Torstaina 12.3. järjestetään kansallisen Terveyttä luonnosta -ohjelman avaustilaisuus Helsingissä. Terveyttä luonnosta -ohjelman tavoitteena on tuoda luonnon terveyshyödyt osaksi arkeamme ja sotesektorin toimintaa. Tilaisuuteen voi osallistua sekä paikan päällä, että etänä. Paikan päällä osallistuvilla on mahdollisuus osallistua myös esittelyn jälkeen pidettävään työpajaan.
Terveyttä luonnosta -ohjelman avauksessa esitellään myös Luontovuosi 2026 -teemavuosi ja kutsutaan kaikki suomalaiset mukaan nauttimaan monimuotoisesta lähiluonnostamme.
Lisätietoja ja ilmoittautuminen tapahtumaan löytyy THL:n sivuilta.
Suomalaisen työn ulkoiluttamisen juhlaviikkoa, Luontotyöpäiväviikkoa, vietetään taas toukokuussa. Luontovuonna 2026 viikon ajankohta on 18.–22.5., ja sitä vietetään luonnossa lähellä sinua.
Kuinka mukaan Luontotyöpäiväviikolle?
Juuri teidän omalla tavallanne. Luontotyöpäiväviikkoja on kaupunkitasolla aiemmin järjestetty esimerkiksi Jyväskylässä, Hämeenlinnassa ja Oulussa. Kuntana voi tänä vuonna osallistua myös Luontotyöpäiväviikkoon ja näin osallistua Vantaan kaupungin liikkeelle laittamaan Luontovuosi-haasteeseen. Pienemmissä työympyröissä tapahtumaviikolla voi kannustaa esimerkiksi työmatkarönsyilyyn, kävelypalaverien pitämiseen, kahvitaukojen siirtämiseen pihalla, tai tyhypäivien viettoon alueen lähiluonnossa. Myös lyhyiden ulkopiipahdusten hyödyt mielelle ja hyvinvoinnille nousevat yhä useammin esille; pidä muutaman minuutin tauko ja piipahda pihalla. Ideoita ja vinkkejä luontotyöpäivien viettoon löytyy Luontotyöpäivien nettisivuilta.
Tervetuloa mukaan tekemään suomalaisen työn tulevaisuutta ja kokeilemaan ajattelua laatikon ulkopuolella!
Luontotyöpäivät ovat keskisuomalaisen asiantuntijaverkosto Meijän polun teemapäivä, jota on vietetty vuodesta 2020 lähtien, ja viikon mittaisena tapahtumana vuodesta 2024 lähtien. Luontotyöpäivät ovat osa kansainvälistä Outdoor Office Day -verkostoa. Vuonna 2026 Luontotyöpäiväviikko on luonnollisesti myös osa Luontovuosi-teemavuotta.
Saarijärven Paavot tekivät vastikään esityksen, että Saarijärvelle perustettaisiin kansallinen kaupunkipuisto. Suomessa on kansallisia kaupunkipuistoja yksitoista, joista Keski-Suomea lähinnä sijaitsevat ovat Heinolassa ja Kuopiossa.
Saarijärven mahdollisen kansallisen kaupunkipuiston sijainti merkitty kartalle muiden kaupunkipuistojen verkostoon. Saarijärven kaupunkipuisto täydentäisi näin keskisuomalaisin silmin mainiosti kaupunkipuistoverkostoa. Karttappohja: kansallisetkaupunkipuistot.fi.
Suomesta löytyy erilaisia arvokkaita ja suojeltuja ympäristöjä, aina erämaisten luonnonpuistojen hiljaisuudesta kaupunkipuistojen vilkkaisiin, kulttuuria huokuviin maisemiin. Näiden ohella löytyy vuosisataisen rinnakkaiselon kautta syntyneet perinnemaisemat, niityt, kedot ja hakamaat. Ne kaikki kertovat osaltaan tarinaa suomalaisesta luonnosta ja siitä, miten sitä on suojeltu, hyödynnetty ja arvostettu eri aikoina.
