blogi – Meijän polku

Lumisen metsän keskellä – liikettä ja voimaa ympäri vuoden!

Talvi tuo mukanaan kirpeän ilman, lumiset maisemat ja usein myös ajatuksen siitä, että liikkuminen siirtyy sisätiloihin. Silti yhä useampi suomalainen suuntaa treenaamaan ulos, myös silloin, kun mittari painuu reilusti pakkasen puolelle. Ulkoliikunnan hyödyt eivät nimittäin katoa talvella, päinvastoin.

Monet ulkokuntosalit sijaitsevat paikoissa, joihin muutenkin hakeudutaan hengittämään ja palautumaan: puistoissa, harjuilla, rantojen läheisyydessä ja metsäreittien varrella. Liikunta ei ole pelkkä suoritus, vaan osa laajempaa luontokokemusta. Talvella tämä korostuu entisestään; lumen vaimentama äänimaailma, puiden oksilla lepäävä kuura ja avara maisema tekevät harjoittelusta kokonaisvaltaisen elämyksen.

Kotimaisen ulkokuntosalilaitteita valmistavan Omnigymin näkökulmasta on ollut ilo seurata, kuinka ulkokuntosalit palvelevat käyttäjiä ympärivuotisesti. Hyvä esimerkki tästä löytyy Jyväskylästä.

*Jyväskylän Harjun ulkokuntosali sijaitsee upeassa lähiluontoympäristössä. Vuodenajat ja säät tuovat vaihtelua kuntoilumaisemiin. Kuvat Juho Jäppinen.*

Harjun ulkokuntosali on suosittu myös sydäntalvella

Jyväskylän Harjulla sijaitseva ulkokuntosali on erinomainen esimerkki liikuntapaikasta, jossa kaupunkiluonto ja harjoittelu kohtaavat. Harju itsessään on kaupunkilaisten rakastama ulkoilualue, metsäinen selänne aivan keskustan tuntumassa. Kuntosalille saavutaan usein kävely- tai juoksulenkin yhteydessä, ja treeni on luonteva osa ulkoilureittiä. Harjun ulkokuntosali sijaitsee myös Jyväskylän ydinkeskustan kiertävän vihervyöhykkeen, Kehä Vihreän, varrella.

Käyttöluvut osoittavat, että myös talvella Harjulla ja Harjun ulkokuntosalilla liikutaan aktiivisesti:

Joulukuussa 2025 salilla kirjattiin 1 330 treenaajaa
Tammikuussa 2026 kävijöitä oli 906 (tammikuussa 2026 vuorokauden keskilämpötila Jyväskylässä oli -11.7 °C)

Luvut kertovat selkeää kieltä: vaikka keli on kylmä ja päivät lyhyitä, ulkotreeni houkuttelee. Talvella ulkoliikunta tarjoaakin jotain, mitä sisätiloissa ei voi täysin jäljitellä: raikasta ilmaa, luonnon rauhaa ja piristystä keskelle pimeintä vuodenaikaa.

Miksi luontoympäristö vahvistaa liikunnan vaikutuksia?

Tutkimusten mukaan luonnossa liikkuminen tehostaa liikunnan psyykkisiä hyötyjä. Kun harjoittelu tapahtuu metsäisessä tai puistomaisessa ympäristössä:

stressitasot laskevat tehokkaammin
keskittymiskyky paranee
mieliala kohenee nopeammin
palautuminen arjen kuormituksesta tehostuu

Ulkokuntosali luonnon helmassa yhdistää lihaskuntoharjoittelun ja luontoliikunnan parhaat puolet. Samalla treeniin tulee vaihtelua: vuodenaikojen vaihtelu, erilaiset sääolosuhteet ja ympäristön äänet tekevät jokaisesta harjoituksesta hieman erilaisen.

*Ulkokuntosaleilla voi nauttia paitsi monipuolisesta liikunnasta, usein myös monimuotoisen luonnon tuomista terveyshyödyistä.*

Lihaskuntoharjoittelu kuuluu kaikille, myös pakkasella

Harjun ulkokuntosalin käyttödata kertoo myös siitä, millainen harjoittelu talvella kiinnostaa. Suosituin laite on ollut ylävetolaite ja heti perässä penkkipunnerruslaite. Tämä kertoo vahvasti siitä, että ihmiset haluavat kehittää voimaa, ylläpitää toimintakykyä ja tukea arjen jaksamista ympäri vuoden.

