Keski-Suomen maakuntaura on kiehtonut mieltäni aina lapsesta lähtien. Muistan, kuinka ihmettelin aina hiihtolenkeillä Ladun Majan pihassa edelleen nököttäviä retkeilyreitistöjen viittoja. Etenkin Jämsä 74 ja Keuruu 80 -kyltit kummastuttivat mieltäni kovasti: ”Kuka hullu tuommoiselle matkalle lähtee?” 

Nykyään tiedän useitakin etenkin tuota ensimmäistä väliä huvikseen harppovia, ja polte pidemmän retken tekoon kasvaa itselläkin koko ajan. Viime vuoden marraskuussa fillaroimmekin pienellä porukalla Ladun Majan kautta Korpilahdelle ja kesällä tuli kartoitettua Petäjäveden ja Multian välimaasto hellekelistä nautiskellen. Muutoin tutustuminen reitistöön on tapahtunut pieninä palasina ja osana jotain muuta aktiviteettia.

Olen itse liian nuori muistaakseni vuonna 1978 käyttöön vihityn reitistön kulta-aikaa, sillä sen ylläpito alkoi hiipumaan jo ennen oman koulutaipaleeni alkua. Urat ovat hiljalleen metsittyneet, jääneet avohakkuiden jalkoihin tai metsäteiden pohjiksi, mutta merkkejä maakuntaa yhdistäneestä polkuverkostosta on edelleen monin paikoin havaittavissa.

Ura on paikoitellen itseasiassa hyvinkin kuljettavissa mm. nykyisen Metsoreitin muodossa, Saarijärveltä Pyhä-Häkkiin ulottuvalla osuudella, sekä Keuruu-Multia -välillä. Toisaalta vähintään yhtä monet osuudet ovat kuitenkin kadonneet niin kartalta kuin maastostakin. Tästä huolimatta etsivä voi edelleen löytää vanhoja retkirakenteita, reittimerkkejä ja kuntarajojen kylttejä metsien keskeltä, mutta selkeää polkua ei perille aina kuitenkaan ole tarjolla. Tätä suolaa olen nyt alkanut retkieväideni päälle pala kerrallaan metsästämään.

Maakuntauraa voi napostella kuljettavaksi oman maun mukaan ja parhaassa tapauksessa pätkä sen historiaa huokuvaa jälkeä voi osua osaksi omaa iltalenkkiäkin. Esimerkiksi Ladun Majan latu- ja polkuverkostoon liittyvät päähaarat ovat tulleet tutuksi jo lapsena, kun taas Levonmäen laitaa kulkeva Muuramen haara kuuluu nykyisiin maastopyörälenkkien suosikkipätkiin. Moksin Särkijärven ympäristössä taas on vietetty retkiöiden lisäksi myös talvisia nuotiohetkiä.

Petäjävedeltä Keuruulle kuljettaessa on tarjolla pitkä pätkä käytännössä uratonta baanaa, jota on puissa edelleen näkyvien merkintöjen ansiosta kuitenkin hämmästyttävän helppo seurata. Myös pienen kosteikon reunassa seisova Petäjävesi-Keuruu -rajakyltti on veikeä näky umpitaipaleen keskellä. Toinen rajapyykkisuosikeistani on eräältä reitiltä löytyvä Korpilahden aikaa selvästi nähnyt kuntavaakuna.

En toki ole kiinnostukseni kanssa yksin ja tutkimusretkillä onkin havaittavissa yllättävän paljon viitteitä myös muista kulkijoista. Lisäksi Ladun Majan eteläpuolisia osuuksia on parin viime vuoden aikana merkitty ja uudelleenlinjattu yksityisten aktiivien toimesta, mikä varmasti houkuttelee lisää käyttäjiä vanhojen reittien äärelle. Paikoin reittilinjausta on kuitenkin hieman sovellettava yksityisten piha-alueiden rauhan takaamiseksi, tai kenkäparin kuivana pitämisen varmistamiseksi.

Reitistö tarjoilee parhaimmillaan upeiden kuusikoiden läpi pujottelevia neulaspolkuja, avokallioita ylittäviä osuuksia ja kauniiden vesistöjen rantamaisemia. Myös monet laavurakennelmat odottavat edelleen kulkijoita lepotaukoa pitämään. Syrjäisemmillä osuuksilla on kuitenkin syytä varautua välillä pitkiltäkin tuntuviin hiekka- tai metsäautotieosuuksiin, avohakkuun läpi tarpomiseen ja umpinaisen pajukon tai kosteikon kanssa taistelemiseen. Mikäli kiinnostus reitistöstä jatkaa orastavaa kasvuaan, selkeyttää lisäkulkijoiden vaikutus hiljalleen umpinaisempienkin osuuksien uria.

Osa hiipuneen reitistön taiasta piilenee siinä, mitä se on joskus aikanaan ollut ja mitä siitä on tänä päivänä jäljellä. Rehti uteliaisuus lienee itsellänikin se vahvin ajuri tutkia uraverkoston saloja erinäisten retkien lomassa.

Vinkkejä aiheesta kiinnostuneille

Valtaosa maakuntauran aktiivisista ja uudelleenmerkatuista osuuksista löytyy Jyväskylän yliopiston LIPAS-palvelusta sekä Luontoon.fi-reittikartalta. Paras keino virittäytyä tunnelmaan on tutustua karttapalveluiden ohella Upe Nykäsen hyvin dokumentoituihin tutkimusmatkoihin maakuntauran eri haaroilla. Näistä läpikäynneistä minunkin kipinä sai sen lopullisen roihunsa.

---

Vuoden 2025 Reitistöviikon blogisarjassa on julkaistu aiemmin Rakastunut rönsyilyyn sekä Hirvaan kierroksen vaellushaaste.