Pahoittelut hieman harhaanjohtavasta otsikosta. Uudesta kansallispuistosta ei olle vielä päätetty, vaan idea on vasta nostettu esille uudessa Kansallispuistoverkoston kehittäminen -selvityksessä, mutta se sopii mitä parhaiten luontopositiivisen Keski-Suomen tulevaisuuteen! Mistä on siis kyse?
Luonnonmetsä-työryhmä julkaisi juuri uuden selvityksen, jossa esitetään Suomeen perustettavaksi 12 uutta kansallispuistoa, sekä myös jo olemassa olevien kansallispuistoalueiden merkittäviä laajentamisia. Tavoitteena on lisätä suojeltujen luontoalueiden määrää ja kokoa sekä parantaa Suomen luonnonsuojelualueiden kytkeytyneisyyttä.
Melontareitistöjen ja -matkailun kehittäminen olisi yksi Mänttä-Keurusselän kansallispuiston upeista luonnossa liikkumisen lisäämisen mahdollisuuksista. Kuva Keuruun sydänreitiltä kesältä 2024.
Yksi esitetyistä uusista kansallispuistoista olisi Mänttä-Keurusselän kansallispuisto, joka painottuisi omanalaatuisensa järvi- ja saaristoluonnon suojelemiseen ja esimerkiksi melontaretkeilyn kehittämiseen. Ehdotetun kansallispuiston koko olisi noin 4 500 hehtaaria ja se sijoittuisi Keski-Suomessa Keuruun ja Jämsän alueelle. Pirkanmaalta kansallispuiston aluita olisi Mänttä-Vilppulassa ja Ruovedellä.
Keski-Suomen osalta ehdotuksessa on myös kolmen maakunnassa sijaitsevan kansallispuiston laajentaminen. Merkittäviä laajennuksia ehdotetaan Leivonmäen kansallispuistoon, Pyhä-Häkin kansallispuistoon sekä Salamajärven kansallispuistoon. Laajennukset mahdollistaisivat paitsi laajempien luontoalueiden suojelun, myös uusien vaellus- ja retkeilyreitistöjen avaamisen ja luontomatkailun kehittämisen.
Laajennussuunnitelmat pohjautuisivat pitkälti valtion maille. Kuvakaappaus Leivonmäen kansallispuiston laajennusmahdollisuuksista raportissa.Leivonmäen kansallispuiston laajentaminen mahdolllistaisi laajempien luontoalueiden suojelun ohella myös uusien luontoretkeilymahdollisuuksien ja -reitistöjen kehittämisen. Kuva Leivonmäen kansallispuistosta vuodelta 2023.
Kohden luontopositiivista Keski-Suomea!
Raportissa esitetty uuden kansallispuiston perustaminen sekä Keski-Suomen alueen kansallispuistojen merkittävä laajentaminen sopii luonnollisesti myös luontopositiinen Keski-Suomi -visioonkin, jonka ajatuksena on viedä aluetta kohden luontopositiivista tulevaisuutta, ja sen monia mahdollisuuksia sekä hyvinvointimme ja terveytemme edistämisessä, mutta myös luontoympäristöjemme tervehtymisessä ja luontomatkailun kehittämisessä.
Uuden kansallispuiston suunnittelun käynnistäminen ja olemassa olevien laajentaminen olisi upea keskisuomalainen teko Luontovuodelle 2026. Ruvetaanhan hommiin!
Keski-Suomen maakuntaura on kiehtonut mieltäni aina lapsesta lähtien. Muistan, kuinka ihmettelin aina hiihtolenkeillä Ladun Majan pihassa edelleen nököttäviä retkeilyreitistöjen viittoja. Etenkin Jämsä 74 ja Keuruu 80 -kyltit kummastuttivat mieltäni kovasti: ”Kuka hullu tuommoiselle matkalle lähtee?”
Nykyään tiedän useitakin etenkin tuota ensimmäistä väliä huvikseen harppovia, ja polte pidemmän retken tekoon kasvaa itselläkin koko ajan. Viime vuoden marraskuussa fillaroimmekin pienellä porukalla Ladun Majan kautta Korpilahdelle ja kesällä tuli kartoitettua Petäjäveden ja Multian välimaasto hellekelistä nautiskellen. Muutoin tutustuminen reitistöön on tapahtunut pieninä palasina ja osana jotain muuta aktiviteettia.
Olen itse liian nuori muistaakseni vuonna 1978 käyttöön vihityn reitistön kulta-aikaa, sillä sen ylläpito alkoi hiipumaan jo ennen oman koulutaipaleeni alkua. Urat ovat hiljalleen metsittyneet, jääneet avohakkuiden jalkoihin tai metsäteiden pohjiksi, mutta merkkejä maakuntaa yhdistäneestä polkuverkostosta on edelleen monin paikoin havaittavissa.
Ura on paikoitellen itseasiassa hyvinkin kuljettavissa mm. nykyisen Metsoreitin muodossa, Saarijärveltä Pyhä-Häkkiin ulottuvalla osuudella, sekä Keuruu-Multia -välillä. Toisaalta vähintään yhtä monet osuudet ovat kuitenkin kadonneet niin kartalta kuin maastostakin. Tästä huolimatta etsivä voi edelleen löytää vanhoja retkirakenteita, reittimerkkejä ja kuntarajojen kylttejä metsien keskeltä, mutta selkeää polkua ei perille aina kuitenkaan ole tarjolla. Tätä suolaa olen nyt alkanut retkieväideni päälle pala kerrallaan metsästämään.