Lihaskuntoharjoittelu:

ehkäisee tuki- ja liikuntaelinvaivoja
tukee aineenvaihduntaa
parantaa tasapainoa ja kehonhallintaa
auttaa säilyttämään toimintakyvyn eri ikävaiheissa

Kun laitteet on suunniteltu ympärivuotiseen käyttöön ja turvallisuus huomioitu myös talviolosuhteissa, kynnys lähteä ulos madaltuu merkittävästi.

*Ylävetolaite on yksi suosituimista Jyväskylän Harjun salin laitteista. Ylävartalon lihasten voimistaminen monipuolistaakin talven kävelyvoittoista ulkoilua.*

Ulkokuntosalit osana ympärivuotista liikuntakulttuuria

Suomessa liikuntapaikkojen saavutettavuus on keskeinen osa kansanterveyttä. Maksuttomat ja avoimet ulkokuntosalit madaltavat kynnystä liikkua myös silloin, kun kuntosalikortti on tauolla tai arki kiireinen.

Talvikäyttö osoittaa, että ulkokuntosalit eivät ole vain kesäisiä kohtaamispaikkoja, vaan pysyvä osa kaupunkien ja kuntien liikuntaympäristöä. Kun ympäristö kutsuu liikkumaan ympäri vuoden, myös liikkumisen tottumukset muuttuvat pysyviksi.

*Liikuntapääkaupunki Jyväskylä innostaa asukkaita kokeilemaan ja käyttämään ulkokuntosaleja.*

Talvi ei siis ole este, se on mahdollisuus. Raikas ilma, kevyt huurre laitteissa ja hengityksen höyry pakkasessa tekevät harjoittelusta kokonaisvaltaisen elämyksen.

Meri Nurmilaukas
Omnigym

Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa.

Kansallinen kaupunkipuisto Keski-Suomeen!

Saarijärven Paavot tekivät vastikään esityksen, että Saarijärvelle perustettaisiin kansallinen kaupunkipuisto. Suomessa on kansallisia kaupunkipuistoja yksitoista, joista Keski-Suomea lähinnä sijaitsevat ovat Heinolassa ja Kuopiossa.

Saarijärven mahdollisen kansallisen kaupunkipuiston sijainti merkitty kartalle muiden kaupunkipuistojen verkostoon. Saarijärven kaupunkipuisto täydentäisi näin keskisuomalaisin silmin mainiosti kaupunkipuistoverkostoa. Karttappohja: kansallisetkaupunkipuistot.fi.

Suomesta löytyy erilaisia arvokkaita ja suojeltuja ympäristöjä, aina erämaisten luonnonpuistojen hiljaisuudesta kaupunkipuistojen vilkkaisiin, kulttuuria huokuviin maisemiin. Näiden ohella löytyy vuosisataisen rinnakkaiselon kautta syntyneet perinnemaisemat, niityt, kedot ja hakamaat. Ne kaikki kertovat osaltaan tarinaa suomalaisesta luonnosta ja siitä, miten sitä on suojeltu, hyödynnetty ja arvostettu eri aikoina.

Monenkirjavia puistoja

Luonnonpuistot on perustettu ensisijaisesti luonnontilan säilyttämiseen ja tieteelliseen tutkimukseen, ja ne ovat Suomen tiukimmin suojeltuja luontoalueita. Lakiin perustuvien määräysten mukaan luonnonpuistot pidetään mahdollisimman koskemattomina ja liikkuminen vaatii usein kirjallisen luvan. Käytännössä luonnonpuistot ovat yleisöltä suljettuja. Näin varmistetaan, että tutkijat voivat seurata luonnon kehitystä ilman ihmisen aiheuttamia häiriöitä. Keski-Suomessa Salamajärven kansallispuistossa löytyy pieni luonnonpuisto.

Kansallispuistojen tehtävä on turvata maamme arvokkaimmat luonnonpiirteet ja tarjota mahdollisuus luonnon kokemiseen kestävästi. Kansallispuistot ovat monille suomalaisille tuttuja retkikohteita, viime vuonna 41 kansallispuistossa käyntikertoja oli 3,5 miljoonaa. Ne ovat silti luonnonsuojelualueita, joiden perustamisesta säädetään aina omalla lailla. Kansallispuistot ovat siis eräänlainen kompromissi luonnonsuojelun ja virkistyksen välillä, ne suojelevat ekosysteemejä, mutta tarjoavat samalla opastettuja reittejä, tulipaikkoja ja palveluita luonnossa liikkumiseen.

