Alkukesä on loisteliasta aikaa lisätä alueen asukkaiden ja alueella vierailijoiden luonnossa liikkumista ja huomion kiinnittämistä moniaistiseen lähiluontoon.
Osana Meijän metsät -kokonaisuutta viime syksynä kehitettiin moniaistisen terveysmetsän pop-up -polku, jonka pystyy vaivattomasti perustamaan esimerkiksi jo olevan luontopolun tai -reitistön varrelle. Polun taulut opastavat polulla liikkujia moniaistisen luontokokemuksen äärelle.
A4-kokoiset taulut voi ladata sivuilta alta, ja tulostaa, sekä tarvittaessa esimerkiksi laminoida ja laittaa luontoympäristöön kävijöiden iloksi. Paperiset taulut voivat olla esillä myös esimerkiksi luontoliikkumistapahtuman yhteydessä lyhytaikaisesti. Esimerkiksi syyskuussa Reitistöviikolla voi pop-up -polkuja pystyttää asukkaiden luonnossa liikkumisen lisäämiseksi ja luontoyhteyden vahvistamiseksi.
Ensimmäinen pop-up terveysmetsäpolku pystytettiin Viitasaaren Ilmolahden Luuvuoren luontopolulle marraskuussa 2024.
Keski-Suomen reitistöviikkoa on vietetty vuosittain jo kuuden vuoden ajan. Aiemmin keväällä kerroimme, että tulevana syksynä Reitistöviikko järjestetään koko Suomen laajuisena. Ja nyt seuraa lisää iloisia reitistöuutisia, sillä Keski-Suomen liitto haastaa muut Suomen maakunnat liikkumaan ja nautiskelemaan alueiden reitistöistä ja luontokohteista Reitistöviikolla syyskuussa!
– Mahtaako muiden maakuntien reitistöistä löytyä haastajia esimerkiksi keskisuomalaisen Häähninmäen upeille ulkoilureiteille ja Päijänteen järvimaisemille? Tai Leivonmäen, Etelä-Konneveden, Pyhä-Häkin ja Salamajärven monipuolisille kansallispuistoillemme?, pohtii pilke silmäkulmassa Keski-Suomen liiton viestintäpäällikkö Jenni Isopahkala haastaessaan muita maakuntia mukaan asukkaiden ja matkailijoiden luonnossa liikkumisen lisäämiseen.
Reitistöillä liikuttaessa voidaan nostaa esille myös suomalaisen lähiluonnon monia mahdollisuuksista niin terveyden ja hyvinvoinnin kuin myös esimerkiksi luontomatkailun edistämisen näkökulmasta. Reitistöviikolla voi esimerkiksi alueen asukkaita innostaa uuden 3–30–300 -luontosuosituksen mukaisesti reitistöille liikkumaan ainakin kolmasti viikon aikana. Lisää vinkkejä luonnossa liikkumisen aktivointiin löytyy Reitistöviikon sivuilta!
Suomea kutsutaan tuhansien järvien maaksi. Syyskuussa rinnaikkaisnimeksi nousee satojentuhansien reitistöjen maa. Ja näillä reitistöillä on Reitistöviikolla miljoonia luonnossa liikkujia!
Tervetuloa viemään suomalaisia reitistöjä sekä luonnossa liikkumisen iloa kaikkialle Suomeen! Alta voitte ladata oman alueenne Reitistöviikko-tunnuksen käytettäväksi syyskuun Reitistöviikolla ja reitistöviikkoon liittyvässä viestinnässä. Vinkkejä viikon järjestämiseen löytyy Reitistöviikon sivuilta, ja itse saa keksiä lisää oman maakunnan näköistä luontotekemistä. Syyskuussa sitten katsotaan keneltä löytyy upeimmat luontoreitistöt ja niille aktivoivat tapahtumat sekä viestintä!
Vihreä pohjaväri on HEX #638051 (RGB 99,128,81) ja fonttina Lava Pro Rough. Näitä ei tarvitse käyttää kuitenkaan visuaalisina elementteinä, vaan julisteet, mainokset yms voi tehdä esim alueen oman graafisen tyylin mukaisesti.