Monenkirjavia puistoja
Luonnonpuistot on perustettu ensisijaisesti luonnontilan säilyttämiseen ja tieteelliseen tutkimukseen, ja ne ovat Suomen tiukimmin suojeltuja luontoalueita. Lakiin perustuvien määräysten mukaan luonnonpuistot pidetään mahdollisimman koskemattomina ja liikkuminen vaatii usein kirjallisen luvan. Käytännössä luonnonpuistot ovat yleisöltä suljettuja. Näin varmistetaan, että tutkijat voivat seurata luonnon kehitystä ilman ihmisen aiheuttamia häiriöitä. Keski-Suomessa Salamajärven kansallispuistossa löytyy pieni luonnonpuisto.
Kansallispuistojen tehtävä on turvata maamme arvokkaimmat luonnonpiirteet ja tarjota mahdollisuus luonnon kokemiseen kestävästi. Kansallispuistot ovat monille suomalaisille tuttuja retkikohteita, viime vuonna 41 kansallispuistossa käyntikertoja oli 3,5 miljoonaa. Ne ovat silti luonnonsuojelualueita, joiden perustamisesta säädetään aina omalla lailla. Kansallispuistot ovat siis eräänlainen kompromissi luonnonsuojelun ja virkistyksen välillä, ne suojelevat ekosysteemejä, mutta tarjoavat samalla opastettuja reittejä, tulipaikkoja ja palveluita luonnossa liikkumiseen.
Perinnemaisemat ja perinnebiotoopit ovat luonnon ja kulttuurin yhteinen perintö. Ne ovat syntyneet ihmisen ja luonnon rinnakkaiselon tuloksena, perinteisen maa- ja metsätaloustoiminnan tuloksena. Niittyjä, ketoja, hakamaita ja metsälaitumia ylläpitävät laiduntavat eläimet ja niitto, ja siksi niiden monimuotoisuus on suoraan riippuvainen jatkuvasta hoidosta. Ilman niittoa ja laidunnusta ne kasvavat umpeen ja muuttuvat muiksi elinympäristöiksi. Perinnebiotoopit ovat Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä, ja suurin osa niistä on arvioitu jopa äärimmäisen uhanalaisiksi. Ne ovat myös lajistoltaan hyvin rikkaita, sillä monet uhanalaiset hyönteis- ja kasvilajit elävät juuri näissä ihmisen hoitamissa ympäristöissä.
Kansalliset kaupunkipuistot ovat uudenlainen tapa yhdistää luonto ja rakennettu ympäristö. Ne sijaitsevat kaupungeissa ja muodostavat laajoja kokonaisuuksia, jotka yhdistävät kaupunkiluontoa, viherympäristöjä ja kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennuskantaa. Kaupunkipuistojen tarkoitus on turvata kaupunkien kulttuuri- ja luonnonmaisemien säilyminen ja tukea kaupunkilaisten hyvinvointia. Toisin kuin luonnon- ja kansallispuistot, kaupunkipuistot eivät ole luonnonsuojelualueita, vaan osa maankäytön suunnittelua. Kaupunkipuistot ovat kaupungin sitoumus vaalia arvokkaita alueita osana kaupunkirakennetta.
Ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen mahdollistaminen
Kun tarkastelemme Suomen luonnonpuistoja, kansallispuistoja, kaupunkipuistoja ja perinnebiotooppeja yhdessä, niistä piirtyy kuva monikerroksisesta luontokokonaisuudesta. Yhdessä nämä puistot ja luontotyypit muodostavat Suomen luonnon ja kulttuurimaiseman kerroksellisen kokonaisuuden, jossa luonnontilainen, hoidettu ja kaupunkimainen ympäristö täydentävät toisiaan. Samalla ne tarjoavat ihmisille mahdollisuuksia luontokokemuksiin, sillä myös hoidetut kulttuuriympäristöt ja kaupunkipuistot vahvistavat viherympäristöjen saavutettavuutta.
Saarijärven Mannilan alueesta ideoidaan Suomen 12. kansallista kaupunkipuistoa. Kuva syksyltä 2024, jolloin alueella työpajailtiin Meijän metsien ja alueellisten terveysmetsien merkeissä. Kuva Juho Jäppinen.
