Miltä sinusta kuulostaisi työhaastattelu luontopolulla tai nuotion äärellä? Meidän mielestä sellaiselta, jota pitäisi hyödyntää enemmänkin! IkiOma Ikä ry:ssä kokeiltiin uudenlaista työnhakukokemusta helmikuussa 2023 – hyvin tuloksin.
Itse asiassa emme käyttäneet edes koko työhaastattelu-termiä. Törmäsimme LinkedIn:n syövereissä termiin yhteistyökeskustelu, joka upposi meihin heti – se kun kuvasi ajatusmaailmaamme työnhakuprosessista paljon laajemmin. Halusimme alusta alkaen etsiä molemminpuolista sopivuutta niin, että uusi jäsen täydentäisi tiimiämme omalla osaamisellaan, mutta myös me voisimme tukea hänen osaamisensa ja asiantuntijuutensa kehittymistä. Win-win tilanne, eli yhteistyötä.
Mitä niihin yhteistyökeskusteluihin tulee niin koimme, että tärkeintä olisi saada esille todellinen osaaja ja persoona hakemuksen takaa, joka perinteisissä haastattelutilanteissa saattaa jäädä vaikkapa jännityksen taakse piiloon. Inhimillisyyttä arvostavina pidimme myös tärkeänä sitä, että työnhakuprosessi on sekä työnantajalle että työnhakijalle antoisa – jopa voimaannuttava. Mikäpä sen parempi ympäristö siis keskusteluiden järjestämiselle kuin luonto, joka tutkitusti muun muassa rentouttaa meitä, parantaa tarkkaavaisuuttamme sekä edistää luovuuttamme?
IkiOma Ikä ry:n yhteistyökeskustelut toteutettiin luonnon helmassa talvisella luontopolulla. Kuvat Salla Partala.
Niinpä tapasimme kaikki yhteistyökeskusteluihin valitut luontopolulla. Kävimme keskustelun yhteydessä kiertämässä rauhalliseen tahtiin noin 1,5 km pituisen luontopolun. Aikaa kului n. 40 minuuttia, sillä välillä myös pysähdyimme jutustelemaan kasvotusten tai ihmettelemään luontoa. Tietyn mittainen, ennalta suunniteltu reitti auttoi keskusteluhetken aikatauluttamisessa – keskustelu tuli luonnolliseen päätökseen kun luontopolkukin päättyi.
“Näkisin, että tällainen luontoympäristön sekä yhteistyökeskustelun yhdistäminen tukee laajemmassa kuvassa kestävästi rakentuvaa yhteiskuntaa lisäämällä sosiaalista hyvinvointia ja yhteenkuuluvuuden tunnetta – omalla kohdalla yhteistyökeskustelu luontoympäristössä ainakin purki kehollisia jännitteitä, jolloin ajatus kulki paremmin, vuorovaikutus oli luontevaa ja voimaannuttavaa. Kokemus vahvisti sitä, että hyvät oivallukset tapahtuu aidossa vuorovaikutuksessa, ja että parhaimmillaan tiedon jakoa sekä oppimista voi tapahtua jo rekryprosessin aikana. Toivottavasti tällainen malli antaa myös yhdistyksestä työnantajana kuvan, että arvostamme jokaista hakijaa panostamalla vuorovaikutukseen ja luottamuksen rakentumiseen hyödyntämällä luontoympäristön hyvinvointivaikutuksia. Mielestäni työkulttuuria mullistavaa ja työpaikkojen arvostusta lisäävää olisi se, että työnantajat pyrkisivät siihen, ettei hakijoille jää ’turhaan näin vaivaa’ -olo.”
– Salla Partala, IkiOma Ikä ry.
Hakijat kommentoivat keskusteluhetken olleen luonnossa kovin luonteva, vähemmän jännittävä ja ajatuksenjuoksua helpottava. Työnantajana emme kokeneet tällä tavoin järjestettyjen yhteistyökeskusteluiden aiheuttaneen ylimääräistä työtä itsellemme vaan päinvastoin. Luonnossa oleminen ja liikkuminen koettiin helpottavana tekijänä. Ja mikä tärkeintä – saavutimme tavoitteemme eli saimme keskusteluissa nähdä todelliset persoonat ja osaajat, joka lopulta edesauttoi juuri tiimiimme ja haettuun tehtävään sopivimman henkilön löytymistä. Ja siitähän työnhakuprosessissa on kyse.
Miltä kuulostaa, voisitteko tekin kokeilla tätä seuraavalla kerralla, kun etsitte tiimiinne vahvistusta? Entä voisivatko kehityskeskustelut luonnossa olla seuraava etappi?
Työmatkarönsyily tarkoittaa paluuta ihmisen luontaisen uteliaisuuden ja löytämisen ilon sekä aktiivisen liikkumisen lähteille. Se tarkoittaa aktiivisista työmatkoista ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista nauttimista, uuden kokeilemista sekä luontoympäristöissä oleskelua ja ympäristön havainnointia. Samalla rönsyilijä kerää ulkona ja luonnossa liikkumisen suomia hyvinvointi- ja terveyshyötyjä sekä tutustuu kotiseutuunsa paremmin.
Tiesitkö, että sinunkin työmatkallasi on tällaisia maisemia, kun hiukan laajentaa kulkureviiriä ja poikkeaa siltä tavanomaiselta reitiltä?
Helpoin tapa lähteä työmatkarönsyilemään on välttää työmatkareittiä, jota kuljet päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen. Huoh. Jo pelkkä ajatus samojen reittien tallaamisesta läpi työelämän lannistaa. Mutta hätä ei ole tämän näköinen, sillä ihmisen kulkemat reitit voivat muuttua ihan vain kehoa kääntämällä!
Työmatkoilla voi kerätä monien aktiiviseen liikkumiseen ja luontoympäristöissä oleskeluun liittyvien hyvinvointihyötyjen ohella myös paljon uusia ideoita ja ajatuksia rikastuttamaan omaa elämää ja myös sitä työelämää. Tarvitsee vain poiketa tavanomaisilta reitistöiltä.Pitkospuita pitkin parhaisiin työpäiviin tai palautumaan työpäivän kiireistä? Onnistuu lähiluonnossa lähelläsi.