Yllä olevien logojen kanssa voi maakunnallisella tasolla toteuttaa omia Reitistöviikkokampanjoita ja luontoliikuntapositiivista viestintää. Logoja voi käyttää esimerkiksi Reitistöviikolla järjestettävien tapahtumien ja kilpailujen viestinnässä niin somessa kuin perinteisissä medioissa ja uutisoinnissa. Ohessa esimerkki julisteesta, joka alueella voitaisiin luoda Reitistöviikon mainostamiseksi.
Jos tarvitsette apua luonnossa liikkumisen innostamiseen, niin Meijän polun asiantuntijaverkostossa on myös palvelumuotoilun, viestinnän ja graafisen suunnittelun ammattilaisia, jotka voivat auttaa alueenne Reitistöviikon viestinnän suunnittelussa ja toteutuksesta ostopalveluna. Tiedustelut voi laittakaa sähköpostilla osoitteeseen reitistoviikko@gmail.com.
Tulevan Luontotyöpäiväviikon kunniaksi päivitimme Vinkkejä luontotyöpäivien viettoon -julisteemme. Juliste tarjoilee käytännön ideoita töiden siirtämisestä ulkoympäristöihin, ja sen voi Luontotyöpäivien sivuilta ladata omalle koneelle ja tulostaa A3-kokoisena työpisteen seinälle, tai vaikkapa kotikonttorille muistuttamaan luontoympäristöjen monista mahdollisuuksista työhyvinvointimme lisäämiseen.
Siirtämällä töitä luontotympäristöihin, tai siirtymällä työmatkarönsyilyjen maailmaan voi myös täydentää omia luonnossaoloreservejään ja täyttää myös 3–30–300 -luontosuosituksen suositukset viikottaisesta luontoaltistuksesta.
Tervetuloa mukaan Luontotyöpäiväviikolle 19.–23.5.2025!
Tulostettava 3–30–300 -luontosuositusjuliste julkaistu
Olemme lisänneet 3–30–300 -luontosuosituksen sivuille A3-kokoisen tulostettavan julisteen muistuttamaan luonnossa oleskelun ja liikkumisen merkityksestä hyvinvoinnillemme ja terveydellemme. Juliste toimii myös helppona tapana ottaa luonnon hyvinvointivaikutukset puheeksi eri asiakasryhmien kanssa esimerkiksi liikuntaneuvonnassa ja sote-työssä.
Luontosuosituksessa todettiin, että ihmisen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta ehkäpä optimaalisin yhdistelmä olisi liikkua luontoympäristöissä 300 minuuttia viikossa. Ja tätä lähdetään tavoittelemaan myös uudessa haasteessamme. Haasteen voi toteuttaa itselleen sopivilla aktiivisen liikkumisen tavoilla esimerkiksi hiihtäen, kävellen, pyöräillen, juosten, meloen, soutaen tai vaikkapa jalkapalloa ulkona pelaten. Tärkeintä on liikkua ympäristöissä, joissa on luontoa ympärillä. Haaste on kolmen kuukauden mittainen, eli ajallisesti uusien elintapojen oppimista tukeva.
Voit tutustua haasteeseen täältä. Ja sitten tarvitsee vain lähteä liikkeelle.
Liikkumisen apuvälineet avaavat ovia uusiin retkeilymaastoihin
Luontosuositus koskee jokaista – myös ihmisiä, joilla on jokin vamma. Luonnosta saatavat terveyshyödyt kuuluvat myös vaikeasti vammaisille henkilöille, jotka tarvitsevat liikkumiseen apuvälinettä ja toisen ihmisen apua. Oikeanlaisilla välineillä esteellisetkin ympäristöt tulevat mahdollisiksi.
Suomalaisista arviolta 15 prosentilla on jokin vamma. Vaikeasti vammaisten ihmisten mahdollisuudet päästä luontoon ovat muita huonommat, sillä tarvittavia apuvälineitä ei ole riittävästi saatavilla. Esimerkiksi moni vaikeasti vammainen lapsi joutuu jäämään pois päiväkodin yhteisiltä metsäretkiltä. Samoin vaikeasti vammaiset aikuiset jäävät helposti ulos oman päivätoiminta- tai asumisyksikkönsä luontotoiminnasta.