Keski-Suomen alueelta kansallinen kaupunkipuisto vielä uupuu ja Saarijärvelle ideoitu puisto täydentäisi hienosti keskisuomalaisen luonnon moninaisia kokemispaikkoja ja luonnonalueiden arvostuksen kasvattamista. Puiston selvityksen käynnistäminen olisi myös upea keskisuomalainen luontoteko Luontovuodelle 2026, ja Saarijärveltä vastaus Vantaan kaupungin esittämään haasteeseen Suomen kunnille.
Luontopositiivinen Vantaa on lähtenyt mukaan Luontovuosi 2026 -teemavuoden viettoon, ja haastaa myös muut suomalaiset kunnat mukaan!
Vantaa innostaa asukkaitaan luontoympäristöihin liikkumaan ja nauttimaan ympäri vuoden. Lähiluonnon monet mahdollisuudet tarjoavat upeita puitteita nauttia myös Luontovuodesta. Kuvat Sakari Manninen ja Vantaan kaupunki.
”Luonnossa liikkuminen tekee hyvää, ja luonnolle voi myös itse tehdä hyvää, vaikkapa torjumalla haitallisia vieraslajeja. Vantaa kannustaa asukkaitaan lähtemään luontoon ja nauttimaan luonnon virkistävistä ja terveyttä edistävistä vaikutuksista. Lisäksi Vantaa haastaa myös muut Suomen kunnat osallistumaan luontovuoteen”, kannustaa Vantaan ympäristösuunnittelija Annina Vuorsalo.
Vantaalle myönnettiin vuoden 2025 lopulla kunniamaininta Suomen luonnon puolesta tehdystä työstä. Vantaa on myös ensimmäinen Suomen kunta, joka on ottanut käyttöön luonnonsuojelulain mukaisen ekologisen kompensaation. Luontovuoden kunniaksi Vantaa kutsuu myös kaikki muut Suomen kunnat tekemään yhä enemmän luontopositiivisia tekoja.
Vantaalta löytyy runsaasti myös reitistökohteita päiväretkeilyyn, ja myös mahdollisuuksia pidemmillekin retkille. Kuvat Sakari Manninen ja Alisa Kaukio, Vantaan kaupunki.
Pahoittelut hieman harhaanjohtavasta otsikosta. Uudesta kansallispuistosta ei olle vielä päätetty, vaan idea on vasta nostettu esille uudessa Kansallispuistoverkoston kehittäminen -selvityksessä, mutta se sopii mitä parhaiten luontopositiivisen Keski-Suomen tulevaisuuteen! Mistä on siis kyse?
Luonnonmetsä-työryhmä julkaisi juuri uuden selvityksen, jossa esitetään Suomeen perustettavaksi 12 uutta kansallispuistoa, sekä myös jo olemassa olevien kansallispuistoalueiden merkittäviä laajentamisia. Tavoitteena on lisätä suojeltujen luontoalueiden määrää ja kokoa sekä parantaa Suomen luonnonsuojelualueiden kytkeytyneisyyttä.
Melontareitistöjen ja -matkailun kehittäminen olisi yksi Mänttä-Keurusselän kansallispuiston upeista luonnossa liikkumisen lisäämisen mahdollisuuksista. Kuva Keuruun sydänreitiltä kesältä 2024.
Yksi esitetyistä uusista kansallispuistoista olisi Mänttä-Keurusselän kansallispuisto, joka painottuisi omanalaatuisensa järvi- ja saaristoluonnon suojelemiseen ja esimerkiksi melontaretkeilyn kehittämiseen. Ehdotetun kansallispuiston koko olisi noin 4 500 hehtaaria ja se sijoittuisi Keski-Suomessa Keuruun ja Jämsän alueelle. Pirkanmaalta kansallispuiston aluita olisi Mänttä-Vilppulassa ja Ruovedellä.
Keski-Suomen osalta ehdotuksessa on myös kolmen maakunnassa sijaitsevan kansallispuiston laajentaminen. Merkittäviä laajennuksia ehdotetaan Leivonmäen kansallispuistoon, Pyhä-Häkin kansallispuistoon sekä Salamajärven kansallispuistoon. Laajennukset mahdollistaisivat paitsi laajempien luontoalueiden suojelun, myös uusien vaellus- ja retkeilyreitistöjen avaamisen ja luontomatkailun kehittämisen.