Vinkkejä työmatkarönsyilyyn
anna uteliaisuuden viedä mennessään; valitse reittejä, joita et kulje usein tai joita et ole kulkenut aiemmin. ’Pääsisiköhän tuota reittiä perille’, on loistelias tapa aloittaa! Jos olet hieman enemmän varmuutta kaipaava luonne, niin tarkista ensiksi kartasta, että valitsemaasi reittiä varmasti pääsee haluamaasi kohteeseen.
töihin päin mentäessä huomioi mahdollinen pidempi matka-aika; kotia kohden rönsyillessä aikataulu on usein joustavampi
nauti lähiympäristöstäsi; katsele maisemia, kuuntele lintujen laulua, ja mikäs kukka se tuolla kukkii!
rönsyillä voi myös kävelykokousten, parityöskentelyn ja webinaarien aikana. Suunnistakaa kohden lähiluontoa!
pukeudu sään mukaan! Vaikka meitä ei ole tehty sokerista, niin säähän sopimattomat vaatteet ja varusteet vievät nopeasti makeuden liikkumisesta.
vinkkaile työkavereille hienoista reitistöistä ja liikkumismahdollisuuksista työpaikkasi ympäristössä. Jokainen luontoympäristöön saatettu työntekijä lisää työyhteisön hyvinvointia ja tuottavuutta.
etätoimistolla työmatkarönsyilyt sujuvat aamunavauksena ja päivän päätöksenä. Pieniä rönsyilyjä voi aina tehdä myös lounas- ja kahvitauoilla. Ja ne puhelinpalaverit tietenkin ulkoillen!
jos haluat jakaa työmatkarönsyilyn iloja laajemminkin, niin #työmatkarönsyily #luontotyöpäivä #outdoorofficeday
Työmatkarönsyily voi olla myös osa esimerkiksi suunnittelupäivää tai pidempää palaveria. Näin voi rönsyillä esimerkiksi nuotiopaikalle eväitä nauttimaan ja kahvittelemaan. Voittaa työpaikan kahvikoneen ’sata-nolla’.
Työmatkarönsyily on osa Meijän polun käynnistämää Luontotyöpäivä -konseptia, jonka ajatuksena on viedä suomalaista työtä kohden luontoa. Luontotyöpäivästä voi lukea lisää täältä.
Jo perinteikäs Meijän polun Miljoonan askeleen haaste starttaa maanantaina 27.2. Siinä missä aiempina vuosina on pyritty ylläpitämään suhteellisen tasainen askelmäärä läpi päivien, viikkojen ja kuukausien, lähdetään tällä kertaa liikkeelle syklisesti. Kuulostaako hyvältä? Mahdollisesti? No niin, otetaanpas sitten muutama askel taaksepäin.
Vaikka tasaisessa puurtamisessa on kyllä omat puolensa, niin ihmiskeho, kuten mielikin, vastaa yleensä paremmin sykliseen toimintaan; hereillä olo ja uni; työ ja lepo; harjoitus ja palautuminen. Luonnossa sama syklisyys näkyy muun muassa vuodenaikojen ja esimerkiksi yön ja päivän vaihteluissa. Nyt tämä syklisyys otetaan käyttöön myös Miljoonan askeleen haasteessa. Käytännössä tämä tarkoittaa 2–3 pidempää kävelylenkkiä viikossa ja muutoin tasaisen arkisen kävelyaktiivisuuden ylläpitoa.
Alla olevassa esimerkissä kävelijä on pitänyt yllä päivittäistä noin 7 000 askeleen aktiivisuutta ja käy kolme kertaa viikossa pidemmällä kävelylenkillä nauttien kotiseutunsa reitistöistä, lähiluontokohteista ja vaihtelevista maisemista. Tällaisella mallilla kertyy viikossa noin 80 000 askelta ja miljoona askelta täyttyy noin 3,5 kuukaudessa.
Mallissa kävelijä pitää päivittäisen askelmäärän noin 7 000 askeleen lukemissa, mutta käy kolme kertaa viikossa pidemmillä kävelyillä keräten näiden päivien aikana yhteensä noin 18 000 askelta päivässä. Tällä tavalla viikossa kertyy noin 80 000 askelta. kts. viikkotavoitteet alta. Viikkotavoitteiden avulla voit arvioida, kuinka kauan miljoonan askeleen haasteen käveleminen kestää.
Miksi kävelemään?
Kävelyn lisäämisen terveyshyödyt ovat kiistattomat. Lisääntynyt fyysinen aktiivisuus kohentaa verenkiertoelimistön toimintaa, parantaa kuntoa ja kohentaa koettua hyvinvointia. Samalla ulkona ja luonnossa oltu aika lisääntyy, joka sekin vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiin. Kävellessä myös esimerkiksi tasapaino ja muut ihmiselle tärkeät aistit, kuten kuulo ja näkö saavat sekä harjoitusta, että myös palautuvat esimerkiksi näyttöjen tuijottelun tuomasta yksipuolisesta rasituksesta.
Syklinen kävely mahdollistaa myös muunlaisen liikkeen, eli voit kevään myötä tarttua pyörää sarvista, käydä uimassa tai kuntosalilla, tai vaikkapa hiihtämässä (jos on lunta), ja silti pysyä miljoonan askeleen tavoitteessasi. Itse asiassa liikkumisen monipuolisuus tukee kokonaishyvinvointiasi ja terveyttäsi.
Voit lähteä matkalle itseksesi, ystävän kanssa tai vaikkapa kaveriporukalla. Voit myös kuunnella pidemmillä kävelyreissuilla hyviä kirjoja tai musiikkia tuomaan mielensisältöä matkoille.
Isommalla porukalla liikkeelle!
Perinteinen Miljoonan askeleen haasteen kävelyryhmä starttaa taas myös Facebookissa. Ryhmään voivat liittyä kaikki kohden miljoonaa askelta kävelemään lähtevät. Ryhmän kävelyrytmiä ylläpitää Meijän polun fysioterapeutti, liikunnan edistäjä Juho Jäppinen, joka lähtee itsekin kävelemään kohden miljoonaa askelta nyt neljättä kertaa. Ryhmä löytyy täältä.