On siis tärkeää kiinnittää erityistä huomiota heihin, jotka eivät pääse itsenäisesti luontoon tai kykene itse ilmaisemaan tarvettaan päästä sinne.
Oikeilla välineillä kuka vain voi päästä luontoon.
Kuva Ville Muranen.
Jokaisella on oikeus olla retkeilijänä retkeilijöiden joukossa
Kun vaikeasti vammainen henkilö lähtee luontoon lähi-ihmisen kanssa, on olennaista muistaa hänen olevan itsenäinen toimija, jolla on oikeus vaikuttaa häntä koskeviin asioihin. Näitä ovat muun muassa luontoretken kohde, kesto ja liikkumismuoto. Lisäksi jokaisella on oikeus vaikuttaa siihen, mitä retkellä tehdään. Jos ei tykkää makkarasta, on oikeutettu paahtamaan nuotiolla vaahtokarkkeja. Olennaista on, että jokainen saa olla retkeilijänä retkeilijöiden joukossa. Kenenkään ei tarvitse metsässäkään tulla ensisijaisesti määritellyksi vammansa kautta, ellei niin itse halua.
Jokainen saa tehdä luontokokemuksesta omannäköisensä.
Kuva Laura Vesa.
Esteettömät reitit eivät riitä – tarvitaan sopivia apuvälineitä
Suomessa on runsaasti esteettömiä reittejä, mutta niistä monet ovat lyhyitä ja talvisin kulkukelvottomia esimerkiksi pyörätuolilla. Lisäksi kauneimmat ja rauhallisimmat luontokohteet ovat harvoin esteettömien reittien varrella.
Esteelliset reitit muuttuvat saavutettavammiksi oikeanlaisilla apuvälineillä. Luonnossa liikkumisen apuvälineitä ovat muun muassa maastopyörätuolit, monitoimirattaat sekä hiihto- ja luistelukelkat. Toimintavälineitä käytetään itsenäisesti tai yhdessä avustajan kanssa. Kenenkään luontoon pääseminen ei jää kiinni siitä, etteikö sopivia apuvälineitä olisi keksitty. Sen sijaan suurempi ongelma on se, ettei jo olemassa olevista välineistä tiedetä, tai niitä ei ole saatavilla.
Erilaisiin toimintavälineisiin voi tutustua tarkemmin Kehitysvammaisten Tukiliiton Malike-toiminnan verkkosivuilla. Malike edistää vaikeasti vammaisten ihmisten osallistumisen mahdollisuuksia muun muassa lisäämällä tietoa toimintavälineistä ja niiden käytöstä.
Ulos pääseminen on yhtä tärkeää kaikkina vuodenaikoina. Maastopyörätuoli auttaa lumella liikkumisessa.
Kuva Laura Vesa.
Mistä toimintavälineitä voi saada?
Yksityishenkilöt voivat saada käyttöönsä maastoliikkumisen apuvälineitä useiden eri lakien nojalla. Tutustu välineiden hankintaan täällä.
Apuvälineitä tarvitaan myös yhteiskäyttöön. Kunnat ja luontokohteet voivat hankkia maastoliikkumisen apuvälineitä vuokrattavaksi tai lainattavaksi. Yhteiskäyttöisiä välineitä on jo useilla paikkakunnilla, muun muassa Turussa, Tampereella, Vaasassa ja Joensuussa.
IDEA: Laskettelukeskusten ja monien luontokeskusten yhteydessä on jo valmiiksi varustevuokraamo. Voisiko vuokraamon valikoimasta löytyä esimerkiksi maastopyörätuoli tai laskettelukelkka?
Luontoympäristöjen ja aktiivisen liikkumisen yhdistäminen luo hyvinvointimme ja terveytemme kannalta optimaalisen yhdistelmän. 3–30–300 -luontosuosituksessa onkin nostettu esille luonnon ja aktiivisen liikkumisen hyödyt, jotka sopivat Vuosikellomme haasteisiin mitä mainioimmin.
