-toimintaa.

Kirjoittaja on yhteisöpedagogiopiskelija Tiina Savolainen Humakista. Hän suorittaa harjoitteluaan Ksshp:llä ja on ollut mukana toteuttamassa Terveysmetsäkoulutusta Jyväskylään.

”Etkös kerralla pääse ylös?” kysyi ihmettelevä ohikulkija minulta vuosikymmen sitten, kun juoksin edestakaisin portaissa. Iloisesti hymyillen, naama hieman punaisena ja lievästi puuskuttaen taisin vastata jotain porrasharjoittelun tehokkuudesta ja monipuolisuudesta. Enpä silloin arvannut, että tästä harjoitusmuodosta tulisi urheilijoiden lisäksi myös eri-ikäisten kuntoilijoiden suosima liikuntamuoto. Mutta kun tarkemmin ajattelee, niin helppoahan porrasharjoittelun toteuttaminen periaatteessa on. Harjoitteluun soveltuvia eri pituisia portaita löytyy kohtuullisen läheltä: kotoa, pihapiiristä, ostoskeskuksista, luontopoluilta, katsomorakenteista tai luonnon kivistä rakennettuina. Harjoitteluväline on siis usein valmiina ja käyttö maksutonta. Jos ei portaita ole ollut valmiina, on niitä parin viime vuoden aikana vasaroitu kasaan niin kuntien toimesta kuin talkootyönäkin.

Porrasliikuntaa voi harjoitella ulkonakin ympäri vuoden, kunhan ottaa huomioon kulloisetkin olosuhteet.

Arjen askeleista liikkeelle
Portaisiin ei aina tarvitse hakeutua kuntoilumielessä. Porraskävely hissin sijaan työpaikalla tai ostoskeskuksissa voi olla myös arjen tietoinen terveysteko aina silloin kuin siihen on mahdollisuus. Muutenkin on tärkeää pitää mielessä, että uusi liikuntatapa kannattaa aloittaa maltilla. Heikkokuntoiselle kuntoa kohottavaa on jo se, että kävelee portaita rauhallisesti ylös-alas, sillä tasamaalla liikkumiseen verrattuna samalla vauhdilla eteneminen portaissa haastaa enemmän lihasvoimaa, hapenottokykyä ja tasapainoa. Alaspäinkään palaaminen ei käy levosta, sillä lihastyö muuttuu jarruttavaksi. Muutama nousu ja lasku ensimmäisillä harjoituskerroilla voi olla täysin riittävä, riippuen tietenkin porrasaskelmien määrästä ja jyrkkyydestä.

Kun keho on muutaman kerran rauhalliseen etenemistahtiin totutettu, voi vähitellen lisätä harjoittelukerran kestoa, nousunopeutta ja monipuolistaa etenemistapoja. Porrasharjoittelu voi toteuttaa esimerkiksi kävellen, loikkien, juosten, hypellen, kyykäten, ristiaskellen, kinkaten, ryömien, kontaten…huh, vain mielikuvitus on rajana. Askelmat mahdollistavat myös yläraajojen ja keskivartalolihasten lihaskuntoharjoituksen tekemisen. Kun yhdistää ketteryyttä ja voimaa vaativat liikkeet kestävyysharjoitteluun, tulee porrasharjoituksesta hyvin kokonaisvaltainen koko kehoa kuormittava harjoittelumuoto.

Turvallisuus edellä portaisiin
Porrasharjoittelussa on tärkeää muistaa turvallisuus. Pue aina tukevat ja luistamattomat jalkineet. Porrastreeniä voi tehdä ympäri vuoden, mutta huomioi ulkona treenatessa, että vesisade, lumi ja jää voivat olla turvallisuusriski. Myös syksyisin puista tippuvat lehdet voivat olla yllättävän liukkaita, varsinkin jos harjoitteluliikkeet sisältävät hyppelyitä, loikkia ym. haastavampia liikkeitä.

Lihasten lämmittely on paikallaan myös tässä harjoitusmuodossa valmistelemaan lihakset koitokseen. Jos portaat sattuvat mukavasti kävely-, juoksu- tai pyöräilyreitin varrelle, lämmittely ja jäähdyttely toteutuu kuin itsekseen. Autolla treeniportaiden kupeeseen hurauttavalle suosittelen reilua lämmittelyä ja lopuksi jäähdyttelyä. Lisäksi lonkan ja alaraajojen lihaksia vetreyttävät liikkuvuusliikkeet avaavat mukavasti jumittuneet liikeradat.

Tasapainon hallitseminen portaissa on tärkeä turvallisuustekijä. Jos liikkuminen on muuten sallittua, kannattaa huimauksesta tai tasapaino-ongelmista kärsivien aloittaa porrasharjoittelu mieluummin kaverin kanssa. Kaiteen lähellä eteneminen tai jopa kaiteesta kiinnipitäminen on hyvä tapa turvata pystyssä pysyminen. Koko jalkapohjan asettaminen askelmalle lisää turvallisuutta. Lisäksi hyvän ryhdin ylläpitäminen ja vauhdikkaimmissakin liikkeissä asennon hallitseminen ovat edellytykset tehokkaalle ja turvalliselle porrasharjoittelulle. Huomion kiinnittäminen siihen, että lonkka-polvi-jalkaterä säilyvät liikkeessä samalla kuvitellulla linjalla, vähentää polvivammojen riskiä. Terveenä harjoittelu ja oman taito- ja kuntotason mukaan liikkuminen on järkevä lähtökohta tällekin liikuntamuodolle. Nähdään portaissa!

Esimerkiksi työpaikan portaat ovat loistava paikka käydä keräilemässä porraskuntoa. Mallia näyttää Kirsti Siekkinen LIKES-tutkimuskeskuksen portaissa.

Kirsti Siekkinen
terveyden edistämisen asiantuntija, fysioterapeutti, physiotrainer
LIKES-tutkimuskeskus