Perinnemaisemat ja perinnebiotoopit ovat luonnon ja kulttuurin yhteinen perintö. Ne ovat syntyneet ihmisen ja luonnon rinnakkaiselon tuloksena, perinteisen maa- ja metsätaloustoiminnan tuloksena. Niittyjä, ketoja, hakamaita ja metsälaitumia ylläpitävät laiduntavat eläimet ja niitto, ja siksi niiden monimuotoisuus on suoraan riippuvainen jatkuvasta hoidosta. Ilman niittoa ja laidunnusta ne kasvavat umpeen ja muuttuvat muiksi elinympäristöiksi. Perinnebiotoopit ovat Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä, ja suurin osa niistä on arvioitu jopa äärimmäisen uhanalaisiksi. Ne ovat myös lajistoltaan hyvin rikkaita, sillä monet uhanalaiset hyönteis- ja kasvilajit elävät juuri näissä ihmisen hoitamissa ympäristöissä.

Kansalliset kaupunkipuistot ovat uudenlainen tapa yhdistää luonto ja rakennettu ympäristö. Ne sijaitsevat kaupungeissa ja muodostavat laajoja kokonaisuuksia, jotka yhdistävät kaupunkiluontoa, viherympäristöjä ja kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennuskantaa. Kaupunkipuistojen tarkoitus on turvata kaupunkien kulttuuri- ja luonnonmaisemien säilyminen ja tukea kaupunkilaisten hyvinvointia. Toisin kuin luonnon- ja kansallispuistot, kaupunkipuistot eivät ole luonnonsuojelualueita, vaan osa maankäytön suunnittelua. Kaupunkipuistot ovat kaupungin sitoumus vaalia arvokkaita alueita osana kaupunkirakennetta.

Ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen mahdollistaminen

Kun tarkastelemme Suomen luonnonpuistoja, kansallispuistoja, kaupunkipuistoja ja perinnebiotooppeja yhdessä, niistä piirtyy kuva monikerroksisesta luontokokonaisuudesta. Yhdessä nämä puistot ja luontotyypit muodostavat Suomen luonnon ja kulttuurimaiseman kerroksellisen kokonaisuuden, jossa luonnontilainen, hoidettu ja kaupunkimainen ympäristö täydentävät toisiaan. Samalla ne tarjoavat ihmisille mahdollisuuksia luontokokemuksiin, sillä myös hoidetut kulttuuriympäristöt ja kaupunkipuistot vahvistavat viherympäristöjen saavutettavuutta.

Saarijärven Mannilan alueesta ideoidaan Suomen 12. kansallista kaupunkipuistoa. Kuva syksyltä 2024, jolloin alueella työpajailtiin Meijän metsien ja alueellisten terveysmetsien merkeissä. Kuva Juho Jäppinen.

Keski-Suomen alueelta kansallinen kaupunkipuisto vielä uupuu ja Saarijärvelle ideoitu puisto täydentäisi hienosti keskisuomalaisen luonnon moninaisia kokemispaikkoja ja luonnonalueiden arvostuksen kasvattamista. Puiston selvityksen käynnistäminen olisi myös upea keskisuomalainen luontoteko Luontovuodelle 2026, ja Saarijärveltä vastaus Vantaan kaupungin esittämään haasteeseen Suomen kunnille.

Janne Laitinen
Biologi, lähiLUMO-hanke

Lähteet
https://ym.fi/kansallis-ja-luonnonpuistot
https://www.metsa.fi/tiedotteet/kayntimaarat-2025-luontokohteilla-kokonaiskayntimaarat-kasvoivat-kansallispuistojen-kayntimaarissa-hieman-laskua/
https://ym.fi/kansallis-ja-luonnonpuistot
https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/luonnon-monimuotoisuus/luontotyyppien-monimuotoisuus/luontotyyppien-uhanalaisuus/perinnebiotoopit
https://ym.fi/kansalliset-kaupunkipuistot

Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa.

Keskisuomalaisista mahdollisuuksista luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja ihmisten luonnossa liikkumismahdollisuuksien parantamamiseksi on kirjoitettu aiemmin Meijän polulla muun muassa mahdollisen uuden kansallispuiston merkeissä. Myös alueellisen luonnonsuojelun merkitys sekä luontosanaston köyhtyminen ovat olleet agendalla. Nämä kaikki ovat osa matkaamme kohden luontopositiivista Keski-Suomea.