Laajennussuunnitelmat pohjautuisivat pitkälti valtion maille. Kuvakaappaus Leivonmäen kansallispuiston laajennusmahdollisuuksista raportissa.Leivonmäen kansallispuiston laajentaminen mahdolllistaisi laajempien luontoalueiden suojelun ohella myös uusien luontoretkeilymahdollisuuksien ja -reitistöjen kehittämisen. Kuva Leivonmäen kansallispuistosta vuodelta 2023.
Kohden luontopositiivista Keski-Suomea!
Raportissa esitetty uuden kansallispuiston perustaminen sekä Keski-Suomen alueen kansallispuistojen merkittävä laajentaminen sopii luonnollisesti myös luontopositiinen Keski-Suomi -visioonkin, jonka ajatuksena on viedä aluetta kohden luontopositiivista tulevaisuutta, ja sen monia mahdollisuuksia sekä hyvinvointimme ja terveytemme edistämisessä, mutta myös luontoympäristöjemme tervehtymisessä ja luontomatkailun kehittämisessä.
Uuden kansallispuiston suunnittelun käynnistäminen ja olemassa olevien laajentaminen olisi upea keskisuomalainen teko Luontovuodelle 2026. Ruvetaanhan hommiin!
Suomalaisessa populaarikulttuurissa luonto ja vuodenajat ovat olleet keskeisessä osassa, eivät vain symbolisena taustana. Sadatkesät, Keurusselän sinet, syksyn sävelet, myrskyn jälkeiset ajat ja talven hiljaisuus ovat muodostaneet puitteet tarinoille rakkaudesta, yksinäisyydestä, elämästä ja kaipuusta. Luonto on tarjonnut sanoitusta tunteille, joita ei muuten ehkä ole osattu ilmaista. Ihminen on ollut pieni, mutta kokonainen, ja ihmiselo suhteutunut johonkin itseä suurempaan.
Mitä sanoo tutkimukset?
Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että luontoon liittyvä kieli ja mielikuvitus ovat heikentyneet länsimaissa jo 1900-luvun puolivälistä lähtien. Kesebirit (2017) toteavat, että kulttuuriproduktiot eivät vain heijasta luontosuhdetta, vaan muokkaavat sitä. Kun musiikissa, kirjallisuudessa ja lauluissa luonto on läsnä, lapset ja nuoret oppivat huomaamaan luonnon merkityksellisenä ja arvokkaana – vaikka he eivät sitä tietoisesti opettelisi. Kun sanasto köyhtyy, katoaa myös kyky havainnoida ja arvostaa luonnon monimuotoisuutta.
’Ötökkä’, ’leppäpirkko’, ’leppäkerttu’ vaiko ’seitsenpistepirkko’? Luontosanaston köyhtyessä myös kykymme sanoittaa ja ymmärtää ympäröivää luontoa heikkenee. Eri hyönteislajeja, eli ’ötökkälajeja’, on Suomessa tavattu reilut 24 000. Suomen kansallishyönteinen seitsenpistepirkko on näistä yksi.
Kielen köyhtyminen on jatkunut pitkään. Viittaukset luontoon ovat vähentyneet tasaisesti kaunokirjallisuudessa, laululyriikoissa ja elokuvien tarinoissa. Miles Richardson (2024) analysoi tutkimuksessaan Google Books -aineistoa ja havaitsi, että englanninkielisessä kirjallisuudessa luontoon liittyvä sanasto on vähentynyt noin 60 prosenttia 1800-luvulta nykypäivään. Tämä ilmiö tunnetaan nimellä kokemusperäisen tiedon sukupuutto (experience extinction). Vuonna 2007 Oxford Junior Dictionary poisti nuortensanakirjastaan lukuisia luontosanoja kuten tammenterho (acorn) ja sinikello (bluebell) korvaten ne digiajan termeillä kuten blog ja chatroom. Päätös herätti laajaa kritiikkiä, mutta sanakirjan toimittajat perustelivat linjauksia lasten muuttuneella kielenkäytöllä; ne ovat sanoja, joita ei enää tarvita, koska ne eivät ole lasten arjessa läsnä. Kehitys on linjassa sen kanssa, että sisätiloissa ja virtuaalisesti tapahtuva vapaa-ajanvietto on lisääntynyt, eikä se selity yksinomaan kaupungistumisella. (Kesebir & Kesebir, 2017).