Askelhaastepäiväkirja
Alta voit tulostaa itsellesi askelhaastepäiväkirjan, jonka avulla voit seurata askellustasi kohden miljoonaa askelta. Jos matkasi kestää yli kolme kuukautta, niin tulosta itselli kaksi sivua, jolloin voit jatkaa kolmen kuukauden jälkeen uudelle päiväkirjalle.
Retkihaaste innostaa liikkumaan luonnossa ja toteuttamaan monipuolisia retkiä kaikkina vuodenaikoina. Erilaisia retkihaasteita on yhteensä 52, mikä tarkoittaa keskimäärin yhtä retkeä viikossa. Vuoden 2023 listalta löytyy muun muassa villiyrttiretki, ropinaretki, retki suolammelle ja retki, jolla makaat sammalmatolla. Vai miltä kuulostaisi yöllinen seikkailu -retki tai retki, jolla istut kannon nokkaan? Joko kiinnostuksesi heräsi?
Syksy 2022: Värikkäät vaeltajat Salamajärvellä. (Kuva: Henni Mustakorpi)
Talvi 2022: Talvipäivän liukulumikenkäilyä Leivonmäellä. (Kuva: Henni Mustakorpi)
Retkihaaste kannustaa lähtemään säännöllisesti luontoon, mutta haasteeseen voi osallistua myös rennolla otteella. Pääasia ei ole retkien määrä, vaan luonnosta nauttiminen monipuolisella tavalla. Aina ei tarvitse lähteä edes kauas, sillä ajatuksena on, että haasteet inspiroivat tekemään erilaisia retkiä myös lähiluonnossa. Haasteita ja retkien teemoja voikin soveltaa omiin tarpeisiin ja omaan elämäntilanteeseen sopivaksi.
2. Kesä 2022: Vapautetut varpaat Sippulanniemen luontopolulla. (Kuva: Elina Kynsijärvi)
Kevät 2022: Vesimyyrän molskauksia Eerolanlahdella. (Kuva: Elina Kynsijärvi)
Retkihaasteen takana ovat jyväskyläläiset retkeilijät Henni Mustakorpi ja Elina Kynsijärvi. Ensimmäinen Retkihaaste-lista julkistettiin vuonna 2017. Retkihaasteesta kerrottiin myös Meijän polun blogissa joulukuussa 2020.
”Ollaan lähdetty lasten kanssa pois tutuista ja turvallisista ympyröistä. Metsää leikkiympäristönä hyödynnetään nykyään enemmän.”
– Päiväkodin työntekijän palaute
Niin vain hurahti vuosi 2022 seikkaillen ympäri Keski-Suomea päiväkotien lähiluonnossa. Meijän luonto ‑ulkoilmatyöpajojen aikana päiväkodin henkilöstölle tarjottiin uusia työkaluja ympäristö- ja luontokasvatuksen toteuttamiseen unohtamatta luonnon tarjoamia hyvinvointivaikutuksia. Hankkeessa mukana olleet 12 päiväkotia tutustuivat vuoden aikana neljään teemaan, joita käsiteltiin toiminnallisissa ulkoilmatyöpajoissa talvella, keväällä, kesällä ja syksyllä.
Talvikuukausien teemana oli ilmastonmuutos, jolloin tavoitteena oli lisätä tietämystä Suomen talvisesta luonnosta, lumen merkityksestä sekä eläinten ja kasvien talvehtimisesta. Keväällä aiheena oli Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoitteita, joita käytiin läpi tarinallisen tehtäväradan avulla. Kesällä käsiteltiin kestävien elämäntapojen teemaa, ja tutustuttiin siihen, mistä erilaiset tavarat tulevat. Syksyllä teemana oli luonnon monimuotoisuus ja tavoitteena oli lisätä ymmärrystä eri lajeista ja niiden elinympäristöistä. Ulkoilmatyöpajojen lisäksi päiväkodeille koostettiin jokaista teemaa käsittelevät tietopaketit, joista löytyy teeman mukaisesti ajankohtaista tietoa, vinkkejä kyseisen teeman käsittelyyn lasten kanssa sekä ideoita ulkona toimimiseen ja leikkimiseen.
”Lapset saivat positiivisia kokemuksia luonnossa oppimisesta. Hyödyllisintä oli tiimityöskentelyn vahvistaminen sekä luonnon kunnioittamisen ja arvostamisen vahvistaminen lapsille.”
– Päiväkodin työntekijän palaute
”Lapset saivat uutta tietoa sopivissa määrin ja saivat myös jakaa omia tietojaan ja kokemuksiaan. Ja tietenkin metsässä oleminen on aina parasta.”
– Päiväkodin työntekijän palaute
Päiväkodeilla toteutettujen ulkoilmatyöpajojen toteutuksen, havainnoinnin ja saadun palautteen perusteella voi todeta, että päiväkotien lähiluonto toimii erinomaisena ympäristönä toiminnallisten menetelmien toteuttamiseen. Kaiken kaikkiaan työpajojen jälkeen saatu palaute oli positiivista. Mukana olevien päiväkotien työntekijöiden antaman palautteen perusteella parasta oli ulkoilmatyöpajojen monipuolisuus, luonnossa toimiminen sekä uusien ideoiden saaminen myös kirjallisessa muodossa, jolloin menetelmien pariin on ollut helppoa palata. Luonnossa toimiminen tarjosi hyvinvointivaikutuksia niin lapsille kuin aikuisillekin. Jokaisen päiväkodin lapsiryhmät olivat aina innostuneita lähtemään luontoon ja välitön palaute näkyi ilona ja nauruna lasten kasvoilta työpajojen aikana.
Työpajojen pohjalta koottiin Meijän Luonto -työkirja, jossa käydään läpi työpajojen aikana toteutetut teeman mukaiset tehtävät ja teemoihin liittyvää ajankohtaista tietoa. Työkirjaan on koottu myös työntekijöiden antamia palautteita ja hankkeen tuloksia. Pääset tutustumaan työkirjaan täältä.