Kohden lähiluontoa – Ti på topp ja lähiLUMO

*Norjalaisia innostetaan luontoon liikkumaan Ti på topp -kampanjan avulla. Myös matkailijat pääsevät nauttimaan samoista ulkoilukohteista ja -vinkeistä. Kuvat Janne Laitinen.*

Miten saada ihmiset liikkumaan enemmän lähiluonnossa? Norjassa yhtenä keinona on paikallisesti toteutettuja Ti på topp -kampanjoita, joiden myötä kymmenet tuhannet ihmiset ovat lisänneet luonnossa liikkumistaan. Vuonna 2024 Ti på topp -sovellukseen kirjattiinkin 377 000 patikointiretkeä. Kampanjan idea on yksinkertainen – rohkaistaan ihmisiä löytämään liikkumisen ilo ja kokemaan lähiluonto yhdessä toisten kanssa. Kävin työmatkalla Bodøssa tutustumassa tähän sovellukseen ja alueen luontoretkeilymahdollisuuksiin.

Monimuotoinen lähiluonto kutsuu liikkumaan ja oppimaan ympäri vuoden

Ti på topp -toimintatapa on selkeä: valitse kohde, lähde liikkeelle ja kerää luontokokemuksia. Kun astut ulos ovesta ja suuntaat luontoon, niin jokainen askel on mahdollisuus nähdä, kokea, oppia ja lisätä hyvinvointia – monimuotoinen lähiluonto houkuttelee kulkijaa pysähtymään, ihailemaan maisemia ja hengittämään syvään. Luonnossa oleskelu innostaa meitä liikkumaan, haastaa havainnoimaan sekä opettaa arvostamaan luonnon aineettomia kulttuuripalveluita.

*Kehtokuusi – lahoava kuusenrunko – on oiva kasvualusta muun muassa uusille kuusen taimille*.

Lähiluonto ei ole kuitenkaan vain näiden aineettomien ekosysteemipalveluiden tuottaja, vaan myös kulttuurinen voimavara. Se tarjoaa mahdollisuuksia hiljaisuuteen ja rauhaan, jotka tukevat ihmisen hyvinvointia, maisemiin ja tarinoihin, jotka vahvistavat paikallisidentiteettiä, sekä vuodenaikojen vaihteluun, joka tekee jokaisesta retkestä ainutlaatuisen. Kun luonnon monimuotoisuus vahvistuu, nämä luonnon kulttuuripalvelut rikastuvat entisestään. Syksyn monivärinen ruska ja talven hiljainen metsä ja keväiset lintukonsertot ovat elämyksiä, jotka syntyvät luonnon monimuotoisuuden mahdollistamana.

Yhteinen kutsu – liiku, havainnoi, arvosta

Tässä piilee myös keskisuomalaisen lähiLUMO-hankkeen idea luonnon monimuotoisuuden ymmärtämiseksi – luonto itsessään herättää kulkijan uteliaisuuden. Kun kuljemme luonnossa ja havainnoimme kaikessa rauhassa, huomaamme mielenkiintoisia yksityiskohtia, tunnistamme kasveja ja huomaamme esimerkiksi, miten lahopuu toimii monimuotoisen ja -lajisen elämän lähteenä.

*Sovellukset voivat auttaa ensimmäisten luontoaskelten ottamisessa, mutta myös tuoda iloa ja ymmärrystä kokeneemmalle liikkujalle.*

Ti på topp ja lähiLUMO kutsuvatkin kaikki osallistumaan: lähde liikkeelle, tutustu oman alueesi luontokohteisiin ja opi tunnistamaan oman elinympäristösi lajeja. Suomessa kohdeoppaana toimii Metsähallituksen uudistettu Luontoon -sovellus, ja jokainen voi tutustua myös lajintunnistussovelluksiin. Multialla lähiLUMO-retkellä kokeiltiin SEEK-sovelluksen ja Google Lensin toimivuutta. Paikkatietoon perustuvat SEEK oli selvästi ”viisaampi” lajintunnistuksessa. Kannattaa tutustua myös iNaturalist-sovellukseen.

LähiLUMO-hanke järjestää Keski-Suomen kunnissa yhteisöllisiä luontotapahtumia. Kivijärvellä toteutimme kukkaniityn perustustöitä yhteistyössä kuntalaisten kanssa. Monimuotoisen luonnon edistäminen edistää myös yhteisöllisyyttä. Ja samalla asukkaiden arvostus lähiluontoa kohtaan kasvaa.

Kohden luontopositiivista Keski-Suomea!

Ti på topp, lähiLUMO ja Meijän polku jakavat kaikki saman filosofian – luonto ja luonnossa liikkuminen kuuluu kaikille. Monimuotoinen luonto on elinehtomme ja aktiivinen luonnossa liikkuminen on paras investointi omaan hyvinvointiimme. Yhdistämällä nämä ajatukset voimme luoda polkuja myös luontopositiivisen Keski-Suomeen, jossa luonto yhdistää meitä ihmisiä, tuo iloa ja terveyttä arkeemme ja innostaa meitä liikkumaan!