Maakuntauraa voi napostella kuljettavaksi oman maun mukaan ja parhaassa tapauksessa pätkä sen historiaa huokuvaa jälkeä voi osua osaksi omaa iltalenkkiäkin. Esimerkiksi Ladun Majan latu- ja polkuverkostoon liittyvät päähaarat ovat tulleet tutuksi jo lapsena, kun taas Levonmäen laitaa kulkeva Muuramen haara kuuluu nykyisiin maastopyörälenkkien suosikkipätkiin. Moksin Särkijärven ympäristössä taas on vietetty retkiöiden lisäksi myös talvisia nuotiohetkiä.
Petäjävedeltä Keuruulle kuljettaessa on tarjolla pitkä pätkä käytännössä uratonta baanaa, jota on puissa edelleen näkyvien merkintöjen ansiosta kuitenkin hämmästyttävän helppo seurata. Myös pienen kosteikon reunassa seisova Petäjävesi-Keuruu -rajakyltti on veikeä näky umpitaipaleen keskellä. Toinen rajapyykkisuosikeistani on eräältä reitiltä löytyvä Korpilahden aikaa selvästi nähnyt kuntavaakuna.
En toki ole kiinnostukseni kanssa yksin ja tutkimusretkillä onkin havaittavissa yllättävän paljon viitteitä myös muista kulkijoista. Lisäksi Ladun Majan eteläpuolisia osuuksia on parin viime vuoden aikana merkitty ja uudelleenlinjattu yksityisten aktiivien toimesta, mikä varmasti houkuttelee lisää käyttäjiä vanhojen reittien äärelle. Paikoin reittilinjausta on kuitenkin hieman sovellettava yksityisten piha-alueiden rauhan takaamiseksi, tai kenkäparin kuivana pitämisen varmistamiseksi.
Reitistö tarjoilee parhaimmillaan upeiden kuusikoiden läpi pujottelevia neulaspolkuja, avokallioita ylittäviä osuuksia ja kauniiden vesistöjen rantamaisemia. Myös monet laavurakennelmat odottavat edelleen kulkijoita lepotaukoa pitämään. Syrjäisemmillä osuuksilla on kuitenkin syytä varautua välillä pitkiltäkin tuntuviin hiekka- tai metsäautotieosuuksiin, avohakkuun läpi tarpomiseen ja umpinaisen pajukon tai kosteikon kanssa taistelemiseen. Mikäli kiinnostus reitistöstä jatkaa orastavaa kasvuaan, selkeyttää lisäkulkijoiden vaikutus hiljalleen umpinaisempienkin osuuksien uria.
Osa hiipuneen reitistön taiasta piilenee siinä, mitä se on joskus aikanaan ollut ja mitä siitä on tänä päivänä jäljellä. Rehti uteliaisuus lienee itsellänikin se vahvin ajuri tutkia uraverkoston saloja erinäisten retkien lomassa.
Vinkkejä aiheesta kiinnostuneille
Valtaosa maakuntauran aktiivisista ja uudelleenmerkatuista osuuksista löytyy Jyväskylän yliopiston LIPAS-palvelusta sekä Luontoon.fi-reittikartalta. Paras keino virittäytyä tunnelmaan on tutustua karttapalveluiden ohella Upe Nykäsen hyvin dokumentoituihin tutkimusmatkoihin maakuntauran eri haaroilla. Näistä läpikäynneistä minunkin kipinä sai sen lopullisen roihunsa.
Keski-Suomen reitistöviikkoa on vietetty vuosittain jo kuuden vuoden ajan. Aiemmin keväällä kerroimme, että tulevana syksynä Reitistöviikko järjestetään koko Suomen laajuisena. Ja nyt seuraa lisää iloisia reitistöuutisia, sillä Keski-Suomen liitto haastaa muut Suomen maakunnat liikkumaan ja nautiskelemaan alueiden reitistöistä ja luontokohteista Reitistöviikolla syyskuussa!
– Mahtaako muiden maakuntien reitistöistä löytyä haastajia esimerkiksi keskisuomalaisen Häähninmäen upeille ulkoilureiteille ja Päijänteen järvimaisemille? Tai Leivonmäen, Etelä-Konneveden, Pyhä-Häkin ja Salamajärven monipuolisille kansallispuistoillemme?, pohtii pilke silmäkulmassa Keski-Suomen liiton viestintäpäällikkö Jenni Isopahkala haastaessaan muita maakuntia mukaan asukkaiden ja matkailijoiden luonnossa liikkumisen lisäämiseen.
Reitistöillä liikuttaessa voidaan nostaa esille myös suomalaisen lähiluonnon monia mahdollisuuksista niin terveyden ja hyvinvoinnin kuin myös esimerkiksi luontomatkailun edistämisen näkökulmasta. Reitistöviikolla voi esimerkiksi alueen asukkaita innostaa uuden 3–30–300 -luontosuosituksen mukaisesti reitistöille liikkumaan ainakin kolmasti viikon aikana. Lisää vinkkejä luonnossa liikkumisen aktivointiin löytyy Reitistöviikon sivuilta!
Suomea kutsutaan tuhansien järvien maaksi. Syyskuussa rinnaikkaisnimeksi nousee satojentuhansien reitistöjen maa. Ja näillä reitistöillä on Reitistöviikolla miljoonia luonnossa liikkujia!