Uudessa haasteessamme otammekin tavoitteeksi liikkua luontoympäristöissä 300 minuuttia, eli viisi tuntia viikossa. Liikkumiseen voi yhdistellä myös Vuosikellomme aktiviteetteja hiihdosta pyöräilyyn, porrasharjoitteluun, ulkokuntosalilla käymiseen tai metsä- sekä vesistöympäristöissä liikkumiseen. Voit sauvakävellä, polkujuosta, luistella, uida, soutaa, suunnistaa tai pelata vaikkapa frisbee-golffia. Pääasia on, että liikut aktiivisesti luontoympäristöissä.
Voit myös rönsyillä työmatkasi aktiivisesti liikkuen. Esimerkiksi 25 minuutin kävely töihin ja töistä kotiin luontoympäristöissä – tai niiden läheisyydesssä – täyttää jo tämän haasteen tavoitteen. Kaikki muu luontoympäristöissä liikkuminen tämän jälkeen on pelkkää plussaa.
Voit tulostaa itsellesi kolmen kuukauden haastepäiväkirjan alta, johon voi merkata päivittäisen ja viikottaisen luonnossa liikkumisen aikasi, jotta voit seurata haasteen etenemistä.
Voit merkitä päiväkirjaan luontoympäristöissä liikkumasi ajat päivittäin minuutteina. Näin sinun on helppo seurata haasteen etenemistä ja tavoitteiden täyttymistä. Pyri liikkumaan luontoympäristöissä viikottain vähintään 300 minuuttia, eli viisi tuntia.
Luontoympäristöt
300 potenssin kaksi -haasteessa luontoympäristöjä tulkitaan joustavasti – ulos liikkumaan lähtemistä ei kannata jättää välistä, vaikka ei olisi aivan varma ympäristön luokittelusta. Suomi tarjoaa kuitenkin miljoonittain mahdollisuuksia liikkua erilaisissa luontoympäristöissä. Tällaisia voivat olla puistot, lähiluonto monine mahdollisuuksineen, luontoalueiden läheisyydessä kulkevat reitistöt tai vaikkapa oma piha pihajumpan merkeissä. Pääasia että olet ulkona, näet luontoa ympäristössäsi ja olet liikkumassa!
Rammat retkeilijät ry on Suomen ensimmäinen, vuonna 2024 ponnistettu yhteisö, joka kokoaa siipiensä alle muun muassa kaikki toimintarajoitteiset, vammaiset, pitkäaikaissairaat, mielenterveyskuntoutujat, neuromoninaiset sekä kehosyrjintää kokevat retkeilijät. Tarkoituksemme on tuoda esiin retkeilyn moninaisuutta ja soveltavan retkeilyn tietoutta ja osaamista sekä rikkoa stereotypioita ’oikeasta retkeilijästä’ ja ’oikeista retkistä’. Edistämme samalla edellä mainittujen vähemmistöjen luontoliikkumisen näkyvyyttä ja lisäämme yhdenvertaisia mahdollisuuksia luontoiluun. Joidenkin mielestä rumana pidetty termi ’rampa’ on voimauttavaa ottaa haltuun.
Tänä vuonna Rammat retkeilijät -yhteisö sai laittaa hynttyyt yhteen Retkihaasteen kanssa, ja kehitti Retkihaasteeseen kaksi haastekohtaa.
Helsingin Lammassaaressa pääsee tarkkailemaan lintuja meren ääreen rakennetusta esteettömästä piilokojusta.Ruunaan retkeilyalueella Neitikoskella esteettömällä reitillä pääsee taas aivan kosken kuohujen äärelle.
Suunnittelimme haastekohdan ”Retki esteettömiin retkirakenteisiin tutustuen”, sillä haluamme nostaa esiin tärkeitä huomioita luonnossa liikkumisen saavutettavuudesta. Millaiset retkeilyolosuhteet mahdollistavat sen, että kaikenlaiset luonnossakulkijat toimintakyvystään riippumatta voivat nauttia retkeilystä turvallisesti ja vaivattomasti?
Oletko esimerkiksi pohtinut, kuinka suuri merkitys pienilläkin rakenteellisilla yksityiskohdilla voi olla retkeilijöille? Esimerkiksi kynnys puuvaraston ovella saattaa tehdä polttopuiden hakemisesta mahdotonta pyörätuolilla liikkuvalle. Vastaavasti liian matala tulipaikka voi vaikeuttaa sen käyttöä henkilöille, joilla on selkä- tai polvivaivoja. Esteettömyys ei tarkoita pelkästään kulkuramppia tai leveämpää polkua – se on kokonaisuus, jossa huomioidaan monenlaiset tarpeet ja varmistetaan, että luontoelämykset ovat kaikkien ulottuvilla.