Janne Laitinen
Biologi, LähiLUMO-hanke (Jamk), Meijän polku

Tutustukaa myös 3–30–300 -luontosuositukseen alueellisen luonnossa liikkumisen innostamiseksi.

Lapset ja nuoret Meijän polulla

Osallistuin lokakuun alkupuolella Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman viimeisille Valtakunnallisille LAPE-päiville ja lokakuun lopulla puolestaan maailmankaikkeuden ensimmäiseen Lapsifoorumiin, jossa käynnistettiin lapsistrategian laatiminen. Työn tavoitteena on lapsimyönteinen yhteiskunta vuonna 2040. Sekä LAPE-ohjelman lähestyvä loppu että Lapsifoorumi kirvoittivat pohtimaan lapsen ja nuoren oikeutta liikuntaan, lepoon, luontoon ja yhteisöllisyyteen.

Ihminen on luotu liikkumaan ja pientä lasta katsoessa tämä tuntuu hyvin luonnolliselta. Lapsella on oikeus hyppiä, pomppia, kiivetä, tanssia. Keho ja mieli ovat yhtä. Liikunta tukee lapsen ja nuoren tervettä kasvua, kehittymistä ja oppimista. Lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisiltaan kannustusta ja mallia sekä olosuhteita, jotka mahdollistavat liikunnan pienet ja isot teot arjessa.

Lapset ja nuoret tarvitsevat lepoa sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta myös lepoa vallitsevasta kiireestä, suorituskeskeisyydestä, somesta, erilaisista arkea kuormittavista (aikuisten) huolista ja murheista. Aikaa olla, kasvaa ja kehittyä rauhassa. Turvallisia rajoja, kohtaamista ja läsnäoloa. Tarvittaessa tukea, kuntoutusta ja hoitoa johonkin erityisempään.

Lapsilla ja nuorilla on oikeus tutustua luontoon, saada luontokokemuksia ja oppia luonnon avulla. Luonto stimuloi liikkumaan, rentouttaa ja rauhoittaa. Luonnossa voi kulkea yksin tai yhdessä. Lapsilla ja nuorilla on oikeus puhtaaseen ja terveelliseen elinympäristöön. Meidän jokaisen vastuulla on pitää luonnosta huolta, jotta vielä syntymättömätkin lapset saavat nähdä luonnon ihmeitä ja nauttia niistä.

Lapsilla ja nuorilla on oikeus kuulua ja tulla kuulluksi, olla osa jo(i)takin yhteisö(j)ä ja saada mahdollisuuksia vaikuttaa. Olla ja elää ilman kiusaamista, harrastaa niin halutessaan, omistaa kaveri ja edes yksi turvallinen aikuinen. Saada tarvittaessa tukea ja apua läheltä, niin pienempiin kuin vaativampiinkin tarpeisiin.

Liikunta, lepo, luonto ja yhteisöllisyys ovat hyvinvoinnin peruspilareita. Ihan jokainen meistä voi pienten tekojen, asenteen ja esimerkin kautta huolehtia, että lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus saada vahvat tukipilarit oman polkunsa kannattimiksi. Meijän polulla kulkevat myös lapset ja nuoret.

Kaisa Koivuniemi

Terveyden edistämisen asiantuntija, LIKES

www.meijanpolku.fi

Elämän virtapiirit kulkevat Meijän polulla

Yhteiskuntatieteilijät ovat ryhmitelleet yhteiskunnalliset ongelmat kahdentyyppisiksi eli kesyiksi ja ilkeiksi ongelmiksi. Kesyt ongelmat ovat helposti määriteltävissä. Niillä on alku ja loppu. Ongelmat voidaan ratkaista ja niiden ratkaisijat voidaan nimetä. Tekniset ongelmat ovat usein luonteeltaan kesyjä, vaikka niiden ratkaiseminen voi olla hyvinkin vaativa tehtävä. Sillan rakentaminen on esimerkki kesystä ongelmasta. Ilkeät ongelmat, joita on kutsuttu myös pirullisiksi ja kinkkisiksi ongelmiksi, ovat luonteeltaan erilaisia. Niitä on vaikea määritellä. Niillä ei ole alkua ja loppua. Yhtä oikeaa ratkaisua ei ole olemassa. Ratkaisijoita ei voida nimetä. Ongelmat ovat erilaisten oireiden, syiden ja seurausten kimppuja. Jonkin ongelman ratkaisusta tai ratkaisuyrityksestä voi seurata uusia ongelmia.