Hienoa on, että tämän elämyksellisen ja antoisan vuoden jälkeen työskentely luonto- ja kestävyysasioiden parissa saa jatkoa. Jyväskylän Steinerkoululla käynnistyneessä Oivalluksia oppimisympäristöissä -hankkeessa edistetään vastuullisen kestävyyskasvatuksen toteutumista käytännön kouluarjessa sekä kartoitetaan ja otetaan käyttöön uusia oppimisympäristöjä ja lisätään ulko-opetusta. Tulevaisuudessa siintää siis uusia seikkailuja ja elämyksiä luonnon äärellä!
Nyt on aika rauhoittua hetkeksi nauttimaan luonnon rauhasta, hiljaisuudesta ja pimeydestä.
Tunnelmallista joulunaikaa,
Johanna Huovila
Projektityöntekijä Hyvinvointiyksikkö Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Ulos ja luontoon ympäri vuoden – toimintavälineiden avulla
”Välineet mahdollistavat monipuolisen retkeilyn kaikkina vuodenaikoina. Teemme retkiä 1–2 kertaa viikossa – joskus useamminkin. Loppukesän sieniretket ja kaikkien vuodenaikojen eväsretket ovat lasten mielestä parhaita. Ilman välineitä nyhjötettäisiin vain kotona tai kuljettaisiin korkeintaan asfaltoituja teitä pyörätuoleilla.”
Monille apuvälineitä käyttäville vaikeasti vammaisille lapsille ja aikuisille luontoon pääsy, jopa päivittäinen ulkoilu voivat olla saavuttamatonta unelmaa. Malikkeen toiminnassa tapaamme toistuvasti vaikeasti vammaisia ihmisiä, jotka eivät ole ulkoilleet talven aikana tai ihmisiä, jotka eivät ole koskaan päässeet metsään.
Maahan satanut kevyt lumipeite kertoo talven lähestyvän ja samalla monen pyörätuolia käyttävien ihmisten ulkoilun määrä vähenee. Pyörätuli liikkuu huonosti lumella ja avustaminen on raskasta. Myös lumettomana aikana luonnossa liikkuminen on haastavaa pyörätuolien pienten eturenkaiden vuoksi.
Luontoliikunnan esteettömyyteen on kiinnitetty lähivuosina paljon huomiota ja saavutettavia retkikohteita on rakennettu useita. Olemassa olevat liikuntaesteisille soveltuvat reitit ovat kuitenkin usein lyhyitä, eivätkä ne ole etäisyyksien vuoksi aina kaikkien saavutettavissa. Monille olisi unelmaa päästä kurkistamaan myös esteettömien reittien ulkopuolelle tai ihan vaan takapihalta avautuvaan metsään.
Liikkumisessaan apuvälineitä käyttävät lapset ja aikuiset muodostavat joukon, joille maastoliikkumisen apuvälineet mahdollistavat ulkoilua ja luonnossa liikkumista ympäri vuoden. Ulkoiluun ja maastoliikkumiseen on kehitetty monenlaisia apu- ja toimintavälineitä, joiden avulla sekä auttavilla käsillä monien saavuttamattomilta tuntuvista unelmista voisi tulla totta. Välineellä on siis todellakin väliä!
Välineitä yhteiskäyttöön
Maastoliikkumisen apuvälineistä tiedetään melko vähän, ja vaikka tietoa olisikin, niin välineitä on vaikea saada käyttöön. Välineet ovat hankintahinnaltaan kalliita ja terveydenhuollosta lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä niitä myönnetään heikosti, vaikka välineet edistäisivät monella tapaa käyttäjien kuntoutumista ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Muuta kuin lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinettä voidaan hakea vammaispalvelulain perusteella sosiaalitoimesta, jolloin välineen hankintahinnasta korvataan vammaispalveluasetuksen perustella puolet. Valittavasti tämäkään reitti ei aina tuo toivottua tulosta ja monesti itsemaksettavaksi jäävä toinen puolikas, on monille aivan liikaa.
Yhteiskäyttöön kuntiin hankittavat toimintavälineet, joita kaikki kuntalaiset voivat yhteisesti lainata, lisäisivät merkittävästi mahdollisuuksia ulkoilla ja liikkua luonnossa. Muutamissa kunnissa yhteiskäyttöön lainattavista toimintavälineistä on saatu hyviä kokemuksia. Esimerkiksi Oulussa ja Turussa välineitä voi lainata kunnan liikuntatoimesta. Myös jotkut yhdistykset ovat hankkineet jäsenilleen lainattavia välineitä. Voisitko sinä vaikuttaa siihen, että kuntaasi hankittaisiin maastoliikkumista helpottavia toimintavälineitä?
”Toimintavälineen ansiosta lapseni sai ihan huippukokemuksen metsäretkestä, joka ei olisi ollut mahdollinen ilman kyseisiä, tai vastaavia kärryjä. Retki oli ehdottomasti lapseni mielestä loman kohokohta! Teimme retken hyvin haastavaan maastoon ja sen vuoksi kokemus oli meille kaikille ainutlaatuinen.”
Lisätietoa
Kehitysvammaisten Tukiliiton Malike-toiminnan tehtävänä on edistää vaikeasti vammaisten ihmisten mahdollisuuksia osallistua ja saada kokemuksia merkityksellisistä asioista toimintavälineitä hyödyntäen.
Alta löydät tietoa mm. ulkoiluun ja maastoliikkumiseen soveltuvista toimintavälineistä:
Maliketarjoaa neuvontaa toimintavälineiden käyttöön ja hankintaan liittyen. Toimintavälineitä voi kokeilla tapahtumissa ja kursseilla. Vaikeasti vammaisille lapsille ja aikuisille välineitä vuokrataan lyhytaikaiseen kokeiluun, ensisijaisesti ennen oman välineen hankintaa.
Susanna Tero Johtava asiantuntija Kehitysvammaisten Tukiliitto ry / Malike
Kuvat Laura Vesa Maliken maastoretkeltä Jämijärveltä kevättalvella 2020.