Tämän haastekohdan myötä haluamme herättää ajatuksia ja keskustelua siitä, miten retkirakenteita voidaan kehittää entistä saavutettavammiksi ja inklusiivisemmiksi.
Halusimme mukaan myös haastekohdan, joka kiinnittää huomiota retkeilyn sosiaaliseen puoleen. Haastekohta ”Retki ramman kanssa” kannustaa tarkastelemaan retkeilyä uudesta näkökulmasta: yhdessä lähtemisen ja toisen tukemisen kautta.
Retkeilyyn on saatavilla monenlaisia apuvälineitä, mm. käsipolkupyöriä.
Hyvin moni toimintarajoitteinen kipuilee retkiseuran puutteesta, koska he eivät toimintarajoitteen vuoksi uskalla tai pysty lähtemään yksin luontoon. Joillekin retkeilyseura on ehdoton edellytys retkille pääsemiseksi. Seurassa liikkuminen ei ainoastaan tuo turvaa, vaan myös rohkaisee ja tekee retkeilystä sosiaalisen, jaetun elämyksen.
Retkeily on usein kivempaa kaverin kanssa tai isommalla porukalla. Mustasaarenkeitaalla Isojoella kulkee esteetön lankkupolku suolla.
Kuka tahansa meistä voi tarvita apua luonnossa liikkumiseen jossain elämänvaiheessa, oli kyseessä sitten rollaattoria käyttävä isoäiti, polvivaivainen isä, uupumuksesta toipuva ystävä tai heikkonäköinen naapuri. Toivomme haastekohdan rohkaisevan tarjoamaan ja myös kysymään retkiseuraa, sillä luontoelämykset ovat kaikkia varten. Retkikavereita voi etsiä esimerkiksi Rammoista retkeilijöiden somesta, erilaisten vertaistukiyhdistysten ja -yhteisöjen sekä paikallisten some-ryhmien avulla.
Porvoon Varlaxuddenissa kulkee esteetön lankkupolku merenrantakallioille, joka parantaa alueen saavutettavuutta myös talvisin.
Minne sinä aiot mennä tutustumaan esteettömiin retkeilyrakenteisiin? Entä kenen kanssa aiot mennä ramparetkelle?
Tiina Nopanen Rammat retkeilijät ry varapuheenjohtaja
Tällä hetkellä sekä ilmastonmuutoksen, lajikadon, ympäristöjen saastumisen että maankäytön kaltaiset ihmisten aiheuttamat ilmiöt vähentävät ja köyhdyttävät vauhdikkaasti luontoympäristöjämme, ja vaikuttavat negatiivisesti terveyteemme ja hyvinvointiimme. Tästä johtuen paitsi ihmisten luontoympäristöissä oleskelun ja liikkumisen lisääminen, myös näistä luontoympäristöistä ja niiden luonnon monimuotoisuudesta huolehtimisen merkitys kasvaa jatkuvasti.
Luontoympäristöjen ennallistaminen tarjoaa miljoonia mahdollisuuksia lisätä sekä luonnon että ihmisten hyvinvointia.
Myös rakennettujen alueiden, kuten kaupunkien, viherryttäminen ja villiinnyttäminen nousevat yhä tärkeämpään rooliin ympäristön ja ihmisen terveyden näkökulmasta.
Tällainen toiminta vastaa myös kaupunkilaisten toiveisiin, sillä esimerkiksi Tampereella yli 95 prosenttia asukkaista toivoo kaupunkipuiden sekä viheralueiden säilyttämistä ja lisäämistä (Tampere 1/2025). Yksinkertainen ohjeistus terveellisten elinympäristöjen muutokseen voisikin olla: ’Etsikää harmaata, ja sitten etsikää tapoja muuttaa ainakin osa näistä harmaista alueista vihreiksi ja sinisiksi’.