Putosiko Suomi puusta?
Kyllä. Kotimaisten kielten keskus (Kotus) julkaisi juuri vuoden 2025 uudet sanapoiminnot. Ne osoittavat, että luontoon liittyvä uusi sanasto Suomessa muodostuu pääasiassa tieteellisistä ja hallinnollisista käsitteistä, kuten ympäristökriisien kaksoisajuri, luontokato, AMOC ja hiilinieluvelka. Luonto on yhä useammin keskustelun kohde, järjestelmä tai riski, ei koettu ympäristö. Uudet sanat ovat tässä ajassa tärkeitä ja välttämättömiä, mutta ne eivät kanna mukanaan samaa kokemuksellista, aistillista tai tunteellista ulottuvuutta. Suomessa sanat katoavat usein hiljaisesti, käytön hiipuessa, ei niinkään virallisen poiston kautta; kuvaileva ja kokemusperäinen sanasto ei siirry sukupolvelta toiselle.
Ekologinen kielitiede tutkii, miten luonnonkokeminen ja kielen katoaminen kulkevat käsi kädessä. Kun paikalliset murresanat ja lajien nimet unohtuvat, katoaa myös kulttuurinen ja ekologinen tieto (Luthin, 2020). Richardson (2024) toteaa, ettei tämä ole vain kielellinen muutos, vaan kulttuurinen käänne. Luontosuhteen heikkeneminen ei johdu ensisijaisesti yksilön elämän aikana koettujen luontokokemusten vähentymisestä, vaan siitä, ettei luontosuhde enää siirry sukupolvelta toiselle. Kun luonto katoaa lauluista, tarinoista ja arjen kielestä, katoaa myös se hiljainen perintö, joka tekee luonnosta meille merkityksellisen ilman selityksiä.
Janne Laitinen Kirjoittaja toimii lähiLUMO-hankkeessa, jossa tutussa lähiluonnossa havaitaan osin unohdettuja asioita. Jotta muistaisimme paremmin.
Blogi on osa Luontovuosi 2026 -teemavuoden julkaisusarjaa. Luontovuoden tarkoituksena on saada kaikki suomalaiset oleskelemaan ja liikkumaan enemmän luonnossa. Liikkeelle voi lähteä vaikka tutustumalla yllä olevien vihreiden laatikoiden luontosanoihin. Ne kertovat metsistä, puista ja lumesta.
Outdoor Express -busseilla kansallispuistoihin myös Luontovuonna 2026!
Outdoor Express -bussit ajavat taas kesällä 2026 Keski-Suomen kolmeen kansallispuistoon: Pyhä-Häkkiin, Leivonmälle ja Etelä-Konnevedelle.
Kesällä 2025 käynnistyneet Outdoor Express -kansallispuistobussit jatkavat kuljetuksia myös Luontovuonna 2026. Kesälle 2026 palvelua on laajennettu ja uutuutena toteutetaan yhdessä bussireittien liikennöitsijän MatkaMäkelän kanssa asiakkaalle helposti ostettavia matkapaketteja, joissa yhdistyvät kuljetukset ja kohteissa tapahtuvat opastetut aktiviteetit. Kuletuskautta on myös pidennetty, ja kuljetukset käytössä myös Reitistöviikolla syyskuussa.
Kuljetukset lähtevät Jyväskylän Matkakeskukselta ja myös matkalta pääsee kyytiin mukaan. Etelä-Konneveden kansallispuistoon on kesällä tarjolla kaksi reittiä, joista toinen kulkee Laukaan Peurungan kautta Häyrylänrantaan ja toinen Hankasalmen Revontuli Resortin kautta Kalajan alueelle. Pyhä-Häkin kuljetukset pysähtyvät Saarijärven keskustassa. Leivonmäellä Outdoor Express -bussit tarjoavat myös kansallispuiston sisäistä liikennettä päivän aikana.
Aikaa luonnosta nauttimiseen jää päivämatkailijoille noin 4-5 tuntia. Kahtena peräkkäisenä päivänä ajettavat vuorot tarjoavat mahdollisuuden yöpymiseen ja alueen matkailupalvelujen hyödyntämiseen.