Monet sosiaaliset ongelmat kuten syrjäytyneisyys, köyhyys, yksinäisyys sekä päihteiden käyttöön ja vammaisuuteen liittyvät ongelmat ovat luonteeltaan ilkeitä. Ilkeä ongelma ei välttämättä ole ongelma sanan siinä merkityksessä, että se pitää ja se voidaan ratkaista. Kyse on usein asiakokonaisuudesta tai ilmiöstä, johon tulee kiinnittää huomiota ja joka vaatii toimenpiteitä.

Edellinen on ah, niin ajankohtaista vieläkin, vaikka nuo sanat löytyvät vuoden 2008 Elämän Virtapiiri -projektin loppuraportin etusivuilta. Keski-Suomen sosiaaliturvayhdistyksen Elvi-projekti on esimerkki kehittämistyöstä, jossa käytiin ilkeiden ongelmien kimppuun. Siinä käytettiin ja kehitettiin menetelmiä, joilla auttaa maaseudun haja-asutusalueilla asuvia ikääntyviä ihmisiä. Keskeinen kysymys on ollut, miten vanhenevien ihmisten ja heidän lähiympäristönsä voimavarojen avulla voidaan helpottaa ihmisten arjen sujumista ja ehkäistä ongelmien syntyä tai pahenemista. Projektin aikana virinneet vertaisohjaajien vetämät elvi-ryhmät toimivat edelleen pikkukylissään.

Yhdessä ei olla yksin-hanke jatkaa työtä ilkeiden ongelmien kimpussa

Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus KOSKE on STEA-rahoitteisen Yhdessä ei olla yksin-hankkeen avulla voinut kulkea edelleen toimivien elvi-ryhmien rinnalla. Näitä kulmakuntia ovat olleet kylät mm. Kivijärven Lokakylällä, Kannonkosken Vuoskoskella ja Karstulan Vastingilla. Etenkin niillä kylillä, joista on pitkä matka kirkonkylälle ja ikäihmisten palvelukeskuksiin, on paikallinen oma vertaisryhmä merkityksellinen ja jopa ainut kohtaamispaikka.

Yhdessä ei olla yksin -hanke (2017-2019) vähentää yksinäisyyttä ja selvittää osallisuuden esteitä. Näitä molempia Keski-Suomessa ikävä kyllä riittää, ja ilmiö jos mikä on ilkeä ongelma. Lohduttavaa on ollut huomata, että taakse jääneen talven aikana on työsalkussa kulkenut mukana monta hyvää menetelmää ja vinkkiä voimaannuttaa edellä kuvatun kaltaista vapaaehtoistyötä ja asukasta lähellä olevia auttajia. Kansanterveys- ja hyvinvointiliike Meijän Polku on antanut salkkuumme kolme ällää ja yhden yyn. Teemoista – lepo, luonto, liikunta ja yhteisöllisyys – on ollut helppo puhua ja saada myös kohderyhmän osallistujat puhumaan itse.

Luontosuhteen käsittämistä on auttanut salkusta löytyneet Ikäinstituutin mielipakkakortit. Mielipakka on mielen hyvinvointiin keskittyvä kuvakorttisarja, joka on räätälöity ikääntyville ihmisille. Monen talvisen kuvan avulla on kylän senioriasukas ryhtynyt muistelemaan kansakouluajan hiihtolatuja tai kotimetsässä paimenessa vietettyjä hetkiä. Vanhoja kuunnellessa tuleekin mieleen, että ennen vanhaan hyötyliikunnalla pidettiin kunto koholla ja mieli virkeänä! Syksyiset marja- ja sieniretket sekä kalastus ja metsästys tuovat nautinnollista hyvinvointia edelleen monelle maaseudun asukkaalle.

Lisämaustetta keskusteluihin on tuonut Miina Sillanpää -säätiön Neuvokkaiden naisten konstikokoelma. Erityisesti ikääntyville yksinäisille naisille suunnattu ohjaajan opas ja konstikirja sisältävät keskustelun ja toiminnan aiheita teemoista kestävä arki, pienellä rahalla toimiminen, aktiivinen kansalaisuus, mielen hyvinvointi, liikunta & ulkoilu, kulttuuri ja ravitsemus. On helppo uskoa, että samaan keskusteluun saadaan Meijän polku-kampanja liitettyä vaivatta mukaan.

Sirpa Pekkarinen

Projektipäällikkö, Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus KOSKE

www.meijanpolku.fi

Elokuvat liikuttavat!