Jyväskylän steinerkoululla käynnistyy puolitoista vuotta kestävä Opetushallituksen rahoittama kestävyyskasvatushanke Oivalluksia oppimisympäristöissä. Hankkeessa lähdetään edistämään kestävyyskasvatuksen käytänteiden toteutumista kouluarjessa, sekä kartoitetaan ja otetaan käyttöön uusia oppimisympäristöjä ja lisätään ulko-opetusta. Tavoitteena on vahvistaa ympäristökysymysten käsittelyä sekä luoda selkeä malli ja materiaalit kestävyystavoitteiden (OPS, Agenda2030, GreenComp) konkretisoimiseksi ja integroimiseksi opetussisältöihin ja -käytäntöihin.
Hankkeen aikana koulun ympäristöstä kartoitetaan monipuolisesti eri vuodenaikojen ja eri oppiaineiden opetusympäristöiksi soveltuvia luonnontilaisia ja rakennettuja alueita sekä kohteita. Tavoitteena on, että opettajat ja oppilaat oppivat luokkahuoneopetuksen ohella hyödyntämään monipuolisesti erilaisia luonnon ympäristöjä sekä rakennettuja ulkoympäristöjä kouluarjessa. Opiskelu ulkona erilaisissa oppimisympäristöissä lisää oppimisen elämyksellisyyttä, aktiivista liikkumista ja luonnossa oleskelua edistäen samalla oppilaiden luontosuhteen kehittymistä ja hyvinvointia.
Hankkeen aikana koulun lähiympäristöön toteutetaan myös luonnon monimuotoisuutta ja hiilensidontaa edistäviä oppimisympäristöjä. Näin oppilaat pääsevät käytännössä suunnittelemaan ja toteuttamaan ilmastoviisaita, luonnon monimuotoisuutta tukevia tekoja omassa päivittäisessä oppimisympäristössään, mikä vahvistaa heidän osallisuuttaan sekä arjen kestävyysosaamista.
Oppimisympäristöistä laaditaan Koulun oppimisympäristöt-kartta, joka helpottaa ulko-opetukseen siirtymistä eri oppiaineiden tunneilla. Lisäksi hankkeen aikana kehitetään suoraan opetuskäyttöön soveltuvat, ilmiöpohjaista oppimista eri oppiaineissa ja oppimisympäristöissä tukevat kestävyyskasvatusmateriaalit, oivalluspähkinät.Tuotettava materiaali tukee sekä ulkona että luokkahuoneissa toteutettavaa opetustyötä ja vahvistaa monialaista ajattelua sekä oivaltavaa oppimista. Hankkeessa tuotettavat materiaalit, oppaat ja mallit ovat vapaasti kaikkien opetuksen järjestäjien käytössä syksyllä 2024.
Hankkeen toteutuksesta vastaa Jyväskylän steinerkoulu yhteistyössä Meijän polun asiantuntijoiden sekä muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Meijän polun asiantuntijaverkostosta mukana hankkeessa ovat yhteisöpedagogi, seikkailukasvattaja Johanna Huovila, suunnittelija, viestijä Juho Jäppinen ja biologi Janne Laitinen.
Oivalluksia oppimisympäristöissä -hankkeen etenemistä seurataan hankkeen omilla nettisivuilla ja myös Meijän polun sivuilla ja blogissa. Hankkeen nettisivut löytyvät osoitteesta:
Jyväskylän ammattikorkeakoulun vasta ilmestyneessä Luovuutta-asiakaslehdessäteemana luonto ja hyvinvointi. Lehdessä mukana runsaasti myös meijän polun ajatusmaailmaa ja osaamista, sillä Hyvinvointia ja luovuutta kampusympäristöistä -artikkeli karttoineen on Juho Jäppisen käsialaa. Lisäksi lehdessä juttu Meijän luonto -hankkeesta ja Johanna Huovilan työstä päiväkotien lasten ympäristötietoisuuden ja luontokosketuksen lisäämiseksi. Mukana artikkeli myös Meijän perhe liikkeellä -hankkeesta teemalla Liikuttavia kohtaamisia lähiluonnossa.
Jamkin asiakaslehdessä aiheena muun muassa kampusten kävelympäristöt sekä työn siirtäminen sisätiloista ulkotiloihin, eli Luontotyöpäivä.
Käykäähän tutustumassa noihin ja myös muihin lehden artikkeleihin.
Alle on kerätty Meijän polun blogissa julkaistuja tekstejä Meijän luonto -hankkeesta.
Luonto valmistuu talveen ja ruskan väriloisto hellii verkkokalvojamme. Mikä on sinun suosikkipuusi syksyisessä luonnossa?
Taimitarhoja laitetaan talviteloille ja nyt on mahdollisuus tehdä löytöjä pihamaille. Kallunoita kärrätään auton peräluukkuihin ja rohkeimmat sommittelevat asetelmiinsa sypressejä. Miksi valitsemme tiettyjä kasveja pihamaillemme ja puutarhoihin? Tottumuksesta, somevinkeistä vai naapuruston sosiaalisesta paineesta? Itse etsin ja valitsen pitkäikäisiä kumppaneita eli puita.
Keruumatkoja
Puulajipuistot eli arboretumit kertovat omanlaista tarinaa aikalaistensa luontosuhteesta. Uteliaisuus ympäröivää luontoa kohtaan, ehkä vähän herraskaisesta mahdollisuudesta matkustaa ja osittaisesta halusta hallita luontoa. Siemeniä on kerätty ulkomaille suunnatuilla keruumatkoilla ja siemenet on istutettu sitten tiluksille. Suomessakin on yli satavuotiaita ”erikoispuita” ja valtiovallan tukemana on myös selvitetty ulkomaisten puulajien menestymistä Suomen olosuhteissa. Arboretum voi olla hoidettu, jolloin se muistuttaa puutarhaa, tai se voi olla hoitamaton, luonnontilainen metsäinen alue. Ideana on siis koota monilajinen kokoelma puuvartisia kasveja tiettyyn paikkaan.
Luonnossa jokainen tsäänssi on mahdollisuus.