Outdoor Express -kuljetukset ovat osa Kestävää kansainvälistä saavutettavuutta Keski-Suomen matkailuun (KeKaSa) -hanketta. Hankkeen toteuttajana on Keski-Suomen matkailun alueorganisaationa toimiva Visit Jyväskylä Region. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Rahoituksen on myöntänyt Keski-Suomen Liitto. Hankkeen yhteistyökumppaneina ovat matkailualueen yhteistyökunnat, Jyväskylän Ammattikorkeakoulu JAMK ja Keski-Suomen Kauppakamari.
Miljoonan askeleen kävelyhaaste käynnistyy 2.2.2026
Vuonna 2026 vietetään Luontovuotta, jonka johtoajatuksena on lähiluonnossa vietetyn ajan lisääminen kaikkien suomalaisten arjessa. Yksi pettämätön tapa lisätä ulkoilua ja luontoympäristöissä liikkumista, on lisätä askelia arkeemme, sillä suomalaisten yleisimmät, ja mieluisimmat, ulkoilupaikat ovat kodin lähistön luontokohteet ja ulkoilureitistöt. Ja se kävely, se on eniten harrastettu liikkumis- ja kuntoilumuoto täällä Suomessa.
Fyysisen aktiivisuuden ja ulkoilun lisäämisen hyvinvointi- ja terveyshyödyistä tuleekin jatkuvasti uutta tietoa. Aktiivisen liikkumisen, kuten kävelyn, lisääminen muun muassa kohentaa mielen hyvinvointia, laskee verenpainetta, sekä laskee kehon tulehdusarvoja. Tämän lisäksi aktiivisuuden lisääminen nostaa kuntoa ja lisää lihasvoimaa, ja useissa tapauksissa, kuten senioriväestön keskuudessa, kohentaa myös tasapainoa ja lisää mahdollisuuksia sosiaalisiin kohtaamisiin ja ulkoiluun. Luonnossa oleskelu tarjoaa samankaltaisia terveyshyötyjä. Näistä voi lukea lisää 3–30–300 -luontosuosituksen sivuilta.
Vuonna 2026 seitsemättä kertaa järjestettävä Miljoonan askeleen haaste kutsuukin niin yksilöitä kuin esimerkiksi perheitä, työ- tai kaveriporukoita lisäämään arkisia askeleitaan. Haasteessa omaa kävelyaktiivisuutta lisätään ja ylläpidetään pidemmän aikaa. Tavoitteesta ja kävelyaktiivisuudesta riippuen haaste kestää keskimäärin 3–5 kuukauden ajan. Tällaisen pitkäkestoisemman rupeaman on todettu liittyvän myös pidempikestoisiin elämäntavan muutoksiin ja hyvinvoinnin lisääntymiseen.
Miljoonan askeleen haaste on kävelty vuodesta 2020 lähtien. Keskimäärin haasteeseen osallistuneet ovat lisänneet kävelyään 1 500-3 000 askeleella vuorokaudessa. Tämä on hyvinvoinnin kannalta merkittävä lisäys suomalaisten päivittäiseen aktiivisuuteen ja tarkoittaa noin 1–2 kilometrin kävelylenkkiä vastaavaa lisäystä päivittäiseen liikkumiseen. Jos kaikki suomalaiset tekisivät tällaisen lisäyksen arkiaktiivisuuteensa, tarkoittaisi se pidemmällä aikavälillä paitsi hyvinvoinnin lisääntymistä, myös miljardien eurojen säästöä terveydenhoitokuluissa.
Haasteessa jokainen osallistuja seuraa omaa askelmääräänsä esimerkiksi puhelimen sovelluksen avulla ja pitää kirjaa viikottaisista askelista kunnes miljoonan askeleen raja ylittyy. Haastetta voi tehdä myös ryhmänä.
Lisätietoa Miljoonan askeleen haasteesta löytyy Meijän polun sivuilta. Miljoonan askeleen haasteeseen osallistuville on avattu myös Facebook-ryhmä, jossa seurataan matkan etenemistä isommalla porukalla.
Uudenvuoden yönä vuonna 2016 saatu idea on vienyt meitä luontoretkille viikosta ja vuodesta toiseen. Kymmenes Retkihaaste-lista tuntuukin jo varsin juhlavalta.