Tunnetasolla elokuvien on tiedetty liikuttavan monella tapaa, mutta Jyväskylässä elokuvien liikuttavuus on viety uudelle tasolle. Jyväskyläisen Äkkigallerian, Keski-Suomen elokuvakeskuksen ja Taiken paikallisosaston kehittämä Tuokaa Tuoli! -elokuvahanke nimensä mukaisesti kehottaa ihmisiä tuomaan oman tuolinsa näytöksiin. Ja se, että tuoli tuodaan ilmoitettuun paikkaan, ei vielä riitä, vaan näytöksiin kävellään tuolien kera yhdessä. Tuolien kantamista kaupunkitilassa tulee näytöspaikoista riippuen puolesta kilometristä kahteen kilometriin, plus kotimatka.

Ensimmäinen Tuokaa tuoli! -näytös järjestettiin elokuun 2018 lopulla, ja tuolien kanssa kaupunkitilaan tuli vaeltelemaan kaksikymmentäviisi henkeä. Vaivan palkaksi tuolien kantajat pääsivät näkemään Alvar Aallon suunnitteleman Kasvatustieteellisen oppikoulun pihamaalla Alvar Aalto -aiheisen lyhytelokuvan sekä vuonna 1968 valmistuneen venäläisen animaation Film, film, film.

Ensimmäisessä Tuokaa tuoli!-elokuvanäytöksessä katsottiin Alvar Aalto -aiheinen lyhytelokuva ja vuonna 1968 valmistunut venäläinen animaatio Film, film, film.

Hankkeen ideana on sekä kulttuurielämysten tuominen kaupunkitilaan, että myös salakavalasti elokuvien ohella saatavat liikuntahyödyt. Tuolia, penkkiä tai jakkaraa kantaessa kilometrinkin matkan tulee lähes puolihuomaamattomasti käytyä läpi erilaisia kantoasentoja pään päältä aina useisiin erilaisiin roikuttamistyyleihin. Samalla kasvaa koordinaatiokyky ja kehonhallinta toispuoleisen painolastin kanssa. Kaupunkitilassa kävellessä tulee myös tutustuttua omaan elinympäristöönsä uudella tavalla ja puheenaiheita ventovieraiden kanssa kävellessä varmasti riittää – alkaen nyt vaikka tuoleista..

Seuraavan kerran tuolien kanssa vaelletaan lauantaina 15.9.! Syksylle on suunnitteilla myös ainakin kaksi muuta näytöstä. Lisätietoja saa seuraamalla Tuokaa tuoli! -sivustoa Facebookissa sekä Äkkigallerian että Keski-Suomen elokuvakeskuksen nettisivuilta.

Juho Jäppinen

Fysioterapiaopiskelija, KSSHP:n perusterveydenhuollon yksikkö

www.meijanpolku.fi

Meijän poluilta Pyhätunturin rakkakivimaastoihin – noviisin polkujuoksukokemus Tunturimaratonilta

Elokuisena viikonloppuna starttasin liki 200 muun juoksijan kanssa Pyhätunturilla juostavalle Tunturimaratonin 43 km:n matkalle. Kyseessä oli elämäni ensimmäinen maratonmittainen juoksu. Tapahtumaan osallistui kaikkiaan yli 500 juoksijaa kolmelle eri matkalle. Joku viisas kysyi maalintuloni jälkeen, oliko minulla käynyt mielessä testata maratonia jossain vähemmän haastavassa maastossa. No ei. Halusin kokeilla rajojani. Pyhätunturi jylhine rakkakivimaastoineen tarjosi juuri riittävän hurjan haasteen polkujuoksuun hurahtaneelle. Uhkarohkeus kannatti, sillä koin jotain, jonka määrittelen kuuluvaksi vaikuttavimpien urheilukokemusteni joukkoon.

Tunturimaratonin maastoja on kuvattu vaativaksi ja hyvin tekniseksi maastoksi polkujuoksukilpailujen sarjassa. Kilpailu jännitti etukäteen. Mietin, miten pärjään noviisina vaativissa rakkakivimaastoissa, joissa nousumetrejä kertyy juoksun aikana yli tuhat metriä. Metsäisemmätkin polut reitillä ovat hyvin kivikkoisia ja juurakot korkeita. Reitti kulkee kaukana yleisistä teistä. Juoksu sujui odottamattoman hyvin ja jaksoin edetä tasaiseen tahtiin. Huoltopisteitä oli reitin varrella riittävästi, suolakurkut maistuivat ja neste riitti loppuun asti. Lopulta ylitin maaliviivan etujoukoissa alle kuuden tunnin ajassa vieläpä melko hyvävoimaisena!