Takapihojen ja kesämökkien tanhuvat ovat harvoin täysin luonnontilaisia. Usein on istutettu nurmikkoa oleskelualueeksi ja pensaita sekä puita näkösuojaksi naapuriin. On siis valittu tiettyjä kasveja niiden ominaisuuksien takia. Nykyajan keruumatkat hoituvat taimitarhoilla tai markettien puutarhaosastoilla. Oletko miettinyt kasvien kasvattamista itse, siemenistä?
Lähiluonto ja kotiarboretum
Syksyinen luonto ja ruska paljastavat tottumattomallekin puiden saloja. On lehtipuita ja ikivihreitä havupuita. Vaahterat ja tammet ovat tuottaneet silminnähden havaittavia siemeniä, ja havupuissa roikkuu tai jopa pojottaa pysytyssä käpyjä (pihtapuut). Luonnossa kävellessä maasta saa kerätä näitä siemenpankkeja, puista riipiminen vaatii maanomistajan luvan.
Tammenterhoja ja strobusmännyn käpyjä. Kuva Janne Laitinen.
Lähiluonnosta kerätyistä siemenistä kasvaa todennäköisesti hyvin luonnonolosuhteita kestäviä yksilöitä. Kaupunkeihin ja taajamiin on istutettu monenlaisia puita ja erikoisempiakin siemeniä löytyy helposti esimerkiksi Jyväskylän Rantaraitilla. Siementen käsittely on opettavaista puuhastelua ja lisätietoa löytyy netistä yllättävän paljon. Vaahteroiden ja tammien siemenet voi laittaa sopivaan kasvupaikkaan jo syksyllä, havupuiden käpyjen suojista siementen saaminen vaatii hieman huoneenlämpöä ja käpysuomujen avauduttua paperipussissa ravistelua. Jotkut siemenet vaativat sopivan kylmäkäsittelyn, esimerkiksi jääkaapissa talven yli.
Siemenistä kasvattaminen on pitkäjänteistä toimintaa, mutta itse suosin siementen laittamista suoraan toivotulle kasvupaikalla tai ainakin suoraan ulos kouliintumaan. Ulkomaan työmatkoilla olen kerännyt eri mäntyjen, kuusten ja pihtojen siemeniä, sekä lehtipuista tammien, pyökkien, vaahteroiden ja balkaninhevoskastanjan siemeniä. Sopivien kasvupaikkojen miettiminen on tärkeää, pitää tuntea lajin kasvupaikkavaatimuksia: maaperä, kosteus, valo, lämpösumma. Näillä tiedoilla ja hyvällä paikan valinnalla parannetaan lajin elinmahdollisuuksia. Paikkaa valittaessa on tarpeellista tiedostaa myös puiden kasvutapa ja kokoluokka, sillä jos hyvin käy, niin puista saattaa tulla varsin kookkaita ja latvuksista varsin peittäviä.
Koristepuu – vieraslaji
Luonnossa eri lajit vaativat elääkseen sopivan elinympäristön, ihminen voi toiminnallaan (tarkoituksella tai tahattomasti) mahdollistaa uusille lajille soveltuvan elinympäristön. Koristepuut ovat usein meille tuttujen lajien jalostettuja muotoja tai miellyttävät muilta ominaisuuksiltaan ihmistä: kasvutapa, -muoto, eri vuodenaikojen väritys, satoisuus ja niin edespäin. Jotkut saattavat esimerkiksi pitää haapaa riesana, joka leviää tehokkaasti juurivesojen avulla. Pylväshaapa on jalostettu ihmisen iloksi ja se ei lisäänny juurivesojen avulla.
Komeat syysvärit saattaa olla yksi hankintaperuste. Japanissa on harrastettu ruskaretkeilyä (koyo, momiji-gari) jo yli tuhat vuotta. Kuvat Janne Laitinen.
Suomen olosuhteet ovat toistaiseksi sangen rajut monille ulkomaalaisille puulajille, mutta taimitarhoilla on tarjolla myös Suomessa koulittuja myyntitaimia. Ulkomaalaiset tuontitaimet saattavat kuolla ilman talvisuojausta.
Euroopassa yleinen vuorivaahtera on kansallisen vieraslajisivuston mukaan meidän metsillemme mahdollinen uhka, sillä vuorivaahtera kilpailee elintilasta muiden puiden ja pensaiden kanssa tehokkaasti. Nopeakasvuisen vuorivaahteran siemenellinen lisääntyminen on erittäin tehokasta. Taimet sietävät pitkäaikaista ja voimakasta varjostusta, mikä mahdollistaa alikasvuston muodostumisen myös tiheään ja varjoisaan metsään.
Vieraslajeista puhuttaessa tarkoitetaan ihmisen myötävaikutuksella uudelle alueelle levinnyttä lajeja. Puutarhoista karanneista lajeista lienee jättipalsami tunnetuin, sekä tienvarsien kurtturuusu. Puista puhuttaessa ajallista tarkastelujaksoa vieraslajikäsitteeseen on syytä laajentaa. Suomessa jääkauden jälkeen puista ensin yleistyi koivu, sitten mänty ja jalot lehtipuut (pähkinäpensas, jalavaa, tammi, lehmus) sekä viimeisenä kuusi. Ihminen on ”metsänhoidollisesti” suosinut tiettyjä puulajeja, joilla on metsäteollisuudessa kysyntää. Maa- ja metsätaloudessa muokataan luonnonekosysteemeistä yksinkertaisempia ekologisia järjestelmiä, jotta niiden käsittely ja hyödyntäminen on tehokkaampaa. Suomen metsiä uhkaa kuusettuminen, osin luonnollisena kehityksenä, mutta kuusta myös istutetaan eniten talousmetsiin.
Pähkinähakki Jyväskylän keskustan liepeillä. Kuva Janne Laitinen.
Puut muodostavat kasvaessaan myös elinympäristön useille muille lajeille. Jotkin lajit ovat erikoistuneet tiettyyn ravintoon ja esimerkiksi pähkinähakki on levinnyt sisämaahan sopivan ravinnon perässä, kun tarjolla on vaikka sembra- ja strobusmäntyjen siemeniä. Luonnossa jokainen tsäänssi on mahdollisuus.