Vuoden 2017 ja vuoden 2026 Retkihaasteiden väliin mahtuu noin 500 retkeä suomalaiseen luontoon.
Retkihaasteessa on ideana tehdä keskimäärin yksi retki viikossa, mikä tarkoittaa vuoden aikana 52 retkeä. Meillä luovuus pääsee valloilleen aina loppuvuodesta, kun ideoimme seuraavan vuoden listan valmiiksi. Aluksi ilmoille heitellään mahdollisimman paljon erilaisia haastekohtia, ilman että niitä arvioidaan sen kummemmin. Sen jälkeen karsitaan ja kehitellään haastekohtia eteenpäin. Retkihaasteen on tarkoitus kannustaa retkeilemään ympäri vuoden, joten suunnittelussa otamme huomioon koko vuoden kierron niin, että jokaiselle vuodenajalle löytyy sopivia haasteita.
Hyviä teemoja putkahtelee toki esille pitkin vuotta ja niitä on aina jonkin verran kirjattuna ylös ennen varsinaista loppurutistusta. Osa ideoista tulee mieleen retkiä tehdessä, esimerkkinä tämän vuoden haastekohta pienten sienten retki. Kuvaukselliset pienet sienet, ovatkin jääneet meille aika tuntemattomiksi, joten tästä syystä halusimme nostaa sen yhdeksi teemaksi, johon on mielenkiintoista perehtyä enemmän.
Listan tekoa helpottaa se, että meillä on ollut muutamia haastekohtia, jotka toistuvat vuodesta toiseen, kuten retki kansallispuistoon ja roskaretki. Roskaretki on erityisen tärkeää pitää mukana, jotta muistaisimme kaikki pitää luonnosta hyvää huolta. Välillä on hyvä napata poluilta matkaan muidenkin roskia.
Retkihaasteissa on aina myös ympäristömme hyvinvointia lisääviä haasteita, kuten roskaretki, jolloin poimitaan retkeillessä roskia luonnosta.
Olemme myös tietoisesti nostaneet esiin meille tärkeitä teemoja. Tänä vuonna mukana on retki harvinaisen äärellä, johon aiomme merkitä sellaisen retken, jossa näemme uhanalaisen lajin tai luontoympäristön.
Nyt on toinen vuosi, kun tuomme esiin tärkeitä teemoja yhteistyön avulla. Viime vuonna saimme kaksi kohtaa Retkihaasteeseen Rammat retkeilijät yhdistykseltä. Vaikka yhteistyö päättyi, niin pidämme esteettömyyttä esillä myös tämän vuoden listassa. Olemmekin pyrkineet luomaan haasteiden kohdat siten, että niitä olisi mahdollisimman helppo soveltaa kaikkien retkeilijöiden käyttöön.
Tämän vuoden Retkihaasteeseen saimme kaksi tärkeää haastekohtaa Meijän polku -asiantuntijaverkostolta liittyen heidän Luontovuosi 2026 -teemavuoteen, jossa korostuu lähiluonnon merkitys. Luontovuosi kannustaa liikkumaan lähiluonnossa ja sitä myöten saavuttamaan terveyshyötyjä. Hyvinvointia lähiluonnosta on meillekin tärkeä teema, jota haluamme pitää esillä. Luonnossa oleilun ja rauhallisen kuljeskelun lisäksi tämän vuoden listassa on omat haastekohdat myös luonnossa voimailulle ja kunnon kohottamiselle, palautumista kuitenkaan unohtamatta.
Uuden listan julkaisu on aina jännittävää ja onkin ollut ilo huomata, että yhä uudet ihmiset löytävät tiensä Retkihaasteen pariin. Mieletöntä on myös se, että osa Retkihaasteen seuraajista on ollut mukana alusta saakka. Kiitos mukana kulkemisesta ja mukavia juhlavuoden retkihetkiä vuodelle 2026!
Olemme suunnitelleet hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen Vuosikelloon Luontovuodelle 2026 sopivan koko vuoden kestävän haastekokonaisuuden, joka johdattelee lisäämään luonnossa vietettyä aikaa, sekä kerryttämään luonnossa oleskelun ja liikkumisen hyvinvointi- ja terveyshyötyjä.