Ihmisten hyvinvointi perustuu luonnon suomiin aineettomiin hyötyihin. Tällä hetkellä luontoympäristömme heikkenee heikentäen myös meidän ihmisten mahdollisuuksia terveelliseen ja hyvään elämään. Voimme kuitenkin aktiivisesti alkaa edistämään luontoympäristöjemme hyvinvointia ja näin lisätä myös omaa hyvinvointiamme.
Viheryhteyksien lisääminen
Viheryhteyksien lisääminen ja ennallistaminen on tärkeää ihmisten, eläinten sekä kasvien luontoympäristöissä liikkumisen mahdollistamiseksi sekä luontokontaktien määrän kasvattamiseksi rakennetuissa, tai muuten ihmisten muokkaamissa ympäristöissä. Kävelyyn, pyöräilyyn ja luontokontakteihin kannustavat ympäristöt ovat myös terveytemme kannalta erityisen merkityksellisiä (Makram ym. 2025).
Tästä syystä alkuperäisen 3–30–300 -mallin suositukset jo täyttävien kaupunkien tulisi panostaa asukkaiden aktiivisen liikkumisen ja ulkoilun lisäämiseen sekä viheryhteyksien luomiseen samalla kun ne monimuotoistavat jo olemassa olevia luontoympäristöjä. Ilmastonmuutoksen myötä myös laadukkaiden reitistöjen ja niiden ympärivuotisen kunnossapidon merkitys ihmisten aktiivisen liikkumisen mahdollistajana ja edistäjänä kasvaa vauhdilla.
3–30–300 kaupunkisuunnittelussa
Kaupunkisuunnittelun trendiksi on viimeaikoina noussut niin sanottu 3-30-300 -suositus, jonka mukaan
Kaikkien on voitava nähdä 3 isoa puuta kotoaan, koulustaan, työ- tai hoitopaikaltaan.
Jokaisella asuinalueella tulisi olla vähintään 30 prosentin puiden latvuspeittävyys.
Kenenkään ei pitäisi asua yli 300 metrin päässä lähimmästä julkisesta (ja laadukkaas- ta) viheralueesta.
Suomessa kaikki nämä tavoitteet täyttyvät lähes sataprosenttisesti jo nyt (Yggdrasil-hanke, 2025). Asumme puiden ympäröimänä ja metsien keskellä ja 97 prosenttia suomalaisista asuu alle 300 metrin päässä lähivirkistykseen soveltuvasta alueesta (Liiteri, 2025). Suurimmista kaupungeista löytyy kuitenkin alueita, joissa latvuspeittävyys jää alle 30 prosentin. Esimerkiksi Helsingin asukkaista 33 prosenttia ja Tampereen asukkaista 25 prosenttia asuu alueilla, joilla latvuspeittävyys jää alle suosituksen. (FIGBC)
Tällaisen kaupunkirakenteeseen liittyvää luontokontaktien vajetta tulee korjata paitsi muuttamalla määrätietoisesti kaupunkiympäristöjämme, myös lisäämällä ihmisten luontoympäristöihin hakeutumista.
Vaikka kaupunkisuunnittelussa 3-30-300 -malli on toimiva suunnannäyttäjä, se voi jäädä asukkaille etäiseksi ja vaikeaksi tarttua kiinni; Vain aktiivisimmat meistä lähtevät ajamaan lisää puita kotikadulle tai innostavat naapureita aktivoitumaan latvuspeittävyyden lisäämisestä kotikortteliin. Luontosuosituksen muodossa 3–30–300 -mallia voidaan helpommin soveltaa kaikkien asukkaiden arkeen.
Viiden minuutin viherkaupungit Pääseekö kodistasi viidessä minuutissa kävellen laajemman luontoalueen äärelle? Viidessä minuutissa kävelee noin 400 metrin matkan. Tätä mittayksikköä on alettu käyttää myös kaupunkisuunnittelussa; arkiset palvelut pitäisi pystyä löytymään viiden minuutin, tai 400 metrin päästä, kotoa. Sääntöä voisi käyttää myös viheralueiden saavutettavuuden mittaamiseen. Suomessa tämä sääntö näyttäisikin lähiluonnon osalta pääasiassa toteutuvan, joten voisimme alkaa puhumaan viiden minuutin viherkaupungeista.