Janne Laitinen Biologi, lähiluonnon monimuotoistaja janne.laitinen@jamk.fi
Lähiluonnon saavutettavuuden merkitys kasvaa vauhdikkaasti monen suuren mullistuksen vaikuttaessa elinympäristöömme ja elintapoihimme. Luontokato, ympäristön pilaantuminen ja ilmaston lämpeneminen sekä näihin nivoutuva päästöjen ja kulutuksen vauhdikkaan vähentämisen välttämättömyys ohjaavat meitä asumaan tiiviimmin, sekä oleskelemaan, liikkumaan, lomailemaan ja nauttimaan elämästämme yhä lähempänä kotiamme.
Ajatus lähteä tarkastelemaan lähiluonnon saavutettavuutta heräsi YLLI-tutkimusprojektin tuloksista, jossa vertailtiin liikunta- ja lähiliikuntapaikkojen saavutettavuutta muutamalla asuinalueella Helsingissä ja Jyväskylässä. (Virmasalo, Simula, Muukkonen, 2022) Tutkimuksessa lähestyttiin aihetta perinteisen maantieteellisen saavutettavuuden ohella myös usealla muulla ulottuvuudella mitattuna. Halusin sijoittaa lähiluonnon samaan taulukkoon YLLI-tutkimuksen liikunta- ja lähiliikuntapaikkojen kanssa (Kuvio 1.), jotta lähiluonnon saavutettavuutta voisi verrata liikuntapaikkojen saavutettavuuteen. Samalla voidaan havainnoida, millä alueilla lähiluonnon saavutettavuuden parantamisessa on vielä kehitysmahdollisuuksia.
Kuvio 1. Lähiluonnon saavutettavuus verrattuna liikuntapaikkojen ja lähiliikuntapaikkojen saavutettavuuteen tarkasteltuna erilaisin ulottuvuuksin. Taulukon pohjana on käytetty YLLI-tutkimuksessa luotua vertailua liikuntapaikkojen ja lähiliikuntapaikkojen saavutettavuudesta.
Lähiluonnon saavutettavuus verrattuna liikuntapaikkojen saavutettavuuteen on huomattavan hyvä. Verrattuna YLLI-tutkimuksen lähiliikuntapaikkoihin erot pienenevät. Tulee kuitenkin huomata, että siinä, missä lähiluonnon saavutettavuus on varsin samankaltaista kaikkialla suurimpien kaupunkien keskustoja lukuun ottamatta, lähiliikuntapaikkojen saavutettavuus vaihtelee suuresti asuinalueiden ja kaupunkien välillä.
Lähiliikuntapaikoissa haasteena on myös se, että yhden lajin lähiliikuntapaikka ei välttämättä huomioi suurinta osaa alueen asukkaista, vaikka tarjoaakin osalle mielekästä tekemistä: pump track -rata houkuttelee osaa lapsista ja nuorista viettämään aikaa ulkona pyöräilyn ja skuuttauksen merkeissä, mutta varsinkin aikuisväestö ja iäkkäämpi väestö rajautuu näiden lähiliikuntapaikkojen aktiivisten käyttäjäryhmien ulkopuolelle. Myös monet muut lähiliikuntapaikat vaativat tietynlaista osaamista, välineitä tai motivaatiota, joita suurelta osalta lähialueen asukkaista ei välttämättä löydy.
Tässä kohden lähiluonto menee kirkkaasti ohi lähiliikuntapaikkojen. Sen hyvinvointihyötyjen äärelle pääsevät kaikki, jotka lähiluonnon fyysisesti kykenevät saavuttamaan. Jo pelkkä lähiluonnossa oleskelu tuo tiettyjä terveyshyötyjä, kuten stressin väheneminen ja verenpaineen lasku. Ja nämä hyödyt koskevat samankaltaisesti kaikkia. Luonnon hyvinvointihyötyjä on mahdollista saavuttaa vielä tätäkin helpommin, koska osa luonnon terveyshyödyistä voidaan saavuttaa pelkästään näkö-, kuulo- ja hajuaistin kautta ilman, että ollaan suoranaisessa kontaktissa luontoon. Esimerkiksi luontomaiseman katselu ikkunasta saattaa tuoda hyvinvointi- ja terveyshyötyjä. Lähiliikuntapaikkoja katselemalla ei tällaisia hyötyjä saavuteta.
Lähiluonnon vihreät ja siniset ympäristöt tarjoilevat ihmeteltävää vuoden jokaiselle päivälle. Ihmisen tehtäväksi jää vain lähteä liikkeelle. Kuvat Juho Jäppinen.
Lähiluonnon ‘heikkoja kohtia’ edellä käytetyllä luokittelutavalla ovat mentaalinen sekä fyysinen ja tekninen ulottuvuus. Eli yksilön motivaatio, arvostukset, jaksaminen ja pelot sekä toisaalta esimerkiksi lähiluontokohteiden ylläpito ja turvallisuus vaikuttavat ihmisten suhtautumiseen ja näiden luontoalueiden hyödyntämiseen ulkoilemalla. Suurimpaan osaan näistä haasteista pystytään kuitenkin vastaamaan tiedon ja ymmärryksen lisäämisellä sekä lähiluontoalueiden ympärivuotista ylläpidosta ja laadusta huolehtimisella. Tässä kohtaa on hyvä huomioida, että suuri osa lähiluontokohteista, kuten lähimetsät ja vesistöalueet eivät tarvitse ihmisen toimia, vaan ne suovat hyvinvointi- ja terveyshyötyjä itsessään ja itsenäisesti. Lähiluontokohteiden ylläpito ja huolto koskee pääasiassa puistomaisia alueita, sekä erilaisia rakennettuja reitistöjä ja muita ihmisen tekemiä rakenteita. Nämä helpottavat alueiden käyttöä osalla käyttäjäryhmistä.
Saavutettavuus kävellen
Fyysinen saavutettavuus on ehkäpä helpoiten mitattavissa oleva kuviossa 1. luetelluista saavutettavuuden eri muodoista. Tästä johtuen tarkastelen lähemmin fyysistä saavutettavuutta kävelyn avulla. Kävely on saavutettavin liikkumismuoto, jota lähes kaikki pystyvät toteuttamaan riippumatta iästä, asuinpaikasta tai sosioekonomisesta asemasta.