Jokaislle vuodenajalle on varattu kaksi luonnossa oleskelua ja liikkumista lisäävää haastetta sekä niiden rinnalle lepoa ja palautumista lisäävä haaste. Haasteita voi myös korvata toisilla Vuosikellon haasteilla, jos joku ennalta valituista ei sovi omaan elämäntilanteeseen tai vaikkapa polkupyörää ei ole käytössä.
Vuosi käyntiin kävellen, hiihtäen ja kirjoja lukien!
Käynnistämme vuoden Miljoonan askeleen haasteen, Hiihtohaasteen ja Lukuhaasteen voimin. Luvassa on siis lisääntyviä askeleita, mutta myös rauhaisaa lukuaikaa sisätiloissa. Miljoonan askeleen haasteessa voit valita itsellesi sopivan askeltavoitteen perustuen nykyiseen askelmäärääsi. Haasteen tavoitteena on lisätä askelia arkeen, joten valitse itsellesi tavoite, joka lisää kävelyä päiviisi. Jos kaipaat kokonaisvaltaisempaan harjoittelua, niin sauvat mukaan kävelylenkeille. Ja koska vietetään luontovuotta, niin pyri kävelemään myös luontoympäristöissä mahdollisimman usein. Voit Miljoonan askeleen haasteen sijaan valita myös Hiihtohaasteen, jos lumet antaa myötä ja sinun juttusi on keväisillä hangilla hiihtely. Haasteita voi myös tehdä yhtä aikaa, jolloin kerää sekä askelia, että hiihtokilometrejä. Näin askelhaaste jatkuu pidemmälle keväälle ja alkukesään.
Kesällä lintuja tarkkaillen, pyöräillen ja luonnon vesien äärellä viihtyen
Askeleiden kerryttämisen jälkeen siirrymme keväistä luontoa seuraamaan Lintubongaushaasteen merkeissä, hyppäämme polkimille keräilemään pyöräilykokemuksia suomalaiseen suveen ja reitistöille Poljinhaasteessa. Kolmanneksi haasteeksi kesäkaudelle valitsemme Vesistöhaasten, jonka tavoitteena on lisätä vesien äärellä vietettyä aikaa. Vesistöhaasteessa tyyli on vapaa, eli voit viettää aikaa uimarannoilla tai mökin laiturilla, käydä sub-lautailemassa tai melomassa, tai vain nautiskella rantaraiteista ja jokien varsilla vietetystä ajasta. Voit myös piipahtaa puroilla kuuuntelemassa ja katselemassa veden elämää. Liikkuvan veden seuraaminen onkin yksi parhaista keinoista palautua ja rentoutua.
Syksyllä kohden metsiä, portaita ja saunoja
Syksylle olemme valinneet sekä Porrashaasteen, Metsähaasteen että Saunahaasteen. Porrashaaste kuljettaa nimensä mukaisesti portaiden äärelle. Jos mahdollista, valitse ainakin osa porraskerroista alueellasi sijaitseviin luontoympäristöissä oleviin kuntoportaisiin. Jos kuntoportaita ei ole, niin hiukan jyrkempi ylämäkikin käy. Yksi askel on yksi porras! Metsähaasteesssa Vesistöhaasteen tapaan pyritään lisäämään metsissä viettämäämme aikaa. Marjastus, sienestys, lenkkeily tai vaikkapa vain puiden ja metsän elämän ihmettely lasketaan metsäajaksi.
300 potenssiin 2
Jos haluaa luonnon ja liikkumisen hyvinvointivaikutusten tehoannosta, niin jossain kohjtaa vuotta kannattaa haastepaletille lisätä 300 potenssiin 2 -haaste, jossa tavoitteena on liikkua aktiivisesti luontoympäristöissä 300 minuuttia, eli 5 tuntia, viikossa. Tämä haaste perustuu 3–30–300 -luontosuosiituksen suosituksiin.
Vuosimausteeksi Retkihaastetta!
Vuosikellon Luontovuoden haasteiden ohella voi ottaa vuodelle 2026 myös Retkihaasteen 52 retkihaastetta vastaan! Nämä sopivat mainiosti myös Vuosikellon haasteisiin, ja antaa syitä hakeutua yhä uusiin luontokohteisiin. Samalla liikkeelle lähdöllä voi siis kerätä useampienkin haasteiden tavoitteita.