Polkujuoksu – yhteisöllinen harrastus

Polkujuoksussa juostaan poluilla, kuten lajin nimikin kertoo. Polkujuoksu on yksi tapa hyvä yhdistää luonnossa oleminen ja hikiliikunta. Polkujuoksua voi harrastaa lähimetsässä, luontopoluilla tai pidemmillä reiteillä, paikoissa, mihin polkujuoksija ikinä keksikään kulkunsa suunnata. Polkujuoksun harrastajamäärät ovat nousseet ja polkujuoksutapahtumia järjestetään ympäri Suomea erilaisissa maastoissa sekä eri vuodenaikoina. Lajissa voi valita mieleisensä metsämaaston ja edetä itselle sopivaan tahtiin luonnosta nauttien.

Polkujuoksussa yhteisöllisyys on vahvaa. Juoksijat kannustavat toisiaan, tapahtumiin osallistutaan porukalla ja juoksun aikana voi jutella muiden juoksijoiden kanssa yhdessä poluilla edeten. Useilla paikkakunnilla on polkujuoksuryhmiä, jonka kautta saa opastusta ja lenkkiseuraa poluille. Keski-Suomessa Meijän polkujen alueella toimii aktiivisena polkujuoksuryhmänä Jyväskylä Trail Runners, jonka kautta olen päässyt tutustumaan polkujuoksun hienouteen kokeneempien juoksijoiden seurassa. Yhteisössä on loistotyyppejä, joiden kanssa olen löytänyt uusille poluille, saanut kokea niin polut kaupungissa Kehä Vihreän maastoissa kuin rämpimisen syvällä suossa Keski-Suomen perämetsissä. Yhteisöllisyydessä on voimaa!

Metsään liikkumaan!

Vajaa viikko Tunturimaratonin jälkeen mieli ja keho halaajaa päästä jälleen metsään ja lenkille. Mietteissä siintää jo seuraava haaste. Miksi tätä sitten teen, miksi juuri tämä on mun juttu? Oma vaativa ja kiireinen työ, vilkas perhe-elämä keskellä ruuhkavuosia ja tarve säännöllisestä ulkoliikunnasta ajavat minut metsään. Metsä on paikka, jossa voin rauhassa, mitään ajattelematta ulkoilla ja nauttia liikunnasta unohtamatta sisälläni vellovaa pientä kilpailuhengetärtä. Se vaatii, että välillä löytyy riittävästi liikuntahaastetta ja tavoitteita, joita kohti edetä. Jyväskylä ympäristöineen tarjoaa ihanteellisen ympäristön harrastukselleni. Haluan kokemukseni jakamalla innostaa keskisuomalaisia liikkumaan ja tutustumaan lähialueen metsiin, joko juoksemalla poluilla tai muuten vaan luonnosta nauttien. Keski-Suomesta löytyy hienoja maastoja, jotka meidän kaikkien kannattaa hyödyntää.

Hanna Hämäläinen

LAPE-muutosagentti, Keski-Suomi

http://www.meijanpolku.fi

Avainsana: blogi

Lumisen metsän keskellä – liikettä ja voimaa ympäri vuoden!

Harjun ulkokuntosali on suosittu myös sydäntalvella

Miksi luontoympäristö vahvistaa liikunnan vaikutuksia?

Lihaskuntoharjoittelu kuuluu kaikille, myös pakkasella

Ulkokuntosalit osana ympärivuotista liikuntakulttuuria

Kansallinen kaupunkipuisto Keski-Suomeen!

Monenkirjavia puistoja

Ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen mahdollistaminen

Kohden lähiluontoa – Ti på topp ja lähiLUMO

Monimuotoinen lähiluonto kutsuu liikkumaan ja oppimaan ympäri vuoden

Yhteinen kutsu – liiku, havainnoi, arvosta

Kohden luontopositiivista Keski-Suomea!

Lapset ja nuoret Meijän polulla

Elämän virtapiirit kulkevat Meijän polulla

Yhdessä ei olla yksin-hanke jatkaa työtä ilkeiden ongelmien kimpussa

Elokuvat liikuttavat!

Meijän poluilta Pyhätunturin rakkakivimaastoihin – noviisin polkujuoksukokemus Tunturimaratonilta

Polkujuoksu – yhteisöllinen harrastus

Metsään liikkumaan!

Yhteystiedot

Yleistietoa

Yhteistyössä