Olen ottanut lähiluonnon fyysisen saavutettavuuden pohjaksi mallia 15 minuutin kaupunkien ajatuksesta. 15 minuutin kaupunkien perusajatus on, että ihminen saavuttaa asuinympäristöstään tarvitsemansa palvelut (työ, koulu, kaupat jne) 15 minuutin kävelymatkan sisältä. Tämä koskee myös luonto- ja virkistyskohteiden saavutettavuutta. Laajemmin tulkittuna 15 minuutin kaupungit sisältävät myös esimerkiksi pyörällä tai julkisilla kulkuvälineillä liikkumisen, jotka ymmärrettävästi laajentavat liikkumismahdollisuuksia ja -etäisyyksiä, mutta samalla kaventavat näiden liiikkumismuotojen mahdollisten käyttäjien määrää esimerkiksi taidoista ja asuinpaikasta riippuen. Kuten edellä mainittu, kävely huomioi mahdollisimman laajasti kaikki ihmiset.
Mitä lähiluontokohteiden saavutettavuus sitten tarkoittaa tarkasteltaessa kävelyaikoja ja etäisyyksiä? Monimuotoisen ja laajemman lähiluontokohteen saavuttaminen kävellen asettaa eri ihmisryhmät erilaiseen asemaan. Pienen lapsen kanssa käveltäessä 15 minuutissa edetään noin 250 metrin matka. Lastenvaunujen kanssa liikuttaessa matka tuplaantuu. Terve aikuinen kävelee 15 minuutissa reilun kilometrin matkan. Eri ikäluokat koululaisista senioreihin jäävät näiden väliin kävelyetäisyyksien vaihdellessa 350-900 metrin välillä.
Näin ollen voitaisiin lähtökohdaksi ottaa, että laadukas lähiluontokohde moninaisine liikkumis- ja oleskelumahdollisuuksineen tulisi sijaita alle kilometrin päässä kotoa. Lapsiperheitä ja ikäihmisiä ajatellen vielä huomattavasti tätä lähempänä. WHO suosittaakin, että vähintään 0,5 hehtaarin luonto-alue tulisi sijaita linnuntietä enintään 300 metrin päässä asukkaista. (WHO, 2016) Tämä vastaisi noin viidentoista minuutin kävelymatkaa oheisen kaavion ‘hitaimmille’ kävelijöille olettaen, että alue mahdollistaa suhteellisen suoran ja laadukkaan kävely-yhteyden. Ajatusta lähellä sijaitsevasta luontokohteesta tukee myös suomalaisten ulkoilutottumukset, sillä noin 30 prosenttia suomalaisten lähivirkistyskerroista tapahtuu enintään 300 metrin päästä kotoa. (Luke, 2022)
Kuva 2. Ihmisten kävelykyky ja -nopeus ovat merkittävässä asemassa lähiluontokohteiden saavutettavuudessa. Lisääntynyt kävelynopeus lisää myös erilaisten luontokohteiden saavutettavuutta. Tämä lisää lähellä olevien luontokohteiden monimuotoisuuden ja laadun merkitystä hitaammin tai lyhyempiä matkoja liikkumaan kykeneville samankaltaisten luonnon terveyshyötyjen saavuttamiseksi.
Kävelynopeuden lisääntyminen tarkoittaa sitä, että samassa ajassa saavutettavien lähiluontokohteiden määrä, monimuotoisuus ja yhteispinta-ala lisääntyy. Käytännössä siis kilometrin matkan 15 minuutissa kävelevällä henkilöllä on mahdollista saavuttaa useampia luontokohteita ja -alueita verrattuna hitaampaan kävelijään, ja näin monipuolistaa omien luontokontaktien määrää ja laatua. Tämä tekee vähemmän liikkuville ryhmille lähiviheralueiden laadun ja teknisen saavutettavuuden erityisen tärkeäksi; monimuotoisen luonnon täytyy löytyä läheltä ja sen puitteet tulee olla hyvin suunniteltu ja toteutettu.
Monimuotoisen lähiluonnon ja siellä liikkumisen ja oleskelun laajamittainen mahdollistaminen olisi suomalaisen hyvinvoinnin ja terveyden tukijalka, jolla liikuttaisiin pitkälle tulevaisuuteen. Ensimmäinen askel oikeaan suuntaan on luontoa kuormittavan ihmistoiminnan nopea vähentäminen. Osaratkaisuna toimii tiiviimmät kaupungit ja turhan autoilun sekä kuluttamisen lopettaminen. Nauttikaamme, liikkukaamme ja lomailkaamme yhä lähempänä kotiamme.
Lähiluonto hyvinvoinnin lähteenä Lähiluonnolla tarkoitetaan esimerkiksi kodin, koulun tai työpaikan läheisyydessä olevaa luontoympäristöä. Määritelmät vaihtelevat merkittävästi alkaen parvekkeella olevista istutuksista katupuihin, viherkattoihin, pieniin puistoihin ja kaupunkialueilla oleviin laajoihin luonto-alueisiin.
Varsin moni suomalainen osaa hakeutua lähiluonnon hyvinvointihyötyjen äärelle, vaikkakin 16 prosenttia meistä ei käy luonnossa laisinkaan. Vuonna 2021 tehdyssä Luken tutkimuksessa tärkeimmiksi syiksi lähteä luontoon suomalaiset nimesivät fyysisen kunnon ylläpitämisen (86 % vastanneista), stressistä palautumisen ja rentoutumisen (83 %) sekä luonnon rauhan ja hiljaisuuden (79 %). (Luke, 2022) Sitran ja Kantarin tekemässä kyselyssä (2021) suomalaisten tärkeimmiksi arvioimat luonnossa tehtävät asiat olivat liikkuminen lähiluonnossa (84%) sekä luonnon havainnointi arjessa ihmisasutuksen keskellä (84%).(Sitra, 2021)
Juho Jäppinen Fysioterapeutti, aktiivisen liikkumisen edistäjä juho.jappinen@jamk.fi
